UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
19 päivänä joulukuuta 2019 (*)
Muutoksenhaku – Henkilöstö – Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavat henkilöstösäännöt – 1 d artikla – Liitteessä VIII olevan 17 artiklan ensimmäinen kohta – Perhe-eläke – Myöntämisedellytykset – Unionin virkamiehen eloonjääneen puolison käsite – Avioliitto ja muu parisuhde kuin avioliitto – Avoliitto – Syrjintäkiellon periaate – Tilanteita ei voida rinnastaa toisiinsa – Avioliiton kestoa koskeva ehto – Petosten torjunta – Perustelut
Asiassa C-460/18 P,
jossa on kyse Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 12.7.2018,
HK, kotipaikka Espuoluenas-Sevilla (Espanja), edustajinaan S. Rodrigues ja A. Champetier, avocats,
valittajana,
ja jossa muina osapuolina ovat
Euroopan komissio, asiamiehinään G. Gattinara ja B. Mongin,
vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa,
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään M. Bauer ja R. Meyer,
väliintulijana ensimmäisessä oikeusasteessa,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J.-C. Bonichot, varapresidentti R. Silva de Lapuerta sekä tuomarit M. Safjan (esittelevä tuomari), L. Bay Larsen ja C. Toader,
julkisasiamies: P. Pikamäe,
kirjaaja: hallintovirkamies V. Giacobbo-Peyronnel,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 8.5.2019 pidetyssä istunnossa esitetyn,
kuultuaan julkisasiamiehen 29.7.2019 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 HK vaatii valituksellaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 3.5.2018 antaman tuomion HK v. komissio (T-574/16, ei julkaistu, EU:T:2018:252; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla kyseinen tuomioistuin hylkäsi hänen nostamansa kanteen, jolla vaadittiin yhtäältä kumoamaan Euroopan komission päätös, jolla hänelle kieltäydyttiin myöntämästä perhe-eläkettä (jäljempänä riidanalainen päätös), ja tarvittaessa komission päätös, jolla hänen hallinnollinen valituksensa hylättiin, sekä toisaalta väitetyn aineellisen ja aineettoman vahingon korvaamista.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Direktiivi 2000/78/EY
2 Yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (EYVL 2000, L 303, s. 16) 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Tarkoitus”, säädetään seuraavaa:
”Tämän direktiivin tarkoituksena on luoda yleiset puitteet uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumiselle työssä ja ammatissa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen toteuttamiseksi jäsenvaltioissa.”
3 Kyseisen direktiivin 2 artiklan otsikko on ”Syrjinnän käsite”, ja siinä säädetään seuraavaa:
”1. Tässä direktiivissä ’yhdenvertaisen kohtelun periaatteella’ tarkoitetaan, ettei minkäänlaista 1 artiklassa tarkoitettuun seikkaan perustuvaa välitöntä tai välillistä syrjintää saa esiintyä.
2. Sovellettaessa 1 kohtaa:
a) välittömänä syrjintänä pidetään sitä, että henkilöä kohdellaan jonkin 1 artiklassa tarkoitetun seikan perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta kohdellaan, on kohdeltu tai voitaisiin kohdella vertailukelpoisessa tilanteessa;
– –”
Henkilöstösäännöt
4 Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen, sellaisina kuin niitä sovelletaan nyt käsiteltävässä asiassa (jäljempänä henkilöstösäännöt), 1 d artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Näitä henkilöstösääntöjä sovellettaessa kaikenlainen syrjintä ja esimerkiksi sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautuneisuuteen perustuva syrjintä on kiellettyä.
Näitä henkilöstösääntöjä sovellettaessa muut parisuhteet kuin avioliitto rinnastetaan avioliittoon edellyttäen, että kaikki liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohdan c alakohdassa luetellut edellytykset täyttyvät.
– –
5. Kun näiden henkilöstösääntöjen soveltamisalaan kuuluva henkilö, joka katsoo tulleensa väärin kohdelluksi sen vuoksi, että hänen kohdallaan ei ole noudatettu edellä tarkoitettua tasa-arvoisen kohtelun periaatetta, esittää tosiseikkoja, joiden perusteella voidaan olettaa suoraa tai välillistä syrjintää tapahtuneen, on toimielimen osoitettava, ettei tasa-arvoisen kohtelun periaatetta ole rikottu. Tätä säännöstä ei sovelleta kurinpitomenettelyihin.
6. Kaikkien syrjimättömyysperiaatteeseen ja suhteellisuusperiaatteeseen kohdistuvien rajoitusten on oltava objektiivisesti ja tarkoituksenmukaisesti perusteltuja, ja niiden on vastattava henkilöstöpolitiikan yleisen edun mukaisia oikeutettuja tavoitteita. Nämä tavoitteet voivat erityisesti oikeuttaa vahvistamaan pakollisen eläkeiän sekä vanhuuseläkeoikeutta koskevan vähimmäisiän.”
5 Henkilöstösääntöjen 79 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:
”Virkamiehen tai entisen virkamiehen eloon jääneellä puolisolla on liitteessä VIII olevassa 4 luvussa vahvistetuin edellytyksin oikeus perhe-eläkkeeseen, jonka määrä on 60 % siitä vanhuuseläkkeestä tai työkyvyttömyyskorvauksesta, jota hänen puolisonsa kuollessaan sai tai johon hänellä olisi ollut oikeus palvelusvuosia tai ikää koskevien vaatimusten täyttymistä edellyttämättä.”
6 Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Kanne otetaan Euroopan [unionin] tuomioistuimeen käsiteltäväksi vain, jos:
– nimittävälle viranomaiselle on toimitettu 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valitus sille säädetyssä määräajassa, ja
– tämä valitus on nimenomaisesti tai hiljaisesti hylätty.”
7 Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Kotitalouslisään on oikeutettu:
– –
c) virkamies, joka on rekisteröity muun vakiintuneen parisuhteen kuin avioliiton osapuoleksi edellyttäen, että:
i) pari toimittaa jonkin jäsenvaltion tai jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen viralliseksi tunnustaman asiakirjan, jossa todistetaan heidän asemansa muun parisuhteen kuin avioliiton osapuolina,
ii) kumpikaan osapuolista ei ole naimisissa eikä ennestään muussa parisuhteessa kuin avioliitossa,
iii) osapuolten välillä ei ole mitään seuraavista sukulaisuussuhteista: vanhempi, lapsi, isovanhempi, lapsenlapsi, veli, sisar, täti, setä, eno, veljen- tai sisarenpoika, veljen- tai sisarentytär, vävy tai miniä,
iv) pari ei voi solmia laillista avioliittoa jäsenvaltiossa; tätä kohtaa sovellettaessa parilla katsotaan olevan mahdollisuus solmia laillinen avioliitto ainoastaan sellaisissa tapauksissa, joissa osapuolet täyttävät kaikki tällaisen parin avioliiton hyväksymiselle jäsenvaltion lainsäädännössä asetetut edellytykset.
– –”
8 Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 17 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Jos virkamies on kuollessaan jossakin henkilöstösääntöjen 35 artiklassa tarkoitetussa asemassa, hänen eloon jääneellä puolisollaan, joka oli ollut kyseisen virkamiehen puolisona vähintään vuoden ajan ennen kuin tämän palvelussuhde toimielimen palveluksessa päättyi, ja ellei edellä olevan 1 artiklan 1 kohdan ja jäljempänä olevan 22 artiklan säännöksistä muuta johdu, oikeus siirtoeläkkeeseen, jonka määrä on 60 % siitä vanhuuseläkkeestä, johon virkamiehellä olisi kuollessaan ollut oikeus palvelusvuosia tai ikää koskevien vaatimusten täyttymistä edellyttämättä.
Edellä säädettyä avioliiton kestoa koskevaa vaatimusta ei sovelleta, jos avioliitosta tai virkamiehen aiemmasta avioliitosta on syntynyt yksi tai useampia lapsia, joiden elatuksesta eloon jäänyt puoliso huolehtii tai on huolehtinut, tai jos virkamiehen kuoleman on aiheuttanut hänen tehtäviensä hoidosta tai tapaturmasta johtuva vamma tai sairaus, tai tapaturma.”
Asian tausta
9 Valittaja HK ja N aloittivat yhteiselämänsä vuonna 1994 Liègessä (Belgia).
10 N oli Euroopan komission virkamies ja työskenteli 16.5.2005 alkaen yhteisessä tutkimuskeskuksessa (JRC) Sevillassa (Espanja).
11 Valittaja ei terveydellisten ongelmiensa vuoksi voinut työskennellä tai kouluttautua. Hän sai säännöllisesti rahaa N:ltä.
12 Valittaja ja N avioituivat Liègessä 9.5.2014.
13 N kuoli 11.4.2015.
14 N:n kuoleman jälkeen komissio ilmoitti valittajalle suullisesti, ettei hänelle makseta perhe-eläkettä.
15 Valittaja teki 15.6.2015 riidanalaisesta päätöksestä hallinnollisen valituksen. Kyseinen valitus hylättiin komission 15.9.2015 tekemällä päätöksellä.
Menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio
16 Valittaja nosti virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 23.12.2015 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen, jolla vaadittiin riidanalaisen päätöksen kumoamista ja hänelle väitetysti aiheutuneen aineellisen ja aineettoman vahingon korvaamista.
17 Euroopan unionin neuvosto pyysi virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 18.2.2016 saapuneella kirjeellään saada osallistua asian käsittelyyn tukeakseen komission vaatimuksia. Virkamiestuomioistuimen ensimmäisen jaoston puheenjohtaja hyväksyi pyynnön 13.4.2016 antamallaan määräyksellä.
18 Mainittu asia, sellaisena kuin se oli 31.8.2016, siirrettiin Euroopan unionin ja sen henkilöstön välisten riitojen ratkaisemista ensimmäisenä oikeusasteena koskevan toimivallan siirtämisestä unionin yleiselle tuomioistuimelle 6.7.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2016/1192 (EUVL 2016, L 200, s. 137) 3 artiklan mukaisesti unionin yleiseen tuomioistuimeen.
19 Valittaja esitti riidanalaisen päätöksen ja ”tarpeellisilta osin” myös hallinnollisen valituksen hylkäämisestä 15.6.2015 tehdyn päätöksen kumoamista koskevan vaatimuksensa tueksi henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 17 artiklan ensimmäisen kohdan lainvastaisuutta koskevan väitteen ja väitti yhtäältä, että avioliiton tai muun parisuhteen kuin avioliiton vähintään yhden vuoden kestoa koskeva peruste on mielivaltainen ja epäasianmukainen perhe-eläkkeen tavoitteen kannalta, ja toisaalta, että kyseinen säännös on lainvastainen, koska se on ristiriidassa Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 21 artiklan ja direktiivin 2000/78 2 artiklan kanssa.
20 Valittaja vaati myös komission velvoittamista korvaamaan hänelle aiheutunut aineellinen ja aineeton vahinko, jonka kohtuulliseksi määräksi hän arvioi 5 000 euroa.
21 Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksensalaisella tuomiolla valittajan kanteen kokonaisuudessaan ja velvoitti tämän korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Asianosaisten vaatimukset unionin tuomioistuimessa
22 Valittaja vaatii valituksellaan, että unionin tuomioistuin
– kumoaa valituksenalaisen tuomion
– ottaa asian ratkaistavakseen ja hyväksyy hänen ensimmäisessä oikeusasteessa esittämänsä vaatimukset, mukaan lukien vaatimuksen komission velvoittamisesta korvaamaan oikeudenkäyntikulut, tai toissijaisesti
– palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi, jolloin valitukseen liittyvät oikeudenkäyntikulut vahvistetaan unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan mukaisesti.
23 Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin
– hylkää valituksen ja
– velvoittaa valittajan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.
Valituksen tarkastelu
24 Valittaja esittää valituksensa tueksi kaksi valitusperustetta, joista ensimmäinen koskee henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 17 artiklan ensimmäisen kohdan rikkomista ja valituksenalaisen tuomion perustelujen moniselitteisyyttä, epäjohdonmukaisuutta ja ristiriitaisuutta sekä toinen syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista ja mainitun tuomion perustelujen puutteellisuutta.
Tutkittavaksi ottaminen
25 Komissio ja neuvosto ovat istunnossa väittäneet, että valittaja esitti ensimmäisessä oikeusasteessa nostamassaan kanteessa henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 17 artiklan ensimmäistä kohtaa koskevan lainvastaisuusväitteen, jolla hän väitti, että kyseinen säännös on luonteeltaan syrjivä sillä perusteella, että perhe-eläkkeen myöntämisen edellytykseksi on asetettu kyseessä olevien henkilöiden välinen aviosuhde. Niiden mukaan valittaja esittää ensimmäisen valitusperusteensa tueksi kuitenkin, että mainitun 17 artiklan ensimmäisessä kohdassa ei varata perhe-eläkettä vain aviopuolisoille. Kyseisestä perusteesta ei niiden mukaan keskusteltu ensimmäisessä oikeusasteessa ja se on tästä syystä uusi, minkä vuoksi se on jätettävä tutkimatta.
26 Tässä yhteydessä on mainittava, että vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että jos asianosaisella olisi oikeus esittää ensi kertaa vasta unionin tuomioistuimessa peruste ja perusteluja, joihin hän ei ole unionin yleisessä tuomioistuimessa vedonnut, asianosaisella olisi oikeus saattaa unionin tuomioistuimen, jonka toimivalta muutoksenhakuasioissa on rajoitettu, käsiteltäväksi unionin yleisessä tuomioistuimessa käsiteltyyn oikeusriitaan nähden laajempi oikeusriita. Unionin tuomioistuin on siten valitusasioissa toimivaltainen arvioimaan ainoastaan sitä oikeudellista ratkaisua, joka alemmissa oikeusasteissa on tehty perusteista ja perusteluista, joista niissä on lausuttu (tuomio 1.6.1994, komissio v. Brazzelli Lualdi ym., C‑136/92 P, EU:C:1994:211, 59 kohta ja tuomio 8.11.2016, BSH v. EUIPO, C‑43/15 P, EU:C:2016:837, 43 kohta).
27 Kun kyse on valitusperusteesta, joka voidaan ottaa tutkittavaksi, lähtökohtaisesti valittajan asiana on esittää haluamallaan tavalla perustelut kyseisen valitusperusteen tueksi, ja valittaja voi joko nojautua jo unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämiinsä perusteluihin tai esittää uusia perusteluja erityisesti suhteessa unionin yleisen tuomioistuimen kannanottoihin. Muutoin muutoksenhakumenettelyn tarkoitus jäisi osaksi toteutumatta (tuomio 18.1.2007, PKK ja KNK v. neuvosto, C‑229/05 P, EU:C:2007:32, 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
28 Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 17 artiklan ensimmäisen kohdan tulkinnasta ja sen soveltamisesta valittajan tilanteeseen keskusteltiin unionin yleisessä tuomioistuimessa ensimmäisessä oikeusasteessa käydyssä menettelyssä. Kyseisellä valitusperusteella riitautetaan yksityiskohtaisesti se, miten unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi ja sovelsi kyseistä säännöstä, eikä se ole uusi peruste, jonka esittäminen muutoksenhakuvaiheessa olisi kiellettyä.
29 Tästä seuraa, että ensimmäinen valitusperuste voidaan ottaa tutkittavaksi.
Asiakysymys
Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat
30 Valittajan mukaan valituksenalaisen tuomion perustelut ovat moniselitteiset, epäjohdonmukaiset ja ristiriitaiset. Hän katsoo tältä osin, että unionin yleisen tuomioistuimen vastauksena ensimmäiseen kanneperusteeseen, jonka mukaan avioliittoa tai muuta parisuhdetta koskeva peruste oli mielivaltainen ja epäasianmukainen, esittämä arviointi oli virheellinen, koska se totesi ”varauksettoman” yhteyden henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 17 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun puolison käsitteen ja avioliiton käsitteen välillä. Unionin yleinen tuomioistuin asetti siten lisäedellytyksen kyseisen säännöksen, jonka mukaan kuolleen virkamiehen eloonjääneen puolison perhe-eläkkeen saaminen ei edellytä aviosuhdetta näiden kahden välillä, soveltamiselle. Valittaja väittää, että positiivinen oikeus on kehittynyt, koska useissa kansallisissa lainsäädännöissä on lähennetty avioliittoa ja muita parisuhdemuotoja, kuten avoliittoa tai muuta parisuhdetta kuin avioliittoa, koskevia järjestelmiä.
31 Lisäksi unionin lainsäädäntökin on valittajan mukaan kehittynyt muun muassa vuonna 2004 toteutetun henkilöstösääntöjen uudistamisen yhteydessä, jolloin muutettiin muun muassa niiden 1 d artiklan ensimmäistä kohtaa. Unionin lainsäätäjä nimittäin lisäsi sukupuolista suuntautumista koskevan maininnan, jonka perusteella virallisesti rekisteröidyt samaa sukupuolta olevat kumppanit voivat tietyin edellytyksin saada henkilöstösääntöjen mukaiset edut samalla tavoin kuin naimisissa olevat henkilöt.
32 Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei näin ollen voinut pätevästi katsoa valituksenalaisen tuomion 30 kohdassa, että asian ratkaisemisen kannalta merkityksellisissä henkilöstösääntöjen säännöksissä, joihin liitteessä VIII olevan 17 artiklan ensimmäinen kohta kuuluu, käytetään unionin oikeuden käsitteitä, kuten ”avioliitto” ja ”puoliso”, joilla tarkoitettaisiin yksinomaan lailliseen avioliittoon sanan perinteisessä merkityksessä perustuvaa suhdetta.
33 Lisäksi valituksenalainen tuomio on valittajan mukaan ristiriitainen, koska unionin yleinen tuomioistuin korosti myös kyseisen tuomion 28 kohdassa, että avioliittoa ei ”lähtökohtaisesti” voida verrata avoliittoon tai muihin tosiasialliseen parisuhteeseen perustuviin tilanteisiin. Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin myöntää näin, että on olemassa tilanteita, joissa avioliitto voidaan rinnastaa kyseisiin muunlaisiin suhteisiin. Se ei kuitenkaan johda kyseisestä mahdollisuudesta seurauksia, jotka vaikuttaisivat sen arvioimiseen, voidaanko sellainen suhde, joka valittajalla oli kuolleen virkamiehen kanssa, nyt käsiteltävässä asiassa rinnastaa avioliittoon ja voidaanko valittajaa pitää henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 17 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuna ”eloon jääneenä puolisona”, varsinkin siinä tapauksessa, että hän voi näyttää toteen yhteiselämänsä N:n kanssa ja sen keston.
34 Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin päättelee valituksenalaisen tuomion 47 kohdassa kyseisen tuomion 22 kohdasta, että perhe-eläkkeen myöntämisperusteena ei ole kuolleen virkamiehen palkan menetys vaan kyseisen virkamiehen ja hänen eloonjääneen puolisonsa tai kumppaninsa välisen siteen oikeudellinen luonne. Näin unionin yleinen tuomioistuin katsoi valittajan mukaan perustellusti, että käsitteet ”puoliso” ja ”kumppani” vastaavat toisiaan.
35 Komissio väittää, että henkilöstösääntöihin sisältyvien käsitteiden tulkitseminen ei voi edellyttää sitä, että unionin tuomioistuimet ottavat huomioon kansalliset lainsäädännöt. Se väittää, että muut parisuhteet kuin avioliitto voivat tietyissä tapauksissa – mutta ainoastaan, jos henkilöstösäännöissä vahvistetut edellytykset täyttyvät – antaa naimattomalle puolisolle oikeuksia. Henkilöstösäännöissä edellytetään ”muun parisuhteen kuin avioliiton” tunnustamiseksi näyttöä yhteiselämän tietynlaisesta vakiintuneisuudesta sekä henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohdan c alakohdassa asetettujen edellytysten täyttymisestä, erityisesti avioliiton solmimisen mahdottomuudesta. Muuta parisuhdetta kuin avioliittoa voidaan henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaan kohdella samalla tavalla kuin avioliittoa ainoastaan siinä tapauksessa, että kaikki kyseisessä säännöksessä luetellut edellytykset täyttyvät. Valittaja ei kuitenkaan osoita, että hän täyttää kaikki kyseiset edellytykset.
36 Komissio katsoo valituksenalaisen tuomion perustelujen väitetyn virheellisyyden osalta, että kyseisen tuomion 47 kohta ei ole moniselitteinen eikä ristiriitainen. Unionin yleinen tuomioistuin kehottaa kyseisessä kohdassa ottamaan huomioon kumppanien välisen siteen oikeudellisen luonteen eli joko perhe-eläkkeen saamisen mahdollistavan avioliiton olemassaolon tai muunlaisen parisuhteen olemassaolon, kuten konjunktio ”tai” osoittaa. Tulkinta, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin olisi mainitussa kohdassa rinnastanut ”eloonjääneen kumppanin” ”puolisoon”, ei komission mukaan saa tukea mainitusta tuomiosta, kun sitä tarkastellaan kokonaisuudessaan.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
37 Valittaja väittää ensimmäisellä valitusperusteellaan, että valituksenalaisen tuomion perustelut ovat moniselitteiset, epäjohdonmukaiset ja ristiriitaiset. On nimittäin niin, että vaikka unionin yleinen tuomioistuin on kyseisen tuomion tietyissä kohdissa tarkoittanut henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 17 artiklan ensimmäisessä kohdassa mainitulla puolison käsitteellä ainoastaan avioitunutta henkilöä, se on mainitun tuomion eräissä muissa kohdissa soveltanut kyseistä käsitettä myös ”kumppaniin”.
38 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin yleisen tuomioistuimen tuomion perusteluista on käytävä selkeästi ja yksiselitteisesti ilmi mainitun tuomioistuimen päättely siten, että asianomaisille selviävät ratkaisun syyt ja että unionin tuomioistuin voi tutkia sen laillisuuden (ks. vastaavasti tuomio 14.10.2010, Deutsche Telekom v. komissio, C‑280/08 P, EU:C:2010:603, 135 ja 136 kohta ja määräys 4.6.2019, Aldo Supermarkets v. EUIPO, C‑822/18 P, ei julkaistu, EU:C:2019:466, 18 kohta).
39 Kysymys unionin yleisen tuomioistuimen tuomion perustelujen ristiriitaisuudesta tai puutteellisuudesta on oikeuskysymys, minkä vuoksi siihen voidaan sellaisenaan vedota muutoksenhaun yhteydessä (tuomio 17.12.1998, Baustahlgewebe v. komissio, C‑185/95 P, EU:C:1998:608, 25 kohta ja tuomio 23.1.2019, Klement v. EUIPO, C‑698/17 P, ei julkaistu, EU:C:2019:48, 29 kohta).
40 Valittaja esitti unionin yleisessä tuomioistuimessa nostamassaan kanteessa kaksi kanneperustetta, jotka koskivat henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 17 artiklan lainvastaisuutta sillä perusteella, että yhtäältä kyseisessä artiklassa säädetään väitetysti ”mielivaltaisesta ja epäasianmukaisesta” perusteesta perhe-eläkettä koskevan oikeuden toteamiseksi ja että toisaalta se on perusoikeuskirjan 21 artiklan ja direktiivin 2000/78 2 artiklan vastainen.
41 Kyseisten kanneperusteiden ratkaisemiseksi unionin yleinen tuomioistuin tutki henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 17 artiklan ensimmäisen kohdan henkilöllisen soveltamisalan.
42 Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 22 kohdassa, että kyseisessä säännöksessä asetetaan ”yhtäältä aviopuolison asemaa eli sitä, että henkilö on kuolleen virkamiehen eloonjäänyt puoliso, koskeva edellytys ja toisaalta edellytys, joka liittyy kyseisen aseman kestoon ja jonka mukaan henkilön on oltava ollut kuolleen virkamiehen puoliso vähintään vuoden ajan”.
43 Unionin yleinen tuomioistuin totesi kyseisen tuomion 23 kohdassa, että ”henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 17 artiklan ensimmäisen kohdan säännökset ovat selvät ja täsmälliset ja niissä esitetään yksiselitteisesti perhe-eläkkeen saamisen edellytykset, joiden mukaan henkilön on oltava ollut vähintään vuoden ajan avioliitossa kuolleen virkamiehen kanssa”. Mainitun tuomion 25 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin täsmensi, että ”ilmaisulla puoliso tarkoitetaan sekä oikeudellisen määritelmänsä että tavanomaisen merkityksensä perusteella henkilöä, joka on muodollisesti solminut laillisen ’avioliiton’ kaikkine tästä johtuvine oikeuksineen ja velvollisuuksineen”.
44 Unionin yleinen tuomioistuin lisäsi valituksenalaisen tuomion 29 kohdassa, että ”käsitteet ’muu parisuhde kuin avioliitto’ tai ’avoliitto’ poikkeavat avioliiton käsitteestä, jonka rajat määritellään selvästi kaikissa jäsenvaltioissa”.
45 Niinpä unionin yleinen tuomioistuin katsoi kyseisen tuomion 30 kohdassa, että asian ratkaisemisen kannalta merkityksellisissä henkilöstösääntöjen säännöksissä, joihin lukeutuu henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 17 artiklan ensimmäinen kohta, ”käytetään yhteisön oikeuden käsitteitä kuten ’avioliitto’ ja ’puoliso’, joilla tarkoitetaan yksinomaan avioliittoon perustuvaa suhdetta ilmaisun perinteisessä merkityksessä”.
46 Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin katsoi kyseisissä eri perusteluosan kohdissa, että henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 17 artiklan ensimmäistä kohtaa sovelletaan ainoastaan henkilöön, joka on solminut laissa tunnustetun avioliiton.
47 Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 32 kohdassa kuitenkin, että ”unionin lainsäätäjä ei ole toiminut mielivaltaisesti, kun se on rajoittanut perhe-eläkkeen myöntämisen avioliitossa oleviin henkilöihin sekä sellaisiin rekisteröityihin kumppaneihin, joilla ei ole ollut mahdollisuutta solmia avioliittoa”.
48 Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion perustelujen kyseisessä kohdassa – 30 kohdasta poiketen – arviointiaan tältä osin perustelematta, että henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 17 artiklan ensimmäinen kohta ei koske ainoastaan avioliitossa olevia henkilöitä vaan myös rekisteröityjä kumppaneita.
49 Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin huomautti valituksenalaisen tuomion 47 kohdassa, että kyseisen tuomion 22 kohdasta ilmenee, että ”perhe-eläkkeen myöntämisperusteena ei ole kuolleen virkamiehen palkan menetys vaan kyseisen virkamiehen ja hänen eloonjääneen puolisonsa tai kumppaninsa välisen siteen oikeudellinen luonne”.
50 Tässä tilanteessa on katsottava, ettei valituksenalaisen tuomion perusteluista käy selkeästi ja ymmärrettävästi ilmi unionin yleisen tuomioistuimen päättelyä siitä, miten henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 17 artiklan ensimmäisen kohdan soveltamisalaan kuuluvat henkilöt määritetään.
51 Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 50 kohdassa, kysymys kyseisen säännöksen henkilöllisestä soveltamisalasta liittyy läheisesti kysymykseen siitä, voidaanko tilanteet, joita on vertailtava sen tutkimiseksi, onko mainittu säännös sopusoinnussa yleisen syrjintäkiellon periaatteen kanssa, rinnastaa toisiinsa.
52 Kun otetaan huomioon edellä 38 ja 39 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö, on näin ollen todettava, että unionin yleinen tuomioistuin laiminlöi perusteluvelvollisuutensa, koska valituksenalaisen tuomion moniselitteiset perustelut eivät mahdollistaneet yhtäältä sitä, että valittaja ymmärtää unionin yleisen tuomioistuimen henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 17 artiklan ensimmäisen kohdan soveltamisalaa koskevan päättelyn, ja toisaalta sitä, että unionin tuomioistuin harjoittaa valvontaansa.
53 Edellä esitetyn perusteella valittajan esittämä ensimmäinen valitusperuste hyväksytään ja riidanalainen päätös kumotaan tarvitsematta tutkia toista valitusperustetta.
Kanne unionin yleisessä tuomioistuimessa
54 Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan toisen virkkeen mukaan on niin, että jos unionin tuomioistuin toteaa, että unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisu on kumottava, se voi ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen.
55 Nyt käsiteltävän asian tilanne on tällainen.
Tutkittavaksi ottaminen
56 Komissio väitti unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämässään vastineessa, että valittajan esittämät kanneperusteet on jätettävä tutkimatta sillä perusteella, että ne poikkeavat niistä perusteista, joihin tämä vetosi hallinnollisen valituksensa tueksi, ja että tällaisen edeltävän hallinnollisen valituksen ja sitä seuraavan kanteen välistä vastaavuutta koskevaa sääntöä ei ole tästä syystä noudatettu.
57 Komissio on kuitenkin unionin yleisessä tuomioistuimessa 19.10.2017 pidetyssä istunnossa luopunut kyseisten perusteiden tutkimatta jättämistä koskevasta vaatimuksestaan.
58 Näin ollen sitä, voidaanko unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettu kanne ottaa tutkittavaksi, ei ole tarpeen tutkia.
Asiakysymys
Vaatimukset, jotka koskevat riidanalaisen päätöksen kumoamista
– Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat
59 Valittaja vetoaa kumoamisvaatimustensa tueksi ensinnäkin siihen, että perhe-eläkkeellä on tarkoitus korvata unionin virkamiehen tuloista yhteiselämän aikana hyötyneelle henkilölle osa virkamiehen kuolemasta aiheutuneesta tulonmenetyksestä. Valittaja myöntää, ettei avioliitossa tai muussa parisuhteessa kuin avioliitossa oleminen välttämättä merkitse sitä, että eloonjäänyt puoliso tai kumppani olisi hyötynyt kuolleen virkamiehen tuloista yhteiselämän aikana ja tarvitsisi siten korvaavia tuloja.
60 Hän esittää, että näin on kuitenkin silloin, kun – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – eloonjäänyt puoliso tai kumppani on ollut riippuvainen kuolleen virkamiehen tuloista. Hän väittää, ettei ollut terveydellisten ongelmiensa vuoksi voinut työskennellä tai kouluttautua vuodesta 2013 lähtien ja että hän oli ollut yksinomaan N:n tulojen varassa.
61 Valittaja väittää, että henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 17 artiklan ensimmäinen kohta on lainvastainen, koska siinä asetetaan perhe-eläkkeen myöntämisedellytykseksi se, että hakijan on täytynyt olla kuolleen virkamiehen kanssa avioliitossa tai muussa rekisteröidyssä parisuhteessa kuin avioliitossa vähintään vuoden ajan. Kyseiset edellytykset ovat hänen mukaansa mielivaltaisia ja epäasianmukaisia perhe-eläkkeen tavoitteen kannalta. Niinpä eloonjäänyt puoliso, joka on ollut naimisissa yhden vuoden ja yhden päivän ajan, saa perhe-eläkettä, kun taas useiden vuosikymmenten ajan elämänsä ja tulonsa virkamiehen kanssa jakaneella avopuolisolla ei ole oikeutta kyseiseen eläkkeeseen.
62 Valittaja korostaa toiseksi, että tosiasialliset parisuhteet ja lakisääteiset parisuhteet ovat samankaltaisia. Osassa Belgian oikeuskirjallisuutta ja oikeuskäytäntöä on katsottu, että avopuolisoiden välillä on luonnollisia velvollisuuksia. Kyseisten velvollisuuksien, joista saattaa tulla siviilioikeudellisia velvollisuuksia, tunnustaminen mahdollistaa valittajan mukaan sen, että avioparien ja avoparien tilanteita pidetään samankaltaisina ainakin siinä tapauksessa, että toinen avopuolisoista avustaa toista taloudellisesti vakaan ja pitkäaikaisen suhteen aikana, kuten nyt käsiteltävässä asiassa.
63 Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 17 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetyn kaltainen erilainen kohtelu eloonjääneiden puolisoiden ja eloonjääneiden kumppanien välillä on valittajan mukaan näin ollen syrjivä. Tältä osin valittaja viittaa unionin tuomioistuimen 1.4.2008 antamaan tuomioon Maruko (C-267/06, EU:C:2008:179).
64 Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 17 artiklan ensimmäinen kohta on valittajan mukaan näin ollen perusoikeuskirjan 21 artiklan ja direktiivin 2000/78 2 artiklan vastainen, ja riidanalainen päätös on tällä perusteella kumottava.
65 Komission ja väliintulijana olevan neuvoston mukaan kanneperusteet on hylättävä.
– Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
66 Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan syrjintäkiellon periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tapauksia ei kohdella eri tavalla ja että erilaisia tapauksia ei kohdella samalla tavalla, ellei tällaista eroa voida objektiivisesti perustella (tuomio 20.6.2019, Ustariz Aróstegui, C‑72/18, EU:C:2019:516, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
67 Erilaisten tilanteiden rinnastettavuutta on arvioitava kaikkien näille tilanteille ominaisten seikkojen kannalta. Nämä seikat on muun muassa määritettävä ja niitä on arvioitava unionin sen toimen kohteen ja päämäärän valossa, jolla kyseinen erottelu otetaan käyttöön. On myös otettava huomioon sen alan periaatteet ja tavoitteet, johon kyseinen toimi kuuluu (tuomio 16.12.2008, Arcelor Atlantique ja Lorraine ym., C-127/07, EU:C:2008:728, 26 kohta ja tuomio 6.6.2019, P. M. ym., C-264/18, EU:C:2019:472, 29 kohta).
68 Nyt käsiteltävässä asiassa on mainittava, että henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 17 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun perhe-eläkkeen tavoitteena on turvata ”eloonjääneelle puolisolle” korvaavat tulot, joilla pyritään osittain korvaamaan hänen kuolleen puolisonsa tulojen menetys.
69 Kuten julkisasiamies on maininnut ratkaisuehdotuksensa 90 kohdassa, henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 17 artiklan ensimmäisen kohdan sanamuodosta, kun se luetaan yhdessä henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 kohdan toisen kohdan kanssa ja henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohdan c alakohdan kanssa, ilmenee, että perhe-eläkkeen myöntämiselle ei ole asetettu varoja tai varallisuutta koskevia edellytyksiä, joiden mukaan eloonjäänyt puoliso ei kykenisi huolehtimaan elatuksestaan ja jotka osoittaisivat siten, että hän on ollut taloudellisesti riippuvainen kuolleesta puolisosta.
70 Perhe-eläkkeen myöntäminen riippuu sen sijaan yksinomaan kyseisen henkilön ja kuolleen virkamiehen välisistä oikeudellisista siteistä (ks. vastaavasti tuomio 31.5.2001, D ja Ruotsi v. neuvosto, C‑122/99 P ja C‑125/99 P, EU:C:2001:304, 47 kohta).
71 Näin ollen henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 17 artiklan ensimmäisessä kohdassa asetettu edellytys kyseisen säännöksen henkilöllisen soveltamisalan määrittämiseksi eli se, että henkilö on kuolleen virkamiehen ”puoliso”, merkitsee sitä, että perhe-eläkkeen saajan on oltava ollut kuolleen virkamiehen kanssa siviilioikeudellisessa suhteessa, joka on muodostanut heidän välilleen oikeuksien ja velvollisuuksien kokonaisuuden.
72 Tältä osin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että vaikka avoliittojen ja virallisten parisuhteiden – kuten avioliiton – välillä voi joiltakin osin olla samankaltaisuuksia, niistä ei välttämättä seuraa, että nämä kaksi parisuhteen muotoa olisi rinnastettava toisiinsa (tuomio 15.4.2010, Gualtieri v. komissio, C‑485/08 P, EU:C:2010:188, 75 kohta).
73 Avioliitolle on nimittäin tunnusomaista tiukka muodollisuus, ja sillä luodaan aviopuolisoiden välisiä vastavuoroisia oikeuksia ja velvollisuuksia, joihin kuuluvat avustamis- ja solidaarisuusvelvollisuudet.
74 Unionin lainsäätäjä on lisäksi nimenomaisesti ulottanut henkilöstösääntöjen avioituneita henkilöitä koskevien säännösten soveltamisen tietyin edellytyksin henkilöihin, jotka ovat muussa rekisteröidyssä parisuhteessa kuin avioliitossa.
75 Henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 kohdan toisen kohdan mukaan sitä sovellettaessa muita parisuhteita kuin avioliittoa kohdellaan samalla tavalla kuin avioliittoa, jos kaikki henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohdan c alakohdassa luetellut edellytykset täyttyvät. Kyseisen säännöksen mukaisiin edellytyksiin kuuluvat muun muassa se, että pari toimittaa jäsenvaltion tai jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen viralliseksi tunnustaman asiakirjan, jossa todistetaan heidän asemansa muun parisuhteen kuin avioliiton osapuolina, ja se, ettei parilla ole mahdollisuutta solmia laillista avioliittoa jäsenvaltiossa.
76 Jotta muu rekisteröity parisuhde kuin avioliitto voitaisiin rinnastaa henkilöstösäännöissä tarkoitettuun avioliittoon, kyseisessä säännöksessä edellytetään näin ollen, että virkamies, joka on rekisteröity muun vakiintuneen parisuhteen kuin avioliiton osapuoleksi, täyttää kyseisessä säännöksessä asetetut lakisääteiset edellytykset.
77 Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 17 artiklan ensimmäisestä kohdasta, luettuna yhdessä sen 1 d artiklan 1 kohdan toisen kohdan kanssa, seuraa, että muun parisuhteen kuin avioliiton osapuoli voi vaatia perhe-eläkettä kumppaninsa kuoleman jälkeen, jos viimeksi mainitussa säännöksessä säädetyt edellytykset täyttyvät.
78 Sitä vastoin avoliiton kaltaiset muut tosiasialliset parisuhdemuodot eivät vastaa kyseisiä ominaispiirteitä, koska – kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 94 kohdassa todennut – niillä ei lähtökohtaisesti ole lakisääteistä asemaa.
79 Valittaja väittää kanteessaan yhtäältä, että avioliitossa ja avoliitossa elävien parien tilanteet ovat samankaltaisia, koska osassa Belgian oikeuskirjallisuutta ja oikeuskäytäntöä katsotaan hänen mukaansa, että avopuolisoiden välillä on luonnollisia velvollisuuksia, jotka saattavat muuttua siviilioikeudellisiksi velvollisuuksiksi.
80 Tältä osin on todettava – tarvitsematta ottaa kantaa tällaisten luontaisten velvollisuuksien olemassaoloon Belgian oikeudessa –, että valittaja ei edes väitä, että avoliitto synnyttäisi kyseisessä kansallisessa oikeudessa samanlaisia velvollisuuksia kuin avioliitto.
81 Niinpä ei voida katsoa, että näin esitetystä väitteestä seuraisi, että unionin lainsäätäjä ei olisi voinut pätevästi päättää, että avoliitto- ja avioliittotilanteisiin sovelletaan eri järjestelmiä.
82 Toisaalta valittaja viittaa 1.4.2008 annettuun tuomioon Maruko (C-267/06, EU:C:2008:179), jonka mukaan unionin tuomioistuin on todennut, että direktiivin 2000/78 1 ja 2 artiklan säännökset, kun niitä luetaan yhdessä, ovat esteenä sellaiselle säännöstölle, jonka nojalla rekisteröidyn parisuhteen osapuoli ei saa toisen osapuolen kuoleman jälkeen sellaista perhe-eläkettä, jota eloonjäänyt aviopuoliso saa, vaikka rekisteröity parisuhde saattaa sovellettavan kansallisen oikeuden mukaan samaa sukupuolta olevat henkilöt mainitun perhe-eläkkeen kannalta aviopuolisoihin rinnastuvaan tilanteeseen, ja että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on tutkia, voidaanko eloonjääneen rekisteröidyn parisuhteen osapuolen tilanne rinnastaa kyseessä olleen ammatillisen eläkejärjestelmän mukaista perhe-eläkettä saavan aviopuolison tilanteeseen.
83 Kyseiseen tuomioon johtaneessa asiassa oli kuitenkin kyse eräässä jäsenvaltiossa rekisteröidystä parisuhteesta eikä avoliitosta, kuten tässä tapauksessa. Niinpä kyseisestä tuomiosta ei voida päätellä, että avoliitto olisi rinnastettava avioliittoon henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 17 artiklan ensimmäisen kohdan soveltamisen kannalta.
84 Tässä tilanteessa on todettava, että perhe-eläkkeen kannalta avopuolisoiden tilannetta ei voida rinnastaa aviopuolisoiden tilanteeseen eikä sellaisen rekisteröidyn parisuhteen osapuolen tilanteeseen, joka täyttää henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 17 artiklan ensimmäisen kohdan soveltamisen edellytykset.
85 Niinpä henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 17 artiklan ensimmäinen kohta ei ole perhe-eläkkeen tavoitteeseen nähden ilmeisen epäasianmukainen eikä sillä loukata yleistä syrjintäkiellon periaatetta, vaikka avopuolisot jätetään sen soveltamisalan ulkopuolelle.
86 Lisäksi valittaja väittää, että avioliiton yhden vuoden vähimmäiskestoa koskeva edellytys perhe-eläkkeen saamiseksi on mielivaltainen, epäasianmukainen ja syrjivä. Koska hän oli ollut naimisissa N:n kanssa lähes vuoden ajan, hänellä pitäisi siis olla oikeus perhe-eläkkeeseen.
87 Komissio esittää tältä osin, että avioliiton vähimmäiskestoa kuolinajankohtana koskevan vaatimuksen tarkoituksena on välttää se, että avioliitto on vain perintösopimus, jonka taustalla ovat enemmänkin taloudelliset näkökohdat kuin yhteiselämä. Kyseinen kestoa koskeva edellytys mahdollistaa komission mukaan muun muassa petosten torjunnan.
88 On muistutettava, että petosten ja oikeuden väärinkäyttämisen kiellon periaate on unionin yleinen oikeusperiaate, jota yksityisten on noudatettava (ks. vastaavasti tuomio 6.2.2018, Altun ym., C-359/16, EU:C:2018:63, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
89 Niinpä on todettava, että unionin lainsäätäjällä on väärinkäytön ja jopa petosten torjumiseksi harkintavaltaa perhe-eläkettä koskevan oikeuden määrittämisessä. Nyt käsiteltävässä asiassa edellytyksellä, jonka mukaan avioliiton on oltava kestänyt vähintään vuoden, jotta eloonjäänyt puoliso saisi perhe-eläkettä, pyritään varmistamaan asianomaisten henkilöiden välisten suhteiden todenperäisyys ja vakaus.
90 Tällainen edellytys ei ole syrjivä eikä ilmeisen soveltumaton perhe-eläkkeen tavoitteeseen nähden.
91 Kaikkien edellä esitettyjen seikkojen perusteella valittajan esittämät riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevat vaatimukset on hylättävä perusteettomina.
Vahingonkorvausvaatimus
92 Valittaja väittää, että riidanalaisesta päätöksestä on aiheutunut hänelle aineellista ja aineetonta vahinkoa.
93 Tässä yhteydessä on mainittava, että henkilöstöasioissa aineellisen tai aineettoman vahingon korvaamista koskevat vaatimukset on hylättävä, jos ne liittyvät läheisesti kumoamisvaatimuksiin, jotka on hylätty perusteettomina (ks. vastaavasti tuomio 6.3.2001, Connolly v. komissio, C‑274/99 P, EU:C:2001:127, 129 kohta).
94 Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että vahingonkorvausvaatimukset liittyvät läheisesti kumoamisvaatimuksiin.
95 Koska kumoamisvaatimukset hylätään, myös vahingonkorvausvaatimukset on hylättävä.
96 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että ensimmäisessä oikeusasteessa nostettu kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
97 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos valitus hyväksytään ja unionin tuomioistuin ratkaisee itse riidan lopullisesti, se tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista.
98 Kyseisen työjärjestyksen 138 artiklan, jota sovelletaan saman työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla valituksen käsittelyyn, 3 kohdan mukaan on niin, että jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, kukin asianosainen vastaa omista kuluistaan. Unionin tuomioistuin voi kuitenkin päättää, että asianosainen vastaa omien kulujensa lisäksi osasta toisen asianosaisen kuluja, jos tämä on perusteltua asiassa ilmenneiden seikkojen vuoksi.
99 Koska nyt käsiteltävässä asiassa valituksenalainen tuomio kumotaan mutta ensimmäisessä oikeusasteessa nostettu kanne hylätään, valittaja ja komissio on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan, jotka liittyvät ensimmäisessä oikeusasteessa käytyyn oikeudenkäyntiin ja muutoksenhakuun.
100 Työjärjestyksen 140 artiklan, jota sovelletaan työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla valituksen käsittelyyn, 1 kohdassa määrätään, että jäsenvaltiot ja toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
101 Näin ollen ensimmäisessä oikeusasteessa väliintulijana ollut neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Unionin yleisen tuomioistuimen 3.5.2018 antama tuomio HK vastaan komissio (T-574/16, ei julkaistu EU:T:2018:252) kumotaan.
2) HK:n nostama kanne komission päätöksen, jolla hänelle kieltäydyttiin myöntämästä perhe-eläkettä, kumoamiseksi sekä aineellisen ja aineettoman vahingon korvaamiseksi hylätään.
3) HK, Euroopan komissio ja Euroopan unionin neuvosto vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan ensimmäisessä oikeusasteessa ja muutoksenhakuasteessa.
Allekirjoitukset