YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (laajennettu neljäs jaosto)
17 päivänä kesäkuuta 1998 (1)
Sosiaalipolitiikasta tehty sopimus Direktiivin kumoaminen Tutkittavaksi
ottaminen Työmarkkinaosapuolten asema direktiivin valmistelussa
Työmarkkinaosapuolten edustavuus
Asiassa T-135/96,
Union européenne de l'artisanat et des petites et moyennes entreprises (UEAPME),
Belgian oikeuden mukaan perustettu yhdistys, kotipaikka Bryssel, edustajanaan
asianajajat Francis Herbert ja Daniel Tomasevic, Bryssel, ja asianajaja Geneviève
Tuts, Liège, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Carlos Zeyen, 67 rue
Ermesinde,
jota tukevat
Confédération générale des petites et moyennes entreprises et du patronat réel
(CGPME), Ranskan oikeuden mukaan perustettu yhdistys, kotipaikka Puteaux
(Ranska),
Union professionnelle artisanale (UPA), Ranskan oikeuden mukaan perustettu
yhdistys, kotipaikka Pariisi,
Nationaal Christelijk Middenstandsverbond (NCMV), Belgian oikeuden mukaan
perustettu yhdistys, kotipaikka Bryssel,
Koninklijke Vereniging MKB-Nederland, Alankomaiden oikeuden mukaan
perustettu yhdistys, kotipaikka Delft (Alankomaat),
Fédération des artisans, Luxemburgin oikeuden mukaan perustettu yhdistys,
kotipaikka Luxemburg,
Confederazione generale italiana del artigianato (Confartigianato), Italian oikeuden
mukaan perustettu yhdistys, kotipaikka Rooma,
Wirtschaftskammer Österreich, Itävallan oikeuden mukaan perustettu
julkisoikeudellinen laitos, kotipaikka Wien,
Bundesvereinigung der Fachverbände des deutschen Handwerks eV (BFH), Saksan
oikeuden mukaan perustettu yhdistys, kotipaikka Bonn,
edustajanaan asianajaja Paul Beghin, Luxemburg, prosessiosoite asianajotoimisto
Paul Beghin, 67 rue Ermesinde,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamies
Frédéric Anton, prosessiosoite Luxemburgissa c/o Euroopan investointipankin
lakiasiainosaston pääjohtaja Alessandro Morbilli, 100 boulevard Konrad Adenauer,
jota tukee
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamies
Maria Patakia, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies
Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
jossa kantaja vaatii UNICE:n, CEEP:n ja EAY:n tekemästä vanhempainlomaa
koskevasta puitesopimuksesta 3 päivänä kesäkuuta 1996 annetun neuvoston
direktiivin 96/34/EY (EYVL L 145, s. 4) kumoamista,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (laajennettu neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Lindh sekä tuomarit
R. García-Valdecasas, K. Lenaerts, J. D. Cooke ja M. Jaeger,
kirjaaja: hallintovirkamies A. Mair,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 11.3.1998 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
- 1.
- Tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet
Union européenne de l'artisanat et des petites et moyennes entreprises (jäljempänä
kantaja) on eurooppalainen yhdistys, joka edustaa ja valvoo pienten ja keskisuurten
yritysten (jäljempänä PK-yritykset) etuja Euroopan tasolla.
- 2.
- Neuvosto antoi 3.6.1996 Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn
sosiaalipolitiikkaa koskevan pöytäkirjan N:o 14 liitteenä olevan sosiaalipolitiikasta
muiden Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden kuin Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kesken tehdyn sopimuksen (jäljempänä
sosiaalipolitiikasta tehty sopimus) 4 artiklan 2 kohdan perusteella direktiivin
96/34/EY UNICE:n, CEEP:n ja EAY:n tekemästä vanhempainlomaa koskevasta
puitesopimuksesta (EYVL L 145, s. 4; jäljempänä direktiivi 96/34/EY).
- 3.
- Tämä direktiivi on ensimmäinen sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 3 ja
4 artiklan perusteella annettu säädös; näiden artiklojen sisältö on seuraava:
3 artikla
1. Komission tehtävänä on edistää työmarkkinaosapuolten kuulemista yhteisön
tasolla ja toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet näiden osapuolten vuoropuhelun
helpottamiseksi varmistaen samalla molemmille osapuolille tasapuolisen tuen.
2. Tätä varten komissio kuulee työmarkkinaosapuolia yhteisön toimintaa
koskevista mahdollisista suuntaviivoista ennen kuin se tekee ehdotuksia
sosiaalipolitiikan alalla.
3. Jos komissio kuultuaan työmarkkinaosapuolia pitää yhteisön toimintaa
suotavana, se kuulee työmarkkinaosapuolia suunnitellun ehdotuksen sisällöstä.
Työmarkkinaosapuolet antavat komissiolle lausunnon ehdotuksesta tai tarvittaessa
sitä koskevan suosituksen.
4. Tällaisen kuulemisen yhteydessä työmarkkinaosapuolet voivat ilmoittaa
komissiolle halustaan aloittaa 4 artiklassa tarkoitettu menettely. Menettely ei saa
kestää pitempään kuin yhdeksän kuukautta, jollei pidentämisestä sovita yhteisesti
kyseisten työmarkkinaosapuolten ja komission kanssa.
4 artikla
1. Työmarkkinaosapuolten välinen vuoropuhelu yhteisön tasolla voi johtaa
osapuolten niin halutessa sopimussuhteisiin mukaan lukien sopimusten tekeminen.
2. Yhteisön tasolla tehdyt sopimukset pannaan täytäntöön joko
työmarkkinaosapuolten ja jäsenvaltioiden omien menettelyjen ja käytäntöjen
mukaisesti tai 2 artiklassa tarkoitettujen kysymysten osalta allekirjoittajaosapuolten
yhteisestä pyynnöstä neuvoston komission ehdotuksesta tekemällä päätöksellä.
Neuvosto tekee ratkaisunsa määräenemmistöllä paitsi silloin kun kyseisessä
sopimuksessa on yksi tai useampi määräys, joka liittyy johonkin 2 artiklan
3 kohdassa tarkoitetuista aloista, jolloin se tekee ratkaisunsa yksimielisesti.
- 4.
- Komissio katsoo sosiaalipolitiikkaa koskevan pöytäkirjan täytäntöönpanoa
koskevassa tiedonannossaan (KOM(93) 600 lopull.; jäljempänä tiedonanto), että
kantaja on tiettyjä erityisiä yrityksiä tai niiden erityisiä toimialoja laajasti edustava
työnantajajärjestö, joka kuuluu tiettyjä työntekijäryhmiä tai yrityksiä edustaviin
työmarkkinakeskusjärjestöihin. Kantaja on tässä ominaisuudessaan tiedonannon
liitteessä 2 olevassa niiden järjestöjen luettelossa, jotka täyttävät tiedonannon
24 kohdassa asetetut edellytykset sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 3 artiklan
mukaisen kuulemismenettelyn toiminnan varmistamiseksi. Tässä luettelossa on
muun muassa toimialaltaan yleisiä työmarkkinakeskusjärjestöjä ja tiettyjä
työntekijäryhmiä tai yrityksiä edustavia työmarkkinakeskusjärjestöjä. Komissio
toteaa tiedonannon 49 kohdassa, että se katsoo, että tässä tiedonannossa annetaan
perussäännöt uusien menettelytapojen toteuttamiseksi, jotta toiminta olisi tehokasta
ja avointa.
- 5.
- Komissio laati vuonna 1983 ehdotuksen vanhempainlomaa ja perhesyiden vuoksi
annettavaa lomaa koskevaksi direktiiviksi, jota neuvosto ei koskaan hyväksynyt.
Komissio päätti 21.1.1995 sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 3 artiklan
2 kohdan mukaisesti kuulla työmarkkinaosapuolia työ- ja perhe-elämän
yhteensovittamista koskevista mahdollisista yhteisön toiminnan suuntaviivoista.
- 6.
- Kantaja ja muut riittävän edustavat edunvalvontajärjestöt, joita oli kuultu,
ilmoittivat komissiolle 6.4.1995 yhteisen kannan. Tämän asiakirjan laatijat vaativat
komissiota tekemään kaiken sen vallassa olevan, jotta tiettyjä merkittäviä
kysymyksiä ja tiettyjä työmarkkinaosapuolten edustajia ei sivuuteta neuvotteluissa.
- 7.
- Komissio, joka piti yhteisön toimintaa suotavana, kuuli kesäkuussa 1995
työmarkkinaosapuolia uudelleen suunnitellun ehdotuksen sisällöstä
sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Kantaja ja
muut järjestöt, joita oli kuultu, ilmoittivat 5.7.1995 uudelleen yhteisen kannan.
- 8.
- Samana päivänä UNICE, CEEP ja EAY ilmoittivat komissiolle sosiaalipolitiikasta
tehdyn sopimuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti aikovansa käyttää kyseisen
sopimuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarjottua mahdollisuutta aloittaa neuvottelut
vanhempainlomasta.
- 9.
- UNICE, CEEP ja EAY pääsivät 6.11.1995 yksimielisyyteen puitesopimusta
koskevasta ehdotuksesta. Kyseiset kolme järjestöä tekivät 14.12.1995
vanhempainlomaa koskevan puitesopimuksen (jäljempänä puitesopimus), jonka ne
toimittivat komissiolle pyytäen, että se pantaisiin täytäntöön neuvoston komission
ehdotuksesta tekemällä päätöksellä sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 4 artiklan
2 kohdan mukaisesti. Tällä välin kantaja ilmoitti komissiolle 30.11.1995 ja
13.12.1995 päivätyillä kirjeillään pahoittelevansa sitä, ettei se ollut voinut osallistua
työmarkkinaosapuolten väliseen vuoropuheluun, ja arvosteli samalla puitesopimusta
koskevaa ehdotusta.
- 10.
- Komissio toimitti 20.12.1995 kyseisen puitesopimuksen niille järjestöille, joita se oli
kuullut tai joille se oli tiedottanut asiasta etukäteen ja jotka eivät olleet
allekirjoittaneet puitesopimusta, muun muassa kantajalle, ja kutsui ne 5.1.1996
pidettävään tiedotus- ja keskustelutilaisuuteen. Kantaja osallistui tähän tilaisuuteen.
- 11.
- Näissä olosuhteissa neuvosto antoi 3.6.1996 direktiivin 96/34/EY, jolla puitesopimus
pantiin täytäntöön.
- 12.
- Kantaja nosti yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon
5.9.1996 jättämällään kanteella perustamissopimuksen 173 artiklan mukaisen
kumoamiskanteen direktiivistä 96/34/EY.
- 13.
- Neuvosto esitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 21.11.1996
jättämällään hakemuksella työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan mukaisen
oikeudenkäyntiväitteen. Kantaja esitti huomautuksensa tästä
oikeudenkäyntiväitteestä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon
31.1.1997 jättämällään kirjelmällä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (neljäs
jaosto) päätti 18.3.1997 antamallaan määräyksellä käsitellä oikeudenkäyntiväitteen
pääasian yhteydessä.
- 14.
- Komissio toimitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 20.1.1997
työjärjestyksen 115 artiklan ja EY:n tuomioistuimen perussäännön 37 artiklan
ensimmäisen kohdan mukaisen väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua
oikeudenkäyntiin tukeakseen neuvoston vaatimuksia. Ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi väliintulohakemuksen
18.3.1997 antamallaan määräyksellä. Komissio toimitti 17.6.1997 väliintulokirjelmän.
Kantaja esitti huomautuksensa tästä väliintulokirjelmästä 9.9.1997.
- 15.
- Ranskalainen yhdistys Confédération générale des petites et moyennes entreprises
et du patronat réel (CGPME), kotipaikka Puteaux (Ranska), ranskalainen yhdistys
Union professionnelle artisanale (UPA), kotipaikka Pariisi, belgialainen yhdistys
Nationaal Christelijk Middenstandsverbond (NCMV), kotipaikka Bryssel,
alankomaalainen yhdistys Koninklijke Vereniging MKB-Nederland, kotipaikka Delft
(Alankomaat), luxemburgilainen yhdistys Fédération des artisans, kotipaikka
Luxemburg, italialainen yhdistys Confederazione generale italiana del artigianato
(Confartigianato), kotipaikka Rooma, itävaltalainen julkisoikeudellinen laitos
Wirtschaftskammer Österreich, kotipaikka Wien, ja saksalainen yhdistys
Bundesvereinigung der Fachverbände des deutschen Handwerks eV (BFH),
kotipaikka Bonn, pyysivät 24.1.1997 jättämällään hakemuksella ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 115 artiklan ja EY:n tuomioistuimen
perussäännön 37 artiklan toisen kohdan mukaisesti saada osallistua tähän
oikeudenkäyntiin tukeakseen kantajan vaatimuksia. Ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi väliintulohakemuksen
18.3.1997 antamallaan määräyksellä (UEAPME v. neuvosto, Kok. 1997, s. II-373).
Nämä väliintulijat toimittivat väliintulokirjelmän 18.6.1997. Neuvosto esitti
huomautuksensa tästä väliintulokirjelmästä 8.9.1997.
- 16.
- Asia siirrettiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 18.4.1997 tekemällä
päätöksellä laajennetun neljännen jaoston käsiteltäväksi. Oikeudenkäynnin
varsinaiset asianosaiset ilmoittivat hyväksyvänsä tämän siirtämisen.
- 17.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu neljäs jaosto) päätti esittelevän
tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ilman edeltäviä asian
selvittämistoimia. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti kuitenkin ryhtyä
prosessinjohtotoimenpiteisiin pyytämällä asianosaisilta kirjallisen vastauksen
tiettyihin kysymyksiin ennen suullista käsittelyä ja pyytämällä neuvostoa
toimittamaan tiettyjen asiakirjojen otteita; vastaukset annettiin ja otteet toimitettiin
asetetuissa määräajoissa.
- 18.
- Asianosaisten ja väliintulijoiden vaatimukset ja vastaukset ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 11.3.1998 pidetyssä
istunnossa.
Asianosaisten ja väliintulijoiden vaatimukset
- 19.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
ensisijaisesti kumoaa perustamissopimuksen 173 artiklan nojalla
direktiivin 96/34/EY;
toissijaisesti kumoaa perustamissopimuksen 173 artiklan nojalla
direktiivin 96/34/EY vain sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen
2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja PK-yrityksiä koskevin osin; ja
velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 20.
- Neuvosto vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
jättää kanteen tutkimatta;
toissijaisesti hylkää kanteen perusteettomana; ja
velvoittaa kantajan ja sen vaatimuksia tukevat väliintulijat korvaamaan
oikeudenkäyntikulut.
- 21.
- Kantajan vaatimuksia tukevat väliintulijat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin
hyväksyy heidän väliintulonsa kantajan vaatimusten tueksi;
ensisijaisesti kumoaa perustamissopimuksen 173 artiklan nojalla
direktiivin 96/34/EY ja toissijaisesti kumoaa perustamissopimuksen
173 artiklan nojalla direktiivin 96/34/EY vain sosiaalipolitiikasta
tehdyn sopimuksen 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja PK-yrityksiä
koskevin osin;
velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja kustannukset
kokonaisuudessaan, mukaan lukien väliintulosta aiheutuneet
oikeudenkäyntikulut ja kustannukset.
- 22.
- Neuvoston vaatimuksia tukeva komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin
jättää kanteen tutkimatta;
hylkää kanteen perusteettomana; ja
velvoittaa kantajan ja sen vaatimuksia tukevat väliintulijat korvaamaan
oikeudenkäyntikulut.
- 23.
- Kantaja vetoaa kanteensa tueksi viiteen kanneperusteeseen. Ensimmäinen
kanneperuste koskee sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 3 artiklan 1 kohdan ja
4 artiklan 1 kohdan rikkomista. Toinen kanneperuste koskee sen periaatteen
loukkaamista, jonka mukaan viranomaisten toimet sitovat niitä niiden
myöhemmässä toiminnassa. Kolmas kanneperuste koskee edunvalvontajärjestöjen
välistä syrjintää. Neljäs kanneperuste koskee sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen
2 artiklan 2 kohdan rikkomista. Viides kanneperuste koskee toissijaisuus- ja
suhteellisuusperiaatteiden loukkaamista.
Tutkittavaksi ottaminen
Asianosaisten ja väliintulijan väitteet ja niiden perustelut
- 24.
- Neuvoston esittämän oikeudenkäyntiväitteen mukaan kanne on jätettävä tutkimatta
ensisijaisesti riidanalaisen säädöksen luonteen vuoksi ja toissijaisesti sen vuoksi, että
direktiivi 96/34/EY ei koske kantajaa suoraan eikä erikseen.
- 25.
- Neuvosto esittää siten ensisijaisesti, että koska direktiivi 96/34/EY on normatiivinen
säädös, kantajan kaltainen oikeushenkilö ei voi perustamissopimuksen 173 artiklan
neljännen kohdan mukaan nostaa siitä kumoamiskannetta. Vakiintuneen
oikeuskäytännön mukaan yksityisen nostaman kumoamiskanteen tutkittavaksi
ottaminen edellyttää, että riidanalainen toimi on muodostaan ja nimityksestään
riippumatta todellisuudessa perustamissopimuksen 189 artiklassa tarkoitettu päätös
(asia 307/81, Alussuise v. neuvosto ja komissio, tuomio 6.10.1982, Kok. 1982,
s. 3463; asia 147/83, Binderer v. komissio, tuomio 29.1.1985, Kok. 1985, s. 257; asia
26/86, Deutz und Geldermann v. neuvosto, tuomio 24.2.1987, Kok. 1987, s. 941,
6 kohta ja yhdistetyt asiat 250/86 ja 11/87, RAR v. neuvosto ja komissio, tuomio
29.6.1989, Kok. 1989, s. 2045). Nyt esillä olevassa asiassa riidanalaisella säädöksellä
on kuitenkin kaikki direktiivin ominaisuudet. Neuvosto toteaa tältä osin, ettei ole
mahdollista määrittää millään täsmällisellä tavalla niiden yksityisten
oikeussubjektien, joihin direktiiviä sovelletaan, lukumäärää tai edes yksilöidä niitä.
Lisäksi se huomauttaa, ettei kantajaa ole mainittu direktiivissä. Koska direktiivi
96/34/EY on laadittu erityisen yleistä sanamuotoa käyttäen, sitä voidaan soveltaa
vasta jäsenvaltioiden saatettua sen osaksi kansallista oikeusjärjestystään, ja niillä on
tässä asiassa huomattava harkintavalta.
- 26.
- Neuvosto väittää toissijaisesti, että riidanalainen säädös ei koske kantajaa suoraan
eikä erikseen. Sen mukaan direktiivi 96/34/EY ei voi koskea kantajaa suoraan,
koska direktiivin tarkoituksena ei ole antaa yksityisille oikeuksia vaan ainoastaan
asettaa velvoitteita jäsenvaltioille, joilla on erittäin laaja harkintavalta niiden
noudattaessa nyt esillä olevassa asiassa täytäntöönpanovelvoitettaan. Toisaalta
neuvosto korostaa, ettei kantaja ole esittänyt näyttöä sille tunnusomaisista
erityispiirteistä tai sellaisesta tosiasiallisesta tilanteesta, jonka perusteella se erottuisi
kaikista muista siten, että direktiivin 96/34/EY olisi katsottava koskevan sitä
erikseen. Neuvosto esittää ne eri seikat, joiden perusteella se on päätynyt tähän
kantaan.
- 27.
- Neuvosto huomauttaa, ettei kantaja voi ainoastaan näyttämällä, että se on
osallistunut direktiivin valmisteluun, vaatia kumoamiskanteensa tutkittavaksi
ottamista, koska direktiivi on normatiivinen, yleinen ja abstrakti säädös, jota ei ole
osoitettu yhdistykselle (ks. asia C-10/95 P, Asocarne v. neuvosto, määräys
23.11.1995, Kok. 1995, s. I-4149, 40 kohta; asia T-99/94, Asocarne v. neuvosto,
määräys 20.10.1994, Kok. 1994, s. II-871 ja asia T-116/94, Cassa nazionale di
previdenza ed assistenza a favore degli avvocati e procuratori v. neuvosto, määräys
11.1.1995, Kok. 1995, s. II-1).
- 28.
- Neuvoston mukaan merkitystä ei ole myöskään yhteisöjen tuomioistuimen
yhdistetyissä asioissa 67/85, 68/85 ja 70/85, Van der Kooy vastaan komissio, 2.2.1988
antamalla tuomiolla (Kok. 1988, s. 219) ja asiassa C-313/90, CIRFS ym. vastaan
komissio, 24.3.1993 antamalla tuomiolla (Kok. 1993, s. I-1125), jotka koskevat
tukien poistamista tai perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun
menettelyn aloittamisesta kieltäytymistä koskevia päätöksiä. Neuvosto katsookin,
että sellaisen yhdistyksen nostama kanne, jolle riidanalaista säädöstä ei ole
osoitettu, voidaan ottaa tutkittavaksi vain, jos yhdistys on tullut yhden tai useamman
sellaisen jäsenensä tilalle, joka olisi itse voinut nostaa tutkittavaksi otettavan
kanteen (yhdistetyt asiat T-447/93, T-448/93 ja T-449/93, AITEC ym. v. komissio,
tuomio 6.7.1995, Kok. 1995, s. II-1971, 60 kohta), tai jos se voi näyttää oman
oikeussuojaintressinsä toteen (em. asia Van der Kooy v. komissio, tuomion
1725 kohta).
- 29.
- Neuvosto katsoo, ettei kantaja voi tämän kanteen nostaessaan väittää tulleensa
yhden tai useamman sellaisen jäsenensä tilalle, jota direktiivi koskisi suoraan.
Neuvoston mukaan yhdenkään kantajan jäsenen kannetta ei olisi otettu
tutkittavaksi.
- 30.
- Kantaja ei voi neuvoston mukaan myöskään väittää, että direktiivi 96/34/EY olisi
vaikuttanut sen oikeuteen neuvotella sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen
4 artiklan mukaisesti työmarkkinaosapuolten välisiä sopimuksia siltä osin kuin
direktiivillä pannaan täytäntöön sopimus, jonka tekemiseen kantaja ei ole
osallistunut, vaikka kantajaa onkin kuultu ennen tätä sopimusta koskevia
neuvotteluja.
- 31.
- Neuvosto pyrkii näin ollen näyttämään, ettei sen tunnustamisen, että kantaja
edustaa riittävän laajasti tiettyjä intressejä, ja sen nyt käsiteltävässä asiassa olevan
oikeussuojaintressin välillä ole suoraa yhteyttä. Neuvosto väittää siten, että se, että
kantaja ei edusta riittävän laajasti riidanalaisen säädöksen soveltamisalaan kuuluvia
järjestöjä ja yrityksiä, estää sen kanteen tutkittavaksi ottamisen. Koska kantaja
edustaa ainoastaan tiettyjä yrityksiä, sillä ei voida katsoa olevan oikeutta riitauttaa
kaikkia yrityksiä koskevaa säädöstä. Neuvosto toteaa lisäksi, ettei kantaja kiistä sitä,
että se on kirjattu tiedonannon liitteessä 2 olevan luettelon kohtaan tiettyjä
työntekijäryhmiä tai yrityksiä edustavat työmarkkinakeskusjärjestöt. Neuvosto
katsoo vielä, ettei kantajalla ole oikeutta eikä sen luontaisena tehtävänä ole
neuvotella kaikista sosiaalipoliittisista säädöksistä eurooppalaisella tasolla. Neuvosto
väittää joka tapauksessa, että vaikka kantajan tunnustettaisiin edustavan riittävän
laajasti riidanalaisen säädöksen soveltamisalaan kuuluvia järjestöjä ja yrityksiä, sillä
ei kuitenkaan ole oikeussuojaintressiä, koska direktiivi 96/34/EY ei vaikuta sen
asemaan sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella se erottuisi kaikista
muista. Neuvosto katsoo nimittäin, että jotta kantajan voitaisiin katsoa olevan
tällaisessa tilanteessa, sen on etukäteen todistettava, että sillä on väittämänsä
yksinoikeus riittävän laajaan edustamiseen. Neuvosto toteaa kuitenkin, että kantaja
ei ole koskaan pyrkinyt näyttämään tätä toteen.
- 32.
- Neuvosto tuo esiin myös sen, ettei kantaja voi vedota neuvottelijan asemaan tai
neuvottelijan oikeuteen perustellakseen oikeussuojaintressiään eikä se voi myöskään
vedota oikeuteen tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.
- 33.
- Ensinnäkin neuvoston mukaan on huomattava, että kantaja vetoaa virheellisesti
neuvottelijan asemaan ja neuvotteluoikeuteen. Neuvottelijan asema on
neuvoston mukaan seikka, jota on arvioitava neuvottelujen alussa todetun
asianomaisen järjestön aseman mukaan. Neuvosto toteaa kuitenkin, ettei kantaja
ole nyt esillä olevassa asiassa osallistunut missään vaiheessa työmarkkinaosapuolten
välisiin neuvotteluihin, jotka johtivat puitesopimuksen tekemiseen. Koska kantaja
ei ole näyttänyt, että se olisi millään tavoin osallistunut kyseiseen
neuvottelumenettelyyn, se ei voi väittää olevansa neuvottelijan asemassa. Kantajan
esittämää neuvotteluoikeutta ei voida myöskään johtaa sen pelkästä kuulemisesta
tai kuulemismenettelyyn osallistumisesta.
- 34.
- Neuvosto korostaa, että kuulemisella alkanut ja direktiivin 96/34/EY antamiseen
päättynyt toimenpide ei vastaa yhteen ja samaan menettelyyn kuuluvien
toimenpiteiden sarjaa. Sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 2 ja 4 artiklalla on
nimittäin otettu käyttöön kaksi erillistä menettelyä.
- 35.
- Ensimmäisessä, sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 2 artiklassa tarkoitetussa
menettelyssä kuullaan aluksi työmarkkinaosapuolia kyseisen sopimuksen 3 artiklan
3 kohdassa tarkoitetun ehdotuksen valmistelemista varten. Kantajaa on kuultu
tämän ensimmäisen menettelyn kuulemisvaiheessa. Toinen, sosiaalipolitiikasta
tehdyn sopimuksen 4 artiklassa tarkoitettu menettely alkaa siten, että
työmarkkinaosapuolet neuvottelevat keskenään ehdotuksen valmistelemiseksi.
Neuvosto väittää, ettei komissio huolehdi tämän toisen menettelyn
neuvotteluvaiheesta ja että siinä aikaansaatu teksti on yksityisten tahojen välinen
sopimus. Kantaja ei ole osallistunut tähän toisen menettelyn aloittaneeseen
neuvotteluvaiheeseen.
- 36.
- Neuvosto huomauttaa tämän jälkeen, että kahden menettelyn välillä ei ole muuta
yhteyttä kuin toisen menettelyn alkaminen ensimmäisen menettelyn
kuulemisvaiheessa. Neuvosto täsmentää lisäksi, että kyseiset kaksi menettelyä eivät
johda samantyyppisen säädöksen antamiseen. Koska ensimmäinen menettely on
perinteistä lainsäädäntömenettelyä, se johtaa sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen
2 artiklan perusteella annettavaan neuvoston säädökseen perustamissopimuksen 189
c artiklassa tarkoitetun, niin sanotun Euroopan parlamentin ja neuvoston välisenyhteistoimintamenettelyn mukaisesti talous- ja sosiaalikomitean kuulemisen jälkeen.
Koska toinen menettely on sopimuksentekomenettelyä, jota johtavat sitä haluavat
taloudellisten ja sosiaalisten tahojen edustajat, se johtaa sosiaalipolitiikasta tehdyn
sopimuksen 4 artiklan perusteella annettavaan neuvoston säädökseen sellaisen
menettelyn mukaisesti, jossa ei kuulla Euroopan parlamenttia eikä talous- ja
sosiaalikomiteaa. Neuvosto päättelee tästä, se, että jotakuta on kuultu
ensimmäisessä menettelyssä, ei anna tälle oikeutta vedota siihen, että se on
sivuutettu toisessa menettelyssä.
- 37.
- Neuvosto toteaa, että yhdessäkään säännöksessä ei anneta työmarkkinaosapuolelle
oikeutta neuvotella mistä tahansa säädöksestä muiden työmarkkinaosapuolten
kanssa sillä perusteella, että sillä on oikeus siihen, että komissio kuulee sitä.
Neuvosto korostaa, että sosiaalipolitiikasta tehdyssä sopimuksessa ja erityisesti sen
3 artiklan 4 kohdassa työmarkkinaosapuolille annetaan ainoastaan mahdollisuus
neuvotella keskenään, ei oikeutta. Ainoa oikeus, johon kantaja voisi vedota, olisi
oikeus siihen, että komissio kuulee sitä, koska kantaja on mainittu tiedonannon
liitteessä olevassa luettelossa. Nyt esillä olevassa asiassa kantajaa on kuitenkin
kuultu lainmukaisesti.
- 38.
- Vastatessaan tältä osin kantajan esittämiin huomautuksiin ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-117/94, Associazione agricoltori della
provincia di Rovigo ym. vastaan komissio, 21.2.1995 antamasta määräyksestä
(Kok. 1995, s. II-455) ja asiassa T-60/96, Merck ym. vastaan komissio, 3.6.1997
antamasta määräyksestä (Kok. 1997, s. II-849) neuvosto huomauttaa, että kantajan
tästä oikeuskäytännöstä tekemä vastakkaispäätelmä, jonka neuvosto kiistää, ei
sovellu nyt käsiteltävään asiaan, koska neuvosto ei säädöksen antajana ole ollut
velvollinen kuulemaan kantajaa. Tämä kuulemisvelvollisuus on nimittäin asetettu
pelkästään komissiolle.
- 39.
- Vaikka olisikin myönnettävä, että kantajalla on mahdollisesti neuvotteluoikeus, se
ei neuvoston mukaan kuitenkaan riitä yksilöimään kantajaa, koska tällainen oikeus
voitaisiin tunnustaa myös kaikille muille työmarkkinaosapuolille, joita on kuultu
mutta jotka eivät ole neuvotelleet puitesopimusta.
- 40.
- Toiseksi neuvosto väittää, että kantaja vetoaa virheellisesti oikeuteen tehokkaisiin
oikeuskeinoihin perustellakseen oikeussuojaintressinsä esillä olevassa asiassa.
Neuvosto korostaa ensinnäkin, että kantaja ei näyttänyt, että perustamissopimuksen
177 artiklan mukainen ennakkoratkaisupyyntö olisi tehoton tapa varmistaa
direktiivin 96/34/EY laillisuusvalvonta. Seuraavaksi neuvosto selostaa, että kantajalla
ei ole minkäänlaista omaa oikeutta osallistua työmarkkinaneuvotteluihin, joten se
ei voi vedota mainitsemaansa oikeuskäytäntöön (asia C-70/88, parlamentti v.
neuvosto, tuomio 22.5.1990, Kok. 1990, s. I-2041). Neuvosto katsoo lisäksi, että nyt
esillä olevan kanteen tutkimatta jättäminen ei merkitse sitä, että yhteisöjen
tuomioistuimet kieltäytyisivät tunnustamasta kantajan riittävän laajaa edustavuutta
sen valvoessa yleisesti PK-yritysten etuja.
- 41.
- Myös komissio, joka tukee väliintulijana neuvoston vaatimuksia, katsoo, että kanne
on jätettävä tutkimatta. Se vetoaa erityisesti kahteen seikkaan. Ensinnäkin se
katsoo, että kyseisen toimenpiteen ei voida katsoa koskevan kantajaa erikseen.
Tältä osin se korostaa, että kantajan asemalla tässä asiassa on yhdensuuntaisuutta
maanviljelijä- ja kalastusjärjestöjen aseman kanssa edellä mainitussa asiassa
Associazione agricoltori della provincia di Rovigo ym. vastaan komissio annetussa
määräyksessä, jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, ettei
riidanalainen toimenpide koskenut kyseisiä järjestöjä erikseen. Komissio toteaa, että
vaikka myös tuossa asiassa kantajat väittivät, että toimen oli katsottavan koskevan
niitä erikseen, koska niillä olisi ollut oikeus osallistua riidanalaisen toimen
yhteydessä komission arvioitavaksi saatetun suunnitelman valmisteluun,
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vahvisti, ettei voida hyväksyä periaatetta,
jonka mukaan tiettyjen yritysten yleisiin etuihin vaikuttava toimi, joka soveltuu
objektiivisesti määriteltyihin tilanteisiin ja jolla on oikeusvaikutuksia kyseessä oleviin
henkilöryhmiin yleisellä ja abstraktilla tasolla, koskee näiden yritysten edustajana
olevaa yhdistystä erikseen (em. asia Associazione agricoltori della provincia di
Rovigo ym. v. komissio, määräyksen 16 ja 24 kohta).
- 42.
- Komissio katsoo, että kantaja ei voi vedota yhteisöjen tuomioistuimen
oikeuskäytännössä tarkoitettuun välittömään intressiin perustellakseen kanteensa
tutkittavaksi ottamista. Komissio täsmentää, että toisin kuin kantaja väittää, jotta
riidanalaisen toimen voitaisiin katsoa koskevan kantajaa suoraan, siihen
kohdistuvien oikeusvaikutusten on perustuttava suoraan tähän toimeen, eivätkä ne
saa olla seurausta myöhemmästä päätöksestä, joka johtuu väistämättä tai
automaattisesti riidanalaisesta toimesta (ks. tältä osin asia C-213/91, Abertal v.
komissio, tuomio 15.6.1993, Kok. 1993, s. I-3177, julkisasiamies W. Van Gervenin
ratkaisuehdotuksen 20 kohta, s. 3183). Nyt esillä olevassa asiassa riidanalaisessa
säädöksessä annetaan kuitenkin jäsenvaltioille huomattava harkintavalta niiden
keinojen osalta, joita voidaan soveltaa direktiivissä vahvistettujen tavoitteiden
toteuttamiseksi. Komissio toteaa lisäksi ehdottaneensakin neuvostolle juuri
direktiivin antamista puitesopimuksen luonteen ja sisällön vuoksi;
puitesopimuksessa näet annetaan huomattava harkintavalta sen kansallisen
täytäntöönpanon osalta.
- 43.
- Kantaja kiistää sekä neuvoston että komission esittämät väitteet.
- 44.
- Kantaja vastaa neuvoston esittämiin väitteisiin ensinnäkin, että nyt esillä olevan
kanteen tutkittavaksi ottamista on arvioitava kyseisen direktiivin erityisen luonteen
valossa. Se korostaa, että direktiivi 96/34/EY on ensimmäinen sosiaalipolitiikasta
tehdyn sopimuksen ja pöytäkirjan perustella annettu säädös. Sen yksinomaisena
tarkoituksena on velvoittaa jäsenvaltiot panemaan kolmen toimialaltaan yleisen
työmarkkinakeskusjärjestön tekemä puitesopimus täytäntöön. Järjestöt ovat tässä
asiassa määrittäneet direktiivin sisällön itse, kun taas yhteisön toimielimillä, jotka
yleensä osallistuvat lainsäädäntömenettelyyn, on ollut vain puhtaasti muodollinen
osuus (ks. direktiivin 96/34/EY 13. ja 14. perustelukappale sekä Euroopan
parlamentin selonteko komission tätä direktiiviä koskevasta ehdotuksesta). Kantajan
mukaan on myös merkityksellistä, että komissio on ilmaissut tiedonannossaan
kannan, jonka mukaan neuvostolla ei ole minkäänlaista toimivaltaa muuttaa
työmarkkinaosapuolten tekemää sopimusta. Näin ollen vanhempainlomaa koskeva
yhdenmukaistaminen unionin kaikissa jäsenvaltioissa Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyttä kuningaskuntaa lukuunottamatta on jätetty vain niiden kolmen
työmarkkinaosapuolen harkintaan, jotka ovat omasta aloitteestaan käynnistäneet
sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun
neuvottelumenettelyn, ilman että muita komission hyväksymiä työmarkkinaosapuolia
olisi otettu mukaan. Tässä yhteydessä direktiiviä 96/34/EY ei voida rinnastaa
yhteisöjen tuomioistuimen tähänastisen oikeuskäytännön kohteena olleisiin
direktiiveihin. Se eroaa perinteisestä direktiivistä itse asiassa kahdessa suhteessa.
- 45.
- Yhdessäkään perustamissopimuksen määräyksessä ei ensinnäkään edellytetä
direktiivin käyttämistä säädöstyyppinä tässä asiassa, vaan käyttö perustuu kahteen
valintaan. Puitesopimuksen neuvotelleet ammattijärjestöt ovat päättäneet antaa
sopimukselle kaikkia koskevan vaikutuksen, vaikka ne olisivat voineet neuvotella
pelkästään osapuolia sitovan sopimuksen. Komissio on päättänyt saattaa neuvoston
käsiteltäväksi direktiiviehdotuksen, jotta puitesopimuksesta tulisi kaikkia sitova,
vaikka sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaan se olisi
voinut valita jonkin muun perustamissopimuksen 189 artiklassa tarkoitetun
säädöstyypin tai, kuten Saksan hallitus väittää sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen
soveltamisen yhteydessä ilmenneistä menettelyllisistä kysymyksistä esittämässään
kannanotossa, se olisi voinut ehdottaa pelkästään omaa lajiaan olevan päätöksen
(sui generis) tekemistä. Niillä tutkimatta jättämistä koskevilla perusteluilla, joihin
yleensä vedotaan yksityisen direktiivistä nostamaa kumoamiskannetta vastaan, ei
siten ole merkitystä tässä asiassa näiden kahden valinnan vuoksi. Olisikin
paradoksaalista väittää, että direktiivin normatiivisuus vaikuttaisi nyt esillä olevan
kanteen tutkittavaksi ottamiseen, koska se merkitsisi sen väittämistä, että koska
kantaja on edunvalvontajärjestönä jätetty neuvottelujen ulkopuolelle, se ei voi
saattaa puitesopimuksen laillisuutta ja sen syntyvaiheita yhteisöjen tuomioistuinten
tutkittavaksi sen vuoksi, että tämän sopimuksen tehneet ammattijärjestöt ovat
halunneet ulottaa sen vaikutukset muihin työmarkkinaosapuoliin, kun taas kantaja
kyseenalaistaa juuri tämän vaikutusten ulottamisen lainmukaisuuden. Lisäksi
tällaisella väitteellä annetaan komissiolle mahdollisuus evätä kantajalta kaikki
oikeusturva silloin, kun se valitsee säädöstyypiksi direktiivin, vaikka se olisi voinut
tai sen olisi jopa pitänyt ehdottaa toisen tyyppistä säädöstä.
- 46.
- Kantaja väittää toisaalta, että direktiivin 96/34/EY erityisluonne asettaa
neuvottelujen ulkopuolelle jätetyt edunvalvontajärjestöt sellaiseen erityiseen
asemaan, jota neuvosto ei voi olla ottamatta huomioon. Väitteellä, jonka mukaan
direktiivi ei koske kantajaa erikseen sen vuoksi, ettei se ole sopimuksen
allekirjoittajaosapuoli, ei ole merkitystä, koska nyt esillä olevassa asiassa keskeisenä
kysymyksenä on juuri se, olisiko kantajan pitänyt osallistua neuvotteluihin ja
allekirjoittaa puitesopimus.
- 47.
- Kantaja väittää lisäksi, että myös direktiivin sisällön arviointiin perustetuissa
neuvoston perusteluissa, joiden nojalla neuvosto katsoo direktiivin olevan
normatiivinen, jätetään huomiotta direktiivin 96/34/EY erityisluonne. Näin ollen
kantaja arvostelee väitettä, jonka mukaan sitä ei ole mainittu direktiivissä, siltä osin
kuin kanteen tutkittavaksi ottamiseen olisi riittänyt, että se olisi osallistunut
neuvotteluihin. Tämä väite on siten neuvotteluihin osallistuneiden
työmarkkinaosapuolten kannalta lisäsyy olla ottamatta kantajaa mukaan
neuvotteluihin. Myöskään väitteessä, jonka mukaan direktiivin sisältö on varsin
epämääräinen ja siinä jätetään jäsenvaltioille laaja harkintavalta, ei oteta huomioon
sitä, että tämän sisällön ovat määrittäneet työmarkkinaosapuolet eikä neuvosto ja
että ensimmäisessä kanneperusteessa on kysymys juuri tästä epätäsmällisyydestä (ks.
edellä 23 kohta).
- 48.
- Toiseksi kantaja huomauttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan säädöksen
normatiivisuus ei estä sitä, etteikö se voisi koskea joitakin taloudellisia toimijoita
erikseen (yhdistetyt asiat 239/82 ja 275/82, Allied Corporation ym. v. komissio,
tuomio 21.2.1984, Kok. 1984, s. 1005, 11 kohta; asia 53/83, Allied Corporation v.
neuvosto, tuomio 23.5.1985, Kok. 1985, s. 1621, 4 kohta; asia C-358/89, Extramet
Industrie v. neuvosto, tuomio 16.5.1991, Kok. 1991, s. I-2501, 13 kohta ja asia
C-309/89, Codorniu v. neuvosto, tuomio 18.5.1994, Kok. 1994, s. I-1853, 19 kohta).
Vaikka kantajan mainitsema oikeuskäytäntö koskee vain asetuksista nostettuja
kanteita, se katsoo, ettei ole mitään syytä olla soveltamatta sitä silloin, kun
riidanalainen säädös on direktiivi, koska näiden kahden säädöksen välinen ero ei
johdu niiden yleisestä soveltamisalasta vaan siitä, että direktiivissä asetetaan
saavutettava tulos jäsenvaltiolle tai jäsenvaltioille, jo(i)lle se on osoitettu, mutta
jätetään valittavaksi muoto ja keinot tämän tuloksen saavuttamiseksi (ks. yhdistetyt
asiat C-48/90 ja C-66/90, Alankomaat ja PTT Nederland v. komissio, tuomio
12.2.1992, Kok. 1992, s. I-565, julkisasiamies W. Van Gervenin ratkaisuehdotus,
s. I-597).
- 49.
- Myöskään perustamissopimuksen 173 artiklan neljännen kohdan sanamuodon
mukaisen tulkinnan, jonka mukaan yksityinen voi nostaa kumoamiskanteen
ainoastaan päätöksistä, ei pitäisi estää nyt esillä olevan kanteen tutkittavaksi
ottamista. Kantaja väittää, että säännöksiä asian saattamisesta yhteisöjen
tuomioistuinten käsiteltäväksi on aina tulkittu tehokkaan oikeussuojan kannalta
sekä kannekelpoisen toimen (ks. yhdistetyt asiat 316/82 ja 40/83, Kohler v.
tilintarkastustuomioistuin, tuomio 9.2.1984, Kok. 1984, s. 641 ja asia T-3/93, Air
France v. komissio, tuomio 24.3.1994, Kok. 1994, s. II-121) että kyseistentoimielinten osalta (ks. asia 110/75, Mills v. EIP, tuomio 15.6.1976, Kok. 1976,
s. 955; asia 294/83, Les Verts v. parlamentti, tuomio 23.4.1986, Kok. 1986, s. 1339;
asia 34/86, neuvosto v. parlamentti, tuomio 3.7.1986, Kok. 1986, s. 2155 ja asia
C-370/89, SGEEM ja Etroy v. EIP, tuomio 2.12.1992, Kok. 1992, s. I-6211).
- 50.
- Kantaja korostaa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen edellä mainitussa
asiassa Asocarne vastaan neuvosto 20.10.1994 antamaa määräystä (määräyksen
17 kohta), jossa tämä tuomioistuin perusteli yksityisen direktiivistä nostaman
kumoamiskanteen tutkimatta jättämistä korostaen, että kansalliset tuomioistuimet
takaavat asianmukaisesti ja riittävällä tavalla yksityisten oikeusturvan valvoessaan
direktiivin täytäntöönpanoa eri kansallisissa oikeusjärjestelmissä, on arvosteltu
oikeustieteessä ja että vaikka yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa
Asocarne vastaan neuvosto 23.11.1995 antamassa määräyksessä pysytetäänkin
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys, siinä valituksen hylkäämistä
perustellaan paitsi sillä, että edellä mainituissa asioissa Van der Kooy vastaan
komissio ja CIRFS ym. vastaan komissio annetut päätöksiä koskeneet tuomiot eivät
soveltuneet käsiteltävään asiaan, koska kyseessä oli direktiivi, vaan myös siihen
seikkaan, että direktiivi oli annettu sellaisen menettelyn päätteeksi, jonka osalta ei
ole säädetty kantajan osallistumisesta, toisin kuin edellä mainitussa asiassa CIRFS
ym. vastaan komissio. Nyt esillä olevassa asiassa kantaja korostaa kuitenkin, että
direktiivi on annettu sellaisessa menettelyssä, jonka osalta on säädetty kantajan
kaltaisten työmarkkinaosapuolten osallistumisesta mutta jonka olemassaolo
perustuu ainoastaan tähän osallistumiseen ja direktiivin todellisina laatijoina olevien
työmarkkinaosapuolten tekemään valintaan.
- 51.
- Kolmanneksi kantaja väittää, että direktiivi koskee sitä erikseen, koska se vaikuttaa
siihen sille tunnusomaisten erityispiirteiden ja sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia,
jonka perusteella se erottuu kaikista muista. Tältä osin kantaja huomauttaa, että
komissio on tiedonannossaan hyväksynyt sen järjestöksi, joka täyttää kyseisen
tiedonannon 24 kohdassa esitetyt edustavuuden kriteerit. Lisäksi kantaja toteaa,
että komissio on kuullut sitä sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 3 artiklan 2 ja
3 kohdan mukaisen kahden vaiheen aikana. Se korostaa myös, että yksinomaan sen
edustamia intressejä suojataan erityisesti tämän sopimuksen 2 artiklan 2 kohdassa,
koska PK-yritysten perustamista ja niiden kehittämistä ei saada vaikeuttaa
pantaessa tähän sopimukseen liittyvää lainsäädäntöä täytäntöön. Kantaja väittää
lopuksi, että puitesopimuksen tavoite sinänsä vaikuttaa niin merkittävästi PK-yrityksiin, että sen olisi pitänyt voida osallistua neuvotteluihin sen uhalla, että
aiheutetaan vakavaa vahinkoa näille yrityksille ja näin ollen rikotaan selvästi
sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 2 artiklan 2 kohtaa. Tämän vuoksi direktiivi
koskee kantajaa erikseen, kun otetaan huomioon se osuus, joka sillä olisi pitänyt
olla direktiivin valmistelussa.
- 52.
- Näillä perusteilla kantaja katsoo, että sen kanne täyttää edellä mainituissa asioissa
Van der Kooy vastaan komissio ja CIRFS ym. vastaan komissio annetuissa
tuomioissa vahvistetut edellytykset, joiden perusteella voidaan osoittaa, että
toimenpide koskee yhdistystä erikseen. Kantaja huomauttaa vielä, että ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-96/92, CCE Grandes Sources ym. vastaan
komissio, 27.4.1995 antamasta tuomiosta (Kok. 1995, s. II-1213, 35 ja 36 kohta)
ilmenee, että jotta direktiivi koskisi sitä erikseen, riittää, että sillä on oikeus
osallistua neuvotteluihin, ilman että edellytettäisiin todellisuudessa osallistumista.
Joka tapauksessa kantaja toteaa, että neuvosto ei voi väittää, ettei direktiivi koske
kantajaa erikseen sillä perusteella, ettei kantaja ole osallistunut neuvotteluihin,
koska asian keskeisin kysymys on juuri se, että valmisteltaessa direktiiviä 96/34/EY
kantajalle ei ole annettu neuvottelijan asemaa.
- 53.
- Neljänneksi kantaja väittää, että kanteen kohteen kaksi ulottuvuutta osoittavat, että
direktiivin antaminen vaikuttaa suoraan kantajan intresseihin.
- 54.
- Kanteen kohteen ensimmäinen ulottuvuus viittaa direktiivin syntyvaiheisiin ja
osoittaa, että vaikka kantaja on tunnustettu edunvalvontaelin, se on jätetty
mielivaltaisesti neuvottelujen ulkopuolelle. Normatiivinen säädös, jolla vahvistetaan
puitesopimus, johon se ei ole osallisena, vaikuttaa suoraan kantajan omiin
intresseihin, koska se koskee sen sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 4 artiklan
2 kohdan mukaisia päätehtäviä eli osallistumista työmarkkinaneuvotteluihin (ks.
vastaavasti em. asia CCE Grandes Sources ym. v. komissio, tuomion 38 kohta).
- 55.
- Kanteen kohteen toinen ulottuvuus viittaa puitesopimuksen sisältöön ja kohdistuu
sen liian epämääräiseen ja yleiseen luonteeseen, koska siinä jätetään jäsenvaltioille
valta sallia erityisjärjestelyjä PK-yritysten toiminnan ja rakenteellisten tarpeiden
huomioon ottamiseksi. Kantaja väittää kuitenkin, että sillä on välitön intressi siihen,
että PK-yritysten intressit otetaan huomioon puitesopimuksessa, joka on pantava
täytäntöön jäsenvaltioissa.
- 56.
- Kantaja korostaa vastauskirjelmässään, että neuvosto hyväksyy kannan, jonka
mukaan nyt esillä olevan kanteen tutkittavaksi ottamista ei voida erottaa pääasiasta.
Kantaja väittää kuitenkin, että neuvoston kanta on tältä osin kyseenalainen.
Kantajan mielestä on ensinnäkin outoa väittää, että PK-yritysten
edunvalvontajärjestö voisi vedota sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 2 artiklan
2 kohdan noudattamiseen ainoastaan pelkästään PK-yrityksiin sovellettavan
direktiivin osalta, silloin kun kyseessä on pelkästään PK-yrityksiin sovellettava
direktiivi, johon sisältyy näiden yritysten perustamista ja kehittämistä haittaavia
hallinnollisia, taloudellisia ja oikeudellisia rasituksia. Toiseksi kantajan mielestä on
paradoksaalista väittää, että silloin kun direktiivi ei koske pelkästään PK-yrityksiä,
niiden edunvalvontajärjestö ei voi saattaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
käsiteltäväksi näiden yritysten etujen erityissuojelusta annetun säännöksen eli
sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 2 artiklan 2 kohdan noudattamatta jättämistä
juuri sen vuoksi, että kantaja edustaa nimenomaan juuri näitä yrityksiä.
- 57.
- Kantaja katsoo, että kun sen neuvotteluoikeuksia jäsentensä etuja riittävän laajasti
edustavana työmarkkinaosapuolena on loukattu, sen on voitava vedota yhteisön
oikeudessa vahvistettuun oikeussuojaan riippumatta annetun säädöksen sisällöstä.
Kantaja painottaa riittävän laajan edustavuutensa merkitystä kanteen tutkittavaksi
ottamista arvioitaessa ja vertaa asemaansa pelkästään julkisoikeudellisten yritysten
intressejä edustavan CEEP:n asemaan.
- 58.
- Komission väitteisiin vastaava kantaja toteaa, että kysymys ei ole varsinaisesti siitä,
koskeeko direktiivi 96/34/EY kantajaa suoraan ja erikseen, vaan pikemminkin siitä,
miten kantaja voi varmistaa seuraamusten määräämisten silloin, kun sen oikeutta
neuvotella puitesopimuksia Euroopan tasolla rikotaan. Joka tapauksessa kantaja
katsoo, että komission esittämät kaksi väitettä on hylättävä.
- 59.
- Kantaja väittää, että riidanalainen säädös koskee sitä erikseen. Se katsoo, että
edellä mainitussa asiassa Associazione dei agricoltori della provincia di Rovigo ym.
vastaan komissio annettu määräys koskee erilaista tilannetta kuin nyt esillä oleva
asia. Kantaja toteaa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei kyseisessä
asiassa jättänyt kannetta tutkimatta sen vuoksi, että komission velvollisuus kuulla
kyseisiä yhdistyksiä ei riittänyt yksilöimään niitä, vaan sen vuoksi, että riidanalaisen
säädöksen antamista koskevissa säännöksissä ei ollut säädetty tällaista
kuulemisvelvollisuutta (määräyksen 30 ja 31 kohta). Kantaja tekee tästä
vastakkaispäätelmän, jonka mukaan taloudellisilla toimijoilla on yksilöllinen intressi
riitauttaa säädös silloin, kun niitä on kuultu asianomaiselle toimielimelle asetetun
velvoitteen nojalla ennen säädöksen antamista. Kantaja väittää lisäksi, että
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on vahvistanut tämän tulkinnan edellä
mainitussa asiassa Merck ym. vastaan komissio antamassaan määräyksessä
(määräyksen 73 ja 74 kohta) jättäessään kanteen tutkimatta sillä perusteella, että
komissiolla ei ollut velvollisuutta kuulla kantajia ennen riidanalaisen toimenpiteen
antamista. Kantajan mukaan kyseisessä asiassa komissio oli nimenomaisesti
katsonut, että yksilöllisen intressin olemassaolo oli tunnustettava silloin, kun
velvollisuus kuulla kantajaa toimenpiteen valmisteluvaiheessa on samanaikaisesti
olemassa (määräyksen 34 kohta).
- 60.
- Kantaja katsoo, että sillä on välitön intressi vaatia direktiivin 96/34/EY kumoamista.
Korostaen, että tällä direktiivillä ei ole omaa sisältöä ja että siinä ainoastaan
vahvistetaan puitesopimus, joka on neuvoteltu kantajan
työmarkkinaneuvotteluoikeutta rikkoen, kantaja toteaa, että sen arvostelu kohdistuu
puitesopimuksen neuvottelutapaan, jonka perusteella sillä on välitön intressi nostaa
kanne direktiivistä 96/34/EY. Kantaja viittaa tältä osin edellä mainitussa asiassa
CCE Grandes Sources ym. vastaan komissio annettuun tuomioon (38 kohta), jossa
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kieltäytyi tunnustamasta ammattijärjestöjen
välitöntä intressiä, koska työntekijöiden edustajien omia etuja ei ollut loukattu.
- 61.
- Kantaja katsoo siten, ettei se ole pelkästään yksityinen oikeussubjekti, jonka etuihin
yhteisön oikeusnormin sisältö vaikuttaa, vaan yksityinen oikeussubjekti, joka olisi
pitänyt yhteisön oikeusjärjestyksen ylemmäntasoisten säännösten nojalla ottaa
mukaan kyseistä oikeusnormia koskeviin neuvotteluihin. Koska komissio ei ole
valvonut sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen noudattamista, kantaja katsoo, että
sillä on oltava oikeus nostaa kanne ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa,
jonka tehtävänä on kumoamiskanteita tutkiessaan valvoa, että yhteisön oikeutta
noudatetaan. Kantaja toteaa lisäksi, että sen käytettävissä ei ole mitään muuta
oikeussuojatietä eikä varsinkaan hypoteettisia laiminlyöntikannetta ja
ennakkoratkaisupyyntöä , jonka avulla se voisi vaatia seuraamusta menettelystä,
jossa sen oikeudet eurooppalaisena työmarkkinaosapuolena on sivuutettu (em. asia
parlamentti v. neuvosto, tuomion 20 kohta).
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 62.
- Nyt esillä olevassa asiassa on arvioitava oikeushenkilön perustamissopimuksen
173 artiklan neljännen kohdan nojalla nostaman sellaisen kumoamiskanteen
tutkittavaksi ottamista, joka koskee neuvoston sosiaalipolitiikasta tehdyn
sopimuksen 4 artiklan 2 kohdan nojalla antamaa direktiiviä.
- 63.
- Vaikka perustamissopimuksen 173 artiklan neljäs kohta ei koske nimenomaisesti
oikeushenkilön direktiivistä nostamia kumoamiskanteita, yhteisöjen tuomioistuimen
oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, että pelkästään tämän seikan perusteella
kanteita ei voida jättää tutkimatta (ks. tältä osin asia C-298/89, Gibraltar v.
neuvosto, tuomio 29.6.1993, Kok. 1993, s. I-3605 ja em. asiassa Asocarne v.
neuvosto valituksen johdosta 23.11.1995 annettu yhteisöjen tuomioistuimen
määräys). Edellä mainitussa asiassa Asocarne vastaan neuvosto antamassaan
määräyksessä yhteisöjen tuomioistuin todettuaan, että riidanalainen toimenpide oli
direktiivi tarkasti, ettei kyseessä ollut perustamissopimuksen 173 artiklan
neljännessä kohdassa tarkoitettu kantajaa suoraan ja erikseen koskeva päätös,
vaikka tämä päätös oli tehty direktiivin muodossa. Tältä osin on todettava, että
yhteisön toimielimet eivät voi evätä yksityisiltä tässä perustamissopimuksen
määräyksessä annettua oikeussuojaa pelkästään valitsemalla kyseisen toimenpiteen
muodon (ks. asia T-122/96, Federolio v. komissio, määräys 30.9.1997, Kok. 1997,
s. II-1559, 50 kohta). Lisäksi nyt esillä olevassa asiassa sosiaalipolitiikasta tehdyn
sopimuksen 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan yhteisön tasolla
tehdyt sopimukset pannaan täytäntöön joko työmarkkinaosapuolten ja
jäsenvaltioiden omien menettelyjen ja käytäntöjen mukaisesti tai 2 artiklassa
tarkoitettujen kysymysten osalta allekirjoittajaosapuolten yhteisestä pyynnöstä
neuvoston komission ehdotuksesta tekemällä päätöksellä. Näin ollen neuvosto ei
voi pelkästään valitsemalla direktiivin muotoisen säädöksen antamisen estääyksityisiä käyttämästä tässä asiassa perustamissopimuksen mukaista
kanneoikeuttaan.
- 64.
- Ensinnäkin on tutkittava, onko direktiivi 96/34/EY normatiivinen säädös vai onko
sitä pidettävä direktiivin muodossa tehtynä päätöksenä. Arvioitaessa, onko säädös
yleisesti sovellettava vai ei, on tarkasteltava sen luonnetta ja oikeusvaikutuksia, joita
sen on tarkoitettu tuottavan tai joita se tosiasiallisesti tuottaa (em. asia Alussuise
v. neuvosto ja komissio, tuomion 8 kohta).
- 65.
- Nyt esillä olevassa asiassa direktiivin 96/34/EY 1 artiklassa säädetään, että sen
tarkoituksena on panna täytäntöön toimialaltaan yleisten
työmarkkinakeskusjärjestöjen (UNICE, CEEP ja EAY) 14 päivänä joulukuuta 1995
tekemä, liitteenä oleva puitesopimus vanhempainlomasta. Kuitenkin juuri
puitesopimuksen 1 lausekkeen, jonka otsikkona on Tarkoitus ja soveltamisala, 1
ja 2 kohdasta ilmenee, että siinä esitetään vähimmäismääräykset, joiden
tarkoituksena on helpottaa työssä käyvien vanhempien työhön ja perheeseen
liittyvien velvollisuuksien yhteensovittamista ja että sitä sovelletaan kaikkiin
työntekijöihin, sekä naisiin että miehiin, joilla on kussakin jäsenvaltiossa voimassa
olevissa säädöksissä, työehtosopimuksissa tai käytännöissä määritelty työsopimus tai
työsuhde.
- 66.
- Vaikka kantaja arvostelee direktiivin valintaa sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen
4 artiklan 2 kohdan mukaisen puitesopimuksen täytäntöönpanemiseksi, se ei väitä,
etteikö direktiivi 96/34/EY täyttäisi direktiivinä perustamissopimuksen 189 artiklan
vaatimuksia. Riittääkin, kun todetaan, että tämä direktiivi 96/34/EY on osoitettu
jäsenvaltioille (3 artikla), joiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet
voidakseen milloin tahansa taata direktiivissä edellytettyjen tulosten toteutumisen
(2 artiklan 1 kohta) ja että puitesopimuksen sanamuoto, johon direktiivin
1 artiklassa viitataan, jättää kansallisten viranomaisten valittavaksi muodon ja keinot
näiden tulosten saavuttamiseksi.
- 67.
- Näin ollen direktiivi 96/34/EY on luonteeltaan normatiivinen eikä
perustamissopimuksen 189 artiklassa tarkoitettu päätös.
- 68.
- Toiseksi on tutkittava, voidaanko direktiivin 96/34/EY sen normatiivisuudesta
huolimatta katsoa koskevan kantajaa suoraan ja erikseen.
- 69.
- Tältä osin on todettava, että oikeuskäytännön mukaan joissakin tilanteissa jopa
normatiivinen toimenpide, jota sovelletaan yleisesti kaikkiin asianomaisiin
taloudellisiin toimijoihin, voi koskea joitakin näistä toimijoista erikseen (ks. tältä
osin em. asia Extramet Industrie v. neuvosto, tuomion 13 kohta; em. asia Codorniu
v. neuvosto, tuomion 19 kohta ja em. asia Federolio v. komissio, määräyksen
58 kohta). Kuitenkin luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi väittää, että
toimenpide koskee sitä erikseen ainoastaan, jos kyseinen toimenpide koskee sitä
sille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka
perusteella se erottuu kaikista muista (ks. asia 25/62, Plaumann v. komissio, tuomio
15.7.1963, Kok. 1963, s. 199 ja erityisesti s. 223, Kok. EP I, s. 181; asia T-12/93,
CCE Vittel ym. v. komissio, tuomio 27.4.1995, Kok. 1995, s. II-1247, 36 kohta ja
em. asia Federolio v. komissio, määräyksen 59 kohta).
- 70.
- Kantajan tältä osin esittämät eri väitteet perustuvat kaikki olettamukseen, että sillä
on erityisoikeuksia jotka liittyvät sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen
soveltamisalaan kuuluvien toimenpiteiden toteuttamiseksi vahvistettuihin
menettelyihin ja joista ei ole piitattu nyt esillä olevassa asiassa.
- 71.
- Arvioitaessa nyt käsiteltävässä asiassa, onko direktiivi 96/34/EY vaikuttanut
kantajaan sille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen
takia, jonka perusteella se erottuu kaikista muista, on tutkittava direktiivin
antamiseen johtaneen menettelyn erityispiirteitä ja aloitettava sosiaalipolitiikasta
tehdyllä sopimuksella vahvistettujen menettelyjen analysoinnista.
Sopimusmääräyksistä ilmenee, että sen tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeelliset
toimenpiteet voidaan toteuttaa kahdella vaihtoehtoisella menettelytavalla.
- 72.
- Kyseisillä kahdella menettelytavalla on yhteinen alkuvaihe, jossa komission on
kuultava työmarkkinaosapuolia sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 3 artiklan 2
ja 3 kohdan mukaisesti. Tässä määräyksessä ei kuitenkaan täsmennetä, mitä
työmarkkinaosapuolia sillä tarkoitetaan. Komissio on näin ollen määritellyt
tiedonannossaan joitakin kriteerejä, joiden avulla voidaan yksilöidä
työmarkkinaosapuolet, joiden riittävän laajan edustavuuden vuoksi komissio pitää
niiden kuulemista perusteltuna tässä alkuvaiheessa, joka välttämättä edeltää kaikkia
sosiaalipolitiikasta tehtyyn sopimukseen perustuvia yhteisön aloitteita. Komissio on
näiden kriteerien perusteella laatinut luettelon, joka on sen tiedonannon liitteenä
2. Komissio täsmentää tiedonannon 24 kohdassa, että kyseistä luetteloa tarkistetaan
asiassa saadun kokemuksen perusteella. Kantaja on mainittu luettelossa tiettyjä
työntekijäryhmiä tai yrityksiä edustavana työmarkkinakeskusjärjestönä.
Asianosaisten mukaan on selvää, että komissio on nyt esillä olevassa asiassa kuullut
kantajaa sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti.
- 73.
- Ensimmäisen menettelyn osalta on todettava, että sosiaalipolitiikasta tehdyn
sopimuksen 2 artiklasta ilmenee, että neuvosto voi antaa perustamissopimuksen
189 c artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti direktiivejä kuultuaan talous- ja
sosiaalikomiteaa sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 2 artiklan 1 kohdassa
luetelluissa asioissa sekä yksimielisesti komission ehdotuksesta kuultuaan Euroopan
parlamenttia ja talous- ja sosiaalikomiteaa sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen
2 artiklan 3 kohdassa luetelluissa asioissa. Toisen menettelyn osalta
sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 4 artiklasta ilmenee, että
työmarkkinaosapuolten Euroopan tasolla tekemä sopimus voidaan panna
täytäntöön joko työmarkkinaosapuolten ja jäsenvaltioiden omien menettelyjen ja
käytäntöjen mukaisesti tai sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 2 artiklassa
tarkoitettujen kysymysten osalta allekirjoittajaosapuolten yhteisestä pyynnöstä
neuvoston komission ehdotuksesta tekemällä päätöksellä. Riidanalainen säädös
annettiin tämän viimeksi mainitun menettelyn mukaisesti.
- 74.
- Sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun
kuulemisvaiheen aikana alkavan toisen menettelyn kulku on seuraava. Kyseisen
sopimuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaan työmarkkinaosapuolet voivat ilmoittaa
komissiolle halustaan aloittaa 4 artiklassa tarkoitettu menettely. Lisäksi
täsmennetään, että menettely ei saa kestää pitempään kuin yhdeksän kuukautta,
jollei pidentämisestä sovita yhteisesti kyseisten työmarkkinaosapuolten ja komission
kanssa. Kuten edellä on todettu, sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 4 artiklassa
määrätään lisäksi, että työmarkkinaosapuolten välinen vuoropuhelu voi johtaa
sopimuksiin, jotka neuvosto voi 2 artiklan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa panna
täytäntöön allekirjoittajaosapuolten yhteisestä pyynnöstä.
- 75.
- Sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 3 artiklan 4 kohdassa ja 4 artiklassa ei
täsmennetä nimenomaisesti, mitä työmarkkinaosapuolia mainitulla neuvottelulla
tarkoitetaan. Edellä mainittujen määräysten systematiikka ja edeltävän
kuulemisvaiheen olemassaolo osoittavat kuitenkin, että neuvottelujen piiriin
kuuluvat työmarkkinaosapuolet ovat ainakin niiden joukossa, joita komissio on
kuullut. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että kaikilla komission kuulemilla
työmarkkinaosapuolilla eli tiedonannon liitteessä 2 mainituilla
työmarkkinaosapuolilla olisi oikeus osallistua käynnistettäviin neuvotteluihin. Onkin
todettava, että neuvotteluvaihe, joka mahdollisesti alkaa komission käynnistämässä
kuulemisvaiheessa, kuuluu ainoastaan tällaisten neuvottelujen aloittamista haluavien
työmarkkinaosapuolten aloiteoikeuden piiriin. Tähän neuvotteluvaiheeseen
osallistuvat siten ne työmarkkinaosapuolet, jotka ovat molemminpuolisesti
ilmaisseet halunsa aloittaa sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 4 artiklassa
tarkoitetun menettelyn ja saattaa se päätökseen.
- 76.
- Tiedonannon 31 kohdassa, joka kuuluu osaan, jonka otsikkona on Kuulemisesta
neuvotteluihin, täsmennetään lisäksi, että työmarkkinaosapuolet, jotka käyvät
itsenäisesti neuvotteluja, eivät ole velvollisia käsittelemään vain komission
valmistelemien ehdotusten sisältöä tai tehtäviä muutoksia sen vuoksi, että
ainoastaan asiat, joista on tehty komission ehdotus, voivat olla yhteisön toiminnan
kohteena. Kyseisiä työmarkkinaosapuolia ovat ne, jotka suostuvat neuvottelemaan
toistensa kanssa. Tällaisen sopimuksen tekeminen kuuluu yksinomaan eri
järjestöille. Komissio katsoo kuitenkin, että sopimuksen allekirjoittajajärjestöjen on
pidettävä mielessään sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 2 artiklan 2 kohdassa
tarkoitettuja PK-yrityksiä koskevat säännökset.
- 77.
- Tiedonannosta ilmenee lisäksi, että liitteessä 2 olevan luettelon laatiminen
komission riittävän edustaviksi katsomista työmarkkinaosapuolista vastaa tarpeeseen
järjestää sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohdassa
tarkoitettu yksi ainoa työmarkkinaosapuolten kuulemisvaihe. Komissio vetoaakin
siihen yksinomaan tiedonannon osassa, joka koskee työmarkkinaosapuolten
kuulemista (1128 kohta) ja erityisesti 2228 kohdassa, joiden otsikkona on
Järjestöt, joita kuullaan, kun taas se ei mainitse sitä missään neuvotteluvaihetta
koskevissa perusteluissa (tiedonannon 2936 kohta, joiden otsikkona on
Kuulemisesta neuvotteluihin).
- 78.
- Edellä esitetystä ilmenee, että sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 3 artiklan 2,
3 ja 4 kohdassa ja 4 artiklassa ei anneta yhdellekään työmarkkinaosapuolelle yleistä
oikeutta osallistua kaikkiin kyseisen sopimuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti
aloitettuihin neuvotteluihin, riippumatta eduista, joita se väittää edustavansa, vaikka
kaikilla tämän sopimuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti kuulluilla
työmarkkinaosapuolilla on mahdollisuus käynnistää tällaiset neuvottelut.
- 79.
- Pelkästään se, että kantaja on useaan otteeseen pyytänyt komissiolta oikeutta
osallistua muiden työmarkkinaosapuolten käynnistämiin neuvotteluihin, ei muuta
asiaa, koska varsinaisen neuvotteluvaiheen järjestäminen kuuluu pelkästään
kyseisten työmarkkinaosapuolten eikä komission aloiteoikeuden piiriin.
- 80.
- Myöskään sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 2 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä
alakohdassa ei anneta kantajalle oikeutta osallistua kyseisen sopimuksen 3 artiklan
4 kohdassa tarkoitettuihin neuvotteluihin. Vaikka tämän sopimuksen 2 artiklan
2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määrätäänkin, että näissä direktiiveissä
vältetään säätämästä sellaisia hallinnollisia, taloudellisia ja oikeudellisia rasituksia,
jotka vaikeuttaisivat pienten tai keskisuurten yritysten perustamista taikka niiden
kehittämistä, siinä ei kuitenkaan vahvisteta PK-yritysten edustajien oikeutta
osallistua automaattisesti kaikkiin työmarkkinaosapuolten tämän sopimuksen
3 artiklan 4 kohdan mukaisesti käymiin neuvotteluihin (ks. tältä osin em. asia CCE
Grandes Sources ym. v. komissio, tuomion 29 kohta). Kyseessä on sisällöllisen
velvoitteen asettava määräys, jonka noudattamisen kaikki asianomaiset voivat
saattaa yhteisöjen tuomioistuinten tutkittavaksi asianmukaista oikeussuojatietä
käyttäen eikä ainoastaan kantaja nostamalla perustamissopimuksen 173 artiklan
neljännessä kohdassa tarkoitetun kumoamiskanteen. Näin ollen yksikään PK-yritysten intressejä edustava työmarkkinakeskusjärjestö ei voi riippumatta siitä,
kuinka suurta yritysjoukkoa se väittää edustavansa, johtaa sosiaalipolitiikasta tehdyn
sopimuksen 2 artiklan 2 kohdan toisesta alakohdasta oikeutta osallistua tällaisiin
neuvotteluihin.
- 81.
- On myös syytä hylätä kantajan erityisesti suullisessa käsittelyssä esittämä väite,
jonka mukaan oikeuskäytännöstä ilmenee, että jotta tietyillä yhteisön oikeuden
aineellisoikeudellisilla säännöksillä olisi tehokas oikeusvaikutus, niillä on oltava
menettelyllisiä seurauksia. Sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 2 artiklan
2 kohdan ensimmäisestä alakohdasta ei voida päätellä kantajan tässä yhteydessä
mainitseman oikeuskäytännön perusteella, että sillä olisi oikeus osallistua kaikkiin
työmarkkinaosapuolten kyseisen sopimuksen 3 artiklan 4 kohdan nojalla käymiinneuvotteluihin. Siten yhteisöjen tuomioistuin ei asiassa 792/79 R, Camera Care
vastaan komissio, 17.1.1980 antamassaan määräyksessä (Kok. 1980, s. 119)
tunnustanut aineellisoikeudellisten säännösten, kyseisessä asiassa
perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan, menettelyllisiä seurauksia, vaan määritti
sellaisen säännöksen sisällön, jossa jo annetaan komissiolle erityinen toimivalta, eli
perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäisen täytäntöönpanoasetuksen, 6
päivänä helmikuuta 1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17 (EYVL s. 204)
3 artiklan 1 kohdan sisällön. Yhteisöjen tuomioistuin otti asiassa C-127/92, Enderby,
27.10.1993 antamassaan ennakkoratkaisupyyntöä koskevassa tuomiossa kantaa
todistustaakan jakoon sen osalta, onko työnantajan ja työntekijän välisessä
suhteessa noudatettu menettely syrjivää perustamissopimuksen 119 artiklassa
tarkoitetulla tavalla. Toisin kuin nyt esillä olevassa asiassa, yhteisöjen tuomioistuinta
ei siis kyseisessä asiassa pyydetty tunnustamaan, että yksityisellä oikeussubjektilla
on menettelyllinen oikeus yhteisön toimielimen antaman säädöksen valmistelussa.
- 82.
- Kaikesta edellä esitetystä ilmenee, että sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen
määräykset huomioon ottaen kantaja ei voi väittää, että sillä olisi yleinen oikeus
osallistua kyseisen sopimuksen mukaisen toisen menettelyn neuvotteluvaiheeseen,
eikä myöskään, että sillä olisi nyt esillä olevassa asiassa erityinen oikeus osallistua
puitesopimuksen neuvottelemiseen.
- 83.
- Tällä päätelmällä yksinään ei kuitenkaan voida perustella nyt esillä olevan kanteen
tutkimatta jättämistä. Direktiivin 96/34/EY antamiseen sosiaalipolitiikasta tehdyn
sopimuksen 4 artiklan 2 kohdan nojalla johtaneen menettelyn erityispiirteet
edellyttävät nimittäin myös sen tutkimista, loukataanko sillä, että neuvosto tai
komissio on mahdollisesti jättänyt noudattamatta tämän menettelyn mukaisia
velvoitteitaan, kantajan oikeutta, jonka turvaaminen edellyttää, että toimenpiteen
katsotaan koskevan kantajaa suoraan ja erikseen joidenkin sille tunnusomaisten
erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella se
erottuu kaikista muista (ks. edellä 69 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö).
- 84.
- Tältä osin on todettava, että vaikka kyseisillä työmarkkinaosapuolilla onkin
yksinomainen aloiteoikeus ja valta järjestää sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen
3 artiklan 4 kohdassa ja 4 artiklassa tarkoitettu varsinainen neuvotteluvaihe (ks.
edellä 75 ja 76 kohta), silloin kun ne tekevät sopimuksen, jonka täytäntöönpanoa
yhteisön tasolla ne yhdessä pyytävät sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen
4 artiklan 2 kohdan nojalla, neuvosto toimii komission ehdotuksesta. Kyseiset
työmarkkinaosapuolet osoittavat siten yhteisen pyyntönsä komissiolle, joka ryhtyy
johtamaan menettelyä ja tutkii, onko neuvostolle syytä tehdä tällainen ehdotus.
- 85.
- Komission osallistumisen on oltava sen toimintaa sosiaalipolitiikan alalla
sääntelevien periaatteiden mukaista ja erityisesti sosiaalipolitiikasta tehdyn
sopimuksen 3 artiklan 1 kohdassa vahvistetun sen periaatteen mukaista, jonka
mukaan komission tehtävänä on edistää työmarkkinaosapuolten kuulemista
yhteisön tasolla ja toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet näiden osapuolten
vuoropuhelun helpottamiseksi varmistaen samalla molemmille osapuolille
tasapuolisen tuen. Kuten sekä kantaja että komissio ovat perustellusti todenneet,
erityisesti komission on tutkittava tämän sopimuksen allekirjoittajien riittävän laaja
edustavuus siinä vaiheessa, kun sillä on uudelleen oikeus osallistua menettelyn
kulkuun.
- 86.
- Komissio on tiedonannossaan sitoutunut tarkistamaan sopimuksen allekirjoittajina
olevien työmarkkinaosapuolten riittävän edustavuuden ennen kuin se ehdottaa
neuvostolle päätöksen tekemistä sopimuksen täytäntöönpanemiseksi yhteisön
tasolla. Komissio toteaa siten tiedonantonsa 39 kohdassa, että se valmistelee
päätösehdotuksia neuvoston käsiteltäväksi ottaen huomioon sopimuspuolten
riittävän edustavuuden, niiden toimivallan ja sopimuksen kunkin lausekkeen
lainmukaisuuden yhteisön oikeuden kannalta sekä 2 artiklan 2 kohdassa
tarkoitettuja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevien säännösten noudattamisen.
- 87.
- Neuvoston on puolestaan tarkistettava, onko komissio täyttänyt sosiaalipolitiikasta
tehdyn sopimuksen määräyksissä sille asetetut velvoitteet, koska muutoin saatetaan
hyväksyä sellainen menettelyvirhe, joka voi vaikuttaa neuvoston lopullisesti antaman
säädöksen lainmukaisuuteen.
- 88.
- On syytä korostaa komission ja neuvoston sen velvoitteen merkitystä, jonka mukaan
niiden on tarkistettava sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 3 artiklan 4 kohdan
ja 4 artiklan nojalla tehtyjen sopimusten, joiden täytäntöönpanoa yhteisön tasolla
neuvostolta pyydetään, allekirjoittajina olevien työmarkkinaosapuolten riittävä
edustavuus. Nimittäin juuri tässä edellä mainituissa säännöksissä tarkoitun
menettelyn vaiheessa kyseisten kahden toimielimen osallistumisen välityksellä
työmarkkinaosapuolten väliselle sopimukselle annetaan yhteisön lainsäädännöllinen
perusta, ilman että turvauduttaisiin perinteisiin perustamissopimuksen mukaisiin
lainsäädäntömenettelyihin, joissa edellytetään Euroopan parlamentin osallistumista.
Oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, että Euroopan parlamentin osallistuminen
yhteisön lainsäädäntömenettelyyn heijastaa yhteisön tasolla perustavaa
demokraattista periaatetta, jonka mukaan kansat osallistuvat vallankäyttöön
edustajakokouksen välityksellä (asia C-300/89, komissio v. neuvosto, tuomio
11.6.1991, Kok. 1991, s. I-2867, 20 kohta; asia 138/79, Roquette Frères v. neuvosto,
tuomio 29.10.1980, Kok. 1980, s. 3333, 33 kohta ja asia 138/79, Maizena v.
neuvosto, tuomio 29.10.1980, Kok. 1980, s. 3393, 34 kohta). Tältä osin on todettava,
että edellä mainitun oikeuskäytännön mukaisesti neuvoston sosiaalipolitiikasta
tehdyn sopimuksen 2 artiklan nojalla antamien säädösten demokraattinen oikeutus
perustuu siihen, että Euroopan parlamentti osallistuu tämän ensimmäisen
menettelyn kulkuun (ks. edellä 73 kohta).
- 89.
- Sitä vastoin sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 3 artiklan 4 kohdassa ja
4 artiklassa tarkoitetussa toisessa menettelyssä ei määrätä Euroopan parlamentin
osallistumisesta. Kuitenkin demokraattinen periaate, johon Euroopan unioni
perustuu, edellyttää silloin kun Euroopan parlamentti ei osallistu
lainsäädäntömenettelyyn että kansojen osallistuminen tähän menettelyyn
turvataan vaihtoehtoisella tavalla, nyt esillä olevassa asiassa niiden
työmarkkinaosapuolten välityksellä, jotka ovat tehneet sopimuksen, jonka neuvosto
vahvistaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta yhteisön tasolla
lainsäädäntöteitse. Tämän edellytyksen noudattamisen valvomiseksi komission ja
neuvoston on tarkistettava kyseisten työmarkkinaosapuolten riittävä edustavuus.
- 90.
- Tämä tutkimus edellyttää, että ne tarkistavat, onko sopimuksen allekirjoittaneilla
työmarkkinaosapuolilla sopimuksen sisältöön nähden yhdessä riittävä laaja
edustuspohja. Vaillinaisen edustavuuden on johdettava siihen, että komissio ja
neuvosto kieltäytyvät panemasta yhteisön tasolla tehtyä sopimusta täytäntöön.
Jälkimmäisessä tapauksessa ne työmarkkinaosapuolet, joita komissio on kuullut
sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti ja jotka
eivät ole tehneet kyseessä olevaa sopimusta ja joiden edustuspohja edelleen
sopimuksen sisältöön nähden on välttämätön allekirjoittajien yhteisen
edustuspohjan täydentämiseksi, voivat estää komissiota ja neuvostoa varmistamasta
lainsäädäntöteitse sopimuksen täytäntöönpanoa yhteisön tasolla. Oikeusturva, joka
edellyttää tällaisen oikeuden olemassaoloa, merkitsee sitä, että silloin kun
työmarkkinaosapuolet, jotka eivät ole allekirjoittaneet sopimusta ja joilla on tällaisia
piirteitä, nostavat kumoamiskanteen neuvoston säädöksestä, jolla sopimus pannaan
yhteisön tasolla täytäntöön sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 4 artiklan
2 kohdan mukaisesti, tämän säädöksen on katsottava koskevan niitä suoraan ja
erikseen. Tältä osin on lisäksi todettava, että vastaavilla perusteilla yhteisöjen
tuomioistuin ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ovat jo ottaneet tutkittavaksi
normatiivisesta säädöksestä nostettuja kumoamiskanteita, koska ylemmäntasoinen
oikeussääntö velvoitti säädöksen antajaa ottamaan huomioon kantajan erityisen
tilanteen (ks. asia 11/82, Piraiki-Patraiki v. komissio, tuomio 17.1.1985, Kok. 1985,
s. 207, 1132 kohta; asia C-152/88, Sofrimport v. komissio, tuomio 26.6.1990,
Kok. 1990, s. I-2477, 1113 kohta ja yhdistetyt asiat T-480/93 ja T-483/93, Antillean
Rice Mills ym. v. komissio, tuomio 14.9.1995, Kok. 1995, s. II-2305, 6778 kohta).
- 91.
- Nyt käsiteltävässä asiassa on tutkittava ensinnäkin, ovatko komissio ja neuvosto
todellisuudessa varmistaneet, että puitesopimuksen allekirjoittajilla on yhdessä
riittävän laaja edustuspohja. Tältä osin neuvoston esittämistä seikoista ilmenee, että
tällainen tutkimus on tehty. Neuvosto ja komissio ovat selostaneet tässä
oikeudenkäynnissä, että niiden tutkimus on koskenut sekä allekirjoittajien
edustuspohjan laajuutta että niiden edustavuutta puitesopimuksen aineelliseen
soveltamisalaan nähden. Direktiivin 96/34/EY 13. perustamiskappaleessa todetaan,
että komissio on laatinut ehdotuksen neuvostolle sosiaalipolitiikasta tehdyn
sopimuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti ottaen huomioon puitesopimuksen
allekirjoittaneiden sopimuspuolten edustavuuden. Vastauksena ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen prosessinjohtotoimena esittämään pyyntöön neuvosto
on samoin toimittanut otteita neuvoston sosiaalipoliittisia asioita käsittelevän
ryhmän asiakirjoista, jotka koskevat sen 22.2., 5.3. ja 12.3.1996 pidettyjä kokouksia
ja joista ilmenee, että neuvostossa on keskusteltu allekirjoittajien edustavuudesta.
- 92.
- Näissä olosuhteissa pelkät kantajan väitteet, joiden mukaan komissio ja neuvosto
eivät ole tutkineet puitesopimuksen allekirjoittajien edustavuutta, eivät voi vaikuttaa
siihen, että komissio ja neuvosto ovat todella suorittaneet tarkastuksen, minkä
osalta neuvoston on esittänyt näyttöä. On joka tapauksessa todettava, että
neuvoston vastauskirjelmänsä liitteenä esittämät eri taulukot ja komission tutkimus,
jota on käytetty perustana tiedonannon liitteessä 2 olevan työmarkkinaosapuolten
luettelon luokittelussa jota kantaja ei aikanaan ole kiistänyt osoittavat ainakin
sen, että neuvosto ja komissio ovat pitäneet itsensä ajan tasalla nyt esillä olevassa
asiassa kyseessä olevien eri työmarkkinaosapuolten edustavuudesta.
- 93.
- Toiseksi on tarkistettava, täyttääkö komission ja neuvoston suorittama
puitesopimuksen allekirjoittajien yhteisen edustuspohjan laajuuden tutkimus tältä
osin edellytetyt vaatimukset, sellaisina kuin ne on esitetty edellä 8390 kohdassa.
- 94.
- On huomattava, että puitesopimuksen tarkoituksena on vahvistaa kaikkia
työsuhteita koskevat vähimmäismääräykset riippumatta näiden työsuhteiden
luonteesta (ks. edellä 65 kohta). Jotta edellytys siitä, että osapuolilla on yhdessä
riittävän laaja edustuspohja, täyttyisi, on välttämätöntä, että puitesopimuksen eri
allekirjoittajaosapuolet edustavat kaikkia yrityksiä ja työntekijäryhmiä yhteisön
tasolla.
- 95.
- Seuraavaksi on todettava, että puitesopimuksen allekirjoittajaosapuolina ovat nyt
esillä olevassa asiassa kolme työmarkkinaosapuolta, jotka ovat komission
tiedonannon liitteessä 2 olevan luettelon mukaan toimialaltaan yleisiä
työmarkkinakeskusjärjestöjä, kun kantaja taas kuuluu tiettyjä työntekijäryhmiä tai
yrityksiä edustaviin työmarkkinakeskusjärjestöihin.
- 96.
- Ensi arviolta neuvostoa ei siis voida arvostella siitä, että se on katsonut komission
tekemän arvion perusteella, että puitesopimuksen allekirjoittajaosapuolilla saattoi
olla yhdessä riittävän laaja edustuspohja puitesopimuksen sisältöön nähden, ottaen
huomioon, että ne ovat työmarkkinakeskusjärjestöjä ja toimialaltaan yleisiä.
- 97.
- Vaikka kantaja ei kiistäkään sitä, että puitesopimuksen allekirjoittajajärjestöt ovat
työmarkkinakeskusjärjestöjä, se väittää kuitenkin, että kaksi yrityksiä edustavaa
työmarkkinakeskusjärjestöä eli UNICE ja CEEP eivät ole toimialaltaan sen
yleisempiä kuin kantajakaan. Tältä osin se vetoaa ensinnäkin siihen, että se edustaa
paljon useampia eri kokoisia PK-yrityksiä kuin UNICE, ja toiseksi siihen, ettäCEEP edustaa ainoastaan julkisoikeudellisten yritysten etuja, jotka eivät
taloudelliselta kannalta ole yhtä merkittäviä kuin kantajan valvomat edut.
- 98.
- UNICE:n osalta on todettava, että asianosaisten kesken on selvää, että UNICE
edusti puitesopimuksen tekoajankohtana kaikenkokoisia yksityisiä yrityksiä, joten
se saattoi edustaa PK-yrityksiä, ja että sen jäsenistöön kuului PK-yritysten
yhdistyksiä, joista monet olivat myös kantajan jäseniä. Vastauskirjelmän liitteessä
2 esitetty taulukko (s. 36), jota kantaja ei ole kommentoinut istunnon aikana,
osoittaa myös, että UNICE:en kuuluviin kansallisiin järjestöihin kuuluu teollisuus-,
palvelu-, kauppa- ja käsityöyrityksiä sekä PK-yrityksiä.
- 99.
- Kantaja ei voi myöskään vedota siihen, että sen jäsenet edustavat suurempaa PK-yritysten määrää kuin UNICE:n jäsenet, kiistääkseen UNICE:n yleisen toimialan.
Tämä seikka pikemminkin vahvistaa kuin kumoaa sen, että UNICE on
toimialaltaan yleinen ja että sen tehtävänä on valvoa kaikenlaisten yritysten etuja,
kun taas kantajan kaltaisen työmarkkinakeskusjärjestön toimiala on rajatumpi.
Lisäksi kantajan esiin tuoma ero sen valvomien PK-yritysten etujen ja niiden etujen
välillä, joita UNICE voi ottaa ajaakseen, on lisäesimerkki siitä, että kantajan
toimiala on erityinen, kun se valvoo erityisesti ja yksinomaan tiettyjen yritysten eli
PK-yritysten etuja, ja siitä, että UNICE:n toimialasta on yleinen, kun se valvoo
kaikkien yksityisten yritysten, mukaan lukien PK-yritysten etuja. Edellä esitetyn
perusteella UNICE:n yleinen toimiala puitesopimuksen tekoajankohtana on
näytetty toteen.
- 100.
- CEEP:n osalta on todettava, että vaikka kantaja väheksyykin sen taloudellista
merkitystä, se ei kiistä sitä, että tämä työmarkkinakeskusjärjestö edustaa kaikkia ja
kaikenkokoisia julkisoikeudellisia yrityksiä yhteisön tasolla. Tiedonannon liitteessä
2 ja direktiivin 96/34/EY 1 artiklassa sille tunnustetun yleisen toimialan perusteella
ei voida myöskään asettaa kyseenalaiseksi neuvoston ja komission tehtävänä olevaa
tutkimusta siitä, onko osapuolilla yhdessä riittävän laaja edustuspohja. Näyttää siltä,
että pelkästään CEEP:n, toisin kuin kantajan, puuttuminen puitesopimuksen
allekirjoittaneiden järjestöjen joukosta olisi vaikuttanut ratkaisevasti näiden
järjestöjen yhteiseen riittävän laajaan edustuspohjaan puitesopimuksen sisältöön
nähden, koska tietyt yritykset eli julkisoikeudelliset yritykset eivät olisi olleet
lainkaan edustettuina.
- 101.
- Kuten kantaja on esittänyt, on vielä tarkistettava, ettei puitesopimuksen tehneiden
yrityksiä edustavien työmarkkinakeskusjärjestöjen yhteinen edustuspohja ole niiden
yleisestä toimialasta huolimatta liian suppea puitesopimuksen sisältöön nähden.
Tältä osin kantaja väittää, että ottaen huomioon sen edustamien PK-yritysten
lukumäärän ja näille yrityksille sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 2 artiklan
2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa annetun erityisen huomion, kantajan
puuttuminen puitesopimuksen neuvotteluista johtaa väistämättä siihen, että yritysten
edunvalvojina toimineilla työmarkkinaosapuolilla ei ollut yhdessä riittävän laajaa
edustuspohjaa. Kantaja pitää tästä todistuksena puitesopimuksen sisältöä, joka
vahingoittaa erityisesti PK-yritysten etuja vastoin sosiaalipolitiikasta tehdyn
sopimuksen 2 artiklan 2 kohdan vaatimuksia.
- 102.
- Kantajan esittämiä väitteitä ei voida hyväksyä. Ensinnäkin on todettava, että ne
perustuvat pelkästään sen itsensä edustamien ja UNICE:n edustamien PK-yritysten
lukumäärää koskevaan arviointiperusteeseen. Vaikka tämä peruste voidaan ottaa
huomioon arvioitaessa, onko puitesopimuksen allekirjoittajaosapuolilla yhdessä
riittävän laaja edustuspohja, sitä ei voida pitää ratkaisevana puitesopimuksen
sisältöön nähden. Koska puitesopimus koskee kaikkia työsuhteita (ks. edellä
65 kohta), merkitystä ei ole niinkään yrityksen, vaan työnantajan luonteella. Vaikka
neuvosto on todennut, että lähinnä käsityöläisiä edustavan kantajan jäsenistä
suurimmalla osalla ei ole yhtään työntekijää, kantaja ei ole esittänyt konkreettisia
seikkoja, jotka osoittaisivat päinvastaista, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
suullisessa käsittelyssä esittämistä nimenomaisista pyynnöistä huolimatta. Kantaja
on tässä yhteydessä ainoastaan maininnut joitakin hajanaisia prosenttilukuja
sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen osapuolena tai osapuolina olevien
jäsenvaltioiden osalta.
- 103.
- Lisäksi kantajan ja neuvoston vastauskirjelmiensä liitteenä toimittamista eri
taulukoista ilmenee, että kantajan edustamista PK-yrityksistä sosiaalipolitiikasta
tehdyn sopimuksen osapuolina olevissa 14 jäsenvaltiossa (5 565 300 yritystä
kantajan vastauskirjelmän liitteessä I olevan taulukon mukaan; 4 835 658 vastaajan
vastauskirjelmän liitteessä 1 olevan taulukon mukaan, jota on täydennetty kantajan
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin antamilla
vastauksilla; ja 6 600 000 kantajan istunnossa esittämän tiedon mukaan) kolmannes
(2 200 000 yritystä 6 600 000:sta kantajan istunnossa esittämän mukaisesti) tai kaksi
kolmannesta (3 217 000 yritystä 4 835 658:sta vastaajan vastauskirjelmän liitteessä
1 olevan taulukon mukaan) on myös UNICE:n edustaman järjestön jäseniä.
- 104.
- Kantaja ei voi johtaa sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 2 artiklan 2 kohdan
ensimmäisestä alakohdasta sellaista edustuspohjan laajuutta koskevaa edellytystä,
josta seuraisi välttämättä, että toimialaltaan yleisten työmarkkinakeskusjärjestöjen
välinen sopimus ei täytä vaatimusta siitä, että osapuolilla on oltava yhdessä riittävän
laaja edustuspohja, jos kantaja ei ole sopimuksessa mukana. Tältä osin on
huomautettava, että kyseessä on aineellisoikeudellinen säännös, jonka
noudattamista kaikki asianomaiset voivat vaatia asianmukaista oikeussuojatietä
käyttäen (ks. edellä 80 kohta).
- 105.
- PK-yritysten edunvalvonnasta on todettava, että puitesopimuksen sanamuodosta
sinänsä ilmenee, ettei näiden yritysten etuja ole sivuutettu puitesopimuksen
tekemiseen johtaneissa neuvotteluissa. Puitesopimuksen yleishuomioiden
12 kohdassa todetaan, että tässä sopimuksessa otetaan huomioon tarve parantaa
sosiaalipolitiikan vaatimuksia, suosia yhteisön talouden kilpailukykyä ja välttää
asettamasta hallinnollisia, taloudellisia ja oikeudellisia rasitteita, jotka haittaisivat
pienten ja keskisuurten yritysten perustamista ja kehittämistä. Samoin
puitesopimuksen 2 lausekkeen 3 kohdan f alakohdassa täsmennetään, että
jäsenvaltiot ja/tai työmarkkinaosapuolet voivat erityisesti sallia erityisjärjestelyjä
pienten yritysten toiminnan ja rakenteellisten tarpeiden huomioon ottamiseksi.
- 106.
- Kantajan sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 2 artiklan 2 kohdan rikkomisen
perusteella esittämä arvostelu puitesopimuksen sisällöstä ei kuitenkaan millään
tavoin osoita, että jossakin näistä säännöksistä asetettaisiin PK-yritysten
perustamista ja kehittämistä haittaavia hallinnollisia, taloudellisia ja oikeudellisia
rasitteita. Tältä osin on syytä täsmentää, että sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen
2 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan tarkoituksena ei ole kieltää sellaisten
toimenpiteiden toteuttamista, joilla asetetaan PK-yrityksille hallinnollisia,
taloudellisia ja oikeudellisia rasituksia, vaan pikemminkin valvoa, että
sosiaalipolitiikan alalla toteutetut toimenpiteet eivät vaikuta kohtuuttomasti PK-yritysten perustamiseen ja kehittämiseen, kun niillä asetetaan näille yrityksille
tiettyjä hallinnollisia, taloudellisia ja oikeudellisia rasituksia. Lisäksi näyttää siltä,
että neuvoston puitesopimuksen täytäntöönpanemiseksi antaman säädöksen
luonteen vuoksi jäsenvaltioilla ja/tai työmarkkinaosapuolilla on vielä laaja
harkintavalta pannessaan täytäntöön tässä puitesopimuksessa hyväksytyt
vähimmäismääräykset.
- 107.
- Kantaja ei voi päätellä puitesopimuksen 2 lausekkeen 3 kohdan e ja f alakohdasta,
että keskisuurilla yrityksillä ei olisi mahdollisuutta siirtää työntekijän hakeman
vanhempainloman myöntämistä. Puitesopimuksen 2 lausekkeen 3 kohdan
e alakohdan sanamuodon perusteella ei nimittäin voida tukea tällaista väitettä.
Lisäksi näyttää siltä, että luettelo syistä, joiden vuoksi tätä mahdollisuutta
vanhempainloman myöntämisen siirtämiseen voidaan käyttää, ei ole tyhjentävä,
koska jo puitesopimuksen sanamuodonkin mukaan tässä sulkuihin laitetussa
luettelossa on ainoastaan joitakin esimerkkejä. Kantajan esittämä tulkinta
2 lausekkeen 3 kohdan e alakohdasta on siten selvästi perusteeton. Lisäksi
puitesopimuksen 2 lausekkeen 3 kohdan f alakohtaa on tulkittava siten, että siinä
annetaan lisämahdollisuus järjestää oikeus vanhempainloman pitämiseen siten, että
pienten yritysten toiminta ja rakenteelliset tarpeet otetaan huomioon. Tämä
lisämahdollisuus, joka koskee vain pieniä yrityksiä, ei kuitenkaan merkitse sitä, että
keskisuurilta yrityksiltä evättäisiin niille 2 lausekkeen 3 kohdan e alakohdassa
annettu oikeus siirtää vanhempainloman myöntämistä tietyistä syistä, toisin kuin
kantaja väittää.
- 108.
- Vaikka on selvää, ettei puitesopimuksessa määrätä irtisanomissuojaa koskevan
poikkeusjärjestelyn mahdollisuudesta sellaisessa tapauksessa, jossa työsopimuksen
voimassapitämisen vuoksi työnantajan taloudelliset edut vaarantuvat
vanhempainloman aikana ja sen jälkeen, on todettava, että sen lisäksi, että
työnantajalle annettava mahdollisuus irtisanoa työsopimus vanhempainloman
johdosta vie pohjan koko vanhempainloman käsitteeltä, kantaja ei ole näyttänyt
eikä edes selittänyt ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, miten tällaisen
mahdollisuuden puuttuminen PK-yrityksiltä vastaa nyt esillä olevassa asiassa
sellaisen hallinnollisen, taloudellisen ja oikeudellisen rasituksen asettamista, joka
haittaa PK-yritysten perustamista ja kehittämistä.
- 109.
- Puitesopimuksen vanhempainloman pituutta koskevat määräykset eivät myöskään
ole sellaisinaan sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 2 artiklan 2 kohdan
ensimmäisen alakohdan vastaisia. Puitesopimuksen 2 lausekkeen 1 kohdassa
määritetään nimittäin vanhempainloman ehdottomaksi vähimmäispituudeksi kolme
kuukautta ilman, että siinä kuitenkaan asetettaisiin yleistä ja ehdotonta
enimmäispituutta, joka voidaan määritellä täytäntöönpanovaiheessa korkeintaan
kahdeksaksi vuodeksi. Tässä kohdassa täsmennetään siten, että jollei 2 lausekkeen
2 kohdasta muuta johdu, työntekijöillä, niin naisilla kuin miehilläkin, on tämän
sopimuksen nojalla yksilöllinen oikeus vanhempainlomaan lapsen syntymän tai
lapseksi ottamisen vuoksi, jotta he voisivat huolehtia lapsesta vähintään kolmen
kuukauden ajan tiettyyn ikään asti, joka voi ulottua kahdeksaan vuoteen ja jonka
jäsenvaltiot ja/tai työmarkkinaosapuolet määrittelevät. Tässä määräyksessä käytetyt
ilmaisut osoittavat siten, ettei siinä aseteta hallinnollisia, taloudellisia ja oikeudellisia
rasituksia, jotka haittaavat PK-yritysten perustamista ja kehittämistä, ja että
puitesopimuksen täytäntöönpanijoille on jätetty huomattavan laaja harkintavalta.
- 110.
- Näin ollen komissio ja neuvosto ovat perustellusti katsoneet erityisesti
demokraattisen perusperiaatteen niille asettamien velvoitteiden mukaisesti, että
puitesopimuksen osapuolten yhteinen edustuspohja on ollut sen sisältöön nähden
riittävä, jotta puitesopimus voidaan panna yhteisön tasolla täytäntöön neuvoston
säädöksellä sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
On korostettava, että tämä toteamus, joka rajoittuu pelkästään nyt esillä olevaan
asiaan, ei sinänsä vaikuta kantajan edustavuuteen erityisesti ja yksinomaan PK-yritysten etuja valvovana työmarkkinakeskusjärjestönä eikä myöskään siihen, miten
arvioidaan sellaisen sopimuksen allekirjoittajina olevien työmarkkinaosapuolten
yhteistä riittävää edustuspohjaa, jonka täytäntöönpanemista pyydetään neuvostolta
sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
- 111.
- Kantaja ei siten ole näyttänyt nyt esillä olevassa asiassa toteen, että se erottuisi sen
edustavuus huomioon ottaen kaikista muista työmarkkinajärjestöistä, joita komissio
on kuullut ja jotka eivät ole tehneet puitesopimusta, ja että sillä olisi näin ollen
oikeus vaatia neuvostoa estämään puitesopimuksen täytäntöönpano yhteisön tasolla
(ks. edellä 90 kohta).
- 112.
- Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, että direktiivin 96/34/EY ei voida
katsoa koskevan kantajaa erikseen, koska se ei vaikuta kantajaan sellaisen
tosiasiallisen tilanteen tai sille tunnusomaisten erityispiirteiden takia, joiden
perusteella se erottuisi kaikista muista. Näin ollen kanne on jätettävä tutkimatta.
Oikeudenkäyntikulut
- 113.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan
mukaan hävinnyt asianosainen velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos
vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja ja sitä tukeneet väliintulijat ovat
hävinneet asian ja neuvosto on vaatinut oikeudenkäyntikulujen korvaamista, kantaja
ja väliintulijat velvoitetaan korvaamaan neuvoston oikeudenkäyntikulut.
- 114.
- Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan jäsenvaltiot
ja toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista
oikeudenkäyntikuluistaan. Näin ollen komissio vastaa väliintulijana omista
oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu neljäs jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
- 1.
- Kanne jätetään tutkimatta.
- 2.
- Kantaja ja sitä tukeneet väliintulijat velvoitetaan korvaamaan neuvoston
oikeudenkäyntikulut.
- 3.
- Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
LindhGarcía-Valdecasas
Lenaerts
Cooke Jaeger
|
Julistettiin Luxemburgissa 17 päivänä kesäkuuta 1998.
H. Jung
P. Lindh
kirjaaja
jaoston puheenjohtaja