ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(ensimmäinen jaosto)

12 päivänä heinäkuuta 2007

Asia T-144/02

Richard J. Eagle ym.

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

JET-yhteisyrityksen palveluksessa oleva henkilöstö – Muun kuin väliaikaisten toimihenkilöiden oikeusaseman soveltaminen – Aineellisen vahingon korvaaminen

Aihe: Kanne, jolla vaaditaan vahvistamaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-144/02, Eagle ym. vastaan komissio, 5.10.2004 antaman tuomion (Kok., s. II-3381) johdosta sen korvauksen määrä, joka on maksettava kullekin kantajalle siitä, ettei tätä ole otettu palvelukseen Euroopan yhteisöjen väliaikaisena toimihenkilönä työskentelemään JET-yhteisyrityksessä, aiheutuneesta taloudellisesta vahingosta.

Ratkaisu: Komissio velvoitetaan maksamaan kullekin kantajalle korvaus, joka vastaa tämän tuomion liitteessä 3 olevassa sarakkeessa 6 kunkin heistä osalta ilmoitettua summaa. Tälle määrälle on maksettava 5,25 prosentin suuruista korkoa 31.12.1999 lukien aina tosiasialliseen maksupäivään asti. Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut koko ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydyn menettelyn osalta. Neuvosto, joka on hyväksytty asiassa väliintulijaksi tukemaan komission vaatimuksia, vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Oikeudenkäyntimenettely – Uusien perusteiden esittäminen käsittelyn kuluessa

(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artikla)

2.      Henkilöstö – Kanne – Täysi harkintavalta

3.      Henkilöstö – Kanne – Täysi harkintavalta

4.      Henkilöstö – Kanne – Täysi harkintavalta

1.      Lukuina ilmaistuja vaatimuksia, jotka on esitetty käsiteltäessä vahingonkorvauskannetta sellaisen välituomion jälkeen, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on velvoittanut yhteisön korvaamaan vahingon, joka on aiheutunut Euratomin yhteisyrityksen henkilöstön jäsenille siitä, että heihin on sovellettu muuta oikeudellista asemaa kuin väliaikaisten toimihenkilöiden asemaa, ja joita on muutettu välituomiossa määritettyjen vahingon laskentatavan yksityiskohtien huomioon ottamiseksi, ei voida jättää tutkimatta, koska ne ovat sallittuja lisäyksiä kannekirjelmään sisältyviin vaatimuksiin erityisesti siltä osin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on yhtäältä määritellyt vahingon laskemiseksi tarvittavat seikat ensimmäisen kerran välituomiossaan ja koska toisaalta vahinkojen tarkkaa koostumusta ja maksettavan vahingonkorvauksen täsmällistä laskentatapaa ei ollut vielä käsitelty.

Koska ajanjakso, jolta vahingonkorvausta on maksettava, tämän muodostavat tekijät ja kullekin kantajalle kuuluvan vahingonkorvauksen täsmällisen määrän määrittämiseksi käytettävä menetelmä on vahvistettu välituomiossa, kunkin kantajan yksilöllisten vaatimusten lukuina ilmaistua arviota on välttämättä voitava oikaista tämän tuomion jälkeen.

(ks. 21 ja 22 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat C-104/89 ja C-37/90, Mulder ym. v. neuvosto ja komissio, 27.1.2000 (Kok. s. I‑203, 38–40 kohta).

2.      Sellaisen välituomion jälkeen, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on velvoittanut yhteisön korvaamaan vahingon, joka on aiheutunut Joint European Torus -yhteisyrityksen (JET) henkilöstön jäsenille siitä, että heihin on sovellettu muuta oikeudellista asemaa kuin väliaikaisten toimihenkilöiden asemaa, käsitellyn vahingonkorvauskanteen yhteydessä kunkin kantajan palkkaluokkaan ja palkkatasolle luokittelu korvausajanjakson alussa on suoritettava niin, että otetaan huomioon hänen tosiasiallinen palvelukseen ottamisensa, jolloin mainittu aika on viisi vuotta siitä päivästä lähtien, vanhin sopimus jona tuli voimaan tai uudistettiin, ja tämä päivämäärä saa olla enintään viisi vuotta aikaisempi.

Vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin onkin rajoittanut oikeuden vahingonkorvaukseen enintään viiden vuoden ajanjaksoon, se on kuitenkin katsonut, että ne, joita asia koskee, olisi pitänyt alun perin eli heidän ensimmäisestä palvelukseen ottamisestaan lähtien ottaa palvelukseen väliaikaisten toimihenkilöiden sopimuksella ja että lainvastaisuus on kestänyt koko yhteisyrityksen keston ajan. Näin ollen kunkin kantajan asemaa korvausajanjakson alussa ei saada rinnastaa ensimmäisestä palvelukseen ottamisesta johtuvaan asemaan, vaan on otettava huomioon, että kyseessä oleva kantaja olisi siitä lähtien, kun hänet otettiin ensimmäisen kerran palvelukseen sopimussuhteisena toimihenkilönä, pitänyt ottaa palvelukseen väliaikaisena toimihenkilönä, mikä johtaa siihen, että tarpeen vaatiessa otetaan huomioon ennen korvausajanjakson alkua toteutunut ”ura”. Tällainen ”uran rekonstruointi” -menetelmä sisältää välttämättä ne ylennykset, jotka kukin kantaja olisi voinut saada.

Korvausajanjakson aikaisista ylennyksistä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut JET:n projektiryhmän varsinaisten jäsenten tilanteen perusteella, että kantajat on pidetty syrjivässä oikeudellisessa tilanteessa, joka muodosti syyksiluettavan lainvastaisuuden, ja että heille oli tästä syystä aiheutunut vahinkoa. Näin ollen EHTY:n väliaikaisten toimihenkilöiden samanlainen tilanne, jonka on oltava vertailukohtana sen urakehityksen määrittämiseksi, joka olisi voinut tulla kantajien osaksi, vastaa JET:n projektiryhmän varsinaisten jäsenten mahdollista parempaa tilannetta.

(ks. 49–51, 64 ja 67 kohta)

3.      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut välituomiossa, jossa se velvoitti yhteisön korvaamaan vahingon, joka on aiheutunut JET:n henkilöstön jäsenille siitä, että heihin on sovellettu muuta oikeudellista asemaa kuin väliaikaisten toimihenkilöiden asemaa, että kantajille aiheutunut vahinko johtui eroista, jotka olivat niiden palkkojen ja niihin liittyvien etuuksien, jotka kantajat olisivat saaneet, jos he olisivat työskennelleet hankkeessa väliaikaisina toimihenkilöinä, ja niiden palkkojen sekä niihin liittyvien etuuksien, jotka he tosiasiallisesti olivat saaneet sopimussuhteisina toimihenkilöinä, välillä.

Tästä johtuu yhtäältä, että sen yhteisön nettotulon määrittämiseksi, jonka kukin kantaja olisi saanut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen vahvistaman korvausajanjakson aikana, jos hänet olisi otettu palvelukseen väliaikaisena toimihenkilönä, on otettava huomioon kaikki ne etuudet, joita asianomainen kantaja olisi voinut vaatia, kun otetaan huomioon hänen henkilökohtaiseen ja ammatilliseen tilanteeseensa liittyvät tekijät, joista hän voi esittää asiakirjatodisteita. Sitä vastoin siihen ei ole tarpeen sisällyttää niitä korvauksia, jotka olisi voitu saada virkamatkojen perusteella, koska JET:ssä kaikki kulut korvattiin, kun taas päivärahoja oli vähennetty tai ne oli poistettu. Toisaalta sen kansallisen nettotulon määrittämiseksi, jonka kukin kantaja oli saanut mainitun korvausajanjakson aikana sopimussuhteisena toimihenkilönä, on otettava huomioon kaikki ne palkat, jotka asianomainen kantaja tosiasiallisesti on saanut tällä perusteella, erityisesti päivärahat, joita mahdollisesti jotkut kantajista ovat saaneet siitä syystä, että he ovat asuneet kaukana JET:n toimipaikasta.

(ks. 76–78 kohta)

4.      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut välituomiossa, jossa se velvoitti yhteisön korvaamaan vahingon, joka on aiheutunut JET:n henkilöstön jäsenille siitä, että heihin on sovellettu muuta oikeudellista asemaa kuin väliaikaisten toimihenkilöiden asemaa, että kantajat olisi alun perin pitänyt ottaa palvelukseen väliaikaisten toimihenkilöiden sopimuksella ja että lainvastaisuuden kesto ylitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen vahvistaman korvausajanjakson. Tämä toteamus johtaa välttämättä sen huomioon ottamiseen, että kantajat ovat voineet saada eläkeoikeuksia koko siltä ajanjaksolta, jonka aikana kukin heistä on tosiasiallisesti työskennellyt JET:ssä, mutta että näiden mahdollisten oikeuksien korvaaminen on kuitenkin rajoitettu korvausajanjaksoon.

Näin ollen eläkeoikeuksia vastaavan korvausosan määrittämiseksi kunkin kantajan osalta on otettava huomioon ensimmäinen JET:n tosiasialliseen palvelukseen ottamisen päivä, joka mahdollisesti voi edeltää korvausajanjaksoa, jolloin eläkeoikeuksien menettämisestä johtuva korvaus on maksettava korvausajanjaksoa vastaavalta enintään viiden vuoden ajanjaksolta. Edellä mainittu enintään viiden vuoden ajanjakso ei siis ole ainoa oikeuksien perustana oleva ajanjakso. Kunkin kantajan työskentelyn kokonaisaika JET:ssä muodostaa eläkeoikeuksien perustan, ja vastaavia oikeuksia vähennetään tämän jälkeen korvausajanjakson ja työskentelyn kokonaisajan välisen suhdeluvun mukaisessa suhteessa.

Lisäksi on otettava huomioon, että eläkeoikeuksina maksettava korvaus ei voi olla pienempi kuin kunkin kantajan nimissä työntekijän ja työnantajan vakuutusmaksujen avulla muodostettujen varausten vakuutusmatemaattinen arvo korvausajanjaksoa vastaavalta enintään viiden vuoden ajanjaksolta.

Sitä vastoin tapauksessa, jossa kantaja erityisesti siitä syystä, että hän on työskennellyt JET:ssä alle kymmenen vuotta, ei missään tapauksessa olisi voinut henkilöstösääntöjen nojalla saada oikeutta vanhuuseläkkeeseen vaan ainoastaan erorahan, tällaisen erorahan menettämisestä maksettava korvaus, jota vähennetään kokonaisajanjakson ja työskentelyn kokonaisajan välisen suhdeluvun mukaisessa suhteessa, muodostaa vaihtoehdon, joka on välttämättä myönnettävä hänelle.

(ks. 89–92 kohta)