Kanne 8.9.2010 - Villeroy et Boch Austria GmbH v. komissio

(Asia T-373/10)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Villeroy & Boch Austria GmbH (Mondsee, Itävalta) (edustajat: asianajaja A. Reidlinger ja asianajaja S. Dethof)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Riidanalainen päätös on kumottava sikäli kuin se koskee kantajaa

toissijaisesti on alennettava kantajalle riidanalaisella päätöksellä määrätyn sakon määrää

vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa komission asiassa COMP/39092 - Kylpyhuonekalusteet 23.6.2010 tehdyn komission päätöksen K(2010) 4185 lopullinen. Riidanalaisella päätöksellä määrättiin kantajille ja muille yrityksille sakko SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomisen perusteella. Komissio katsoo kantajien osallistuneen jatkettuun sopimukseen tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin kylpyhuonekalusteiden alalla Belgiassa, Saksassa, Ranskassa, Italiassa, Alankomaissa ja Itävallassa.

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi seitsemään kanneperusteeseen.

Kantaja väittää ensimmäisessä kanneperusteessaan, että SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa on sovellettu virheellisesti sikäli kuin kilpailusääntöjen rikkominen on katsottu yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi, monitahoiseksi ja jatketuksi rikkomiseksi. Kantaja katsoo vastaajan tätä kokonaisarviota tehdessään laiminlyöneen velvollisuutensa arvioida oikeudellisesti niiden tahojen itsenäistä menettelyä, joille riidanalainen päätös on osoitettu, ja ottaneen lainvastaisesti huomioon kolmannen osapuolen menettelyn.

Toisessa kanneperusteessaan kantaja väittää toissijaisesti, että SEUT 296 artiklan toisen kohdan mukaista perusteluvelvollisuutta on rikottu, koska päätöstä ei ole perusteltu yksityiskohtaisesti.

Kolmannessa kanneperusteessaan kantaja esittää, että riidanalainen päätös on kumottava sillä perusteella, että kantaja ei ole osallistunut väitettyihin rikkomisiin niillä asiallisesti ja alueellisesti merkityksellisillä markkinoilla, joita riidanalainen päätös koskee, eikä kantajan ole osoitettu osallistuneen kartellin muodossa tapahtuvaan kilpailusääntöjen rikkomiseen.

Neljännessä kanneperusteessaan kantaja esittää, että kantajalle ja sen emoyhtiölle on lainvastaisesti määrätty sakko yhteisvastuullisesti. Kantajan mukaan tällainen yhteisvastuu loukkaa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohdassa määrättyä laillisuusperiaatetta ja perusoikeuskirjan 49 artiklan 3 kohdassa, kun kyseisiä säännöksiä luetaan yhdessä perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohdan ja asetuksen N:o 1/2003¹ 23 artiklan kanssa, määrättyä periaatetta, jonka mukaan rangaistus ei saa olla epäsuhteessa rikoksen vakavuuteen nähden.

Viidennen kanneperusteensa yhteydessä kantaja väittää, että sakon määrä on määritetty virheellisellä tavalla. Kantaja esittää tältä osin, että vastaaja on ottanut sakon määrää määrittäessään kantajan liikevaihtoa siltä osin kuin se ei ole yhteydessä esitettyihin väitteisiin.

Kuudennessa kanneperusteessaan kantaja vetoaa käsittelyn kohtuuttoman pitkään kestoon ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklaa virheelliseen soveltamiseen, koska tätä kohtuuttoman pitkää kestoa ei ole otettu huomioon sakon määrää määritettäessä.

Seitsemännessä kanneperusteessaan kantaja vetoaa arviointivirheisiin sakon määrän määrittämisessä kantajaa koskevien olosuhteiden osalta. Kantaja väittää tältä osin, että sille määrätty sakko olisi vastaajan itse myöntämän mukaan SEUT 101 artiklan rikkomisen uusimisen yhteydessä suhteeton ja kohtuuton. Kantaja katsoo vastaajan loukanneen Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohdassa määrättyä periaatetta, jonka mukaan rangaistus ei saa olla epäsuhteessa rikoksen vakavuuteen nähden.

____________

¹ - Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL L 1, s. 1).