Asia T-343/08
Arkema France
vastaan
Euroopan komissio
Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Natriumkloraattimarkkinat – EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomista koskeva päätös – Kumoamiskanne – Tutkittavaksi ottaminen – Kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta vastuuseen joutuminen – Sakot – Raskauttava seikka – Uusiminen – Lieventävä seikka – Yhteistyö hallinnollisessa menettelyssä – Merkittävä lisäarvo
Tuomion tiivistelmä
1. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Väitetiedoksianto – Välttämätön sisältö – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 27 artikla)
2. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Puolustautumisoikeudet – Tuomioistuinvalvonta – Unionin tuomioistuinten täysi harkintavalta
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 31 artikla)
3. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Raskauttavat seikat
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta)
4. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta)
5. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Komission harkintavalta – Uusimisen erityispiirteiden huomioon ottaminen kuuluu komission harkintavaltaan – Vanhentumisajan puuttuminen
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta)
6. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Päätös, jolla kilpailusääntöjen rikkominen todetaan ja määrätään sakko – Saman yrityksen aikaisempien kilpailusääntöjen rikkomisen, joista komissio on jo määrännyt seuraamuksen, huomioon ottaminen yrityksen rikkomisen uusimisen toteamiseksi
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artikla)
7. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jolla kilpailusääntöjen rikkominen todetaan ja joka on tehty samaa yritystä koskevan toisen komission päätöksen jälkeen – Sakon määrän uusi korotus uusimisen perusteella
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta)
8. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus ja kesto – Mahdollisuus korottaa sakkojen tasoa niiden varoittavan vaikutuksen vahvistamiseksi
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta)
9. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Yhdenvertaisen kohtelun periaate
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta)
10. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Komission harkintavalta
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta)
11. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sakon määräämättä jättäminen tai alentaminen vastikkeena epäillyn yrityksen yhteistyöstä – Sellaisen menettelyn välttämättömyys, joka on helpottanut komission toteamusta kilpailusääntöjen rikkomisesta
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 18 artikla; komission tiedonanto 2002/C 45/03)
12. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättyjen sakkojen määrän laskennasta annetut suuntaviivat – Sakon määrän pienentäminen vastikkeena kilpailusääntöjen rikkomisesta syytetyn yrityksen yhteistyöstä yhteistyöstä annetun tiedonannon soveltamisalan ulkopuolella – Edellytykset
(Komission tiedonannon 2002/C 45/03 1 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 29 kohdan neljäs luetelmakohta)
13. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sakon määrän alentaminen vastikkeena kilpailusääntöjen rikkomisesta syytetyn yrityksen yhteistyöstä – Edellytykset
(Komission tiedonannon 2002/C 45/03 21 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 29 kohdan neljäs luetelmakohta; komission tiedonannon 2008/C 167/01 5 kohta)
14. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Tuomioistuinvalvonta – Unionin tuomioistuimen täysi harkintavalta
(EY 229 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 31 artikla)
1. Silloin, kun komissio ilmoittaa väitetiedoksiannossaan nimenomaisesti, että se aikoo tutkia, onko kyseisille yrityksille määrättävä sakkoja, ja kun se myös mainitsee ne tärkeimmät tosiseikat ja oikeudelliset seikat, jotka voivat johtaa sakon määräämiseen, kuten oletetun rikkomisen vakavuuden ja keston sekä sen, että rikkominen on ollut tahallista tai tuottamuksellista, se täyttää velvoitteensa kunnioittaa yritysten oikeutta tulla kuulluksi. Näin toimimalla se antaa yrityksille tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta ne voivat puolustautua paitsi sitä vastaan, että niiden todetaan syyllistyneen rikkomiseen, myös sakkojen määräämistä vastaan.
(ks. 54 kohta)
2. Kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättyjen sakkojen suuruuden määrittämisessä väitetiedoksiannon kohteena olevien yritysten puolustautumisoikeudet turvataan komission käsittelyssä siten, että niillä on mahdollisuus esittää huomautuksia rikkomisen kestosta, vakavuudesta ja kilpailunvastaisuuden ennakoitavuudesta. Yrityksillä on sakon suuruuden määräämisen yhteydessä myös yksi menettelyllinen lisätae, koska unionin yleisellä tuomioistuimella on täysi harkintavalta ja se voi asetuksen N:o 1/2003 31 artiklan nojalla muun muassa poistaa sakon tai alentaa sitä.
(ks. 55 kohta)
3. Kun tarkastellaan rikkomisen uusimista raskauttavana seikkana, pelkästään se, että komissio on aiemmassa päätöskäytännössään katsonut, ettei tiettyjä seikkoja ollut sakon määrän määrittämisen kannalta pidettävä raskauttavina, ei merkitse sitä, että komissio olisi velvollinen arvioimaan tilanteen samalla tavalla myöhemmässä päätöksessään. Jollekin yritykselle jonkin toisen asian yhteydessä annettu mahdollisuus lausua siitä, että sitä aiotaan pitää rikkomisen uusijana, ei millään tavalla merkitse, että komissio olisi velvollinen toimimaan samalla tavalla kaikissa asioissa tai että kyseistä yritystä olisi estetty käyttämästä täysimääräisesti oikeuttaan tulla kuulluksi, jollei sille anneta tällaista mahdollisuutta.
(ks. 56 kohta)
4. Suhteellisuusperiaate edellyttää, ettei unionin toimielinten toimenpiteillä saa ylittää rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi ja tähän soveltuvaa. Sakkojen laskemisen yhteydessä rikkomisten vakavuus on osoitettava lukuisten seikkojen perusteella, eikä millekään näistä seikoista pidä antaa sellaista merkitystä, joka olisi suhteeton verrattuna muihin arvioinnissa huomioon otettaviin seikkoihin. Suhteellisuusperiaate edellyttää tässä yhteydessä, että komission on vahvistettava sakko suhteessa rikkomisen vakavuuden arvioimiseksi huomioon otettuihin seikkoihin ja että sen on tältä osin sovellettava näitä seikkoja johdonmukaisesti ja objektiivisesti perustellulla tavalla.
(ks. 63 kohta)
5. Komissiolla on harkintavaltaa sen valitessa tekijöitä, jotka se ottaa huomioon määrittäessään sakkojen määrää ja joihin kuuluvat esimerkiksi asiaan liittyvät erityisolosuhteet, sen asiayhteys ja sakkojen ehkäisevä vaikutus, eikä sen tarvitse tukeutua mihinkään sitovaan tai tyhjentävään sellaisten arviointiperusteiden luetteloon, joka olisi ehdottomasti huomioitava.
Rikkomisen uusimisen toteaminen ja sen erityispiirteiden arviointi kuuluvat komission harkintavaltaan, eikä sitä sido mahdollinen vanhentumisaika tällaisen toteamuksen tekemiselle.
Rikkomisen uusiminen on tärkeä tekijä, jonka arvioiminen kuuluu komissiolle, koska sen huomioimisella pyritään saamaan yritykset, jotka ovat osoittaneet taipumusta olla piittaamatta kilpailusäännöistä, muuttamaan käyttäytymistään. Komissio voi näin ollen kussakin tapauksessa ottaa huomioon seikat, jotka ovat omiaan vahvistamaan tällaisen taipumuksen ja joihin kuuluu esimerkiksi aika, joka on kulunut asianomaisten rikkomisten välillä. Vaikka mikään vanhentumisaika ei estä komissiota toteamasta rikkomisen uusimista, suhteellisuusperiaatteen mukaan komissio ei kuitenkaan voi ottaa huomioon aiempaa päätöstä, jossa yritykselle määrätään seuraamuksia, tai useampia tällaisia päätöksiä ilman ajallisia rajoituksia.
(ks. 64–66 ja 68 kohta)
6. Ne bis in idem ‑periaate, joka on yksi unionin oikeuden perusperiaatteista, joka estää kilpailuasioissa sen, että todettaisiin uudelleen yrityksen syyllistyneen sellaiseen kilpailua rajoittavaan käyttäytymiseen tai ryhdyttäisiin uudelleen sitä vastaan toimenpiteisiin sellaisen kilpailua rajoittavan käyttäytymisen johdosta, josta sille jo on määrätty seuraamus tai jonka osalta on todettu, että se ei ole vastuussa siitä, sellaisella aiemmalla ratkaisulla, johon ei enää voida hakea muutosta. Ne bis in idem -periaatteen soveltaminen edellyttää kolmen ehdon täyttymistä: tosiseikkojen, sääntöjen rikkojan ja suojellun oikeudellisen intressin on oltava samat.
Ne bis in idem -periaatteen loukkaamiseen ei johda se seikka, että komissio on ottanut päätöksessä, jolla todetaan yrityksen osallistuneen kilpailunvastaisiin sopimuksiin ja jolla määrätään sille sakko, huomioon saman yrityksen tekemät useammat aikaisemmat rikkomiset, joista komissio on määrännyt seuraamuksen, koska kyseisten rikkomisten huomioon ottamisen tarkoituksena ei ole ollut määrätä uudelleen seuraamuksia näistä vaan ainoastaan todeta kyseisen yrityksen rikkomisen uusiminen sakon suuruuden määrittämiseksi määrättäessä seuraamusta uudesta rikkomisesta.
Toisaalta on joka tapauksessa todettava, etteivät edellä mainitut ne bis in idem ‑periaatteen kumulatiiviset soveltamisedellytykset täyty, jos tosiseikkoja koskeva edellytys jää täyttymättä.
(ks. 80–84 kohta)
7. Olisi sakon ehkäisevää vaikutusta koskevan tavoitteen vastaista, jos komissio ottaisi huomioon sen, että se on aiemmassa päätöksessä ottanut rikkomisen uusimisen yhteydessä huomioon ensimmäisen rikkomisen, ja sulkisi tästä syystä myöhemmässä päätöksessä pois sakon perusmäärän korottamisen mainitun rikkomisen perusteella. Tällainen ratkaisu johtaisi nimittäin tilanteeseen, joka olisi kielteinen sakon ehkäisevää vaikutusta koskevan tavoitteen kannalta ja jossa moninkertaiseen rikkomisen uusimiseen syyllistyneelle yritykselle määrätyn sakon määrä ei nousisi progressiivisesti sen rikkomisten määrän mukaisesti, vaan päinvastoin sille määrättävän sakon marginaalin määrä laskisi progressiivisesti sitä mukaa kuin niiden päätösten, joissa sille määrätään seuraamuksia, määrä kasvaisi.
Se, että aikaisemmat päätökset seuraamusten määräämisestä kyseiselle yritykselle koskevat riidanalaisessa päätöksessä tarkoitettujen seikkojen kanssa samanaikaisia seikkoja, ei vaikuta asiaan, jos osoittaakseen kyseisen yrityksen uusineen rikkomisensa komissio on turvautunut riidanalaisessa päätöksessä yksinomaan aikaisempiin muihin päätöksiin, jotka on tehty ennen sen rikkomisen alkamisajankohtaa, josta määrättiin seuraamuksia.
(ks. 88 ja 89 kohta)
8. Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohdan nojalla komissio voi päätöksellään määrätä sakkoja yrityksille, jotka ovat syyllistyneet EY 81 artiklan rikkomiseen, ja ottaa tässä yhteydessä huomioon sekä rikkomisen vakavuuden että sen keston. Nämä säännökset muodostavat sen merkityksellisen oikeusperustan, jonka nojalla rikkomisen uusiminen voidaan ottaa huomioon sakkoa laskettaessa.
Lisäksi suuntaviivoilla, jotka komissio antaa sakkojen määrän laskemista varten, varmistetaan asianomaisten yritysten oikeusvarmuus, koska niissä määritetään menetelmä, jonka komissio on asettanut itselleen sakkojen määrän vahvistamiseksi. Hallinto voi poiketa niistä erityistapauksissa, mutta näin tehdessään sen on esitettävä poikkeamiselle syyt, jotka ovat sopusoinnussa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa.
Komission aiemmin noudattama päätöskäytäntö ei itsessään ole sakkojen määrittämistä koskeva oikeudellinen kehys kilpailuoikeuden alalla. Komissiolla on sakkojen suuruuden määrittämisessä laaja harkintavalta. Sitä eivät sido sen aikaisemmat arvioinnit, eikä sen tarvitse soveltaa täsmällisiä matemaattisia kaavoja.
Komissiolla on tämä laaja harkintavalta, jotta se voisi ohjata yritysten toimintaa niin, että ne noudattaisivat kilpailusääntöjä.
Se, että komissio on aiemmin määrännyt tietyntasoisia sakkoja tietyntyyppisistä rikkomisista, ei voi estää sitä korottamasta tätä tasoa asetuksessa N:o 1/2003 säädetyissä rajoissa, jos tämä on välttämätöntä unionin kilpailupolitiikan toteuttamiseksi.
Unionin kilpailusääntöjen tehokas soveltaminen edellyttää päinvastoin, että komissio voi milloin tahansa mukauttaa sakkojen tasoa tämän politiikan tarpeita vastaavaksi. Yhdelle yritykselle määrätyn sakon perusmäärään tehtyä korotusta voidaan perustella siihen kohdistuvan tehokkaamman rikkomista ehkäisevän vaikutuksen lisätarpeella, kun otetaan huomioon sen taipumus olla piittaamatta kilpailusäännöistä, kun taas toiseen yritykseen sovellettua eritasoista korotusta voidaan perustella tarpeella varmistaa sille määrätyn sakon ehkäisevä vaikutus siitä syystä, että kartellin muiden jäsenten kokonaisliikevaihtoa selvästi suuremman kokonaisliikevaihtonsa takia se kykenee helpommin irrottamaan sakkonsa maksamiseen tarvittavat varat.
(ks. 96, 98–101 ja 106 kohta)
9. Yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavalla eikä erilaisia tilanteita kohdella samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella.
Pelkästään se seikka, että komissio on aiemmassa päätöskäytännössään soveltanut tiettyä korotuskerrointa yritykselle kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi määrätyn sakon perusmäärään, ei merkitse sitä, että se toisen päätöksen yhteydessä menettäisi mahdollisuuden korottaa tätä määrää itselleen suuntaviivoissa vahvistamissaan rajoissa saadakseen kyseisen yrityksen muuttamaan kilpailunvastaista toimintaansa.
(ks. 108 ja 109 kohta)
10. Asioissa, joissa unionin toimielimillä on harkintavaltaa voidakseen toteuttaa tehtävänsä, unionin oikeusjärjestyksessä annettujen hallintomenettelyä koskevien takeiden noudattaminen on sitäkin tärkeämpää. Näihin takeisiin kuuluu erityisesti toimivaltaisen toimielimen velvollisuus tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki kyseiseen asiaan liittyvät merkitykselliset seikat.
(ks. 111 kohta)
11. Komissiolla on sakkojen laskentatavassa laaja harkintavalta, ja se voi ottaa tässä yhteydessä huomioon lukuisia tekijöitä, joihin kuuluu kyseessä olevien yritysten yhteistyö tämän toimielimen yksiköiden toteuttaman tutkimuksen aikana. Komission on tässä yhteydessä suoritettava monimutkaisia tosiseikkoja koskevia arvioita, kuten arvioita, jotka koskevat mainittujen yritysten yhteistyötä.
Kun kyse on kartellin jäsenten tekemän yhteistyön arvioinnista, ainoastaan komission tekemä ilmeinen arviointivirhe voi olla arvostelun kohteena, koska komissiolla on laaja harkintavalta, kun se arvioi yrityksen yhteistyön laatua ja hyödyllisyyttä muun muassa suhteessa muiden yritysten myötävaikutukseen asian selvittämisessä.
Sakkojen alentaminen kilpailulainsäädännön rikkomiseen osallistuneiden yritysten komission kanssa tekemän yhteistyön vuoksi perustuu näkemykseen siitä, että tällainen yhteistyö helpottaa komission tehtävää sen pyrkiessä toteamaan rikkomisen olemassaolon ja – tarvittaessa – saamaan sen loppumaan. Kun alennuksen olemassaolon syy otetaan huomioon, komissio ei voi sivuuttaa annettujen tietojen hyödyllisyyttä, jota on välttämättä tarkasteltava suhteessa sen hallussa jo oleviin todisteisiin.
Vaikka komission on perusteltava ne syyt, joiden nojalla se katsoo, että yritysten yhteistyötä koskevan tiedonannon puitteissa toimittamat seikat merkitsevät myötävaikutusta, joka oikeuttaa tai ei oikeuta määrättävän sakon alentamiseen, on sitä vastoin yritysten, jotka haluavat riitauttaa komission tältä osin tekemän päätöksen, tehtävänä osoittaa, että komissio ei olisi ilman tällaisia yritysten vapaaehtoisesti toimittamia tietoja voinut näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkomisen olennaista osaa ja siis tehdä päätöstä, jossa määrätään sakkoja.
Kun yritys yhteistyön puitteissa pelkästään vahvistaa – epätäsmällisemmin eikä yhtä nimenomaisesti – tietyt sellaisista tiedoista, jotka jokin toinen yritys on jo toimittanut ollakseen yhteistyössä komission kanssa, sen yhteistyön asteen – vaikka siitä saattaa olla komissiolle tiettyä hyötyä – ei voida katsoa olevan rinnastettavissa nämä tiedot ensimmäisenä toimittaneen yrityksen yhteistyön asteeseen. Lausunto, jossa pelkästään tietyssä määrin vahvistetaan komissiolla jo oleva lausunto, ei nimittäin helpota komission tehtävää merkittävästi eikä siten siinä määrin, että sen vuoksi olisi perusteltua alentaa sakkoa yhteistyön perusteella. Sakkoa ei myöskään voida alentaa sen perusteella, että yritys on tehnyt asian tutkinnassa yhteistyötä, silloin, kun kyseinen yhteistyö ei ole mennyt pitemmälle kuin yritykselle asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan nojalla kuuluvista velvollisuuksista on seurannut.
(ks. 134–138 kohta)
12. Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 29 kohdan neljännessä luetelmakohdassa komissio sitoutuu sen harkintavallan rajoissa, joka koskee niitä lieventäviä seikkoja, jotka sen on otettava huomioon sakkojen suuruutta määrittäessään, alentamaan sakkoja, kun yritys tekee komission kanssa tosiasiallista yhteistyötä, joka ylittää sakoista vapauttamista ja sakkojen lieventämistä kartelliasioissa koskevan tiedonannon soveltamisalan ja menee yrityksen lakisääteisiä yhteistyövelvoitteita pitemmälle.
Suuntaviivojen 29 kohdan neljännen luetelmakohdan soveltamisesta ei kuitenkaan voi seurata, että yhteistyötiedonanto menettää tehokkaan vaikutuksensa.
Yhteistyötiedonannon 1 kohdan mukaan tiedonannossa ”esitetään puitteet sellaisten komission kanssa yhteistyötä tehneiden yritysten palkitsemiselle, jotka osallistuvat tai ovat osallistuneet yhteisöön vaikuttavaan salaiseen kartelliin”. Tiedonannon sanamuodosta ja rakenteesta ilmenee siten, että yritysten sakkoja voidaan lähtökohtaisesti alentaa niiden tekemän yhteistyön perusteella vain, kun ne täyttävät kyseisen tiedonannon mukaiset tiukat edellytykset.
Jotta yhteistyötiedonannon tehokas vaikutus säilyisi, komissio on näin ollen ainoastaan poikkeustapauksissa velvollinen alentamaan yrityksen sakkoja suuntaviivojen 29 kohdan neljännen luetelmakohdan perusteella. Näin on erityisesti silloin, kun yrityksen tekemästä yhteistyöstä on komissiolle objektiivista hyötyä, samalla kun se menee yrityksen lakisääteisiä yhteistyövelvoitteita pitemmälle antamatta sille kuitenkaan oikeutta sakon alennukseen yhteistyötiedonannon perusteella. Tällainen hyöty on todettava, kun komissio tukeutuu lopullisessa päätöksessään todisteisiin, jotka yritys on toimittanut sille osana yhteistyötään ja joiden puuttuessa komissio ei olisi pystynyt määräämään seuraamuksia koko kyseessä olevasta rikkomisesta tai sen osasta.
(ks. 168–170 kohta)
13. Korvaamalla sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun vuoden 1996 tiedonannon sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetulla vuoden 2002 tiedonannolla, jossa ei määrätä alentamaan sakkoa pelkästään tosiseikkojen kiistämättä jättämisen perusteella, komissio on sulkenut yksiselitteisesti pois sen mahdollisuuden, että sakon alennus voitaisiin tällä perusteella myöntää vuoden 2002 yhteistyötiedonannon tai asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 29 kohdan neljännen luetelmakohdan yhteydessä. Komissio on nimittäin velvollinen alentamaan yrityksen sakkoa vain siinä tapauksessa, että yritys toimittaa todisteita, joilla on tiedonannon 21 kohdassa tarkoitettu merkittävä lisäarvo, tai tietoja, joita ilman komissio ei olisi voinut lopullisessa päätöksessään määrätä seuraamuksia koko kyseessä olevasta rikkomisesta tai sen osasta. Siten sakon alentamiseen vaikuttaa ainoastaan objektiivinen hyöty, jota komissio saa yrityksen tekemästä yhteistyöstä.
Sovintomenettelyn toteuttamisesta neuvoston asetuksen N:o 1/2003 7 ja 23 artiklan mukaisten päätösten tekemiseksi kartelliasioissa annetun tiedonannon 5 kohdan nojalla komissiolla on laaja harkintavalta määrittäessään, missä asioissa voidaan tunnustella, ovatko osapuolet halukkaita käymään sovintoon tähtääviä keskusteluja, ja vain siinä tapauksessa, että siihen osallistuvat yritykset täyttävät tiedonannon edellytykset, niiden sakkoa alennetaan 10 prosentilla.
Näin ollen sovintomenettelytiedonannon nojalla on pelkästään komission – eikä yritysten – tehtävä päättää kuhunkin yksittäistapaukseen liittyvien olosuhteiden perusteella, helpottaako tähän menettelyyn turvautuminen seuraamuksen määräämistä kyseessä olevasta rikkomisesta, ja alentaa samassa yhteydessä 10 prosentilla sellaisen yrityksen sakkoa, joka täyttää tiedonannossa määrätyt edellytykset.
Vaikka tosiseikkojen kiistämättä jättäminen oikeuttaa useiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansallisen kilpailulainsäädännön sääntöjen nojalla alentamaan sakkoa, mainitut säännöt, jotka eivät sido komissiota, eivät ole merkityksellinen oikeudellinen kehys sen tutkimiseksi, onko komissio loukannut suhteellisuusperiaatetta, kun se ei ole lainkaan alentanut kantajan sakkoa sen tekemän yhteistyön perusteella.
(ks. 189–192 kohta)
14. Unionin tuomioistuinten komission kilpailuasioissa tekemiin päätöksiin kohdistamassa valvonnassa unionin yleiselle tuomioistuimelle asetuksen N:o 1/2003 31 artiklassa EY 229 artiklan mukaisesti annettu täysi harkintavalta, joka merkitsee enemmän kuin pelkkää laillisuusvalvontaa, jota harjoitettaessa voidaan vain hylätä kumoamiskanne tai kumota kanteen kohteena oleva toimi, merkitsee sitä, että tämä tuomioistuin voi muuttaa riidanalaista toimea jopa silloin, kun sitä ei kumota, ja ottaa huomioon kaikki tosiseikat muuttaakseen esimerkiksi sakon määrää.
Ei siis ole syytä muuttaa sen sakon perusmäärään tehtyä 90 prosentin korotusta, jonka komissio on määrännyt yritykselle, joka on osallistunut kilpailua rajoittaviin sopimuksiin, kun otetaan huomioon kyseisen yrityksen voimakas taipumus olla piittaamatta kilpailusäännöistä, eikä määrätyn sakon määrää, koska komissio ei ole kyseisen yrityksen yhteistyön avulla voinut määrätä koko kartellille tai sen osalle seuraamuksia.
(ks. 203–205 kohta)