UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (seitsemäs jaosto)
10 päivänä lokakuuta2017 (*)
Polkumyynti – Kambodžasta, Pakistanista ja Filippiineiltä lähetettyjen polkupyörien tuonti – Kiinasta peräisin olevien polkupyörien tuonnissa käyttöön otetun lopullisen polkumyyntitullin laajentaminen koskemaan näitä tuonteja – Täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/776 – Asetuksen (EY) N:o 1225/2009 13 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta – Kokoonpano – Polkupyöränosien tuleminen tietystä maasta ja niiden alkuperä – Alkuperätodistukset – Riittämätön näyttöarvo – Polkupyöränosien valmistuskustannukset
Asiassa T‑435/15,
Kolachi Raj Industrial (Private) Ltd, kotipaikka Karachi (Pakistan), edustajanaan P. Bentley, QC,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään J.-F. Brakeland, M. França ja A. Demeneix,
vastaajana,
jota tukee
European Bicycle Manufacturers Association (EBMA), edustajanaan asianajaja L. Ruessmann ja J. Beck, solicitor,
väliintulijana,
jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta kanteesta, jolla vaaditaan kumoamaan Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien polkupyörien tuonnissa täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 502/2013 käyttöön otetun lopullisen polkumyyntitullin laajentamisesta koskemaan Kambodžasta, Pakistanista ja Filippiineiltä lähetettyjen polkupyörien tuontia, riippumatta siitä, onko niiden alkuperämaaksi ilmoitettu Kambodža, Pakistan tai Filippiinit, 18.5.2015 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/776 (EUVL 2015, L 122, s. 4), siltä osin kuin se koskee kantajaa,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja V. Tomljenović sekä tuomarit A. Marcoulli ja A. Kornezov (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies C. Heeren,
ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 17.5.2017 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Euroopan unionin neuvosto otti lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien polkupyörien tuonnissa yhteisöön ja väliaikaisen polkumyyntitullin lopullisesta kantamisesta 8.9.1993 annetulla asetuksella (ETY) N:o 2474/93 (EYVL 1993, L 228, s. 1) käyttöön 30,6 prosentin suuruisen lopullisen polkumyyntitullin Kiinasta peräisin olevien polkupyörien tuonnissa.
2 Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22.12.1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (EYVL 1996, L 56, s. 1) 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti suoritetun toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen neuvosto päätti lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien polkupyörien tuonnissa 10.7.2000 annetulla asetuksella (EY) N:o 1524/2000 (EYVL 2000, L 175, 14.7.2000, s. 39) pitää voimassa edellä mainitun polkumyyntitullin.
3 Asetuksen N:o 384/96 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti suoritetun välivaiheen tarkastelun jälkeen neuvosto päätti lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Vietnamista peräisin olevien polkupyörien tuonnissa sekä asetuksen N:o 1524/2000 muuttamisesta 12.7.2005 annetulla asetuksella (EY) N:o 1095/2005 (EUVL 2005, L 183, s. 1) nostaa Kiinasta peräisin olevien polkupyörien tuonnista kannettavan polkumyyntitullin 48,5 prosenttiin.
4 Neuvosto päätti lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien polkupyörien tuonnissa asetuksen (EY) N:o 1225/2009 11 artiklan 2 kohdan mukaisten toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen 3.10.2011 annetulla täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 990/2011 (EUVL 2011, L 261, s. 2) pitää voimassa vallitsevan 48,5 prosentin polkumyyntitullin.
5 Toukokuussa 2013 tuolloin voimassa olleen polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (EUVL 2009, L 343, s. 51, oikaisu EUVL 2010, L 7, s. 22; jäljempänä perusasetus) 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti suoritetun välivaiheen tarkastelun jälkeen neuvosto antoi täytäntöönpanoasetuksen N:o 990/2011 muuttamisesta 29.5.2013 asetuksen (EU) N:o 502/2013 (EUVL 2013, L 153, s. 17) ja päätti pitää voimassa vallitsevan 48,5 prosentin polkumyyntitullin, lukuun ottamatta kolmen sellaisen yrityksen tuomia polkupyöriä, joille osoitettiin yksilölliset tullit.
6 Perusasetuksen 13 artiklan mukaisen toimenpiteiden kiertämistä koskevan tutkimuksen päätteeksi neuvosto antoi 29.5.2013 Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien polkupyörien tuonnissa täytäntöönpanoasetuksella N:o 990/2011 käyttöön otetun lopullisen polkumyyntitullin laajentamisesta koskemaan Indonesiasta, Malesiasta, Sri Lankasta ja Tunisiasta lähtöisin olevien polkupyörien tuontia riippumatta siitä, onko alkuperämaaksi ilmoitettu Indonesia, Malesia, Sri Lanka tai Tunisia, täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 501/2013 (EUVL 2013, L 153, s. 1).
7 Euroopan komissio, jolle tehtiin vuonna 2014 uusi kantelu, joka tuolla kertaa koski polkumyyntitullien mahdollista kiertämistä, johon olivat osallisina polkupyörien vientiä harjoittavat tuottajat, jotka olivat sijoittautuneet Kambodžaan, Pakistaniin ja Filippiineille, antoi 2.9.2014 Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien polkupyörien tuonnissa neuvoston asetuksella N:o 502/2013 käyttöön otettujen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden mahdollista kiertämistä Kambodžasta, Pakistanista tai Filippiineiltä lähetettyjen polkupyörien tuonnilla, riippumatta siitä, onko niiden alkuperämaaksi ilmoitettu Kambodža, Pakistan tai Filippiinit, koskevan tutkimuksen vireillepanosta ja kyseisen tuonnin kirjaamisvelvoitteesta, täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 938/2014 (EUVL 2014, L 263, s. 5, oikaisu EUVL 2014, L 341, s. 31). Tämän tutkimuksen – joka kattoi 1.1.2011 ja 31.8.2014 välisen ajanjakson (jäljempänä tutkimusjakso) – kuluessa kantaja Kolachi Raj Industrial (Private) Ltd, joka on Pakistanin oikeuden mukaan perustettu rajavastuuyhtiö, vastaanotti komissiolta ”Lomakkeen yhtiöille, jotka hakevat vapautusta mahdollisesta polkumyyntitullien laajennuksesta” (jäljempänä lomake), jonka se palautti täytettynä 17.10.2014.
8 Lomakkeessa esitetyistä tiedoista ilmenee, että kantaja osti polkupyöränosia Sri Lankasta ja Kiinasta kootakseen polkupyörät Pakistanissa. Koska kantaja ei ollut täsmentänyt, että se myös valmisti osia viimeksi mainitussa valtiossa, komissio katsoi, että kokoonpanossa tai valmistuksessa käytettävien osien arvonlisäys ei ylittänyt perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavoin 25 prosenttia valmistuskustannuksista.
9 Kantaja liitti lomakkeeseen taulukon F.2, jossa luetellaan kaikki osien hankinnat, jotka se oli suorittanut 1.9.2013–31.8.2014 (jäljempänä raportointijakso). Tästä taulukosta ilmenee, että kantajan tavarantoimittajiksi oli nimetty viisi yhtiötä: Creative Cycles Pvt Ltd, Great Cycles Pvt Ltd, Continental Cycles Pvt Ltd, Kelani Cycles Pvt Ltd ja Flying Horse Pvt Ltd. Vaikka tämän suhteen pitääkin paikkansa – kuten komissio vahvistaa –, että kantaja on jättänyt tyhjäksi mainitun taulukon sarakkeen ”etuyhteydessä tai ei etuyhteydessä”, jonka perusteella voidaan osoittaa mahdolliset yhteydet sen tavarantoimittajiin, on kuitenkin täsmennettävä, että kantaja on maininnut sen ja Great Cyclesin välisestä yhteydestä todetessaan lomakkeen sivulla 11, että sen omistaja ja Great Cyclesin omistaja olivat yksi ja sama henkilö.
10 Komissio kuuli kantajaa tämän pyynnöstä 27.11.2014, ja kuulemisen yhteydessä kantaja esitti eräitä täsmennyksiä ja vahvisti lomakkeessa esitetyt seikat, eli että raportointijakson aikana se toteutti polkupyörien kokoonpanoa Pakistanissa mutta että alle 60 prosenttia näissä kokoonpanoissa käytettyjen osien arvosta oli peräisin Kiinasta, ja täten sen kokoonpano ei muodostanut voimassa olevien toimenpiteiden kiertämistä perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.
11 Komissio esitti mainitussa kuulemisessa lisätietopyynnön, johon kantaja vastasi 16.1.2015 myöntäen, että se oli Great Cyclesin lisäksi etuyhteydessä myös Creative Cyclesiin ja Continental Cyclesiin, ja se täsmensi lisäksi vastauksensa 2 kohdassa, ettei se ollut alun perin maininnut näitä kahta yhtiötä, koska niistä ensin mainittu oli ”lopettanut toimintansa” ja viimeksi mainittu oli ”jo suljettu”.
12 Tarkastuskäynti tehtiin 17.2. ja 18.2.2015 alun perin suunniteltujen kantajan Karachissa (Pakistan) sijaitsevien tilojen sijasta turvallisuussyistä ja kantajan suostumuksella Katunayakessa (Sri Lanka), Great Cyclesin toimitiloissa, johon kirjanpitoasiakirjat oli tarkastusta varten siirretty. Tämän tarkastuksen tarkoituksena oli erityisesti selvittää, oliko Kiinasta peräisin olevien osien suhteellinen osuus alle 60 prosenttia kantajan Pakistanissa suorittamissa kokoonpanoissa käytettyjen osien kokonaisarvosta. Komissio päätti keskittyä tutkimuksessaan tietoihin, jotka koskivat yhtä kantajan tavarantoimittajaa, Flying Horsea, koska kantaja osti tältä 93 prosenttia polkupyöränosista, joita se käytti kokoonpanossa Pakistanissa. Taulukossa F.2 olevista tiedoista ilmenee tältä osin, että mainittu tavarantoimittaja ei ollut etuyhteydessä kantajaan, ja kantajan paikan päällä suoritetun tarkastuksen yhteydessä esittämistä seikoista puolestaan, että mainittu tavarantoimittaja oli väliportaan toimija, joka osti osia lähes samassa määrin Kiinasta ja Sri Lankasta – 46 ja 47 prosenttia kaikista kantajan Pakistanissa suorittamissa kokoonpanoissa käytetyistä osista – ja myi ne edelleen kantajalle. Jäljelle jäävän osan kantaja hankki suoraan srilankalaisilta ja kambodžalaisilta tavarantoimittajilta.
13 Asiassa ilmeni myös, että Flying Horse osti merkittävän määrän runkoja, haarukoita, alumiinivanteita ja muovisia hammaspyöriä Great Cyclesilta, joka oli kantajaan etuyhteydessä oleva Sri Lankalle sijoittautunut polkupyöränosien valmistaja, kuten edellä 9 kohdassa todetaan. Renkaat ja vannenauhat sen sijaan ostettiin Vechenson Limitediltä, joka oli niin ikään Sri Lankalle sijoittautunut polkupyöränosien valmistaja mutta joka ei ollut etuyhteydessä kantajaan. Komissio myönsi, että Vechenson Limited oli ”aito polkupyörien valmistaja” (vastauskirjelmän 27 kohta). Koska komissio havaitsi useita epänormaaleja tapahtumia – kuten esimerkiksi kantajalla tavarantoimittajaltaan Flying Horselta oleva 5 277 325 Yhdysvaltain dollarin (USD) suuruinen maksamaton saatava, joka vastasi yli 90 prosenttia kantajan Euroopan unionissa suorittamien myyntien määrästä raportointijakson aikana, Flying Horsen erittäin vaihteleva kate sen myynneissä kantajalle, kun otetaan huomioon Great Cyclesin Flying Horselta laskuttama hinta, katteen vaihdellessa tappiollisista myynneistä lähes 20 prosenttiin, ja useat laskut, jotka kantajalle oli osoittanut joko Flying Horse tai suoraan Great Cycles ja joilla oli sama numero ja jotka koskivat samaa lukumäärää ja samaa summaa – se esitti epäilyksiä kantajan ja mainitun tavarantoimittajan välisestä suhteesta.
14 Komissio pohti näiden toimintatapojen johdosta myös sitä, olivatko Sri Lankasta peräisin olevat polkupyöränosat, joiden alkuperäksi kantaja oli ilmoittanut kyseisen valtion, todella tuolta peräisin. Kantaja esitti tältä osin Sri Lankan demokraattisen sosialistisen tasavallan kauppaministeriön antamat A‑alkuperätodistukset polkupyöränosista, jotka oli ostettu yhtäältä Flying Horsen välityksellä Great Cyclesilta ja toisaalta Vechensonilta. Tutkimuksensa kuluessa komissio pyysi myös, että sille toimitetaan asiakirjat, jotka esitettiin A‑alkuperätodistusten hakemisen tueksi, ja kantaja vastasi niin ikään tähän pyyntöön.
15 Kantaja toimitti komissiolle A‑alkuperätodistukset ja niihin liittyvät selvitykset, jotka koskivat Vechensonin ja Great Cyclesin vientejä. Komissio hyväksyi näytöksi polkupyöränosien srilankalaisesta alkuperästä Vechensonia koskevat todistukset, mutta ei hyväksynyt Great Cyclesia koskevia todistuksia. Näihin viimeksi mainittuihin A‑alkuperätodistuksiin liittyen komissio tutki kaksi runkoja ja haarukoita koskevaa kuluilmoitusta, joista ensimmäinen oli päivätty 17.12.2012 ja jälkimmäinen 12.12.2013. Molemmissa oli Sri Lankan demokraattisen sosialistisen tasavallan kauppaministeriön leima. Kantaja toimitti lisäksi vanteita koskevan kuluilmoituksen, joka oli päivätty 27.6.2014. Komissio havaitsi useita mahdollisia epäjohdonmukaisuuksia, joista ensimmäinen liittyi siihen, että kuluilmoitukset puuttuivat erään tyyppisten runkojen ja haarukoiden osalta, toinen siihen, että kyseessä olevat kuluilmoitukset eivät perustuneet todellisiin valmistuskustannuksiin vaan ainoastaan valmistuskustannusten yleissuunnitelmaan, joka kattoi määrittelemättömän valmistusmäärän noin vuoden ajanjaksolta, kolmas siihen, että A‑alkuperälomakkeessa ja kuluilmoituksissa mainittujen runkojen ja haarukoiden koot eivät vastanneet toisiaan, neljäs A‑alkuperätodistuksissa ilmoitetun ”free on board” (vapaasti aluksessa) ‑arvon ja todistuksen liitteenä olevan lomakkeen taulukossa F.2 mainitun vapaasti aluksessa ‑arvon sekä tutkimuksen kuluessa tutkittujen eri laskujen arvon väliseen eroon ja viides siihen, ettei A‑alkuperätodistuksissa ollut mainintaa Flying Horsesta.
16 Tässä tilanteessa komissio pyysi kantajaa tarkastuskäynnin yhteydessä esittämään todisteet Great Cyclesin Sri Lankassa raportointijakson aikana valmistamien osien valmistuskustannuksista lomakkeen taulukossa F.4 esitetyssä muodossa. Kantaja vastasi tähän pyyntöön ja esitti pyydetyssä muodossa tiedot kaikkien Great Cyclesin Sri Lankassa raportointijakson aikana valmistamien osien (rungot, haarukat, alumiinivanteet ja muoviset hammaspyörät) yhteenlasketuista valmistuskustannuksista. Näiden seikkojen perusteella komissio laski, että Sri Lankassa polkupyöränosien valmistukseen käytettyjen raaka-aineiden kokonaismäärästä yli 65 prosenttia oli peräisin Kiinasta ja 31 prosenttia Sri Lankasta ja että näihin raaka-aineisiin lisättiin alle 25 prosenttia srilankalaista arvoa kyseisten osien valmistuksessa Sri Lankassa. Komissio päätteli tästä, että kantaja osallistui kiertämistoimintaan ja ilmoitti kantajalle tämän johtopäätöksen 13.3.2015.
17 Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja kuuli kantajaa tämän pyynnöstä 23.3.2015.
18 Komission päätelmiä koskevissa 27.3.2015 päivätyissä huomautuksissaan kantaja väittää, ettei komissiolla ollut oikeudellisia perusteita kyseenalaistaa Great Cyclesin kantajalle toimittamien osien srilankalaista alkuperää, yhtäältä koska Sri Lankan valtion antamilla A‑alkuperätodistuksilla osoitettiin kyseinen alkuperä, ja toisaalta sen vuoksi, että koska perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohta ei ole alkuperäsääntö, komissio ei täten voinut soveltaa sitä määrittääkseen Sri Lankassa valmistettujen osien alkuperän.
19 Komissio antoi 18.5.2015 Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien polkupyörien tuonnissa täytäntöönpanoasetuksella N:o 502/2013 käyttöön otetun lopullisen polkumyyntitullin laajentamisesta koskemaan Kambodžasta, Pakistanista ja Filippiineiltä lähetettyjen polkupyörien tuontia, riippumatta siitä, onko niiden alkuperämaaksi ilmoitettu Kambodža, Pakistan tai Filippiinit, täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/776 (EUVL 2015, L 122, s. 4; jäljempänä riidanalainen asetus).
Riidanalainen asetus
20 Riidanalaisen asetuksen 13 perustelukappaleessa todetaan muun muassa, että kuulemisesta vastaavan neuvonantajan ja kantajan välisessä 23.3.2015 pidetyssä kuulemisessa keskusteltiin A‑lomakkeiden ”todistusvoimasta” Sri Lankassa olevalta etuyhteydessä olevalta yritykseltä kauppiaan kautta ostettujen polkupyöränosien osalta sekä perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohdan analogisesta soveltamisesta Sri Lankasta ostettuihin polkupyöränosiin.
21 Riidanalaisen asetuksen 22 perustelukappaleessa mainitaan, että raportointijakson aikana kantaja oli ainoa polkupyörien tuottaja Pakistanissa, että se oli täyttänyt lomakkeen ja että sen tuotanto kattoi yli 100 prosenttia Pakistanista unioniin tulevasta polkupyörien kokonaistuonnista. Kyseisessä perustelukappaleessa mainitaan myös edellä 12 kohdassa mainittu paikan päällä suoritettu tarkastus ja täsmennetään, että kantajan katsottiin toimineen yhteistyössä.
22 Riidanalaisen asetuksen 2.5.3 kohdan otsikkona on ”Pakistan” ja siinä oleva 94–106 perustelukappale käsittelevät komission kantajaa koskevaa tutkimusta. Komissio korostaa aluksi riidanalaisen asetuksen 94 perustelukappaleessa, että kantaja on etuyhteydessä ”srilankalaiseen yritykseen, joka oli aiemman kiertämistä koskevan tutkimuksen kohteena ja johon sovelletaan laajennettuja toimenpiteitä”, ja toteaa myös, että kyseisen srilankalaisen yrityksen osakkeenomistajat olivat perustaneet Kambodžaan yrityksen, joka myös harjoittaa polkupyörien vientiä unioniin ja joka ”ei toiminut tässä tutkimuksessa yhteistyössä, vaikkakin se vei tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta unionin markkinoille vuonna 2013”. Komissio toteaa samaisessa 94 perustelukappaleessa vielä, että kambodžalainen yritys lopetti toimintansa Kambodžassa raportointijakson aikana ja siirsi toimintansa etuyhteydessä olevaan yritykseen Pakistaniin.
23 Komissio korostaa riidanalaisen asetuksen 96 perustelukappaleessa, että tutkimuksessa ei käynyt ilmi, että Kiinasta peräisin olevia tuotteita olisi jälleenlaivattu Pakistanin kautta, ja mainitsee samaisen asetuksen 98 ja 99 perustelukappaleessa epänormaaleista tapahtumista, jotka se havaitsi kyseisen tutkimuksen kuluessa ja jotka mainitaan edellä 13 ja 15 kohdassa. Riidanalaisen asetuksen 100 ja 101 perustelukappaleessa käsitellään kysymystä A‑lomakkeiden näyttöarvosta ja niiden raaka-aineiden suhteellista osuutta, jotka ovat peräisin Kiinasta ja joita käytetään polkupyöränosien valmistukseen Sri Lankassa. Näissä perustelukappaleissa todetaan seuraavaa:
”(100) Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen [kantaja] oli eri mieltä komission arvioinnista, jonka mukaan Sri Lankasta ostettujen polkupyöränosien osalta toimitettuja A‑lomakkeita/alkuperätodistuksia ei voitu pitää riittävänä näyttönä polkupyöränosien alkuperän osoittamiseksi. [Kantaja] väitti, että kuluilmoitukset oli laatinut hyväksyttyjen tilintarkastajien yritys ja että tuojien pitäisi pystyä luottamaan Sri Lankan kauppaministeriön antamiin A‑lomakkeisiin/alkuperätodistuksiin. [Kantaja] vahvisti, että kuluilmoitusten tukena ei ole osien tosiasiallisia valmistuskustannuksia vaan vain noin vuoden voimassa oleva ennuste tulevista kustannuksista. [Kantaja] väitti lisäksi, että perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohta ei ole alkuperäsääntö, minkä vuoksi sitä ei voida soveltaa Sri Lankasta ostettujen polkupyöränosien alkuperän arviointiin.
(101) Kuten 98 [perustelukappaleessa] todettiin, A-lomakkeita/alkuperätodistuksia ei pidetty riittävänä näyttönä Sri Lankasta ostettujen polkupyöränosien alkuperän osoittamiseksi, koska niitä ei myönnetty tosiasiallisten valmistuskustannusten perusteella vaan tulevien valmistuskustannusten ennusteen perusteella, eikä tämä anna mitään takeita siitä, että polkupyöränosat itse asiassa valmistettiin ennustettujen kustannusten mukaisesti. Lisäksi halutaan selventää, että komissio ei kiistä yleisesti menetelmää, jonka mukaisesti A‑lomakkeet/alkuperätodistukset myönnetään Sri Lankassa, koska se ei kuulu tämän tutkimuksen piiriin, vaan se vain arvioi, täyttyvätkö perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan edellytykset tässä tapauksessa. Näissä olosuhteissa ja ottaen huomioon, että perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohta ei todellakaan ole alkuperäsääntö, komissio pitää perusteltuna päätelmäänsä, jonka mukaan osien valmistuksessa käytettyjen Kiinasta peräisin olevien raaka-aineiden osuus oli yli 60 prosenttia ja arvonlisäys oli alle 25 prosenttia valmistuskustannuksista, ja näin ollen voidaan päätellä, että osat tulivat Kiinasta. Siksi kaikki edellä esitetyt väitteet hylättiin.”
24 Komissio katsoi täten riidanalaisen asetuksen 104 perustelukappaleessa, että tutkimuksessa ei ollut tullut esiin ”muita riittäviä syitä tai taloudellisia perusteita kokoonpanotoiminnalle kuin tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevien voimassa olevien toimenpiteiden välttäminen”.
25 Riidanalaisen asetuksen 144–147 perustelukappale liittyvät polkumyyntiä koskevaan näyttöön, ja niissä käsitellään komission menettelytapaa, jonka mukaisesti ensimmäisessä vaiheessa määritettiin raportointijakson aikainen vientihintojen painotettu keskiarvo ja toisessa vaiheessa verrattiin sitä normaaliarvon painotettuun keskiarvoon. Komissio päätyi katsomaan, että Pakistanin osalta esiintyi ”merkittävää polkumyyntiä” (riidanalaisen asetuksen 147 perustelukappale).
26 Riidanalaisen asetuksen 163 perustelukappaleessa, jossa viitataan saman asetuksen 102 perustelukappaleeseen, komissio evää mahdollisuuden vapauttaa kantaja mahdollisista laajennetuista toimenpiteistä sillä perusteella, että koska sen ”havaittiin osallistuvan kiertämiskäytäntöihin – – tälle yritykselle ei voida myöntää vapautusta perusasetuksen 13 artiklan 4 kohdan mukaisesti”.
27 Komissio päätti näin ollen riidanalaisen asetuksen 1 artiklassa laajentaa edellä 3 kohdassa mainitun Kiinasta peräisin olevien polkupyörien tuonnissa käyttöön otetun 48,5 prosentin suuruisen lopullisen polkumyyntitullin koskemaan muun muassa Pakistanista lähetettyjen polkupyörien tuontia, ja se totesi samaisen asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa, että ”tämän artiklan 1 kohdalla laajennettu tulli kannetaan sellaisesta Kambodžasta, Pakistanista ja Filippiineiltä lähetetystä tuonnista riippumatta siitä, onko sen alkuperämaaksi ilmoitettu Kambodža, Pakistan tai Filippiinit, joka on kirjattu [täytäntöönpanoasetuksen N:o 938/2014] 2 artiklan ja [perusasetuksen] 13 artiklan 3 kohdan ja 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti, lukuun ottamatta 1 kohdassa lueteltujen yritysten tuottamia tuotteita”.
Menettely ja asianosaisten sekä väliintulijan vaatimukset
28 Kantaja nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen unionin yleiseen tuomioistuimeen 29.7.2015 toimittamallaan kannekirjelmällä.
29 Komissio jätti vastineensa unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 12.10.2015.
30 European Bicycle Manufacturers Association (EBMA) jätti 16.11.2015 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia.
31 Komissio ja kantaja ilmoittivat 7.12. ja 18.12.2015, etteivät ne vastustaneet EBMA:n väliintuloa.
32 Komissio esitti 18.12.2015 unionin yleiselle tuomioistuimelle myös vastineen luottamuksellista käsittelyä koskevan pyynnön ja toimitti siitä version, joka ei sisällä luottamuksellisia tietoja. Kantaja puolestaan esitti unionin yleiselle tuomioistuimelle samana päivänä kanteen ja vastineen liitteiden luottamuksellista käsittelyä koskevan pyynnön ja toimitti pyyntönsä yhteydessä näistä versiot, jotka eivät sisällä luottamuksellisia tietoja.
33 Kantaja jätti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon niin ikään 18.12.2015 vastauskirjelmänsä.
34 Kantaja toimitti 25.1.2016 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon kanteesta version, joka ei sisällä luottamuksellisia tietoja.
35 Seitsemännen jaoston puheenjohtajan 9.3.2016 antamalla määräyksellä hyväksyttiin sekä EBMA:n väliintulohakemus että asianosaisten esittämät luottamuksellista käsittelyä koskevat pyynnöt.
36 Komissio jätti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon vastauskirjelmänsä 18.3.2016.
37 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 1.4.2016 toimittamallaan kirjeellä kantaja vahvisti, ettei vastauskirjelmä sisältänyt luottamuksellisia tietoja.
38 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 4.4.2016 toimittamallaan kirjeellä väliintulija vahvisti, ettei se vastustanut kannekirjelmän, vastineen ja vastauksen luottamuksellista käsittelyä.
39 Unionin yleinen tuomioistuin pyysi 20.4.2016 päivätyllä kirjeellä asianosaisia esittämään huomautuksensa menettelyn mahdollisesta lykkäämisestä sen vuoksi, että unionin tuomioistuimen käsiteltävänä oli kuusi valitusta, joilla saattoi olla vaikutusta käsiteltävänä olevan asian ratkaisuun.
40 Komissio vastasi 26.4.2016, että mainitut valitukset koskivat arviointijärjestystä, jota on noudatettava perusasetuksen 13 artiklan tulkinnassa ja soveltamisessa, sekä todistustaakan asianmukaista jakoa toimenpiteiden kiertämistä koskevassa tutkimuksessa, eikä käsiteltävässä asiassa ole ratkaistavana tällaista kysymystä, ja kantaja puolestaan vastasi 10.5.2016, että kun otetaan huomioon valituksissa esitetyt valitusperusteet, mainitut valitukset eivät vaikuta merkityksellisiltä nyt käsiteltävän asian ratkaisun kannalta.
41 Väliintulija toimitti 2.5.2016 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon väliintulokirjelmänsä.
42 Seitsemännen jaoston puheenjohtaja päätti 26.5.2016, ettei menettelyä lykätä.
43 Komissio ja kantaja toimittivat 17.6. ja 8.7.2016 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon huomautuksensa väliintulokirjelmästä.
44 Unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanon muuttumisen johdosta asia osoitettiin seitsemännessä jaostossa uudelle esittelevälle tuomarille.
45 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen asetuksen kantajaa koskevilta osin
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
46 Komissio vaatii väliintulijan tukemana, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen perusteettomana
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
47 Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 17.5.2017 pidetyssä istunnossa, joka pidettiin osittain yleisön läsnä olematta, jotta asianosaisia voitiin kuulla luottamuksellisia tietoja sisältävistä liitteistä.
48 Väliintulija esitti istunnossa suullista käsittelyä varten laaditusta kertomuksesta huomautuksen, joka liitettiin istunnon pöytäkirjaan.
Oikeudellinen arviointi
Kanteen tutkittavaksi ottaminen
49 Esittämättä muodollisesti oikeudenkäyntiväitettä komissio väittää, että jos ”kantaja olisi pelkkä polkupyöräkauppias, kyseessä olevien tullien kantaminen kirjaamispäivästä lähtien ei koskisi sitä erikseen”. Komissio myöntää kuitenkin, että ”käsiteltävän asian poikkeuksellisissa olosuhteissa kanne voitaisiin ottaa tutkittavaksi, koska laajennettuja tulleja ei sovellettu ainoastaan lähetettyihin polkupyöriin, vaan myös kantajan itsensä tuottamiin polkupyöriin”, ja että ”kantaja on osallistunut tutkimukseen ainoastaan polkupyörien valmistajan (väitetyssä) ominaisuudessa ja tutkimuksesta vastannut viranomainen on käyttänyt sen tietoja ainoastaan tässä ominaisuudessa” (vastineen 92 kohta).
50 SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa vahvistettu kriteeri, jonka mukaan kanne, jonka luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö on nostanut toimesta, jota ei ole osoitettu hänelle, voidaan ottaa tutkittavaksi edellyttäen, että kyseinen toimi koskee kyseistä henkilöä suoraan ja erikseen, on sellainen ehdoton prosessinedellytys, jonka unionin tuomioistuimet voivat tutkia milloin tahansa myös omasta aloitteestaan (määräys 5.7.2001, Conseil national des professions de l’automobile ym. v. komissio, C‑341/00 P, EU:C:2001:387, 32 kohta ja tuomio 29.11.2007, Stadtwerke Schwäbisch Hall ym. v. komissio, C‑176/06 P, ei julkaistu, EU:C:2007:730, 18 kohta).
51 Aluksi on muistutettava, että SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaan luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi ensimmäisessä ja toisessa kohdassa määrätyin edellytyksin nostaa kanteen hänelle osoitetusta säädöksestä tai säädöksestä, joka koskee häntä suoraan ja erikseen, sekä sääntelytoimesta, joka koskee häntä suoraan ja joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä.
52 Tästä riittää ensimmäiseksi, kun todetaan, että unionin tuomioistuimet ovat katsoneet, että tietyt sellaisten asetusten säännökset, joilla otetaan käyttöön tai laajennetaan polkumyyntitulleja, saattoivat koskea erikseen sellaisia kyseessä olleen tuotteen tuottajia ja viejiä, joiden katsottiin niiden liiketoimintaa koskevien tietojen perusteella syyllistyneen polkumyyntikäytäntöihin. Tämä koskee yleensä sellaisia tuottaja- ja viejäyrityksiä, jotka voivat osoittaa, että ne on yksilöity komission ja neuvoston toimissa tai että alustavat tutkimukset olivat koskeneet niitä (ks. vastaavasti tuomio 21.2.1984, Allied Corporation ym. v. komissio, 239/82 ja 275/82, EU:C:1984:68, 11 kohta ja tuomio 13.9.2013, Huvis v. neuvosto, T‑536/08, ei julkaistu, EU:T:2013:432, 25 kohta).
53 Tämän oikeuskäytännön valossa on todettava, että sen lisäksi, että kantaja on ollut tutkimuksen kohteena, kuten edellä 7–18 kohdassa mainitaan, se on myös yksilöity riidanalaisen asetuksen 22 kohdassa ainoaksi Pakistaniin sijoittautuneeksi polkupyörien tuottajaksi. Mainitun asetuksen useissa muissa perustelukappaleissa mainitaan myös kantajan tosiasiallinen ja oikeudellinen tilanne (ks. edellä 21–27 kohta). Täten ei voida kiistää sitä, että riidanalainen asetus koskee kantajaa erikseen, mukaan luettuna siltä osin, kuin siinä määrätään laajennetun polkumyyntitullin kantamisesta kirjaamispäivästä lähtien.
54 Toiseksi on todettava, että riidanalainen asetus koskee kantajaa suoraan. Tästä riittää, kun todetaan, että jäsenvaltioiden tulliviranomaisilla on velvollisuus kantaa polkumyyntiasetuksella säädetyt tullit, eikä niillä ole tämän suhteen mitään harkintavaltaa (ks. vastaavasti tuomio 16.1.2014, BP Products North America v. neuvosto, T‑385/11, EU:T:2014:7, 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
55 Koska riidanalainen asetus koskee kantajaa suoraan ja erikseen, sen asetuksesta nostama kumoamiskanne on otettava tutkittavaksi.
Eräiden ”kanneperusteiden” tutkittavaksi ottaminen
56 Kantaja vetoaa kanteensa tueksi yhteen kanneperusteeseen, joka perustuu perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohdan rikkomiseen. Se väittää, että komissio on mainittua säännöstä soveltaessaan tehnyt menettelyllisiä virheitä ja asiavirheitä ja esittänyt epäjohdonmukaisen päätelmän. Kanneperuste on esitetty seuraavasti:
– komissio on soveltanut perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohtaa polkupyöränosien valmistustoimiin Sri Lankassa, vaikka kyseessä oleva tutkimus kohdistui väitettyyn polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden kiertämiseen kokoonpanotoimilla Pakistanissa
– komissio on soveltanut mainittua säännöstä alkuperäsääntönä, mikä se ei ole
– komissio ei osoita johdonmukaisesti A‑alkuperätodistusten riittämätöntä näyttöarvoa
– komissio ei ole toteuttanut mitään toimenpiteitä soveltaakseen unionin tullilainsäädännössä säädettyjä alkuperäsääntöjä.
57 Komissio väittää, että kantaja esittää tosiasiassa kolme ”kanneperustetta”, koska se riitauttaa peräjälkeen vapautushakemuksensa hylkäämisen, lopullisten polkumyyntitullien laajentamisen sen Pakistanista lähettämien polkupyörien tuonteihin ja mainitun tullin kantamisen. Komissio väittää, että ensimmäinen ja kolmas näistä ”kanneperusteista” on jätettävä tutkimatta, koska niiden tueksi ei ole esitetty omia argumentteja, ja katsoo, että ne ovat joka tapauksessa perusteettomia.
58 Komission tulkintaa kanteesta ei voida hyväksyä. Kantaja esittää kumoamisvaatimuksensa tueksi yhden ainoan kanneperusteen, jossa se väittää, että komissio on tehnyt useita ”menettelyvirheitä, oikeudellisia virheitä ja päättelyvirheitä” laajentaessaan lopullisen 48,5 prosentin polkumyyntitullin koskemaan sitä. Vapautuksen epääminen, edellä mainitun tullin laajentaminen ja sen kantaminen ovat kuitenkin käsiteltävässä asiassa toisistaan erottamattomia, koska – kuten edellä 21 kohdassa mainitussa riidanalaisen asetuksen 22 perustelukappaleessa todetaan – ”raportointikaudella polkupyöriä tuotti Pakistanissa yksi yritys” eli kantaja, joka vastasi kaikesta polkupyörien tuonnista Pakistanista unioniin. Alkuperäisen 48,5 prosentin polkumyyntitullin laajentaminen mainittuun valtioon oli täten yhtäältä kantajan vapauttamisen epäämisen väistämätön seuraus, ja toisaalta se johti välittömästi mainitun tullin kantamiseen.
59 Tästä on osoituksena myös riidanalaisen asetuksen otsikko. Mainitun asetuksen 163 perustelukappaleesta, jossa viitataan saman asetuksen 102 perustelukappaleeseen, ilmenee, että vapautushakemuksen hylkäämisen ainoa peruste oli se, että ”[kantajan] havaittiin osallistuvan kiertämiskäytäntöihin” perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä. Edellä 27 kohdassa mainitusta riidanalaisen asetuksen 1 artiklan 3 kohdasta ilmenee, että lopullisen polkumyyntitullin kantaminen puolestaan johtui suoraan saman asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa säädetystä tullin laajentamisesta.
60 Täten on katsottava, että nämä kolme ”kanneperustetta” muodostavat ainoastaan yhden kanneperusteen, jolla vaaditaan riidanalaisen asetuksen kumoamista kantajaa koskevilta osin, ja näin ollen hylättävä komission vaatimus kahden edellä mainitun ”kanneperusteeseen” tutkimatta jättämisestä.
Asiakysymys
61 Ennen ainoan kanneperusteen asiakysymyksen tutkimista unionin yleinen tuomioistuin katsoo tarpeelliseksi esittää eräitä alustavia huomautuksia.
Alustavia huomautuksia
62 Ensimmäiseksi on mainittava, että komissio väittää, että ”järjestys, jossa kanne on esitetty, ei ole perusasetuksen 13 artiklassa säädetyn järjestyksen mukainen” (vastineen 60 kohta), eli ensin on osoitettava, että perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa esitetyt neljä edellytystä täyttyvät kyseisen valtion osalta, ja tämän jälkeen tutkitaan vientiä harjoittavan tuottajan vapautushakemuksen tueksi esittämä näyttö. Komissio myöntää, että käsiteltävässä asiassa perusasetuksen 13 artiklassa säädetty erottelu sen kahden ensimmäisen kohdan välillä ”on hämärtynyt siitä syystä, että kantaja on Pakistanin ainoa polkupyörien kokoonpanija” (vastineen 66 kohta).
63 Tästä on yhtäältä todettava, että kantaja ei kiistä järjestystä, jonka mukaisesti komissio on riidanalaisessa asetuksessa soveltanut perusasetuksen 13 artiklan 1 ja 2 kohtaa kiertämiskäytäntöjen olemassaoloon Pakistanissa ja tämän jälkeen kantajan vapautushakemuksen arviointiin. Toisaalta on todettava, että kuten edellä 62 kohdasta ilmenee, komissio on itse myöntänyt, että tämä erottelu oli käsiteltävässä asiassa hämärtynyt, ja todennut myös huomautuksissaan, jotka koskivat edellä 40 kohdassa mainittua menettelyn mahdollista lykkäämistä, että toisin kuin 26.1.2017 annetussa tuomiossa Maxcom vastaan Chin Haur Indonesia (C‑247/15 P, C‑253/15 P ja C‑259/15 P, EU:C:2017:61) ja samana päivänä annetussa tuomiossa Maxcom vastaan City Cycle Industries (C‑248/15 P, C‑254/15 P ja C‑260/15 P, EU:C:2017:62), nyt käsiteltävässä asiassa ei ole kyse perusasetuksen 13 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetystä tutkintajärjestyksestä.
64 Toiseksi on todettava, että väliintulija on väittänyt väliintulokirjelmässään ja istunnossa, että perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdassa esitetty käsite ”maa, johon sovelletaan toimenpiteitä”, oli ymmärrettävä siten, että sillä viitattiin Kiinan lisäksi myös Sri Lankaan, jota alkuperäiset toimenpiteet on laajennettu koskemaan.
65 Tästä on todettava, ettei riidanalainen asetus perustu perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdan tulkinnalle tavalla, jollaista väliintulija esittää, eikä komissio ole käsiteltävässä asiassa esittänyt, toistanut tai kommentoinut tällaista tulkintatapaa. Mainitun asetuksen tarkastelusta kokonaisuudessaan ilmenee selvästi, että ainoastaan Kiinaa pidettiin perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuna ”maana, johon sovelletaan toimenpiteitä”. On myös mainittava, että käsiteltävässä asiassa tutkimusjakso kattoi osittain ajanjakson, jonka kuluessa Kiinasta peräisin oleviin polkupyöriin kohdistettuja polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä ei ollut vielä laajennettu koskemaan Sri Lankasta lähetettyjä polkupyöriä, mikä osoittaa – jos tähän vielä olisi tarvetta –, että viimeksi mainittua valtiota ei voitu pitää riidanalaisessa asetuksessa perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuna ”maana, johon sovelletaan toimenpiteitä”.
66 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei voi kumoamiskanteen yhteydessä korvata riidanalaisen toimen toteuttajan perusteluja omillaan (ks. tuomio 26.10.2016, PT Musim Mas v. neuvosto, C‑468/15 P, EU:C:2016:803, 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. vastaavasti myös tuomio 14.12.2005, General Electric v. komissio, T‑210/01, EU:T:2005:456, 359 kohta), ja unionin yleinen tuomioistuin päätyisi tekemään näin, mikäli väliintulijan väitteet hyväksyttäisiin. Nämä väitteet eivät näin ollen voi menestyä.
67 Kolmanneksi on todettava, että on selvää, ettei komissio ole käsiteltävässä asiassa soveltanut perusasetuksen 18 artiklaa, joka koskee yhteistyön puuttumista. Kuten edellä 21 kohdassa todetaan, komissio katsoi, että kantaja oli toiminut yhteistyössä. Näin olen väliintulijan väite, jonka mukaan komissiolla oli oikeus soveltaa mainittua artiklaa, on hylättävä merkityksettömänä.
68 Neljänneksi väliintulija esittää, että Great Cycles ja kantaja muodostivat ”yhden ainoan taloudellisen yksikön” tulkittaessa perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohdassa mainittua arviointiperustetta, jossa on kyse vähintään 60 prosentista kokoonpantavan tuotteen osien kokonaisarvosta. Samoin kuin edellä 65 kohdassa on katsottu, tästä on kuitenkin todettava, että riidanalainen asetus ei perustu tällaiselle perusteelle ja että väliintulijan väitteellä – vaikka se oletettaisiin toteen näytetyksi – ei voida korvata komission mainitussa asetuksessa esittämiä perusteita. Nämä toissijaisesti esitetyt väitteet eivät täten myöskään voi menestyä.
Ainoan kanneperusteen arviointi
69 Kantaja väittää ensimmäiseksi, että sekä perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan sanamuodosta että oikeuskäytännöstä (tuomio 26.9.2000, Starway v. neuvosto, T‑80/97, EU:T:2000:216, 88 kohta) ilmenee, että mainittu säännös viittaa kokoonpantavan tuotteen osiin, jotka ”tulevat” maasta, johon sovelletaan toimenpiteitä, eikä sanaa ”tulevat” pidä sen mukaan tulkita siten, että se edellyttää, että osien on tosiasiallisesti oltava peräisin kyseisestä maasta. Käsiteltävässä asiassa se seikka, että mainitut osat on valmistettu Sri Lankassa ja lähetetty tuolta Pakistaniin, riittää kantajan mukaan näin ollen osoittamaan, ettei niitä voida luokitella osiksi, jotka ”tulevat” Kiinasta perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla (kannekirjelmän 22 ja 23 kohta).
70 Toiseksi kantaja toteaa, että se on paikan päällä suoritetussa tarkastuksessa esittänyt Sri Lankan demokraattisen sosialistisen tasavallan kauppaministeriön myöntämät A‑alkuperätodistukset osoittaakseen, että Sri Lankassa valmistetut ja sieltä Pakistaniin lähetyt osat olivat peräisin Sri Lankasta. Koska näistä todistuksista säädetään unionin tullisäännöstössä, taloudellisilla toimijoilla on kantajan mukaan oikeus luottaa niihin, paitsi jos ne on muodollisesti todettu pätemättömiksi unionin tulliviranomaisten virallisen tutkimuksen päätteeksi. Kantaja katsoo täten täyttäneensä todistustaakan, joka sillä 26.9.2000 annetun tuomion Starway v. neuvosto 88 kohdan (T‑80/97, EU:T:2000:216) mukaisesti oli. Se täsmentää, että tilintarkastajien laatimiin kuluilmoituksiin liittyi kantajan antama sitoumus siitä, että se avaa pääsyn tehtaaseensa tutkimuksia varten ja että se pitää ajantasaista kirjanpitoa. Vastauksensa 20 kohdassa kantaja toteaa, että ”Sri Lankan kaltaisessa pienessä maassa, jolla on rajalliset resurssit, on kohtuullista ottaa käyttöön järjestelmä, jonka nojalla A‑alkuperätodistukset myönnetään jälkikäteen tarkastettavien kuluennusteiden perusteella”. Kantaja lisää vastauksensa 52–54 kohdassa, että tosiseikkojen tapahtuma-aikana voimassa olleessa tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (EYVL 1993, L 253, s. 1; jäljempänä tullikoodeksin soveltamisasetus) 97 t artiklassa säädettiin menettelystä mainittujen alkuperätodistusten tarkastamiseksi jälkikäteen. Kantajan mukaan komissio ei ole riidanalaisessa asetuksessa ilmoittanut, mistä syystä A‑alkuperätodistuksiin ei voitu luottaa (vastauksen 53 kohta), vaikka sen on asianmukaisesti perusteltava syyt, joiden johdosta niiden ei voitu katsoa olevan päteviä (vastauksen 55 kohdan loppuosa).
71 Kolmanneksi kantaja väittää, että komissio on tehnyt menettelyvirheen, oikeudellisen virheen ja päättelyvirheen soveltaessaan perusasetuksen 13 artiklan 2 kohtaa tuotantotoimiin, jotka on toteutettu Sri Lankassa, eikä Pakistanissa. Näin toimiessaan komissio on kantajan mukaan ylittänyt tutkimuksen alueellisen soveltamisalan, kun se on soveltanut mainittua säännöstä muuhun maahan kuin Pakistaniin. Komissio on lisäksi soveltanut väärää sääntöä, koska sovellettu säännös ei ole alkuperäsääntö, osoittaakseen virheellisesti, että Sri Lankassa valmistetut polkupyöränosat eivät olleet srilankalaista alkuperää ja että niiden voitiin täten katsoa tulevan Kiinasta. Komission päätelmä on kantajan mukaan lisäksi epäjohdonmukainen, koska se myöntää – kuten asia onkin –, että kyseessä oleva säännös ei ole alkuperäsääntö, mutta on kuitenkin soveltanut sitä tällaisena sääntönä kyseessä oleviin polkupyöränosiin.
72 Koska komission aikomuksena oli evätä A‑alkuperätodistukset riittämättömänä näyttönä, näissä olosuhteissa hyvän hallinnon periaate ja huolellisuusperiaate olisivat edellyttäneet ainakin kyseessä olevien polkupyöränosien alkuperän tarkastamista yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2913/92 (EYVL 1992, L 302, s. 1) ja tullikoodeksin soveltamisasetuksessa säädettyjen etuuskohteluun oikeuttavaa ja oikeuttamatonta alkuperää koskevien sääntöjen mukaisesti. Mitään tällaista tarkastusta ei kuitenkaan kantajan mukaan suoritettu.
73 Komissio väittää ensimmäiseksi, että perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdassa ei mitenkään viitata osien ”alkuperään”, vaan siinä käytetään pelkästään tosiseikkoja kuvaavaa ilmausta ”tulevat maasta”. Näin ollen mainittu säännös ei sisällä mitään viittausta siihen, että sen soveltamisessa on käytettävä unionin tullilainsäädännössä säädettyjä alkuperäsääntöjä, toisin kuin samaisen asetuksen muut säännökset, kuten esimerkiksi sen 13 artiklan 1 kohdan toinen alakohta, jossa viitataan ”tarkasteltavana olevan tuotteen vähäiseen muuttamiseen tavalla, joka johtaa sen luokittelemiseen tullikoodeihin, joihin ei tavallisesti sovelleta toimenpiteitä”. Näin ollen komissio katsoo, että perusasetuksen 13 artiklalla luodaan erillinen oikeudellinen järjestelmä, jossa on erilliset raja-arvot, joilla pyritään takaamaan toimenpiteiden kiertämisen ehkäisemistä koskevan unionin toiminnan ennalta-arvattavuus.
74 Toiseksi komissio toteaa kantajan esittämistä alkuperätodistuksista, että edellä 15 kohdassa mainittujen seikkojen johdosta ne eivät olleet riittävä näyttö kyseessä olevien osien srilankalaisen alkuperän osoittamiseksi.
75 Kolmanneksi komissio katsoo, että koska oikeuskäytännössä myönnetään unionin toimielimille mahdollisuus vedota yhtäpitävien seikkojen kokonaisuuteen, tästä on pääteltävä, että perusasetuksen 13 artiklaa on tulkittava siten, ettei sillä rajoiteta sitä, minkälaiseen näyttöön tutkimuksesta vastaavat viranomaiset voivat tukeutua osoittaakseen toimenpiteiden kiertämisen.
76 Komissio väittää vastauksensa 3 ja 42 kohdassa, että perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohdan analoginen soveltaminen ei ole sen toteamusten olennainen perusta, vaan ainoastaan lisäselvitys, jota sen ei olisi tarvinnut suorittaa, koska ”[A‑alkuperätodistusten] luotettavuuden puute ja riittävien valmistuslaitteiden puuttuminen riittivät jo siihen, että komissio saattoi – – katsoa, että kantajan esittämät tiedot eivät olleet luotettavia”. Se täsmentää, että riidanalaisen asetuksen 101 perustelukappaleessa olevalla ilmaisulla ”lisäksi” vahvistetaan se, että mainitun säännöksen soveltaminen oli ”lisätoimi”.
77 Alustavasti on muistutettava, että perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan mukaan kyseisen asetuksen perusteella käyttöön otetut polkumyyntitullit voidaan laajentaa koskemaan samankaltaisten tuotteiden tai niihin verrattuna vähäisiä muutoksia sisältävien tuotteiden tai näiden tuotteiden osien kolmannesta maasta tulevaa tuontia, jos voimassa olevia toimenpiteitä kierretään. Saman asetuksen 13 artiklan 2 kohdan mukaan kokoonpanotoiminnan, kuten kantajan nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa harjoittaman, katsotaan olevan voimassa olevien toimenpiteiden kiertämistä, jos a–c alakohdassa mainitut edellytykset täyttyvät (tuomio 26.9.2000, Starway v. neuvosto, T‑80/97, EU:T:2000:216, 78 kohta).
78 Tarkemmin sanottuna perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdasta seuraa, että kokoonpanotoiminnan katsotaan olevan voimassa olevien toimenpiteiden kiertämistä, jos osat, jotka muodostavat vähintään 60 prosenttia kokoonpantavan tuotteen osien kokonaisarvosta, ”tulevat maasta, johon sovelletaan toimenpiteitä” (tuomio 26.9.2000, Starway v. neuvosto, T‑80/97, EU:T:2000:216, 79 kohta).
79 Tästä seuraa, että perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan mukaan unionin toimielinten tulee – muiden tuossa kohdassa lueteltujen edellytysten toteutumisen lisäksi – osoittaa, että osat, jotka muodostavat vähintään 60 prosenttia kokoonpantavan tuotteen osien kokonaisarvosta, tulevat maasta, johon toimenpiteitä sovelletaan. Niiden ei sitä vastoin ole tarpeen osoittaa, että nuo osat ovat myös peräisin tuosta maasta (tuomio 26.9.2000, Starway v. neuvosto, T‑80/97, EU:T:2000:216, 84 kohta).
80 Näin ollen perusasetuksesta ja erityisesti sen 13 artiklasta seuraa, että polkumyyntitullia laajentavan asetuksen tarkoituksena on varmistaa tämän toimenpiteen tehokkuus ja estää toimenpiteen kiertäminen erityisesti unionissa tai kolmannessa maassa tapahtuvilla kokoonpanotoiminnoilla. Toimenpide, jolla polkumyyntitullia laajennetaan, on täten toissijainen suhteessa alkuperäiseen säännökseen, jolla tämä tulli on otettu käyttöön. Tämän seurauksena edellä mainitun 13 artiklan päämäärän ja systematiikan vastaista olisi kantaa polkumyyntitulli, joka alun perin oli säädetty koskemaan tietystä maasta peräisin olevan tuotteen tuontia, tämän tuotteen osien tuonnilta, joka oli peräisin maasta, johon toimenpiteitä sovellettiin, mikäli kyseiset kokoonpanotoimintaa harjoittavat taloudelliset toimijat, joita komission tutkimus koskee, osoittavat, että vähintään 60 prosenttia kokoonpantavan tuotteen osien kokonaisarvosta muodostavat osat ovat peräisin muusta maasta. Tällaisessa tilanteessa kokoonpanotoimintojen ei voida katsoa olevan alkuperäisen polkumyyntitullin kiertämistä perusasetuksen 13 artiklan tarkoittamassa mielessä (tuomio 26.9.2000, Starway v. neuvosto, T‑80/97, EU:T:2000:216, 85 kohta).
81 Perusasetuksen 13 artiklan 2 kohtaa on näin ollen tulkittava siten, että kokoonpanotoiminnan unionissa tai kolmannessa maassa katsotaan olevan voimassa olevien toimenpiteiden kiertämistä tässä säännöksessä mainittujen muiden edellytysten täyttymisen lisäksi, jos vähintään 60 prosenttia kokoonpantavan tuotteen osien kokonaisarvosta muodostavat osat tulevat maasta, johon toimenpiteitä sovelletaan, paitsi jos kyseinen yritys esittää yhteisön toimielimille näytön siitä, että osat ovat peräisin muusta maasta (tuomio 26.9.2000, Starway v. neuvosto, T‑80/97, EU:T:2000:216, 88 kohta).
82 Tällainen näyttö voidaan esittää erilaisissa tilanteissa, eikä pelkästään passitusta koskevassa yksinkertaisessa tilanteessa (tuomio 26.9.2000, Starway v. neuvosto, T‑80/97, EU:T:2000:216, 87 kohta).
83 Tästä seuraa, että vaikka yleensä pelkkä viittaus lopullisen tuotteen kokoonpanossa käytettyjen osien tulemiseen jostain maasta riittää perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohdan soveltamiseksi, epäselvissä tapauksissa voi olla tarpeen varmistua, ovatko kolmannesta valtiosta ”tulevat” osat itse asiassa peräisin muusta maasta.
84 Perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdassa olevasta ilmaisusta ”tulevat maasta” on todettava, että vaikka mainitussa asetuksessa ei ole tuon ilmaisun määritelmää, sitä käytetään siinä useaan otteeseen järjestelmällisesti yhdessä sanan ”tuonti” kanssa. Ilmaisu jostain ”maasta peräisin oleva tuonti” esiintyy esimerkiksi mainitun asetuksen kahdeksannessa perustelukappaleessa sekä 2 artiklan 7 kohdan a alakohdassa, 3 artiklan 4 kohdassa, 9 artiklan 5 ja 6 kohdassa ja 13 artiklan 1 kohdassa. Erästä mainitun ilmaisun muunnosta käytetään myös riidanalaisen asetuksen 54 perustelukappaleessa. Tämä ilmaus on lisäksi käännetty perusasetuksen mainitun säännöksen muissa kieliversioissa ilmaisulla ”tuonnit jostakin”. Tilanne on näin esimerkiksi englannin- (imports from), saksan- (Einfuhren aus), bulgarian- (внос от), kroatian- (uvoza iz) ja liettuankielisessä (importui iš) versiossa. Täten perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdassa oleva ilmaus ”tulevat maasta” on ymmärrettävä siten, että se viittaa kyseessä oleviin tuonteihin ja täten vientimaihin.
85 Tällainen tulkinta vastaa myös kiertämisen vastustamiseksi toteutettavien toimenpiteiden tehokkuutta koskevaa pyrkimystä, joka on perusasetuksen 13 artiklan taustalla, koska tällainen tulkinta merkitsee tehokasta ja käytännöllistä ratkaisua, joka mahdollistaa komission viittaavan yksinkertaisesti lopullisen tuotteen kokoonpanossa käytettyjen osien ”tulemiseen” tietystä maasta perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohdan soveltamiseksi.
86 Käsiteltävässä asiassa oikeudenkäyntiasiakirjoista ja erityisesti lomakkeen liitteenä olevasta taulukosta F.2 ilmenee, että vähintään 47 prosenttia polkupyörien kokoonpanoon Pakistanissa käytetyistä osista tuotiin Sri Lankasta sen jälkeen, kun ne oli valmistettu mainitussa maassa, eivätkä osapuolet ole kiistäneet tätä seikkaa. Olettama pelkästä kauttakulusta tämän maan kautta ei täten vastaa käsiteltävän asian olosuhteita. Niinpä on todettava, että näiden osien voitiin katsoa ”tulevan” Sri Lankasta.
87 Kuten edellä 79–82 kohdassa esitetystä oikeuskäytännöstä kuitenkin seuraa, tämä toteamus ei voi estää komissiota epäselvässä tilanteessa varmistumasta siitä, olivatko Sri Lankasta ”tulevat” osat itse asiassa peräisin muusta maasta, kuten toimenpiteiden kohteena olevasta maasta, joka käsiteltävässä asiassa oli Kiina.
88 Tästä on yhtäältä korostettava, että komission väitteessä, jonka mukaan osien ”alkuperä” ei ole merkityksellinen perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan soveltamiseksi, ei oteta täysin huomioon tulkintaa, jonka unionin tuomioistuimet ovat esittäneet mainitusta säännöksestä.
89 Tämä komission väite on toisaalta ristiriidassa sen seikan kanssa, että komissio itse on tutkinut kyseessä olevien polkupyöränosien alkuperän. Ensinnäkin on todettava, että lomakkeen taulukossa F.2, johon komissio on kohdistanut merkittävän osan tarkastustaan, edellytetään erityisesti, että Pakistanissa kokoonpanotoimiin käytettyjen polkupyöränosien ”alkuperä” on mainittava. Toiseksi on mainittava, että riidanalaisen asetuksen 98 ja 101 perustelukappaleesta ilmenee, että komissio on tarkastanut, olivatko kyseessä olevien tavaroiden A‑alkuperätodistukset riittävä näyttö kyseessä olevien polkupyöränosien ”alkuperän” osoittamiseksi. Kolmanneksi on todettava, että katsottuaan, etteivät mainitut alkuperätodistukset olleet riittävä näyttö polkupyöränosien ”alkuperän” osoittamiseksi, komissio on soveltanut perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohdassa olevia arviointiperusteita tarkistaakseen mainittujen osien ”alkuperän”, minkä se itse on vahvistanut kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan kanssa pidetyssä kuulemisessa, kuten mainitun kuulemisen pöytäkirjasta ilmenee.
90 Vaikka riidanalaisen asetuksen 101 perustelukappaleen loppuosan sanamuodosta ilmenee, että komissio on katsonut, että kyseessä olevat polkupyöränosat ”tulivat” Kiinasta, koska ne oli valmistettu yli 60 prosenttisesti Kiinasta tulevista raaka-aineista ja koska arvonlisäys oli alle 25 prosenttia valmistuskustannuksista, useista oikeudenkäyntiaineistoon sisältyvistä seikoista – ja erityisesti edellä 89 kohdassa mainitusta aineistosta – ilmenee, että komissio on soveltanut perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohdan arviointiperusteita varmistuakseen näiden osien ”alkuperästä”. Nämä terminologiset vaihtelut osoittavat täten komission tietynlaisesta sekaannuksesta käsitteiden ”tietystä valtiosta tuleva” ja ”alkuperä” välillä.
91 Joka tapauksessa edellä olevista 81–86 kohdasta seuraa, että käsiteltävässä asiassa kyseessä olevat polkupyöränosat ”tulivat” Sri Lankasta mutta että komissio saattoi pyytää kantajaa esittämään näytön siitä, että kyseessä olevat osat olivat Sri Lankasta ”tulemisen” lisäksi myös peräisin mainitusta maasta.
92 Näissä olosuhteissa on selvitettävä, onko komissio voinut oikeudellista virhettä tekemättä päätellä, että Sri Lankasta tulevat polkupyöränosat olivat itse asiassa peräisin Kiinasta.
93 Tätä varten on ensimmäiseksi tutkittava, mikä näyttöarvo oli niillä A‑alkuperätodistuksilla, jotka kantaja esitti näyttönä kyseessä olevien polkupyöränosien srilankalaisesta alkuperästä mutta jotka komissio sivuutti (jäljempänä riidanalaiset todistukset), ja toiseksi tutkittava mainittujen osien valmistuskustannukset, jotka kantaja on esittänyt komission pyynnöstä ja joihin komissio sovelsi analogisesti perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohtaa.
– Riidanalaisten todistusten näyttöarvo
94 Koska osa kantajan väitteistä voidaan ymmärtää siten, että niillä kyseenalaistetaan riidanalaisen asetuksen perustelut siltä osin, kuin kyse on komission A‑alkuperätodistusten näyttöarvosta tekemästä arvioinnista, on todettava, että riidanalaisen asetuksen 98, 100 ja 101 perustelukappaleesta, joiden sisältö on esitetty edellä 23 kohdassa, ilmenee nimenomaisesti, että komissio on selvästi ja kattavasti esittänyt syyt, joiden perusteella se ei käsiteltävässä asiassa voinut luottaa eräisiin kantajan sille esittämiin A‑alkuperätodistuksiin. Riidanalaisen asetuksen perustelut täyttävät täten SEUT 296 artiklassa asetetut vaatimukset.
95 Asiakysymyksestä on ensimmäiseksi muistutettava, että A-alkuperätodistukset ovat etuuskohteluun oikeuttavia alkuperätodistuksia, joita tosiseikkojen tapahtuma-aikana säänneltiin unionia koskevilta osin tullikoodeksin soveltamisasetuksen 97 k–97 u artiklalla ja joiden avulla viejä voi todistaa viemiensä tavaroiden alkuperän. Tästä on korostettava, että tullikoodeksin soveltamisasetuksen 97 k artiklan 1 kohdan mukaan jokaisen edunsaajamaan on noudatettava tai varmistettava alkuperäsääntöjen ja A‑alkuperätodistusten täyttämistä ja antamista koskevien sääntöjen noudattaminen.
96 A‑alkuperätodistuksia käytetään yleisesti kansainvälisessä kaupassa keinona vahvistaa niissä mainittujen tavaroiden alkuperä. Unionin toimielimet lisäksi pyytävät usein niiden esittämistä – myös polkumyynnin ehkäisemistä koskevissa menettelyissä – varmistuakseen kyseessä olevien tavaroiden alkuperästä. Kuten istunnossa on vahvistettu, tästä on käsiteltävässä asiassa osoituksena se seikka, että komissio on hyväksynyt kantajan esittämät A‑alkuperätodistukset, jotka koskivat Vechensonin valmistamia polkupyöränosia, riittäväksi näytöksi näiden osien srilankalaisesta alkuperästä (ks. edellä 15 kohta).
97 On kuitenkin todettava, että asetuksen N:o 2913/92 26 artiklan – sellaisena kuin sitä sovellettiin tosiseikkojen tapahtuma-aikaan – mukaan, tulliviranomaiset voivat tapauksissa, joissa on vakavia epäilyjä, vaatia esitettäviksi lisätodisteita varmistaakseen, että alkuperä on ilmoitettu asiaa koskevan unionin lainsäädännön mukaisesti. Tullikoodeksin soveltamisasetuksen 97 t artiklalla, sellaisena kuin sitä sovellettiin tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, luotiin A‑alkuperätodistusten jälkitarkastusmenettely pistokokein tai aina, kun jäsenvaltioiden tulliviranomaisilla on perusteltua aihetta epäillä tällaisten asiakirjojen aitoutta.
98 Näistä säännöksistä voidaan päätellä, että vaikka A‑alkuperätodistuksilla on näyttöarvoa niissä mainittujen tavaroiden alkuperän suhteen, tämä näyttöarvo ei ole ehdoton. Tällainen kolmannen maan laatima todistus ei nimittäin voi sitoa unionin viranomaisten arviointia tavaroiden alkuperästä estämällä niitä tarkistamasta tätä alkuperää muilla keinoin, jos objektiivisten, vakavasti otettavien ja yhtäpitävien seikkojen johdosta syntyy epäilys todistuksissa mainittujen tavaroiden todellisesta alkuperästä. Oikeuskäytännöstä ilmenee tältä osin, että jälkikäteistarkastuksilta vietäisiin suureksi osaksi teho, mikäli yksistään tällaisten todistusten käyttö voisi oikeuttaa tuontitullien peruuttamisen myöntämisen (tuomio 11.7.2002, Hyper v. komissio, T‑205/99, EU:T:2002:189, 102 kohta ja tuomio 16.12.2010, Hit Trading ja Berkman Forwarding v. komissio, T‑191/09, ei julkaistu, EU:T:2010:535, 97 kohta).
99 Toiseksi perusasetuksen 6 artiklan 8 kohdasta ilmenee, että lukuun ottamatta mainitun asetuksen 18 artiklassa – jota ei ole sovellettu käsiteltävässä asiassa, kuten edellä 67 kohdassa korostetaan – vahvistettuja olosuhteita, jotka koskevat yhteistyön puuttumista, asianomaisten osapuolten toimittamien tietojen, joiden perusteella komissio aikoo tehdä päätelmänsä, paikkansapitävyys on tutkittava niin hyvin kuin mahdollista. Tällä säännöksellä näin ollen oikeutetaan sekä mahdollisuus että myös velvollisuus, joka komissiolla on varmistua sille esitettyjen asiakirjojen oikeellisuudesta. Tämä velvoite on luonnollisesti polkumyyntiasioissa täytettävä – tämän kuitenkaan loukkaamatta erityisiä menettelyjä, joita tulliviranomaisten suhteen tältä osin on säädetty – sitä suuremmalla syyllä, koska käsiteltävässä asiassa komissio ei ole kyseenalaistanut riitautettujen todistusten pätevyyttä sinällään, vaan ainoastaan niiden riittävän näyttöarvon.
100 Komissio on tässä asiassa todennut, ettei riidanalaisia todistuksia voitu pitää riittävinä todisteina kyseessä olevien polkupyöränosien alkuperän osoittamiseksi, ja esittänyt perusteeksi joukon objektiivisia, vakavasti otettavia ja yhtäpitäviä seikkoja, joita kantaja ei ole kiistänyt.
101 Komissio on ensimmäiseksi todennut, että riidanalaisia todistuksia ei ollut annettu todellisten valmistuskustannusten perusteella vaan tulevien valmistuskustannusten ennusteen perusteella, eikä mikään takaa, että polkupyöränosat on todella valmistettu arvioitujen kustannusten mukaisesti. Kyse oli pelkästään yleisestä arviosta valmistuskustannuksista, jotka olivat voimassa määrittämättömän tuotantomäärän osalta noin vuoden ajalta, minkä kantaja itsekin on vahvistanut (riidanalaisen asetuksen 98 ja 101 perustelukappale). Komissio oli myös havainnut, että tietyntyyppisistä rungoista ja haarukoista, joille oli myönnetty riidanalaisia todistuksia, puuttuivat kuluilmoitukset (riidanalaisen asetuksen 98 perustelukappale), kuten esimerkiksi 24 ja 26 tuuman rungoista ja haarukoista, ja että eräät näistä todistuksista oli myönnetty ilman kuluilmoituksia, kuten esimerkiksi todistukset 10 tuuman ohjaustangoista.
102 Toiseksi Sri Lankan viranomaiset ovat vahvistaneet komissiolle, että ne olivat soveltaneet tätä yleistä menetelmää Great Cyclesiin tekemättä jälkikäteisiä tarkastuksia.
103 Kolmanneksi komissio on tuonut esiin sen seikan, että riidanalaisia todistuksia koskevan hakemuksen tueksi esitetyt kuluilmoitukset oli laadittu polkupyöränosien kokojen mukaisesti – rungot, haarukat, vanteet ja renkaat – eikä eriytettyjen tuotteiden mukaisesti.
104 Neljänneksi riidanalaisissa todistuksissa ilmoitettu vapaasti aluksessa ‑arvo ei vastannut arvoa, joka oli kantajan ilmoittamissa muissa tiedoissa, kuten taulukossa F.2 (ks. edellä 9 ja 12 kohta) ja eräissä laskuissa, jotka koskivat Great Cyclesin ja kantajan, Flying Horsen ja kantajan sekä Great Cyclesin ja Flying Horsen välisiä kauppasuhteita. Kantaja väittää virheellisesti eräistä näistä laskuista, että vastineessa oleva kymmentä laskua koskeva viittaus on jätettävä tutkimatta, koska näitä laskuja ei ole mainittu komission lausumissa. Asiakirja-aineistosta ilmenee, että kantaja itse on luovuttanut nämä laskut komissiolle paikan päällä pidetyssä tarkastuksessa ja että näistä asiakirjoista, jotka luetellaan taulukossa F.2, on keskusteltu kontradiktorisesti hallinnollisen menettelyn kuluessa. Komissiolla oli täten oikeus vedota näihin laskuihin myös nyt vireillä olevassa menettelyssä.
105 Näin ollen komissio on oikeutetusti voinut katsoa käsiteltävän asian erityisolosuhteissa ja edellä 101–104 kohdassa mainittujen seikkojen valossa, että riidanalaiset todistukset eivät olleet riittävä todiste polkupyöränosien alkuperän osoittamiseksi.
106 Kanneperuste on täten hylättävä tältä osin perusteettomana.
– Perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohdan analoginen soveltaminen
107 Evättyään riidanalaiset todistukset riittämättöminä todisteina kyseessä olevien polkupyörienosien srilankalaisesta alkuperästä komissio pyysi selvitystä näiden osien valmistuskustannuksista raportointijakson aikana, ja kantaja toimitti sen pyydetyssä muodossa. Tämän jälkeen komissio sovelsi ”analogisesti” perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohdassa olevia arviointiperusteita varmistuakseen näiden osien valmistuskustannusten perusteella niiden ”alkuperästä” (kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan kanssa pidetyn kuulemisen pöytäkirja) tai siitä, mistä ne ”tulivat” (riidanalaisen asetuksen 101 perustelukappaleen loppuosa, ks. edellä 89 ja 90 kohta).
108 Kuten edellä 86 kohdassa on todettu, käsiteltävässä asiassa nämä osat ”tulivat Sri Lankasta”. Täten on vielä selvitettävä, saattoiko komissio oikeudellista virhettä tekemättä soveltaa ”analogisesti” perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohtaa käsiteltävässä asiassa varmistuakseen näiden osien alkuperästä.
109 Tästä on täsmennettävä, että komissio ei ole evännyt kantajan tätä varten esittämiä valmistuskustannuksia riittämättöminä tai epäluotettavina. Asiakirja-aineistosta ja riidanalaisen asetuksen 13 ja 101 perustelukappaleesta päinvastoin ilmenee, että komissio on nimenomaisesti tukeutunut näihin tietoihin soveltaakseen ”analogisesti” perusasetuksen 13 artiklan 12 kohdan b alakohtaa.
110 Soveltaessaan ”analogisesti” perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohtaa komissio on itse asiassa tutkinut, kierrettiinkö polkupyöränosien valmistuksella Sri Lankassa polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä, joita sovellettiin Kiinasta peräisin oleviin polkupyöriin, mutta tämä seikka ei kuitenkaan ollut riidanalaisen asetuksen antamiseen johtaneen tutkimuksen kohteena.
111 Perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohdan sanamuodosta ilmenee, että sitä sovelletaan ”kokoonpanoon”, ja säännöksessä mainittua 60 prosentin sääntöä sovelletaan täten ”kokoonpantavan tuotteen” osien kokonaisarvoon. Käsiteltävässä asiassa on selvää, ettei tutkimuksen kohteena ollut polkupyörien ”kokoonpano” Sri Lankassa eikä se kohdistunut millään tavoin mainitussa maassa ”kokoonpantuihin” polkupyöriin.
112 Perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohta ei myöskään ole alkuperäsääntö, kuten komissio itsekin myöntää riidanalaisen asetuksen 101 perustelukappaleessa, minkä se on vahvistanut lausumissaan. Mainittua säännöstä ei täten voida soveltaa ”analogisesti” tavaroiden alkuperän määrittämiseksi, varsinkaan koska perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyt arviointiperusteet ovat merkittäviltä osin erilaiset kuin alkuperäsääntöön liittyvät arviointiperusteet. Jos katsottaisiin, että yli 40 prosenttia kokoonpantavan tuotteen osien kokonaisarvosta muodostuu muusta kuin toimenpiteiden kohteena olevasta maasta peräisin olevista osista, kokoonpanoa ei voitaisi pitää alun perin säädetyn polkumyyntitullin perusasetuksen 13 artiklassa tarkoitettuna kiertämisenä (ks. vastaavasti tuomio 26.9.2000, Starway v. neuvosto, T‑80/97, EU:T:2000:216, 85 kohta).
113 Perusasetuksen 14 artiklan 3 kohdasta ilmenee lisäksi, että ”erityissäännökset koskien erityisesti alkuperän käsitteen yleistä määrittelyä, kuten säädetään [asetuksessa N:o 2913/92], voidaan hyväksyä tämän asetuksen mukaisesti”. On kuitenkin kiistatonta, että tällaisia säännöksiä ei ollut annettu ennen riidanalaisen asetuksen voimaantuloa (ks. vastaavasti tuomio 26.9.2000, Starway v. neuvosto, T‑80/97, EU:T:2000:216, 108 kohta).
114 Täten komissio on tehnyt oikeudellisen virheen soveltaessaan ”analogisesti” perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohtaa Sri Lankasta ostettuihin polkupyöränosiin varmistuakseen niiden alkuperästä Pakistanissa tapahtuvassa kokoonpanossa.
115 Millään komission esittämistä väitteistä ei kyseenalaisteta tätä toteamusta. Ensimmäiseksi on todettava vastauksessa esitetyistä väitteistä, joiden mukaan komissiolla ei ollut velvoitetta tutkia muita seikkoja vaan riidanalaisten todistusten puutteellinen näyttöarvo oikeutti sen hylkäämään vapautushakemuksen pelkästään tällä perusteella, ettei mistään riidanalaisen asetuksen säännöksestä ilmene, että perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohdan ”analoginen” soveltaminen Sri Lankasta ostettuihin polkupyöränosiin oli tehty ylimääräisenä seikkana. Riidanalaisen asetuksen useista perustelukappaleista – kuten 13, 98, 100 ja 101 perustelukappaleesta – ilmenee päinvastoin, että tämä peruste oli olennainen tekijä komission arvioinnissa, ja se on lisäksi tuotu esiin ja siitä on keskusteltu koko riidanalaisen asetuksen antamiseen johtaneen menettelyn kuluessa. Komissio ei tämän suhteen voi tehdä mitään vakavia päätelmiä sanan ”lisäksi” (moreover) käytöstä riidanalaisen asetuksen 101 perustelukappaleessa, koska samainen peruste mainitaan useissa muissa perustelukappaleissa ja koska tämä sana merkitsee ainoastaan väitteen lisäämistä, eikä se merkitse kyseisen lisäämisen tarpeettomuutta.
116 Toiseksi komissio itse myöntää, että käsiteltävän asian olosuhteet – jotka kiistämättä olivat epäselvät – eivät sellaisenaan riittäneet ”osoittamaan vakuuttavalla tavalla, että kantaja oli osallistunut kiertämiseen Pakistanissa tutkimusajanjaksolla” (vastauksen 11 kohdan loppuosa). Komissio ei täten voi tyytyä vetoamaan seikkojen muodostamaan kokonaisuuteen osoittamatta, että perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyivät, varsinkaan, koska kantajan katsottiin toimineen yhteistyössä, kuten edellä 21 kohdassa todetaan.
117 Kolmanneksi on joka tapauksessa todettava, että oikeuskäytännöstä ilmenee, että komission on tutkittava huolellisesti ja puolueettomasti eikä summaarisesti asiakirjat, jotka taloudellinen toimija oli sille esittänyt tutkimuksen yhteydessä osoittaakseen lausuntojensa oikeellisuuden (ks. vastaavasti tuomio 26.9.2000, Starway v. neuvosto, T‑80/97, EU:T:2000:216, 115 kohta). Komissio ei täten voi jättää huomiotta selvityksiä, jotka kantaja on esittänyt osoittaakseen kyseessä olevien polkupyöränosien alkuperän, sillä verukkeella, ettei niiden tutkimiseen ollut velvoitetta, varsinkaan, koska komissio itse on nojautunut näihin selvityksiin – sellaisina kuin ne esitetään taulukossa F.4.1 – kyseenalaistamatta niiden luotettavuutta soveltaakseen ”analogisesti” perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohtaa.
118 Lopuksi on todettava, että se seikka, että kyseessä olevien osien valmistuskustannuksista varmistuminen on suoritettu vain paperilla, koska valmistusvälineet on siirretty toiseen paikkaan, ei ole merkityksellinen, koska komissio ei kiistä sitä, että raportointijakson aikana kyseessä olevat osat on valmistettu Sri Lankassa. Yksinomaan tällä seikalla ei missään tapauksessa voida korjata komission tekemää oikeudellista virhettä,
119 Kaiken edellä esitetyn perusteella kanteen ainoa kanneperuste on perusteltu. Kanneperuste on täten hyväksyttävä ja riidanalainen asetus täten kumottava siltä osin kuin se koskee kantajaa.
Oikeudenkäyntikulut
120 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
121 Koska esillä olevassa asiassa komissio on hävinnyt asian, se on kantajan vaatimuksen mukaisesti velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
122 Työjärjestyksen 138 artiklan 3 kohdan mukaisesti väliintulija vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien polkupyörien tuonnissa täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 502/2013 käyttöön otetun lopullisen polkumyyntitullin laajentamisesta koskemaan Kambodžasta, Pakistanista ja Filippiineiltä lähetettyjen polkupyörien tuontia, riippumatta siitä, onko niiden alkuperämaaksi ilmoitettu Kambodža, Pakistan tai Filippiinit, 18.5.2015 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/776 kumotaan siltä osin kuin se koskee Kolachi Raj Industrial (Private) Ltd:tä.
2) Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Kolachi Raj Industrialin (Private) oikeudenkäyntikulut.
3) European Bicycle Manufacturers Association (EBMA) vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Tomljenović | Marcoulli | Kornezov |
Julistettiin Luxemburgissa 10 päivänä lokakuuta 2017.
Allekirjoitukset