VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(toinen jaosto)

8 päivänä marraskuuta 2007

Asia F-40/05

Marta Andreasen

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Kurinpitojärjestelmä – Kurinpitomenettely – Viraltapano – Kurinpitolautakunta – Kokoonpano – Uusien säännösten ajallinen soveltaminen – Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla – Kurinpitomenettelyn määräaikojen noudattaminen – Kahdenkertaisen seuraamuksen kielto – Suhteellisuus – Perustelut

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Andreasen vaatii erityisesti kumoamaan 13.10.2004 tehdyn päätöksen, jolla komissio määräsi viraltapanon ilman eläkeoikeuksien menettämistä.

Ratkaisu:         Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstö – Kurinpitojärjestelmä – Kurinpitomenettely – Laillisuus – Tuomioistuinvalvonta – Rajat

2.      (Henkilöstösääntöjen liite IX)

3.      Yhteisön oikeus – Periaatteet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan

4.      (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla)

5.      Henkilöstö – Kurinpitojärjestelmä – Kurinpitomenettely – Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaan perustuvan kanneperusteen tehottomuus

(Henkilöstösääntöjen liite IX)

6.      Henkilöstö – Kurinpitojärjestelmä – Kurinpitomenettely – Kurinpitolautakuntaan sovellettavien uusien sääntöjen voimaantulo

(Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 5 artiklan 1 ja 4 kohta ja 6 artiklan 5 kohta)

7.      Henkilöstö – Kurinpitojärjestelmä – Kahdenkertaisen seuraamuksen kieltävä periaate – Pidättäminen virantoimituksesta

(Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 9 artiklan 3 kohta, 23 artiklan 1 kohta ja 24 artiklan 2 kohta)

8.      Henkilöstö – Kurinpitojärjestelmä – Kurinpitomenettely – Määräaika virantoimituksesta pidätettyä virkamiestä koskevalle lopulliselle päätökselle

(Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 24 artiklan 2 kohta)

9.      Henkilöstö – Kurinpitojärjestelmä – Kurinpitomenettely – Määräajat

(Henkilöstösääntöjen liitteessä IX oleva 18 artikla ja 22 artiklan 1 kohta)

10.    Henkilöstö – Kurinpitojärjestelmä – Seuraamus – Viraltapano

11.    Henkilöstö – Oikeudet ja velvollisuudet – Sananvapaus – Tehtävien suorittaminen – Rajat – Tehtäviin kohdistuva arvonanto – Lojaalisuusvelvollisuus

(Henkilöstösääntöjen 11 artikla, 12 artiklan ensimmäinen kohta ja 21 artikla)

12.    Henkilöstö – Oikeudet ja velvollisuudet – Virallinen osallistuminen tieteellisiin tapahtumiin

13.    Yhteisön oikeus – Periaatteet – Perusoikeudet – Sananvapaus – Yleisen edun vuoksi perustellut rajoitukset

(Henkilöstösääntöjen 17 artiklan 2 kohta)

14.    Henkilöstö – Asianosaiselle vastainen päätös – Kurinpitoseuraamus – Perusteluvelvollisuus – Laajuus

(Henkilöstösääntöjen 25 artiklan toinen kohta)

1.      Henkilöstösääntöjen mukaan kurinpitomenettelyn toteuttaminen on yksinomaan nimittävän viranomaisen ja kurinpitolautakunnan vastuulla. Missään henkilöstösääntöjen kurinpitojärjestelmää koskevassa säännöksessä ei anneta virkamiestuomioistuimelle mahdollisuutta toteuttaa menettelyä uudelleen omasta aloitteesta ja riippumatta kantajan pätevistä kanneperusteista. Yhteisön tuomioistuimen kumoamismenettelyssä harjoittama laillisuuden valvonta rajoittuu kanneperusteiden valossa kurinpidonkin alalla sen tarkistamiseen, onko kurinpitomenettely ollut laillinen ja kuinka todenmukaisia, laajoja ja vakavia ovat seikat, joiden perusteella nimittävä viranomainen on tehnyt päätöksen kiistanalaisesta kurinpitoseuraamuksesta.

(ks. 111 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑242/97, Z v. parlamentti, 4.5.1999 (Kok. H. 1999, s. I‑A‑77 ja II‑401, 19 kohta).

2.      Perusoikeudet ovat erottamaton osa yleisiä oikeusperiaatteita, joiden noudattamista yhteisöjen tuomioistuimet valvovat. Yhteisöjen tuomioistuimet tukeutuvat tässä tarkoituksessa jäsenvaltioiden yhteiseen valtiosääntöperinteeseen ja ihmisoikeuksia koskeviin kansainvälisiin asiakirjoihin, joiden syntyyn jäsenvaltiot ovat vaikuttaneet tai joihin ne ovat liittyneet. Euroopan ihmisoikeussopimuksella on tässä yhteydessä erityinen merkitys.

Oikeus riippumattomaan ja puolueettomaan tuomioistuimeen kuuluu näihin perusoikeuksiin. Yksityisten oikeussubjektien on voitava saada tehokasta oikeussuojaa niille yhteisön oikeusjärjestyksen mukaan kuuluvien oikeuksien osalta. Tämä oikeus on vahvistettu myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artiklassa ja toistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa.

(ks. 122 ja 124 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 222/84, Johnston, 15.5.1986 (Kok. 1986, s. 1651, 18 kohta); asia C‑50/00 P, Unión de Pequeños Agricultores v. neuvosto, 25.7.2002 (Kok. 2002, s. I‑6677, 39 kohta); asia C‑112/00, Schmidberger, 12.6.2003 (Kok. 2003, s. 5659, 71 kohta); asia C‑263/02 P, komissio v. Jégo-Quéré, 1.4.2004 (Kok. 2004, s. I‑3425, 29 kohta); asia C‑540/03, parlamentti v. neuvosto, 27.6.2006 (Kok. 2006, s. I‑5769, 35 kohta); asia C‑229/05 P, PKK ja KNK v. neuvosto, 18.1.2007 (Kok. 2007, s. I‑439, 76 kohta) ja asia C‑432/05, Unibet, 13.5.2007 (Kok. 2007, s. I‑2271, 37 kohta).

3.      Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohtaan perustuvaa kanneperustetta ei mitenkään voida hyväksyä asiassa, joka koskee virkamiestä vastaan toteutetun kurinpitomenettelyn seurauksena päätettyä henkilöstösääntöjen mukaista seuraamusta.

Ensinnäkään tällainen seuraamus ei selvästikään ole Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu rikossyytettä koskeva päätös.

Toiseksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan hallintoviranomaisen tekemään kurinpitopäätökseen ei välttämättä sovelleta mainitussa määräyksessä asetettuja vaatimuksia vaan tällainen päätös on ainoastaan voitava käsitellä vaatimustenmukaisessa tuomioistuimessa.

(ks. 125–127 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑26/89, de Compte v. parlamentti, 17.10.1991 (Kok. 1991, s. II‑781, 94 kohta).

4.      Henkilöstösääntöjen 1.5.2004 voimaan tulleen version liitteessä IX olevaan 5–8 artiklaan sisältyy joitakin kurinpitolautakunnan muodostamista ja kokoonpanoa koskevia muutoksia. Niiden soveltaminen sellaiseen kurinpitolautakuntaan, joka on muodostettu ennen kyseistä päivämäärää tekemään päätöksen kurinpitotoimien kohteena olevasta virkamiehestä, ei ainoastaan vaikuttaisi vanhan lain aikaan syntyneeseen tilanteeseen vaan myös väistämättä aiheuttaisi takautuvia vaikutuksia.

Ottaen huomioon periaatteet, joilla vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ohjataan yhteisön säädösten ajallisia vaikutuksia, ja uudet määräykset, joissa ei edes implisiittisesti anneta ymmärtää, että niitä sovellettaisiin takautuvasti, on katsottava, etteivät uudet säännökset mitenkään velvoita tarkistamaan sellaisen kurinpitolautakunnan muodostamista ja kokoonpanoa, joka on muodostettu ennen niiden voimaantuloa.

(ks. 159 ja 171 kohta)

5.      Kurinpitomenettelyn kohteena olevan virkamiehen pidättäminen virantoimituksesta on luonteeltaan väliaikainen toimenpide, eikä se siten ole kurinpitotoimi, joten sitä ei oteta huomioon sovellettaessa kaksinkertaisen seuraamuksen kieltävää periaatetta, joka on selvästi vahvistettu virkamiesten kurinpitojärjestelmää koskevissa henkilöstösääntöjen säännöksissä.

(ks. 181–183 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑308/04 P, SGL Carbon v. komissio, 29.6.2006 (Kok. 2006, s. I‑5977, 26 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑333/99, X v. EKP, 18.10.2001 (Kok. 2001, s. II‑3021, 149 ja 151 kohta).

6.      Henkilöstösääntöjen 1.5.2004 voimaan tulleen version liitteessä IX olevassa 24 artiklan 2 kohdassa säädetään, että virantoimituksesta pidätettyä virkamiestä koskeva lopullinen päätös on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa virantoimituksesta pidättämistä koskevan päätöksen voimaantulosta ja että jos päätöstä ei ole tehty tässä määräajassa, virkamies saa jälleen palkkansa kokonaisuudessaan. Tällä on tarkoitus välttää tilanne, jossa kurinpitomenettelyn kohteena olevalta virkamieheltä pidätetään palkka yli kuuden kuukauden ajan ilman, että hänen tilanteestaan tehtäisiin mitään päätöstä. Edellä mainittu määräaika tarkoittaa vain sitä, että sen päätyttyä virkamies saa jälleen palkkansa kokonaisuudessaan. Se, että nimittävä viranomainen ei ole tehnyt tässä määräajassa lopullista päätöstä virkamiehen tilanteesta, ei siis tee lainvastaiseksi päätöstä, jolla kyseistä virkamiestä koskeva kurinpitomenettely saatetaan päätökseen.

(ks. 189 ja 190 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑549/93, D v. komissio, 26.1.1995 (Kok. H. 1995, s. I‑A‑13 ja II‑43, 32 ja 33 kohta) ja asia T‑121/99, Irving v. komissio, 16.5.2000 (Kok. H. 2000, s. I‑A‑85 ja II‑357, 49 kohta).

7.      Vaikka kurinpitomenettelylle asetetut määräajat eivät ole pakottavia, ne muodostavat hyvän hallinnon säännön, jolla pyritään niin hallinnon kuin virkamiestenkin etua ajatellen välttämään perusteettomia viivytyksiä päätöksenteossa. Kurinpitoviranomaisten on oltava huolellisia kurinpitomenettelyn toteuttamisessa ja varmistettava, että eri vaiheiden välinen aika pysyy kohtuullisena. Määräajan ylittyminen, joka on aina arvioitava tapauksen erityisten olosuhteiden valossa, voi johtaa määräajan umpeutumisen jälkeen tehdyn päätöksen kumoamiseen – niin henkilöstösääntöjen vanhassa versiossa kuin niiden 1.5.2004 lähtien voimassa olevassa versiossa.

(ks. 194 ja 195 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 13/69, Van Eick v. komissio, 4.2.1970 (Kok. 1970, s. 3, 4 kohta); asia 228/83, F. v. komissio, 29.1.1985 (Kok. 1985, s. 275, 30 kohta) ja yhdistetyt asiat 175/86 ja 209/86, M. v. neuvosto, 19.4.1988 (Kok. 1988, s. 1891, 16 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia de Compte v. parlamentti, 88 kohta; em. asia D v. komissio, 25 kohta; asia T‑197/00, Onidi v. komissio, 30.5.2002 (Kok. H. 2002, s. I‑A‑69 ja II‑325, 91 kohta) ja asia T‑307/01, François v. komissio, 10.6.2004 (Kok. 2004, s. II‑1669, 47 kohta).

8.      Viraltapanopäätös edellyttää väistämättä, että toimielin arvioi tarkasti asiaa ottaen huomioon päätöksestä aiheutuvat vakavat ja peruuttamattomat seuraukset. Toimielimellä on tässä yhteydessä laaja harkintavalta, ja tuomioistuinvalvonta rajoittuu sen tarkistamiseen, että hyväksytyt tosiseikat ovat aineellisesti oikeita ja että asiassa ei ole tehty ilmeistä tosiseikkojen arviointivirhettä.

(ks. 220 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑141/97, Yasse v. EIP, 28.9.1999 (Kok. H. 1999, s. I‑A‑177 ja II‑929, 63 kohta).

9.      Henkilöstösääntöjen (30.4.2004 asti voimassa olleen version) 12 artiklan ensimmäisessä kohdassa pyritään varmistamaan, että yhteisöjen virkamiehet osoittavat käyttäytymisellään sellaista arvokkuutta, joka noudattaa sitä erityisen hyvän ja kunnioitettavan käytöksen mallia, jota voidaan perustellusti odottaa kansainvälisen yhteisön henkilöstöön kuuluvalta virkamieheltä. Tästä seuraa erityisesti, että virkamiehen julkisesti ilmaisemat solvaukset, jotka loukkaavat solvauksen kohteena olevien henkilöiden kunniaa, heikentävät sellaisinaan kyseisessä säännöksessä tarkoitettua virkamiehen asemaan kohdistuvaa arvonantoa. Tämä henkilöstösääntöjen 12 artiklan ensimmäinen kohta, samoin kuin 11 ja 21 artikla, on erityinen ilmaus kaikille virkamiehille kuuluvasta lojaalisuusvelvollisuudesta, joka edellyttää, että virkamies paitsi pidättäytyy hänen asemaansa kohdistuvaa arvonantoa ja toimielimen sekä sen yksiköiden kunnioitusta heikentävästä käyttäytymisestä myös osoittaa kaikkien epäilysten yläpuolella olevaa käytöstä, jotta hänen ja toimielimen väliset luottamussiteet pysyvät jatkuvasti yllä, erityisesti jos hän on korkeassa asemassa. Tässä 12 artiklassa ei rajoiteta sananvapautta, joka on myös yhteisöjen virkamiehille kuuluva perusoikeus, vaan asetetaan kohtuulliset rajat tämän oikeuden käytölle toimielimen edun mukaisesti.

Kyseisten henkilöstösääntöjen 12 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla on solvauksen kohteena olevien henkilöiden kunniaa loukkaavina vakavina solvauksina pidetty sekä henkilöiden arvonantoa heikentäviä syytöksiä että väitteitä, jotka asettavat henkilöiden ammatillisen maineen kyseenalaiseksi. Väitteiden muodolla ei ole merkitystä: niihin lasketaan sekä suorat hyökkäykset että epäilyjen muodossa esitetyt, epäsuorat, peitellyt tai vihjaillut väitteet ja väitteet, joiden kohdetta ei ole nimetty selkeästi mutta voidaan tunnistaa.

Tässä yhteydessä se, että virkamies lähettää viestejä, jotka heikentävät hänen asemaansa kohdistuvaa arvonantoa, rikkoo kyseisten henkilöstösääntöjen 12 artiklan ensimmäisessä kohdassa asetettua velvollisuutta viestien mahdollisesta julkisuudesta riippumatta.

(ks. 233–235 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑146/89, Williams v. tilintarkastustuomioistuin, 26.11.1991 (Kok. 1991, s. II‑1293, 76 kohta); asia T‑273/94, N v. komissio, 15.5.1997 (Kok. H. 1997, s. I‑A‑97 ja II‑289, 126–129 kohta); asia T‑183/96, E v. ETSK, 17.2.1998 (Kok. H. 1998, s. I‑A‑67 ja II‑159, 38, 39 ja 41 kohta); yhdistetyt asiat T‑34/96 ja T‑163/96, Connolly v. komissio, 19.5.1999 (Kok. H. 1999, s. I‑A‑87 ja II‑463, 123, 124 ja 129 kohta) ja asia T‑259/97, Teixeira Neves v. yhteisöjen tuomioistuin, 12.9.2000 (Kok. H. 2000, s. I‑A‑169 ja II‑773, 29, 30 ja 47 kohta).

10.    Esimiehenä toimiva viranomainen päättää yksin, voivatko sen virkamiehet osallistua viran puolesta tieteellisiin tapahtumiin.

(ks. 250 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 338/82, Albertini ja Montagnani v. komissio 17.5.1984 (Kok. 1984, s. 2123, 32 kohta).

11.    Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa vahvistettu sananvapaus on perusoikeus, jonka noudattamista yhteisöjen tuomioistuimet valvovat ja jota yhteisöjen virkamiehet nauttivat. Sananvapaus ei kuitenkaan ole ehdoton oikeus, vaan sen käyttämistä voidaan rajoittaa edellyttäen, että rajoitukset tosiasiassa palvelevat yleisen edun mukaisia yhteisön tavoitteita eikä niillä puututa perusoikeuteen tavoitellun päämäärän kannalta suhteettomasti ja tavalla, jota ei voida hyväksyä ja jolla loukattaisiin näin suojatun oikeuden keskeistä sisältöä. Näiden periaatteiden valossa henkilöstösääntöjen (30.4.2004 asti voimassa olleen version) 17 artiklan toisen kohdan, joka koskee yhteisöjen toimintaan liittyvien kirjoitusten julkaisemista, ei voida katsoa rajoittavan perusteettomasti virkamiesten sananvapautta.

Ensinnäkin sillä, että kyseisessä artiklassa säädetään velvollisuus pyytää ennakolta julkaisulupa, varmistetaan perustellusti, ettei yhteisöjen toimintaan liittyvällä kirjoituksella vahingoiteta yhteisöjen etuja ja erityisesti jonkin toimielimen mainetta ja julkisuuskuvaa. Toiseksi kyseinen 17 artiklan toinen kohta ei ole suhteeton suojeltavaan yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen nähden. Yhtäältä ennakolta hankittava julkaisulupa vaaditaan ainoastaan, jos kirjoitus, jonka virkamies aikoo julkaista tai antaa julkaistavaksi, liittyy yhteisöjen toimintaan. Toisaalta ei myöskään aseteta mitään ehdotonta julkaisukieltoa. Päinvastoin henkilöstösääntöjen 17 artiklan toisen kohdan viimeisessä virkkeessä selvästi vahvistetaan pääsäännöksi julkaisuluvan myöntäminen, koska siinä nimenomaisesti säädetään, että lupa evätään ainoastaan, jos kyseinen julkaiseminen saattaa vaarantaa yhteisöjen edun.

(ks. 251 ja 252 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia Connolly v. komissio, 148 ja 149–152 kohta.

12.    Asianosaiselle vastainen päätös on perusteltava niin, että asianosainen voi arvioida, onko päätös asianmukainen, ja että tuomioistuin voi tutkia sen laillisuuden.

Tutkittaessa, täyttääkö nimittävän viranomaisen päätös, jolla virkamiehelle määrätään seuraamus, edellä mainitut perusteluja koskevat vaatimukset, on otettava huomioon sen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt. Nimittävän viranomaisen on ilmoitettava täsmällisesti virkamiestä vastaan esitetyt seikat ja syyt, joiden perusteella seuraamus on valittu, mutta viranomaisen ei tarvitse neuvotella jokaisesta tosiseikasta ja oikeudellisesta seikasta, jonka asianosainen tuo esiin menettelyn aikana. Jos nimittävä viranomainen valitsee kurinpitolautakunnan suositteleman seuraamuksen, seuraamuksen asianmukaisuutta ei tarvitse perustella enempää.

(ks. 259 ja 260 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑188/96 P, komissio v. V, 20.11.1997 (Kok. 1997, s. I‑6561, 26–29 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑12/94, Daffix v. komissio, 28.3.1995 (Kok. H. 1995, s. I‑A‑71 ja II‑233, 33 kohta); asia T‑144/96, Y v. parlamentti, 16.7.1998 (Kok. H. 1998, s. I‑A‑405 ja II‑1153, 27 kohta); em. asia Connolly v. komissio, 93 kohta; em. asia Onidi v. komissio, 156 kohta ja asia T‑277/01, Stevens v. komissio, 5.12.2002 (Kok. H. 2002, s. I‑A‑253 ja II‑1273, 70 ja 71 kohta).