Language of document : ECLI:EU:T:2022:509

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu toinen jaosto)

7 päivänä syyskuuta 2022 (*)

Energia – Sähkön sisämarkkinat – Asetus (EU) 2019/942 – ACERin valituslautakunnan päätös – Kumoamiskanne – Toimi, joka ei voi olla kanteen kohteena – Tutkimatta jättäminen – ACERin toimivalta – Asetuksen (EY) N:o 713/2009 8 artikla – Asetuksen 2019/942 6 artiklan 10 kohta – Asetuksen (EU) 2015/1222 9 artiklan 12 kohta – Sovellettava oikeus – Asetus (EU) 2019/943

Asiassa T‑631/19,

Bundesnetzagentur für Elektrizität, Gas, Telekommunikation, Post und Eisenbahnen (BNetzA), kotipaikka Bonn (Saksa), edustajinaan asianajajat H. Haller, N. Gremminger, L. Reiser, V. Vacha ja C. Dietz-Polte,

kantajana,

vastaan

Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto (ACER), asiamiehinään P. Martinet ja E. Tremmel,

vastaajana,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen laajennettu jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja V. Tomljenović sekä tuomarit V. Kreuschitz, F. Schalin, P. Škvařilová-Pelzl (esittelevä tuomari) ja I. Nõmm,

kirjaaja: hallintovirkamies S. Jund,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn ja erityisesti:

–        unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 21.9.2019 jätetyn kannekirjelmän,

–        unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 16.12.2019 jätetyn vastineen, 30.1.2020 jätetyn kantajan vastauksen ja 14.4.2020 jätetyn vastaajan vastauksen,

–        unionin yleisen tuomioistuimen toisen jaostonsa ehdotuksesta tekemän päätöksen siirtää asia laajennetulle ratkaisukokoonpanolle unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 28 artiklan mukaisesti,

–        unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu toinen jaosto) esittelevän tuomarinsa ehdotuksesta tekemän päätöksen esittää työjärjestyksensä 89 artiklassa määrättyinä prosessinjohtotoimina asianosaisille kirjallisia kysymyksiä, joihin nämä vastasivat määräajassa,

–        unionin yleisen tuomioistuimen presidentin päätöksen nimetä jaoston täydentämiseksi toinen tuomari, koska yksi toisen jaoston jäsenistä oli estynyt osallistumasta asian käsittelyyn,

ottaen huomioon 17.11.2021 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Kantajana oleva Bundesnetzagentur für Elektrizität, Gas, Telekommunikation, Post und Eisenbahnen (BNetzA) vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan yhtäältä kumoamaan osittain Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER) 21.2.2019 tekemän päätöksen nro 02/2019, joka koskee kapasiteetin laskenta-alueen Core siirtoverkonhaltijoiden ehdotuksia yhteisestä alueellisesta menetelmästä vuorokautisen ja päivänsisäisen kapasiteetin laskennassa (jäljempänä alkuperäinen päätös), ja toisaalta ACERin valituslautakunnan 11.7.2019 tekemän päätöksen A‑003‑2019, jolla kantajan alkuperäisestä päätöksestä tekemä valitus on hylätty (jäljempänä valituslautakunnan päätös).

 Asian tausta

2        Kapasiteetin jakamista ja ylikuormituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen vahvistamisesta 24.7.2015 annetussa komission asetuksessa (EU) 2015/1222 (EUVL 2015, L 197, s. 24) vahvistetaan useita vaatimuksia, jotka koskevat alueiden välisen kapasiteetin jakamista ja ylikuormituksen hallintaa vuorokausimarkkinoilla ja päivänsisäisillä markkinoilla sähköalalla. Näihin vaatimuksiin sisältyy erityisesti yhteisen koordinoidun kapasiteetin laskentamenetelmän (jäljempänä yhteinen kapasiteetin laskentamenetelmä) määrittäminen kullekin kapasiteetin laskenta-alueelle asetuksen 2015/1222 II osaston 1 luvun 3 jakson, jonka otsikko on ”Kapasiteetin laskentamenetelmät”, säännösten mukaisesti. Tähän jaksoon sisältyvät kyseisen asetuksen 20–26 artikla, ja 20 artiklassa vahvistetaan ”siirtoperusteisen kapasiteetin laskentamenetelmän käyttöönottoa” koskevat säännöt.

3        Asetuksen 2015/1222 9 artiklan 1 kohdan ja 20 artiklan 2 kohdan mukaan kunkin kapasiteetin laskenta-alueen siirtoverkonhaltijoiden on annettava ehdotus yhteisestä kapasiteetin laskentamenetelmästä oman alueensa osalta ja toimitettava se kansallisten sääntelyviranomaisten vahvistettavaksi.

4        Asetuksen 2015/1222 9 artiklan 10 ja 12 kohdan mukaan kansalliset sääntelyviranomaiset pyrkivät pääsemään sopimukseen ja tekemään päätöksen siirtoverkonhaltijoiden yhteistä kapasiteetin laskentamenetelmää koskevasta ehdotuksesta tai sen kyseisten kansallisten sääntelyviranomaisten pyynnöstä muutetusta versiosta. Asetuksen 2015/1222 9 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaan silloin, kun kansalliset sääntelyviranomaiset eivät ole päässeet tällaiseen sopimukseen, ACER tekee päätöksen siirtoverkonhaltijoiden esittämästä yhteistä kapasiteetin laskentamenetelmää koskevasta ehdotuksesta tai sen muutetusta versiosta Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta 5.6.2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/942 (EUVL 2019, L 158, s. 22) 6 artiklan 10 kohdan, aiemmin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 713/2009 (EUVL 2009, L 211, s. 1) 8 artiklan 1 kohdan, mukaisesti.

5        Käsiteltävässä asiassa kapasiteetin laskenta-alueen Core (johon kuuluvat Belgia, Tšekki, Saksa, Ranska, Kroatia, Luxemburg, Unkari, Alankomaat, Itävalta, Puola, Romania, Slovenia ja Slovakia) siirtoverkonhaltijat antoivat 15.9.2017 asetuksen 2015/1222 9 artiklan 7 kohdan ja 20 artiklan 2 kohdan nojalla kyseisen kapasiteetin laskenta-alueen kansallisten sääntelyviranomaisten hyväksyttäväksi kaksi ehdotusta eli yhtäältä vuorokausimarkkinoiden ja toisaalta päivänsisäisten markkinoiden yhteistä kapasiteetin laskentamenetelmää koskevat alueelliset ehdotusluonnokset, jotka oli laadittu kyseisen asetuksen mukaisesti.

6        Kapasiteetin laskenta-alueen Core kansalliset sääntelyviranomaiset esittivät 9.3.2018 kaksi asetuksen 2015/1222 9 artiklan 12 kohdan mukaista muutospyyntöä, joista toinen koski päivänsisäisten markkinoiden ja toinen vuorokausimarkkinoiden yhteisestä kapasiteetin laskentamenetelmästä annettua ehdotusta.

7        Siirtoverkonhaltijat antoivat 4.6.2018 asetuksen 2015/1222 9 artiklan 12 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti kapasiteetin laskenta-alueen Core kansallisten sääntelyviranomaisten hyväksyttäväksi päivänsisäisten markkinoiden ja vuorokausimarkkinoiden yhteistä kapasiteetin laskentamenetelmää koskevien kahden ehdotuksen muutetut versiot (jäljempänä yhdessä yhteistä kapasiteetin laskentamenetelmää koskevat kaksi muutettua ehdotusta). Kansallisista sääntelyviranomaisista viimeinen vastaanotti ehdotukset 19.6.2018.

8        Kapasiteetin laskenta-alueen Core energia-alan sääntelyviranomaisten alueellisen foorumin (jäljempänä CERRF) puheenjohtaja ilmoitti kaikkien kyseisen alueen kansallisten sääntelyviranomaisten puolesta ACERille 20.7.2018 ja 21.8.2018 päivätyillä kirjeillä, että kyseiset viranomaiset eivät olleet päässeet asetuksen 2015/1222 9 artiklan 12 kohdan mukaisesti yksimieliseen sopimukseen yhteistä kapasiteetin laskentamenetelmää koskevien kahden muutetun ehdotuksen vahvistamisesta, ACERin pyytämisestä pidentämään sääntelyviranomaisille päätöksen tekemiseksi annettua kahden kuukauden määräaikaa, joka alkoi kulua siitä, kun ehdotuksista viimeinen oli vastaanotettu, ja ACERin pyytämisestä tekemään itse päätös yhteistä kapasiteetin laskentamenetelmää koskevista kahdesta muutetusta ehdotuksesta.

9        Kapasiteetin laskenta-alueen Core kansalliset sääntelyviranomaiset toimittivat ACERille 18.9.2018 ”epävirallisen asiakirjan, jonka [kapasiteetin laskenta-alueen] Core [kansalliset sääntelyviranomaiset] olivat laatineet [kapasiteetin laskenta-alueen] Core siirtoverkonhaltijoiden esittämästä alueellisesta ehdotusluonnoksesta ja joka liittyi [yhteistä kapasiteetin laskentamenetelmää koskeviin kahteen muutettuun ehdotukseen] (jäljempänä 18.9.2018 päivätty asiakirja)” ilmoittaakseen yhteiset ja eriävät kantansa edellä 8 kohdassa mainittujen CERRF:n puheenjohtajan ilmoitusten mukaisesti. Tässä yhteydessä ne muun muassa totesivat, että yhteistä kapasiteetin laskentamenetelmää koskevissa kahdessa muutetussa ehdotuksessa ei ollut otettu huomioon kaikkia kansallisten sääntelyviranomaisten esittämiä muutosehdotuksia, että kyseiset ehdotukset eivät olleet riittävän yksityiskohtaisia eivätkä täysin yhdenmukaisia ja sopusoinnussa asetuksen 2015/1222 kanssa ja että niistä puuttuivat selkeät, ymmärrettävät ja yhdenmukaistetut määritelmät sekä asianmukaisesti määritellyt ja perustellut rajat ja arvot. Kansalliset sääntelyviranomaiset lisäsivät, että yhteistä kapasiteetin laskentamenetelmää koskeviin kahteen muutettuun ehdotukseen sisältyneistä 29 kohdasta 19 oli hyväksytty, mikä ACERia kehotettiin ottamaan huomioon, ja että 10:tä kohtaa ei ollut hyväksytty.

10      Koska kapasiteetin laskenta-alueen Core kansalliset sääntelyviranomaiset eivät päässeet asetuksen 2015/1222 9 artiklan 12 kohdan mukaisesti sopimukseen yhteistä kapasiteetin laskentamenetelmää koskevista kahdesta muutetusta ehdotuksesta, ACER oli velvollinen päättämään kyseisistä ehdotuksista asetuksen N:o 713/2009 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

11      Yhteistä kapasiteetin laskentamenetelmää koskevista kahdesta muutetusta ehdotuksesta järjestetyn julkisen kuulemisen jälkeen ja tehtyään yhteistyötä kaikkien asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten ja siirtoverkonhaltijoiden kanssa ACER antoi alkuperäisen päätöksen asetuksen 2015/1222 9 artiklan 12 kohdan säännösten nojalla. Kyseisellä päätöksellä se hyväksyi kapasiteetin laskenta-alueen Core vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden yhteiset kapasiteetin laskentamenetelmät, sellaisina kuin ne ilmenivät kyseisen päätöksen liitteistä I ja II.

12      Kantaja teki 23.4.2019 asetuksen N:o 713/2009 19 artiklan nojalla alkuperäisestä päätöksestä valituksen ACERin valituslautakunnalle (jäljempänä valituslautakunta).

13      Alkuperäisestä päätöksestä tehty valitus hylättiin perusteettomana valituslautakunnan päätöksellä.

 Asianosaisten lausumat

14      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        ensisijaisesti kumoaa alkuperäisen päätöksen jäljempänä mainitut säännökset sekä valituslautakunnan päätöksen niitä koskevilta osin:

–        alkuperäisen päätöksen liitteessä I olevan 5 artiklan 5‐9 kohta

–        alkuperäisen päätöksen liitteessä I olevan 10 artiklan 4 kohdassa olevan virkkeen toinen osa ja samassa liitteessä olevan 10 artiklan 5 kohta

–        alkuperäisen päätöksen liitteessä I olevan 16 artiklan 2 kohdan toinen virke ja samassa liitteessä olevan 16 artiklan 3 kohdan d alakohdan vii alakohta

–        alkuperäisen päätöksen liitteessä II olevan 5 artiklan 5‐9 kohta

–        alkuperäisen päätöksen liitteessä II olevan 17 artiklan 3 kohdan d alakohdan vii alakohta

–        alkuperäisen päätöksen liitteessä I ja II olevat kaikki säännökset, joissa viitataan nimenomaisesti edellä mainittuihin säännöksiin

–        toissijaisesti kumoaa kokonaisuudessaan alkuperäisen päätöksen ja valituslautakunnan päätöksen

–        velvoittaa ACERin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

15      ACER vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen kokonaisuudessaan;

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

 Tutkittavaksi ottaminen

16      ACER vaatii, että kanne jätetään tutkimatta siltä osin kuin se kohdistuu alkuperäiseen päätökseen.

17      Ensinnäkin se väittää, että kun otetaan huomioon valituslautakunnan toimivalta tutkia ACERin antamat päätökset, kuten alkuperäinen päätös, ja kantajan kaltaisiin tavanomaisiin muutoksenhakijoihin sovellettava sääntö, jonka mukaan ennen kanteen nostamista on käytettävä sisäistä muutoksenhakumenettelyä, valituslautakunnan päätös on ainoa, josta voidaan nostaa kumoamiskanne. Toiseksi kahden kuukauden määräaika SEUT 263 artiklaan perustuvan kumoamiskanteen nostamiselle alkuperäisestä päätöksestä oli joka tapauksessa päättynyt silloin, kun käsiteltävä kanne nostettiin, joten se on nostettu myöhässä ja sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.

18      Kantaja kiistää ACERin väitteet. Ensinnäkin se väittää, että tehokkaan oikeussuojan vaatimus edellyttää, että sekä valituslautakunnan päätökseen että alkuperäiseen päätökseen voidaan hakea muutosta tuomioistuimessa. Toiseksi kantaja väittää, ettei määräaika kumoamiskanteen nostamiselle alkuperäisestä päätöksestä ollut päättynyt, koska kantajan oli ensin käytettävä sisäistä muutoksenhakumenettelyä valituslautakunnassa, ennen kuin se saattoi nostaa kanteen Euroopan unionin tuomioistuimissa.

19      Ensinnäkin on muistutettava, että kuten edellä 14 kohdasta ilmenee, kantajan esittämät kumoamisvaatimukset kohdistuvat sekä alkuperäiseen päätökseen että valituslautakunnan päätökseen.

20      Lisäksi on huomautettava ensinnäkin, että Saksan liittotasavallan kansallisena sääntelyviranomaisena kantaja on SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu oikeushenkilö. SEUT 263 artiklan viidennessä kohdassa täsmennetään oikeushenkilöiden nostamista kanteista, että ”unionin elinten ja laitosten perustamissäädöksissä voidaan säätää erityisistä edellytyksistä ja menettelysäännöistä, jotka koskevat luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön kannetta kyseisten elinten tai laitosten sellaisten säädösten johdosta, joiden tarkoituksena on tuottaa näitä henkilöitä koskevia oikeusvaikutuksia”.

21      Toiseksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan menettelysääntöjä katsotaan yleensä voitavan soveltaa sinä päivänä, jona ne tulevat voimaan (ks. tuomio 26.3.2015, komissio v. Moravia Gas Storage, C‑596/13 P, EU:C:2015:203, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

22      Koska käsiteltävässä asiassa on kyse energia-alalla toimivaltaisesta unionin elimestä, on viitattava asetukseen 2019/942, jolla korvattiin asetus N:o 713/2009 ja joka sen 47 artiklan mukaisesti tuli voimaan 4.7.2019 eli ennen käsiteltävän kanteen nostamista 21.9.2019 ja ajanjaksona, joka sijoittui alkuperäisen päätöksen antamisen eli 21.2.2019 ja valituslautakunnan päätöksen antamisen eli 11.7.2019 väliin. Kyseisessä asetuksessa vahvistetaan muun muassa ACERin sisäiset toiminta- ja menettelysäännöt.

23      Koska asetuksessa 2019/942 ei säädetä poikkeuksista edellä 21 kohdassa tarkoitettuun siirtymäsäännökseen, on katsottava, että käsiteltävän kanteen nostamispäivänä, johon nähden kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä on arvioitava (ks. vastaavasti tuomio 22.6.2016, Whirlpool Europe v. komissio, T‑118/13, EU:T:2016:365, 49 kohta ja määräys 21.11.2019, ZW v. EKP, T‑727/18, ei julkaistu, EU:T:2019:809, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), kyseiseen kanteeseen sovellettavat menettelysäännöt, joiden mukaan tutkittavaksi ottaminen määräytyy, olivat ne, joista säädetään kyseisessä asetuksessa.

24      Kolmanneksi siitä, millä edellytyksillä alkuperäisestä päätöksestä ja valituslautakunnan päätöksestä voidaan nostaa kumoamiskanne Euroopan unionin tuomioistuimessa, on todettava, että asetuksen 2019/942 28 artiklan 1 kohdasta ja 29 artiklasta, luettuina yhdessä saman asetuksen johdanto-osan 34 perustelukappaleen kanssa, ilmenee, että luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden, jotka ovat tyytymättömiä ACERin päätökseen, joka on osoitettu näille tai koskee näitä suoraan ja erikseen, on saatettava asia valituslautakunnan käsiteltäväksi, kun tämä mahdollisuus on niiden käytettävissä, ja että kun tämä mahdollisuus on olemassa, ainoastaan kanne, jonka ne ovat nostaneet valituslautakunnan päätöksestä, voidaan ottaa tutkittavaksi unionin yleisessä tuomioistuimessa.

25      Asetuksen 2019/942 29 artiklassa täsmennetään, että ”kumoamiskanteet, jotka koskevat ACERin [kyseisen] asetuksen mukaisesti antamia päätöksiä, – – voidaan saattaa unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi vasta sen jälkeen, kun [kyseisen asetuksen] 28 artiklassa tarkoitettua muutoksenhakumenettelyä on käytetty”.

26      Asetuksen 2019/942 28 artiklan 1 kohdassa ja 29 artiklassa, luettuina yhdessä kyseisen asetuksen johdanto-osan 34 perustelukappaleen kanssa, vahvistetaan SEUT 263 artiklan viidennessä kohdassa tarkoitettuja kumoamiskanteita koskevat erityiset edellytykset ja menettelysäännöt, sellaisina kuin unionin lainsäätäjä on ne vahvistanut ACERin perustamissäädöksessä eli asetuksessa 2019/942. Näin ollen asetuksen 2019/942 28 artiklassa, johon kyseisen asetuksen 29 artiklassa viitataan nimenomaisesti, tarkoitetun sisäisen muutoksenhakumenettelyn käyttäminen merkitsee jo luonnostaan sitä, että unionin tuomioistuimet osallistuvat asian käsittelyyn tarvittaessa ainoastaan arvioidakseen sisäisen muutoksenhakumenettelyn lopputuloksen eli tutkiakseen tämän sisäisen muutoksenhakukeinon käyttämisen jälkeen tehdyn päätöksen ja siten valituslautakunnan päätöksen (ks. analogisesti tuomio 28.1.2016, Heli-Flight v. AESA, C‑61/15 P, ei julkaistu, EU:C:2016:59, 81 ja 82 kohta).

27      Näin ollen ACERin päätöksestä nostetun kumoamiskanteen voidaan silloin, kun siitä on tehty sisäinen valitus, katsoa täyttävän tutkittavaksi ottamisen edellytykset vain siltä osin kuin tämä kanne kohdistuu siihen valituslautakunnan päätökseen, jolla tämä sisäinen valitus on hylätty (ks. analogisesti tuomio 28.1.2016, Heli-Flight v. AESA, C‑61/15 P, ei julkaistu, EU:C:2016:59, 84 kohta) tai jolla alkuperäinen päätös on tapauksen mukaan pysytetty. Tästä seuraa, että nimenomaan alkuperäiseen päätökseen liittyviä mahdollisia puutteita koskevat kanneperusteet ja väitteet, joiden ei voida tulkita kohdistuvan myös valituslautakunnan päätökseen, on sivuutettava tehottomina, ja unionin tuomioistuinten on lausuttava ainoastaan valituslautakunnan päätöksen lainmukaisuudesta (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 11.12.2014, Heli-Flight v. AESA, T‑102/13, EU:T:2014:1064, 32 kohta).

28      Käsiteltävässä asiassa kantaja ilmoittaa kannekirjelmän 84 kohdassa, että käsiteltävä kanne kohdistuu alkuperäiseen päätökseen siinä muodossa kuin se oli valituslautakunnan päätöksen jälkeen. Siltä osin kuin viimeksi mainittu päätös perustuu alkuperäisessä päätöksessä esitettyihin perusteluihin tai siinä implisiittisesti tai eksplisiittisesti vahvistetaan kyseiset perustelut, kaikkien kanteeseen sisältyvien kanneperusteiden ja väitteiden, jotka kohdistuvat kyseisiin perusteluihin, on näin ollen katsottava olevan merkityksellisiä valituslautakunnan päätöksen laillisuuden arvioinnin kannalta ja siten tukevan kumoamiskannetta siltä osin kuin se kohdistuu viimeksi mainittuun päätökseen, ja kanne voidaan ottaa tutkittavaksi ainoastaan tämän päätöksen osalta. Sitä vastoin kumoamiskanne on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se kohdistuu alkuperäiseen päätökseen.

 Asiakysymys

29      Käsiteltävän kanteen tueksi kantaja esittää lähinnä kuusi kanneperustetta. Ensimmäinen kanneperuste perustuu asetuksen 2015/1222 9 artiklan 7 ja 12 kohdan rikkomiseen, koska ACER on ylittänyt toimivaltansa. Toinen kanneperuste perustuu lähinnä sovellettavan lain määrittämisessä tehtyyn oikeudelliseen virheeseen, koska valituslautakunnan olisi pitänyt suostua tutkimaan alkuperäisen päätöksen laillisuus sähkön sisämarkkinoista 5.6.2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/943 (EUVL 2019, L 158, s. 54) 14–16 artiklan kannalta. Kolmas kanneperuste perustuu useisiin asetuksen 2019/943 rikkomisiin. Neljäs kanneperuste perustuu asetuksen 2015/1222 rikkomiseen. Viides kanneperuste perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen. Kuudes kanneperuste perustuu syrjintäkiellon periaatteen loukkaamiseen.

 Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu asetuksen 2015/1222 9 artiklan 7 ja 12 kohdan rikkomiseen, koska ACER on ylittänyt toimivaltansa

30      Kantaja väittää, että ACER on alkuperäistä päätöstä tehdessään ylittänyt toimivaltansa. Tältä osin se väittää ensinnäkin, että asetuksen 2015/1222 9 artiklan 7 ja 12 kohdan mukaan ACERin toimivalta on alisteista, koska ACERista tuli toimivaltainen vasta silloin ja vain siltä osin kuin kansalliset sääntelyviranomaiset eivät päässeet sopimukseen yhteistä kapasiteetin laskentamenetelmää koskevista kahdesta muutetusta ehdotuksesta. Kantaja korostaa, että asetuksen 2015/1222 9 artiklan 12 kohdan muut kieliversiot, kuten englanninkielinen versio, on muotoiltu selkeämmin kuin sen saksankielinen versio, johon ACER viittaa. Toiseksi kantajan mukaan näiden säännösten tarkoituksena on pääseminen sopimukseen yhteisistä kapasiteetin laskentamenetelmistä, mikä ei tarkoita sitä, että ACER voi jättää huomiotta tässä yhteydessä saavutetut osittaiset ratkaisut tai kansallisten sääntelyviranomaisten tasolla vahvistetut vaatimukset. Näin ollen ACERin on otettava huomioon mahdolliset kansallisten sääntelyviranomaisten väliset osittaiset ratkaisut ja lausuttava ainoastaan kiistakysymyksistä, jotka näiltä viranomaisilta ovat jääneet ratkaisematta. Kolmanneksi kantaja selittää, että 20.7.2018 päivätyssä kirjeessä kansalliset sääntelyviranomaiset ilmoittivat muodollisesti ACERille, että ne eivät olleet päässeet kaikilta osin sopimukseen tietyistä yhteistä kapasiteetin laskentamenetelmää koskevien kahden muutetun ehdotuksen keskeisistä kohdista ja että ne toimittaisivat sille myöhemmin tarkempia tietoja neuvotteluista, joita ne kävivät näistä keskeisistä kohdista ja tietyistä muista kysymyksistä, minkä ne tekivät 18.9.2018 päivätyllä asiakirjalla. Näin ollen ACER oli kyseisen kirjeen vastaanottaessaan jo tietoinen kaikista kansallisten sääntelyviranomaisten kannoista, ja ainoastaan 10 kohtaa, jotka kyseiset viranomaiset mainitsivat konkreettisesti 18.9.2018 päivätyssä asiakirjassa, saatettiin ACERin käsiteltäviksi, jotta se päättäisi niistä. ACER teki siten virheen, kun se lausui alkuperäisessä päätöksessä myös seikoista, joita ei ollut saatettu sen päätettäviksi, kuten 18.9.2018 päivätystä asiakirjasta ilmenee. Neljänneksi kantaja korostaa, että alkuperäisellä päätöksellä loukataan toissijaisuusperiaatetta, jonka mukaan kaikkien unionin toimielinten on toimittava harkitsevasti niille annetun toimivallan rajoissa, eikä ACER voi etenkään jättää huomiotta kansallisten sääntelyviranomaisten tasolla saavutettuja osittaisia ratkaisuja ja tällä tasolla vahvistettuja vaatimuksia.

31      ACER kiistää kantajan väitteet ja vaatii, että ensimmäinen kanneperuste hylätään. Sen mukaan valituslautakunta totesi päätöksessään perustellusti, että ACER oli toimivaltainen antamaan alkuperäisen päätöksen ja että se näin menetellessään toimi toimivaltansa rajoissa.

32      Käsiteltävässä asiassa on tarkastettava edellä 28 kohdassa kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksistä ja kanteen tueksi esitettyjen kanneperusteiden tehokkuudesta tehdyn arvioinnin mukaisesti, tekikö valituslautakunta virheen, kun se jätti päätöksessään toteamatta, että ACER oli alkuperäistä päätöstä tehdessään ylittänyt toimivaltansa, kuten kantaja oli väittänyt kyseiselle lautakunnalle tekemänsä valituksen tueksi.

33      Tältä osin unionin toimielinten toimivaltasääntöjen osalta oikeuskäytännöstä ilmenee, että määräyksen tai säännöksen, joka on toimen oikeudellinen perusta ja jolla unionin toimielin valtuutetaan toteuttamaan kyseinen toimi, on oltava voimassa sen toteuttamishetkellä (ks. tuomio 26.3.2015, komissio v. Moravia Gas Storage, C‑596/13 P, EU:C:2015:203, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 3.2.2011, Cantiere navale De Poli v. komissio, T‑584/08, EU:T:2011:26, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34      Valituslautakunnan päätöksen, joka on ainoa toimi, jonka laillisuus kantajalla on oikeus riitauttaa käsiteltävän kanteen yhteydessä (ks. edellä 28 kohta), antamisajankohtana eli 11.7.2019 asetus 2019/942 oli jo tullut voimaan ja sitä sovellettiin, ja se korvasi aiemmin sovelletun asetuksen N:o 713/2009 (ks. edellä 22 kohta). Myös asetus 2015/1222 oli voimassa, ja sitä alettiin sen 84 artiklan mukaisesti soveltaa 14.8.2015 eli kahdenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun se oli julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä 25.7.2015. Asetuksen 2019/942 6 artiklan 10 kohdassa, aiemmin asetuksen N:o 713/2009 8 artiklassa, ja asetuksen 2015/1222 9 artiklan 12 kohdassa annettiin ACERille toimivalta lausua tai tehdä kuuden kuukauden kuluessa yksittäisiä päätöksiä sääntelykysymyksistä tai ‑ongelmista, joilla on vaikutuksia rajat ylittävään kauppaan tai rajat ylittävän verkon varmuuteen ja jotka kuuluvat kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltaan, kuten päivänsisäisten markkinoiden ja vuorokausimarkkinoiden yhteisten kapasiteetin laskentamenetelmien hyväksymisestä kullekin kapasiteetin laskenta-alueelle, jos toimivaltaiset kansalliset sääntelyviranomaiset eivät pääse niistä sopimukseen tätä varten asetetussa määräajassa tai jos toimivaltaiset kansalliset sääntelyviranomaiset ovat esittäneet niistä ACERille yhteisen pyynnön. Valituslautakunnan päätöksen antamisajankohtana nämä olivat ainoat säännökset, jotka olisivat voineet tarjota oikeusperustan kyseiselle päätökselle.

35      Käsiteltävän kanneperusteen tutkiminen edellyttää siten asetuksen 2019/942 6 artiklan 10 kohdan, aiemmin asetuksen N:o 713/2009 8 artiklan, ja asetuksen 2015/1222 9 artiklan 12 kohdan tulkintaa sen määrittämiseksi, saattoivatko nämä säännökset muodostaa oikeusperustan ACERin toimivallalle hyväksyä lopullisesti kapasiteetin laskenta-alueen Core päivänsisäisten markkinoiden ja vuorokausimarkkinoiden yhteiset kapasiteetin laskentamenetelmät, sellaisina kuin ne ilmenevät valituslautakunnan päätöksen liitteistä I ja II.

36      Tästä on muistutettava, että vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että kun kyse on unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisesta, on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on (ks. tuomio 11.7.2018, COBRA, C‑192/17, EU:C:2018:554, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 28.1.2020, komissio v. Italia (Maksuviivästysten torjumista koskeva direktiivi), C‑122/18, EU:C:2020:41, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

37      Käsiteltävässä asiassa kapasiteetin laskenta-alueen Core siirtoverkonhaltijat antoivat, kuten ne olivat asetuksen 2015/1222 9 artiklan 1 kohdan ja 7 kohdan a alakohdan ja 20 artiklan 2 kohdan mukaan velvollisia tekemään, kaikkien kyseisen kapasiteetin laskenta-alueen kansallisten sääntelyviranomaisten hyväksyttäväksi ehdotuksensa vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisen markkinoiden yhteiseksi kapasiteetin laskentamenetelmäksi kyseisellä kapasiteetin laskenta-alueella. Asetuksen 2015/1222 9 artiklan 10 kohdan mukaisesti kansallisten sääntelyviranomaisten oli tehtävä päätöksensä näistä ehdotuksista kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun viimeinen asianomaisista sääntelyviranomaisista oli vastaanottanut kyseisen ehdotuksen. Koska kansalliset sääntelyviranomaiset olivat pyytäneet tekemään kyseisiä yhteisiä kapasiteetin laskentamenetelmiä koskeviin ehdotuksiin muutoksia, minkä johdosta siirtoverkonhaltijat antoivat näiden viranomaisten hyväksyttäväksi vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisen markkinoiden yhteistä kapasiteetin laskentamenetelmää koskevat kaksi muutettua ehdotusta, nämä saivat kuitenkin kyseisen asetuksen 9 artiklan 12 kohdan nojalla kahden kuukauden lisämääräajan päätöksen tekemiseen kyseisistä muutetuista ehdotuksista sen jälkeen, kun nämä ehdotukset oli toimitettu niille. On kuitenkin riidatonta, että kapasiteetin laskenta-alueen Core kansalliset sääntelyviranomaiset eivät päässeet kyseisessä määräajassa sopimukseen näistä muutetuista ehdotuksista, mistä ACERille ilmoitettiin 20.7.2018 ja 21.8.2018 päivätyillä CERRF:n puheenjohtajan kirjeillä.

38      Kuten siis ACER perustellusti väittää, sen toimivalta lausua tai tehdä lopullinen päätös vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisen markkinoiden yhteistä kapasiteetin laskentamenetelmää koskevista kahdesta muutetusta ehdotuksesta perustui käsiteltävässä asiassa siihen asetuksen 2019/942 6 artiklan 10 kohdassa ja asetuksen 2015/1222 9 artiklan 12 kohdassa tarkoitettuun olosuhteeseen, että kapasiteetin laskenta-alueen Core kansalliset sääntelyviranomaiset eivät olleet päässeet sopimukseen kyseisistä ehdotuksista niille tätä varten asetetussa kahden kuukauden määräajassa.

39      Ensinnäkin asetuksen 2019/942 6 artiklan, aiemmin asetuksen N:o 713/2009 8 artiklan, ja asetuksen 2015/1222 9 artiklan sanamuodosta ei ilmene, että ACERin käyttäessä tätä toimivaltaa – ja sen lisäksi, että se oli asetuksen 2019/942 6 artiklan 11 kohdan mukaan velvollinen kuulemaan kansallisia sääntelyviranomaisia ja siirtoverkonhaltijoita siinä vaiheessa, kun se valmistelee päätöstään –, viimeksi mainittujen esittämät huomautukset olisivat sitoneet ACERia. Kyseisistä säännöksistä ei etenkään ilmene, että ACERin toimivalta rajoittuisi ainoastaan niihin näkökohtiin, joista kansalliset sääntelyviranomaiset eivät ole päässeet sopimukseen. Päinvastoin asetuksen 2019/942 6 artiklan 10 kohdassa, aiemmin asetuksen N:o 713/2009 8 artiklan 1 kohdassa, ja asetuksen 2015/1222 9 artiklan 12 kohdassa ”sääntelykysymykset” tai ”asia” luetaan ensisijaisesti kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltaan ja ainoastaan siinä tapauksessa, etteivät nämä pääse niistä sopimukseen, ACERin toimivaltaan, ja niitä pidetään yhtenä erottamattomana kokonaisuutena, joka on saatettava ensin kokonaisuudessaan kansallisten sääntelyviranomaisten ja sen jälkeen ACERin käsiteltäväksi tekemättä tällaista erottelua. Sanamuotonsa valossa asetuksen 2019/942 6 artiklaa, aiemmin asetuksen N:o 713/2009 8 artiklaa, ja asetuksen 2015/1222 9 artiklaa on näin ollen tulkittava siten, että jos toimivaltaiset kansalliset sääntelyviranomaiset eivät pääse ratkaisuun niiden käsiteltäväksi saatetun sääntelyasian kaikista näkökohdista tätä varten asetetussa määräajassa, ACER on toimivaltainen päättämään asiasta itse, eikä sen toimivalta rajoitu ainoastaan niihin kysymyksiin tai yksittäisiin näkökohtiin, joista kyseiset kansalliset sääntelyviranomaiset eivät päässeet yksimielisyyteen.

40      Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa kantajan väitteellä, jonka mukaan asetuksen 2015/1222 9 artiklan 12 kohdan englanninkielinen versio, jossa säädetään, että ACER on toimivaltainen päättämään siirtoverkonhaltijoiden ehdotuksista ”[w]here the competent regulatory authorities have not been able to reach an agreement” (jos toimivaltaiset sääntelyviranomaiset eivät ole kyenneet pääsemään niistä sopimukseen), tukee sitä näkemystä, että ACERin toimivalta rajoittuu ainoastaan niihin sääntelykysymyksen näkökohtiin, joista kansalliset sääntelyviranomaiset eivät ole päässeet sopimukseen.

41      Tältä osin on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jossakin kieliversiossa käytettyä unionin oikeuden säännöksen sanamuotoa ei voida käyttää tämän säännöksen ainoana tulkintaperusteena eikä sille voida antaa etusijaa muihin kieliversioihin nähden. Unionin oikeuden säännöksiä on nimittäin tulkittava ja sovellettava yhtenäisesti ottaen huomioon kaikilla unionin kielillä laaditut versiot (ks. tuomio 6.6.2018, Tarragó da Silveira, C‑250/17, EU:C:2018:398, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Unionin oikeuden tekstin erikielisten versioiden poiketessa toisistaan kyseessä olevaa säännöstä on siten tulkittava sen lainsäädännön systematiikan ja tavoitteen mukaan, jonka osa säännös on (ks. vastaavasti tuomio 7.7.2016, Ambisig, C‑46/15, EU:C:2016:530, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

42      Käsiteltävässä tapauksessa on todettava, että edellä 40 kohdassa esitetystä englanninkielisen version tekstistä johdettu sääntö ei olennaisesti poikkea säännöstä, joka ilmenee muista kieliversioista, kuten tšekin-, saksan- tai ranskankielisestä versiosta, joissa säädetään, että ACER on toimivaltainen päättämään ”[p]okud příslušné regulační orgány nedokážou – – dosáhnout dohody”, ”[f]alls es den Regulierungsbehörden nicht gelingt, – – eine Einigung – – zu erzielen” tai ”[l]orsque les autorités de régulation compétentes ne sont pas parvenues à un accord”. Näiden muiden kieliversioiden sanamuodot tukevat kyseisestä säännöksestä edellä 39 kohdassa tehtyä tulkintaa.

43      Toiseksi tätä asetuksen 2019/942 6 artiklan 10 kohdan, aiemmin asetuksen N:o 713/2009 8 artiklan, ja asetuksen 2015/1222 9 artiklan 12 kohdan sanamuodon mukaista tulkintaa tukevat kyseisten säännösten asiayhteys ja sen lainsäädännön tavoitteet, jonka osia nämä säännökset ovat, sellaisina kuin ne ilmenevät sen valmisteluasiakirjoista.

44      Tältä osin asetuksen N:o 713/2009 taustalla olevan ehdotuksen energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta annettavaksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi (KOM(2007) 0530 lopullinen) perusteluista ilmenee, että ehdotukseen sisältyneet säännökset perustuivat erityisesti siihen näkemykseen, että ”vaikka energian sisämarkkinat [olivatkin] kehittyneet merkittävästi, sääntely [oli] edelleen puutteellista rajat ylittävissä kysymyksissä” ja että ”– – lähestymistapa, joka käytännössä [vaati] yleensä 27 sääntelyviranomaisen ja yli 30 siirtoverkonhaltijan yksimielisyyttä sopimukseen pääsemiseksi, ei [ollut tuottanut] riittäviä tuloksia” eikä ”johtanut todellisiin päätöksiin vaikeista kysymyksistä, joihin nyt [oli] tartuttava”. Näistä syistä päätettiin perustaa ”virasto[, joka] täydentäisi Euroopan tasolla sääntelyviranomaisten kansallisella tasolla toteuttamia sääntelytehtäviä” ja jolle annettaisiin muun muassa ”valtuudet tehdä yksittäisiä päätöksiä”. ACERille oli annettava nämä valtuudet ”tiettyjen rajat ylittävien kysymysten käsittelemiseksi”, jotta se voisi erityisesti tehdä päätöksiä ”useamman kuin yhden jäsenvaltion alueella sijaitsevaan infrastruktuuriin sovellettavasta sääntelyjärjestelmästä”, kuten asetuksen N:o 713/2009 8 artiklassa lopulta säädettiin.

45      Lisäksi asetuksen 2019/942 taustalla olleen ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta (KOM/2016/0863 final) perusteluista ilmenee, että ehdotuksen sisältyneiden säännösten tarkoituksena oli muun muassa ”viranomaisvalvonnan mukauttaminen alueellisiin markkinoihin”. Vaikutti siltä, että näiden markkinoiden uusia realiteetteja ei vastannut etenkään se, että ”kaikista viranomaispäätöksistä [vastasivat] – – kansalliset sääntelyviranomaiset, jopa tapauksissa, joissa [tarvittiin] yhteistä alueellista ratkaisua” ja että ”viranomaisvalvonta [oli] edelleen hajanaista, mikä [johti] toisistaan poikkeavien päätösten ja tarpeettomien viivästysten riskiin”. Näistä syistä katsottiin, että ”ACERin toimivaltuuksien vahvistaminen niissä rajat ylittävissä kysymyksissä, jotka vaativat koordinoitua alueellista päätöstä, edistäisi nopeampaa ja tehokkaampaa päätöksentekoa rajat ylittävissä kysymyksissä”, kun otettiin huomioon, että ”kansalliset sääntelyviranomaiset, jotka päättäisivät näistä kysymyksistä määräenemmistöllä ACERin puitteissa, olisivat edelleen täysimittaisesti mukana prosessissa”. Sitä, että ACERille annettiin ”rajallisia lisävaltuuksia”, pidettiin toissijaisuusperiaatteen mukaisena, koska ACER toimi ”aloilla, joilla hajanainen kansallinen päätöksenteko kysymyksissä, joilla on rajat ylittävää merkitystä, johtaisi ongelmiin tai epäjohdonmukaisuuksiin sisämarkkinoiden kannalta”. Tätä pidettiin myös suhteellisuusperiaatteen mukaisena, koska ”ACERille [annettiin] uusia tehtäviä erityisesti energiajärjestelmien alueellisessa yhteistyössä, mutta samalla [säilytettiin] kuitenkin kansallisten sääntelyviranomaisten keskeinen asema energia-alan sääntelyssä”. Tässä yhteydessä asetusehdotuksen ”luvussa [I] ACERille [asetettiin] myös useita uusia tehtäviä, jotka [koskivat] tiettyjen alueellisiin käyttökeskuksiin liittyvien toimintojen koordinointia viraston sisällä, nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden valvontaa sekä tuotannon riittävyyteen ja riskeihin varautumiseen liittyvien menetelmien ja ehdotusten hyväksymistä”. Nämä ACERin uudet tehtävät vahvistettiin muun muassa asetuksen 2019/942 6 artiklan 10 kohdassa.

46      Näiden asetusehdotusten perusteluista ilmenee unionin lainsäätäjän selkeä pyrkimys tehostaa ja nopeuttaa rajatylittäviä kysymyksiä koskevien vaikeiden mutta välttämättömien päätösten tekemistä lujittamalla ACERin toimivaltaa tehdä yksittäisiä päätöksiä siten, että samalla säilytetään kansallisten sääntelyviranomaisten keskeinen asema energia-alan sääntelyssä.

47      Tämä on myös tiettyjen asetuksella N:o 713/2009 ja asetuksella 2019/942 säädettyjen tavoitteiden mukaista. Kuten nimittäin asetuksen 2019/942 johdanto-osan kymmenennessä perustelukappaleessa ja aiemmin asetuksen N:o 713/2009 johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa muistutettiin, jäsenvaltioiden olisi toimittava tiiviissä yhteistyössä ja poistettava sähkön ja maakaasun rajat ylittävän kaupan esteet unionin energiapoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi, ja riippumaton keskuselin eli ACER perustettiin täydentämään unionin tason sääntelyn puutteellisuutta ja edistämään sähkön ja maakaasun sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa. Kuten asetuksen 2019/942 johdanto-osan 11 perustelukappaleessa ja aiemmin asetuksen N:o 713/2009 johdanto-osan kuudennessa perustelukappaleessa todettiin, ACERin olisi varmistettava, että sääntelyviranomaisten harjoittamaa sääntelyä koordinoidaan asianmukaisesti ja että sitä tarvittaessa täydennetään unionin tasolla. Näin ollen, kuten asetuksen 2019/942 johdanto-osan 33 ja 34 perustelukappaleessa ja aiemmin asetuksen N:o 713/2009 18 ja 19 perustelukappaleessa täsmennetään, kyseisellä asetuksella annetaan ACERille omat päätöksentekovaltuudet, jotta se voi suorittaa sääntelytehtävänsä tehokkaasti, avoimesti, perustellusti ja ennen kaikkea sähkön- ja kaasuntuottajiin sekä siirtoverkonhaltijoihin ja kuluttajiin nähden riippumattomasti. Näitä valtuuksia käyttäessään sen on varmistettava, että se noudattaa päätöksissään unionin energiaoikeutta valituslautakunnan, joka on osa ACERia mutta siitä riippumaton, ja Euroopan unionin tuomioistuimen valvonnassa.

48      Tästä seuraa, että ACERille on annettu omat sääntely- ja päätöksentekovaltuudet, että se käyttää niitä riippumattomasti ja omalla vastuullaan voidakseen toimia kansallisten sääntelyviranomaisten tilalla silloin, kun nämä viranomaiset eivät vapaaehtoisella yhteistyöllä saa aikaiseksi yksittäisiä päätöksiä niiden sääntelyvaltaan kuuluvista erityisistä kysymyksistä tai asioista. Kuten asetuksen 2019/942 johdanto-osan 11 ja 45 perustelukappaleesta ja aiemmin asetuksen N:o 713/2009 6 ja 29 perustelukappaleesta ilmenee, ACERista tulee toimivaltainen päättämään riippumattomasti ja omalla vastuullaan sähkön ja maakaasun sisämarkkinoiden toiminnan kannalta tärkeistä sääntelykysymyksistä tai asioista vain silloin ja vain siltä osin kuin unionin tavoitteita ei ole voitu riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden välisellä yhteistyöllä SEU 5 artiklassa vahvistettujen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti, koska kansalliset sääntelyviranomaiset eivät ole päässeet kokonaissopimukseen ensisijaisesti niiden toimivaltaan kuuluvista sääntelykysymyksistä tai asioista.

49      Asetuksen 2019/942 6 artiklan, aiemmin asetuksen N:o 713/2009 8 artiklan, ja asetuksen 2015/1222 9 artiklan taustalla olevan järjestelmän logiikka on siten se, että silloin kansalliset sääntelyviranomaiset eivät jäsenvaltioiden tasolla ole onnistuneet tekemään määräajassa yksittäistä päätöstä sähkön sisämarkkinoiden toiminnan kannalta tärkeistä sääntelykysymyksistä tai asioista, jotka kuuluvat niiden toimivaltaan, kuten asetuksen 2015/1222 9 artiklan 1 kohdassa ja 7 kohdan a alakohdassa ja 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen yhteisten alueellisten kapasiteetin laskentamenetelmien laatimisesta, toimivalta tämän päätöksen tekemiseen siirtyy ACERille, eikä ole säädetty, että osa tästä toimivallasta säilyisi kansallisella tasolla sääntelyviranomaisilla esimerkiksi niiden sääntelykysymysten tai käsiteltäväkseen saatetun asian näkökohtien osalta, joista ne ovat päässeet sopimukseen.

50      Koska ACER käyttää toimivaltaansa riippumattomasti ja omalla vastuullaan, valituslautakunta myös totesi perustellusti päätöksensä 157 kohdassa, ettei se ole sidottu kantaan, jonka toimivaltaiset kansalliset sääntelyviranomaiset ovat omaksuneet niistä sääntelykysymyksistä tai käsiteltäväkseen saatetun asian näkökohdista, joista ne ovat päässeet sopimukseen, etenkään silloin, kun se katsoo, ettei tämä kanta ole unionin energiaoikeuden mukainen. Kantaja ei ole käsiteltävän kanteen yhteydessä kiistänyt myöskään tätä valituslautakunnan arviota.

51      Koska ACERille on annettu omat päätöksentekovaltuudet, jotta se voi suorittaa sääntelytehtävänsä tehokkaasti, asetuksen 2019/942 6 artiklaa, aiemmin asetuksen N:o 713/2009 8 artiklaa, ja asetuksen 2015/1222 9 artiklaa on lisäksi tulkittava siten, että ACER voi niiden nojalla muuttaa siirtoverkonhaltijoiden esittämiä ehdotuksia ennen niiden hyväksymistä sen varmistamiseksi, että ne ovat unionin energiaoikeuden mukaisia. Tämä toimivalta on välttämätön, jotta ACER voi suorittaa sääntelytehtävänsä tehokkaasti, sillä kuten valituslautakunta perustellusti korosti riidanalaisen päätöksen 150 kohdassa, yhdessäkään asetuksen 2019/942, aiemmin asetuksen N:o 713/2009, tai asetuksen 2015/1222 säännöksessä ei säädetä asetuksen 2015/1222 9 artiklan kansallisia sääntelyviranomaisia koskevan 12 kohdan ensimmäisen ja toisen virkkeen tapaan, että ACER voi pyytää siirtoverkonhaltijoita muuttamaan ehdotustaan ennen sen hyväksymistä. Viimeksi mainittuja säännöksiä nimittäin sovelletaan ainoastaan asetuksen 2015/1222 9 artiklan 10 kohdassa tarkoitetun kansallisten sääntelyviranomaisten välisen koordinointi- ja yhteistyömenettelyn yhteydessä, jotta niiden olisi helpompi päästä sopimukseen, mutta ei ACERin omien päätöksentekovaltuuksien perusteella, jotka sille annetaan kyseisen asetuksen 9 artiklan 12 kohdan kolmannen virkkeen nojalla siinä tapauksessa, että tällaiseen sopimukseen ei päästä.

52      Lopuksi on korostettava, että annettaessa ACERille nämä omat päätöksentekovaltuudet asetuksessa 2019/942 ja aiemmin asetuksessa N:o 713/2009 on samalla huolehdittu siitä, että kansalliset sääntelyviranomaiset säilyttävät keskeisen asemansa energia-alan sääntelyssä, sillä kyseisen asetuksen 24 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ja aiemmin asetuksen N:o 713/2009 17 artiklan 3 kohdan mukaan ACER johtajansa edustamana vahvistaa tai antaa päätöksensä vasta sen jälkeen, kun se on saanut tai hankkinut puoltavan lausunnon sääntelyneuvostolta, jossa Euroopan komission ohella ovat edustettuina kaikki kansalliset sääntelyviranomaiset, ja kyseisen neuvoston jäsenellä on kullakin yksi ääni, ja se tekee päätöksensä jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä, kuten kyseisen asetuksen 21 artiklassa ja 22 artiklan 1 kohdassa ja aiemmin asetuksen N:o 713/2009 14 artiklassa säädetään.

53      Näin ollen asetuksen 2019/942 6 artiklan, aiemmin asetuksen N:o 713/2009 8 artiklan, ja asetuksen 2015/1222 9 artiklan tarkoitus sekä asiayhteys, johon nämä säännökset kuuluvat, vahvistavat, että jos toimivaltaiset kansalliset sääntelyviranomaiset eivät pääse sopimukseen kaikista niiden käsiteltäväksi saatetun sääntelykysymyksen näkökohdista tätä varten asetetussa määräajassa, ACER on toimivaltainen itse lausumaan tai päättämään kyseisestä asiasta, tämän kuitenkaan rajoittamatta kansallisille sääntelyviranomaisille annetun keskeisen aseman säilyttämistä edellyttämällä sitä, että ACERin päätöksille on saatava sääntelyneuvoston puoltava lausunto, eikä ACERin toimivalta rajoitu pelkästään niihin näkökohtiin, joista kansalliset sääntelyviranomaiset eivät päässeet yksimielisyyteen.

54      Kolmanneksi tätä asetuksen 2019/942 6 artiklan, aiemmin asetuksen N:o 713/2009 8 artiklan, ja asetuksen 2015/1222 9 artiklan tulkintaa ei voida kyseenalaistaa käsiteltävän asian olosuhteiden perusteella.

55      Ensinnäkin asetuksen 2015/1222 9 artiklan 1 kohdasta ja 7 kohdan a alakohdasta ja 20 artiklan 2 kohdasta ilmenee, että kukin yhteinen alueellinen kapasiteetin laskentamenetelmä on erottamaton sääntelykokonaisuus, jolle on saatava toimivaltaisten sääntelyviranomaisten yksimielinen hyväksyntä. Näin ollen valituslautakunta totesi perustellusti päätöksensä 156 kohdassa, että ”näiden yhteisten kapasiteetin laskentamenetelmien yksittäisistä näkökohdista (joista [kansalliset sääntelyviranomaiset] olivat erimielisiä) ei välttämättä ollut mahdollista päättää joutumatta samalla muuttamaan [näiden yhteisten kapasiteetin laskentamenetelmien] muita näkökohtia (joista [kansalliset sääntelyviranomaiset] olivat päässeet sopimukseen), kun otetaan huomioon [näiden] eri näkökohtien mahdollinen vuorovaikutus ja ristikkäisvaikutukset”. Kantaja ei sitä paitsi ole käsiteltävän kanteen yhteydessä kiistänyt tätä valituslautakunnan arviota eikä etenkään osoittanut, että käsiteltävässä tapauksessa ne kapasiteetin laskenta-alueen Core vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden yhteiseen kapasiteetin laskentamenetelmään liittyvät sääntelykysymykset tai näkökohdat, joista kyseisen kapasiteetin laskenta-alueen kansalliset sääntelyviranomaiset olivat päässeet sopimukseen, kuten 18.9.2018 päivätty asiakirja osoitti, olisi voitu erottaa näissä yhteisissä kapasiteetin laskentamenetelmissä esiin tulleista muista kysymyksistä tai näkökohdista.

56      Toiseksi ja siltä osin kuin kantaja viittaa tältä osin 18.9.2018 päivätyn asiakirjan sisältöön, on huomautettava, että viimeksi mainittu on kansallisten sääntelyviranomaisten laatima asiakirja, joka ei sido ACERia oikeudellisesti eikä voi vaikuttaa asetuksen 2019/942 6 artiklan, aiemmin asetuksen N:o 713/2009 8 artiklan, tai asetuksen 2015/1222 9 artiklan ulottuvuuden tai niihin perustuvien ACERin toimivaltuuksien tai velvollisuuksien ulottuvuuden määrittämiseen. Joka tapauksessa on todettava, ettei kyseisen asiakirjan sisältö tue kantajan väitettä, jonka mukaan 18.9.2018 päivätyssä asiakirjassa on tehty konkreettisesti ero sellaisten kapasiteetin laskenta-alueen Core vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden yhteiseen kapasiteetin laskentamenetelmään liittyvien sääntelykysymysten tai näkökohtien, joista kyseisen kapasiteetin laskenta-alueen kansalliset sääntelyviranomaiset ovat päässeet sopimukseen, ja sellaisten kysymysten tai näkökohtien, joista ne eivät ole päässeet sopimukseen määräajassa ja jotka sellaisinaan kuuluvat ACERin toimivaltaan, välillä.

57      Kapasiteetin laskenta-alueen Core kansalliset sääntelyviranomaiset nimittäin totesivat 18.9.2018 päivätyssä asiakirjassa täysin epävirallisesti, että vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden yhteistä kapasiteetin laskentamenetelmää koskevat ehdotukset, joita siirtoverkonhaltijat olivat esittäneet kyseisellä kapasiteetin laskenta-alueella, eivät täyttäneet kaikkia asetuksen 2015/1222 vaatimuksia, että ne olivat ”kaikkea muuta kuin toimeenpanokelpoisia” ja että kyseiset viranomaiset eivät siten voineet hyväksyä niitä sellaisinaan. Lisäksi ne korostivat, etteivät kyseiset ehdotukset perustuneet selkeisiin, ymmärrettäviin ja täsmällisiin määritelmiin ja tarkoin määritettyihin ja perusteltuihin rajoihin ja arvoihin. Nämä huomautukset osoittavat, että se, etteivät toimivaltaiset kansalliset sääntelyviranomaiset hyväksyneet kapasiteetin laskenta-alueen Core vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden yhteistä kapasiteetin laskentamenetelmää koskevia siirtoverkonhaltijoiden ehdotuksia, ei käsiteltävässä tapauksessa johtunut niinkään siitä, että viranomaiset olivat erimielisiä tietyistä kysymyksistä tai tietyistä mainittujen yhteisten kapasiteetin laskentamenetelmien täsmällisistä ja konkreettisista näkökohdista, vaan se johtui siitä, että siirtoverkonhaltijoiden viranomaisille esittämissä ehdotuksissa oli todettu vakava yleinen asetuksen 2015/1222 vaatimusten mukaisuutta koskeva ongelma.

58      Lisäksi ja joka tapauksessa 18.9.2018 päivätystä asiakirjasta ilmenee, että siinä kapasiteetin laskenta-alueen Core kansalliset sääntelyviranomaiset eivät niinkään todenneet, että ne olivat erimielisiä tietyistä kyseisen kapasiteetin laskenta-alueen vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden yhteisiin kapasiteetin laskentamenetelmiin liittyvistä sääntelykysymyksistä tai tietyistä täsmällisistä ja konkreettisista näkökohdista, vaan ne pikemminkin totesivat, että niiden oli mahdotonta päästä kokonaissopimukseen näistä kysymyksistä tai näkökohdista. Tietyt kysymykset nimittäin mainittiin kyseisessä asiakirjassa sekä kohdissa, joista oli päästy sopimukseen, että kohdissa, joista oli ollut erimielisyyttä. Näitä kysymyksiä olivat muun muassa kapasiteetin laskennassa käytettyjen kriittisten verkkoelementtien ja vikatapahtumien valintamenetelmä, pitkällä aikavälillä jaettujen kapasiteettien integrointi ja kapasiteetin vahvistamisessa noudatettava menetelmä. Vaikka siis oletettaisiin, että kyseisen kapasiteetin laskenta-alueen vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden yhteiseen kapasiteetin laskentamenetelmään liittyvät tietyt sääntelykysymykset ja täsmälliset ja konkreettiset näkökohdat olisi voitu erottaa muista kysymyksistä ja näkökohdista, on kuitenkin niin, että kohdat, joista alueen Core kansalliset sääntelyviranomaiset olivat yksimielisiä, ja kohdat, joista ne olivat erimielisiä kyseisen kapasiteetin laskenta-alueen vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden yhteisen kapasiteetin laskentamenetelmän osalta, eivät käsiteltävässä tapauksessa olleet yhteneväisiä kyseisten yhteisten kapasiteetin laskentamenetelmien sääntelykysymysten tai näkökohtien kanssa, jotka oli selvästi rajattu.

59      Lisäksi 18.9.2018 päivätyn asiakirjan sisällöstä ilmenee, että kapasiteetin laskenta-alueen Core kansalliset sääntelyviranomaiset odottivat ACERilta sitä, että se toimivaltaansa käyttäessään tarkastaa ja varmistaa, että kapasiteetin laskenta-alueen Core vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden yhteisiin kapasiteetin laskentamenetelmiin sisältyvät säännöt, joilla vältetään syrjintä sisäisen ja tarjousalueiden välisen kaupan välillä, kuten asetuksen 2015/1222 21 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdassa edellytetään, ja tästä sääntelykysymyksestä ne eivät olleet päässeet kokonaissopimukseen. Tällaiseen tavoitteeseen pyrkiminen saattoi edellyttää sitä, että kapasiteetin laskentasääntöjä tarkastellaan uudelleen ja tarvittaessa muutetaan sen varmistamiseksi, että ne ovat yhdenmukaiset niiden sääntöjen kanssa, joilla pyritään nimenomaisesti välttämään syrjintä sisäisen ja tarjousalueiden välisten kauppojen välillä. Asiakirja-aineiston tiedoista myös ilmenee, että käsiteltävässä asiassa tilanne oli tällainen, koska alkuperäisen päätöksen liitteiden I ja II säännökset, jotka kantaja on riitauttanut, annettiin sen varmistamiseksi, että sisäisen ja tarjousalueiden välisten kauppojen välisen syrjinnän estämisen periaatetta noudatetaan. Tämä osoittaa jälleen, että kohdat, joista alueen Core kansalliset sääntelyviranomaiset olivat yksimielisiä, ja kohdat, joista ne olivat erimielisiä kyseisen kapasiteetin laskenta-alueen vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden yhteisen kapasiteetin laskentamenetelmän osalta, eivät välttämättä olleet yhteneväisiä kyseisten yhteisten kapasiteetin laskentamenetelmien sääntelykysymysten tai näkökohtien kanssa, jotka oli selvästi rajattu.

60      Kolmanneksi ja viimeiseksi toissijaisuusperiaatteen loukkaamiseen perustuvasta kantajan väitteestä on todettava, että kantaja ei ole esittänyt tämän väitteensä tueksi mitään yksityiskohtaisempaa väitettä, joka voisi osoittaa, että tällainen loukkaus on tapahtunut. Käsiteltävässä asiassa alkuperäinen päätös ja valituslautakunnan päätös annettiin asetuksessa N:o 713/2009 ja asetuksessa 2015/1222 säädettyjä menettelyjä noudattaen, ja kyseisissä asetuksissa säädetään SEU 5 artiklassa vahvistettujen annetun toimivallan periaatteen ja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti, ja kuten asetuksen 2019/942 johdanto-osan 29 perustelukappaleessa nyttemmin muistutetaan, että ACERista tulee toimivaltainen antamaan yksittäisiä päätöksiä sääntelykysymyksistä tai ‑asioista, jotka kuuluvat ensisijaisesti kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltaan, ainoastaan selkeästi määritellyissä olosuhteissa ja ainoastaan kysymyksissä, jotka liittyvät tarkoitukseen, jota varten se on perustettu (ks. edellä 37 ja 48 kohta). Nämä menettelyt takaavat erityisesti sen, että ACER toimii ainoastaan toissijaisesti kansallisiin sääntelyviranomaisiin nähden ja vain silloin, kun viimeksi mainitut eivät pääse sopimukseen sähkön ja maakaasun sisämarkkinoiden toiminnan kannalta tärkeistä sääntelykysymyksistä tai asioista (ks. edellä 48 kohta). Joka tapauksessa on todettava, kuten edellä 52 ja 53 kohdassa jo täsmennettiin, että asetuksella 2019/942 ja aiemmin asetuksella N:o 713/2009 ACERille annettiin omat päätöksentekovaltuudet ja varmistettiin samalla kansallisten sääntelyviranomaisten keskeisen aseman säilyminen edellyttämällä sitä, että ACERin päätöksille on saatu sääntelyneuvoston puoltava lausunto. Näin ollen kantajan väite, joka koskee toissijaisuusperiaatteen loukkaamista, on hylättävä.

61      Edellä esitetyn kokonaisarvioinnin perusteella on todettava, ettei valituslautakunta tehnyt oikeudellista virhettä, kun se ei päätöksessään todennut, että ACER oli alkuperäistä päätöstä tehdessään ylittänyt toimivaltansa päättämällä kapasiteetin laskenta-alueen Core vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden yhteisten kapasiteetin laskentamenetelmien niistä näkökohdista, jotka 18.9.2018 päivätyssä asiakirjassa mainittiin kohtina, joista kyseisen kapasiteetin laskenta-alueen kansalliset sääntelyviranomaiset olivat päässeet sopimukseen.

62      Näin ollen ensimmäinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

 Toinen kanneperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen, jonka valituslautakunta teki sovellettavan lain määrittämisessä, koska sen olisi pitänyt suostua tutkimaan alkuperäisen päätöksen laillisuus asetuksen 2019/943 14–16 artiklan kannalta

63      Toinen kanneperuste perustuu oikeudelliseen virheeseen, jonka valituslautakunta teki päätöksessään siltä osin kuin se ei tutkinut alkuperäisen päätöksen laillisuutta asetuksen 2019/943 14–16 artiklan, joka ACERin oli otettava huomioon kyseisessä päätöksessä, kannalta.

64      Ensinnäkin kantaja moittii valituslautakuntaa siitä, ettei se soveltanut asetuksen 2019/943 14–16 artiklaa, vaikka nämä artiklat olivat voimassa ajankohtana, jona se antoi päätöksensä. Kantaja muistuttaa, että unionin toimen laillisuus on arvioitava toimen antamisajankohtana olemassa olleiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella. Yhtäältä se toteaa, että asetus 2019/943 tuli voimaan 4.7.2019 eli alkuperäisen päätöksen antamisen jälkeen mutta ennen valituslautakunnan päätöksen antamista. Toisaalta käsiteltävä kanne kohdistuu alkuperäiseen päätökseen, sellaisena kuin se on pysytetty valituslautakunnan päätöksellä, eli olennaisin osin molempiin päätöksiin, jotka muodostavat yhden ja saman oikeudellisen kokonaisuuden. Näin ollen valituslautakunta oli velvollinen soveltamaan asetusta 2019/943 etenkin, koska se teki päätöksessään uuden, itsenäisen ja täydellisen tutkimuksen käsiteltävästä asiasta, joten se olisi hyvin voinut ottaa huomioon tällä välin tapahtuneen uuden oikeudellisen kehityksen, kuten asetuksen 2019/943 14–16 artiklan voimaantulon.

65      Toiseksi kantaja väittää aluksi, että ACER loukkasi alkuperäisessä päätöksessään unionin toimielinten välisen vilpittömän yhteistyön periaatetta. Tältä osin se väittää, että alkuperäisen päätöksen antamisajankohtana ACER tunsi jo tarkasti asetuksen 2019/943 14–16 artiklaan sisältyvät ratkaisevat vaatimukset. Ensinnäkin viimeksi mainittu päätös annettiin lainsäädäntömenettelyn myöhäisessä vaiheessa, jolloin toimivaltaiset Euroopan unionin neuvoston komiteat ja Euroopan parlamentin valiokunnat olivat laatineet ja hyväksyneet kyseisen asetuksen edellä mainitut artiklat. Lehdissä oli jo julkaistu yksityiskohtaisia artikkeleita uudesta asetuksesta 2019/943. Lisäksi kantaja huomauttaa, että se oli 4.2.2019 päivätyllä sähköpostiviestillä kiinnittänyt ACERin huomiota asetuksen 2019/943 14–16 artiklassa mainittuihin vaatimuksiin ja ilmaissut epäilevänsä, olivatko kapasiteetin laskenta-alueen Core vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden yhteiset kapasiteetin laskentamenetelmät, jotka ACER aikoi hyväksyä, kyseisten vaatimusten mukaisia. Lopuksi kantaja korostaa, että vaikka alkuperäisessä päätöksessä oli useita viittauksia uuden asetuksen 2019/943 säännöksiin, nämä viittaukset koskivat niitä näkökohtia, jotka tukivat ACERin näkemystä, mikä merkitsi tulevan unionin oikeuden mielivaltaista ja valikoivaa huomioon ottamista ja näin ollen vilpittömän yhteistyön periaatteen loukkaamista.

66      Toiseksi kantaja moittii ACERia siitä, että se loukkasi alkuperäisessä päätöksessä oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita. Se väittää, että oikeuskäytännön (tuomio 22.1.1997, Opel Austria v. neuvosto, T‑115/94, EU:T:1997:3) mukaan oikeusvarmuuden periaate voi tietyin rajoituksin edellyttää myös tulevien oikeudellisten toimien huomioon ottamista erityisesti silloin, kun kyseinen toimi on ennakoitavissa, riittävän tarkasti määritelty ja yhteensopimaton sen lainsäädännön kanssa, joka tuolloin on hyväksyttävä.

67      Kolmanneksi kantaja hylkää tehottomana ACERin väitteen, joka perustuu taannehtivuuskiellon periaatteen mahdolliseen loukkaukseen. Se katsoo, että yhtäältä tulevan unionin lainsäädännön täytäntöönpano on erotettava unionin toimielinten velvollisuudesta ottaa päätöksissään huomioon sellainen lainsäädännössä tapahtuva tuleva kehitys, joka on jo ennakoitavissa, ja että toisaalta on pidätyttävä toteuttamasta toimenpiteitä, jotka ovat ristiriidassa tulevien ylemmäntasoisten oikeudellisten toimien kanssa.

68      ACER kiistää kantajan väitteet ja vaatii toisen kanneperusteen hylkäämistä. Ensinnäkin se väittää, että tutkiessaan alkuperäisen päätöksen valituslautakunnan olisi pitänyt tarkastaa, oliko kyseisessä päätöksessä tehty virhe sovellettavan lainsäädännön määrittämisessä. Tältä osin se väittää, että sen oli annettava päätöksensä sen antamisajankohtana olemassa olleiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella. Alkuperäisen päätöksen antamisajankohtana asetus 2019/943 ja erityisesti sen 14–16 artikla eivät kuitenkaan olleet vielä voimassa eikä unionin lainsäätäjä ollut edes lopullisesti hyväksynyt niitä. Näin ollen ACERin mukaan oli perusteltua, ettei se tukeutunut alkuperäisessä päätöksessä asetukseen 2019/943 ja erityisesti kyseisen asetuksen 14–16 artiklaan ja ettei valituslautakunta tämän seurauksena tutkinut kyseistä päätöstä mainittujen artiklojen kannalta, joihin kantaja oli vedonnut kyseiselle lautakunnalle tekemässään valituksessa. ACER myös kiistää kantajan väitteet valituslautakunnan alkuperäiseen päätökseen kohdistaman valvonnan itsenäisyydestä. Asetuksen 2019/942 28 artiklan 5 kohdan säännösten mukaan valituslautakunnalla ei nimittäin ole toimivaltaa korvata alkuperäistä päätöstä omalla päätöksellään eikä ratkaista asiaa itse. Kantajan väitteestä, jossa lähdetään siitä, että valituslautakunnan olisi pitänyt päätöksessään ottaa huomioon alkuperäisen päätöksen antamisen jälkeen tapahtunut uusi oikeudellinen kehitys, ACER toteaa, ettei tämä tarkoita sitä, että kyseisen lautakunnan on tarkastettava alkuperäisen päätöksen yhteensopivuus tiettyjen sellaisten asetuksen 2019/943 säännösten kanssa, jotka ovat tulleet voimaan kyseisen päätöksen antamisen jälkeen.

69      Toiseksi ACER väittää ensinnäkin, että alkuperäisen päätöksen antamisajankohtana asetusta 2019/943 koskeva lainsäädäntömenettely oli jo käynnissä ja ettei kyseinen asetus sisältynyt tuolloin voimassa olleeseen oikeusjärjestykseen, joten ACER ei voinut tietää, hyväksyttäisiinkö tämä asetus konkreettisesti, eikä etenkään, mikä sen sisältö olisi ja milloin se tarkkaan ottaen hyväksyttäisiin. ACERin mukaan ei ollut ilmeistä eikä ennakoitavissa, että alkuperäinen päätös voisi olla yhteensopimaton tiettyjen vasta myöhemmin annettujen asetuksen 2019/943 säännösten kanssa. Näin ollen ACER ei voinut tukeutua kyseisiin säännöksiin alkuperäisessä päätöksessä. Lisäksi ACER pitää merkityksettömänä yhtäältä sitä, olivatko kyseiset lainsäädäntöehdotukset sen tiedossa alkuperäisen päätöksen antamisajankohtana vai eivät, ja toisaalta sitä, että se kyseisessä päätöksessä viittasi uudeksi asetukseksi esitettyyn ehdotukseen.

70      Toiseksi ACER väittää, että toisin kuin 22.1.1997 annetun tuomion Opel Austria v. neuvosto (T‑115/94, EU:T:1997:3) taustalla olleessa asiassa, käsiteltävässä asiassa asetusta 2019/943 ei ollut alkuperäisen päätöksen antamisajankohtana vielä hyväksytty, joten sen tarkasta sisällöstä ja voimaantulopäivästä ei ollut vielä mitään varmuutta. Näin ollen valituslautakunta on perustellusti katsonut päätöksessään, että 22.1.1997 annetussa tuomiossa Opel Austria v. neuvosto (T‑115/94, EU:T:1997:3) sovellettua ratkaisua ei voitu soveltaa käsiteltävään tapaukseen.

71      Kolmanneksi käsiteltävässä asiassa ei ole loukattu oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita, koska alkuperäinen päätös sisälsi antamisajankohtanaan selkeitä määräyksiä, joiden soveltaminen on ollut asianomaisten henkilöiden ennakoitavissa.

72      Neljänneksi ACER korostaa, että se ei voi vilpittömän yhteistyön, toimielinten välisen tasapainon, luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteiden perusteella jättää huomiotta voimassa olevaa lainsäädäntöä eikä tehdä päätöksiä pelkkien lainsäädäntöehdotusten perusteella.

73      Käsiteltävässä asiassa on selvää, että valituslautakunnalle tekemänsä sisäisen valituksen yhteydessä kantaja vetosi eroavuuksiin tai epäjohdonmukaisuuksiin kapasiteetin laskenta-alueen Core vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden yhteisten kapasiteetin laskentamenetelmien, jotka ACER oli hyväksynyt alkuperäisellä päätöksellään, ja asetuksen 2019/943 14–16 artiklassa tällaisten yhteisten kapasiteetin laskentamenetelmien hyväksymiselle asetettujen vaatimusten välillä.

74      Päätöksessään valituslautakunta hylkäsi nämä kantajan sille esittämät väitteet sillä perusteella, ettei asetuksen 2019/943 14–16 artiklalla ollut merkitystä ACERin antaman alkuperäisen päätöksen laillisuusvalvonnan kannalta, koska kyseistä asetusta ei vielä sovellettu mainitun päätöksen antamisajankohtana.

75      Koska kantaja on nimenomaisesti vedonnut toisen kanneperusteensa tueksi asetuksen 2019/943 merkityksellisten säännösten rikkomiseen, kyseisen kanneperusteen arvioinnin yhteydessä on tarkastettava, tekikö valituslautakunta oikeudellisen virheen, kun se ei päätöksessään tutkinut kapasiteetin laskenta-alueen Core vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden yhteisten kapasiteetin laskentamenetelmien, jotka ACER oli hyväksynyt alkuperäisellä päätöksellään, laillisuutta asetuksen 2019/943 14–16 artiklassa tällaisten yhteisten kapasiteetin laskentamenetelmien hyväksymiselle asetettuihin vaatimuksiin nähden.

76      Tältä osin on muistutettava, että yhtäältä asetuksella 2019/943 on sen johdanto-osan ensimmäisen perustelukappaleen mukaan tarkoitus laatia uudelleen verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa ja asetuksen (EY) N:o 1228/2003 kumoamisesta 13.7.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 714/2009 (EUVL 2009, L 211, s. 15) sen 70 artiklan mukaisesti. Toisaalta asetuksen 2019/943 tarkoituksena on sen johdanto-osan neljännen perustelukappaleen mukaan vahvistaa säännöt energian sisämarkkinoiden toiminnan varmistamiseksi.

77      Tarkemmin sanottuna asetuksen 2019/943 14–16 artikla kuuluvat sen III luvun, jonka otsikko on ”Verkkoon pääsy ja siirtorajoituksen hallinta”, 1 jaksoon, jonka otsikko on ”Kapasiteetin jakaminen”. Nämä artiklat koskevat ”tarjousalueen uudelleentarkastelua” (14 artikla), ”toimintasuunnitelmia” (15 artikla) ja ”kapasiteetin jakamista ja siirtorajoituksen hallintaa koskevia yleisiä periaatteita” (16 artikla). Kyseisillä artikloilla siis säännellään kapasiteetin jakamista rajatylittävään sähkön kauppaan liittyvillä vuorokausimarkkinoilla ja päivänsisäisillä markkinoilla ja määritetään siten vaatimukset, jotka on otettava huomioon päätettäessä vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden yhteisistä kapasiteetin laskentamenetelmistä. Näin ollen nämä artiklat sisältävät lähtökohtaisesti aineellisia oikeussääntöjä, joilla säännellään näiden yhteisten kapasiteetin laskentamenetelmien hyväksymistä.

78      Lisäksi on muistutettava, että uutta oikeussääntöä sovelletaan sen toimen voimaantulosta lukien, jossa siitä säädetään, ja että vaikka tätä sääntöä ei sovelleta aikaisemman lainsäädännön soveltamisaikana syntyneisiin ja lopullisiksi tulleisiin oikeudellisiin tilanteisiin, sitä sovelletaan niiden tuleviin vaikutuksiin samoin kuin uusiin oikeudellisiin tilanteisiin. Toisin on vain – jollei oikeudellisten toimien taannehtivuuskiellon periaatteesta muuta johdu –, jos uuteen sääntöön liittyy erityisiä säännöksiä, joissa nimenomaisesti vahvistetaan sen ajallista soveltamista koskevat edellytykset (ks. tuomio 14.5.2020, Azienda Municipale Ambiente, C‑15/19, EU:C:2020:371, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 15.6.2021, Facebook Ireland ym., C‑645/19, EU:C:2021:483, 100 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. vastaavasti myös tuomio 3.9.2015, A2A, C‑89/14, EU:C:2015:537, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

79      Asetus 2019/943 annettiin 5.6.2019 ja julkaistiin 14.6.2019, ja se tuli kyseisen asetuksen 71 artiklan 1 kohdan mukaisesti voimaan 4.7.2019 eli alkuperäisen päätöksen antamisajankohdan 21.2.2019 jälkeen ja ennen valituslautakunnan päätöksen antamisajankohtaa 11.7.2019. Tähän on lisättävä, että asetuksen 2019/943 71 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaan ja poiketen kyseisen asetuksen 71 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa vahvistetusta yleisperiaatteesta, jonka mukaan kyseistä asetusta sovelletaan 1.1.2020 lähtien, sen 14 ja 15 artiklaa sovellettiin kyseisen asetuksen voimaantulopäivästä eli 4.7.2019 lähtien. Sama koskee asetuksen 2019/943 16 artiklaa, jossa säädetään saman asetuksen 14 artiklan 7 kohdan ja 15 artiklan 2 kohdan erityisestä soveltamisesta. Edellä esitetystä seuraa, että alkuperäisen päätöksen antamisajankohtana asetuksen 2019/943 14–16 artikla eivät olleet vielä tulleet voimaan eikä niitä sovellettu, kun taas valituslautakunnan päätöksen antamisajankohtana oli toisin, vaikkakin tietyin 16 artiklaa koskevin rajoituksin.

80      Käsiteltävässä tapauksessa kyseessä olevassa oikeudellisessa tilanteessa ACER hyväksyi lopullisesti vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden yhteiset kapasiteetin laskentamenetelmät, joiden laillisuus on riitautettu käsiteltävän kanteen yhteydessä.

81      Tältä osin on korostettava, että asetuksen 2019/942 28 artiklan 5 kohdan menettelysäännöksissä, joita käsiteltävässä asiassa oli sovellettava edellä 21 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti, annetaan valituslautakunnalle toimivalta vahvistaa alkuperäinen päätös tai saattaa asia ACERin käsiteltäväksi, jos siitä ei päästä sopimukseen. Nämä säännökset merkitsivät muutosta aiemmin voimassa olleisiin asetuksen N:o 713/2009 19 artiklan 5 kohdan säännöksiin, joilla valituslautakunnalle annettiin toimivalta joko käyttää ACERin toimivaltaa tai siirtää asia ACERin toimivaltaisen elimen hoidettavaksi. Asetukseen 2019/942 perustuvassa menettelyllisessä järjestelmässä valituslautakunta ei voi enää entiseen tapaan itse muuttaa käsiteltäväkseen saatettua alkuperäistä päätöstä. Tämä ei kuitenkaan vaikuta mitenkään sen kyseiseen päätökseen kohdistaman valvonnan ulottuvuuteen ja laajuuteen.

82      On nimittäin katsottava, että samaan tapaan kuin aiemmin sovelletussa menettelyllisessä järjestelmässä, valituslautakunnan asetuksessa 2019/942 vahvistettujen menettelyjen mukaisesti tekemillä päätöksillä korvataan ACERin tekemät alkuperäiset päätökset (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 28.1.2016, Heli-Flight v. AESA, C‑61/15 P, ei julkaistu, EU:C:2016:59, 84 kohta). Siinä tapauksessa, että valituslautakunnalle tehdään, kuten käsiteltävässä asiassa, valitus vuorokausimarkkinoiden tai päivänsisäisten markkinoiden yhteisiä kapasiteetin laskentamenetelmiä koskevasta ACERin päätöksestä, ACERin kanta kyseiseen menetelmään vahvistetaan lopullisesti sillä valituslautakunnan päätöksellä, jolla ACERin päätös on pysytetty tämän lautakunnan tutkittua kyseessä olevan tosiasiallisen ja oikeudellisen tilanteen perusteellisesti päätöksensä antamisajankohtana voimassa olevan oikeuden kannalta.

83      Edellä esitetystä arvioinnista seuraa, että ACERin on katsottava lopullisesti hyväksyneen yhteiset kapasiteetin laskentamenetelmät, joiden laillisuus käsiteltävässä asiassa on riitautettu, 11.7.2019 eli päivänä, jona valituslautakunta teki päätöksensä, jossa vahvistettiin kapasiteetin laskenta-alueen Core niiden vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden yhteisten kapasiteetin laskentamenetelmien laillisuus, jotka ACER oli hyväksynyt alkuperäisellä päätöksellään.

84      Tästä seuraa, että päivänä, jona asetuksen 2019/943 14–16 artikla tulivat voimaan ja josta lähtien niitä sovellettiin, eli 4.7.2019 ACER ei ollut vielä lopullisesti hyväksynyt kapasiteetin laskenta-alueen Core vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden yhteisiä kapasiteetin laskentamenetelmiä. Näin ollen käsiteltävässä asiassa kyseessä olevaa tilannetta, sellaisena kuin se määriteltiin edellä 80 kohdassa, oli kyseisenä ajankohtana tarkasteltava tulevana oikeudellisena tilanteena ja siten uutena tai ainakin aikaisemman lainsäädännön soveltamisaikana syntyneenä ja mutta ei kuitenkaan edellä 78 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettuna lopulliseksi tulleena tilanteena, ja kyseisissä artikloissa vahvistettuja uusia aineellisia oikeussääntöjä, jotka olivat voimassa kyseisenä ajankohtana, oli sovellettava siihen välittömästi.

85      Näin ollen sinä ajankohtana, jona valituslautakunta antoi päätöksensä, se oli velvollinen tarkastamaan, olivatko kapasiteetin laskenta-alueen Core vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden yhteiset kapasiteetin laskentamenetelmät, jotka ACER oli hyväksynyt alkuperäisellä päätöksellä, laillisia asetuksen 2019/943 14–16 artiklassa tällaisten yhteisten kapasiteetin laskentamenetelmien hyväksymiselle asetettuihin vaatimuksiin nähden (ks. edellä 79 kohta).

86      Muu ratkaisu voisi johtaa paradoksaaliseen tilanteeseen, jossa ACER, tapauksen mukaan valituslautakunnan välityksellä, voisi sisällyttää oikeusjärjestykseen menetelmiä, jotka niiden lopullisena hyväksymisajankohtana yhtäältä perustuisivat lainsäädäntöön, jota ei enää sovelleta, ja jotka toisaalta eivät olisi tällä välin sovellettavaksi tulleen uuden lainsäädännön mukaisia.

87      Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, että valituslautakunta teki päätöksessään oikeudellisen virheen, kun se ei tarkastanut, olivatko kapasiteetin laskenta-alueen Core vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden yhteiset kapasiteetin laskentamenetelmät, jotka ACER oli hyväksynyt alkuperäisellä päätöksellä, asetuksen 2019/943 14–16 artiklan, joihin kantaja oli nimenomaisesti vedonnut kyseiselle lautakunnalle tekemässään sisäisessä valituksessa, vaatimusten mukaisia, koska kyseisiä artikloja sovellettiin. Vasta saatuaan vastauksen tähän kysymykseen valituslautakunta olisi voinut joko asetuksen 2019/943 14–16 artiklaan sisältyvien uusien aineellisten oikeussääntöjen perusteella päättää siirtää kapasiteetin laskenta-alueen Core vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden yhteiset kapasiteetin laskentamenetelmät ACERin käsiteltäväksi, jotta tämä saattaa ne kyseisten oikeussääntöjen mukaisiksi, tai vahvistaa ACERin hyväksymien yhteisten kapasiteetin laskentamenetelmien laillisuuden näiden samojen oikeussääntöjen kannalta päätöksellä, joka olisi tällöin korvannut alkuperäisen päätöksen.

88      Näin ollen on hyväksyttävä toinen kanneperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen, jonka valituslautakunta teki päätöksessään käsiteltävään tilanteeseen sovellettavan lainsäädännön määrittämisessä, mikä on saattanut vaikuttaa kyseisen päätöksen oikeellisuuteen.

89      Näin ollen valituslautakunnan päätös on kumottava ilman, että kantajan esittämiä muita kanneperusteita ja väitteitä on tarpeen tutkia.

 Oikeudenkäyntikulut

90      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

91      Koska ACER on hävinnyt asian olennaisin osin ja kantaja on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, ACER on velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu toinen jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER) valituslautakunnan 11.7.2019 tekemä päätös A0032019 kumotaan.

2)      Kanne jätetään muilta osin tutkimatta.

3)      ACER velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Tomljenović

Kreuschitz

Schalin

Škvařilová-Pelzl

 

      Nõmm

Julistettiin Luxemburgissa 7 päivänä syyskuuta 2022.

Allekirjoitukset


*      Oikeudenkäyntikieli: saksa.