Kanne 24.7.2014 – Espanja v. komissio

(Asia T-548/14)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Espanjan kuningaskunta (asiamies: valtionasiamies A. Rubio González)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan osittain 15.5.2014 tehdyn päätöksen, jossa todetaan, että yksittäistapauksessa tuontimaksujen periminen tietyn määrän osalta on oikeutettua ja toisen määrän osalta se ei ole oikeutettua (asia REM 03/2013) ja

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1) 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan 5 alakohdan rikkomiseen.

Kantaja väittää tältä osin, että 21.5.2010 julkaistu tuojille tarkoitettu ilmoitus koskee yksinomaan Kolumbiasta ja El Salvadorista peräisin olevien tonnikalatuotteiden tuontia, eikä se koske Ecuadoria, ja se on vain yleinen ilmoitus siinä mielessä, ettei alkuperäkumulaatiota koskevia sääntöjenvastaisuuksia muissa maissa voida sulkea pois. Julkaistu ilmoitus vastaa Kolumbiaa ja El Salvadoria koskevia aiempia ilmoituksia, mutta sitä ei kuitenkaan voida mielivaltaisesti ulottaa muihin maihin yksinomaan sen vuoksi, että se sisältää yleisen viittauksen pelkkään sääntöjenvastaisuuden mahdollisuuteen.

Toinen kanneperuste, joka perustuu yhteisön tullikoodeksin 239 artiklan rikkomiseen

Kantaja väittää tältä osin, että nyt käsiteltävässä asiassa koko alkuperätodistusten saamismenettely suoritetaan toimivaltaisten viranomaisten vahvistamien sääntöjen mukaan; nämä soveltavat lainsäädäntöä väärin, laiminlyövät todistusten antamista koskevat velvoitteensa, eivätkä ne valvo asianmukaisesti järjestelmän toimintaa. Lisäksi kyseessä on ajallisesti jatkuva toiminta, jonka perusteella talouden toimijoille syntyy perusteltu luottamus. Tältä osin erityistilanteen tunnusmerkit täyttyvät tullietuuskohtelun puitteissa.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 2454/93 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan 5 alakohdan ja yhteisön tullikoodeksin rikkomiseen yhdessä soveltamisasetuksessa säädetyn alueellista kumulaatiota koskevan säännön kanssa

Kantaja väittää tältä osin, että koska kuuluminen samaan alueelliseen ryhmään liittyy suoraan alueelliseen kumulaation sääntöön ja koska tuojille tarkoitetussa ilmoituksessa kumulaatio sisältyy yleiseen viittaukseen sääntöjenvastaisuuksien mahdollisuudesta, tämä ei voi missään tapauksessa vaikuttaa oikeuteen vedota vilpittömään mieleen, jos kumulaatiosääntöä ei ole sovellettu niihin maihin, joita ilmoitus koskee. Tässä tapauksessa rajoitusta ei voida soveltaa tuonteihin, jotka eivät sisällä Kolumbiasta tai El Salvadorista peräisin olevia tuotteita.