UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kuudes jaosto)
17 päivänä syyskuuta 2015 (*)
Yhteisön tavaramerkki – Hakemus sanamerkin COMPETITION rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi – Ehdoton hylkäysperuste – Erottamiskyvyn puuttuminen – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta
Asiassa T‑550/14,
Volkswagen AG, kotipaikka Wolfsburg (Saksa), edustajanaan asianajaja U. Sander,
kantajana,
vastaan
sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), asiamiehenään M. Fischer,
vastaajana,
jossa on kyse kanteesta, joka on nostettu SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 15.5.2014 tekemästä päätöksestä (asia R 2082/2013‑1), joka koskee hakemusta sanamerkin COMPETITION rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Frimodt Nielsen sekä tuomarit F. Dehousse ja A. M. Collins (esittelevä tuomari),
kirjaaja: E. Coulon,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 23.7.2014 jätetyn kannekirjelmän,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 7.10.2014 jätetyn vastauskirjelmän,
ottaen huomioon, etteivät asianosaiset ole kuukauden kuluessa siitä, kun niille ilmoitettiin kirjallisen käsittelyn päättymisestä, pyytäneet istunnon pitämistä, ja päätettyään näin ollen esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 135 a artiklan nojalla ratkaista asian ilman suullista käsittelyä,
on antanut seuraavan
tuomion
Tosiseikat
1 Kantajana oleva Volkswagen AG teki 11.4.2013 yhteisön tavaramerkin rekisteröintiä koskevan hakemuksen sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1) nojalla.
2 Tavaramerkki, jonka rekisteröintiä haettiin, on sanamerkki COMPETITION.
3 Tavarat ja palvelut, joita varten rekisteröintiä haettiin, kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkiin 12, 28, 35 ja 37, ja ne vastaavat kunkin luokan osalta seuraavaa kuvausta:
– Luokka 12: ”Moottoroidut maa-ajoneuvot sekä niiden osat; Maa-ajoneuvojen moottorit ja käyttöjärjestelmät, Maa-ajoneuvojen käyttölaitteet sekä niiden osat; Maa-ajoneuvojen kytkimet; Maa-ajoneuvojen konealustat; Ajoneuvojen alustat; Ajoneuvojen korit; Vanteet (renkaiden), sisärenkaat, ajoneuvojen renkaiden liukuestelaitteet, sisäkumien paikkaussarjat, itseliimautuvat sisärenkaiden paikkauskumit, ajoneuvojen renkaiden kumit, renkaiden nastat, liukuesteketjut, lumiketjut, ajoneuvojen pyörien vanteet, täyskumirenkaat ajoneuvojen renkaisiin, ajoneuvojen pyörät, autojen pyörännavat; Ajoneuvojen iskunvaimentimet, ajoneuvojen iskunvaimentimien jouset; Pääntuet ajoneuvojen istuimiin; Ajoneuvojen istuimet; Taustapeilit; Ajoneuvojen hälyttimet, ajoneuvojen varkaudenestolaitteet; Savukkeensytyttimet autoihin; Ajoneuvot, moottoriajoneuvot ja niiden osat; Bussit; Kuorma-autot; Asuntovaunut; Ajoneuvojen perävaunut ja puoliperävaunut, perävaunukytkimet ajoneuvoihin; Traktorit; Moottoripyörät; Mopot; Linja-autotˮ
– Luokka 28: ˮAjoneuvojen pienoismallit, autojen pienoismallit ja leluautot; Pienoismallisarjat [leluina]; Lasten ajoneuvot (luokassa 28), potkulaudat; Pelikortit; Pehmoeläimet ja muut pehmolelut; Pelilaitteet, videopelilaitteet, kannettavat pelit, joissa on nestekidenäyttöˮ
– Luokka 35: ˮVähittäis- ja tukkumyyntipalvelut, jotka liittyvät moottoriajoneuvoihin, moottoriajoneuvojen osiin ja moottoriajoneuvotarvikkeisiin; Moottoriajoneuvoihin, moottoriajoneuvojen osiin ja moottoriajoneuvojen tarvikkeisiin liittyvät vähittäis- ja tukkumyyntipalvelut postimyynnin kautta; Moottoriajoneuvoihin, moottoriajoneuvojen osiin ja moottoriajoneuvojen tarvikkeisiin liittyvät vähittäismyynti- ja tukkumyyntipalvelut Internetin kautta; Moottoriajoneuvoihin, moottoriajoneuvojen osiin ja moottoriajoneuvojen tarvikkeisiin liittyvät vähittäis- ja tukkumyyntipalvelut ostoskanavalähetysten kautta; Erilaisten moottoriajoneuvojen tai moottoriajoneuvojen osien tai erilaisten moottoriajoneuvojen tarvikkeiden kokoaminen (paitsi niiden kuljetus) kolmansien osapuolten lukuun, jotta kuluttajat voivat helpommin tutustua näihin tavaroihin vähittäismyyntiliikkeessä ja ostaa niitä; Sellaisten sopimusten välitys muille, jotka liittyvät moottoriajoneuvojen, niiden osien ja tarvikkeiden ostoon ja myyntiin; Kolmansien osapuolten moottoriajoneuvokaluston yrityshallinto ja organisatorinen hallintoˮ
– Luokka 37: ˮMuuntamistyöt, Korjaus, Huoltopalvelut, Purkaminen, Huolto, Hoito, Puhdistuspalvelut ja Ajoneuvojen maalaus, Moottorit ja kaikki niiden osat, Kulkuneuvojen asennus, Moottorit ja kaikki niiden osat kolmansille osapuolille, Ajoneuvon rikkoutumisen yhteydessä avustaminen [korjaus]; Koreihin, kuljetuslaitteisiin ja moottoriajoneuvojen moottoreihin (viritys) tehtävien muutostöiden asiakaskohtainen toteutus luokassa 37ˮ.
4 Tutkija hylkäsi 26.8.2013 tekemällään päätöksellä rekisteröintihakemuksen asianomaisten tavaroiden ja palvelujen osalta asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 2 kohdan nojalla.
5 Kantaja teki 25.10.2013 tutkijan päätöksestä valituksen asetuksen N:o 207/2009 58–64 artiklan nojalla siltä osin kuin päätöksessä hylättiin rekisteröintihakemus asianomaisten tavaroiden ja palvelujen osalta.
6 SMHV:n ensimmäinen valituslautakunta hylkäsi 15.5.2014 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös) valituksen sillä perusteella, että merkiltä COMPETITION puuttui kaikkien kyseessä olevien tavaroiden ja palvelujen osalta asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti erottamiskyky. Valituslautakunta katsoi muun muassa, että kyseinen merkki mielletään osoitukseksi määrätystä tavaralajista eli tavaroista, jotka soveltuvat kilpailuolosuhteisiin ja siten äärimmäisiin olosuhteisiin, sekä palveluista ajoneuvojen valmistelemiseksi kilpailuihin.
Asianosaisten vaatimukset
7 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
8 SMHV vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
9 Kantaja vetoaa kanteensa tueksi yhteen ainoaan kanneperusteeseen, joka perustuu asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomiseen. Kantaja väittää, että valituslautakunnan olisi pitänyt todeta merkin COMPETITION olevan riittävän erottamiskykyinen niin, että sitä voitaisiin käyttää osoituksena asianomaisten tavaroiden ja palvelujen kaupallisesta alkuperästä.
10 SMHV kiistää tämän väitteen.
11 On muistutettava, että asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan muun muassa tavaramerkkejä, joilta puuttuu erottamiskyky, ei rekisteröidä.
12 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen tavaramerkkien katsotaan olevan sellaisia, että ne eivät kykene täyttämään tavaramerkille asetettua perustehtävää eli yksilöimään tavaran tai palvelun alkuperää niin, että kuluttaja voi myöhempiä hankintoja tehdessään hankkia lisää kyseisellä tavaramerkillä varustettuja tavaroita tai palveluita, jos hän on pitänyt niitä hyvinä, tai valita jonkin toisen tavaran tai palvelun, jos hän ei ole ollut tyytyväinen niihin (tuomio 20.5.2009, CFCMCEE v. SMHV (P@YWEB CARD ja PAYWEB CARD), T‑405/07 ja T‑406/07, Kok., EU:T:2009:164, 33 kohta ja tuomio 21.1.2011, BSH v. SMHV (executive edition), T‑310/08, EU:T:2011:16, 23 kohta).
13 Merkin erottamiskykyä on arvioitava yhtäältä suhteessa niihin tavaroihin tai palveluihin, joita varten rekisteröintiä on haettu, ja toisaalta suhteessa siihen, miten kohdeyleisö mieltää merkin (tuomio 21.1.2010, Audi v. SMHV, C‑398/08 P, Kok., EU:C:2010:29, 34 kohta ja tuomio 9.9.2010, SMHV v. Borco-Marken-Import Matthiesen, C‑265/09 P, Kok., EU:C:2010:508, 32 kohta).
14 Kun kyseessä ovat tavaramerkit, jotka koostuvat sellaisista merkeistä tai merkinnöistä, joita käytetään lisäksi mainoslauseina, laatua koskevina ilmauksina tai kehotuksina ostaa niitä tavaroita tai palveluja, jotka nämä tavaramerkit kattavat, tällainen käyttö ei ole esteenä niiden rekisteröinnille (tuomio Audi v. SMHV, edellä 13 kohta, EU:C:2010:29, 35 kohta ja tuomio 11.12.2012, Fomanu v. SMHV (Qualität hat Zukunft), T‑22/12, EU:T:2012:663, 15 kohta).
15 Tällaisten tavaramerkkien erottamiskykyä arvioitaessa niihin ei ole sovellettava ankarampia arviointiperusteita kuin muunlaisiin merkkeihin (tuomio Audi v. SMHV, edellä 13 kohta, EU:C:2010:29, 36 kohta ja tuomio Qualität hat Zukunft, edellä 14 kohta, EU:T:2012:663, 16 kohta).
16 Unionin tuomioistuin katsoi siten, ettei mainoslauseelta voida edellyttää ”mielikuvituksellisuutta” tai jopa ”käsitteellistä ristiriitaa, joka yllättäisi ja jonka voisi näin ollen palauttaa mieleen”, jotta tällaisella iskulauseella olisi asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu vähimmäiserottamiskyky (tuomio Audi v. SMHV, edellä 13 kohta, EU:C:2010:29, 39 kohta ja tuomio 21.10.2004, SMHV v. Erpo Möbelwerk, C‑64/02 P, Kok., EU:C:2004:645, 31 ja 32 kohta).
17 Tästä seuraa, että mainoslauseesta koostuva tavaramerkki on katsottava erottamiskyvyttömäksi, jos kohdeyleisö voi katsoa sen pelkäksi myynninedistämisilmaisuksi. Tällainen tavaramerkki on sen sijaan katsottava erottamiskykyiseksi, jos kohdeyleisö voi suoralta kädeltä katsoa sen mainostehtävän lisäksi osoitukseksi sen kattamien tavaroiden ja palvelujen kaupallisesta alkuperästä (määräys 12.6.2014, Delphi Technologies v. SMHV, C‑448/13 P, EU:C:2014:1746, 37 kohta; tuomio Qualität hat Zukunft, edellä 14 kohta, EU:T:2012:663, 22 kohta ja tuomio 6.6.2013, Interroll v. SMHV (Inspired by efficiency), T‑126/12, EU:T:2013:303, 24 kohta).
18 Näiden seikkojen valossa on tutkittava, rikkoiko valituslautakunta kantajan väittämän tavoin asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa todetessaan haetulta tavaramerkiltä puuttuneen erottamiskyvyn.
19 Valituslautakunta katsoi ensimmäiseksi kohdeyleisön osalta, että merkkiä COMPETITION koskevassa rekisteröintihakemuksessa tarkoitettuja tavaroita ja palveluja ei ollut tarkoitettu ainoastaan autokilpailuihin osallistuvalle erikoistuneelle yleisölle vaan myös laajemmalle yleisölle, joka on kiinnostunut esimerkiksi kilpa-ajoneuvoista tai niiden osista. Viimeksi mainittuna yleisönä on keskivertokuluttaja, joka on tavanomaisesti valistunut sekä kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen. Kantaja ei riitauta tätä arviointia, joka on lisäksi virheetön ja joka on hyväksyttävä.
20 Kantaja ei myöskään riitauta valituslautakunnan toteamusta, jonka mukaan kohdeyleisönä on Euroopan unionin englanninkielinen yleisö sekä ranskankielinen yleisö. Tämä toteamus on hyväksyttävä, ja ehdotonta hylkäysperustetta on asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti arvioitava suhteessa englanninkieliseen yleisöön sekä ranskankieliseen yleisöön. Kyseessä oleva merkki koostuu nimittäin kokonaisuudessaan englanninkielisestä sanasta, ja sekä englanninkielinen yleisö että ranskankielinen yleisö voivat ymmärtää sen helposti ˮkilpailuksiˮ (ks. vastaavasti tuomio 7.7.2011, Cree v. SMHV (TRUEWHITE), T-208/10 EU:T:2011:340, 18 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
21 Haetun tavaramerkin erottamiskyvystä valituslautakunta katsoi toiseksi, että kohdeyleisö tunnistaa luokkaan 12 kuuluvien ajoneuvojen ja niiden osien osalta osoituksen omasta ryhmästä, jonka muodostavat kilpailuedellytysten mukaiset ajoneuvot ja niiden osat. Valituslautakunta katsoi samoin, että haettu tavaramerkki ymmärretään osoitukseksi siitä, että luokkaan 37 kuuluvilla palveluilla valmistellaan ajoneuvot kilpailuja varten. Seuraavaksi luokkaan 28 kuuluvien lelujen osalta sen mukaan on niin, ettei kyseinen tavaramerkki ole erottamiskykyinen niiden lelujen osalta, joilla voidaan osallistua kilpailuihin, eikä niiden tavaroiden osalta, joilla ˮjäljitellään kilpailukappaleitaˮ. Lopuksi on niin, että luokkaan 35 kuuluvilla palveluilla on yhteys luokkaan 12 kuuluviin tavaroihin, joiden osalta kyseessä olevalta tavaramerkiltä puuttuu erottamiskyky.
22 Kantaja riitauttaa käsiteltävässä asiassa yhteyden, jonka valituslautakunta totesi kilpailun käsitteen ja asianomaisten tavaroiden ja palvelujen välillä olevan. Kantajan mukaan tällainen yhteys edellyttää tietynlaista tulkinnallista ponnistelua, ja se on juuri ja juuri merkin merkityksen mukainen. Koska kyseisen merkin sisältö ei ole kuvaileva eikä puhtaasti ylistävä, se on riittävän erottamiskykyinen voidakseen olla yhteisön tavaramerkki.
23 On todettava, että riidanalainen merkki koostuu yhdestä ainoasta englannin ja ranskan kielissä tavanomaisesta sanasta, joka tarkoittaa ˮkilpailuaˮ. Kantaja yhtyy tähän arviointiin kannekirjelmässään.
24 On lisättävä, että ilmaisu ˮcompetitionˮ on tavanomainen sana, jonka kohderyhmän kuluttajat tuntevat kantajan väittämän tavoin ˮuseissa asiayhteyksissäˮ. Kyseisellä ilmaisulla viitataan ilmiselvästi kilpailuissa käytettäväksi tarkoitettuun ja siten laadultaan erinomaiseen tavaraan tai palveluun. Ilmaisu ˮcompetitionˮ on luonteeltaan mainoksenomaisen ylistävä, ja sen tehtävänä on korostaa niiden tavaroiden tai palvelujen positiivisia ominaisuuksia, joiden esittämiseen sitä käytetään (ks. vastaavasti tuomio 30.6.2004, Norma Lebensmittelfilialbetrieb v. SMHV (Mehr für Ihr Geld), T‑281/02, Kok., EU:T:2004:198, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kohdeyleisö ymmärtää mainitun ilmaisun välittömästi mainoksenomaiseksi ylistäväksi viestiksi, joka osoittaa, että asianomaiset tavarat ja palvelut muodostavat kuluttajille laadullisen edun kilpaileviin tavaroihin ja palveluihin verrattuna (ks. vastaavasti tuomio 3.7.2003, Best Buy Concepts v. SMHV (BEST BUY), T‑122/01, Kok., EU:T:2003:183, 29 kohta).
25 Luokkaan 12 kuuluvien ˮMoottoroi[tujen] maa-ajoneuvo[jen]; Ajoneuvo[jen], moottoriajoneuvo[jen]; Buss[ien]; Kuorma-auto[jen]; Asuntovaunu[jen]; Traktori[en]; Moottoripyör[ien]; Mopo[jen]; Linja-auto[jen]ˮ osalta on katsottava, että merkki COMPETITION välittää ylistävän viestin, jonka tarkoituksena on korostaa näiden tavaroiden myönteisiä ominaisuuksia, kuten niiden suorituskyvyn tasoa, niiden vankkaa rakennetta – mitä kilpailuissa edellytetään – ja siten myös sitä, että ne soveltuvat äärimmäisiin käyttöolosuhteisiin. Kuten valituslautakunta perustellusti totesi riidanalaisen päätöksen 11 kohdassa, kilpailuissa – esimerkiksi kilpa‑ajoissa – käytettäviksi tarkoitetut ajoneuvot ovat muita ajoneuvoja nopeampia ja vankempia. Haettuun tavaramerkkiin ei myöskään sisälly sen ilmeisen mainoksenomaisen merkityksen lisäksi mitään sellaista seikkaa, jonka nojalla kohdeyleisö voisi pitää sitä helposti ja välittömästi siihen yritykseen viittaavana tavaramerkkinä, josta asianomaiset ajoneuvot ovat peräisin.
26 Päinvastoin kuin kantaja väittää, haetun tavaramerkin muodostava ilmaisu ei ole monimerkityksinen eikä sillä ole merkityssyvyyttä, joka estäisi kohdeyleisöä yhdistämästä sitä välittömästi kyseisiin tavaroihin (ks. vastaavasti tuomio 29.1.2015, Blackrock v. SMHV (INVESTING FOR A NEW WORLD), T‑59/14, EU:T:2015:56, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kantaja väittää virheellisesti, että tällainen yhteys voidaan todeta ainoastaan siltä osin kuin asianomaisia ajoneuvoja voidaan tarvittaessa käyttää myös kilpailuissa. Myöskään sillä ei ole merkitystä, että ilmaisua ˮcompetitionˮ käytetään, kuten kantaja esittää, myös muissa asiayhteyksissä kuin autoalalla, kuten kilpailuoikeudessa, koska erottamiskykyä on arvioitava niiden tavaroiden kannalta, joiden osalta rekisteröintiä on haettu (ks. edellä 13 kohta).
27 Kantajan väite, jonka mukaan ilmaisua ˮcompetitionˮ ei voida – toisin kuin sellaisia ilmauksia kuin Turbo, ABS tai 4x4 – käyttää kuvailemaan suoraan moottoroitua maa‑ajoneuvoa tai jotakin sen olennaista ominaispiirrettä, on lisäksi tehoton, koska riidanalainen päätös perustuu asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaan eikä kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaan. Kantaja ei voi tässä yhteydessä tehokkaasti vedota 2.12.2008 annettuun tuomioon Ford Motor v. SMHV (FUN) (T‑67/07, Kok., EU:T:2008:542), koska kyseisessä tuomiossa valituslautakunnan suorittama kyseessä olevan merkin erottamiskyvyn arviointi perustui kokonaisuudessaan virheelliseen arviointiin merkin kuvailevuudesta mainitun asetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla (em. tuomio FUN, EU:T:2008:542, 53 ja 54 kohta).
28 Kantaja myöntää, että ilmaisu ˮcompetitionˮ voi välittää tietyn tiedon ajoneuvojen osalta, mutta väittää kuitenkin, ettei kohdeyleisö miellä sitä ˮainoastaanˮ tiedoksi tavaroiden tai palvelujen tyypistä ja niiden alkuperästä. Kantaja väittää, ettei haetun tavaramerkin informatiivinen sisältö asianomaisten tavaroiden osalta ole niin selkeä ja ilmeinen, etteikö kyseinen tavaramerkki voisi kuitenkin toimia kohdeyleisölle osoituksena alkuperästä. On todettava, ettei kantaja kykene osoittamaan sellaisen kekseliäisyyttä, yllättävyyttä tai odottamattomuutta ilmentävän tekijän olemassaoloa, jonka johdosta haettu tavaramerkki olisi kohdeyleisön mielessä erottamiskykyinen, minkä perusteella edellä 25 kohdassa mainittu päätelmä voitaisiin kyseenalaistaa.
29 Luokkaan 12 kuuluvien ajoneuvojen varusteiden ja ajoneuvojen muodostavien osien eli luokan ˮ[Moottoroitujen maa-ajoneuvojen osat]; Maa-ajoneuvojen moottorit ja käyttöjärjestelmät, Maa-ajoneuvojen käyttölaitteet sekä niiden osat; Maa-ajoneuvojen kytkimet; Maa-ajoneuvojen konealustat; Ajoneuvojen alustat; Ajoneuvojen korit; Vanteet (renkaiden), sisärenkaat, ajoneuvojen renkaiden liukuestelaitteet, sisäkumien paikkaussarjat, itseliimautuvat sisärenkaiden paikkauskumit, ajoneuvojen renkaiden kumit, renkaiden nastat, liukuesteketjut, lumiketjut, ajoneuvojen pyörien vanteet, täyskumirenkaat ajoneuvojen renkaisiin, ajoneuvojen pyörät, autojen pyörännavat; Ajoneuvojen iskunvaimentimet, ajoneuvojen iskunvaimentimien jouset; Pääntuet ajoneuvojen istuimiin; Ajoneuvojen istuimet; Taustapeilit; Ajoneuvojen hälyttimet, ajoneuvojen varkaudenestolaitteet; Savukkeensytyttimet autoihin; Ajoneuvo[jen ja] moottoriajoneuvo[jen] osat; Ajoneuvojen perävaunut ja puoliperävaunut, perävaunukytkimet ajoneuvoihinˮ osalta on todettava, kuten riidanalaisen päätöksen 17 kohdassa perustellusti todettiin, että merkki COMPETITION välittää yleisen mainosviestin siltä osin kuin siitä ilmenee, että asianomaisia tavaroita voidaan käyttää kilpailuolosuhteissa tai kilpailuissa ja että ne ovat siten tavallisia tavaroita parempilaatuisia tai rakenteeltaan vankempia. Esimerkiksi autourheilussa renkaat on viritetty parhaan mahdollisen ajan saavuttamiseksi aika‑ajoissa (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 13.12.2011, Goodyear Dunlop Tyres UK v. SMHV – Sportfive (QUALIFIER), T‑424/09, EU:T:2011:735, 44 kohta). Merkki on siten pelkkä ylistävä ilmaisu asianomaisista tavaroista.
30 Tässä yhteydessä on todettava, että kohderyhmän kuluttajat kysyvät tavallisesti tämäntyyppisten tavaroiden teknisestä soveltuvuudesta heidän ajoneuvoihinsa (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 23.4.2013, Apollo Tyres v. SMHV – Endurance Technologies (ENDURACE), T‑109/11, EU:T:2013:211, 54 kohta). Asianomaisten tavaroiden ja luokkaan 12 kuuluvien ajoneuvojen, joiden osalta merkki COMPETITION ei ole erottamiskykyinen, välillä on siten selvä ja suora yhteys, joten kyseinen merkki ei ole myöskään erottamiskykyinen niiden osalta.
31 Valituslautakunta katsoi luokkaan 37 kuuluvien palvelujen osalta (ks. edellä 3 kohta), että haettu tavaramerkki osoitti ainoastaan sen, että palveluilla valmisteltiin ajoneuvoja kilpailuihin ja että siltä puuttui siten erottamiskyky niiden osalta. Kantaja riitauttaa tämän toteamuksen ja väittää, ettei ilmaisulla ˮcompetitionˮ ole mitään loogista yhteyttä mainittuihin palveluihin ja että valituslautakunnan tulkinta ylittää kyseisen tavaramerkin merkityssisällön rajat. Kantajan mukaan luokkaan 37 kuuluvien palvelujen yhteydessä on yhtäältä niin, ettei haettu tavaramerkki ˮautomaattisestiˮ tuo kohdeyleisön mieleen auto‑ ja rallikilpailuja, ja toisaalta niin, ettei tämä yleisö lähtökohtaisesti katso, että esimerkiksi renkaiden vaihdolla valmistellaan niiden ajoneuvoa tällaiseen kilpailuun.
32 Tällaiset väitteet eivät vakuuta, kun otetaan huomioon ilmaisun ˮcompetitionˮ merkitys ja se, miten kohdeyleisö ilmaisun ymmärtää. Näillä palveluilla kokonaisuudessaan tarkasteltuna on nimittäin selvästi yhteys luokkaan 12 kuuluviin riidanalaisiin tavaroihin, joiden osalta merkiltä on todettu puuttuvan erottamiskyky. Unionin yleisellä tuomioistuimella on jo ollut tilaisuus todeta, että luokkaan 37 kuuluvia korjaus‑, huolto‑ ja tarkistuspalveluja voitiin pitää täydentävinä tai ylimääräisinä palveluina luokkaan 12 kuuluviin ajoneuvoihin nähden, koska niitä tarjosivat usein samat yritykset kuin ne, jotka myyvät moottoriajoneuvoja (tuomio 26.1.2006, Volkswagen v. SMHV – Nacional Motor (Variant), T‑317/03, EU:T:2006:27, 44 kohta). Kohdeyleisö mieltää siten kyseisen merkin ylistäväksi ilmaukseksi niiden luokkaan 37 kuuluvien palvelujen osalta, joita ovat muun muassa ajoneuvojen, moottoreiden ja kaikkien niiden osien huolto, sillä näillä palveluilla pyritään tekemään ajoneuvot kilpailukykyisiksi tai suorituskykyisemmiksi. Ilmaisun ˮcompetitionˮ merkitys, jota kantaja ei riitauta (ks. edellä 23 kohta), käy välittömästi ja selkeästi ilmi sen sanamuodosta, eikä se edellytä kohdeyleisöltä lainkaan tulkinnallista ponnistelua.
33 Valituslautakunta katsoi luokkaan 35 kuuluvien tukku‑ ja vähittäismyyntipalvelujen osalta (ks. edellä 3 kohta) riidanalaisen päätöksen 22 kohdassa, että niillä oli selvästi yhteys asianomaisiin luokkaan 12 kuuluviin tavaroihin, joiden osalta merkiltä COMPETITION puuttui erottamiskyky. Kantaja riitauttaa tämän arvioinnin ja väittää, että koska valituslautakunta arvioi virheellisesti erottamiskyvyn luokkaan 12 kuuluvien tavaroiden osalta, myös mainittuja palveluja koskeva arviointi on virheellinen. On todettava, ettei kantaja riitauta yhteyttä, jonka valituslautakunta totesi luokkaan 12 kuuluvien tavaroiden ja luokkaan 35 kuuluvien palvelujen välillä, mukaan lukien viimeksi mainittuun luokkaan kuuluvat seuraavat palvelut: ˮErilaisten moottoriajoneuvojen tai moottoriajoneuvojen osien tai erilaisten moottoriajoneuvojen tarvikkeiden kokoaminen (paitsi niiden kuljetus) kolmansien osapuolten lukuun, jotta kuluttajat voivat helpommin tutustua näihin tavaroihin vähittäismyyntiliikkeessä ja ostaa niitä; Sellaisten sopimusten välitys muille, jotka liittyvät moottoriajoneuvojen, niiden osien ja tarvikkeiden ostoon ja myyntiin; Kolmansien osapuolten moottoriajoneuvokaluston yrityshallinto ja organisatorinen hallinto.ˮ Koska unionin yleinen tuomioistuin totesi haetulta tavaramerkiltä puuttuvan erottamiskyvyn kaikkien näiden tavaroiden osalta, on katsottava, ettei ilmaisu ole näiden tavaroiden ostopäätöksen ajankohtana merkin ilmeisen merkityksen kanssa tekemiseen joutuneen kohdeyleisön kannalta myöskään erotettavissa näiden tavaroiden myyntitoiminnan osalta, tapahtuipa tämä vähittäis‑ tai tukkukaupassa taikka internetissä.
34 Valituslautakunta erotti luokkaan 28 kuuluvien tavaroiden osalta (ks. edellä 3 kohta) toisistaan yhtäältä lelut, joilla voidaan kilpailla ja joihin kuuluvat pelikortit ja videopelit, ja toisaalta muut tavarat, joilla ˮjäljitellään kilpailukappaleitaˮ. Valituslautakunta katsoi, ettei haettu tavaramerkki ollut erottamiskykyinen minkään näiden tavaroiden osalta. Kantaja ei esitä lainkaan väitteitä, joilla voitaisiin riitauttaa tämä päätelmä siltä osin kuin se koskee näistä tuoteryhmistä ensimmäistä.
35 Kantaja tyytyy jälkimmäisen tuoteryhmän osalta esittämään pääasiassa, että koska valituslautakunta arvioi virheellisesti erottamiskyvyn luokkaan 12 kuuluvien tavaroiden osalta, myös näitä tavaroita koskeva arviointi on virheellinen. On todettava, ettei kantaja riitauta valituslautakunnan näiden kahden tuoteryhmän välillä toteaman yhteyden olemassaoloa. Koska unionin yleinen tuomioistuin totesi riidanalaiselta tavaramerkiltä puuttuvan erottamiskyvyn kaikkien luokkaan 12 kuuluvien tavaroiden osalta, kantajan väitettä ei voida hyväksyä luokkaan 28 kuuluvien tavaroiden osalta. On joka tapauksessa todettava, että haettu tavaramerkki välittää samanlaisen mainosviestin kaikkien luokkaan 28 kuuluvien tavaroiden osalta (ks. edellä 25 kohta), joten sitä ei voida mieltää osoitukseksi näiden tavaroiden kaupallisesta alkuperästä.
36 Edellä esitetystä seuraa, ettei kohdeyleisö voi haetun tavaramerkin avulla tunnistaa asianomaisten tavaroiden ja palvelujen alkuperää eikä erottaa niitä muiden yritysten tavaroista ja palveluista ja ettei tavaramerkki siten ole erottamiskykyinen. Kohdeyleisö ei täten voi kyseisen merkin avulla tunnistaa mainittujen tavaroiden ja palvelujen alkuperää. Kantajan ei näin ollen ole perusteltua vedota asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomiseen.
37 Kantajan muilla perusteluilla ei aseteta tätä päätelmää kyseenalaiseksi.
38 Kantaja väittää ensimmäiseksi, että kohdeyleisö on autoalalla tottunut tavaramerkkeihin ja alamerkkeihin, jotka ovat luonteeltaan enemmän tai vähemmän mainoksenomaisia. Kantajan mukaan kuluttaja mieltää siten ongelmitta merkin COMPETITION alkuperää koskevaksi osoitukseksi kaikkien asianomaisten tavaroiden ja palvelujen osalta ja siten erottamiskykyiseksi merkiksi.
39 Tämän väitteen on todettava olevan välittömästi ristiriidassa kannekirjelmän 16 kohdassa mainitun väitteen kanssa, jossa kantaja väittää, ettei ilmaisu ˮcompetitionˮ ole lainkaan ylistävä luonteeltaan. Lisäksi on huomautettava, ettei kantaja arvostele haetun tavaramerkin merkitystä, jonka valituslautakunta otti lähtökohdakseen, eikä valituslautakunnan päätelmiä kohdeyleisön henkilöllisyydestä ja tarkkaavaisuuden tasosta. Edellä esitetyistä päätelmistä on siten todettava ilmenevän, ettei merkki COMPETITION ole mainoslauseenakaan riittävän omaperäinen tai mieleenpainuva niin, että se edellyttäisi kohdeyleisöltä vain vähäistä tulkintaa, pohdintaa tai analysointia, koska kohdeyleisö yhdistää sen välittömästi asianomaisiin tavaroihin ja palveluihin. Kohdeyleisölle välitetty viesti on nimittäin luonteeltaan mainoksenomainen, kun otetaan huomioon edellä 23 kohdassa todettu merkin merkitys. Merkin tehtävänä on korostaa niiden tavaroiden ja palvelujen positiivisia ominaisuuksia, joita tarjotaan kilpailuolosuhteisiin soveltuvina. Lisäksi on huomautettava, että kun kohdeyleisö ei ole erityisen tarkkaavainen sellaisen merkin suhteen, joka ei osoita sille sen tavaran tai palvelun alkuperää tai käyttötarkoitusta, jonka se haluaa ostaa, vaan antaa pikemminkin tietoja, jotka ovat yksinomaan myynninedistämiseen liittyviä ja abstrakteja, se ei jää selvittämään kyseessä olevan ilmaisun mahdollisia erilaisia tehtäviä eikä painamaan sitä mieleen tavaramerkkinä (ks. tuomio Qualität hat Zukunft, edellä 14 kohta, EU:T:2012:663, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kantajan väitteet, jotka liittyvät saman toimialan muihin tavaramerkkeihin, on näin ollen hylättävä.
40 Sama koskee kantajan väitettä, jonka mukaan on lähinnä niin, ettei valituslautakunta läheskään varmasti sulkenut pois sitä, että kohdeyleisö voisi mieltää haetun tavaramerkin sellaiseksi, jolla on vaadittu erottamiskyky. On todettava, ettei haettua tavaramerkkiä voida pitää mitenkään erottamiskykyisenä, minkä johdosta valituslautakunta ei soveltanut liian tiukasti asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, kun se hylkäsi sille tehdyn valituksen.
41 Kantajan väitteen osalta, jonka mukaan on lähinnä niin, että valituslautakunnan olisi pitänyt rekisteröinnin alalla soveltamansa käytännön nojalla katsoa, että haettu tavaramerkki oli erottamiskykyinen, on toiseksi muistutettava, että SMHV:n on käytettävä toimivaltaansa noudattaen unionin oikeuden yleisiä periaatteita, kuten yhdenvertaisen kohtelun ja hyvän hallinnon periaatteita (tuomio 10.3.2011, Agencja Wydawnicza Technopol v. SMHV, C‑51/10 P, Kok., EU:C:2011:139, 73 kohta).
42 Kun otetaan huomioon kaksi viimeksi mainittua periaatetta, SMHV:n on yhteisön tavaramerkiksi rekisteröintiä koskevaa hakemusta tutkiessaan otettava huomioon jo tehdyt samankaltaisia hakemuksia koskevat päätökset ja pohdittava erityisen huolellisesti sitä, onko tehtävä samanlainen päätös vai ei (tuomio Agencja Wydawnicza Technopol v. SMHV, edellä 41 kohta, EU:C:2011:139, 74 kohta).
43 Näin tehtäessä yhdenvertaisen kohtelun ja hyvän hallinnon periaatteet on sovitettava yhteen laillisuusperiaatteen kanssa (tuomio Agencja Wydawnicza Technopol v. SMHV, edellä 41 kohta, EU:C:2011:139, 75 kohta).
44 Näin ollen henkilö, joka hakee merkin rekisteröintiä tavaramerkiksi, ei voi omaksi edukseen vedota toisen hyväksi mahdollisesti tapahtuneeseen lainvastaisuuteen identtisen päätöksen saamiseksi (tuomio Agencja Wydawnicza Technopol v. SMHV, edellä 41 kohta, EU:C:2011:139, 76 kohta).
45 Lisäksi oikeusvarmuuden ja nimenomaan hyvän hallinnon vuoksi jokaisen rekisteröintihakemuksen tutkimisen on oltava tiukkaa ja kattavaa, jotta vältettäisiin tavaramerkkien perusteeton rekisteröinti. Tutkinta on tehtävä jokaisessa konkreettisessa tapauksessa. Merkin rekisteröinti tavaramerkiksi riippuu nimittäin erityisistä kriteereistä, joita sovelletaan kunkin tapauksen tosiasiallisissa olosuhteissa ja joiden mukaisesti tarkastetaan, että merkki ei kuulu jonkin hylkäysperusteen alaisuuteen (tuomio Agencja Wydawnicza Technopol v. SMHV, edellä 41 kohta, EU:C:2011:139, 77 kohta).
46 Käsiteltävässä asiassa on osoittautunut, että vastoin sitä, mikä on voinut olla tilanne tiettyjen aikaisempien merkkien rekisteröintiä tavaramerkiksi koskevien hakemusten osalta, käsiteltävää rekisteröintihakemusta koskee yksi asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdassa mainituista hylkäysperusteista.
47 Kun otetaan huomioon haetulta tavaramerkiltä puuttuva erottamiskyky, kantaja ei näin ollen voi tehokkaasti vedota SMHV:n aikaisempiin päätöksiin, kuten valituslautakunta perustellusti totesi riidanalaisen päätöksen 24 kohdassa.
48 Kolmanneksi on niin, ettei väitettä, jonka mukaan on lähinnä niin, ettei haettu tavaramerkki ole kuvaileva eikä siihen liity vapaana pitämisen tarvetta, ole tarpeen tutkia. Kun otetaan huomioon, että valituslautakunta ei ole perustanut riidanalaista päätöstä asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaiseen ehdottomaan hylkäysperusteeseen ja että kantaja pyrkii yksinomaan tämän päätöksen kumoamiseen, asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan soveltaminen ei ole tämän asetuksen 65 artiklassa tarkoitetulla tavalla tämän oikeudenkäynnin eikä näin ollen laillisuusvalvonnan, jota unionin tuomioistuinten on esillä olevassa asiassa harjoitettava, kohteena (ks. vastaavasti tuomio P@YWEB CARD ja PAYWEB CARD, edellä 12 kohta, EU:T:2009:164, 93 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
49 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan joka tapauksessa riittää, että jokin ehdottomista hylkäysperusteista on sovellettavissa, jotta riidanalaista merkkiä ei voida rekisteröidä yhteisön tavaramerkiksi (ks. tuomio 16.3.2006, Telefon & Buch v. SMHV – Herold Business Data (WEISSE SEITEN), T‑322/03, Kok., EU:T:2006:87, 110 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
50 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
51 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut SMHV:n vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Volkswagen AG velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Frimodt Nielsen | Dehousse | Collins |
Julistettiin Luxemburgissa 17 päivänä syyskuuta 2015.
Allekirjoitukset