Language of document : ECLI:EU:F:2013:111

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS

(kolmas jaosto)

2 päivänä heinäkuuta 2013

Asia F‑64/12 DEP

Guillermo Martinez Erades

vastaan

Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH)

Henkilöstö – Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulujen vahvistaminen

Aihe:      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 92 artiklaan perustuva korvattavien oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskeva pyyntö, jossa Guillermo Martinez Erades vaatii virkamiestuomioistuinta vahvistamaan oikeudenkäyntikulut työjärjestyksen 92 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Ratkaisu:      Niiden oikeudenkäyntikulujen määräksi, jotka Euroopan ulkosuhdehallinnon on korvattava Guillermo Martinez Eradesille asian F‑64/12 johdosta, vahvistetaan 5 700 euroa, johon on lisättävä tästä summasta mahdollisesti maksettava arvonlisävero. Asianosaiset vastaavat tästä oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevasta menettelystä aiheutuneista omista oikeudenkäyntikuluistaan

Tiivistelmä

1.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Käsite – Asianosaisille aiheutuneet välttämättömät kustannukset – Tositteiden esittäminen siitä, että kulut ovat todellisia

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b alakohta)

2.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Käsite – Arvonlisävero – Arvonlisäveron sisällyttäminen muun kuin verovelvollisen tapauksessa

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b alakohta)

3.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevassa menettelyssä aiheutuneet kulut – Lausunnon antamisen raukeaminen

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 86 ja 92 artikla)

1.      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b alakohdan mukaan korvattavat oikeudenkäyntikulut on rajattu ensinnäkin asian käsittelystä virkamiestuomioistuimessa aiheutuneisiin kustannuksiin ja toiseksi tätä varten välttämättömiin kustannuksiin.

Kantajan on esitettävä tositteet, jotka vahvistavat, että kulut, joiden korvaamista hän vaatii, ovat todellisia, mutta siitä, että asianajaja on toimittanut kannekirjelmän ja jättänyt asianosaisten välillä tehdyn sovinnon seurauksena asian peruuttamista koskevan hakemuksen, voidaan päätellä tämän asianajajan ryhtyneen virkamiestuomioistuimessa käytävän menettelyn kannalta tarvittaviin toimiin ja suorituksiin. Näissä olosuhteissa virkamiestuomioistuin voi päättää, mihin summaan asti oikeudenkäyntikulujen maksamisesta vastaavan asianosaisen on korvattava kulut, joiden maksamista toisen asianosaisen asianajaja vaatii.

(ks. 16, 20 ja 21 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑14/08 DEP, X v. parlamentti, 10.11.2009, 21 kohta; asia F‑92/09 DEP, U v. parlamentti, 8.11.2011, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia F‑5/08 DEP, Brune v. komissio, 22.3.2012, 19 kohta

2.      Kantajalla, joka ei ole arvonlisäverovelvollinen, ei ole mahdollisuutta saada takaisin tätä hänen asianajajansa laskuttamista palveluista maksettua veroa. Siten arvonlisävero, joka on mahdollisesti maksettu välttämättömiksi katsotuista palkkioista, on virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b alakohdassa tarkoitettu hänelle asian käsittelystä aiheutunut välttämätön kustannus.

(ks. 28 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑7/98 DEP, T‑208/98 DEP ja T‑109/99 DEP, De Nicola v. EIP, 8.7.2004, 37 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑50/09 DEP, Missir Mamachi di Lusignano v. komissio, 25.10.2012, 31 kohta

3.      Toisin kuin virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklassa, kyseisen työjärjestyksen 92 artiklassa, joka koskee oikeudenkäyntikuluihin liittyvää riitaa, ei määrätä, että oikeudenkäyntikuluja koskeva ratkaisu annetaan tuomiossa tai määräyksessä, jolla asian käsittely päätetään. Jos virkamiestuomioistuin ratkaisisi työjärjestyksen 92 artiklan nojalla pääasian oikeudenkäyntikuluja koskevan riidan ja lausuisi erikseen tästä viimeksi mainitusta riidasta aiheutuneista uusista oikeudenkäyntikuluista, sen käsiteltäväksi voitaisiin tarvittaessa saattaa myöhemmin uusia oikeudenkäyntikuluja koskeva riita.

Näin ollen ei ole tarpeen lausua erikseen niistä kuluista ja palkkioista, joita on aiheutunut oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistamista koskevasta oikeudenkäynnistä virkamiestuomioistuimessa. Virkamiestuomioistuimen on korvattavia oikeudenkäyntikuluja vahvistaessaan otettava kuitenkin huomioon kaikki asian olosuhteet oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan määräyksen antamiseen asti.

(ks. 33–35 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑12/10 DEP, Kerstens v. komissio, 12.12.2012, 49 kohta ja em. asia U v. parlamentti, 65 kohta