UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu yhdeksäs jaosto)
10 päivänä tammikuuta 2019 (*)
Henkilöstö – Väliaikaiset toimihenkilöt – Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan c alakohta – Toistaiseksi voimassa oleva työsopimus – Irtisanominen – Luottamussuhteen katkeaminen – Oikeus tulla kuulluksi – Todistustaakka
Asiassa T-160/17,
RY, Euroopan komission entinen väliaikainen toimihenkilö, edustajinaan aluksi asianajajat J.-N. Louis ja N. de Montigny, sittemmin Louis,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään G. Berscheid ja L. Radu Bouyon,
vastaajana,
jossa on kyseessä SEUT 270 artiklaan perustuva kanne, jossa vaaditaan kumoamaan komission 27.4.2016 tekemä päätös, jolla kantajan toistaiseksi voimassa oleva työsopimus irtisanottiin,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu yhdeksäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Gervasoni (esittelevä tuomari) sekä tuomarit L. Madise, R. da Silva Passos, K. Kowalik-Bańczyk ja C. Mac Eochaidh,
kirjaaja: hallintovirkamies M. Marescaux,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 12.9.2018 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantaja RY aloitti 1.11.2014 Euroopan komission palveluksessa Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen (jäljempänä muuhun henkilöstöön sovellettavat palvelussuhteen ehdot) 2 artiklan c alakohdan mukaisena väliaikaisena toimihenkilönä toistaiseksi voimassa olevalla työsopimuksella.
2 Komission henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosaston pääjohtajan 11.12.2014 allekirjoittaman työsopimuksen 2 ja 3 kohdan mukaisesti kantaja toimi 1.11.2014 lähtien komission jäsenen apulaiskabinettipäällikön tehtävissä, ja hän kuului palkkaluokkaan AD 12, palkkatasolle 2.
3 Kantajan tehtävänkuvaa muutettiin 2.10.2015 allekirjoitetun ja 1.10.2015 voimaan tulleen työsopimuksen lisäsopimuksen mukaisesti siten, että kantaja toimi vastedes asiantuntijana komission jäsenen kabinetissa, ja hän kuului palkkaluokkaan AD 13, palkkatasolle 2.
4 Komissio irtisanoi kantajan väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen 1.8.2016 alkaen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan c alakohdan i luetelmakohdan nojalla henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosaston pääjohtajan 27.4.2016 tekemällä päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös). Päätöksen mukaan kantajan oli oltava jonkin pääosaston käytettävissä kolmen kuukauden irtisanomisajan aikana 1.5.2016–31.7.2016. Kun otetaan huomioon kantajan sairausloma irtisanomisajan aikana, irtisanomisaika päättyi tosiasiallisesti vasta 30.10.2016.
5 Kantaja teki 27.7.2016 riidanalaisesta päätöksestä komission työsopimusten tekemiseen toimivaltaiselle viranomaiselle Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen. Kantaja vetosi valituksensa tueksi yhtäältä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 41 artiklan rikkomiseen ja toisaalta muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan c alakohdan noudattamatta jättämiseen.
6 Kantaja väitti valituksessaan perusoikeuskirjan 41 artiklan väitetyn rikkomisen osalta, ettei riidanalaista päätöstä ollut perusteltu lainkaan ja että hänen oikeuttaan tulla kuulluksi oli loukattu. Kantaja väitti valituksen B osan, jonka otsikko oli ”Asiakysymys”, 1 kohdassa erityisesti, ettei hänelle ollut esitetty syitä, joiden vuoksi hänen sopimuksensa irtisanottiin, joten hän ei pystynyt esittämään riidanalaiseen päätökseen sisältyviä epäkohtia työsopimusten tekemiseen toimivaltaiselle viranomaiselle. Kantaja lisäsi saman osan 2 kohdassa, ettei asianomainen komission jäsen eikä kukaan muukaan henkilö ollut ilmoittanut hänelle luottamussuhteen katkeamisesta.
7 Budjetista ja henkilöstöstä vastaava komission varapuheenjohtaja, joka toimi työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen asemassa, hylkäsi kantajan valituksen 28.11.2016 tekemällään päätöksellä (jäljempänä valituksen hylkäämisestä tehty päätös).
8 Työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen katsoi kyseisessä päätöksessä, ettei asianomaisen kuulemista ennen irtisanomista koskevaa velvollisuutta ollut, kun – kuten käsiteltävässä asiassa – kyseessä oli muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan c alakohdan nojalla palvelukseen otettu väliaikainen toimihenkilö ja sopimuksen irtisanomista koskeva päätös perustui luottamussuhteen katkeamiseen. Työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen katsoi joka tapauksessa, että puolustautumisoikeuksien loukkaamista koskeva väite oli hylättävä, koska kantajalle oli annettu tilaisuus esittää näkemyksensä kabinetista lähdöstään muun muassa vuoden 2015 syys- ja joulukuussa järjestettyjen tapaamisten aikana.
9 Työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen katsoi lisäksi, että riidanalainen päätös oli riittävästi perusteltu. Tässä yhteydessä työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen toi muun muassa ilmi, että kantajalle oli ilmoitettu useita kertoja, etteivät hänen suorituksensa olleet tyydyttäviä, ja työsopimuksen irtisanomisen mahdollisuus oli otettu esille ainakin kahdesti sekä kabinettipäällikön että komission jäsenen tapaamisissa. Työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen lisäsi, että valituksen hylkäämisestä tehdyssä päätöksessä esitettiin kantajalle lisäperusteita.
Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset
10 Kantaja nosti käsiteltävänä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 10.3.2017 toimittamallaan kannekirjelmällä.
11 Unionin yleinen tuomioistuin päätti yhdeksännen jaoston ehdotuksesta työjärjestyksensä 28 artiklan mukaisesti siirtää asian laajennetun ratkaisukokoonpanon käsiteltäväksi.
12 Esittelevän tuomarin ehdotuksesta unionin yleinen tuomioistuin (laajennettu yhdeksäs jaosto) päätti aloittaa suullisen käsittelyn ja pyytää prosessinjohtotoimena asianosaisia keskittymään suullisissa lausumissaan siihen, onko perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdassa vahvistetun kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamista koskeva kanneperuste tehokas vai tehoton, sekä siltä varalta, että kanneperuste katsottaisiin tehokkaaksi, siihen, miten kuulluksi tulemista koskeva oikeus on pantu täytäntöön erityisesti asianomaisen komission jäsenen ja työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen roolien osalta.
13 Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 12.9.2018 pidetyssä istunnossa.
14 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
15 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
16 Kantaja esittää kanteensa tueksi kaksi kanneperustetta. Ensimmäinen kanneperuste koskee perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistetun kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamista. Toinen kanneperuste koskee sitä, ettei hallinto noudattanut perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdassa määrättyä perusteluvelvollisuutta.
17 Aluksi on tutkittava kanneperuste, joka koskee kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamista.
18 Kantaja väittää kyseisen kanneperusteensa tueksi, ettei kukaan ilmoittanut hänelle väitetystä luottamussuhteen katkeamisesta ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä ja ettei komissio ole esittänyt näyttöä tukeakseen väitteitään komission jäsenen ja kabinettipäällikön kanssa erityisesti vuoden 2015 syys- ja joulukuussa väitetysti järjestetyistä tapaamisista.
19 Komissio kiistää kantajan väitteet. Se katsoo muun muassa, että päätöksen tekeminen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan c alakohdan nojalla tehdyn työsopimuksen irtisanomisesta luottamussuhteen katkeamisen perusteella ei edellytä asianomaisen kuulemista etukäteen ja että komission jäsen ja kabinettipäällikkö kuulivat joka tapauksessa kantajaa useita kertoja ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä.
Perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistetun kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamista koskevan kanneperusteen tehokkuus
20 Perusoikeuskirjan 41 artiklan otsikko on ”Oikeus hyvään hallintoon”, ja sen sanamuoto on seuraava:
”1. Jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet, elimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa.
2. Tähän oikeuteen sisältyy erityisesti:
a) jokaisen oikeus tulla kuulluksi ennen kuin häntä vastaan ryhdytään yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaa häneen epäedullisesti – –”.
21 On todettava, että määräys on sanamuotonsakin mukaisesti soveltamisalaltaan yleinen (tuomio 22.11.2012, M., C-277/11, EU:C:2012:744, 84 kohta).
22 Unionin tuomioistuin on myös aina painottanut kuulluksi tulemista koskevan oikeuden merkitystä ja sitä, että unionin oikeusjärjestyksessä sen ulottuvuus on erittäin laaja, ja katsonut, että tätä oikeutta on sovellettava kaikissa menettelyissä, jotka voivat johtaa tietylle henkilölle vastaiseen päätökseen (ks. tuomio 22.11.2012, M., C-277/11, EU:C:2012:744, 85 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
23 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan oikeutta tulla kuulluksi on kunnioitettava silloinkin, kun sovellettavissa oikeussäännöissä ei nimenomaisesti säädetä tällaisesta muodollisuudesta (ks. tuomio 22.11.2012, M., C-277/11, EU:C:2012:744, 86 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
24 Oikeus tulla kuulluksi takaa jokaiselle henkilölle tilaisuuden esittää hallintomenettelyn aikana hyödyllisellä ja tehokkaalla tavalla kantansa ennen sellaisen päätöksen tekemistä, joka saattaa vaikuttaa hänen intresseihinsä epäedullisesti (ks. tuomio 22.11.2012, M., C-277/11, EU:C:2012:744, 87 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
25 Asianomaisen henkilön tehokkaan suojan varmistamiseksi kyseisen oikeuden tavoitteena on erityisesti, että viimeksi mainittu voi korjata virheen tai esittää sellaisia seikkoja, jotka koskevat hänen henkilökohtaista tilannettaan ja jotka tukevat sitä, että päätös tehdään, että sitä ei tehdä tai että sillä on tietty sisältö (tuomio 11.12.2014, Boudjlida, C-249/13, EU:C:2014:2431, 37 kohta).
26 Oikeus tulla kuulluksi merkitsee myös sitä, että hallintoviranomaiset kiinnittävät kaiken tarvittavan huomion asianomaisen näin esittämiin huomautuksiin tutkimalla huolella ja puolueettomasti kaikki käsiteltävän asian kannalta merkitykselliset seikat (ks. tuomio 22.11.2012, M., C-277/11, EU:C:2012:744, 88 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
27 Oikeudella tulla kuulluksi on siis mahdollistettava se, että hallintoviranomainen voi tutkia asiakirja-aineiston niin, että päätös voidaan tehdä tietoisena kaikista asiaan vaikuttavista seikoista ja perustella asianmukaisesti, jotta asianomainen voi tarvittaessa käyttää pätevästi muutoksenhakuoikeuttaan (ks. analogisesti tuomio 11.12.2014, Boudjlida, C-249/13, EU:C:2014:2431, 59 kohta).
28 Lisäksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että sitä, onko oikeutta tulla kuulluksi loukattu, on arvioitava muun muassa tarkastelemalla asiaa koskevia oikeussääntöjä (ks. tuomio 9.2.2017, M, C-560/14, EU:C:2017:101, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
29 Käsiteltävässä asiassa on kiistatonta, että riidanalainen päätös, jolla irtisanotaan kantajan väliaikaisen toimihenkilön työsopimus, on perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu kantajalle vastainen yksittäinen toimenpide, joka vaikuttaa häneen epäedullisesti.
30 Komissio korostaa kuitenkin komission jäsenten kabineteissa työskentelevien henkilöiden erityistä asemaa. Komission mukaan näillä henkilöillä on oltava sen komission jäsenen luottamus, jonka kabinettiin he kuuluvat, joten muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan c alakohdan nojalla tehdyn työsopimuksen irtisanominen luottamussuhteen katkeamisen perusteella ei edellytä asianomaisen kuulemista etukäteen.
31 Tältä osin pitää paikkansa, että komission jäsenellä on kabinetti, joka koostuu työntekijöistä, jotka ovat hänen henkilökohtaisia avustajiaan. Nämä työntekijät otetaan palvelukseen henkilökohtaisesti (intuitu personae) eli huomattavan harkinnanvaraisesti niin, että asianomaiset henkilöt valitaan sekä heidän ammattitaitonsa ja eettisten ominaisuuksiensa perusteella että sen perusteella, millainen kyky heillä on mukautua kyseessä olevan komission jäsenen omiin työskentelytapoihin ja koko kabinetin työskentelytapoihin (tuomio 11.7.2006, komissio v. Cresson, C-432/04, EU:C:2006:455, 130 kohta).
32 Komission jäsenen huomattava harkintavalta avustajiensa valinnassa on perusteltua, etenkin koska komission jäsenen kabinetissa suoritettavien työtehtävien luonne on erityislaatuinen ja koska komission jäsenen ja hänen avustajiensa välillä on tarpeen ylläpitää keskinäisiä luottamussuhteita (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 29.4.2004, parlamentti v. Reynolds, C-111/02 P, EU:C:2004:265, 51 kohta).
33 Komission jäsenen kabinetissa suoritettavien työtehtävien erityisellä luonteella ja keskinäisten luottamussuhteiden ylläpitämisen tarpeella ei kuitenkaan voida perustella päätöstä evätä asianomaiselta avustajalta oikeus tulla kuulluksi ennen sellaisen päätöksen tekemistä, jolla avustajan työsopimus irtisanottiin yksipuolisesti luottamussuhteen katkeamisen vuoksi.
34 Ensinnäkin on nimittäin muistettava, että asianomaisen oikeus tulla kuulluksi ennen kuin tehdään yksittäinen päätös, joka vaikuttaa häneen epäedullisesti, on vahvistettu nimenomaisesti perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdan määräyksissä; perusoikeuskirjalla on ollut siitä lähtien, kun Lissabonin sopimus tuli voimaan 1.12.2009, sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla. Komissio viittaa unionin yleisen tuomioistuimen ja virkamiestuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan silloin, kun irtisanomispäätös tehdään luottamuksen menettämisen perusteella, asianomaisella henkilöllä ei ole oikeutta tulla kuulluksi hallinnollisen menettelyn aikana (tuomio 24.2.2010, P v. parlamentti, F-89/08, EU:F:2010:11, 31–33 kohta; tuomio 7.7.2010, Tomas v. parlamentti, F-116/07, F-13/08 ja F-31/08, EU:F:2010:77, 100 ja 101 kohta ja tuomio 24.10.2011, P v. parlamentti, T-213/10 P, EU:T:2011:617, 43 kohta), minkä osalta on siis muistutettava, että kuten virkamiestuomioistuin on myöhemmin katsonut, on vastedes otettava huomioon perusoikeuskirjan määräykset, joilla on sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla (tuomio 12.12.2013, CH v. parlamentti, F-129/12, EU:F:2013:203, 37 kohta ja tuomio 22.5.2014, CU v. ETSK, F-42/13, EU:F:2014:106, 37 kohta).
35 Toiseksi on lisättävä, että oikeus tulla kuulluksi on taattava erityisesti siksi, että kun kyseessä on hallintoviranomaisen aloitteesta tapahtuva väliaikaisen toimihenkilön toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanominen, tällaisesta toimenpiteestä – vaikka se olisi perusteltu – aiheutuu vakavia seurauksia asianomaiselle, joka menettää työpaikkansa ja jonka urakehitys voi hidastua useiden vuosien ajaksi (ks. vastaavasti tuomio 8.10.2015, DD v. FRA, F-106/13 ja F-25/14, EU:F:2015:118, 95 kohta).
36 Kolmanneksi kun komission jäsenen kabinetissa työskentelevä työntekijä aiotaan irtisanoa luottamussuhteen katkeamisen perusteella, minkä yhteydessä asianomainen komission jäsen voi toimia huomattavan harkinnanvaraisesti, on hyvän hallintotavan mukaista, että asianomaiselle ilmoitetaan etukäteen suunnitellusta irtisanomisesta, jotta tämä voi esittää huomautuksensa ja esimerkiksi korjata mahdollisen virheen, selvittää mahdollisen väärinkäsityksen tai tuoda esille ammatilliseen tai henkilökohtaiseen tilanteeseensa liittyviä seikkoja.
37 Neljänneksi kun luottamussuhteen katkeaminen perustuu komission jäsenen tekemään subjektiiviseen arvioon, saattaisi komission jäsen katsoa, kun avustaja on saanut tilaisuuden esittää huomautuksensa, ettei luottamussuhde ole katkennut lopullisesti.
38 Lisäksi vaikkei työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen tehtävänä olekaan korvata asianomaisen komission jäsenen tekemää arviota luottamussuhteen tosiasiallisesta katkeamisesta omalla arviollaan, sen on kuitenkin tutkittava ensin, onko luottamussuhteen puuttuminen tai katkeaminen todella otettu asiassa esille; sitten varmistettava tosiseikkojen aineellinen paikkansapitävyys (ks. vastaavasti tuomio 22.5.2014, CU v. ETSK, F-42/13, EU:F:2014:106, 41 kohta), ja sen jälkeen varmistettava, ettei irtisanomisvaatimukseen liity sen perusteeksi esitetty syy huomioon ottaen perusoikeuksien loukkaamista (ks. vastaavasti tuomio 12.12.2013, CH v. parlamentti, F-129/12, EU:F:2013:203, 41 kohta) tai harkintavallan väärinkäyttöä. Tässä yhteydessä työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen voi muun muassa katsoa asianomaisen esittämät huomautukset huomioon ottaen, että erityisten olosuhteiden vuoksi on suunniteltava muita toimenpiteitä irtisanomisen sijaan: asianomainen voidaan esimerkiksi siirtää muihin tehtäviin komission sisällä.
39 Viidenneksi on korostettava, ettei komissio voi perustellusti vedota 29.4.2004 annettuun tuomioon parlamentti v. Reynolds (C-111/02 P, EU:C:2004:265) sen väitteensä tueksi, ettei kantajan kuulemista koskevaa velvollisuutta ollut ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä. Käsiteltävän asian olosuhteet poikkeavat nimittäin kyseisen tuomion taustalla olleen asian olosuhteista, sillä kyseinen asia koski ennen perusoikeuskirjan voimaantuloa tapahtuneita tosiseikkoja. Sitä paitsi kyseisessä asiassa riidanalaisella päätöksellä päätettiin Euroopan parlamentin virkamiehen tilapäinen siirto poliittisen ryhmän pääsihteerin tehtäviin ja siirrettiin hänet takaisin alkuperäiseen pääosastoonsa; päätös ei siis koskenut väliaikaisen toimihenkilön irtisanomista.
40 Edellä esitetyn perusteella on siis todettava, että toisin kuin komissio väittää, päätöstä muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan c alakohdan nojalla palvelukseen otetun väliaikaisen toimihenkilön toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomisesta luottamussuhteen katkeamisen perusteella ei voida tehdä ilman, että kyseisellä työntekijällä on ollut ennen tätä perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukainen mahdollisuus tulla kuulluksi.
41 Kantaja voi siis tehokkaasti vedota kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamiseen käsiteltävän kanteen yhteydessä.
42 Tässä vaiheessa on tutkittava, onko kantajan oikeus tulla kuulluksi toteutunut.
Kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaaminen
43 Kantaja väittää, ettei häntä kuultu ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä. Hänen mukaansa kukaan ei ollut ilmoittanut hänelle väitetystä luottamussuhteen katkeamisesta ennen kuin hänen työsopimuksensa irtisanottiin. Hänelle ei osoitettu mitään asiakirjaa, jossa olisi todettu, ettei hän sovellu hoitamaan tehtäväänsä tai että hänen tehokkuudessaan tai käytöksessään yksikössä oli ongelmia. Kantajan mukaan komissio ei ole esittänyt näyttöä siitä, että vastineen 28–36 kohdassa mainittuja keskusteluja oli käyty komission jäsenen ja kabinettipäällikön kanssa etenkin 3.9.2015 ja 14.12.2015 pidetyissä tapaamisissa. Hän lisää kiistävänsä tätä koskevat komission väitteet.
44 Komissio väittää, että kantajaa kuultiin useita kertoja ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä. Kantajalla, joka oli otettu palvelukseen alun perin apulaiskabinettipäälliköksi, oli ollut komission mukaan ongelmia mukautua toimielimessä työskentelyyn ja suoriutua komission jäsenen salkussa ensisijaiseksi katsottuun turvallisuusalaan liittyvistä työtehtävistään, mistä kabinettipäällikkö ja komission jäsen olivat keskustelleet useita kertoja kantajan kanssa. Komission mukaan kabinettipäällikön ja kantajan välillä pidettiin 3.9.2015 tapaaminen, jonka aikana kantajan lähtö kabinetista oli otettu esille. Tämän tapaamisen jälkeen komission jäsen keskusteli kantajan kanssa samasta aiheesta. Komissio korostaa, että kantajalle tarjottiin lokakuussa 2015 asiantuntijan tehtävää, jotta kantaja olisi voinut jatkaa työskentelyään kabinetissa. Kabinettipäällikkö kutsui kantajan 14.12.2015 tapaamiseen, jossa kantajan lähtö otettiin konkreettisemmin esille. Myöhemmässä tapaamisessa kantajalla oli jälleen tilaisuus esittää näkemyksensä ja keskustella asiasta henkilökohtaisesti komission jäsenen kanssa. Kabinetin aloitteista huolimatta kantaja ei parantanut suoritustaan. Tästä syystä komission jäsen päätti huhtikuussa 2016 ryhtyä toimenpiteisiin kantajan työsopimuksen irtisanomiseksi luottamussuhteen katkeamisen vuoksi.
45 On muistutettava, että kun päätös voidaan tehdä vain siten, että kuulluksi tulemista koskevaa oikeutta on kunnioitettu, asianomaiselle on tarjottava tilaisuus esittää tehokkaasti näkemyksensä suunnitellusta toimenpiteestä työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen alulle paneman kirjeenvaihdon tai suullisen näkemystenvaihdon kautta, ja tätä koskeva todistustaakka on mainitulla viranomaisella (ks. vastaavasti tuomio 6.12.2007, Marcuccio v. komissio, C-59/06 P, EU:C:2007:756, 47 kohta ja tuomio 3.6.2015, BP v. FRA, T-658/13 P, EU:T:2015:356, 54 kohta). Komissio väittää siis vastauskirjelmässään virheellisesti, että kantajalla on todistustaakka siitä seikasta, onko häntä kuultu ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä.
46 Käsiteltävässä asiassa on todettava, ettei komissio esitä mitään näyttöä siitä, että kantajalle on annettu tilaisuus esittää tehokkaasti näkemyksensä suunnitellusta toimenpiteestä kirjeenvaihdon tai suullisen näkemystenvaihdon kautta.
47 Vaikka komissio nimittäin väittää, että yhtäältä komission jäsenen ja kabinettipäällikön ja toisaalta kantajan välillä on järjestetty tapaamisia, ja vaikka asianomaisen oletettaisiin voivan esittää tällaisten tapaamisten aikana tehokkaasti näkemyksensä suunnitellusta toimenpiteestä edellä 45 kohdassa tarkoitetulla tavalla, komissio ei esitä tästä mitään näyttöä, ja kantaja kiistää sen väitteet. Komissio ei ole esittänyt esimerkiksi mitään asiakirjaa, sähköpostiviestiä tai todistajanlausuntoa. Komissio ei myöskään väitä, että luottamuksen menettämistä ja tähän perustuvaa työsopimuksen irtisanomista käsiteltiin kantajan kanssa vuoden 2015 syys- ja joulukuussa pidetyissä tapaamisissa.
48 Vaikka pitää paikkansa, kuten komissio tuo esille, ettei edellä 45 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä edellytetä kuulemisen järjestämistä eikä sitä, että kuulemisesta olisi laadittava selonteko tai pöytäkirja, jotta oikeus tulla kuulluksi toteutuisi, komission on edelleen esitettävä näyttö siitä, että asianomaiselle on annettu tilaisuus esittää huomautuksensa komission aikomuksesta irtisanoa hänen työsopimuksensa luottamussuhteen katkeamisen perusteella, kun väliaikainen toimihenkilö kiistää tulleensa kuulluksi, kuten käsiteltävässä asiassa. Lisäksi se seikka, jota komissio korostaa, että komission jäsenten kabinetit ovat pieniä yksikköjä, ei anna yksin aihetta katsoa, että kabinetissa työskentelevän toimihenkilön on osoitettu tulleen pätevällä tavalla kuulluksi ennen häntä koskevan irtisanomispäätöksen tekemistä. Vaikka kantaja ei selitä tai perustele mitenkään syyskuussa ja joulukuussa 2015 komission väittämän mukaan pidettyjä tapaamisia, on riittävää todeta, että kantaja kiistää komission väitteet, joiden mukaan häntä olisi kuultu kyseisten tapaamisten aikana pätevällä tavalla, eikä pelkkien komission väitteiden voida katsoa olevan etusijalla vastapuolen kiistäviin väitteisiin nähden (ks. vastaavasti tuomio 6.12.2007, Marcuccio v. komissio, C-59/06 P, EU:C:2007:756, 69 ja 70 kohta).
49 Lisäksi on riittävää todeta komission esille ottamasta kysymyksestä, onko kantajan hyväksyttävää ja perusteltua arvostella koeajan päätteeksi laadittavan kertomuksen laatimatta jättämistä, ettei kyseinen seikka vaikuta siihen päätelmään, ettei komissio ole esittänyt näyttöä siitä, että kantajan oikeutta tulla kuulluksi on noudatettu.
50 Edellä esitetystä seuraa, että kantajan oikeutta tulla kuulluksi ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä loukattiin.
Kantajan kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamisen seuraukset
51 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamisesta seuraa kyseessä olevan hallintomenettelyn päätteeksi tehdyn päätöksen kumoaminen ainoastaan, jos menettely olisi voinut johtaa toisenlaiseen tulokseen ilman kyseistä sääntöjenvastaisuutta (tuomio 10.9.2013, G. ja R., C-383/13 PPU, EU:C:2013:533, 38 kohta ja tuomio 24.4.2017, HF v. parlamentti, T-584/16, EU:T:2017:282, 157 kohta; ks. myös tuomio 9.9.2015, De Loecker v. EUH, F-28/14, EU:F:2015:101, 127 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
52 Käsiteltävässä asiassa kantaja tuo esille, että jos häntä olisi kuultu ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä, hän olisi voinut saada tiedon häntä vastaan esitetyistä väitteistä ja pystynyt esittämään huomautuksensa sekä näyttämään sähköpostiviestit, jotka olisivat osoittaneet, että komission esittämät syyt olivat perusteettomia. Kantajan mukaan väitteet, joilla komissio perustelee riidanalaista päätöstä, ovat subjektiivisia seikkoja, joihin olisi voinut tulla luonnollisesti muutos, jos kantajaa olisi kuultu.
53 Valituksen hylkäämisestä tehdystä päätöksestä käy tältä osin ilmi lähinnä, että kantajan ja asianomaisen komission jäsenen välisen luottamussuhteen katkeaminen johtuu kantajan ”vaikeuksista mukautua komission toimielinympäristöön ja suoriutua ensisijaiseksi katsottuun turvallisuusalaan liittyvistä työtehtävistään”. Lisäksi valituksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen mukaan kantaja ”ei ole kyennyt antamaan [komission jäsenelle] alaansa liittyviä neuvoja eikä etenkään laatimaan kansalaisuutta koskevaa strategiaa”.
54 Tällaisissa hyvin yleisellä tasolla esitetyissä väitteissä arvostellaan kantajan työssä suoriutumista sekä objektiivisten seikkojen että arvoarvostelujen perusteella. Kuten kantaja perustellusti korostaa, etenkin viimeksi mainitut saattavat subjektiivisen luonteensa vuoksi muuttua asianomaisen kuulemisen yhteydessä (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 18.9.2015, Wahlström v. Frontex, T-653/13 P, EU:T:2015:652, 28 kohta). Lisäksi kun komissio ei antanut kantajalle mitään mahdollisuutta esittää näkemystään asiasta, on kyseisten arvioiden subjektiivisuusasteesta riippumatta todettava, ettei komissio antanut kantajalle tilaisuutta vakuuttaa, että hänen työssä suoriutumisestaan olisi ollut mahdollista esittää toisenlainen arvio, ja pyrkiä palauttamaan luottamussuhde komission jäsenen ja itsensä välille. Jos kantajaa olisi kuultu, hän olisi nimittäin voinut esittää työssä suoriutumistaan tai henkilökohtaista tai ammatillista tilannettaan koskevia huomautuksia, jotka olisivat voineet muuttaa käsitystä kantajaa vastaan esitetyistä moitteista.
55 Näin on etenkin siksi, että asianomainen komission jäsen voi valita – kuten edellä 32 ja 36 kohdassa tuodaan esille – huomattavan harkinnanvaraisesti muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan c alakohdan nojalla palvelukseen otettavat avustajansa, mikä antaa hänelle myös laajan harkintavallan sekä ehdottaa avustajien irtisanomista että pyörtää tällaiset ehdotukset.
56 Jos siis käsiteltävän asian olosuhteissa katsottaisiin, että työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen olisi tehnyt väistämättä saman päätöksen, vaikka kantajalla olisi ollut tilaisuus esittää tehokkaasti näkemyksensä hallinnollisen menettelyn aikana, tehtäisiin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistettu kuulluksi tulemista koskeva perusoikeus sisällöltään tyhjäksi, sillä tämän oikeuden varsinainen sisältö edellyttää, että asianomaisella on ollut mahdollisuus vaikuttaa kyseessä olevaan päätöksentekomenettelyyn (ks. vastaavasti tuomio 14.9.2011, Marcuccio v. komissio, T-236/02, EU:T:2011:465, 115 kohta ja tuomio 5.10.2016, ECDC v. CJ, T-395/15 P, ei julkaistu, EU:T:2016:598, 80 kohta).
57 Komissio väittää vastineessaan sitä vastoin, ettei kantaja olisi voinut esittää oikeudenkäyntimenettelyn myöhemmässä vaiheessa kannekirjelmässä mainittuja sähköpostiviestejä, mikäli tällaisia oli olemassa ja mikäli niiden sisältö oli sellainen kuin kantaja väittää; tästä on todettava yhtäältä, ettei kantaja ole esittänyt kyseisiä sähköpostiviestejä unionin yleisessä tuomioistuimessa, ja toisaalta ettei sillä, ettei kyseisiä sähköpostiviestejä voitaisi mahdollisesti hyväksyä unionin yleisessä tuomioistuimessa, ole vaikutusta siihen mahdollisuuteen, että kantaja olisi voinut, jos häntä olisi kuultu, esittää kyseiset sähköpostiviestit tai joka tapauksessa muut hyödylliset todisteet hallinnollisen menettelyn aikana pyrkiäkseen välttämään suunnitellun irtisanomispäätöksen tekemisen.
58 Tämän perusteella on mahdollista, että irtisanomismenettely olisi voinut päättyä toisin, jos kantajaa olisi kuultu asianmukaisesti.
59 Edellä esitetystä seuraa, että perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistetun kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamista koskeva kanneperuste on hyväksyttävä.
60 Riidanalainen päätös on näin ollen kumottava, eikä kantajan esittämää toista kanneperustetta, joka koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä, ole tarpeen tutkia.
Oikeudenkäyntikulut
61 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kantajan vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu yhdeksäs jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Euroopan komission 27.4.2016 tekemä päätös, jolla RY:n toistaiseksi voimassa oleva työsopimusirtisanottiin, kumotaan.
2) Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Gervasoni | Madise | da Silva Passos |
Kowalik-Bańczyk | | Mac Eochaidh |
Julistettiin Luxemburgissa 10 päivänä tammikuuta 2019.
Allekirjoitukset