Väliaikainen versio
UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (kolmas jaosto)
25 päivänä tammikuuta 2024 (*)
Kumoamiskanne – Kanteen nostamisen määräaika – Liian myöhään nostettu kanne – Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen
Asiassa T‑280/23,
Oil company ”Lukoil” PAO, kotipaikka Moskova (Venäjä), edustajinaan asianajajat B. Lebrun ja C. Alter,
kantajana,
vastaan
Euroopan parlamentti, asiamiehinään U. Rösslein ja S. Toliušis,
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään M. Bauer ja L. Bratusca,
Euroopan komissio, asiamiehinään M. Burón Pérez ja A.-C. Simon,
ja
Avoimuusrekisteri,
vastaajina,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja F. Schalin sekä tuomarit P. Škvařilová-Pelzl ja I. Nõmm (esittelevä tuomari),
kirjaaja: V. Di Bucci,
on antanut seuraavan
määräyksen
1 Kantaja Oil company ”Lukoil” PAO vaatii SEUT 263 artiklan nojalla nostamallaan kanteella kumoamaan avoimuusrekisterin sihteeristön 6.3.2023 tekemän päätöksen Ares (2023) 1618717, jolla se poistettiin Euroopan unionin avoimuusrekisteristä.
Oikeudellinen arviointi
2 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 126 artiklassa määrätään, että jos kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, unionin yleinen tuomioistuin voi päättää asian käsittelyä jatkamatta ratkaista asian perustellulla määräyksellä.
3 Tässä yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin arvioi saaneensa riittävät tiedot vastauksista, joita kantaja ja vastaajat ovat toimittaneet kysymyksiin, joita esitettiin prosessinjohtotoimien yhteydessä 11.7., 17.8. ja 5.10.2023 ja jotka koskivat kanteen mahdollista nostamista liian myöhään. Näin ollen se päätti työjärjestyksen 126 artiklan nojalla asian käsittelyä jatkamatta ratkaista asian ilman että olisi edes tarpeen antaa kannekirjelmää tiedoksi vastaajille, koska kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset jäljempänä esitettävistä syistä joka tapauksessa selvästi puuttuvat.
4 SEUT 263 artiklan kuudennen kohdan nojalla kumoamiskanne on pantava vireille kahden kuukauden kuluessa säädöksen julkaisemisesta tai siitä, kun se on annettu kantajalle tiedoksi, taikka jollei säädöstä ole julkaistu tai annettu tiedoksi, kahden kuukauden kuluessa siitä, kun kantaja on saanut siitä tiedon. Työjärjestyksen 60 artiklan mukaan tätä määräaikaa on lisäksi pidennettävä pitkien etäisyyksien vuoksi kymmenellä päivällä.
5 Työjärjestyksen 58 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa määrätään täsmällisemmin määräajojen laskemisesta yhtäältä, että ”jos päivinä, viikkoina, kuukausina tai vuosina ilmaistu määräaika on laskettava ajankohdasta, jona tietty tapahtuma sattuu tai tietty toimi suoritetaan, määräaikaan sisältyväksi ei lasketa sitä päivää, jona tämä tapahtuma sattuu tai toimi suoritetaan”, ja toisaalta, että ”viikkoina, kuukausina tai vuosina ilmaistu määräaika päättyy sen päivän päättyessä, joka määräajan viimeisenä viikkona, kuukautena tai vuotena vastaa nimeltään tai järjestysnumeroltaan sitä päivää, jona se tapahtuma sattui tai se toimi suoritettiin, josta määräaika on laskettava”.
6 Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on todettu, että koska nämä määräajat on asetettu oikeudellisten tilanteiden selkeyden ja varmuuden takaamiseksi ja kaikenlaisen syrjinnän tai mielivaltaisen kohtelun estämiseksi oikeushallinnossa, ne kuuluvat oikeusjärjestyksen perusteisiin (ordre public), joten unionin tuomioistuinten tehtävänä on varmistaa viran puolesta, onko niitä noudatettu (tuomio 23.1.1997, Coen, C‑246/95, EU:C:1997:33, 21 kohta ja määräys 19.1.2018, Miasto Gliwice v. komissio, T‑485/17, ei julkaistu, EU:T:2018:40, 6 kohta).
7 On myös muistettava, että on sen asianosaisen tehtävänä, joka vetoaa siihen, että kanne on nostettu myöhään, näyttää toteen päivämäärä, jona riidanalainen päätös on annettu tiedoksi, ja joka tapauksessa päivämäärä, jona asianosainen on saanut siitä tiedon, jos kyseessä on yksittäinen toimenpide (ks. analogisesti tuomio 29.11.2018, WL v. ERCEA, T‑493/17, ei julkaistu, EU:T:2018:852, 59 kohta). Tässä tapauksessa toteennäyttäminen kuuluu siis vastaajille.
8 Jotta päätös olisi annettu pätevästi tiedoksi, ei edellytetä, että sen vastaanottaja on tosiasiallisesti saanut tiedon sen sisällöstä, vaan että hänellä on ollut mahdollisuus tutustua sen sisältöön. Tältä osin näyttö siitä, että päätöksen vastaanottaja on päätöksen vastaanottamisen lisäksi voinut myös tutustua siihen, voi seurata erilaisista olosuhteista (ks. analogisesti määräys 31.7.2020, TO v. EUH, T‑272/19, EU:T:2020:361, 42 kohta).
9 Vastaavasti sen osoittamiseksi, että sähköpostitse tiedoksi annettu päätös on annettu asianmukaisesti tiedoksi vastaanottajalleen tiettynä päivämääränä ja että näin ollen kanteen nostamisen määräaika on alkanut kulua tästä päivämäärästä, asianomaisen osapuolen on osoitettava toimittamalla tätä varten tarvittavat asiakirjat paitsi se, että tämä päätös on toimitettu vastaanottajalleen sillä tavoin, että se on lähetetty tämän vastaanottajan sähköpostiosoitteeseen, ja että se on otettu vastaan tässä osoitteessa, myös se, että kyseinen vastaanottaja on kyennyt tutustumaan hyödyllisellä tavalla kyseisen päätöksen sisältöön kyseisenä päivänä eli että hän on kyennyt avaamaan riidanalaisen päätöksen sisältävän sähköpostiviestin ja tutustumaan siten asianmukaisesti siihen kyseisenä päivänä (ks. analogisesti tuomio 1.8.2022, Kerstens v. komissio, C‑447/21 P, ei julkaistu, EU:C:2022:612, 22 kohta).
10 Tässä yhteydessä olettama, jonka mukaan sähköpostitse tiedoksi annetun päätöksen vastaanottaja ei ole missään tapauksessa kyennyt tutustumaan hyödyllisellä tavalla sen sisältöön ennen päivämäärää, jona hän on tutkinut sähköpostilaatikkonsa, samoin kuin olettama, jonka mukaan tällaisen päätöksen vastaanottajalle on annettu mahdollisuus tutustua hyödyllisellä tavalla sen sisältöön joka tapauksessa heti kun se on vastaanotettu sähköpostiosoitteeseen, eivät voi olla kanteen nostamisen määräajat vahvistavien määräysten mukaisia (ks. analogisesti tuomio 1.8.2022, Kerstens v. komissio, C‑447/21 P, ei julkaistu, EU:C:2022:612, 25 kohta).
11 Tässä tapauksessa avoimuusrekisterin sihteeristö on antanut riidanalaisen päätöksen tiedoksi kantajalle 6.3.2023 päivätyllä sähköpostiviestillä. Kantaja on myöntänyt nimenomaisesti, että kyseinen sähköpostiviesti oli saapunut tänä samana päivänä niiden kahden edustajan sähköpostiosoitteisiin, jotka tämä oli nimennyt kirjautuessaan avoimuusrekisteriin (jäljempänä edustajat). Tästä seuraa, että SEUT 263 artiklassa vahvistettu tämän toimen kumoamisen vaatimista koskeva määräaika oli siis lähtökohtaisesti päättynyt 16.5.2023, kun kanne jätettiin unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon vasta 17.5.2023. Tästä seuraa, että vaikuttaa ensi arviolta siltä, että kanne on nostettu liian myöhään.
12 Kantaja nojautuu kuitenkin useisiin perusteluihin kiistäessään sen, että kanne olisi nostettu liian myöhään.
13 Kantaja kiistää ensinnäkin sen, että se olisi tutustunut 6.3.2023 päivättyyn sähköpostiviestiin, sillä perusteella, että se on saapunut tänä samana päivänä mutta toimistoaikojen ulkopuolella sen edustajien sähköpostiosoitteisiin. Kantaja väittää siis, että se ei kyennyt tutustumaan hyödyllisellä tavalla kyseisen sähköpostiviestin sisältöön päivänä, jona se toimitettiin sen edustajille.
14 Näin ollen on ratkaistava, ovatko vastaajat esittäneet riittäviä tietoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että kantajan edustajat olivat kyenneet tutustumaan hyödyllisellä tavalla 6.3.2023 päivätyn sähköpostin sisältöön samana päivänä, jona se oli saapunut heidän sähköpostiosoitteisiinsa.
15 Tässä yhteydessä kantajan neuvonantajat esittivät avoimuusrekisterin sihteeristölle lähettämällään 31.3.2023 päivätyllä sähköpostiviestillä vastauksena 6.3.2023 päivätyn sähköpostiviestin liitteenä olleeseen riidanalaiseen päätökseen pyynnön tutkimuksen käynnistämisestä uudelleen pakollisesta avoimuusrekisteristä 20.5.2021 tehdyn Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission toimielinten välisen sopimuksen (EUVL 2021, L 207, s. 1; jäljempänä toimielinten välinen sopimus) liitteessä III olevien 7.3 ja 7.4 kohdan mukaisesti.
16 Täsmennettäköön, että toimielinten välisen sopimuksen liitteessä III olevassa 7.3 kohdassa määrätään, että avoimuusrekisterin sihteeristö voi harkita pyyntöä käynnistää tutkimus uudelleen ”enintään 20 työpäivän kuluessa siitä, kun asianomaisille osapuolille on ilmoitettu sen päätöksestä”.
17 On myös muistutettava, että määräaikoihin, päivämääriin ja määräpäiviin sovellettavista säännöistä 3.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1182/71 (EYVL 1971, L 124, s. 1) 3 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetään määräaikojen laskemista koskevien sääntöjen osalta, että ”jos päivinä, viikkoina, kuukausina tai vuosina ilmaistu määräaika lasketaan jonkin tapahtuman toteutumisesta tai toimen suorittamisesta lukien, päivää, jonka aikana tapahtuma toteutuu tai toimi suoritetaan, ei lueta kyseiseen määräaikaan”.
18 Tämän muistutuksen jälkeen on korostettava, että kantajan neuvonantajat ovat perustelleet sitä, että tutkimuksen uudelleen käynnistämistä koskeva pyyntö esitettiin kantajan osalta 20 työpäivän määräajassa, mainitsemalla nimenomaisesti 31.3.2023 päivätyn kirjeen viimeisessä kappaleessa siitä, että 20 työpäivän määräaika oli alkanut kulua ”7.3.2023” ja että tämä 20 työpäivän määräaika päättyi ”3.4.2023”.
19 Näin täsmällistä tietoa, joka on peräisin kantajan omilta neuvonantajilta, ei voida tulkita muulla tavoin kuin siten, että he ovat myöntäneet, että riidanalaisen päätöksen sisältänyt sähköpostiviesti oli tosiaankin toimitettu sen edustajille 6.3.2023, että kyseinen sähköpostiviesti saapui viimeksi mainittujen sähköpostiosoitteisiin tänä samana päivänä ja että he olivat tutustuneet siihen tai ainakin kyenneet tutustumaan siihen hyödyllisellä tavalla samana päivänä kun se annettiin tiedoksi ja otettiin vastaan. Tästä seuraa, että riidanalaisen päätöksen sisältävä sähköpostiviesti ”annettiin asianmukaisesti tiedoksi” 6.3.2023 kyseisille edustajille.
20 Jos kantajan edustajat näet avasivat tai kykenivät avaamaan 6.3.2023 päivätyn sähköpostiviestin vasta tämän sähköpostiviestin toimittamista ja vastaanottamista seuranneena päivänä eli 7.3.2023, olisi ollut johdonmukaista, että 31.3.2023 päivätyssä kirjeessä olisi mainittu 20 työpäivän määräajan alkaneen kulua 8.3.2023.
21 Tässä asiayhteydessä kantajan esittämä perustelu, joka perustuu siihen, että sähköpostiviesti toimitettiin toimistoaikojen ulkopuolella, ei voi riittää kyseenalaistamaan 31.3.2023 päivätyn sähköpostiviestin viimeisen kappaleen selkeää sanamuotoa.
22 Kantaja väittää toiseksi, että riidanalaisen päätöksen sisältänyt sähköpostiviesti toimitettiin 6.3.3023 vain sen belgialaisen tytäryhtiön eli Lukoil Belgium NV:n edustajille eikä sille itselleen, joten se ei ole kyennyt tutustumaan sen sisältöön kyseisenä päivänä.
23 Tämä kantajan perustelu ei voi menestyä.
24 Ensinnäkin on korostettava aivan aluksi, että toimielinten välisen sopimuksen 2 artiklan c alakohdassa määrätään, että ”rekisteröityneellä” tarkoitetaan ”edunvalvojaa, josta on merkintä rekisterissä”.
25 Tämän jälkeen toimielinten välisen sopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa määrätään, että toimittaessaan rekisteröitymishakemuksen hakijoiden on annettava kyseisen sopimuksen liitteessä II luetellut tiedot. Kyseisen liitteen I kohdassa lueteltuihin tietoihin, joiden on oltava saatavilla avoimuusrekisterissä, kuuluvat muun muassa ”yhteisöstä oikeudellisessa vastuussa olevan henkilön” nimi sekä ”suhteista unioniin vastaavan henkilön” nimi.
26 Lisäksi avoimuusrekisterin sihteeristö on laatinut toimielinten välisen sopimuksen 8 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti rekisteröinnin hakijoille ja rekisteröityneille ohjeita tämän sopimuksen johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi (jäljempänä ohjeet). Näiden ohjeiden 2 kohdassa, jonka otsikkona on ”Yhden rekisteröinnin periaate”, todetaan, että jotta vältettäisiin useat rekisteröinnit ja nopeutettaisiin hakemuksen tai rekisteröinnin hallinnollista käsittelyä, useissa maissa toimivien edunvalvojien (kuten monikansallisten yritysten) pitäisi kirjata toimintansa rekisteriin vain kerran ja näin menetellessään kattaa erilaiset verkoston, yritysryhmän tai muun toimijan muut yhteisöt. Niissä täsmennetään, että käytännössä rekisteröinti kuuluu yleensä sivuliikkeelle tai toimistolle, joka valvoo yhteisön etua unionin toimielimiin nähden.
27 Ohjeiden 5 kohdan otsikkona on ”Rekisteriin tallennettavat tiedot”, ja siinä mainitaan sarake 4, joka koskee ”oikeudellisessa vastuussa olevaa henkilöä”, jolla määritellään tarkoitettavan ”henkilöä, jolla on lain nojalla oikeus toimia edunvalvojan nimissä tai edustaa viimeksi mainittua yhteyksissä viranomaisten kanssa”.
28 Lopuksi toimielinten välisen sopimuksen 8 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla ja kyseisen sopimuksen liitteessä I esitetyn hyvän edunvalvontatavan mukaisesti rekisteröityneet ovat viime kädessä vastuussa toimittamiensa tietojen paikkansapitävyydestä.
29 Toiseksi komission esittämästä avoimuusrekisterin otteesta ilmenee, että ainoastaan kantaja oli kirjattu kyseiseen rekisteriin. Sen belgialaista tytäryhtiötä ei näet ollut kirjattu erikseen, ja se oli mainittu vain ”toimistona, joka on vastuussa suhteista unioniin”. Siten edellä 26 kohdassa mainittujen toimielinten välisen sopimuksen 8 artiklan 3 kohdan b alakohdan ja ohjeiden 2 kohdassa mainitun yhden rekisteröinnin periaatteen mukaisesti on katsottava, että kantajan ilmoittaminen yhtenä ainoana avoimuusrekisteriin kirjattuna organisaationa on kattanut kaikki sen konsernin yritykset, johon kantaja kuului, kaikissa maissa, jossa tämä konserni toimi, Belgian tytäryhtiö mukaan lukien, ja että on virheellistä väittää, että myös kyseinen tytäryhtiö olisi kirjattu kyseiseen rekisteriin.
30 Kolmanneksi on korostettava, että kantajan mainitsema ”yhteisöstä oikeudellisessa vastuussa olevan henkilön” nimi oli ”S.”, ja ”suhteista unioniin vastaavan henkilön” nimi oli ”B.”. Edellä 25 kohdassa mainittujen toimielinten välisen sopimuksen 6 artiklan 2 kohdan ja liitteessä II olevan I kohdan perusteella sekä edellä 27 kohdassa mainitun ohjeiden 5 kohdan mukaisesti on katsottava, että nimetessään yhteisöstä oikeudellisessa vastuussa olevan henkilön ja suhteista unioniin vastaavan henkilön kantaja hyväksyi sen, että nämä henkilöt toimivat sen nimissä ja edustajina, joiden tehtävänä ovat sen suhteet avoimuusrekisterin sihteeristöön. Näin ollen kantajan edustajien tehtävien mainitseminen eli se, että kyseessä olivat sen belgialaisen tytäryhtiön ”toimitusjohtaja” ja ”liiketoimintajohtaja”, ei vaikuta millään tavoin siihen, että se, että kantaja on nimennyt heidät henkilöksi, joka on oikeudellisessa vastuussa, ja henkilöksi, joka vastaa suhteista unioniin, merkitsi sen tekemää sopimusta siitä, että nämä edustaisivat sitä sen yhteyksissä avoimuusrekisterin sihteeristöön.
31 Tässä yhteydessä kantajan väite, jonka mukaan sen edustajat olivat toimivaltaisia vain ottamaan vastaan tiedoksiantoja ja edustamaan sen belgialaista tytäryhtiötä, ei kestä lähempää tarkastelua. Kuten edellä 28 kohdassa on muistutettu, yhtäältä näet rekisteröityneet ovat vastuussa toimittamiensa tietojen paikkansapitävyydestä.
32 Toisaalta päätelmän, jonka mukaan S. ja B. edustivat kantajaa ja toimivat tämän nimissä, vahvistaa se, että kuten komissio on perustellusti korostanut, avoimuusrekisterin kirjaamo lähetti 14.7.2022 kantajalle sähköpostiviestin S:n sähköpostiosoitteeseen, koska tämä oli nimetty sen edustajaksi, joka on ”oikeudellisessa vastuussa oleva henkilö”, ilmoittaakseen päätöksestään aloittaa sitä koskeva tutkimus ja keskeyttää varotoimena sen rekisteröinnin. S. oli tosiaankin henkilö, joka lähetti 28.7.2022 sähköpostiviestin vastauksena avoimuusrekisterin sihteeristön jäsenille ja joka kehotti heitä tutustumaan liitteenä olleeseen, kantajan heidän pyyntöönsä antamaan ”viralliseen vastaukseen”, joka koski sihteeristön kantajan osalta vireille panemaa tutkimusta. Lisättäköön, että S. ja B. olivat nimenomaisesti allekirjoittaneet kyseisen virallisen vastauksen.
33 Korostettakoon lisäksi, että riidanalainen päätös, jonka vastaanottajana oli ”Lukoil, Boulevard Sretensky, 11, 101000 Moskova, Venäjä”, oli tosiaankin lähetetty S:lle ja B:lle heidän sähköpostiosoitteisiinsa, jotka mainittiin rekisteriotteessa.
34 Kantaja vetoaa kolmanneksi siihen, että riidanalaista päätöstä ei ole perusteltu riittävästi, koska se sisältää vain yleisluontoisia väitteitä, ja korostaa, että se pyysi 31.3.2023 avoimuusrekisterin sihteeristöltä tutkimusraporttia, joka toimitettiin sille 25.4.2023. Se arvioi näin ollen, että kanteen nostamisen määräaika on voinut alkaa kulua vasta kyseisen raportin vastaanottamisesta.
35 Tämä perustelu on hylättävä.
36 Yhtäältä riidanalainen päätös on päätös, joka sisältyy 6.3.2023 päivättyyn sähköpostiviestiin, eikä avoimuusrekisterin sihteeristön tutkimusraportti. Toimielinten välisen sopimuksen liitteessä III olevassa 7.1 kohdassa näet määrätään, että kyseisen sihteeristön on päätettävä tutkimuksensa ”perustellulla päätöksellä” ja ilmoitettava päätöksestä kirjallisesti asianomaisille osapuolille. Kyseisen liitteen 4.11 kohdassa määrätään, että avoimuusrekisterin sihteeristö toimittaa jäljennöksen tutkimusraportistaan rekisteröityneelle vain ”pyynnöstä”. Se, että toimielinten välisessä sopimuksessa annetaan rekisteröityneelle mahdollisuus pyytää jäljennöstä tutkimusraportista, ei siis vaikuta millään tavoin kanteen nostamisen määräajan alkamisajankohtaan eli päivämäärään, jona kyseisen liitteen 7.1 kohdan mukaisesti toimitettu päätös annettiin tiedoksi. Kantaja ei siis voi väittää pätevästi, että kanteen nostamisen määräajan kuluminen pitäisi keskeyttää siksi ajanjaksoksi, jona sillä ei ollut tutkimusraporttia käytettävissään.
37 Toiseksi vastaus kysymykseen, joka koskee kanteen nostamisen määräajan laskemista, ei riipu vastauksesta kysymykseen, joka koskee sitä, olivatko 6.3.2023 päivättyyn sähköpostiviestiin sisältyneet perustelut riittäviä.
38 Kantaja joka tapauksessa kykeni täydellisesti nostamaan kumoamiskanteen riidanalaisesta päätöksestä ja tarvittaessa vetoamaan siihen, että se ei täyttänyt kaikilta osin perusteluvaatimusta, kun otetaan huomioon yhtäältä riidanalaiseen päätökseen sisältyvät perustelut – jotka liittyvät muun muassa sen edunvalvontatoimiin, joilla pyritään vaikuttamaan unionin päätöksentekoprosessiin suoraan tai sen belgialaisen tytäryhtiön välityksellä, sekä mediakattavuuteen, joka osoittaa sen aseman vahvana lobbarina, joka käyttää vaikutusvaltaa Venäjän hallituksen nimissä – ja toisaalta kantajan tunnettu asiayhteys, joka perustuu sähköpostikirjeenvaihtoon sen ja avoimuusrekisterin sihteeristön välillä ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä.
39 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kanne on jätettävä tutkimatta tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvän puuttumisen vuoksi, koska se on nostettu liian myöhään, ilman että on tarpeen antaa ratkaisua sen tutkimisedellytyksistä siltä osin kuin se on kohdistettu avoimuusrekisteriä vastaan.
Oikeudenkäyntikulut
40 Koska tämä määräys on annettu ennen kuin kannekirjelmä on annettu tiedoksi vastaajille, on riittävää tehdä päätös siitä, että kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan työjärjestyksen 133 artiklan mukaisesti. Se, että vastaajia on kehotettu vastaamaan unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin edellä 3 kohdassa mainittujen prosessinjohtotoimien yhteydessä, ei vaikuta tähän.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)
on määrännyt seuraavaa:
1) Kanne jätetään tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.
2) Oil company ”Lukoil” PAO vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Annettiin Luxemburgissa 25 päivänä tammikuuta 2024.
kirjaaja | | jaoston puheenjohtaja |