Asia T‑660/11

Polytetra GmbH

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto

(tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Yhteisön tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus sanamerkin POLYTETRAFLON rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi – Aikaisempi yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki TEFLON – Aikaisemman tavaramerkin tosiasiallisen käytön puuttuminen – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 42 artiklan 2 ja 3 kohta – Lopputuote, johon on sisällytetty komponentti – Aikaisemman tavaramerkin käyttö kolmansien lopputuotteiden osalta – Perusteluvelvollisuus

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 16.6.2015

1.      Yhteisön tavaramerkki – Menettelysäännökset – Päätösten perusteleminen – Asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan ensimmäinen virke – Sama soveltamisala kuin SEUT 296 artiklalla

(SEUT 296 artiklan toinen kohta; neuvoston asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan ensimmäinen virke)

2.      Kumoamiskanne – Kanneperusteet – Olennaisten menettelymääräysten rikkominen – Peruste, jonka tuomioistuin tutkii viran puolesta

(SEUT 263 artikla)

3.      Yhteisön tavaramerkki – Menettelysäännökset – Päätösten perusteleminen

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 42 artiklan 2 ja 3 kohta)

4.      Yhteisön tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Kanne unionin tuomioistuimissa – Unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta – Valituslautakuntien päätösten laillisuuden valvonta

(Neuvoston asetus N:o 207/2009)

5.      Yhteisön tavaramerkki – Kolmansien huomautukset ja väite – Väitteen tutkiminen – Todisteet aikaisemman tavaramerkin käyttämisestä – Tosiasiallinen käyttö – Käsite – Arviointiperusteet

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 johdanto-osan kymmenes perustelukappale, 42 artiklan 2 ja 3 kohta ja 78 artiklan 1 kohdan f alakohta; komission asetuksen N:o 2868/95 22 säännön 3 ja 4 kohta)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 18 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 19 kohta)

3.      Sellainen päätös on perusteltu riittämättömästi, jossa yhtäältä päädytään siihen, että aikaisempaa tavaramerkkiä on käytetty tosiasiallisesti yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 42 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, eikä toisaalta täsmennetä, missä määrin esitetyt todisteet tukevat tätä päätelmää kunkin sellaisen tavaran tai palvelun tai kunkin sellaisen tavaroiden tai palveluiden ryhmän osalta, jonka osalta tämä käyttö on tunnustettu. Kyseisessä säännöksessä edellytetään, että sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) valituslautakunta vahvistaa sen, että ne tavarat tai palvelut, joiden osalta valituslautakunta katsoo tosiasiallisen käytön osoitetuksi, ja kaikki tai jotkin tavarat ja palvelut, joita varten kyseinen tavaramerkki on rekisteröity, vastaavat toisiaan, jotta sekaannusvaaraa voidaan myöhemmin arvioida.

Se, että viraston päätös ei ole tältä osin täsmällinen, tekee nimittäin mahdottomaksi sen valvomisen, miten valituslautakunta on soveltanut asetuksen N:o 207/2009 42 artiklan 2 kohdan viimeistä virkettä. Kyseisen asetuksen 42 artiklan 2 ja 3 kohdasta nimittäin seuraa, että jos tavaramerkki on rekisteröity sellaista tavaroiden tai palvelujen ryhmää varten, joka on riittävän laaja, jotta kyseisen ryhmän sisällä voidaan erottaa useita alaryhmiä, joita voidaan tarkastella itsenäisesti, näyttö siitä, että tavaramerkkiä on tosiasiallisesti käytetty osaan näitä tavaroita tai palveluja, saa väitemenettelyssä aikaan suojaa vain niiden alaryhmien osalta, joihin tavarat tai palvelut, joiden osalta tavaramerkkiä on tosiasiallisesti käytetty, kuuluvat. Jos tavaramerkki on sitä vastoin rekisteröity sellaisia tavaroita tai palveluja varten, jotka on kuvattu niin täsmällisesti ja rajatusti, ettei niitä voida jaotella merkityksellisesti kyseisen ryhmän sisällä, tällöin näyttö siitä, että tavaramerkkiä on tosiasiallisesti käytetty kyseisten tavaroiden tai palvelujen osalta, kattaa väitemenettelyssä välttämättä koko tämän ryhmän.

Näin ollen viraston valituslautakunnan on siinä tapauksessa, että käyttöä koskeva näyttö esitetään ainoastaan joidenkin sellaisten tavaroiden tai palvelujen osalta, jotka kuuluvat ryhmään, jota varten aikaisempi tavaramerkki on rekisteröity ja johon väite perustuu, arvioitava, sisältääkö tämä ryhmä itsenäisiä alaryhmiä, joihin tavarat ja palvelut, joiden osalta käyttö on osoitettu, kuuluvat, niin, että olisi katsottava, että mainittu näyttö on esitetty ainoastaan tästä tavaroiden tai palvelujen alaryhmästä, tai eivätkö tällaiset alaryhmät sitä vastoin ole mahdollisia.

(ks. 23–25 kohta)

4.      Kun ei ole olemassa riittäviä perusteita, joiden perusteella riidanalaisen päätöksen laillisuus voitaisiin tutkia, unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä ei ole suorittaa arviointia, joka perustuisi sellaisiin perusteisiin, jotka eivät ilmene riidanalaisesta päätöksestä. Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) tehtävänä on nimittäin tutkia yhteisön tavaramerkin rekisteröintihakemus ja tehdä sitä koskeva päätös. Unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä on tarvittaessa valvoa tehtyyn päätökseen sisältyvän valituslautakunnan suorittaman arvioinnin lainmukaisuutta niiden perusteiden perusteella, joihin valituslautakunta on vedonnut päätelmänsä tueksi. Unionin yleinen tuomioistuin ei voi sitä vastoin viraston sijasta käyttää yhteisön tavaramerkistä annetulla asetuksella N:o 207/2009 virastolle osoitettua toimivaltaa.

(ks. 34 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 42–48 ja 94 kohta)