UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)
15 päivänä maalikuuta 2022 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Rahoituspalvelujen yhtenäismarkkinat – Markkinoiden väärinkäyttö – Direktiivit 2003/6/EY ja 2003/124/EY – Sisäpiiritieto – Käsite – ”Luonteeltaan täsmälliset” tiedot – Tieto rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskijaan liittyvää markkinahuhua käsittelevän lehtiartikkelin tulevasta julkaisemisesta – Sisäpiiritiedon ilmaisemisen laittomuus – Poikkeukset – Asetus (EU) N:o 596/2014 – 10 artikla – Sisäpiiritiedon ilmaiseminen osana ammatin tavanomaista harjoittamista – 21 artikla – Sisäpiiritiedon ilmaiseminen journalistisiin tarkoituksiin – Lehdistön- ja ilmaisunvapaus – Tilanne, jossa toimittaja ilmaisee tavanomaiselle lähteelle tiedon lehtiartikkelin tulevasta julkaisemisesta
Asiassa C-302/20,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka cour d’appel de Paris (Pariisin ylioikeus, Ranska) on esittänyt 9.7.2020 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen samana päivänä, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
A
vastaan
Autorité des marchés financiers (AMF),
UNIONIN TUOMIOISTUIN (suuri jaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti K. Lenaerts, varapresidentti L. Bay Larsen, jaostojen puheenjohtajat A. Arabadjiev, A. Prechal, K. Jürimäe, C. Lycourgos, N. Jääskinen, I. Ziemele, J. Passer sekä tuomarit J.‑C. Bonichot, T. von Danwitz, M. Safjan, F. Biltgen (esittelevä tuomari), A. Kumin ja N. Wahl,
julkisasiamies: J. Kokott,
kirjaaja: hallintovirkamies V. Giacobbo,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 22.6.2021 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– A, edustajinaan G. Roch ja S. Poisson, avocates,
– Autorité des marchés financiers (AMF), asiamiehinään M. Delorme ja A. du Passage,
– Ranskan hallitus, asiamiehinään E. de Moustier, A.-L. Desjonquères ja E. Leclerc,
– Espanjan hallitus, asiamiehinään L. Aguilera Ruiz ja J. Rodríguez de la Rúa Puig,
– Ruotsin hallitus, asiamiehinään O. Simonsson, J. Lundberg, C. Meyer-Seitz, A. Runeskjöld, M. Salborn Hodgson, H. Shev, H. Eklinder ja R. Shahsavan Eriksson,
– Euroopan komissio, asiamiehinään D. Tryantafyllou, T. Scharf ja J. Rius,
– Norjan hallitus, asiamiehinään T. M. Tobiassen, K. K. Næss, P. Wennerås ja T. H. Aarthun,
kuultuaan julkisasiamiehen 16.9.2021 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista (markkinoiden väärinkäyttö) 28.1.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY (EUV L 2003, L 96, s. 16) 1 artiklan 1 alakohdan, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY täytäntöönpanosta sisäpiiritiedon määritelmän ja julkistamisen sekä markkinoiden manipuloinnin määritelmän osalta 22.12.2003 annetun komission direktiivin 2003/124/EY (EUVL 2003, L 339, s. 70) 1 artiklan 1 kohdan ja markkinoiden väärinkäytöstä (markkinoiden väärinkäyttöasetus) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY ja komission direktiivien 2003/124/EY, 2003/125/EY ja 2004/72/EY kumoamisesta 16.4.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 596/2014 (EUVL 2014, L 173, s. 1) 10 ja 21 artiklan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat A ja Autorité des marchés financiers (AMF) (rahoitusmarkkinaviranomainen, Ranska) ja joka koskee viimeksi mainitun päätöstä määrätä A:lle rahamääräinen seuraamus sellaisten lehtiartikkeleiden tulevaa julkaisemista koskevan tiedon ilmaisemisesta, joissa käsitellään julkisten ostotarjousten esittämistä pörssinoteeratuista yhtiöistä koskevia markkinahuhuja.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
Direktiivi 2003/6
3 Direktiivin 2003/6 johdanto-osan 1, 2 ja 12 perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:
”(1) Todelliset rahoituspalvelujen yhtenäismarkkinat ovat ratkaisevan tärkeät [Euroopan unionin] taloudelliselle kasvulle ja työpaikkojen luomiselle.
(2) Yhdentyneet ja tehokkaat rahoitusmarkkinat edellyttävät, että markkinat ovat luotettavat. Arvopaperimarkkinoiden häiriötön toiminta ja yleinen luottamus markkinoihin ovat taloudellisen kasvun ja vaurauden ennakkoehtoja. Markkinoiden väärinkäyttö vahingoittaa rahoitusmarkkinoiden luotettavuutta ja yleistä luottamusta arvopapereihin ja johdannaisiin.
– –
(12) Markkinoiden väärinkäyttö muodostuu sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista. Sisäpiirikauppoja koskevan lainsäädännön tavoite on sama kuin markkinoiden manipulointia koskevan lainsäädännön: varmistaa yhteisön rahoitusmarkkinoiden luotettavuus ja lujittaa sijoittajien luottamusta kyseisiin markkinoihin. – –”
4 Direktiivin 1 artiklan 1 alakohdan ensimmäisen alakohdan sanamuoto oli seuraava:
”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
1) ’sisäpiiritiedolla’ luonteeltaan täsmällistä ja julkistamatonta tietoa, joka liittyy suoraan tai välillisesti yhteen tai useampaan rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskijaan taikka yhteen tai useampaan rahoitusvälineeseen ja jolla, jos se julkistettaisiin, todennäköisesti olisi huomattava vaikutus kyseisten rahoitusvälineiden hintoihin tai niihin liittyvien rahoitusjohdannaisten hintaan.”
5 Kyseisen direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on kiellettävä toisessa alakohdassa tarkoitettuja henkilöitä, joilla on hallussaan sisäpiiritietoa, käyttämästä kyseistä tietoa hankkimalla tai luovuttamalla tai yrittämällä hankkia tai luovuttaa omaan tai toisen lukuun suoraan tai välillisesti rahoitusvälineitä, joita kyseinen tieto koskee.
Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan kaikkiin henkilöihin, joilla on hallussaan kyseinen tieto:
– –
c) työhönsä, ammattiinsa tai tehtäviinsä liittyvän tiedonsaantimahdollisuuden perusteella; – –
– –”
6 Saman direktiivin 3 artiklassa säädettiin seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on kiellettävä 2 artiklassa säädetyssä kiellossa tarkoitettuja henkilöitä:
a) ilmaisemasta kyseistä sisäpiiritietoa toiselle henkilölle, jollei tämä tapahdu osana kyseisen henkilön työn, ammatin tai tehtävien tavanomaista suorittamista;
– –”
Direktiivi 2003/124
7 Direktiivin 2003/124 johdanto-osan ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:
”(1) Järkevästi toimivat sijoittajat tekevät sijoituspäätöksensä käytettävissään olevien tietojen eli ennen päätöksentekoa saatavilla olevien tietojen perusteella. Näin ollen arvioitaessa, onko todennäköistä, että järkevästi toimiva sijoittaja ottaisi tietyn tiedon huomioon sijoituspäätöstä tehdessään, lähtökohdaksi olisi aina otettava ennen päätöksentekoa saatavilla olevat tiedot. Tämänkaltaisessa arvioinnissa on otettava huomioon tietojen odotettavissa olevat vaikutukset, kun niitä tarkastellaan kyseisen liikkeeseenlaskijan koko toiminnan muodostamaa taustaa vasten, tietolähteen luotettavuus ja kaikki muut markkinatekijät, jotka kulloinkin todennäköisesti vaikuttavat kyseiseen rahoitusvälineeseen tai siihen liittyvään johdannaissopimukseen.
(2) Päätöksenteon jälkeen saatavilla olevia tietoja voidaan käyttää testattaessa oletusta, jonka mukaan ennen päätöksentekoa saatavilla olleet tiedot ovat vaikuttaneet hintaan, mutta sitä ei tulisi käyttää sellaista henkilöä vastaan, joka on tehnyt ennen päätöksentekoa saatavilla olleiden tietojen perusteella harkittuja johtopäätöksiä.
(3) Oikeusvarmuutta olisi markkinatoimijoiden kannalta parannettava määrittelemällä tarkemmin sisäpiiritiedon määritelmään kuuluvista olennaisista osatekijöistä kaksi, jotka ovat sisäpiiritiedon täsmällisyys ja sen mahdollinen huomattava vaikutus rahoitusvälineiden tai niihin liittyvien johdannaissopimusten hintaan.”
8 Saman direktiivin 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Sisäpiiritieto”, säädettiin seuraavaa:
”1. Sovellettaessa direktiivin [2003/6] 1 artiklan 1 [ala]kohtaa tiedon katsotaan olevan täsmällistä, jos se viittaa ilmenneisiin olosuhteisiin tai olosuhteisiin, joiden voidaan kohtuudella olettaa ilmenevän, tai toteutuneeseen tapahtumaan tai tapahtumaan, jonka voidaan kohtuudella olettaa toteutuvan, ja jos se on riittävän tarkkaa, jotta sen perusteella voidaan tehdä johtopäätös edellä mainittujen olosuhteiden tai edellä mainitun tapahtuman mahdollisesta vaikutuksesta rahoitusvälineiden tai kyseisiin rahoitusvälineisiin liittyvien johdannaissopimusten hintaan.
2. Sovellettaessa direktiivin [2003/6] 1 artiklan 1 [ala]kohtaa ’tiedolla, jolla, jos se julkistettaisiin, todennäköisesti olisi huomattava vaikutus rahoitusvälineiden tai niihin liittyvien johdannaissopimusten hintaan’ tarkoitetaan tietoa, jota järkevästi toimiva sijoittaja todennäköisesti käyttäisi yhtenä sijoituspäätöksensä perusteena.”
Asetus N:o 596/2014
9 Direktiivit 2003/6 ja 2003/124 kumottiin asetuksella N:o 596/2014 3.7.2016 alkaen.
10 Asetuksen N:o 596/2014 johdanto-osan 2, 7 ja 77 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(2) Yhdentyneet, tehokkaat ja avoimet rahoitusmarkkinat edellyttävät, että markkinat ovat luotettavat. Arvopaperimarkkinoiden häiriötön toiminta ja yleinen luottamus markkinoihin ovat taloudellisen kasvun ja vaurauden ennakkoehtoja. Markkinoiden väärinkäyttö vähentää rahoitusmarkkinoiden luotettavuutta ja yleistä luottamusta arvopapereihin ja johdannaisiin.
– –
(7) Markkinoiden väärinkäytön käsite kattaa laittoman toiminnan rahoitusmarkkinoilla, ja tätä asetusta sovellettaessa kyseistä käsitettä olisi tulkittava siten, että se sisältää sisäpiirikaupat, sisäpiiritiedon laittoman ilmaisemisen ja markkinoiden manipuloinnin. Tällainen toiminta estää markkinoiden täysimääräisen ja asianmukaisen avoimuuden, joka on ennakkoehto kaikkien talouden toimijoiden kaupankäynnille yhdentyneillä rahoitusmarkkinoilla.
– –
(77) Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjassa – – tunnustetut periaatteet. Tätä asetusta olisi näin ollen tulkittava ja sovellettava kyseisten oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti. Erityisesti silloin, kun tässä asetuksessa viitataan lehdistönvapautta ja sananvapautta muissa tiedotusvälineissä koskeviin sääntöihin sekä toimittajan ammattia koskeviin sääntöihin tai käytännesääntöihin, olisi kiinnitettävä huomiota näihin vapauksiin, sellaisina kuin ne on turvattu unionissa ja jäsenvaltioissa ja sellaisina kuin ne on tunnustettu [Euroopan unionin] perusoikeuskirjan 11 artiklassa ja muissa asiaa koskevissa määräyksissä.”
11 Saman asetuksen 8 artiklan, jonka otsikko on ”Sisäpiirikaupat”, 4 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tätä artiklaa sovelletaan kaikkiin henkilöihin, joilla on hallussaan sisäpiiritietoa seuraavista syistä:
– –
c) heillä on pääsy kyseiseen tietoon osana työn, ammatin tai tehtävien suorittamista – –
– –”
12 Kyseisen asetuksen 10 artiklan, jonka otsikko on ”Sisäpiiritiedon laiton ilmaiseminen”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tässä asetuksessa sisäpiiritiedon laittomalla ilmaisemisella tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilöllä on hallussaan sisäpiiritietoa ja hän ilmaisee kyseisen sisäpiiritiedon toiselle henkilölle, jollei tämä ilmaiseminen tapahdu osana työn, ammatin tai tehtävien tavanomaista suorittamista.
Tätä kohtaa sovelletaan luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa tai olosuhteissa.”
13 Saman asetuksen 14 artiklan c alakohdan mukaan henkilö ei saa ilmaista sisäpiiritietoa laittomasti.
14 Asetuksen N:o 596/2014 21 artiklan, jonka otsikko on ”Tietojen ilmaiseminen tai levittäminen tiedotusvälineissä”, sanamuoto on seuraava:
”Sovellettaessa 10 artiklaa, 12 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ja 20 artiklaa, jos tietoja ilmaistaan tai levitetään ja jos suosituksia annetaan tai levitetään journalistisiin tarkoituksiin tai tiedotusvälineissä tapahtuvan muunlaisen ilmaisun tarkoituksiin, tällaista tiedon ilmaisemista tai levittämistä arvioitaessa on otettava huomioon lehdistönvapautta ja ilmaisunvapautta muissa tiedotusvälineissä koskevat säännöt samoin kuin toimittajan ammattia koskevat säännöt, paitsi jos
a) kyseiset henkilöt tai heidän lähipiiriinsä kuuluvat henkilöt saavat suoraan tai välillisesti hyötyä tai voittoa kyseisten tietojen ilmaisemisesta tai levittämisestä; tai
b) kyseisten tietojen ilmaisemisella tai levittämisellä pyritään johtamaan markkinoita harhaan rahoitusvälineiden tarjonnan, kysynnän tai hinnan suhteen.”
Ranskan oikeus
15 Rahoitusmarkkinaviranomaisesta annetun yleisen asetuksen (règlement général de l’Autorité des marchés financiers), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä RGAMF), 621-1 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Sisäpiiritieto on luonteeltaan täsmällistä ja julkistamatonta tietoa, joka liittyy suoraan tai välillisesti yhteen tai useampaan liikkeeseenlaskijaan taikka yhteen tai useampaan rahoitusvälineeseen ja jolla, jos se julkistettaisiin, todennäköisesti olisi huomattava vaikutus kyseisten rahoitusvälineiden hintoihin tai niihin liittyvien rahoitusvälineiden hintaan.
Tiedon katsotaan olevan täsmällistä, jos se viittaa ilmenneisiin olosuhteisiin tai olosuhteisiin, jotka voivat ilmetä, tai toteutuneeseen tapahtumaan tai tapahtumaan, joka voi toteutua, ja jos sen perusteella voidaan tehdä johtopäätös kyseisten olosuhteiden tai kyseisen tapahtuman mahdollisesta vaikutuksesta asianomaisten rahoitusvälineiden tai niihin liittyvien rahoitusvälineiden hintaan.
Tieto, jolla, jos se julkistettaisiin, todennäköisesti olisi huomattava vaikutus rahoitusvälineiden tai niihin liittyvien johdannaissopimusten hintaan, on tieto, jota järkevästi toimiva sijoittaja todennäköisesti käyttäisi yhtenä sijoituspäätöksensä perusteena.”
16 RGAMF:n 622-1 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Jokaisen 622-2 §:ssä mainitun henkilön on pidättäydyttävä käyttämästä hallussaan olevaa – – sisäpiiritietoa.
Tällaisen henkilön on myös pidättäydyttävä:
1° ilmaisemasta kyseistä tietoa toiselle henkilölle muutoin kuin osana työnsä, ammattinsa tai tehtäviensä tavanomaista suorittamista tai muussa tarkoituksessa kuin siinä, jossa se on hänelle ilmaistu
– –”
17 RGAMF:n 622-2 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Edellä 622-1 §:ssä säädetyt pidättäytymisvelvoitteet koskevat kaikkia henkilöitä, joilla on hallussaan sisäpiiritietoa seuraavista syistä:
– –
3° heillä on pääsy kyseiseen tietoon osana heidän työnsä, ammattinsa tai tehtäviensä suorittamista sekä siksi, että he osallistuvat rahoitustoimen valmisteluun ja toteuttamiseen
– –
Pidättäytymisvelvoitteita sovelletaan myös kaikkiin henkilöihin, joilla on hallussaan sisäpiiritietoa, kun kyseinen henkilö tietää tai hänen pitäisi tietää sen olevan sisäpiiritietoa.
– –”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
18 A on harjoittanut useiden vuosien ajan toimittajan ammattia eri brittiläisten päivälehtien, viimeksi Daily Mailin palveluksessa. Daily Mailin palveluksessa ollessaan hän kirjoitti artikkeleita, joiden otsikkona oli ”Markkinaraportti” ja joissa käsiteltiin markkinahuhuja. A on kirjoittanut muun muassa kaksi artikkelia, joissa käsiteltiin Euronextissä kaupankäynnin kohteeksi otettuja arvopapereita ja jotka julkaistiin tämän päivälehden Mail Online ‑internetsivustolla.
19 Näistä artikkeleista ensimmäisessä, joka julkaistiin 8.6.2011, mainittiin LVMH-yhtiön mahdollinen julkinen ostotarjous Hermès-yhtiön arvopapereista 350 euron hintaan osakkeelta, mikä vastasi 86 prosentin preemiota suhteessa näiden arvopapereiden hintaan markkinoiden sulkeutuessa kyseisen artikkelin julkaisupäivänä. Tätä julkaisemista seuraavan kaupantekopäivän alkaessa hinta nousi 0,64 prosenttia ja kaupantekopäivän kuluessa vielä 4,55 prosenttia.
20 Näistä artikkeleista toisessa, joka julkaistiin 12.6.2012, todettiin, että Maurel & Prom ‑yhtiön arvopapereista oltiin mahdollisesti esittämässä julkinen ostotarjous, jossa ostohinnaksi tarjottiin noin 19 euroa osakkeelta, mikä vastasi 80 prosentin preemiota suhteessa näiden arvopapereiden hintaan markkinoiden sulkeutuessa. Artikkelin julkaisemista seuraavana päivänä näiden osakkeiden hinta nousi 17,69 prosenttia markkinoiden sulkeutumiseen saakka. Maurel & Prom ‑yhtiö kiisti tämän huhun 14.6.2012.
21 AMF:n suorittaman tutkimuksen yhteydessä ilmeni, että Isossa-Britanniassa asuvat henkilöt olivat vähän ennen näiden kahden artikkelin julkaisemista antaneet ostomääräyksiä Hermès-yhtiön ja Maurel & Prom -yhtiön arvopapereista ja että he olivat luopuneet omistuksistaan julkaisemisen jälkeen.
22 AMF:n tutkinta- ja valvontaosasto ilmoitti 23.2.2016 päivätyllä kirjeellä kaikille asianomaisille henkilöille, muun muassa A:lle, seikat, joista heitä voidaan kyseisen osaston tutkijoiden toteamusten perusteella moittia. Saman osaston laatiman tutkintakertomuksen perusteella päätettiin 19.7.2016 heihin kohdistettujen väitteiden tiedoksiantamisesta.
23 AMF esitti 7.12.2016 päivätyllä kirjeellä A:lle väitetiedoksiannon, jossa se moitti A:ta siitä, että A oli RGAMF:n 622-1 §:n ja 622-2 §:n vastaisesti antanut kahdelle henkilölle, eli B:lle ja C:lle, sisäpiiritietoa kahden sellaisen artikkelin tulevasta julkaisemisesta, jotka käsittelivät huhuja Hermèsin ja Maurel & Promin arvopapereista esitettävistä julkisista ostotarjouksista.
24 AMF:n seuraamuslautakunta hyväksyi 24.10.2018 tekemällään päätöksellä osan A:ta kohtaan esitetyistä väitteistä ja määräsi hänelle 40 000 euron suuruisen rahamääräisen seuraamuksen. Se katsoi muun muassa, että pääasiassa kyseessä olevat tiedot tulevaisuudessa julkaistavista lehtiartikkeleista, jotka käsittelivät huhuja kaupankäynnistä pörssinoteeratuilla arvopapereilla, täyttivät ”sisäpiiritiedoksi” luonnehtimisen edellytykset, ja totesi, että A oli antanut Hermès-yhtiön arvopapereita koskevia sisäpiiritietoja B:lle ja C:lle sekä Maurel & Prom ‑yhtiön arvopapereita koskevia sisäpiiritietoja C:lle.
25 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi kyseisestä päätöksestä nostettu kanne on saatettu, pohtii ensinnäkin sitä, onko tieto rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskijaan liittyvää markkinahuhua käsittelevän lehtiartikkelin tulevasta julkaisemisesta direktiivin 2003/6 1 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettua ”sisäpiiritietoa” ja onko tieto, josta pääasiassa on kyse, erityisesti sisäpiiritiedon määritelmässä tarkoitetulla tavalla ”täsmällistä” nyt käsiteltävässä asiassa.
26 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa direktiivin 2003/124 1 artiklan 1 kohdassa säädettyyn ”täsmällisen” tiedon määritelmään ja pohtii, onko pääasiassa kyseessä oleva tieto riittävän täsmällistä, jotta sen perusteella voidaan tehdä johtopäätös sen mahdollisesta vaikutuksesta asianomaisten rahoitusvälineiden hintaan kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla.
27 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin miettii tässä yhteydessä sitä, onko itse lehtiartikkelin sisällön oltava riittävän täsmällistä, jotta artikkelin tulevaa julkaisemista koskevaa tietoa voitaisiin pitää ”riittävän täsmällisenä”, ja – jos näin on – onko markkinahuhun luonne jo sellainen, että se sulkee pois sen, että markkinahuhu voisi olla edellytetyllä tavalla täsmällistä, kuten A väittää.
28 Pääasian erityisten olosuhteiden vuoksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii myös sitä, mikä vaikutus asianomaisten tietojen täsmällisyyttä arvioitaessa on ensinnäkin sillä, että kyseessä olevien rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskijoiden arvopapereita koskevan mahdollisen julkisen ostotarjouksen yhteydessä mainitaan tarjottava hinta, toiseksi huhuja käsitelleet lehtiartikkelit kirjoittaneen toimittajan tunnettuudella ja näiden artikkelien julkaisemisesta vastanneen tiedotusvälineen maineella ja kolmanneksi sillä, että mainituilla artikkeleilla on ex post tosiasiallisesti ollut huomattava vaikutus niiden arvopapereiden hintaan, joihin nämä huhut liittyivät.
29 Siinä tapauksessa, että pääasiassa kyseessä olevaa tietoa luonnehdittaisiin sisäpiiritiedoksi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toiseksi, voidaanko sen, että toimittaja ilmaisee tällaisen tiedon jollekin tavanomaisista tietolähteistään, katsoa tapahtuneen ”journalistisiin tarkoituksiin” asetuksen N:o 596/2014 21 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että koska tällä säännöksellä ei ole vastinetta direktiivissä 2003/6, sitä voidaan soveltaa pääasian tosiseikkoihin taannehtivasti, koska se on kyseisen direktiivin säännöksiä lievempi säännös.
30 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii vielä asetuksen N:o 596/2014 21 artiklan ja sen 10 artiklan, johon tässä 21 artiklassa viitataan, välistä suhdetta; 21 artiklan mukaan sisäpiiritiedon ilmaiseminen on laitonta, paitsi jos se tapahtuu osana työn, ammatin tai tehtävien tavanomaista suorittamista. Siinä tapauksessa, että mainittua 10 artiklaa voitaisiin soveltaa pääasiassa kyseessä olevien tietojen ilmaisemiseen, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko tällainen ilmaiseminen 22.11.2005 annetun tuomion Grøngaard ja Bang (C-384/02, EU:C:2005:708) mukaisesti perusteltua vain, jos ilmaiseminen on toimittajan ammatin harjoittamisen kannalta ehdottoman tarpeellista ja suhteellisuusperiaatteen mukaista.
31 Tässä tilanteessa cour d’appel de Paris (Pariisin ylioikeus, Ranska) päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) a) Onko [direktiivin 2003/6] 1 artiklan 1 alakohdan [ensimmäistä alakohtaa], luettuna yhdessä [direktiivin 2003/124] 1 artiklan 1 kohdan kanssa, tulkittava siten, että tieto, joka koskee rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskijoihin liittyvää markkinahuhua käsittelevän lehtiartikkelin tulevaa julkaisemista, voi täyttää täsmällisyyden vaatimuksen, jota tiedon luonnehtiminen sisäpiiritiedoksi näiden artiklojen mukaan edellyttää?
b) Onko kyseessä olevan tiedon täsmällisyyden arvioinnin kannalta merkitystä sillä, että lehtiartikkelissa, jonka tuleva julkaiseminen on kyseessä oleva tieto, mainitaan – markkinahuhuna – julkisessa ostotarjouksessa oleva hinta?
c) Ovatko artikkelin kirjoittaneen toimittajan tunnettuus, julkaisemisesta vastanneen tiedotusvälineen maine tai se, että julkaisemisella on tosiasiallisesti ollut huomattava vaikutus (ex post) niiden arvopapereiden hintaan, joihin se liittyy, merkityksellisiä seikkoja kyseessä olevan tiedon täsmällisyyttä arvioitaessa?
2) Jos vastataan, että kyseessä olevan kaltainen tieto voi täyttää täsmällisyyttä koskevan vaatimuksen:
a) Onko [asetuksen N:o 596/2014] 21 artiklaa tulkittava siten, että kun toimittaja ilmaisee eräälle tavanomaiselle [tieto]lähteelleen tiedon, joka koskee hänen kirjoittamansa markkinahuhua käsittelevän artikkelin tulevaa julkaisemista, tämä ilmaiseminen tapahtuu ’journalistisiin tarkoituksiin’?
b) Riippuuko tähän kysymykseen annettava vastaus erityisesti siitä, onko toimittaja saanut tiedon markkinahuhusta tältä lähteeltä, tai siitä, oliko artikkelin tulevaa julkaisemista koskevien tietojen ilmaiseminen hyödyllistä huhun uskottavuutta koskevien selvennyksien saamiseksi tältä lähteeltä?
3) – – Onko asetuksen [N:o 596/2014] 10 ja 21 artiklaa tulkittava siten, että myös silloin, kun toimittaja ilmaisee sisäpiiritiedon 21 artiklassa tarkoitetulla tavalla ’journalistisiin tarkoituksiin’, ilmaisemisen lainmukaisuus tai laittomuus edellyttää sen arvioimista, onko se tapahtunut ’osana – – [toimittajan] ammatin – – tavanomaista suorittamista’ 10 artiklassa tarkoitetulla tavalla?
4) – – Onko asetuksen [N:o 596/2014] 10 artiklaa tulkittava siten, että sisäpiiritiedon ilmaisemisen on oltava ehdottoman tarpeellista toimittajan ammatin harjoittamisen kannalta ja suhteellisuusperiaatteen mukaista, jotta se tapahtuisi osana kyseisen ammatin tavanomaista harjoittamista?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Ensimmäinen kysymys
32 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään olennaisin osin, onko direktiivin 2003/6 1 artiklan 1 alakohtaa tulkittava siten, että sisäpiiritietoa luonnehdittaessa kyseisessä säännöksessä ja direktiivin 2003/124 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna ”täsmällisenä” tietona voidaan pitää tietoa, joka koskee rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskijaan liittyvää markkinahuhua käsittelevän lehtiartikkelin tulevaa julkaisemista, ja onko tätä täsmällisyyttä arvioitaessa merkitystä sillä, että tässä lehtiartikkelissa mainitaan hinta, jolla tämän liikkeeseenlaskijan arvopaperit ostettaisiin mahdollisen julkisen ostotarjouksen yhteydessä, mainitun lehtiartikkelin kirjoittaneen toimittajan tunnettuudella ja sen julkaisemisesta vastanneen tiedotusvälineen maineella tai sillä, että tällä julkaisemisella on tosiasiallisesti ollut vaikutusta kyseisten arvopapereiden hintaan.
33 On muistutettava, että direktiivin 2003/6 1 artiklan 1 alakohdassa olevaan sisäpiiritiedon käsitteen määritelmään kuuluu neljä olennaista osatekijää. Kyse on ensinnäkin täsmällisestä tiedosta. Kyseistä tietoa ei toiseksi ole julkistettu. Tieto liittyy kolmanneksi suoraan tai välillisesti yhteen tai useampaan rahoitusvälineeseen tai niiden liikkeeseenlaskijaan. Neljänneksi on niin, että jos tieto julkistettaisiin, sillä todennäköisesti olisi huomattava vaikutus kyseisten rahoitusvälineiden hintaan tai niihin liittyvien rahoitusjohdannaisten hintaan (tuomio 11.3.2015, Lafonta, C-628/13, EU:C:2015:162, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
34 Pääasiassa kyseessä olevan tiedon, joka koskee sellaisten lehtiartikkeleiden tulevaa julkaisemista, joissa käsitellään markkinahuhuja pörssinoteerattujen yhtiöiden arvopapereita koskevien julkisten ostotarjousten esittämisestä, on nyt käsiteltävässä asiassa ilmaissut näiden artikkeleiden kirjoittaja kahdelle tavanomaiselle tietolähteelleen. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tämä tieto täyttää edellisessä kohdassa mainitun sisäpiiritiedon käsitteen määritelmän toisen, kolmannen ja neljännen osatekijän. Neljännen osatekijän osalta se perustaa tämän toteamuksen yhtäältä siihen, että järkevästi toimiva sijoittaja todennäköisesti käyttäisi kyseistä tietoa yhtenä sijoituspäätöksensä perusteena, koska sillä ruokittiin asianomaisia arvopapereita koskevia olemassa olevia spekulaatioita, ja toisaalta siihen, että kyseessä olevien lehtiartikkelien julkaisemisen jälkeen näiden arvopapereiden hinnoissa tapahtui muutoksia. Se esittää sitä vastoin epäilyksiä siitä, täyttyykö tämän määritelmän kyseisen tiedon täsmällisyyttä koskeva ensimmäinen osatekijä nyt käsiteltävässä asiassa.
35 On huomattava, että direktiivillä 2003/124 on ollut tarkoitus täsmentää muun muassa tätä ensimmäistä osatekijää, jotta oikeusvarmuutta markkinaosapuolten kannalta voidaan parantaa, kuten direktiivin johdanto-osan kolmannesta perustelukappaleesta ilmenee.
36 Tämän direktiivin 1 artiklan 1 kohdan mukaan tiedon katsotaan olevan ”täsmällistä”, jos se täyttää kaksi edellytystä: sen on yhtäältä viitattava ilmenneisiin olosuhteisiin tai olosuhteisiin, joiden voidaan kohtuudella olettaa ilmenevän, tai toteutuneeseen tapahtumaan tai tapahtumaan, jonka voidaan kohtuudella olettaa toteutuvan, ja sen on toisaalta oltava riittävän tarkkaa, jotta sen perusteella voidaan tehdä johtopäätös näiden olosuhteiden tai tämän tapahtuman mahdollisesta vaikutuksesta kyseessä olevien rahoitusvälineiden tai kyseisiin rahoitusvälineisiin liittyvien johdannaissopimusten hintaan.
37 Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että edellisessä kohdassa tarkoitettu ensimmäinen edellytys täyttyy, koska pääasiassa kyseessä olevassa tiedossa mainitaan tapahtuma – eli lehtiartikkelien tuleva julkaiseminen –, jonka voidaan kohtuudella olettaa toteutuvan. Sillä on sitä vastoin epäilyksiä siitä, täyttyykö edellisessä kohdassa mainittu toinen edellytys nyt käsiteltävässä asiassa. Se pohtii erityisesti sitä, onko niin, että jotta tietoa, joka koskee lehtiartikkelin tulevaa julkaisemista ja johon sisältyy lehtiartikkelin tärkeimmät kohdat, voidaan pitää mainitussa toisessa edellytyksessä tarkoitetulla tavalla ”riittävän täsmällisenä”, myös kyseisen artikkelin sisällön on oltava tällaista.
38 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee tämän toisen edellytyksen osalta, että direktiivin 2003/124 1 artiklan 1 kohdassa käytetyille ilmaisuille yleisesti annetun merkityksen mukaan on katsottava, että jotta kyseessä oleva edellytys voi täyttyä, on riittävää, että tieto on riittävän konkreettinen tai erityinen, jotta se voi muodostaa perustan, jonka nojalla voidaan arvioida, ovatko sen kohteena olevat olosuhteet sellaisia tai onko sen kohteena oleva tapahtuma sellainen – kuten se on tämän tuomion 36 kohdassa kuvattu –, että sillä on todennäköisesti vaikutusta niiden rahoitusvälineiden hintaan, joihin se liittyy. Unionin tuomioistuimen mukaan kyseisessä säännöksessä jätetään sisäpiiritiedon käsitteen ulkopuolelle siis ainoastaan epämääräiset tai yleiset tiedot, joiden perusteella ei voida tehdä mitään johtopäätöstä niiden mahdollisesta vaikutuksesta kyseessä olevien rahoitusvälineiden hintaan (tuomio 11.3.2015, Lafonta, C‑628/13, EU:C:2015:162, 31 kohta).
39 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii tässä yhteydessä sitä, kuuluuko huhu luonteensa johdosta mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettujen ”epämääräisten tai yleisten tietojen” ryhmään, jolloin tietoa huhua käsittelevän lehtiartikkelin tulevasta julkaisemisesta ei voida pitää sisäpiiritietona.
40 Heti alkuun on todettava, että suunniteltuihin julkisiin ostotarjouksiin liittyviä markkinahuhuja käsittelevien artikkelien julkaisemista koskevassa pääasiassa kyseessä olevassa tiedossa on kyse kahdesta erillisestä tulevasta tapahtumasta eli ensinnäkin artikkelien julkaisemisesta ja toiseksi näissä artikkeleissa mainittujen tarjousten esittämisestä. Kuten tämän tuomion 37 kohdasta ilmenee, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tukeutuu siihen, että on erittäin todennäköistä, että ensin mainitun tyyppiset tapahtumat toteutuvat, kun se katsoo, että tämän tuomion 36 kohdassa tarkoitettu ensimmäinen edellytys sille, että tieto on direktiivin 2003/6 1 artiklan 1 alakohdassa ja direktiivin 2003/124 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla luonteeltaan täsmällistä, on täyttynyt. Kun kyse on tässä 36 kohdassa mainitusta toisesta edellytyksestä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on sitä vastoin epävarma siitä, voidaanko ensimmäisen edellytyksen mukaisella lehtiartikkelien tulevaa julkaisemista koskevalla riittävällä täsmällisyydellä itsessään osoittaa, että tällä seikalla on todennäköisesti vaikutusta niiden rahoitusvälineiden hintaan, joita kyseinen tieto koskee, siten, että myös tämä toinen edellytys täyttyy, vai onko niin, että myös kyseessä olevien artikkeleiden sisällön – eli nyt käsiteltävässä asiassa markkinahuhujen, jotka koskevat mahdollisia toiseksi mainitun tyyppisiä tapahtumia eli suunniteltujen tarjousten esittämistä – on täytettävä täsmällisyyttä koskeva edellytys.
41 On katsottava, että lehtiartikkelin tulevaa julkaisemista koskevan tiedon näissä säännöksissä tarkoitettu täsmällisyys liittyy läheisesti kyseisen artikkelin kohteena olevaan tietoon. Jos julkaistava tieto ei ole täsmällistä, julkaisemista koskevan tiedon perusteella ei voida tehdä päätelmiä tiedon mahdollisesta vaikutuksesta asianomaisten rahoitusvälineiden hintaan direktiivin 2003/124 1 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
42 Tämän täsmennyksen jälkeen on todettava ensinnäkin, että direktiivin 2003/124 1 artiklan 1 kohdan sanamuodosta, jonka mukaan tiedon katsotaan olevan ”täsmällistä”, jos siinä muun muassa mainitaan tapahtuma, jonka voidaan kohtuudella olettaa toteutuvan, ja jos se on riittävän tarkkaa, jotta sen perusteella voidaan tehdä johtopäätös tämän tapahtuman mahdollisesta vaikutuksesta rahoitusvälineiden hintaan, seuraa, että asiaa on tarkasteltava tapauskohtaisesti. Tiedon täsmällisyyttä ei näin ollen voida lähtökohtaisesti sulkea pois pelkästään sillä perusteella, että tieto kuuluu erityisten tietojen ryhmään, kuten sellaisiin tietoihin, jotka koskevat julkisen ostotarjouksen mahdolliseen esittämiseen liittyviä markkinahuhuja käsittelevän artikkelin tulevaa julkaisemista.
43 Tällainen poissulkeminen olisi lisäksi vastoin direktiivin 2003/6 tarkoitusta, joka – kuten sen johdanto-osan 2 ja 12 perustelukappaleesta ilmenee – on varmistaa Euroopan unionin rahoitusmarkkinoiden luotettavuus ja lujittaa sijoittajien luottamusta kyseisiin markkinoihin; kyseinen luottamus perustuu muun muassa siihen, että sijoittajia kohdellaan yhdenvertaisesti ja suojataan sisäpiiritiedon laittomalta käytöltä (tuomio 11.3.2015, Lafonta, C-628/13, EU:C:2015:162, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Saman direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa säädetyn sisäpiirikauppojen kiellon tarkoituksena on siten taata, että tietyn pörssissä tehtävän kaupan osapuolia kohdellaan yhdenvertaisesti, estämällä se, että sellainen osapuoli, jolla on hallussaan sisäpiiritietoa ja joka näin ollen on edullisemmassa asemassa muihin sijoittajiin nähden, hyötyy kyseisestä tiedosta sellaisten henkilöiden vahingoksi, joilla tätä tietoa ei ole (tuomio 23.12.2009, Spector Photo Group ja Van Raemdonck, C-45/08, EU:C:2009:806, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
44 Kuten julkisasiamies ratkaisuehdotuksensa 49 kohdassa olennaisin osin totesi, se, että sijoittaja on tietoinen huhun tulevasta julkaisemisesta, voi tietyissä olosuhteissa riittää antamaan hänelle edullisemman aseman muihin sijoittajiin nähden.
45 Jos siis olisi katsottava, ettei tietoa ole pidettävä direktiivin 2003/6 1 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuna ”sisäpiiritietona” pelkästään sen vuoksi, että se koskee huhun julkaisemista, useat tiedot, joilla voi olla vaikutusta kyseessä olevien rahoitusvälineiden hintoihin, jäisivät kyseisen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, ja niitä voisivat käyttää rahoitusmarkkinoiden toimijat, joilla on niitä hallussaan ja jotka hyötyvät niistä sellaisten henkilöiden vahingoksi, joilla tätä tietoa ei ole (ks. vastaavasti tuomio 28.6.2012, Geltl, C-19/11, EU:C:2012:397, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
46 Edellä esitetystä seuraa, ettei voida sulkea pois sitä, että tietoa voidaan pitää direktiivin 2003/6 1 artiklan 1 alakohdassa ja direktiivin 2003/124 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla täsmällisenä, pelkästään sen vuoksi, että se koskee markkinahuhua käsittelevän artikkelin tulevaa julkaisemista.
47 Toiseksi on kuitenkin tutkittava, miten täsmällinen julkisen ostotarjouksen mahdollista esittämistä koskeva huhu on, jotta voidaan arvioida, täyttääkö tieto tällaista huhua käsittelevän artikkelin julkaisemisesta tosiasiassa mainitussa alakohdassa tarkoitetun toisen edellytyksen, joka koskee kyseessä olevan julkaisemisen mahdollista vaikutusta asianomaisten rahoitusvälineiden tai niihin liittyvien johdannaissopimusten hintoihin. Tässä arvioinnissa ei kuitenkaan pidä jättää huomiotta sitä, että huhujen täsmällisyyttä ei oteta huomioon sen ratkaisemiseksi, ovatko ne sellaisinaan riittävän täsmällisiä, jotta niiden perusteella voitaisiin tehdä johtopäätös niiden vaikutuksesta kyseessä olevien rahoitusvälineiden hintoihin, vaan sen ratkaisemiseksi, onko tieto näitä huhuja käsittelevän artikkelin tulevasta julkaisemisesta riittävän tarkka, jotta sen perusteella voidaan tehdä johtopäätös tämän julkaisemisen mahdollisesta vaikutuksesta rahoitusvälineiden hintaan.
48 Huhulle on tosin ominaista epävarmuus, kuten A toteaa. Luotettavuus on kuitenkin seikka, joka on ratkaistava tapauskohtaisesti. Koska huhun uskottavuudella on merkitystä ratkaistaessa sitä, onko tieto tätä huhua käsittelevän artikkelin tulevasta julkaisemisesta riittävän täsmällistä, jotta sen perusteella voitaisiin tehdä johtopäätös julkaisemisen vaikutuksesta kyseessä olevien rahoitusvälineiden hintoihin, tätä tarkoitusta varten on otettava huomioon erityisesti kyseisen huhun sisällön täsmällisyyden aste ja siitä kertoneen lähteen luotettavuus.
49 Tietoa, joka sisältää pääasiassa kyseessä olevissa lehtiartikkeleissa mainituissa huhuissa esitettyjen kaltaisia seikkoja, joissa todetaan sekä kyseessä olevien rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskijan nimi että odotetun julkisen ostotarjouksen ehdot, ei tältä osin voida pitää tämän tuomion 38 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettuina ”epämääräisinä tai yleisinä tietoina, joiden perusteella ei voida tehdä mitään johtopäätöstä niiden mahdollisesta vaikutuksesta kyseessä olevien rahoitusvälineiden hintaan”.
50 Sillä, että huhun, joka liittyy julkiseen ostotarjoukseen rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskijan arvopapereista, osana mainitaan näistä arvopapereista tarjottava ostohinta, voi tässä yhteydessä olla vaikutusta kyseessä olevan tiedon täsmällisyyttä arvioitaessa. Tällainen maininta ei kuitenkaan ole välttämätön, jotta tietoa tällaisesta huhusta voidaan pitää täsmällisenä, koska huhuun sisältyy muita tätä julkista ostotarjousta koskevia seikkoja. Kuten julkisasiamies ratkaisuehdotuksensa 51 kohdassa olennaisin osin totesi, koska tällaiseen tarjoukseen sisältyy pääsääntöisesti osakkeen hintaan perustuva preemion maksu, markkinat voivat arvioida mahdollisen hintavaikutuksen.
51 Kyseessä olevan lehtiartikkelin sisällön lisäksi muutkin seikat ovat omiaan myötävaikuttamaan artikkelin tulevaa julkaisemista koskevan tiedon täsmällisyyteen silloin, kun sen mahdollista vaikutusta kyseisten rahoitusvälineiden tai niihin liittyvien johdannaissopimusten hintoihin arvioidaan. Lehtiartikkelit kirjoittaneen toimittajan ja näiden artikkeleiden julkaisemisesta vastanneen tiedotusvälineen tunnettuutta voidaan kulloinkin käsiteltävän asian olosuhteiden perusteella pitää ratkaisevina, koska kyseessä olevien huhujen uskottavuutta voidaan arvioida näiden seikkojen perusteella, ja sijoittajat voivat niiden perusteella mahdollisesti olettaa, että huhut ovat peräisin tietolähteistä, joita kyseinen toimittaja ja tiedotusväline pitävät luotettavina.
52 Tästä seuraa, että kun tietyt henkilöt saavat tiedon siitä, että pian julkaistava lehtiartikkeli sisältää tämän tuomion 50 kohdassa mainittuja tietoja, ja mahdollisesti tiedon siitä, kuka kyseisen artikkelin on kirjoittanut ja mikä tiedotusväline vastaa sen julkaisemisesta, tällaiset tiedot – kun ne ovat omiaan vahvistamaan lehtiartikkelissa käsiteltävän huhun uskottavuutta – ovat merkityksellisiä arvioitaessa sitä, onko tieto tällaisen artikkelin tulevasta julkaisemisesta riittävän täsmällistä, jotta sen perusteella voitaisiin tehdä johtopäätös tämän julkaisemisen mahdollisesta vaikutuksesta hintoihin.
53 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lisäksi, onko se, että julkaisemisella on ex post tosiasiallisesti huomattava vaikutus niiden arvopapereiden hintaan, joihin se liittyy, merkityksellinen seikka julkaisemista koskevan tiedon täsmällisyyttä arvioitaessa.
54 Kun kyse on sisäpiiritiedon määritelmän neljännestä osatekijästä, sellaisena kuin se sisältyy direktiivin 2003/6 1 artiklan 1 alakohtaan – eli siitä, että jos tieto julkistettaisiin, sillä todennäköisesti olisi huomattava vaikutus kyseisten rahoitusvälineiden hintoihin –, on muistutettava, että direktiivin 2003/124 johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa todetaan, että ex post saatavilla olevia tietoja voidaan käyttää testattaessa oletusta, jonka mukaan ex ante saatavilla olleet tiedot ovat vaikuttaneet hintaan, mutta niitä ei tulisi käyttää sellaista henkilöä vastaan, joka on tehnyt ex ante saatavilla olleiden tietojen perusteella harkittuja johtopäätöksiä.
55 Tiedon, jolla todennäköisesti olisi huomattava vaikutus kyseessä olevien arvopapereiden hintoihin, jos se julkaistaisiin, on pääsääntöisesti katsottava täyttävän mainitun määritelmän ensimmäisen osatekijän eli sen, että tieto on täsmällistä, sillä tiedon julkaisemisella ei voi lähtökohtaisesti olla tällaista vaikutusta, jos kyseinen tieto itsessään ei ole täsmällistä.
56 Julkaisemisen tosiasiallinen vaikutus niiden arvopapereiden hintaan, joista tässä julkaisussa oli kyse, voi olla ex post todiste siitä, että julkaisemista koskeva tieto on ollut täsmällistä. Se ei sitä vastoin riitä yksinään osoittamaan tiedon olleen täsmällistä, jollei muita ennen tätä julkaisemista tiedossa olleita tai ilmaistuja seikkoja tutkita.
57 Edellä esitetystä seuraa, että ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2003/6 1 artiklan 1 alakohtaa on tulkittava siten, että sisäpiiritietoa luonnehdittaessa kyseisessä säännöksessä ja direktiivin 2003/124 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna ”täsmällisenä” tietona voidaan pitää tietoa, joka koskee rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskijaan liittyvää markkinahuhua käsittelevän lehtiartikkelin tulevaa julkaisemista, ja tätä täsmällisyyttä arvioitaessa merkitystä on sillä, että tässä lehtiartikkelissa mainitaan hinta, jolla tämän liikkeeseenlaskijan arvopaperit ostettaisiin mahdollisen julkisen ostotarjouksen yhteydessä, ja sillä, kuka toimittaja mainitun lehtiartikkelin on kirjoittanut ja mikä tiedotusväline on vastannut sen julkaisemisesta, kunhan nämä tiedot on ilmoitettu ennen julkaisemista. Vaikka tämän julkaisemisen tosiasiallinen vaikutus niiden arvopapereiden hintaan, joihin se liittyy, voi olla ex post todiste mainitun tiedon täsmällisyydestä, se ei riitä yksinään osoittamaan tiedon olleen täsmällistä, jollei muita ennen mainittua julkaisemista tiedossa olleita tai ilmaistuja seikkoja tutkita.
Toinen, kolmas ja neljäs kysymys
Alustavat huomautukset
58 Toinen, kolmas ja neljäs kysymys koskevat pääasian tosiseikkojen tapahtumisen jälkeen annetun asetuksen N:o 596/2014 10 ja 21 artiklan tulkintaa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että tämä 21 artikla sisältää kuitenkin lievempiä säännöksiä kuin ne, jotka sisältyivät näiden tosiseikkojen tapahtuma-aikana voimassa olleeseen direktiiviin 2003/6, ja että sitä olisi näin ollen sovellettava kyseisiin tosiseikkoihin taannehtivasti. Saman tuomioistuimen mukaan mainitulla artiklalla otetaan käyttöön erityisjärjestelmä, josta direktiivissä 2003/6 ei säädetä ja jolla pyritään muun muassa rajoittamaan tiedon ilmaisemisen luonnehtimista sisäpiiritiedon laittomaksi ilmaisemiseksi silloin, kun ilmaiseminen tapahtuu journalistisiin tarkoituksiin.
59 Kuten julkisasiamies ratkaisuehdotuksensa 68 kohdassa totesi, kysymys siitä, ovatko asetuksen N:o 596/2014 21 artiklan kyseistä alaa koskevat säännökset lievempiä kuin direktiivin 2003/6 säännökset siten, että niitä voidaan tosiasiassa soveltaa pääasiassa (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2015, Delvigne, C-650/13, EU:C:2015:648, 53 kohta), riippuu siitä, miten kyseistä artiklaa on tulkittava. Lisäksi on niin, että vaikka kyseisen asetuksen 10 artikla vastaa direktiivin 2003/6 3 artiklan a alakohtaa ja sen ei siten sellaisenaan voida katsoa sisältävän viimeksi mainitussa säännöksessä säädettyä sääntöä lievempää sääntöä, asetuksen 21 artiklassa olevasta viittauksesta kyseiseen 10 artiklaan seuraa, että näiden artiklojen säännökset liittyvät läheisesti toisiinsa eikä niitä voida soveltaa erikseen. Näin ollen ei ole mahdollista todeta heti alkuun, että mainitun asetuksen 10 artiklalla ja mainitun direktiivin 3 artiklalla on täsmälleen sama merkitys ja ulottuvuus silloin, kun kyse on siitä, että toimittaja ilmaisee sisäpiiritietoja.
60 Kysymys siitä, voidaanko asetuksen N:o 596/2014 10 ja 21 artiklaa soveltaa pääasiassa, kuuluu siten toisen, kolmannen ja neljännen kysymyksen asiasisällön tarkastelun yhteyteen (ks. analogisesti tuomio 28.10.2021, Komisia za protivodeystvie na koruptsiyata i za otnemane na nezakonno pridobitoto imushtestvo, C-319/19, EU:C:2021:883, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
Asiakysymys
– Toinen kysymys
61 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään olennaisin osin, onko asetuksen N:o 596/2014 21 artiklaa tulkittava siten, että kun toimittaja ilmaisee yhdelle tavanomaisista tietolähteistään tiedon, joka koskee hänen kirjoittamansa markkinahuhua käsittelevän artikkelin tulevaa julkaisemista, tämä tapahtuu tässä artiklassa tarkoitetulla tavalla journalistisiin tarkoituksiin.
62 Asetuksen N:o 596/2014 21 artiklasta ilmenee, että muun muassa tämän asetuksen 10 artiklan, joka koskee sisäpiiritiedon lainvastaista ilmaisemista silloin, kun tietoja ilmaistaan journalistisiin tarkoituksiin tai tiedotusvälineissä tapahtuvan muunlaisen ilmaisun tarkoituksiin, soveltamiseksi tätä ilmaisemista arvioitaessa on otettava huomioon lehdistönvapautta ja ilmaisunvapautta muissa tiedotusvälineissä koskevat säännöt paitsi, jos kyseiset henkilöt tai heidän lähipiiriinsä kuuluvat henkilöt saavat suoraan tai välillisesti hyötyä tai voittoa siitä tai tämä henkilö pyrkii tällä ilmaisemisella johtamaan markkinoita harhaan.
63 Sen ratkaisemiseksi, tarkoitetaanko tässä 21 artiklassa tarkoitetulla ilmaisemisella ”journalistisiin tarkoituksiin” tilannetta, jossa toimittaja ilmaisee tiedon jollekin tavanomaisista tietolähteistään, vai koskeeko se ainoastaan tiedon välittämistä yleisölle lehdistössä tai muissa tiedotusvälineissä, on muistutettava, että unionin oikeussäännön tulkinta edellyttää, että huomioon otetaan paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys, johon se kuuluu, sekä sen toimen tavoitteet ja tarkoitus, jonka osa se on.
64 Asetuksen N:o 596/2014 21 artiklan sanamuodosta on todettava, että käsitteellä ”journalistisiin tarkoituksiin” tarkoitetaan sellaista tietojen ilmaisemista, jonka tarkoituksena on journalistisen toiminnan harjoittaminen, eikä siten välttämättä pelkästään tietojen ilmaisemista julkaisemalla ne sellaisinaan, vaan myös tällaiseen julkaisemiseen johtavaan prosessiin liittyvien tietojen julkaisemista.
65 Asetuksen N:o 596/2014 asiayhteydestä ja tavoitteista on todettava, että sen johdanto-osan toisesta perustelukappaleesta ilmenee, että kyseisellä asetuksella pyritään varmistamaan rahoitusmarkkinoiden luotettavuus kieltämällä markkinoiden väärinkäyttö, kuten sisäpiirikaupat ja sisäpiiritiedon laiton ilmaiseminen. Mainitun asetuksen johdanto-osan 77 perustelukappaleesta ilmenee vielä, että tähän tavoitteeseen pyritään kunnioittamalla Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (jäljempänä perusoikeuskirja) vahvistettuja perusoikeuksia ja periaatteita, erityisesti lehdistönvapautta ja ilmaisunvapautta muissa tiedotusvälineissä, sellaisina kuin ne taataan unionissa ja jäsenvaltioissa ja vahvistetaan perusoikeuskirjan 11 artiklassa sekä mainitaan lisäksi asetuksen N:o 596/2014 21 artiklassa.
66 Jotta voidaan ottaa huomioon se merkitys, joka näillä perusvapauksilla on kaikissa demokraattisissa yhteiskunnissa, niihin liittyviä käsitteitä, käsite ”journalistisiin tarkoituksiin” mukaan lukien, on tulkittava laajasti (ks. analogisesti tuomio 14.2.2019, Buivids, C-345/17, EU:C:2019:122, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
67 Perusoikeuskirjan 11 artiklan tulkinnassa on lisäksi perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan nojalla otettava huomioon Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 10 artiklaa koskeva Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö (ks. vastaavasti tuomio 14.2.2019, Buivids, C-345/17, EU:C:2019:122, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
68 Tästä oikeuskäytännöstä ilmenee, että julkaisujen lisäksi myös julkaisemista valmistelevat toimet, kuten tiedonkeruu sekä toimittajan tutkimus- ja tutkintatoimet, kuuluvat erottamattomasti lehdistönvapauteen, sellaisena kuin siitä määrätään mainitun yleissopimuksen 10 artiklassa, ja että niitä suojataan tällä perusteella (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 25.4.2006, Dammann v. Sveitsi, CE:ECHR:2006:0425JUD007755101, 52 kohta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 27.6.2017, Satakunnan Markkinapörssi Oy ja Satamedia Oy v. Suomi, CE:ECHR:2017:0627JUD000093113, 128 kohta).
69 Näin ollen on niin, että vaikka journalistisen toiminnan perimmäisenä tavoitteena on tietojen levittäminen yleisölle, on katsottava, että asetuksen N:o 596/2014 21 artiklassa tarkoitetusta tietojen ilmaisemisesta journalistisiin tarkoituksiin voi olla kyse silloin, kun ilmaisemisella pyritään tämän toiminnan harjoittamiseen, mukaan lukien ilmaiseminen, joka liittyy julkaisemista valmisteleviin toimittajan suorittamiin tutkintatoimiin.
70 Pääasiassa tilanne voisi olla tällainen muun muassa siinä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mainitsemassa tilanteessa, jossa artikkelin tulevaa julkaisemista koskevan tiedon ilmaisemisella pyritään tarkistamaan kyseisen artikkelin kohteena oleva huhu tai saamaan siihen selvennyksiä, riippumatta siitä, onko tieto ilmaistu mainitun huhun lähteelle vai ei. Tämän tuomioistuimen tehtävänä on arvioida, onko tilanne nyt käsiteltävässä asiassa tosiasiassa ollut tällainen.
71 Edellä esitetyn perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 596/2014 21 artiklaa on tulkittava siten, että kun toimittaja ilmaisee yhdelle tavanomaisista tietolähteistään tiedon, joka koskee hänen kirjoittamansa markkinahuhua käsittelevän artikkelin tulevaa julkaisemista, tämä tapahtuu journalistisiin tarkoituksiin kyseisessä artiklassa tarkoitetulla tavalla silloin, kun kyseinen ilmaiseminen on tarpeen, jotta journalistista toimintaa, johon sisältyy julkaisemista valmistelevat tutkintatoimet, voidaan harjoittaa asianmukaisesti.
– Kolmas ja neljäs kysymys
72 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella ja neljännellä kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, olennaisin osin, onko asetuksen N:o 596/2014 10 ja 21 artiklaa tulkittava siten, että sen, että toimittaja ilmaisee sisäpiiritiedon journalistiin tarkoituksiin, laillisuus tai lainvastaisuus riippuu siitä, onko ilmaiseminen tapahtunut osana toimittajan ammatin tavanomaista harjoittamista.
73 Asetuksen N:o 596/2014 10 artiklan 1 kohdassa säädetään, että saman asetuksen 14 artiklan c alakohdassa kielletystä sisäpiiritiedon laittomasta ilmaisemisesta on kyse silloin, kun henkilö, jolla on hallussaan sisäpiiritietoa, ilmaisee sen toiselle henkilölle, jollei tämä ilmaiseminen tapahdu osana työn, ammatin tai tehtävien tavanomaista suorittamista.
74 Koska tämä sisäpiiritiedon laittoman ilmaisemisen määritelmä esitetään mainitussa 10 artiklassa käyttäen ilmaisua ”sovellettaessa [asetuksen N:o 596/2014] 10 artiklaa”, on katsottava, että sitä sovelletaan kyseisen asetuksen 21 artiklassa tarkoitettuihin tilanteisiin. Tämän seikan vahvistaa viimeksi mainitun säännöksen sanamuoto, jossa on kyse sisäpiiritiedon ilmaisemista journalistisiin tarkoituksiin koskevasta arvioinnista muun muassa tämän asetuksen 10 artiklan soveltamiseksi.
75 Tästä seuraa, että asetuksen N:o 596/2014 21 artikla ei ole itsenäinen perusta, jolla poiketaan tämän asetuksen 10 artiklasta silloin, kun ratkaistaan, onko sisäpiiritiedon ilmaiseminen journalistisiin tarkoituksiin laillista vai laitonta. Tällaisen ratkaisun on perustuttava kyseiseen 10 artiklaan samalla, kun huomioon otetaan mainittuun 21 artiklaan sisältyvät täsmennykset.
76 Tässä yhteydessä on todettava, että asetuksen N:o 596/2014 10 artiklan 1 kohta, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 14 artiklan c alakohdan kanssa, vastaa olennaisilta osin sisäpiirikauppoja koskevien säännösten ja määräysten yhteensovittamisesta 13.11.1989 annetun neuvoston direktiivin 89/592/ETY (EYVL 1989, L 334, s. 30) 3 artiklan a alakohtaa ja direktiivin 2003/6 3 artiklan a alakohtaa, joissa jäsenvaltiot velvoitettiin kieltämään sisäpiiritiedon ilmaiseminen. Koska asetuksen N:o 596/2014 10 artiklassa säädetään erityisesti, että sisäpiiritiedon ilmaiseminen ei ole laitonta silloin, kun se tapahtuu osana työn, ammatin tai tehtävien tavanomaista suorittamista, siihen sisältyy sama poikkeus sisäpiiritiedon ilmaisemisen kiellosta kuin näiden direktiivien mainittuihin säännöksiin.
77 Kuten erityisesti asetuksen N:o 596/2014 johdanto-osan toisesta perustelukappaleesta ilmenee, sitä edeltävien direktiivien tavoin asetuksen tarkoituksena on muun muassa suojata rahoitusmarkkinoiden luotettavuutta ja lujittaa sijoittajien luottamusta, johon vaikuttaa muun muassa se seikka, että sijoittajia kohdellaan yhdenvertaisesti ja suojataan sisäpiiritiedon väärinkäytöltä (ks. vastaavasti tuomio 23.12.2009, Spector Photo Group ja Van Raemdonck, C‑45/08, EU:C:2009:806, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
78 Asetuksen N:o 596/2014 10 artiklan 1 kohtaan sisältyvässä poikkeuksessa asetetaan siten direktiivin 89/592 3 artiklan a alakohdassa tarkoitetun poikkeuksen tavoin ehto, jonka mukaan sisäpiiritiedon ilmaiseminen on perusteltua, jos tämän sisäpiiritiedon ilmaisemisen ja kyseisen työn, ammatin tai tehtävien suorittamisen välillä on läheinen yhteys. Sitä on lähtökohtaisesti tulkittava suppeasti, koska tällaisen tiedon ilmaiseminen on sallittua ainoastaan, jos se on tämän suorittamisen kannalta ehdottoman tarpeellista ja jos suhteellisuusperiaatetta noudatetaan, kuten unionin tuomioistuin totesi 22.11.2005 antamassaan tuomiossa Grøngaard ja Bang (C-384/02, EU:C:2005:708, 31 ja 34 kohta).
79 On kuitenkin muistutettava, että kyseiseen tuomioon johtaneessa asiassa henkilöt, jotka olivat ilmaisseet kyseessä olleen sisäpiiritiedon, olivat sellainen työntekijöiden edustaja yhtiön hallituksessa, joka oli myös konserniyhteistyötoimikunnan jäsen, sekä ammattijärjestön puheenjohtaja.
80 Kun toimittaja ilmaisee sisäpiiritietoa ”journalistisiin tarkoituksiin” asetuksen N:o 596/2014 21 artiklassa tarkoitetulla tavalla, mainittua poikkeusta on tulkittava – kuten tämän tuomion 65 ja 66 kohdassa on olennaisin osin todettu – siten, että säilytetään kyseisen säännöksen tehokas vaikutus suhteessa sen tarkoitukseen, sellaisena kuin se on ilmaistu myös kyseisen asetuksen johdanto-osan 77 perustelukappaleessa, joka on erityisesti kunnioittaa perusoikeuskirjan 11 artiklassa taattua lehdistönvapautta ja sananvapautta muissa tiedotusvälineissä (ks. analogisesti tuomio 29.7.2019, Spiegel Online, C-516/17, EU:C:2019:625, 55 kohta).
81 Näin ollen asetuksen N:o 596/2014 10 artiklasta johtuvaa vaatimusta, jonka mukaan tämän kaltaisen ilmaisemisen on oltava tarpeellista toimittajan ammatin harjoittamiseksi ja oikeasuhteista, on arvioitava ottamalla huomioon se, että kyseistä 10 artiklaa, jolla rajoitetaan perusoikeuskirjan 11 artiklassa taattua perusoikeutta, on tulkittava perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa asetettujen vaatimusten mukaisesti.
82 Kun ensinnäkin on kyse vaatimuksesta, jonka mukaan tällaisen ilmaisemisen on oltava tarpeellista sellaisen journalistisen toiminnan toteuttamiseksi, johon sisältyvät julkaisemista valmistelevat tutkintatoimet – kuten tämän tuomion 71 kohdassa on korostettu –, on otettava huomioon muun muassa se, että toimittajan on tarpeen tarkistaa saamansa tiedot.
83 Kuten julkisasiamies ratkaisuehdotuksensa 97 kohdassa olennaisin osin totesi, näin ollen on niin, että jos pääasiassa kyseessä olevan kaltainen ilmaiseminen on tapahtunut lehtiartikkelin julkaisemista varten, on tutkittava, ylitetäänkö tällä ilmaisemisella se, mikä oli tarpeen kyseiseen artikkeliin sisältyvien tietojen tarkistamiseksi. Kun kyse on erityisesti markkinahuhua koskevan tiedon tarkistamisesta, tarvittaessa on tutkittava, oliko toimittajan tarpeen ilmaista kolmannelle osapuolelle paitsi kyseessä olevan huhun sisältö sellaisenaan myös erityinen tieto tätä huhua käsittelevän artikkelin tulevasta julkaisemisesta.
84 Toiseksi sen määrittämiseksi, onko tällainen ilmaiseminen asetuksen N:o 596/2014 10 artiklassa tarkoitetulla tavalla oikeasuhteista, on tutkittava, onko lehdistönvapauden rajoitus, joka tällaisesta ilmaisemiskiellosta aiheutuisi, liiallinen siihen vahinkoon nähden, jota tällaisesta ilmaisemisesta voisi aiheutua rahoitusmarkkinoiden luotettavuudelle.
85 Niiden seikkojen joukossa, jotka on otettava huomioon tämän arvioinnin tekemiseksi, on ensinnäkin huomioitava tällaisen kiellon mahdollinen varoittava vaikutus siihen, miten journalistista toimintaa, valmistelevat tutkintatoimet mukaan lukien, harjoitetaan.
86 Toiseksi on tarkistettava myös, onko toimittaja toiminut asetuksen N:o 596/2014 21 artiklassa mainittujen kaltaisten toimittajan ammattia koskevien säätöjen mukaisesti ilmaistessaan kyseessä olevan tiedon. Kuten julkisasiamies ratkaisuehdotuksensa 103 kohdassa totesi, pelkästään sen, että ammattieettisiä sääntöjä noudatetaan, perusteella ei yksistään voida päätellä, että sisäpiiritiedon ilmaiseminen oli asetuksen N:o 569/2014 10 artiklassa tarkoitetulla tavalla oikeasuhteista.
87 Kolmanneksi, kuten julkisasiamies ratkaisuehdotuksensa 100 kohdassa totesi, huomioon on otettava myös kyseessä olevan sisäpiiritiedon ilmaisemisen kielteiset vaikutukset rahoitusmarkkinoiden luotettavuuden kannalta. Erityisesti koska tämän tiedon ilmaisemisen jälkeen on tehty sisäpiirikauppoja, näistä sisäpiirikaupoista voi aiheutua muille sijoittajille taloudellisia menetyksiä ja keskipitkällä aikavälillä luottamuksen menettäminen rahoitusmarkkinoihin.
88 Tästä seuraa, että sisäpiiritiedon ilmaiseminen ei ole ainoastaan tiettyjen sijoittajien yksityisten etujen vastaista vaan myös yleisemmin sen yleisen edun vastaista, joka liittyy markkinoiden täydellisen ja asianmukaisen avoimuuden varmistamiseen, jotta luottamusta markkinoihin voidaan suojata ja kaikkien sijoittajien luottamus taata, kuten tämän tuomion 77 kohdassa on muistutettu. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on siten ottaa huomioon myös se, että yleinen etu, jota tällaisella ilmaisemisella on voitu tavoitella, on ristiriidassa paitsi yksityisten etujen myös samanlaisen yleisen edun kanssa (ks. analogisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 10.12.2007, Stoll v. Sveitsi, CE:ECHR:2007:1210JUD006969801, 116 kohta).
89 Kaiken edellä esitetyn perusteella kolmanteen ja neljänteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 596/2014 10 ja 21 artiklaa on tulkittava siten, että se, että toimittaja ilmaisee sisäpiiritiedon, on laillista silloin, kun sitä on pidettävä tarpeellisena hänen ammattinsa harjoittamisen kannalta ja suhteellisuusperiaatteen mukaisena.
Oikeudenkäyntikulut
90 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista (markkinoiden väärinkäyttö) 28.1.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY 1 artiklan 1 alakohtaa on tulkittava siten, että sisäpiiritietoa luonnehdittaessa kyseisessä säännöksessä ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY täytäntöönpanosta sisäpiiritiedon määritelmän ja julkistamisen sekä markkinoiden manipuloinnin määritelmän osalta 22.12.2003 annetun komission direktiivin 2003/124/EY 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna ”täsmällisenä” tietona voidaan pitää tietoa, joka koskee rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskijaan liittyvää markkinahuhua käsittelevän lehtiartikkelin tulevaa julkaisemista, ja tätä täsmällisyyttä arvioitaessa merkitystä on sillä, että tässä lehtiartikkelissa mainitaan hinta, jolla tämän liikkeeseenlaskijan arvopaperit ostettaisiin mahdollisen julkisen ostotarjouksen yhteydessä, ja sillä, kuka toimittaja mainitun lehtiartikkelin on kirjoittanut ja mikä tiedotusväline on vastannut sen julkaisemisesta, kunhan nämä tiedot on ilmoitettu ennen julkaisemista. Vaikka julkaisemisen tosiasiallinen vaikutus niiden arvopapereiden hintaan, joihin se liittyy, voi olla ex post todiste mainitun tiedon täsmällisyydestä, se ei riitä yksinään osoittamaan tiedon olleen täsmällistä, jollei muita ennen kyseistä julkaisemista tiedossa olleita tai ilmaistuja seikkoja tutkita.
2) Markkinoiden väärinkäytöstä (markkinoiden väärinkäyttöasetus) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY ja komission direktiivien 2003/124/EY, 2003/125/EY ja 2004/72/EY kumoamisesta 16.4.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 596/2014 21 artiklaa on tulkittava siten, että kun toimittaja ilmaisee yhdelle tavanomaisista tietolähteistään tiedon, joka koskee hänen kirjoittamansa markkinahuhua käsittelevän artikkelin tulevaa julkaisemista, tämä tapahtuu journalistisiin tarkoituksiin kyseisessä artiklassa tarkoitetulla tavalla silloin, kun kyseinen ilmaiseminen on tarpeen, jotta journalistista toimintaa, johon sisältyy julkaisemista valmistelevat tutkintatoimet, voidaan harjoittaa asianmukaisesti.
3) Asetuksen N:o 596/2014 10 ja 21 artiklaa on tulkittava siten että se, että toimittaja ilmaisee sisäpiiritiedon, on laillista silloin, kun sitä on pidettävä tarpeellisena hänen ammattinsa harjoittamisen kannalta ja suhteellisuusperiaatteen mukaisena.
Allekirjoitukset