Valitus, jonka BQ on tehnyt 2.1.2014 virkamiestuomioistuimen asiassa F-39/12, BQ v. tilintarkastustuomioistuin, 23.10.2013 antamasta tuomiosta

(Asia T-7/14 P)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: BQ (Bereldange, Luxemburg) (edustajat: asianajajat D. de Abreu Caldas ja J.-N. Louis)

Muu osapuoli: Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuin

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan unionin virkamiestuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa F-39/12, BQ vastaan tilintarkastustuomioistuin, 23.10.2013 antaman tuomion

velvoittamaan tilintarkastustuomioistuimen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa neljään valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen, joka koskee Euroopan unionin vastuun syntymisen edellytyksiä unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 24 artiklan täytäntöönpanon yhteydessä siltä osin kuin unionin virkamiestuomioistuin on edellyttänyt, että yksikön järjestyksen ja työrauhan kanssa yhteensoveltumattomalla selkkauksella on oltava vaikutusta yksikön toimintaan ja selkkauksen keskipisteessä olevien henkilöiden terveyteen, vaikka tästä viimeksi mainitusta edellytyksestä ei säädetä henkilöstösäännöissä eikä sitä vahvisteta oikeuskäytännössä. Valittaja väittää lisäksi, että unionin virkamiestuomioistuin on ottanut tosiseikat huomion vääristyneellä tavalla katsoessaan yhtäältä, että tilintarkastustuomioistuin on toteuttanut kaikki tarvittavat toimenpiteet yksikön hyvän toiminnan palauttamiseksi ja toisaalta, että yksikön ongelmilla ei ole ollut vaikutusta tapahtumien keskipisteessä olevien henkilöiden terveydelle, vaikka tilintarkastustuomioistuin ei ole toiminut riittävän nopeasti ja energisesti lopettaakseen konfliktitilanteen, joka on aiheuttanut valittajan pysyvän ja täydellisen työkyvyttömyyden (valituksenalaisen tuomion 67 ja 68 kohta).

Toinen valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen virkamiestuomioistuimen suorittamassa laillisuusvalvonnassa, kun tämä on todennut, että lääketieteellisten arviointien perusteella, joissa todetaan kantajalle työpaikkakiusaamisesta aiheutuneiden psyykkisten ongelmien olemassaolo, ei voida katsoa, että tämä on todella ollut kiusaamisen uhri. Valittaja väittää, ettei virkamiestuomioistuin ole pätevä horjuttamaan lääketieteellisiä arviointeja ja tekemään niistä poikkeavia päätelmiä (valituksenalaisen tuomion 69 ja 70 kohta).

Kolmas valitusperuste, joka perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen, kun unionin virkamiestuomioistuin on arvioinut sen vahingon määräksi, joka on aiheutunut valittajalle siitä, että tutkimusraportti annettiin tälle yli kaksi vuotta myöhässä, 2 000 euroa esittämättä perusteluja, jonka avulla valittaja voisi ymmärtää syyt tähän määrään päätymiselle. Valittaja väittää, ettei virkamiestuomioistuin ole ottanut huomioon sitä asiayhteyttä, johon vahinko liittyy.

Neljäs valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen oikeudenkäyntikulujen jakamisessa.