UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)

4 päivänä joulukuuta 2013

Asia T‑107/11 P

Euroopan koulutussäätiö (ETF)

vastaan

Gisela Schuerings

Muutoksenhaku — Henkilöstö — Väliaikaiset toimihenkilöt — Toistaiseksi voimassa oleva työsopimus — Irtisanomispäätös – Virkamiestuomioistuimen toimivalta – Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 ja 47 artikla – Huolenpitovelvollisuus – Yksikön edun käsite – Kielto lausua kanteen ulkopuolisesta seikasta – Puolustautumisoikeudet

Aihe:      Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa F-87/08, Schuerings vastaan ETF, 9.12.2010 antaman tuomion kumoamista.

Ratkaisu:      Asiassa F-87/08, Schuerings vastaan ETF, 9.12.2010 annettu Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) tuomio kumotaan siltä osin kuin sillä kumotaan Euroopan koulutussäätiön (ETF) 23.10.2007 tekemä päätös, jolla irtisanottiin Gisela Schueringsin toistaiseksi voimassa ollut väliaikaisen toimihenkilön työsopimus, ja näin ollen hylätään ennenaikaisena hänen vaatimuksensa saada korvausta hänelle aiheutuneesta aineellisesta vahingosta. Valitus hylätään muilta osin. Asia palautetaan virkamiestuomioistuimen käsiteltäväksi. Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Tiivistelmä

1.      Kumoamiskanne – Unionin tuomioistuinten toimivalta – Laajuus – Kielto lausua kanteen ulkopuolisesta seikasta – Velvollisuus noudattaa asianosaisten määrittelemiä riita-asian puitteita – Velvollisuutta lausua vain väitteistä, joihin asianosaiset ovat vedonneet, ei ole

2.      Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Määräaikaisen työsopimuksen irtisanominen – Unionin viraston toimialan supistaminen – Virkamiestuomioistuimen ilmaisema velvollisuus tarkastella mahdollisuutta siirtää asianomainen toimihenkilö toisiin tehtäviin – Velvollisuus, josta ei säädetä muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa

(Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a kohta ja 47 artiklan c alakohdan i alakohta)

3.      Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Määräaikaisen työsopimuksen irtisanominen – Hallinnon harkintavalta – Hallinnolle kuuluva huolenpitovelvollisuus – Asianomaisen toimihenkilön ja yksikön etujen ottaminen huomioon

(Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan c alakohdan i alakohta)

1.      Koska unionin tuomioistuimet, joiden käsiteltäväksi on saatettu kumoamiskanne, eivät voi lausua kanteen ulkopuolisista seikoista, niillä ei ole toimivaltaa määritellä uudelleen kanteen pääasiallista kohdetta tai vedota kanneperusteeseen viran puolesta niitä erityistapauksia lukuun ottamatta, joissa yleinen etu edellyttää unionin tuomioistuinten toimenpiteitä. Vaikka unionin tuomioistuinten kuuluu asianosaisten rajaaman asian yhteydessä lausua vain asianosaisten vaatimuksista, ne eivät voi rajata tarkasteluaan vain väitteisiin, jotka asianosaiset ovat vaatimustensa tueksi esittäneet, sillä muuten ne voivat joutua tekemään päätöksensä oikeudellisesti virheellisten arvioiden pohjalta.

(ks. 41 ja 50 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑58/08 P, komissio v. Roodhuijzen, 5.10.2009 (Kok., s. II‑3797, 34 ja 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

2.      Todetessaan, että toimivaltaisen viranomaisen oli tutkittava ennen määräaikaisella työsopimuksella palvelukseen otetun toimihenkilön irtisanomista muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan c alakohdan i alakohdan mukaisesti, voitiinko kyseinen toimihenkilö siirtää toisiin tehtäviin jo olemassa olevaan tai lähitulevaisuudessa luotavaan virkaan, virkamiestuomioistuin asetti kyseiselle viranomaiselle velvollisuuden, josta ei säädetty muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa.

Määräaikaisten työsuhteiden pysyvyys on merkittävä tekijä asianomaisten työntekijöiden suojelussa vaikka se ei sellaisenaan ole yleinen oikeusperiaate.

Edellä mainittujen palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdassa säädetään kuitenkin, että väliaikaisena toimihenkilönä pidetään työntekijää, joka on otettu palvelukseen luonteeltaan väliaikaiseen tehtävään, kun taas henkilöstösäännöissä myönnetään virkamiehille pysyvämpi työsuhde, koska tilanteet, joissa tehtävät voivat päättyä lopullisesti asianomaisen tahdon vastaisesti, ovat tiukasti säänneltyjä.

Vaikka toistaiseksi voimassa olevat työsopimukset eroavat työsuhteen pysyvyyden osalta määräaikaisista työsopimuksista, ei voida kieltää, etteivät unionin julkishallinnon työntekijät, jotka on otettu palvelukseen toistaiseksi voimassa olevalla työsopimuksella, voi olla olematta tietoisia työsuhteensa väliaikaisesta luonteesta ja siitä, ettei sopimus takaa heille pysyvää työsuhdetta.

Määrittämällä velvollisuuden tarkastella ennalta, onko työntekijä mahdollista siirtää toisiin tehtäviin, virkamiestuomioistuin muutti väliaikaisen toimihenkilön työsuhteen luonnetta siitä, miten se määritellään muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa.

(ks. 81–84 ja 88 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑144/04, Mangold, 22.11.2005 (Kok., s. I‑9981, 64 kohta)

3.      Vaikka työsopimusten tekemiseen toimivaltaisella viranomaisella on laaja harkintavalta muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan c alakohdan i alakohdan soveltamisessa sen määrittelemiseksi, onko työntekijän, jolla on toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, irtisanominen perusteltua tietyn olosuhteen tai seikan vuoksi, toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon yksikön etu, mutta myös – täyttääkseen huolenpitovelvollisuutensa – asianomaisen työntekijän etu. Tältä osin vaikka toimivaltaisella viranomaisella on yksikön edun arvioimisessa laaja harkintavalta ja vaikka unionin tuomioistuinten valvonnan on näin ollen rajoituttava kysymykseen siitä, onko asianomainen viranomainen pysytellyt kohtuullisissa rajoissa eikä ole käyttänyt harkintavaltaansa ilmeisen virheellisellä tavalla työntekijän tilanteesta päättäessään, huolenpitovelvollisuus, joka kuvastaa viranomaisen ja sen työntekijöiden vastavuoroisten oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoa, edellyttää, että otetaan huomioon kaikki sellaiset tekijät, jotka voivat vaikuttaa sen päätökseen ratkaisevasti, muun muassa asianomaisen työntekijän edun.

Toistaiseksi voimassa olevan väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen irtisanomispäätöksestä nostetun kumoamiskanteen yhteydessä, kun virkamiestuomioistuin vertaili yksikön etua ja asianomaisen työntekijän etua vasta määriteltyään ensin toimivaltaisen viranomaisen velvollisuuden tarkastella ennalta mahdollisuutta siirtää viimeksi mainittu toisiin tehtäviin, ja kun virkamiestuomioistuin katsoi, että yksikön etua – joka edellytti pätevimmän henkilön valitsemista olemassa olevaan tai lähiaikoina perustettavaan virkaan – ja työntekijän etua oli vertailtava tämän toisiin tehtäviin siirtämisen mahdollisuuden tarkastelemisen yhteydessä, se ei ottanut huomioon yksikön etua ilmaistessaan periaatteen, jonka mukaan viraston toimialan supistaminen oli pätevä irtisanomisperuste vain jos kyseisessä virastossa ei ollut virkaa, johon asianomainen työntekijä olisi voitu siirtää.

Asianomaisen viraston omat sisäiset valintamenettelyt, joita sovelletaan tapauksissa, joissa virkoja on avoimina tai joissa toteutetaan sisäinen siirto, voivat kuitenkin olla henkilöstön hallinnointipolitiikan osatekijä, joka soveltuu erityisen hyvin virastolle myönnettyjen tehtävien erikoistuneelle luonteelle, jonka vuoksi viraston on yksikön edun vuoksi saatettava työntekijä, johon toiminnan supistaminen kohdistuu, osallistumaan tällaisiin menettelyihin, jotta hän löytäisi virastosta uuden työpaikan. Lisäksi kyseisen työntekijän ohjaaminen siten, että häntä pyritään auttamaan löytämään uusi työpaikka virastosta mainittujen perusvalintamenettelyiden mukaisesti, voi vaikuttaa osaltaan asianomaisen työntekijän etujen huomioon ottamiseen ja siis huolenpitovelvollisuuden noudattamiseen.

Samalla tavoin työntekijän edun ja yksikön edun vertailussa voi olla merkitystä sillä seikalla, että toimivaltainen viranomainen tarkasteli mahdollisuuksia siirtää irtisanomisuhan alla oleva työntekijä toiseen virastoon tai toimielimeen tai erityistä asiayhteyttä, jossa unionin virastot yleensä toimivat.

(ks. 91, 93, 94, 96 ja 97 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑404/06 P, ETF v. Landgren, 8.9.2009 (Kok., s. II‑2841, 215 ja 216 kohta)