UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
8 päivänä toukokuuta 2019(*)
Polkumyynti – Tiettyjen Kiinasta ja Venäjältä peräisin olevien kylmävalssattujen teräslevytuotteiden tuonti – Lopullinen polkumyyntitulli – Tuonnin kirjaaminen – Lopullisen polkumyyntitullin taannehtiva soveltaminen – Täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/1329 – Tuojan tietoisuus polkumyynnistä tai vahingosta – Tuonnin kasvaminen uudelleen huomattavasti siten, että se voi estää sovellettavan lopullisen polkumyyntitullin korjaavan vaikutuksen – Asetuksen (EU) 2016/1036 10 artiklan 4 kohdan c ja d alakohta
Asiassa T‑749/16,
Stemcor London Ltd, kotipaikka Lontoo (Yhdistynyt kuningaskunta), ja
Samac Steel Supplies Ltd, kotipaikka Lontoo,
edustajinaan asianajajat F. Di Gianni ja C. Van Hemelrijck,
kantajina,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään J.-F. Brakeland, N. Kuplewatzky, T. Maxian Rusche ja E. Schmidt,
vastaajana,
jota tukee
Eurofer, Association Européenne de l’Acier, ASBL, kotipaikka Luxembourg (Luxemburg), edustajinaan asianajajat O. Prost, A. Coelho Dias ja S. Seeuws,
väliintulijana,
jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta, jolla kantaja vaatii kumoamaan osittain lopullisen polkumyyntitullin perimisestä tiettyjen Kiinan kansantasavallasta ja Venäjän federaatiosta peräisin olevien kylmävalssattujen teräslevytuotteiden kirjatusta tuonnista 29.7.2016 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/1329 (EUVL 2016, L 210, s. 27),
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Prek sekä tuomarit E. Buttigieg (esittelevä tuomari) ja B. Berke,
kirjaaja: hallintovirkamies P. Cullen,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 23.10.2018 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantajat, Stemcor London Ltd ja Samac Steel Supplies Ltd, ovat kaksi Englannin oikeuden mukaan perustettua yhtiötä, jotka tuovat Euroopan unioniin ja myyvät siellä erityisesti lopullisen polkumyyntitullin perimisestä tiettyjen Kiinan kansantasavallasta ja Venäjän federaatiosta peräisin olevien kylmävalssattujen teräslevytuotteiden kirjatusta tuonnista 29.7.2016 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/1329 (EUVL 2016, L 210, s. 27, jäljempänä riidanalainen asetus) 1 artiklan 1 kohdassa mainittujen kaltaisia kylmävalssattuja teräslevytuotteita.
2 Eurofer, Association Européenne de l’Acier, ASBL:n (jäljempänä Eurofer) tehtyä 1.4.2015 valituksen Euroopan komissio julkaisi 14.5.2015 ilmoituksen tiettyjen Kiinan kansantasavallasta ja Venäjän federaatiosta peräisin olevien kylmävalssattujen teräslevytuotteiden tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn vireillepanosta (EUVL 2015, C 161, s. 9; jäljempänä tutkimuksen vireillepanoilmoitus) polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 ((EUVL 2009, L 343, s. 51, oikaisu EUVL 2010, L 7, s. 22), joka on korvattu polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 8.6.2016 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2016/1036 (EUVL 2016, L 176, s. 21; jäljempänä perusasetus)) mukaisesti.
3 Polkumyyntiä ja vahinkoa koskenut tutkimus kattoi ajanjakson 1.4.2014–31.3.2015 (jäljempänä tutkimusajanjakso), kun taas vahingon arvioimiseksi tehty suuntauksia koskenut tutkimus kattoi ajanjakson, joka alkoi 1.1.2011 ja päättyi tutkimusajanjakson päättymiseen.
4 Euroferin esittämän pyynnön johdosta komissio hyväksyi asetuksen N:o 1225/2009 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti tiettyjen Kiinan kansantasavallasta ja Venäjän federaatiosta peräisin olevien kylmävalssattujen teräslevytuotteiden tuonnin kirjaamisvelvoitteesta 11.12.2015 annetun täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2325 (EUVL 2015, L 328, s. 104), joka tuli voimaan 13.12.2015.
5 Kantajat esittivät komissiolle 11.1.2016 kirjalliset huomautuksensa täytäntöönpanoasetuksesta 2015/2325. Ne väittivät, että edellytykset tarkasteltavana olevia tuotteita koskevien polkumyyntitullien taannehtivalle käyttöönotolle eivät täyttyneet ja että tuonnin kirjaaminen ja tullien taannehtiva käyttöönotto aiheuttaisivat merkittävää haittaa tarkasteltavana olevien tuotteiden tuojille ja käyttäjille unionissa. Kantajia kuultiin 14.1.2016 pidetyssä kuulemistilaisuudessa, jonka komissio järjesti niiden pyynnöstä.
6 Väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta ja Venäjän federaatiosta peräisin olevien kylmävalssattujen teräslevytuotteiden tuonnissa 10.2.2016 antamallaan täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2016/181 (EUVL 2016, L 37, s. 1) komissio otti tarkasteltavana oleville tuotteille 13.2.2016 alkaen käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin ja velvoitti tulliviranomaiset lopettamaan tarkasteltavana olevien tuotteiden tuonnin kirjaamisen.
7 Komissio lähetti 17.2.2016 kantajille ja muille tuojille tietopyynnön tarkasteltavana olevien tuotteiden tuonneista 1.4.2015–31.1.2016. Kantajat vastasivat komission tietopyyntöön 9. ja 17.3.2016 päivätyillä kirjeillä.
8 Kantajia kuultiin uudelleen 26.2.2016 komission niiden pyynnöstä järjestämässä kuulemistilaisuudessa, ja ne toistivat, että polkumyyntitullien taannehtivan käyttöönoton edellytykset eivät täyttyneet.
9 Komissio antoi 8.6.2016 kantajille lopulliset päätelmänsä, joiden mukaan se aikoi taannehtivasti kantaa lopullisen polkumyyntitullin kirjatusta tuonnista.
10 Kantajia kuultiin 15.6.2016 kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa järjestetyssä tapaamisessa, jossa ne kiistivät komission lopulliset päätelmät.
11 Lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta ja Venäjän federaatiosta peräisin olevien kylmävalssattujen teräslevytuotteiden tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 29.7.2016 antamallaan täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2016/1328 (EUVL 2016, L 210, s. 1) komissio otti käyttöön lopullisen polkumyyntitullin tarkasteltavana oleville tuotteille ja päätti kantaa lopullisesti tarkasteltavana oleville tuotteille käyttöönotetun väliaikaisen tullin. Samana päivänä komissio antoi perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan nojalla riidanalaisen asetuksen, jossa säädetään lopullisen polkumyyntitullin taannehtivasta kantamisesta tuonnista, joka on kirjattu täytäntöönpanoasetuksen N:o 2015/2325 mukaisesti.
Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset
12 Kantajat nostivat käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 28.10.2016 jättämällään kannekirjelmällä.
13 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 1.3.2017 toimittamallaan asiakirjalla Eurofer pyysi saada osallistua tähän oikeudenkäyntiin komission vaatimuksia tukevana väliintulijana.
14 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 30.3.2017 toimittamallaan asiakirjalla kantajat pyysivät, että tiettyjä kannekirjelmään ja sen liitteisiin sisältyviä tietoja käsiteltäisiin luottamuksellisesti Euroferiin nähden, jos tämä hyväksyttäisiin väliintulijaksi. Kantajat liittivät pyyntöönsä ei-luottamuksellisen version kyseisistä asiakirjoista.
15 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 21.4.2017 toimittamallaan asiakirjalla kantajat pyysivät, että tiettyjä vastinekirjelmään ja sen liitteisiin sisältyviä tietoja käsiteltäisiin luottamuksellisesti Euroferiin nähden, jos tämä hyväksyttäisiin väliintulijaksi.
16 Union yleisen tuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtaja hyväksyi 3.5.2017 antamallaan määräyksellä Euroferin komission vaatimuksia tukevaksi väliintulijaksi ja määräsi, että sille toimitetaan ei-luottamukselliset versiot edellä mainituista asiakirjoista.
17 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 15.5.2017 toimittamallaan asiakirjalla kantajat pyysivät, että tiettyjä kantajan vastaukseen ja sen liitteisiin sisältyviä tietoja käsiteltäisiin luottamuksellisesti Euroferiin nähden. Ne liittivät pyyntöönsä ei-luottamuksellisen version kyseisistä asiakirjoista.
18 Unionin yleiseen tuomioistuimeen 16.8.2017 toimittamallaan asiakirjalla kantajat esittivät unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 106 artiklan mukaisen perustellun pyynnön tulla kuulluiksi asian käsittelyn suullisessa vaiheessa.
19 Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen asetuksen siltä osin kuin se koskee niitä
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
20 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen perusteettomana
– velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
21 Väliintulija vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen perusteettomana
– velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
22 Kanteensa tueksi kantajat vetoavat kolmeen kanneperusteeseen. Ensimmäisen kanneperusteen mukaan perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan c alakohdassa säädettyä edellytystä, joka koskee tuojalla olevaa tietoa polkumyynnin merkittävyydestä, on tulkittu ja sovellettu virheellisesti. Toisen kanneperusteen mukaan perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan d alakohdassa säädettyä edellytystä, joka koskee ”tuonnin huomattavaa kasvua uudelleen” on virheellisesti arvioitu ajanjaksolla, joka alkoi ensimmäisenä täytenä kuukautena sen jälkeen, kun tutkimuksen aloittaminen oli julkistettu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja päättyi viimeisenä täytenä kuukautena, joka edelsi väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa. Kolmannen kanneperusteen mukaan perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan d alakohdassa säädettyä edellytystä siitä, että tuonnin kasvu uudelleen ”voi estää – – korjaavan vaikutuksen”, on tulkittu virheellisesti.
Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan c alakohdassa säädettyä edellytystä, joka koskee tuojalla olevaa tietoa polkumyynnistä ja sen merkittävyydestä, on tulkittu ja sovellettu virheellisesti
Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa
23 Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisessä osassa kantajat väittävät, että komissio on tulkinnut virheellisesti perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan c alakohtaa katsoessaan, että ”tuojat tiesivät tai niiden olisi pitänyt tietää polkumyynnistä, sen merkittävyydestä ja väitetyn tai vahvistetun vahingon merkittävyydestä” kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla Euroferin valituksen ei-luottamuksellisen version ja tutkimuksen vireillepanoilmoituksen kautta.
24 Ensinnäkin kantajat väittävät edellä mainitun säännöksen eri kieliversioiden vertailevaan analyysin vedoten, että sana ”väitetty” viittaa ainoastaan sanaan ”vahinko” eikä myös sanaan ”polkumyynti”. Näin ollen komission olisi pitänyt näyttää riidanalaisten polkumyyntikäytäntöjen osalta toteen, että tuoja oli tiennyt niiden olleen ”todellisia” ja merkittäviä, mitä se ei ole tehnyt.
25 Toiseksi se, että tuojan todettaisiin tienneen polkumyynnistä ja sen merkittävyydestä tutkimuksen vireillepanoilmoituksen julkaisemisen kautta ja valituksen ei-luottamuksellisen version saatavilla olon kautta, tarkoittaisi, että tuojan aina kumoamattomasti oletettaisiin saavan tällä tavalla tiedon, kun se on kirjattu asianomaiseksi osapuoleksi tutkimuksessa, pelkästään tutkimuksen vireillepanon kautta, mikä poistaisi perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan c alakohdalta kokonaan tehokkaan vaikutuksen. Tämän lisäksi lopullisten polkumyyntitullien taannehtivan soveltamisen olisi selkeästi oltava poikkeuksellinen toimenpide, kuten erityisesti perusasetuksen 10 artiklan 1 kohdasta käy ilmi, ja vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan poikkeuksia ja säännöksiä, joista aiheutuu haitallisia seurauksia yksilöille, olisi tulkittava suppeasti.
26 Kolmanneksi valituksen sisältämiä ristiriidattomia väitteitä sen enempää kuin tutkimuksen vireillepanoilmoituksen sisältämää alustavaa näyttöä polkumyynnistä ei voida rinnastaa tietoihin, joista tuoja voi saada tietoonsa polkumyynnin merkittävyyden – joihin olisi välttämättä kuuluttava monimutkaisia taloudellisia arviointeja – ja siten myöhemmin mahdollisesti kannettavien polkumyyntitullien oletetun tason. Valituksen tai tutkimuksen vireillepanoilmoituksen sisältämät todisteet eivät nimittäin ole edustavia ja luotettavia tietoja, vaan ne ainoastaan kertovat hyvin epämääräisesti väitetystä polkumyynnistä, eikä niiden perusteella voida siten objektiivisesti osoittaa tietoisuutta polkumyynnin merkittävyydestä, vaikka oletettaisiinkin, että riittäisi, että polkumyyntiä väitettäisiin esiintyneen. Tällaiset edustavat ja luotettavat tiedot voisivat olla muodoltaan ei-luottamuksellisia yhteenvetoja vientiä harjoittavien tuottajien kyselylomakkeisiin antamista vastauksista, joista tuoja voisi ymmärtää, että polkumyyntiä esiintyy, ja arvioida sen merkityksellisyyttä.
27 Kantajat lisäävät, että Euroferin tekemän valituksen sisältämät tiedot olivat riittämättömiä, sillä ne eivät olleet edustavia, ne olivat epämääräisiä ja ne olivat suurimmaksi osaksi luottamuksellisia. Kantajien mukaan Venäjältä tulevaa tuontia koskevan polkumyyntimarginaalin laskelma perustui normaaliarvon ja vientihinnan määrittelemisen kannalta puutteelliseen näyttöön. Myöskään valitus ei sisältänyt mitään tietoja siitä, kuinka merkittävää väitetty polkumyynti oli ollut sen venäläisen vientiä harjoittavan tuottajan kohdalla, jolta ne olivat ostaneet tarkasteltavana olevia tuotteita kirjaamiskauden aikana. Jotta perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan c alakohdassa säädetty edellytys polkumyynnin ja sen merkittävyyden tietämisestä täyttyisi, tuojilla pitäisi kuitenkin olla luotettavaa tietoa siitä, kuinka merkittävää polkumyynti on ollut kunkin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan kohdalla. Vaikka valituksen sisältämät laskelmat, jotka eivät koskaan perustu yksityiskohtaisiin tietoihin, voivat riittää tutkimuksen vireillepanoon, ne eivät riitä osoittamaan tietoa polkumyynnin merkittävyydestä siten, että voitaisiin käyttää poikkeuksellista menettelyä, jolla lopullisia polkumyyntitulleja sovelletaan taannehtivasti. Lisäksi vientiä harjoittavien tuottajien kyselylomakkeisiin antamien vastausten ei-luottamukselliset versiot eivät sisältäneet tärkeitä tietoja, joiden perusteella olisi voinut määritellä niiden polkumyyntimarginaalit, eikä mitään tällaisia tietoja ollut asiakirja-aineistossakaan. Päinvastoin vientiä harjoittavat tuottajat vastustivat koko ajan kiivaasti tutkimuksen vireillepanoa.
28 Komissio, jota väliintulija tukee, kiistää kantajien väitteet.
29 Perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan c alakohdassa säädetään, että lopullinen polkumyyntitulli voidaan kantaa tuotteista, jotka on luovutettu kulutukseen enintään 90 päivää ennen väliaikaisten toimenpiteiden soveltamispäivää, mutta ei ennen tutkimuksen vireillepanoa, erityisesti sillä edellytyksellä, että kyseistä tuotetta on aiemmin pitkään tuotu polkumyynnillä tai ”tuoja tiesi tai sen olisi pitänyt tietää polkumyynnistä, sen merkittävyydestä ja väitetyn tai vahvistetun vahingon merkittävyydestä”.
30 On syytä tuoda esiin, että perusasetuksen saksankielisessä versiossa viimeksi mainittu edellytys kuuluu seuraavasti: ”der Einführer nach dem Ausmaß des Dumpings und der angeblichen oder festgestellten Schädigung von dem Dumping Kenntnis hatte oder hätte haben müssen”. Portugalinkielisessä versiossa säädetään, että ”o importador tivesse ou devesse ter tido conhecimento dessas práticas no que respeita à importância do dumping e do prejuízo alegados ou verificados” ja englanninkielisessä versiossa että ”the importer was aware of, or should have been aware of, the dumping as regards the extent of the dumping and the injury alleged or found”.
31 Edellä mainitun säännöksen eri kieliversioiden tarkastelussa ilmenee, että ne eroavat toisistaan. Erityisesti saksan- ja ranskankielisissä versioissa käytetään termejä ”väitetty” ja ”vahvistettu” yksikössä, mikä viittaa siihen, että ne liittyvät vain vahinkoon eivätkä myös polkumyyntiin tai sen merkittävyyteen. Portugalinkielisessä versiossa sen sijaan käytetään termejä ”väitetty” ja ”vahvistettu” monikossa, mikä antaa ymmärtää, että nämä termit liittyvät sekä vahingon että polkumyynnin merkittävyyteen. Lopuksi englanninkielinen versio mahdollistaa sekä tulkinnan, jonka mukaan termit ”väitetty” ja ”vahvistettu” liittyvät vain vahinkoon, että tulkinnan, jonka mukaan kyseiset termit koskevat sekä vahinkoa että polkumyyntiä tai vieläpä molempien merkittävyyttä.
32 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin säädöksen erikielisten versioiden poiketessa toisistaan kyseessä olevaa säännöstä on tulkittava sen säännöstön systematiikan ja tavoitteen mukaan, jonka osa säännös on (ks. tuomio 18.9.2014, Vueling Airlines, C-487/12, EU:C:2014:2232, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
33 Perusasetuksen ja erityisesti sen johdanto-osan 17 perustelukappaleen ja 10 artiklan 4 kohdan d alakohdan tavoitteesta ja systematiikasta seuraa, että lopullisten polkumyyntitullien taannehtivalla soveltamisella on tarkoitus estää se, että lopullisten toimenpiteiden korjaava vaikutus vaarantuu ja ne siten menettävät merkityksensä, velvoittamalla tuojat, jotka ovat varastoineet tavaroita tulliselvityksen jälkeen, myymään kirjaamiskauden aikana tuodut tavarat hinnoilla, jotka eivät aiheuta vahinkoa (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 6.6.2013, Paltrade, C-667/11, EU:C:2013:368, 28 ja 29 kohta ja tuomio 17.12.2015, APEX, C-371/14, EU:C:2015:828, 50 kohta). Tämän tavoitteen valossa on todettava, että kantajien tulkinta, jonka mukaan tuojien on osoitettava tienneen ”todellisesta” eikä vain ”väitetystä” polkumyynnistä perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan d alakohdassa säädetyn edellytyksen täyttymiseksi, poistaisi kyseisen asetuksen 10 artiklan 4 kohdalta sen tehokkaan vaikutuksen.
34 Kuten komissio on perustellusti huomauttanut, polkumyynnin ”todellinen” tapahtuminen vahvistuu vasta tutkimuksen päättyessä, eli silloin kun lopulliset toimenpiteet hyväksytään. Näin ollen kantajien ehdottama tulkinta johtaisi siihen, että tuojien katsottaisiin pääsääntöisesti olleen tietoisia polkumyynnistä vasta lopullisten toimenpiteiden hyväksymisen jälkeen.
35 On kuitenkin syytä tuoda esiin, että merkityksellinen ajankohta arvioida perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan c alakohdassa tarkoitettua tuojien tietoisuutta on ennen lopullisten toimenpiteiden hyväksymistä, sillä kyseinen tietoisuus vaikuttaa siihen, mistä hetkestä lähtien voidaan arvioida, onko tuonti kasvanut huomattavasti uudelleen, niin että tämä kasvu voi estää myöhemmin sovellettavien lopullisten toimenpiteiden korjaavan vaikutuksen.
36 Vaikuttaa myös siltä, että tuonnin huomattavan uudelleen kasvamisen huomioiminen vasta lopullisten tullien käyttöönoton jälkeen estäisi kaikenlaisen lopullisten tullien taannehtivan soveltamisen ja tällainen tulkinta olisi näin ollen merkityksetön.
37 Edellä esitetyn perusteella on pääteltävä, että kantajien tukemaa kyseisen säännöksen suppeaa tulkintaa ei voida hyväksyä, sillä se tarkoittaisi, että ainoastaan tilanne, jossa tuoja olisi tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää ”todellisesta” polkumyynnistä, voitaisiin ottaa huomioon, ja termien ”väitetty” tai ”vahvistettu” on katsottava viittaavan sekä polkumyynnin että vahingon merkittävyyteen kyseisen säännöksen tehokkaan vaikutuksen varmistamiseksi.
38 Kyseisen säännöksen syntyhistoria tukee tätä tulkintaa, sillä se otettiin käyttöön polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22.12.1994 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 3283/94 (EYVL 1994, L 349, s. 1), sellaisena kuin se esitettiin Uruguayn kierroksen tulosten täytäntöönpanosta 5.10.1994 tehdyssä komission asiakirjassa COM(94) 414 final ”Uruguay Round implementing legislation”. Kyseisen asiakirjan 170 sivulla komissio huomauttaa, että ehdotuksen 10 artiklan 4 kohdassa ehdotetaan, että tuojan katsotaan tienneen polkumyynnistä, kun väitetyt tai vahvistetut marginaalit ovat suuret.
39 Kantajien väitteestä, jonka mukaan se, että tuojien katsottaisiin saavan polkumyynnin merkittävyydestä tiedon valituksen ei-luottamuksellisen version ja tutkimuksen vireillepanoilmoituksen kautta, tarkoittaisi, että niiden oletettaisiin saavan tällaisen tiedon järjestelmällisesti ja kumoamattomasti, vaikka perusasetuksen 10 artiklan 4 kohtaa olisi tulkittava suppeasti poikkeuksena polkumyyntitullien taannehtivuuskiellon periaatteeseen, on syytä aluksi muistuttaa, että tutkimuksen suorittavan viranomaisen tehtävänä on esittää oikeudellisesti riittävällä tavalla objektiiviset seikat, joista voidaan päätellä, että tuoja on tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää väitetyn tai vahvistetun polkumyynnin ja vahingon merkittävyydestä, ja unionin tuomioistuimen tehtävänä on tarkistaa, onko tutkimuksen suorittava viranomainen näyttänyt tällaiset objektiiviset seikat toteen (ks. vastaavasti ja analogisesti määräys 16.5.2013, Hardimpex, C-444/12, ei julkaistu, EU:C:2013:318, 28 ja 29 kohta).
40 Käsiteltävässä asiassa vaikuttaa kuitenkin siltä, että tutkimuksen vireillepanoilmoitus, joka julkaistiin virallisessa lehdessä 14.5.2015, ja valituksen ei-luottamuksellinen versio, joka toimitettiin kantajille jo 18.5.2015, kuten komissio on vahvistanut vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen suullisessa käsittelyssä esittämään kysymykseen, sisältävät useita väitteitä ja todisteita, jotka tukevat väitetyn polkumyynnin ja vahingon merkittävyyttä ja osoittavat sen.
41 Ensinnäkin Kiinasta peräisin olevan tuonnin osalta valituksen ei-luottamuksellisen version 58 ja 59 kohdasta ilmenee, että valituksen tekijän laskelman mukaan painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali on 28 prosenttia ja siten polkumyynti on merkittävää ja ylittää selkeästi perusasetuksessa säädetyn vähimmäistason.
42 Venäjältä peräisin olevan tuonnin osalta valituksen ei-luottamuksellisen version 89 ja 90 kohdasta ilmenee, että valituksen tekijän laskelman mukaan painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali on 10–15 prosentin ja 20–25 prosentin välillä ja siten polkumyynti on merkittävää ja ylittää selkeästi perusasetuksessa säädetyn vähimmäistason.
43 Seuraavaksi vahingosta, jota käsitellään valituksen 5 kohdassa, käy erityisesti valituksen ei-luottamuksellisen version 82, 83, 128, 133, 134 ja 147 kohdasta ilmi, että tietyt seikat viittaavat alustavasti siihen, että venäläiset ja kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat ovat harjoittaneet kylmävalssattujen teräslevytuotteiden polkumyyntiä, joka on aiheuttanut haittaa unionin tuotannonalalle, ja näin ollen komission on perusteltua panna vireille polkumyyntitutkimus ja ottaa käyttöön polkumyyntitulleja mahdollisimman pian.
44 Lisäksi tutkimuksen vireillepanoilmoituksen 3 ja 4 kohdasta käy ilmi, että lasketut polkumyyntimarginaalit ovat asianomaisten maiden osalta huomattavat ja että valituksen tekijän toimittamista todisteista ilmenee alustavasti, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuontimäärä ja ‑hinnat ovat muiden seurausten lisäksi vaikuttaneet kielteisesti myyntimääriin, laskutettujen hintojen tasoon ja unionin tuotannonalan markkinaosuuteen, mikä on vaikuttanut merkittävästi kyseisen tuotannonalan kokonaistulokseen, taloudelliseen tilanteeseen ja työllisyyteen.
45 Näin ollen komissio on voinut perustellusti katsoa, että kantajat, jotka ovat alan ammattilaisia, olivat tietoisia tai niiden olisi pitänyt olla tietoisia väitetyn polkumyynnin ja vahingon merkittävyydestä heti, kun ne olivat saaneet tietää valituksesta ja tutkimuksen vireillepanoilmoituksesta, ilman, että tämä olettama olisi kumoamaton, sillä kantajien tietoisuus on päätelty objektiivisista seikoista, kuten jäljempänä tämän tuomion 53–55 kohdasta ilmenee, eikä tietoisuutta olisi voitu osoittaa erityisesti, jos väitetyt polkumyyntimarginaalit olisivat olleet alhaisia, jos aineisto olisi perustunut ainoastaan vahingon uhkaan tai jos valitus ei olisi täyttänyt perusasetuksessa säädettyjä edellytyksiä, jolloin tuoja olisi voinut riitauttaa tutkimuksen vireillepanon ja väittää, ettei tietoisuutta koskeva edellytys täyttynyt, kuten komissio on perustellusti huomauttanut.
46 Lisäksi on muistutettava, että perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdassa asetetaan lopullisten tullien taannehtivalle kantamiselle, joka on tarkoitettu poikkeukseksi polkumyyntitullien taannehtivuuskiellon periaatteeseen, useita kumulatiivisia edellytyksiä. Nimittäin ensinnäkin tuonti on täytynyt ensin kirjata, mikä edellyttää jo tässä vaiheessa, että kirjaamispyyntö on asianmukaisesti perusteltu, toiseksi komission on täytynyt antaa tuojille mahdollisuus esittää huomautuksia, kolmanneksi tuotetta on täytynyt aiemmin pitkään tuoda polkumyynnillä tai tuojan on täytynyt tietää tai sen olisi pitänyt tietää polkumyynnistä, sen merkittävyydestä ja väitetyn tai vahvistetun vahingon merkittävyydestä, ja neljänneksi sellaisen tuonnin tason lisäksi, josta tutkimusajanjakson aikana on aiheutunut vahinkoa, tuonnin on täytynyt kasvaa uudelleen huomattavasti, niin että tämä kasvu on voinut estää sovellettavan lopullisen polkumyyntitullin korjaavan vaikutuksen, ottaen huomioon tuontihetki, tuonnin määrä tai muut olosuhteet.
47 Tästä syystä, kuten riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 41 perustelukappaleessa todetaan, olisi virheellistä väittää, että jos katsottaisiin, että väitetyn polkumyynnin ja vahingon merkittävyydestä voisi saada tiedon siitä, että tutkimuksen vireillepanoilmoitus on julkaistu ja valitus on ollut saatavilla, polkumyyntitullien taannehtiva käyttöönotto olisi mahdollista kaikissa polkumyyntitutkimuksessa.
48 Lisäksi niin suppean tulkinnan hyväksyminen kuin sen, jota kantajat ehdottavat, voisi tehdä lopullisten polkumyyntitullien taannehtivan soveltamisen suhteettoman vaikeaksi ja siten estää lopullisten toimenpiteiden tehokkaan soveltamisen varmistamisen. Näin olisi erityisesti, jos hyväksyttäisiin kantajien väite siitä, että valitukseen tai tutkimuksen vireillepanoilmoitukseen sisältyvä näyttö ei joka tapauksessa ole edustavaa eikä luotettavaa, jotta voitaisiin osoittaa tietoisuus polkumyynnin merkittävyydestä.
49 Ensinnäkin sen enempää perusasetuksessa kuin tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen (GATT-sopimuksen) VI artiklan soveltamisesta tehdyssä sopimuksessakaan (EYVL 1994, L 336, s. 103; jäljempänä polkumyyntisopimus), joka sisältyy Maailman kauppajärjestön (WTO:n) perustamissopimuksen (EYVL 1994, L 336, s. 3) liitteeseen 1 A, ei edellytetä luotettavaa ja edustavaa näyttöä tuojien tietoisuuden osoittamiseksi.
50 Toiseksi perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan c alakohdassa säädetyn tietoisuuteen liittyvän edellytyksen täyttämiseen tarvittavan näytön määrä ja laatu ovat väistämättä vähäisemmät kuin ne, joita tarvitaan, jotta voitaisiin alustavasti tai lopullisesti osoittaa polkumyynti, vahinko tai väitetyn polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja väitetyn vahingon välinen syy-yhteys.
51 Lisäksi perusasetuksen 5 artiklan 2 kohdan mukaan komissiolle tehtyyn valitukseen on sisällyttävä todisteita polkumyynnistä, vahingosta ja väitetyn polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja väitetyn vahingon välisestä syy-yhteydestä.
52 Lopuksi perusasetuksen 5 artiklan 3 kohdan mukaan komissio tutkii niin hyvin kuin on mahdollista valituksessa esitettyjen todisteiden täsmällisyyden ja riittävyyden sen määrittämiseksi, onko näyttö tutkimuksen vireille panemisen oikeuttamiseksi riittävä. Jos se katsoo, että todisteet ovat riittämättömät menettelyn jatkamisen oikeuttamiseksi, valitus hylätään perusasetuksen 5 artiklan 7 kohdan mukaisesti.
53 Käsiteltävässä asiassa on ensinnäkin todettava, että valituksen ei-luottamuksellinen versio sisältää perusasetuksen 5 artiklan 2 kohdassa vaaditut tiedot, eli tiedot tutkimuksen kohteena olevien tuotteiden väitetystä polkumyynnistä, siitä aiheutuvasta vahingosta sekä väitetyn polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja väitetyn vahingon välisestä syy-yhteydestä. Lisäksi, kuten edellä tämän tuomion 41 ja 42 kohdassa todettiin, valituksen ei-luottamuksellisessa versiossa ilmoitetaan korkeat polkumyyntimarginaalit, joiden arvioidaan olevan 28 prosenttia Kiinasta tulevan tuonnin ja jopa 20–25 prosenttia Venäjältä tulevan tuonnin osalta.
54 Toiseksi tutkimuksen vireillepanoilmoituksesta ilmenee, että komissio on perusasetuksen 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti tutkinut valituksessa esitettyjen todisteiden täsmällisyyden ja riittävyyden sen määrittämiseksi, onko näyttö tutkimuksen vireille panemisen oikeuttamiseksi riittävä. Tämän tutkinnan perusteella se totesi, että näyttö oli riittävä.
55 Kolmanneksi tutkimuksen vireillepanoilmoituksen 3 ja 4 kohdassa tuodaan myös esiin, että lasketut polkumyyntimarginaalit ovat asianomaisten maiden osalta huomattavat ja että valituksen tekijän toimittamista todisteista ilmenee alustavasti, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuontimäärä ja ‑hinnat ovat muiden seurausten lisäksi vaikuttaneet kielteisesti myyntimääriin, laskutettujen hintojen tasoon ja unionin tuotannonalan markkinaosuuteen, mikä on vaikuttanut merkittävästi kyseisen tuotannonalan kokonaistulokseen, taloudelliseen tilanteeseen ja työllisyyteen.
56 Edellä esitetyn perusteella on todettava, että – toisin kuin kantajat väittävät – valituksen ei-luottamuksellisessa versiossa ja tutkimuksen vireillepanoilmoituksessa esitetyt todisteet riittivät käsiteltävässä asiassa siihen, että tuojat, jotka ovat alan ammattilaisia, saivat perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti tiedon väitetyn polkumyynnin merkittävyydestä heti, kun tutkimus oli pantu vireille, ja että kantajien väitteet, joiden mukaan vientiä harjoittavien tuottajien nimissä kyselylomakkeisiin annettujen vastausten ei-luottamukselliset versiot eivät sisältäneet riittävästi tietoa ja jotka lisäksi esitettiin ensimmäisen kerran kantajien vastauksessa, on hylättävä tehottomina.
57 Tätä päätelmää ei horjuta kantajien yleisluonteinen väite siitä, että niiden unionin yleiselle tuomioistuimelle esittämistä luvuista, jotka perustuvat viime aikoina polkumyyntitutkimusten aloittamiseen johtaneisiin valituksiin, ilmenee, että valituksissa alun perin väitetyt polkumyyntimarginaalit voivat erota huomattavasti kyseisten tutkimusten päätteeksi todetuista lopullisista polkumyyntimarginaaleista, joten valituksessa väitetyt polkumyyntimarginaalit eivät voi missään tapauksessa muodostaa luotettavaa perustaa tuojien tietoisuudelle polkumyynnin merkittävyydestä.
58 Ilman että olisi tarpeen tarkastella komission vaatimusta poistaa kyseiset luvut asiakirja-aineistosta, koska kantajat eivät ole antaneet tyydyttävää selitystä lukujen tuottamisen sääntöjenmukaisuudesta, voidaan vain todeta yhtäältä, että – kuten komissio perustellusti huomautti – on normaalia, että valituksessa esitetyt laskelmat eivät aina vastaa laskelmia, jotka kyseinen toimielin on tehnyt usean kuukauden syvällisen tutkimuksen päätteeksi, ja toisaalta, että – kuten edellä tämän tuomion 50–52 kohdassa on todettu – perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan c alakohdassa säädetyn tietoisuuteen liittyvän edellytyksen täyttämiseen tarvittavan näytön määrä ja laatu ovat väistämättä vähäisemmät kuin ne, joita tarvitaan, jotta voitaisiin alustavasti tai lopullisesti osoittaa polkumyynti, vahinko tai väitetyn polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja väitetyn vahingon välinen syy-yhteys, vaikka valituksessa onkin aina esitettävä todisteita, joiden täsmällisyyden ja riittävyyden komissio tutkii sen määrittämiseksi, onko näyttö tutkimuksen vireille panemisen oikeuttamiseksi riittävä.
59 Edellä esitetyn perusteella ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.
Ensimmäisen kanneperusteen toinen osa
60 Ensimmäisen kanneperusteen toisessa osassa kantajat väittävät, että perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan c alakohdan sanamuodon mukaisesta ja systemaattisesta tulkinnasta samoin kuin kyseisen säännöksen tulkinnasta suhteessa perusasetuksen yleiseen rakenteeseen ja asiayhteyteen sekä polkumyyntisopimuksen valossa ilmenee, että komission olisi pitänyt osoittaa jokaisen tuojan tienneen tai pitäneen tietää tosiasiallisesti, että tuonti oli tapahtunut polkumyynnillä ja kuinka merkittävää se oli ollut, sen sijaan että se vain tyytyi viittaamaan tässä yhteydessä ”kumoamattomaan” olettamaan, joka kattoi koko asianomaisen tuonnin.
61 Kantajat esittävät myös, että pelkkä tieto spekulatiivisista väitteistä on selvästi riittämätön osoittamaan perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan c alakohdassa säädetyn edellytyksen täyttymisen, kun otetaan huomioon, että kyseisellä edellytyksellä on tarkoitus varmistaa oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden noudattaminen. Kyseisiä periaatteita ei kuitenkaan noudatettaisi, jos tuojalla ei olisi luotettavaa tietoa polkumyynnin tasosta, sillä kyseinen tuoja ei pystyisi ennakoimaan kirjaamisvelvoitteen alaisia tavaroita tuodessaan niiden lopullisten tullien määrää, jotka tuoja saattaa joutua maksamaan useita kuukausia myöhemmin, ja siten tekemään asianmukaisesti perusteltua päätöstä. Lisäksi se, että tuoja ei tietäisi myöhemmin sovellettavien tullien mahdollista enimmäismäärää ennen alustavien päätelmien tekemistä, loukkaisi oikeusvarmuuden periaatetta.
62 Kantajien mukaan yhteydet, joita niillä väitetään olleen otoksen suurimpaan tarkasteltavana olevien tuotteiden kiinalaiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan ja joiden johdosta komission mukaan ei ole epäilystäkään kantajien tietoisuudesta polkumyynnistä ja sen merkittävyydestä, ovat merkityksettömiä, sillä kantajat eivät tuoneet kirjaamiskaudella tutkimuksen kohteena olevia tuotteita Kiinasta ja lisäksi komissio ei ole perustellut väitettään, jonka mukaan kantajilla oli tällaisten yhteyksien ansiosta ”ensi käden tietoa”.
63 Komissio, jota väliintulija tukee, kiistää kantajien väitteet.
64 Kantajien väitteestä, jonka mukaan komission olisi pitänyt osoittaa jokaisen tuojan tienneen tai pitäneen tietää ”tosiasiallisesti” polkumyynnistä ja sen merkittävyydestä, on riittävää todeta, että perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan c alakohdassa säädetään nimenomaisesti, että riittää, että tuojan ”olisi pitänyt tietää” väitetyn polkumyynnin ja vahingon merkittävyydestä, eli ”tosiasiallista” tietoa ei näin ollen tarvitse osoittaa. Kuten edellä tämän tuomion 40–58 kohdassa on osoitettu, käsiteltävässä asiassa komissio saattoi perustellusti katsoa, että kantajat tiesivät tai niiden olisi pitänyt tietää väitetyn polkumyynnin ja vahingon merkittävyydestä valituksen ei-luottamuksellisen version ja tutkimuksen vireillepanoilmoituksen kautta, ilman että on tarpeen tutkia komission väitettä siitä, että käsiteltävässä asiassa kantajilla oli joka tapauksessa kaikki tarvittavat tiedot, jotta niiden voidaan todeta tienneen väitetystä polkumyynnistä, pelkästään sen perusteella, että niillä oli yhteyksiä suurimpaan kiinalaiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan.
65 Vastauksena kantajien väitteeseen, että valituksen ei-luottamuksellista versiota ja tutkimuksen vireillepanoilmoitusta, jotka sisälsivät vain ”ristiriidattomia väitteitä”, ei voida rinnastaa tietoihin, joista tuojat tulisivat tietoisiksi polkumyynnin merkittävyydestä ja siten myöhemmin mahdollisesti kannettavien tullien odotetusta tasosta, mikä olisi vastoin oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita, on aluksi syytä palauttaa mieliin edellä tämän tuomion 40–58 kohdasta seuraava arviointi, jonka mukaan valituksen ei-luottamuksellisen version ja tutkimuksen vireillepanoilmoituksen sisältämät todisteet riittivät osoittamaan, että kantajat alan ammattilaisina tiesivät tai niiden olisi pitänyt tietää väitetyn polkumyynnin merkittävyydestä perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan c kohdassa tarkoitetulla tavalla.
66 Siltä osin kuin erityisemmin on kyse oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista koskevasta väitteestä, on huomattava, että tuojat ovat saaneet kirjaamisvelvollisuudesta annetun asetuksen kautta muodollisesti tiedon siitä, että kirjatusta tuonnista voidaan kantaa taannehtivasti lopullinen polkumyyntitulli ja että mahdollisesti taannehtivasti sovellettavan polkumyyntitullin enimmäismäärää on mahdotonta määritellä ennen väliaikaisia toimenpiteitä, kuitenkin niin että perusasetuksen 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti lopullinen polkumyyntitulli ei saa olla suurempi kuin väliaikainen polkumyyntitulli. Lisäksi, kuten täytäntöönpanoasetuksen 2015/2325 johdanto-osan 15 perustelukappaleesta ilmenee, täytäntöönpanoasetuksessa on jo säädetty tulevaisuudessa mahdollisesti maksettaviksi tulevien tullien arvioitu määrä. Näissä olosuhteissa kantajat eivät voi vedota oikeusvarmuuden tai luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen pelkästään sillä perusteella, ettei niillä ollut riittävän luotettavia tietoja polkumyynnin tasosta, kun ne toivat tuotteita kirjaamiskauden aikana, eivätkä siten voineet arvioida niiltä mahdollisesti taannehtivasti kannettavien lopullisten tullien määrää.
67 Edellä esitetyn perusteella ensimmäisen kanneperusteen toinen osa ja siten ensimmäinen kanneperuste kokonaisuudessaan on hylättävä, sillä komissio saattoi virhettä tekemättä todeta riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 40 perustelukappaleessa, että tuojat tiesivät tai niiden olisi pitänyt tietää väitetystä polkumyynnistä ja vahingosta siitä lähtien, kun valituksen ei-luottamuksellinen versio annettiin tiedoksi ja tutkimuksen vireillepanoilmoitus julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Toinen kanneperuste, jonka mukaan perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan d alakohdassa säädettyä edellytystä, joka koskee ”tuonnin huomattavaa kasvua uudelleen” on arvioitu virheellisesti
68 Toisessa kanneperusteessa kantajat väittävät, että komissio on rikkonut perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan d alakohtaa vertaamalla tätä säännöstä sovellettaessa tuontia, joka tapahtui tutkimusajanjakson aikana, eli huhtikuun 2014 ja maaliskuun 2015 välisenä aikana, tuontiin, joka alkoi ensimmäisenä täytenä kuukautena sen jälkeen, kun tutkimuksen vireillepanoilmoitus oli julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja päättyi viimeisenä täytenä kuukautena, joka edelsi väliaikaisten toimenpiteiden määräämistä, eli kesäkuun 2015 ja tammikuun 2016 välisenä aikana, vaikka komission olisi pitänyt verrata tutkimusajanjakson aikaista tuontia vain kirjaamiskauden aikana, eli joulukuun 2015 ja helmikuun 2016 välisenä aikana, tapahtuneeseen tuontiin noudattaen kaksivaiheista järjestelmää, jossa tuonti ensin kirjataan ja sen jälkeen tullit kannetaan taannehtivasti vain, jos kirjaamisella ei ole onnistuttu vähentämään merkittävästi tuontia ja säilyttämään lopullisten tullien korjaavaa vaikutusta.
69 Kantajien mukaan nimittäin perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan d alakohdassa, luettuna sen tavoitteen valossa, edellytetään, että kirjatun tuonnin ja sellaisen tuonnin välillä, jonka katsotaan estävän sovellettavan lopullisen polkumyyntitullin korjaavan vaikutuksen, on syy-yhteys. Tullin kantaminen taannehtivasti ennen kirjaamiskautta tapahtuneen tuonnin kasvun perusteella kuitenkin katkaisisi tällaisen yhteyden. Näin ollen olisi asianmukaista verrata tutkimusajanjaksolla tapahtunutta tuontia kirjaamiskaudella tapahtuneeseen tuontiin, ja komission aikaisempi päätöskäytäntö vahvistaa tämän. Koska tuonti ei kasvanut huomattavasti kirjaamiskaudella, lopullisten tullien taannehtiva käyttöönotto ei auttaisi saavuttamaan tavoitteena olevaa lopullisten tullien korjaavan vaikutuksen estymistä. Käsiteltävässä asiassa tällaisessa vertailussa olisi lisäksi käynyt ilmi, ettei tuonti ole kasvanut huomattavasti ja siten ettei perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan d alakohdassa säädetty edellytys täyty.
70 Kantajat kiistävät myös väliintulijan väitteen, jonka mukaan asianomaiset tuojat olisivat kasvattaneet tuontia huomattavasti tutkimuksen aloittamista seuranneiden yhdeksän kuukauden aikana, jolloin kulutus kasvoi unionissa. Kantajat lisäävät, ettei väliintulija ota huomioon aikaa, joka kuluu tuotteiden tilaamisesta siihen, kun ne tosiasiallisesti tullataan niin, että ne voidaan luovuttaa vapaaseen liikkeeseen unionissa, ja joka selittää kyseisten tuotteiden saapumisen unionin markkinoilla ensimmäisinä kuukausina sen jälkeen, kun tutkimuksen vireillepanoilmoitus oli julkaistu, vaikka ne oli tilattu jo kauan ennen tätä julkaisemista.
71 Komissio, jota väliintulija tukee, kiistää kantajien väitteet.
72 Perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan d alakohdassa asetetaan lopullisen polkumyyntitullin taannehtivan soveltamisen edellytykseksi, että ”sellaisen tuonnin tason lisäksi, josta tutkimusajanjakson aikana aiheutui vahinkoa, tuonti on uudelleen huomattavasti kasvanut” niin, että kun otetaan huomioon tuontihetki, tuonnin määrä tai muut olosuhteet, kasvu voi estää sovellettavan lopullisen polkumyyntitullin korjaavan vaikutuksen.
73 Aluksi on todettava, ettei edellä mainitussa säännöksessä täsmennetä ajanjaksoa, jolloin määritellään tuonnin huomattava kasvaminen uudelleen, vaan siinä ainoastaan viitataan tuonnin ajankohtaan. On kuitenkin huomattava, että se, että lainsäätäjä on käyttänyt adverbiä ”lisäksi” suhteessa tuontiin, josta tutkimusajanjakson aikana aiheutui vahinkoa, ja adverbiä ”uudelleen” kertomaan tuonnin huomattavasta kasvusta, osoittaa, että tutkimusajanjaksolla tapahtunutta tuontia on verrattava kyseisen tutkimusajanjakson jälkeisellä ajanjaksolla tapahtuneeseen tuontiin, eikä kyseisessä säännöksessä millään tavoin rajoiteta huomioon otettavaa ajanjaksoa koskemaan vain tuonnin kirjaamisjaksoa.
74 Kuten komissio on perustellusti huomauttanut, ajanjaksoon, jolla perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan d alakohdassa tarkoitettua ”tuonnin huomattavaa kasvua uudelleen” arvioidaan, on sisällyttävä aika tutkimuksen vireillepanoilmoituksen julkaisemisesta lähtien, koska siitä lähtien tuojat ovat tienneet, että kirjatusta tuonnista saatetaan myöhemmin kantaa taannehtivasti tulli, ja tuojat ovat voineet tuntea houkutusta tuoda tutkimuksen kohteena olevia tuotteita suuria määriä kyseisten tullien käyttöönoton varalta. Komissiolla oli siten käsiteltävässä asiassa oikeus verrata tutkimusajanjakson aikana tapahtunutta tuontia tuontiin, joka alkoi ensimmäisenä täytenä kuukautena sen jälkeen, kun tutkimuksen aloittaminen oli julkistettu, ja päättyi viimeisenä täytenä kuukautena, joka edelsi väliaikaisten toimenpiteiden määräämistä.
75 Tämän lisäksi kirjaamiskauden aikaisen tuonnin vaikutuksia ei voida erottaa varmuudella ennen kyseistä kautta tapahtuneen tuonnin vaikutuksista, sillä kirjaamiskaudella tapahtuva matalahintainen tuonti unioniin voi kasvattaa tavaravarastoa, joka on koottu aiemmin, silloin kun tuojat jo tiesivät, että polkumyyntitulleja saatetaan soveltaa kirjattuun tuontiin taannehtivasti, mikä osaltaan estäisi sovellettavan lopullisen polkumyyntitullin korjaavaa vaikutusta.
76 Lisäksi polkumyyntisopimuksen 10.6 artiklassa ei määrätä täsmällistä ajanjaksoa, jolla arvioidaan ”runsasta tuontia – – suhteellisen lyhyenä aikana”. Riita-asiassa, joka koski Yhdysvaltoja ja tiettyihin Japanista peräisin oleviin kuumavalssattuihin terästuotteisiin sovellettavia polkumyyntitoimenpiteitä (WT/DS 184/R), WTO:n erityisryhmä totesi 28.2.2001 julkaisemansa raportin 7.167 kohdassa edellä mainitun sopimuksen 10.7 artiklasta, jossa sallitaan tiettyjen toimenpiteiden toteuttaminen milloin tahansa tutkimuksen aloittamisen jälkeen, että arvioitaessa, voitiinko toimenpiteitä määrätä 10.7 artiklan nojalla, oli mahdollista ottaa huomioon huomattava tuonti, joka ei ollut tapahtunut in tempore non suspecto vaan hetkellä, jolloin tutkimuksen tiedettiin olevan tulossa, samalla kun tarkennettiin, ettei erityisryhmä ottanut kantaa siihen, soveltuiko tämä lopulliseen määrittelyyn tullien soveltamiseksi taannehtivasti 10.6 artiklan nojalla. Kuten komissio on perustellusti huomauttanut, kyseinen raportti tukee sitä näkökantaa, että perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan c alakohdan soveltamisessa ratkaisevaa on tuojan tietoisuus tutkimuksen aloittamisesta, mikä merkitsee sitä, että kirjaamiskautta edeltävä tuonti on merkityksellistä arvioitaessa, onko ”tuonti kasvanut uudelleen huomattavasti” kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla.
77 Lisäksi kantajien väitteestä, jonka mukaan komissio voi tuonnin huomattavan uudelleen kasvamisen arvioimisessa ottaa huomioon vain sellaisen tuonnin, jonka osalta sillä on mahdollisuus ottaa myöhemmin käyttöön taannehtivia tulleja, on syytä tuoda esiin, että taannehtivan vaikutuksen rajoittamisella tuontiin, joka on kirjattu perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti, on tarkoitus suojella tuojien puolustautumisoikeuksia siten, että komission sallitaan soveltaa taannehtivasti polkumyyntitulleja vain tuotteisiin, jotka on tuotu sen jälkeen, kun tuojia on varoitettu näin voivan tapahtua kirjatuille tuotteille ja tuojat ovat voineet esittää huomautuksia perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti, mutta se ei tarkoita, että kirjaamiskautta edeltävä tuonti, johon ei voida soveltaa polkumyyntitulleja, ei vaikuttaisi haitallisesti tai olisi yleisesti ottaen merkityksetöntä arvioitaessa tuonnin huomattavaa kasvua uudelleen.
78 Lopuksi kantajien väitteestä, jonka mukaan aika, joka kuluu tutkimuksen kohteena olevien tuotteiden tilaamisesta siihen, kun ne tosiasiallisesti tullataan niin, että ne voidaan luovuttaa vapaaseen liikkeeseen unionissa, selittää joka tapauksessa kyseisten tuotteiden saapumisen unionin markkinoilla ensimmäisinä kuukausina sen jälkeen, kun tutkimuksen vireillepanoilmoitus on julkaistu, on riittävää todeta, etteivät kantajat ole esittäneet tämän väitteen tueksi konkreettisia ja täsmällisiä todisteita, vaikka muun muassa riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 33, 50 ja 51 perustelukappaleen perusteella on kiistatonta, että yli miljoona tonnia tutkimuksen kohteena olevia tuotteita luovutettiin vapaaseen liikkeeseen tutkimuksen vireillepanoilmoituksen julkaisemisesta siihen, kun kirjaamiskausi, jolloin tuontia oli noin 165 000 tonnia, alkoi. Näin ollen myös tämä väite on hylättävä.
79 Edellä esitetystä seuraa, että toinen kanneperuste on hylättävä.
Kolmas kanneperuste, jonka mukaan perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan d alakohdassa säädettyä edellytystä siitä, että tuonnin kasvu uudelleen ”voi estää sovellettavan lopullisen polkumyyntitullin korjaavan vaikutuksen”, on tulkittu virheellisesti.
Kolmannen kanneperusteen ensimmäinen osa
80 Kantajat väittävät kolmannen kanneperusteen ensimmäisen osan tueksi, että komissio arvioi virheellisesti useaa tuojaa koskevia tietoja kokonaisuutena, kun se tarkisti, saattoiko tuonti ”estää sovellettavan lopullisen polkumyyntitullin korjaavan vaikutuksen” perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan d alakohdassa tarkoitetulla tavalla, vaikka sen olisi pitänyt tarkastella kunkin tuojan – oli tämä toiminut yhteistyössä tai ei – toimintaa erikseen määrittääkseen, oliko tuoja kerryttänyt varastoja ja oliko tuonti täten voinut vaikuttaa lopullisten polkumyyntitullien korjaavien vaikutusten vakavaan vaarantumiseen. Kun otetaan huomioon, että polkumyyntitullien taannehtivan kantamisen on tarkoitus toimia pelotteena, olisi kunkin tuojan yksilöllinen vastuu selvitettävä ja tavoite voitaisiin saavuttaa vain, jos kyseisillä tuojilla olisi edelleen hallussaan varastoja. Kantajat kuitenkin katsovat, että jos komissio olisi arvioinut kunkin tuojan tilannetta yksilöllisesti, se olisi huomannut, etteivät kantajat olleet kerryttäneet varastoja kirjaamiskaudella tai sitä ennen, ja se olisi jopa todennut, että niiden varastot olivat pienentyneet huomattavasti. Kantajat olivat jälleenmyyneet lähes kaikki kirjatut tuotteet ennen lopullisten polkumyyntitullien käyttöönottoa.
81 Komissio, jota väliintulija tukee, kiistää kantajien väitteet.
82 Perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan d alakohdassa asetetaan lopullisen polkumyyntitullin taannehtivan soveltamisen edellytykseksi, että ”tuonti on uudelleen huomattavasti kasvanut niin, että kasvu voi estää sovellettavan lopullisen polkumyyntitullin korjaavan vaikutuksen”.
83 On syytä muistuttaa, että lopullisen polkumyyntitullin taannehtivalla soveltamisella on tarkoitus varmistaa, ettei tämän tullin korjaava vaikutus esty ja siten ettei unionin tuotannonalalle aiheudu ylimääräistä vahinkoa. Tämän tavoitteen valossa vaikuttaa siltä, että arvioitaessa edellytystä, joka liittyy siihen, että tuonnin uusi kasvu voi estää lopullisen polkumyyntitullin korjaavan vaikutuksen, noudatetaan samaa logiikkaa kuin arvioitaessa unionin tuotannonalalle aiheutuvaa vahinkoa.
84 Unionin tuomioistuin on kuitenkin katsonut, että polkumyyntihinnoilla toteutetun tuonnin unionin tuotannonalalle aiheuttama vahinko on arvioitava kokonaisvaltaisesti, eikä ole tarpeen eikä mahdollistakaan yksilöidä sellaista osaa tästä vahingosta, joka voidaan lukea kunkin vastuussa olevan yhtiön syyksi (tuomio 7.5.1987, Nachi Fujikoshi v. neuvosto, 255/84, EU:C:1987:203, 46 kohta).
85 Unionin tuomioistuin on myös todennut, että useista kolmansista maista peräisin olevan tuonnin vaikutuksia on arvioitava kokonaisvaltaisesti, ja on perusteltua, että unionin viranomaiset voivat tutkia tällaisen tuonnin kokonaisvaikutuksia unionin tuotannonalaan ja ryhtyä riittäviin toimenpiteisiin kaikkien viejien osalta vaikka jokaisen viejän vienti erikseen tarkasteltuna olisi vähäistä (ks. vastaavasti tuomio 5.10.1988, Technointorg v. komissio, 294/86 ja 77/87, EU:C:1988:470, 40 ja 41 kohta).
86 Näin ollen perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan d alakohdassa tarkoitettua tuonnin huomattavaa kasvamista uudelleen on arvioitava kokonaisuutena, jotta voitaisiin määrittää, onko tuonti kokonaisuudessaan voinut estää lopullisten polkumyyntitullien korjaavan vaikutuksen ja siten aiheuttaa unionin tuotannonalalle ylimääräistä vahinkoa, ilman että asianomaisten tuojien yksilöllistä ja subjektiivista tilannetta otettaisiin huomioon.
87 Lopuksi on todettava, että – toisin kuin kantajat väittävät – riidanalaisella asetuksella ei ole rangaistusluonteista tavoitetta. Vaikka, kuten kantajat ovat tuoneet esiin, perusasetuksen 10 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan polkumyyntitoimenpiteiden taannehtivuuskiellon periaate, useissa perusasetuksen säännöksissä poiketaan tästä periaatteesta sallimalla tietyin edellytyksin polkumyyntitoimenpiteiden soveltaminen perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti kirjattuihin tuotteisiin, jotka on luovutettu vapaaseen liikkeeseen ennen toimenpiteiden käyttöönotosta annetun asetuksen voimaantuloa, sen välttämiseksi, että sovellettavien lopullisten toimenpiteiden tehokas vaikutus estyy ja toimenpiteet tehdään siten tyhjiksi (ks. vastaavasti tuomio 6.6.2013, Paltrade, C-667/11, EU:C:2013:368, 28 ja 29 kohta ja tuomio 17.12.2015, APEX, C-371/14, EU:C:2015:828, 50 kohta). Tällaiset taannehtivat toimenpiteet liittyvät polkumyyntitutkimuksen perusteella annettuun täytäntöönpanoasetukseen 2016/1328, joka samassa hengessä ei myöskään ole luonteeltaan rankaiseva (ks. viimeksi mainitusta tuomio 12.10.1999, Acme v. neuvosto, T-48/96, EU:T:1999:251, 30 kohta).
88 Edellä esitetyn perusteella kolmannen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.
Kolmannen kanneperusteen toinen osa
89 Kolmannen kanneperusteen toisen osan tueksi kantajat väittävät ensinnäkin, että sen määrittämiseksi, estyisikö sovellettavien lopullisten polkumyyntitullien korjaava vaikutus, jos kyseisiä polkumyyntitulleja ei kannettaisi taannehtivasti, komission olisi pitänyt verrata tutkimusajanjakson aikaista tuontia kirjaamiskauden aikaiseen tuontiin eikä tuontiin, joka tapahtui tutkimuksen vireillepanoilmoituksen julkaisemisen ja väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton välisenä aikana, koska, kuten kantajat ovat esittäneet toisen kanneperusteen yhteydessä, tullit kuului kantaa taannehtivasti juuri kirjaamiskauden aikana tapahtuneesta tuonnista. Kantajat esittävät tässä yhteydessä, että jos komissio olisi tehnyt tällaisen vertailun, se olisi todennut, ettei kirjaamiskauden aikana tapahtunut tuonti voinut estää sovellettavien lopullisten tullien korjaavaa vaikutusta, etenkin kun otetaan huomioon, että tuonti oli vähentynyt siitä, mikä se oli tutkimusajanjaksolla, mikään ei todistanut, että tutkimuksen kohteena olevia tuotteita olisi kerrytetty varastoihin kirjaamiskaudella, ja kantajat olivat osoittaneet, etteivät ne tosiasiassa olleet kerryttäneet varastoja, että tuonnin osuus kyseisten tuotteiden kulutuksesta unionissa oli alle 0,5 prosenttia, mikä oli enemmän kuin tutkimusajanjaksolla, ja että niiden 165 000 tonnin suuruinen tuonti oli vähäpätöistä yli 37 000 000 tonnin markkinoilla.
90 Toiseksi ja joka tapauksessa kantajat huomauttavat yhtäältä, että tutkimuksen vireillepanoilmoituksen julkaisemisesta väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoon asti tuonnin keskimääräinen kuukausittainen taso oli vain 31 761 tonnia enemmän kuin tutkimusajanjakson aikana, ja toisaalta, että tutkimusajanjaksoa seuraavien yhdentoista kuukauden aikana asianomaisista maista tapahtuvan tuonnin kuukausittainen keskimääräinen hinta laski raaka-aineiden hintojen laskun takia. Lisäksi ne tarkentavat, että tutkimuksen kohteena olevat tuotteet eivät sovellu varastointiin, mikä tarkoittaa, että tuotteet, jotka tuotiin tutkimuksen vireillepanoilmoituksen julkaisemisen jälkeen ja kirjaamiskauden aikana, jälleenmyytiin pääasiassa jo ennen lopullisten polkumyyntitullien käyttöönottoa. Lopuksi kantajien mukaan, jotta voitaisiin päätellä, että lopullisten polkumyyntitullien korjaava vaikutus estyi, olisi pitänyt osoittaa, ettei tällaisten tullien soveltaminen säädetyn viiden vuoden aikana riittänyt näiden lopullisten polkumyyntitullien tavoitteen saavuttamiseen eli tasapuolisten toimintaedellytysten palauttamiseen.
91 Kolmanneksi kantajat moittivat komissiota yhtäältä siitä, että se on korvannut edellytyksen, jonka mukaan tuonnin huomattavan uudelleen kasvamisen oli voitava estää sovellettavan polkumyyntitullin korjaava vaikutus, tällaisen vaikutuksen viivästymistä koskevalla perusteella, jonka kynnys olisi huomattavasti alhaisempi, sillä sitä varten olisi vain selvitettävä, viivästyisikö polkumyyntitullin korjaava vaikutus, jos tulleja ei kannettaisi taannehtivasti, ja toisaalta siitä, ettei se ole täsmentänyt korjaavan vaikutuksen väitetyn viivästymisen merkittävyyttä, kestoa ja seurauksia.
92 Komissio, jota väliintulija tukee, kiistää kantajien väitteet.
93 Ensinnäkin vastauksena kantajien väitteeseen, jonka mukaan komission olisi pitänyt ottaa huomioon vain kirjaamiskauden aikana tapahtunut tuonti sen määrittämiseksi, saattoiko tuonti estää sovellettavien lopullisten tullien korjaavan vaikutuksen, on aluksi muistutettava, että – kuten edellä tämän tuomion 77 kohdassa on todettu – se, että tulleja voidaan puolustautumisoikeuksien kunnioittamiseksi kantaa taannehtivasti vain kirjatusta tuonnista, ei tarkoita, etteivät tutkimuksen suorittavat viranomaiset voisi ottaa kirjaamiskautta edeltävää tuontia huomioon, kun ne määrittävät, voiko lopullisten tullien korjaava vaikutus vaarantua.
94 Kuten edellä tämän tuomion 72–78 kohdassa todetaan, perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan d alakohdassa tarkoitettua tuonnin huomattavaa uudelleen kasvamista on arvioitava siitä lähtien, kun tuojat ovat saaneet tiedon siitä, että kirjattuun tuontiin saatetaan myöhemmin soveltaa polkumyyntitullia ja tuojat ovat siten voineet tuntea houkutusta tuoda tutkimuksen kohteena olevia tuotteita suuria määriä kyseisen tullin käyttöönoton varalta, mikä merkitsee, että tutkimuksen vireillepanoilmoituksen julkaisemisen jälkeen tapahtunut tuonti on otettava huomioon sen määrittelemiseksi, onko tämä tuonti yhdessä kirjaamiskaudella tapahtuneen tuonnin kanssa voinut vaarantaa sovellettavien lopullisten tullien korjaavan vaikutuksen. Tämä väite on näin ollen hylättävä.
95 Toiseksi kantajien väitteestä, jonka mukaan keskimääräinen kuukausittainen tuontimäärä oli tutkimuksen vireillepanoilmoituksen julkaisemisen ja väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton välisenä aikana vain 31 761 tonnia enemmän kuin tutkimusajanjakson aikana, on todettava, kuten riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 27 perustelukappaleessa on muistutettu, että kasvun määritteleminen huomattavaksi perustuu tapauskohtaiseen analyysiin, jossa paitsi verrataan tuonnin kuukausittaisia painotettuja keskiarvoja tutkimusajanjakson aikana ja tutkimuksen vireillepanoilmoituksen ja väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton välisenä aikana, otetaan myös huomioon kaikki muut merkitykselliset seikat, jotka liittyvät erityisesti tutkimuksen kohteena olevien tuotteiden kokonaiskulutuksen kehitykseen unionissa, varastojen kehitykseen ja markkinaosuuksien kehitykseen. Kahden edellä mainitun kuukausittaisen keskiarvon vertaaminen on siis tärkeä muttei välttämättä ratkaiseva tekijä määritettäessä, onko tuonnin kasvaminen uudelleen ollut huomattavaa. Näin ollen kantajat ovat väärässä väittäessään, että tuonnin kasvua ei voitu mitenkään pitää huomattavana, koska tuonti kasvoi vain 31 761 tonnia tutkimusajanjakson aikana tapahtuneesta tuonnista, ottamatta huomioon muita arvioinnin kannalta merkityksellisiä ja tarpeellisia tekijöitä.
96 Kolmanneksi kantajien väitteistä, joiden mukaan yhtäältä asianomaisista maista tulevan tuonnin kuukausittainen keskimääräinen hinta laski tutkimuksen vireillepanoilmoituksen julkaisemisen ja tuonnin kirjaamiskauden päättymisen välisenä aikana raaka-aineiden hintojen laskun takia ja toisaalta tutkimuksen kohteena olevat tuotteet eivät sovellu varastointiin, on syytä palauttaa aluksi mieliin, että kaupan suojatoimenpiteiden alalla neuvostolla ja komissiolla on laaja harkintavalta, koska ne taloudelliset, poliittiset ja oikeudelliset tilanteet, joita toimielinten on arvioitava, ovat monitahoisia, ja tämän vuoksi unionin tuomioistuimet voivat harjoittaa vain rajoitettua tuomioistuinvalvontaa (ks. tuomio 17.3.2015, RFA International v. komissio, T-466/12, EU:T:2015:151, 37 ja 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
97 Raaka-aineiden hintojen laskusta on riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 80 perustelukappaleessa todettu, että sillä voidaan perustella enintään 4 prosentin lasku myyntihinnoissa. Asianomaisten maiden keskimääräisen tuontihinnan yleinen vertaaminen unionin tuotannonalan keskimääräiseen myyntihintaan tutkimusajanjaksolla ja sen jälkeen antaa tulokseksi 7 prosentin hintojen alittavuuden tutkimusajanjaksolla, jonka jälkeen alittavuus kohosi 14 prosenttiin. Näin ollen kantajat eivät voi väittää, että asianomaisten maiden kuukausittaisten keskimääräisten tuontihintojen lasku olisi johtunut yksinomaan raaka-aineiden hintojen laskusta eikä kyseinen tuonti olisi siten voinut estää sovellettavan polkumyyntitullin korjaavaa vaikutusta.
98 Toiseksi väitteestä, jonka mukaan tutkimuksen kohteena olevat tuotteet eivät sovellu varastointiin, on aluksi todettava, ettei tämä väite horjuta toteamusta siitä, että varastoja on tosiasiallisesti kerrytetty menettelyn aloittamisen jälkeen. Kuten riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 68 perustelukappaleessa todettiin, varastojen kerryttäminen on epätavallinen käytäntö, jota esiintyy, kun markkinoilla on erityisiä olosuhteita ja/tai odotuksia esimerkiksi kyseessä olevan tuotteen tulevasta hinnasta. Se, ettei tuotetta yleensä varastoida, ei tarkoita, ettei varastoja olisi kerrytetty, kun edellä mainitut olosuhteet ja näkymät ovat olleet olemassa. Lisäksi tutkimuksen kohteena olevien tuotteiden tuojien ja/tai käyttäjien toimittamien tietojen perusteella on riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 52 perustelukappaleessa todettu, että yleisesti ottaen kyseisten tuotteiden varastot olivat vuoden 2015 lopussa 22 prosenttia suuremmat kuin vuoden 2014 lopussa. Näin ollen, ilman todisteita, jotka kyseenalaistaisivat toteamuksen, jonka mukaan tuonnin huomattava kasvaminen uudelleen saattoi olla merkki tutkimuksen kohteena olevien tuotujen tuotteiden merkittävästä varastoinnista – mihin edellä mainittu varastojen kasvu itsekin viittasi –, kantajat eivät ole onnistuneet osoittamaan, että komission arviointi oli ilmeisen virheellinen.
99 Neljänneksi on hylättävä myös kantajien väite, jonka mukaan komission olisi pitänyt näyttää toteen, ettei lopullisten polkumyyntitullien soveltaminen säädetyn viiden vuoden aikana riittänyt tasapuolisten toimintaedellytysten palauttamiseen. On tosiaan syytä palauttaa mieliin, ettei viiden vuoden ajanjakso, jonka aikana lopullisia toimenpiteitä yleensä sovelletaan, ole lopullinen, sillä lopullisille tulleille voidaan perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti tehdä välivaiheen tarkastelu aikaisintaan vuoden kuluttua kyseisten lopullisten toimenpiteiden käyttöönotosta, ja tämä saattaa johtaa tullien poistamiseen sikäli, että ne ovat voimassa vain niin kauan ja siinä laajuudessa kuin se on tarpeen vahinkoa aiheuttavan polkumyynnin estämiseksi. Lopullisen polkumyyntitullin taannehtivalle soveltamiselle ei näin ollen voida asettaa tällaista edellytystä.
100 Viidenneksi sen enempää vaikutuksen viivästymistä koskeva peruste, jolla komissio on havainnollistanut yhtäältä tutkimuksen vireillepanon ja kirjaamiskauden alkamisen välisenä aikana ja toisaalta kirjaamiskauden aikana tapahtuvan tuonnin kumulatiivista vaikutusta, kuin väite, jonka mukaan riidanalaisessa asetuksessa ei selitetä, kuinka merkittävä tai pitkäkestoinen olisi tai millä tavoin vaikuttaisi viive, joka tehokkaalle vaikutukselle väitetysti aiheutuisi siitä, ettei polkumyyntitulleja sovelleta kirjattuun tuontiin taannehtivasti, ei vaikuttaa riidanalaisen asetuksen lainmukaisuuteen. Perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan d alakohdassa säädetään tosiaan vain, että komissio määrittelee, onko tuonti kasvanut uudelleen huomattavasti niin, että kasvu voi estää sovellettavan lopullisen polkumyyntitullin korjaavan vaikutuksen, ottaen huomioon tuontihetki, tuonnin määrä tai muut olosuhteet. Tehokkaan vaikutuksen estymistä tarkastellaan siis ottaen huomioon edellä esitetyt olosuhteet, joissa tuonti on kasvanut uudelleen huomattavasti.
101 Kuten muun muassa riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 31, 50, 53, 75, 76, 79, 81 ja 84 perustelukappaleesta ilmenee, komissio on kuitenkin perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan d alakohdassa mainittujen tekijöiden lisäksi tarkastellut myös erityisesti tuontituotteiden hintaa ja kirjaamista ennen tuotujen tuotteiden varastoja.
102 Ensinnäkin riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 50 perustelukappaleesta ilmenee, että kaudella, joka alkoi ensimmäisestä täydestä kalenterikuukaudesta vireillepanoilmoituksen julkaisemisen jälkeen ja päättyi viimeiseen täyteen kuukauteen, joka edelsi väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa, keskimääräinen kuukausittainen tuontimäärä asianomaisista maista oli 37 prosenttia suurempi kuin tutkimusajanjaksolla. Lisäksi riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 51 perustelukappaleesta ilmenee, että kun kausi aloitetaan ensimmäisestä täydestä kuukaudesta vireillepanon jälkeen ja mukaan lasketaan kuukausi, jona väliaikaiset toimenpiteet otettiin käyttöön, kuukausittainen keskimääräinen tuontimäärä oli 27 prosenttia suurempi kuin kuukausittainen keskiarvo tutkimusajanjaksolla. Komissio totesi edellä esitetystä riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 53 perustelukappaleessa, että tuontimäärät kasvoivat merkittävästi vireillepanon jälkeen.
103 Toiseksi kyseinen tuonti tapahtui sen jälkeen, kun tuojat olivat saaneet tietää polkumyyntitullien mahdollisesta taannehtivasta soveltamisesta tutkimuksen vireillepanoilmoituksen julkaisemisen ja valituksen ei-luottamuksellisessa version tiedoksiantamisen aikaan, ja tuonti jatkui väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoon asti. Tuon ajanjakson aikana tuontia siis tapahtui vaikka tuojat olivat täysin tietoisia käynnissä olevasta polkumyyntitutkimuksesta ja mahdollisuudesta, että polkumyyntitulleja alettaisiin pian soveltaa.
104 Kolmanneksi riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 79 perustelukappaleesta ilmenee, että tutkimusajanjaksoa seuraavien 11 kuukauden aikana kuukausittainen keskimääräinen tuontihinta Kiinasta laski 13 prosenttia ja Venäjältä 12 prosenttia, kun vertailukohdaksi otetaan kuukausittaiset keskimääräiset tuontihinnat tutkimusajanjakson aikana. Kuten edellä tämän tuomion 97 kohdasta tulee esiin ja kuten riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 80 perustelukappaleessa muistutetaan, se, että samalla kaudella myös raaka-aineen hinnat laskivat, voi perustella myyntihintojen enintään 4 prosentin laskun, joten vertailu antaa tulokseksi 7 prosentin hintojen alittavuuden tutkimusajanjaksolla, jonka jälkeen alittavuus kohosi 14 prosenttiin. Lisäksi muun muassa riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 81 perustelukappaleesta käy ilmi, että kirjaamiskauden aikana keskimääräinen tuontihinta Kiinasta laski 19 prosenttia ja Venäjältä 24 prosenttia alle keskimääräisen tuontihinnan tutkimusajanjaksolla. Komissio päätteli tästä samassa perustelukappaleessa, että molempien maiden osalta yhteensä hinnan alittavuus kirjaamiskaudella kohosi keskimäärin lähes 20 prosenttiin. Näin ollen keskimääräiset tuontihinnat asianomaisista maista laskivat uudelleen.
105 Neljänneksi riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 52 perustelukappaleesta ilmenee, että niiden 22 tuojan ja/tai käyttäjän, jotka toimittivat tietoja tuonnista vireillepanon jälkeiseltä kaudelta, osuus kaikesta asianomaisista maista tulevasta tuonnista oli 46 prosenttia. Näin saadut tiedot osoittavat näiden yhteistyössä toimineiden tuojien ja/tai käyttäjien osalta, että tutkimuksen kohteena olevan tuotteen varastot olivat vuoden 2015 lopussa 22 prosenttia suuremmat kuin vuoden 2014 lopussa. Riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 84 perustelukappaleessa puolestaan todetaan, että varastoja on väistämättä kerrytetty, kun otetaan huomioon paitsi kyseisen asetuksen johdanto-osan 52 perustelukappaleessa esitetyt seikat myös se, että tutkimusajanjakson jälkeen tuonti lisääntyi merkittävästi verrattuna tutkimuksen vireillepanoa edeltäneeseen tasoon.
106 Riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 75 ja 76 perustelukappaleen perusteella tämä tuonnin huomattava kasvu uudelleen vieläkin tutkimusajanjaksoa alemmilla hinnoilla sopii yhteen sen kanssa, että unionin kulutus vapailla markkinoilla kasvoi 14 prosenttia huhtikuusta 2015 tammikuuhun 2016, kun taas unionin tuottajien myyntimäärä pysytteli melko vakaana ja kasvoi vain 3 prosenttia. Tämän vuoksi unionin tuotannonalan markkinaosuus pieneni edelleen 7 prosenttiyksikköä 71 prosentista 64 prosenttiin.
107 Näin ollen komissio saattoi todeta perustellusti, erityisesti riidanalaisen päätöksen 86 ja 94 perustelukappaleen nojalla, että tuonnin huomattava kasvu uudelleen, kun otetaan huomioon tuontimäärä, tuonnin ajankohta ja muut olosuhteet, kuten hintojen lasku ja merkittävä varastointi, vaikutti uudelleen kielteisesti hintoihin ja unionin tuotannonalan markkinaosuuteen unionissa ja saattoi siten estää lopullisen polkumyyntitullin korjaavan vaikutuksen.
108 Kaiken edellä esitetyn perusteella kolmannen kanneperusteen toinen osa ja siten kanne kokonaisuudessaan on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
109 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian, ne on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan komission ja väliintulijan oikeudenkäyntikulut näiden vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Stemcor London Ltd ja Samac Steel Supplies Ltd vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission ja Eurofer, Association Européenne de l’Acier, ASBL:n oikeudenkäyntikulut.
Julistettiin Luxemburgissa 8 päivänä toukokuuta 2019.
Allekirjoitukset