Asia T‑290/12

Puolan tasavalta

vastaan

Euroopan komissio

Maatalous – Yhteinen markkinajärjestely – Hedelmä- ja vihannesala sekä hedelmä- ja vihannesjalosteala – Tuki tuottajaryhmille – Unionin rahoitusosuuden rajoittaminen – Oikeusvarmuus – Luottamuksensuoja – Perusteluvelvollisuus – Vilpitön yhteistyö 

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 22.4.2015

1.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Asetus, jolla muutetaan hedelmä- ja vihannesjalostusalan tuotantotukijärjestelmää

(SEUT 296 artikla; komission asetukset N:o 543/2011 ja N:o 302/2012)

2.      Unionin oikeus – Periaatteet – Oikeusvarmuus – Käsite – Asetus, jolla muutetaan hedelmä- ja vihannesjalostusalan tuotantotukijärjestelmää

(Komission asetus N:o 543/2011 ja komission asetuksen N:o 302/2012 2 artiklan 1–3 kohta)

3.      Unionin oikeus – Periaatteet – Luottamuksensuoja – Rajat – Hedelmä- ja vihannesjalostusalan tuotantotukijärjestelmän muuttaminen – Unionin rahoitusosuuden muuttamista koskeva komission harkintavalta – Luottamuksensuojan periaatteeseen vetoaminen ei ole mahdollista

(Neuvoston asetuksen N:o 1234/2007 103 a artiklan 2 kohta ja 103 h artiklan ensimmäisen kohdan a alakohta; komission asetukset N:o 543/2011 ja N:o 302/2012)

4.      Unionin oikeus – Periaatteet – Oikeasuhteisuus – Ulottuvuus – Unionin lainsäätäjän harkintavalta yhteisen maatalouspolitiikan alalla – Tuomioistuinvalvonta – Rajat

(SEUT 40 ja SEUT 43 artikla; komission asetus N:o 302/2012)

1.      SEUT 296 artiklassa tarkoitettujen perustelujen on oltava kyseessä olevan toimen luonteen mukaisia ja niistä on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen tehneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimi koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimen laillisuuden. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, koska tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimen perustelut SEUT 296 artiklan vaatimukset, on otettava huomioon toimen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt. Näin on varsinkin silloin, kun jäsenvaltiot ovat osallistuneet tiiviisti riidanalaisen toimen valmisteluun ja tuntevat tämän vuoksi sen taustalla olevat syyt. Kun kyseessä on asetus, riittää, kun perusteluissa osoitetaan yhtäältä kokonaistilanne, joka johti sen antamiseen, ja toisaalta ne yleiset tavoitteet, joihin sillä pyritään. Jos yleisesti sovellettavasta toimesta käy pääosin ilmi toimielimen tavoittelema päämäärä, olisi lisäksi kohtuutonta vaatia, että erilaiset tekniset valinnat perustellaan erikseen.

Asetuksen N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta annettuun asetukseen N:o 543/2011 asetuksella N:o 302/2012 tehdyt muutokset, joilla rajoitetaan Euroopan unionin rahoitusosuutta hedelmä- ja vihannesalan tuottajaryhmille, täyttävät tällaiset edellytykset. Syyt, joiden vuoksi kyseiset muutokset on otettu käyttöön, on näet esitelty asetuksen N:o 302/2012 johdanto-osan viidennessä ja kuudennessa perustelukappaleessa.

(ks. 32–36 kohta)

2.      Oikeusvarmuuden periaate edellyttää, että oikeussäännöt ovat selviä, täsmällisiä ja vaikutuksiltaan ennakoitavia erityisesti silloin, kun niillä saattaa olla yksityishenkilöiden ja yritysten kannalta epäedullisia seurauksia.

Asetuksen N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta annetun asetuksen N:o 543/2011 muuttamisesta annetun asetuksen N:o 302/2012 säännökset ovat tällaisia, koska niissä ilmaistaan kyseessä olevien oikeussubjektien oikeudet ja velvollisuudet selkeästi ja täsmällisesti, joten nämä voivat ilman epävarmuutta saada tiedon oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan, ja tämä on ollut mahdollista asetuksen N:o 302/2012 voimaantulosta lähtien. Sama koskee mainitun asetuksen 2 artiklan 1–3 kohdan siirtymäsäännöksiä, jotka koskevat hedelmä- ja vihannesalan tuottajaryhmien oikeuksia tukimääriä koskevien uusien säännösten soveltamisen yhteydessä. Myös kyseiset siirtymäsäännökset täyttävät ennakoitavuusedellytyksen, koska kyseessä olevat hedelmä- ja vihannestuottajat voivat niiden ansiosta saada tiedon niihin niiden hyväksymissuunnitelmien mukaisten investointien etenemisasteen perusteella tulevaisuudessa sovellettavista rahoitussäännöistä.

(ks. 50–52 kohta)

3.      Silloin, kun huolellinen ja järkevä talouden toimija voi ennakoida sellaisen toimenpiteen toteuttamisen, joka voi vaikuttaa sen etuihin, se ei voi vedota luottamuksensuojan periaatteeseen, kun tällainen toimenpide toteutetaan. Talouden toimijat eivät myöskään voi perustellusti luottaa sellaisen olemassa olevan tilanteen säilymiseen, jota voidaan muuttaa yhteisön toimielinten harkintavallan rajoissa, ja tämä pätee erityisesti yhteisten markkinajärjestelyjen kaltaisella alalla, koska markkinajärjestelyjen tarkoitus edellyttää jatkuvia sopeutuksia taloudellisen tilanteen vaihtelujen mukaan. Sama koskee myös unioniin liittyvää jäsenvaltiota.

Luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista ei voi merkitä se, ettei komissio ole säätänyt asetuksen N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta annetun asetuksen N:o 543/2011 muuttamisesta annetussa asetuksessa N:o 302/2012 sellaisiin oikeussubjekteihin sovellettavista siirtymäsäännöksistä, joiden tuottajaorganisaatioiksi hyväksymistä varten laatimia hyväksymissuunnitelmia ei ole hyväksytty ennen muutossäännösten voimaantuloa. Maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä annetun asetuksen N:o 1234/2007 103 a artiklan 2 kohdan ja 103 h artiklan ensimmäisen kohdan säännöksillä komissiolle myönnetty toimivalta antaa sille mahdollisuuden antaa sääntöjä, joiden nojalla voidaan vahvistaa sovellettavat tukien kynnykset ja enimmäismäärät, sekä määrätä unionin rahoitusosuudesta. Kun otetaan huomioon kyseinen harkintavalta ja se, että kyseessä olevat oikeussubjektit toimivat yhteisten markkinajärjestelyjen alalla, nämä eivät voineet perustellusti luottaa siihen, että muutossäännösten voimaantuloa edeltäneet asetuksen N:o 302/2012 säännökset olisivat olleet pitkäaikaisesti voimassa.

(ks. 55–57, 59, 65 ja 67 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 80–83 kohta)