Asia C-97/06

Navicon SA

vastaan

Administración del Estado

(Tribunal Superior de Justicia de Madridin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Kuudes arvonlisäverodirektiivi – Vapautukset – 15 artiklan 5 alakohta – Merialusten rahtauksen käsite – Sellaisen kansallisen lain yhteensoveltuvuus, jossa sallitaan vain kokonaisrahtauksen verovapautus

Tuomion tiivistelmä

1.        Verotus – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen – Liikevaihtoverot – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Kuudennessa direktiivissä säädetyt vapautukset

(Neuvoston direktiivin 77/388 15 artiklan 5 alakohta)

2.        Verotus – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen – Liikevaihtoverot – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Kuudennessa direktiivissä säädetyt vapautukset

(Neuvoston direktiivin 77/388 15 artiklan 5 ja 13 alakohta)

1.        Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun kuudennen direktiivin 77/388, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 92/111, 15 artiklan 5 alakohtaa, jossa säädetään avomeriliikenteeseen käytettävien vesialusten rahtauksen verovapautuksesta, on tulkittava siten, että siihen sisältyy näiden alusten sekä kokonais- että osittaisrahtaus. Kyseinen säännös siis on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa myönnetään vapautus arvonlisäverosta vain kyseisten alusten kokonaisrahtauksen tapauksessa.

Kansainvälisen kaupan yhteydessä nimittäin yhteisön ulkopuolelle suoritettujen vientitoimien ja niihin verrattavien liiketoimien sekä kansainvälisten kuljetusten arvonlisäverovapautuksella, josta säädetään kuudennen direktiivin 15 artiklassa, pyritään noudattamaan periaatetta, jonka mukaan kyseessä olevat tavarat tai palvelut verotetaan niiden määräpaikassa. Kukin vientitoimi ja kukin vientitoimeen verrattava liiketoimi on siis vapautettava arvonlisäverosta, jotta voitaisiin varmistaa, että kyseessä oleva liiketoimi verotetaan yksinomaan paikassa, jossa kyseessä olevat tuotteet kulutetaan.

Kansallisessa lainsäädännössä, jossa arvonlisäverovapautus rajoitetaan koskemaan kokonaisrahtausta, myönnetään vapautus rahtaukseen käytettävän aluksen koon mukaan, koska sama lastimäärä voidaan verottaa tai vapauttaa verosta sen mukaan, kattaako lasti aluksen koko lastitilan vai ainoastaan osan siitä. On kuitenkin todettava, että tällaisen seikan takia kuudennen direktiivin 15 artiklan 5 alakohdassa säädetty rahtauksen verovapautus menettää tehokkaan vaikutuksensa.

Vaikka siis onkin totta, että kuudennen direktiivin 15 artiklan 5 alakohdassa tarkoitetun vapautuksen osoittamiseksi käytettyä sanamuotoa on tulkittava suppeasti, rahtauksen käsitteen erityisen suppea tulkinta olisi vastoin kyseisen säännöksen sanamuotoa ja tavoitetta.

(ks. 29 ja 31–33 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.        Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun kuudennen direktiivin 77/388, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 92/111, 15 artiklan 5 alakohdassa tarkoitettu rahtaussopimus poikkeaa tavaroiden kuljetussopimuksesta siinä, että se edellyttää, että henkilö eli aluksen vuokralleantaja saattaa toisen henkilön eli aluksen vuokralleottajan käyttöön koko aluksen tai osan siitä, kun taas kuudennen direktiivin 15 artiklan 13 alakohdassa tarkoitetun tavaroiden kuljetussopimuksen tapauksessa kuljettajan asiakkaalleen antama sitoumus koskee ainoastaan kyseisten tavaroiden siirtämistä toiseen paikkaan. Kansallisen tuomioistuimen asiana on ottaa huomioon ne asian kannalta merkitykselliset olosuhteet, joissa rahtaus on tapahtunut, tämän rahtauksen ominaispiirteiden selvittämiseksi, jotta kyseinen tuomioistuin voisi arvioida, onko tämä liiketoimi luokiteltava rahtaukseksi vai tavaroiden kuljetuspalvelujen suoritukseksi. Kyseisen tuomioistuimen on erityisesti otettava huomioon sopimuspuolten välisen sopimuksen sanamuoto sekä suoritettavan palvelun erityinen luonne ja erityinen sisältö selvittäessään, täyttääkö tämä sopimus kuudennen direktiivin 15 artiklan 5 alakohdassa tarkoitetun rahtaussopimuksen edellytykset. Tällainen kyseessä olevan sopimuksen oikeudellisen luonteen tutkiminen on lisäksi tarpeen kuudennessa direktiivissä säädettyjen vapautusten oikeaksi ja selkeäksi soveltamiseksi sekä mahdollisten veropetosten, veron kiertämisen ja muiden väärinkäytösten estämiseksi tämän direktiivin täytäntöönpanossa.

(ks. 37–40 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)