Language of document :

Kanne 29.9.2014 – ZZ v. neuvosto

(Asia F-99/14)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: ZZ (edustaja: asianajaja M. Velardo)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Neuvoston kahden henkilöstötiedotteen osittainen kumoaminen siltä osin kuin niiden mukaan asemapaikasta lähtöpaikkakunnalle siirtymisestä aiheutuvien matkakulujen korvaaminen ja matkapäivien myöntäminen liitetään ulkomaankorvaukseen ja maastamuuttokorvaukseen, ja vastaajan velvoittaminen suorittamaan vahingonkorvausta väitetysti aiheutuneista henkisestä kärsimyksestä ja aineellisista vahingoista

Vaatimukset

SEUT 270 artiklan nojalla on kumottava päätös, joka sisältyy 9.1.2014 annettuun henkilöstötiedotteeseen 13/14 (päätös nro 2/2014), jolla muutettiin matkapäiviin sovellettavaa järjestelmää sen johdosta, että 1.1.2014 alkaen sovelletaan henkilöstösääntöjen liitteessä V olevaa 7 artiklaa, jota on muutettu Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta 22.10.2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU, Euratom) N:o 1023/2013, joka julkaistiin 29.10.2013 Euroopan unionin virallisen lehden numerossa L 287, sekä henkilöstötiedotteeseen 9/14 (päätös nro 12/2014), jolla muutettiin matkakuluihin sovellettavaa järjestelmää sen johdosta, että 1.1.2014 alkaen sovelletaan henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevaa 8 artiklaa, jota on myös muutettu edellä mainitulla asetuksella; kumoamisvaatimus kohdistuu vain näiden henkilöstötiedotteiden siihen osaan, jonka mukaan oikeus matkakuluihin ja matkapäiviin liitetään ulkomaankorvaukseen tai maastamuuttokorvaukseen, sekä henkilöstötiedotteen 9/14 6 artiklaan, jossa otettiin käyttöön uudet perusteet lähtöpaikkakunnan määrittämiseksi

vastaaja on velvoitettava korvaamaan kantajalle 169 051,96 euroa aiheutuneista aineellisista vahingoista sekä 40 000 euroa henkisestä kärsimyksestä

vastaaja on velvoitettava maksamaan vahingonkorvausta ja 6,75 prosentin suuruista viivästys- ja hyvityskorkoa henkisestä kärsimyksestä ja aiheutuneesta aineellisesta vahingosta

neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.