UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (yhdeksäs jaosto)
27 päivänä huhtikuuta 2022 (*)
Yhteisömalli – Mitättömyysmenettely – Suihkun lattiakaivoa esittävä rekisteröity yhteisömalli – Aikaisempi malli, joka on esitetty mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittämisen jälkeen – Asetuksen (EY) N:o 2245/2002 28 artiklan 1 kohdan b alakohdan v alakohta – Valituslautakunnan harkintavalta – Soveltamisala – Asetuksen (EY) N:o 6/2002 63 artiklan 2 kohta – Suullinen käsittely ja asian selvittämistoimet – Asetuksen N:o 6/2002 64 ja 65 artikla – Mitättömyysperuste – Yksilöllinen luonne – Asetuksen N:o 6/2002 6 artikla ja 25 artiklan 1 kohdan b alakohta – Aikaisemman mallin yksilöiminen – Mallin, jonka aiemmuuteen on vedottu, kompaktius – Riidanalaisen mallin ominaisuuksien määrittäminen – Kokonaisvertailu
Asiassa T‑327/20,
Group Nivelles NV, kotipaikka Gingelom (Belgia), edustajanaan asianajaja J. Jonkhout,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO), asiamiehinään A. Folliard-Monguiral ja G. Predonzani,
vastaajana,
jossa toisena asianosaisena EUIPO:n valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä oli ja väliintulijana unionin yleisessä tuomioistuimessa on
Easy Sanitary Solutions BV, kotipaikka Oldenzaal (Alankomaat), edustajanaan asianajaja F. Eijsvogels,
ja jossa kantaja on nostanut kanteen EUIPO:n kolmannen valituslautakunnan 17.3.2020 tekemästä päätöksestä (asia R 2664/2017-3), joka koskee Group Nivelles NV:n ja Easy Sanitary Solutionsin välistä mitättömyysmenettelyä,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Costeira sekä tuomarit M. Kancheva (esittelevä tuomari) ja T. Perišin,
kirjaaja: hallintovirkamies A. Juhász-Tóth,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 28.5.2020 jätetyn kannekirjelmän,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 29.9.2020 toimitetun EUIPO:n vastineen,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 2.10.2020 toimitetun väliintulijan vastineen,
ottaen huomioon muun tuomarin nimittämisen jaoston kokoonpanon täydentämiseksi sen vuoksi, että yksi jaoston jäsenistä oli estynyt,
ottaen huomioon 13.10.2021 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Väliintulija Easy Sanitary Solutions BV teki 28.11.2003 yhteisömallia koskevan rekisteröintihakemuksen Euroopan unionin teollisoikeuksien virastolle (EUIPO) yhteisömallista 12.12.2001 annetun asetuksen (EY) N:o 6/2002 (EYVL 2002, L 3, s. 1) nojalla.
2 Yhteisömalli, jonka rekisteröintiä on haettu ja joka on riitautettu esillä olevassa asiassa, esitetään seuraavissa kuvissa:
25.1
25.2
25.3
3 Tuotteet, joihin riidanalainen malli aiotaan sisällyttää, kuuluvat 8.10.1968 allekirjoitetun teollisuusmallien kansainvälisen luokituksen perustamista koskevan Locarnon sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna, mukaiseen luokkaan 23‑02, ja ne vastaavat seuraavaa kuvausta: ”Suihkun lattiakaivot” (shower drains).
4 Riidanalainen malli rekisteröitiin 9.3.2004 yhteisömalliksi numerolla 107834‑0025, ja se julkaistiin samana päivänä Yhteisön mallilehdessä nro 19/2004. Se on uusittu useaan otteeseen, muun muassa 16.6.2018.
5 Kantajan Group Nivelles NV:n oikeudellinen edeltäjä I-Drain BVBA teki 3.9.2009 SMHV:lle asetuksen N:o 6/2002 52 artiklan nojalla riitautettua mallia koskevan hakemuksen mitättömäksi julistamisesta.
6 Mitättömyysvaatimuksen tueksi vedottiin asetuksen N:o 6/2005 25 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, luettuna yhdessä saman asetuksen 4–9 artiklan kanssa, mainittuihin perusteisiin.
7 I-Drain liitti mitättömyysvaatimukseensa jäljennöksen kansainvälisestä rekisteröinnistä DM/059828 (jäljempänä rekisteröinti DM/059828 tai malli DM/059828), jonka väliintulija oli jättänyt ja rekisteröinyt 2.4.2002 ja joka julkaistiin 30.6.2002 seuraavasti:
8 I-Drain toimitti 2.4.2010 vastauksessaan väliintulijan huomautuksiin ja sen jälkeen, kun se oli jättänyt mitättömyysvaatimuksensa, uusia asiakirjoja, jotka koskivat muita malleja, erityisesti otteita kahdesta Blücherin tuoteluettelosta vuosilta 1998 ja 2000, joissa kummassakin oli sivulla 33 seuraava kuva, jonka keskellä oli peitelaatta (jäljempänä Blücher-luettelon peitelaatta):
9 Kantajalle siirtyivät I-Drainin, joka lakkasi olemasta oikeushenkilönä, oikeudet ja velvollisuudet sulautumisen johdosta 30.8.2010.
10 Mitättömyysosasto hyväksyi mitättömyysvaatimuksen 23.9.2010 tekemällään päätöksellä ja julisti riidanalaisen mallin mitättömäksi asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla, koska se ei ollut asetuksen 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla uusi Blücher-luetteloiden peitelaattaa koskevilta osin.
11 Väliintulija valitti 15.10.2010 EUIPO:ssa mitättömyysosaston päätöksestä asetuksen N:o 6/2002 55–60 artiklan nojalla.
12 EUIPO:n kolmas valituslautakunta hyväksyi valituksen 4.10.2012 tekemällään päätöksellä (jäljempänä ensimmäinen päätös) ja kumosi mitättömyysosaston päätöksen siltä osin kuin se perustui asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohtaan luettuna yhdessä saman asetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan kanssa, eli siltä osin kuin valituslautakunta oli todennut, että riidanalainen malli ei ollut uusi. Se palautti asian mitättömyysosastolle mitättömyysvaatimuksen uudelleen tutkimista varten siltä osin kuin se perustui kyseisen asetuksen 25 artiklan 1 kohdan b alakohtaan, luettuna yhdessä asetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan kanssa, eli riidanalaisen mallin yksilöllisen luonteen puuttumisen perusteella.
13 Kantaja nosti 7.1.2013 unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen ensimmäisestä päätöksestä asetuksen N:o 6/2002 61 artiklan nojalla.
14 Asiassa Easy Sanitary Solutions (Suihkun lattiakaivo), Group Nivelles v. SMHV, 13.5.2015 antamallaan tuomiolla (T‑15/13, EU:T:2015:281; jäljempänä unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäinen tuomio) unionin yleinen tuomioistuin kumosi ensimmäisen päätöksen ja hylkäsi valituksen muilta osin. Kuten EUIPO siihen asti, unionin yleinen tuomioistuin otti huomioon aikaisempana mallina (sen osana) Blücher-luetteloiden peitelaatan, mutta ei mallia DM/059828.
15 Väliintulija ja EUIPO jättivät 11.7. ja 24.7.2015 unionin tuomioistuimeen valitukset unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisestä päätöksestä.
16 Unionin tuomioistuin hylkäsi valitukset asiassa Easy Sanitary Solutions ja EUIPO v. Group Nivelles 21.9.2017 antamallaan tuomiolla (C‑361/15 P ja C‑405/15 P, EU:C:2017:720; jäljempänä muutoksenhaun johdosta annettu tuomio), mutta totesi kuitenkin kyseisen tuomion 72 ja 134 kohdassa kaksi unionin yleisen tuomioistuimen tekemää oikeudellista virhettä. Ensinnäkin unionin tuomioistuin katsoi, että unionin yleinen tuomioistuin teki ensimmäisen tuomionsa 77–79 ja 84 kohdassa oikeudellisen virheen, kun se vaati EUIPO:ta yhdistämään mitättömyysvaatimukseen liitettyjen Blücher-luetteloiden eri otteissa olevien yhden tai useamman aikaisemman mallin eri osia riidanalaisen mallin uutuuden arvioimiseksi, vaikka mitättömyysvaatimuksen tekijä ei ollut esittänyt kokonaisuudessaan sitä mallia, jonka aiemmuuteen se oli vedonnut. Toiseksi unionin tuomioistuin katsoi, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen ensimmäisen tuomionsa 132 kohdassa, kun se edellytti riidanalaisen mallin yksilöllisen luonteen arvioinnin yhteydessä, että tämän mallin asiantuntevan käyttäjän on tunnettava tuote, johon aikaisempi malli sisältyi tai johon sitä sovellettiin. Koska valitukset kuitenkin hylättiin, unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen tuomion tuomiolauselmalla tekemä ensimmäisen päätöksen kumoaminen sai lainvoiman, ja asia palautettiin EUIPO:n käsiteltäväksi.
17 EUIPO:ssa käydyn menettelyn asianosaisille ilmoitettiin 19.12.2017, että valitus mitättömyysosaston päätöksestä oli siirretty kolmanteen valituslautakuntaan, joka ratkaisi asian uudessa kokoonpanossa numerolla R 2664/2017‑3.
18 Valituslautakunnan esittelijä lähetti 24.7.2018 EUIPO:ssa käydyn menettelyn asianosaisille tiedonannon, jossa hän ilmoitti, että valituslautakunnalle esitetty aikaisempi malli oli malli DM/059828, joka oli ainoa mitättömyysvaatimuksessa mainittu malli, eikä Blücher-luetteloiden peitelaatta. Esittelijä oli nimittäin tutkiessaan asiakirja-aineistoa uudelleen sen jälkeen, kun unionin tuomioistuin oli siirtänyt asian, todennut, että aiemmissa oikeusasteissa tutkittua aikaisempaa mallia ei ollut sisällytetty mitättömyysvaatimukseen, eikä kyseisessä vaatimuksessa ollut mainittu mitään muuta mallia. Osapuolille annettiin kaksi kuukautta aikaa esittää huomautuksensa.
19 Kantaja esitti huomautuksensa 21.9.2018.
20 EUIPO:n kolmas valituslautakunta hyväksyi 17.3.2020 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös) väliintulijan valituksen, kumosi mitättömyysosaston päätöksen ja hylkäsi mitättömyysvaatimuksen. Se totesi ensinnäkin, että kantaja oli mitättömyysvaatimuksessa ilmoittanut aikaisemmaksi malliksi ainoastaan mallin DM/059828 ja että muihin malleihin, kuten Blücher-luetteloissa oleviin malleihin, oli vedottu jälkikäteen täydentävissä huomautuksissa. Se muistutti kuitenkin, että asetuksen N:o 6/2002 63 artiklan 2 kohdan mukaan kantaja ei voi laajentaa menettelyn kohdetta perustamalla hakemuksensa uusiin aikaisempiin malleihin.
21 Riidanalaisen mallin ja sen näkyvien piirteiden osalta valituslautakunta katsoi, että se oli rekisteröity suihkun lattiakaivoja varten, jotka koostuivat vesilukosta, säiliöstä ja peitelaatasta sekä riidanalaisen mallin esittämän tuotteen osalta myös molemmilla puolilla olevista sivuttaisista urista ja terävistä ulkoreunoista, kun taas peitelaatan pinta oli koristeltu kauttaaltaan pisteillä. Valituslautakunta muistutti, että unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen tuomion 49 kohdan mukaan riidanalaisen mallin kohteena olevan ”suihkun [lattiakaivon] (shower drain)” asentamisen jälkeen eli sen suihkun lattiaan kiinnittämisen jälkeen näkyvissä ei ollut pelkästään laatan yläpinta, vaan myös kaksi sivuttaista uraa sekä lattiakaivon yläreuna.
22 Aikaisemman mallin osalta valituslautakunta katsoi, että sen oli tutkittava esitetyt todisteet perusteellisesti sen selvittämiseksi, mistä se tarkalleen ottaen muodostui, koska muutoksenhaun johdosta annetun tuomion ja unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen tuomion mukaan se ei voinut olla Blücher-luetteloiden sivulla 33 olevan kuvan, joka ei esittänyt täydellistä nesteenpoistolaitetta, keskellä oleva peitelaatta. Huomautettuaan, että mitättömyysvaatimuksessa määriteltiin oikeudenkäynnin kohde, joka ilmeni yhtäältä riidanalaisesta mallista ja toisaalta sellaisista aikaisemmista malleista, joihin oli vedottu, valituslautakunta katsoi, että tässä tapauksessa kantaja oli perustanut mitättömyysvaatimuksensa malliin DM/059828 (joka on toistettu edellä 7 kohdassa).
23 Valituslautakunta katsoi riidanalaisen mallin teknisen käyttötarkoituksen osalta, että mikään sen piirteistä ei määräytynyt yksinomaan sen teknisen käyttötarkoituksen perusteella, eikä sitä pitäisi sen vuoksi jättää suojan ulkopuolelle tai antaa sille olennaisesti vähäisempää merkitystä sen kokonaisvertailuun kohdistuvan vaikutuksen osalta. Se totesi myös, että tämän alan muotoilussa esteettinen komponentti on tärkeä.
24 Riidanalaisen mallin yksilöllisen luonteen osalta valituslautakunta katsoi ensinnäkin, että asiantunteva käyttäjä oli henkilö, joka tunsi tavanomaisessa liiketoiminnassa saatavilla olevien vesikourujen perusominaisuudet ja ‑kokoonpanot ja joka kuului sekä ammattimaiseen yleisöön (joka koostui esimerkiksi vesikouruja kolmansille osapuolille myyvistä vähittäismyyjistä että ammattimaisista käyttäjistä, putkimiehistä, jotka asensivat ne, tai sisustusarkkitehdeistä, jotka etsivät ja valitsivat kourut asiakkailleen ottaen huomioon niiden esteettisen ulkonäön), että ei-ammattimaiseen yleisöön, johon kuuluivat siis loppukäyttäjät, jotka valitsivat ja ostivat ne itse asennettaviksi ja käytettäviksi riippumatta alasta tai ympäristöstä. Toiseksi valituslautakunta katsoi, että suunnittelijan vapaus oli suhteellisen suuri, koska – vaikka asiantunteva käyttäjä sellaisenaan tietäisikin, että vesikourut oli vedenpoistotehtävänsä täyttämiseksi varustettava sivu- ja päätyseinillä varustetulla säiliöllä, viemäriin liitetyllä vesilukolla ja ritilöillä tai ritilällä eli tiiviillä laatalla, jossa on rakoja tai aukkoja, joiden läpi vesi virtaa – näiden ominaisuuksien muoto, materiaali, koko ja mittasuhteet saattoivat vaihdella, sillä ainoat erityisvaatimukset koskivat veden poistumisen varmistamista. Kolmanneksi määritettyään erikseen riidanalaisen mallin ja aiemmin tunnetuiksi tulleiden mallien ominaispiirteet ja vertailtuaan sitten niiden kokonaisvaikutelmia (ks. jäljempänä 117–127 kohta) valituslautakunta totesi, että riidanalainen malli oli luonteeltaan yksilöllinen ja että sitä suuremmalla syyllä ei voitu katsoa, että siltä puuttui uutuus, ja että se oli siten pätevä.
Asianosaisten vaatimukset
25 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– antaa uuden päätöksen ja julistaa – perusteluja oikaisemalla – riidanalaisen mallin mitättömäksi
– velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
26 EUIPO vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
27 Väliintulija vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää ensimmäisen, toisen, neljännen, viidennen ja kuudennen kanneperusteen tueksi esitetyt väitteet
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
28 Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen, jotka koskevat pääasiassa valituslautakunnan arviointivirheitä ensiksi riidanalaisen päätöksen 24 kohdassa (ja esittelijän 24.7.2018 päivätyn tiedonannon toisen sivun kahdessa ensimmäisessä kohdassa, johon kyseisessä kohdassa viitataan), toiseksi saman päätöksen 26 kohdassa, kolmanneksi kyseisen päätöksen 38 ja 39 kohdassa, luettuna yhdessä kyseisen päätöksen 58 ja 62–65 kohdan kanssa, neljänneksi riidanalaisen päätöksen 98–110 ja 112 kohdassa, viidenneksi kyseisen päätöksen 111 kohdassa, luettuna yhdessä kyseisen päätöksen 29 ja 30 kohdan kanssa, ja kuudenneksi kyseisen päätöksen 114–117 kohdassa.
29 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että on aiheellista tutkia ensinnäkin kolmas ja ensimmäinen kanneperuste, jotka koskevat aikaisemman mallin yksilöimistä, toiseksi toinen kanneperuste, joka koskee riidanalaisen mallin ominaisuuksien määrittämistä, ja lopuksi neljäs, viides ja kuudes kanneperuste, jotka koskevat kyseessä olevien mallien vertailua ja riidanalaisen mallin yksilöllisen luonteen arviointia.
Ensimmäinen ja kolmas kanneperuste, jotka koskevat aikaisemman mallin yksilöintiä
Kolmas kanneperuste
30 Kolmannessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että valituslautakunta teki virheen ja rikkoi asetuksen N:o 6/2002 63 artiklan 2 kohtaa riidanalaisen päätöksen 38 ja 39 kohdassa, luettuna yhdessä saman päätöksen 58 ja 62–65 kohdan kanssa, kun se katsoi, että ainoastaan mitättömyysosastossa esitetyn mitättömyysvaatimuksen yhteydessä esitetyt todisteet, tässä tapauksessa kantajan oikeudellisen edeltäjän 3.9.2009 esittämä vaatimus, voitiin ottaa huomioon mitättömyyttä arvioitaessa. Se katsoo oikeudellisesti, että EUIPO:lla on tällainen toimivalta arvioitaessa mitättömyysmenettelyssä esitettyjä tosiseikkoja ja todisteita, jos ja siltä osin kuin EUIPO:ta pyydetään tekemään päätös kyseisessä menettelyssä. Kantajan mukaan tähän toimivaltaan ei kuitenkaan voida vedota sellaisten tosiseikkojen ja todisteiden osalta, jotka on esitetty sellaisessa menettelyssä, jossa EUIPO on jo tehnyt päätöksen ja josta on jo tehty lopullinen ja aikaisempi päätös.
31 Kantajan mukaan menettelyt – nimittäin menettely EUIPO:n mitättömyysosastossa, joka johti mitättömyysosaston 23.9.2010 tekemään päätökseen, ja menettely EUIPO:n valituslautakunnassa, joka johti 4.10.2012 tehtyyn ensimmäiseen päätökseen – ovat nyt esillä olevassa asiassa jo johtaneet lopulliseen ja aikaisempaan päätökseen. Sen mukaan molemmissa menettelyissä päädyttiin siihen, että kaikki tosiseikat ja todisteet voitiin ottaa huomioon. Unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa myöhemmin käydyissä menettelyissä ei ole otettu esille tai kyseenalaistettu viran puolesta tai muutoinkaan niiden tosiseikkojen ja todisteiden hyväksyttävyyttä, jotka asianosaiset olivat esittäneet aikaisemmissa menettelyissä mitättömyysosastossa ja valituslautakunnassa. Erityisesti myös johtopäätös, jonka esittelijä 24.7.2018 päivätyssä tiedonannossaan katsoo voivansa tehdä muutoksenhaun johdosta annetusta tuomiosta ja jonka mukaan Blücher-luetteloiden sivulla 33 olevaa valokuvaa on mahdotonta esittää, on virheellinen. Väliintulija ja EUIPO eivät ole koskaan kiistäneet näitä mitättömyysosaston ja valituslautakunnan tältä osin tekemiä päätelmiä unionin yleisessä tuomioistuimessa tai unionin tuomioistuimessa.
32 Kantaja väittää näin ollen, että valituslautakunta on palannut aikaisempiin lopullisiin päätöksiin, kun se on tehnyt tämän toteamuksen riidanalaisen päätöksen merkityksellisissä kohdissa. Tämä olisi vastoin Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettuja hyvän hallinnon ja riitojenratkaisun yleisiä periaatteita sekä oikeusvarmuuden, luottamuksensuojan ja huolellisuuden periaatteita. Se päättelee, että valituslautakunta ei voinut käyttää asetuksen N:o 6/2002 63 artiklan 2 kohdassa annettua toimivaltaa taannehtivasti.
33 EUIPO kiistää kantajan väitteet.
34 Väliintulija jättää kantajan tässä kanneperusteessa esittämän oikeudellisen väitteen unionin yleisen tuomioistuimen harkintaan.
35 Riidanalaisen päätöksen 38 ja 39 kohdassa valituslautakunta katsoi, että koska unionin tuomioistuin oli muutoksenhaun johdosta annetussa tuomiossa todennut, että se oli ottanut ensimmäisessä päätöksessä huomioon sopimattoman aikaisemman mallin, oli asianmukaista tutkia muita aikaisempia malleja, joihin kantaja vetosi. Mitättömyysvaatimuksessa jälkimmäinen oli nimennyt ainoastaan mallin DM/059828 aikaisemmaksi malliksi. Kantajan oikeudellinen edeltäjä vetosi sittemmin muihin malleihin lisähuomautuksissaan. Tältä osin valituslautakunta lisäsi, että on otettava huomioon, että asetuksen N:o 6/2002 63 artiklan 2 kohdan mukaan kantaja ei voi laajentaa menettelyn kohdetta perustamalla hakemuksensa uusiin aikaisempiin malleihin, koska tällainen lähestymistapa pitkittäisi menettelyä ja muuttaisi menettelyn kohdetta. Uusiin aikaisempiin malleihin, jotka kantajan oikeudellinen edeltäjä oli esittänyt myöhemmissä huomautuksissaan, eli Blücher-luetteloissa oleviin malleihin ei kuitenkaan vedottu mitättömyysvaatimuksessa aikaisempina malleina.
36 Valituslautakunta muistutti riidanalaisen päätöksen 58 kohdassa, että kuten se oli jo useissa aikaisemmissa päätöksissään todennut, mitättömyysvaatimuksessa määriteltiin oikeudenkäynnin kohde, joka ilmeni yhtäältä riidanalaisesta mallista ja toisaalta sellaisista aikaisemmista malleista, joihin oli vedottu, ja että tästä syystä oikeudenkäynnissä ei enää voitu esittää muita aikaisempia malleja, jotka voisivat muodostaa esteen riidanalaisen mallin uutuudelle tai yksilölliselle luonteelle sen jälkeen, kun hakemus oli tehty.
37 Valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 62 kohdassa, että Blücher-luetteloiden sivulla 33 olevan kuvan keskellä oleva peitelaatta, jonka kantajan oikeudellinen edeltäjä oli nimennyt aikaisemmaksi malliksi tai yhdeksi aikaisemmista malleista, joiden väitettiin osoittavan, että riidanalaiselta mallilta puuttui uutuus ja yksilöllisyys, oli esitetty ainoastaan vastauksena väliintulijan huomautuksiin. Se täsmensi, että se, että aiemmat oikeusasteet katsoivat, että mainittu laatta oli hyväksyttävä aikaisempi malli, oli vastoin edellä mainittuja periaatteita, joiden mukaan mitättömyysmenettelyn kohde määriteltiin hakemuksessa, ja että muita aikaisempia malleja ei ollut sallittua esittää tässä menettelyssä mitättömyysvaatimuksen esittämisen jälkeen.
38 Riidanalaisen päätöksen 63 kohdassa valituslautakunta totesi täydellisyyden vuoksi, että sellaisten täydentävien tosiseikkojen, todisteiden ja asiakirjojen, jotka liittyvät aikaisempiin malleihin tai oikeuksiin, joihin on jo viitattu mitättömäksi julistamista koskevassa hakemuksessa, tutkittavaksi ottaminen kuului asetuksen N:o 6/2002 63 artiklan 2 kohdan nojalla mitättömyysosaston harkintavaltaan. Tämän säännöksen nojalla mitättömäksi julistamista hakeva henkilö ei kuitenkaan voinut laajentaa menettelyn kohdetta perustamalla hakemus uusiin aikaisempiin malleihin, koska tällainen lähestymistapa olisi pitkittänyt menettelyä ja muuttanut menettelyn tarkoitusta. Koska muun muassa liitteissä 3 a ja 3 b eli Blücher-luetteloissa tarkoitettuja malleja ei ollut mainittu mitättömyysvaatimuksessa, ei mitättömyysosastolla eikä valituslautakunnalla näin ollen ollut tältä osin harkintavaltaa. Näin ollen näissä asiakirjoissa esitettyjä malleja ei voida pitää hyväksyttävinä aikaisempina malleina tässä mitättömyysmenettelyssä. Saman päätöksen 64 kohdassa valituslautakunta katsoi, että samoista syistä kantajan vastauksena esittelijän tiedonantoon esittämissä huomautuksissaan mainitsemat asiakirjat ja valokuvat, jotka koskivat muita kuin malliin DM/059828 sisältyviä malleja, eivät voineet olla hyväksyttäviä aikaisempia malleja.
39 Valituslautakunta totesi näin ollen riidanalaisen päätöksen 65 kohdassa, että esittelijän tiedonannon mukaisesti ainoa aikaisempi malli käsiteltävässä asiassa oli malli DM/059828.
40 Kantaja katsoo kolmannessa kanneperusteessaan lähinnä, että valituslautakunta teki virheen ja rikkoi asetuksen N:o 6/2002 63 artiklan 2 kohtaa, kun se perusti päätöksensä pelkästään mitättömyysvaatimuksessa esitettyihin aikaisempiin malleihin ottamatta huomioon todisteita, kuten Blücher-luetteloita, jotka on toimitettu tämän mitättömyysvaatimuksen esittämisen jälkeen ja joihin valituslautakunta tukeutui yksinomaan ensimmäisessä päätöksessään, josta on tullut lopullinen.
41 Tältä osin on heti aluksi todettava, että kysymystä riidanalaiseen malliin verrattavien aikaisempien mallien yksilöimisestä ei ole koskaan lopullisesti ratkaistu EUIPO:ssa, unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa käydyissä aiemmissa menettelyissä.
42 Yhtäältä valituslautakunnan ensimmäinen päätös, jossa ei nimenomaisesti lausuttu kantajan esittämien asiakirjojen hyväksyttävyydestä sen jälkeen, kun mitättömyysvaatimus oli jätetty, kumottiin unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisellä tuomiolla, jonka tuomiolauselma on saanut lainvoiman (ks. edellä 14 ja 16 kohta). Kumoamistuomion vaikutukset ovat taannehtivia, ja kumoamistuomion seurauksena kumottu toimi siis poistetaan taannehtivasti oikeusjärjestyksestä (ks. tuomio 27.6.2013, Beifa Group v. SMHV – Schwan-Stabilo Schwanhäußer (Kirjoitusvälineet), T‑608/11, ei julkaistu, EU:T:2013:334, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 23.9.2020, CEDC International v. EUIPO – Underberg (Pullossa olevan ruohonkorren muoto), T‑796/16, ei julkaistu, EU:T:2020:439, 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Näin ollen ensimmäinen päätös on kadonnut Euroopan unionin oikeusjärjestyksestä, eikä siitä ole tullut mitenkään lopullinen.
43 Unionin yleinen tuomioistuin ei ensimmäisessä tuomiossaan toisaalta myöskään (ks. edellä 14 kohta) lausunut asiakirjojen hyväksyttävyydestä, saati siitä, mitä aikaisempia malleja oli tarkoitus verrata riidanalaiseen malliin. Asianosaiset ja edes unionin yleinen tuomioistuin eivät nimittäin ole ottaneet tätä seikkaa esiin viran puolesta. Muutoksenhaun johdosta annettu tuomio (ks. edellä 16 kohta) rajoittui valituksissa esiin tuotuihin oikeudellisiin kysymyksiin. Näin ollen kysymystä aikaisempien mallien, johon mitättömyysvaatimus perustui, yksilöimisestä ja kysymystä myöhemmin esitettyjen asiakirjojen merkityksellisyydestä määritettäessä aikaisempia malleja ei ole esitetty eikä ratkaistu unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisessä tuomiossa eikä muutoksenhaun johdosta annetussa tuomiossa.
44 Tämän jälkeen on todettava, että nyt käsiteltävä kanneperuste perustuu olettamaan, jonka mukaan asetuksen N:o 6/2002 63 artiklan 2 kohtaa voidaan soveltaa nyt käsiteltävän asian kaltaisissa olosuhteissa. Sen vuoksi on tutkittava, voidaanko kyseistä säännöstä soveltaa nyt esillä olevassa asiassa ainakin aikaisemman mallin yksilöimistä koskevaan kysymykseen, ottaen huomioon erityisesti yhteisömallista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 täytäntöönpanosta 21 päivänä lokakuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2245/2002 (EYVL 2002, L 341, s. 28) 28 artiklan 1 kohdan b, v ja vi alakohta.
45 Tältä osin on muistettava, että asetuksen N:o 6/2002 63 artiklan 2 kohdan mukaan EUIPO ei voi ottaa huomioon tosiseikkoja, joihin osapuolet eivät ole vedonneet, eikä todisteita, joita ei ole esitetty määräajassa. Tämä säännös antaa siis harkintavaltaa sekä EUIPO:n mitättömyysosastolle että valituslautakunnalle.
46 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 6/2002 63 artiklan 2 kohdan sanamuodosta seuraa, että pääsäännön mukaan ja ellei erikseen ole toisin säädetty, asian osapuolet voivat esittää tosiseikkoja ja todisteita niiden määräaikojen päättymisen jälkeen, jotka niiden esittämiselle on asetettu asetuksen N:o 6/2002 säännöksillä, eikä EUIPO:ta ole millään tavoin kielletty ottamasta huomioon tosiseikkoja tai todisteita, joihin on vedottu tai jotka on esitetty tällä tavalla liian myöhään. Mainitussa säännöksessä todetaan, että EUIPO ”voi” tällaisessa tapauksessa päättää olla ottamatta huomioon tällaisia todisteita, ja annetaan näin EUIPO:lle laaja harkintavalta päättää perustellen tältä osin päätöksensä, onko ne otettava huomioon vai ei (ks. tuomio 5.7.2017, Gamet v. EUIPO – ”Metal-Bud II” Robert Gubała (Ovenkahva), T‑306/16, ei julkaistu, EU:T:2017:466, 15 ja 16 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
47 Mitä tulee EUIPO:n harkintavallan käyttämiseen myöhässä esitettyjen todisteiden huomioon ottamiseksi, EUIPO:n harkintavalta on todennäköisesti perusteltu erityisesti silloin, kun sen on tehtävä päätös mitättömyysmenettelyssä ja kun se katsoo, että yhtäältä liian myöhään esitetyillä seikoilla on ensi arviolta mahdollisesti todellista merkitystä sen käsiteltävänä olevasta mitättömyysvaatimuksesta annettavan ratkaisun kannalta ja että toisaalta menettelyvaihe, jossa tällainen liian myöhäinen esittäminen tapahtuu, ja tähän liittyvät olosuhteet eivät ole esteenä niiden huomioon ottamiselle. Tästä seuraa, että unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida, onko valituslautakunta käyttänyt tehokkaasti laajaa harkintavaltaansa päättääkseen perustellusti ja ottamalla asianmukaisesti huomioon kaikki merkitykselliset seikat, ottaako se sille ensimmäistä kertaa esitetyt todisteet huomioon päätöksessä, joka sen oli annettava, vai jättääkö se ne huomiotta. Unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä on myös arvioida, onko valituslautakunta käyttänyt asianmukaisesti sille asetuksen N:o 6/2002 63 artiklan 2 kohdassa annettua harkintavaltaa (ks. tuomio 5.7.2017, ovenkahva, T‑306/16, ei julkaistu, EU:T:2017:466, 17 ja 18 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
48 Oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että sellaisia todisteita, joilla täydennetään EUIPO:n tätä tarkoitusta varten asettamassa määräajassa esitettyjä todisteita, on mahdollista esittää vielä kyseisen määräajan päättymisen jälkeen eikä EUIPO:ta millään muotoa kielletä ottamasta huomioon tällä tavalla myöhään esitettyjä lisätodisteita (ks. tuomio 14.3.2018, Crocs v. EUIPO – Gifi Diffusion (Jalkineet), T‑651/16, ei julkaistu, EU:T:2018:137, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. vastaavasti ja analogisesti myös tuomio 26.9.2013, Centrotherm Systemtechnik v. SMHV ja centrotherm Clean Solutions, C‑610/11 P, EU:C:2013:593, 88 kohta).
49 On kuitenkin myös tärkeää muistaa, että asetuksen N:o 6/2002 52 artiklan 2 kohdassa säädetään, että mitättömäksi julistamista koskeva hakemus on jätettävä kirjallisena ja siihen on liitettävä sen perustelut. Asetuksen (EY) N:o 2245/2002 28 artiklan 1 kohdan b alakohdan i ja vi alakohdassa säädetään, että mitättömäksi julistamista koskevan hakemuksen on sisällettävä selvitys mitättömyysperusteista sekä maininta näitä perusteita tukevista seikoista, todisteista ja syistä. Viimeksi mainitun asetuksen 28 artiklan 1 kohdan b alakohdan v alakohdassa säädetään lisäksi, että jos rekisteröityä yhteisömallia koskeva mitättömyysvaatimus perustuu kyseisen yhteisömallin uutuuden ja yksilöllisen luonteen puuttumiseen, mitättömyysvaatimuksessa on oltava tiedot sellaisista aikaisemmista malleista, jotka voivat muodostaa esteen rekisteröidyn yhteisömallin uutuudelle tai yksilölliselle luonteelle, ja kuva niistä sekä asiakirjat, jotka osoittavat aiempien mallien olleen voimassa.
50 Oikeuskäytännön mukaan mitättömyysvaatimuksen tehneen asianosaisen on toimitettava EUIPO:lle tarvittavat tiedot mallista, jonka aiemmuuteen on vedottu, ja erityisesti täsmällinen ja täydellinen yksilöinti ja kuva siitä, jotta voidaan osoittaa, ettei riidanalaista mallia voitu rekisteröidä pätevästi. Näin ollen ei ole EUIPO:n vaan mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjän tehtävä esittää todisteita tämän perusteen olemassaolosta (muutoksenhaun johdosta annettu tuomio, 59 ja 65 kohta; ks. myös tuomio 17.9.2019, Aroma Essence v. EUIPO – Refan Bulgaria (Pesusieni), T‑532/18, ei julkaistu, EU:T:2019:609, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
51 On huomattava, että todisteet aikaisemman mallin (aikaisempien mallien) olemassaolosta ja yksilöinnistä on esitettävä jokaisen hakijan esittämän mitättömyysperusteen osalta. Unionin yleinen tuomioistuin totesi tästä, etteivät EUIPO ja mitättömyysvaatimuksen esittäjä voineet nojautua tiettyihin aiempiin malleihin, joihin vedottiin yksilöllisen luonteen puuttumisen tueksi (asetuksen N:o 6/2002 6 artikla), jos mitättömyysvaatimuksesta ilmeni, että kyseisiin aikaisempiin malleihin oli vedottu yksinomaan toisen mitättömyysperusteen, kuten uutuuden puuttumisen, tueksi (saman asetuksen 5 artikla) (ks. vastaavasti tuomio 14.3.2018, Gifi Diffusion v. EUIPO – Crocs (Jalkineet), T‑424/16, ei julkaistu, EU:T:2018:136, 46–48 kohta).
52 Lisäksi asetuksen N:o 6/2002 63 artiklan 1 kohdan mukaan mitättömäksi julistamista koskevan hakemuksen käsittelyssä EUIPO rajaa tutkimuksensa seikkoihin, joihin osapuolet ovat vedonneet, ja heidän esittämiinsä vaatimuksiin. Kantajan tehtävänä on varmistaa, että kaikki aikaisemmat mallit, joihin vedotaan, yksilöidään ja toistetaan selkeästi, sillä mitättömyysmenettely on inter partes ‑menettely. EUIPO:n on näin ollen mitättömyysvaatimusta tutkiessaan otettava huomioon ainoastaan malleja, joihin kantaja on nimenomaisesti vedonnut mitättömyysvaatimuksessaan, eikä myöhemmässä asiakirjassa (ks. vastaavasti tuomio 17.9.2019, pesusieni, T‑532/18, ei julkaistu, EU:T:2019:609, 30 ja 36 kohta).
53 Näin ollen asetuksen N:o 2245/2002 28 artiklan 1 kohdan b alakohdan v alakohdassa (ks. edellä 49 kohta) edellytetään, että aikaisempi malli tai aikaisemmat mallit yksilöidään mitättömäksi julistamista koskevan hakemuksen jättämisen yhteydessä, koska siinä määritellään riidan kohde ja jotta riidanalaisen mallin haltija voi ottaa kantaa hakemuksen perusteltavuuteen. Menettelyn moitteeton kulku ja riidanalaisen mallin haltijan oikeutettu etu olla altistumatta riita-asialle, jonka kohde muuttuu jatkuvasti, ja tämän edun suojaaminen nimittäin estävät sen, että hakija voi mitättömyysmenettelyn edetessä vedota mielensä mukaan muihin aikaisempiin malleihin. Tästä syystä tämän säännöksen noudattaminen on edellytys sille, että saman asetuksen 30 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu mitättömäksi julistamista koskeva hakemus voidaan ottaa tutkittavaksi.
54 Näin ollen on katsottava, kuten EUIPO tekee, että asetuksen N:o 2245/2002 28 artiklan 1 kohdan b alakohdan v alakohdan logiikalla on tarkoitus asettaa etukäteen vahvistettu preklusiivinen määräaika, toisin sanoen määräaika, jonka noudattamatta jättäminen voi johtaa todisteiden, jotka koskevat hakemuksen oikeudellisen kehyksen määrittäviä ja rajaavia mitättömyysvaatimuksen olennaisia osia, hylkäämiseen. Ellei EUIPO vaadi hakemuksen korjaamista saman asetuksen 30 artiklan 1 kohdan nojalla, aikaisempien mallien merkintöjä ja jäljentämistä koskevia uusia todisteita ei voida esittää, koska tämä laajentaisi mitättömyysvaatimuksen oikeudellista kehystä.
55 Näin ollen asetuksen N:o 2245/2002 28 artiklan 1 kohdan b alakohdan v alakohdasta seuraa, että mitättömäksi julistamista koskevassa hakemuksessa määritellään oikeudenkäynnin kohde, joka ilmeni yhtäältä riidanalaisesta mallista ja toisaalta sellaisista aikaisemmista malleista, joihin oli vedottu. Näin ollen mitättömäksi julistamista koskevan hakemuksen jättämisen jälkeen menettelyssä ei enää ole mahdollista esittää muita aikaisempia malleja, jotka voisivat muodostaa esteen riidanalaisen mallin uutuudelle tai yksilölliselle luonteelle.
56 Asetuksen N:o 2245/2002 28 artiklan 1 kohdan b alakohdan v alakohdan perusteella on näin ollen pääteltävä, että EUIPO:n on yhteisömallin mitättömyysmenettelyssä tutkittava ainoastaan mitättömäksi julistamista koskevassa hakemuksessa yksilöidyt aikaisemmat mallit eikä muita malleja, joihin myöhemmin vedotaan aikaisempina malleina.
57 Lisäksi on selvitettävä asetuksen N:o 2245/2002 28 artiklan 1 kohdan b alakohdan vi alakohdan soveltamisala, jossa säädetään, että mitättömäksi julistamista koskevassa hakemuksessa on oltava ”maininta näitä perusteita tukevista seikoista, todisteista ja syistä”, ja näin ollen on selvitettävä myös asetuksen N:o 6/2002 63 artiklan 2 kohdassa EUIPO:lle annetun harkintavallan soveltamisala.
58 Tältä osin on tärkeää korostaa, kuten EUIPO onkin tehnyt, että asetuksen N:o 2245/2002 28 artiklan 1 kohdan b alakohdan v ja vi alakohdassa tehdään olennainen ero asetuksen 28 artiklan 1 kohdan b alakohdan v alakohdassa edellytettyjä ”tietoja ja – – aiempien mallien esittämistä” koskevien todisteiden ja muiden mainitun asetuksen 28 artiklan 1 kohdan b alakohdan vi alakohdassa tarkoitettujen ”seikkojen ja todisteiden”, kuten aikaisemman mallin tunnetuksi tulemista koskevien tosiseikkojen ja todisteiden (asetuksen N:o 6/2002 7 artikla) tai riidanalaisen mallin toimivuutta koskevien todisteiden (asetuksen N:o 6/2002 8 artikla) välillä.
59 Tästä seuraa, että asetuksen N:o 6/2002 63 artiklan 2 kohdassa EUIPO:lle annettua harkintavaltaa ”ottaa huomioon tosiseikat, joihin osapuolet eivät ole vedonneet, tai todisteet, joita ei ole esitetty määräajassa”, voidaan soveltaa vain asetuksen N:o 2245/2002 28 artiklan 1 kohdan b alakohdan vi alakohdassa tarkoitettuihin ”seikkoihin ja todisteisiin”, eikä kyseisen asetuksen 28 artiklan 1 kohdan b alakohdan v alakohdassa edellytettyihin ”tietoihin ja – – aiempien mallien esittämiseen”. Erityisesti on todettava, että asetuksen N:o 6/2002 63 artiklan 2 kohtaa ei voida soveltaa aikaisemman mallin yksilöimistä koskevaan kysymykseen.
60 Vaikka asetuksen N:o 6/2002 63 artiklan 2 kohdassa sallitaan näin ollen lisätodisteiden huomioon ottaminen (ks. edellä 48 kohta), esimerkiksi tarkempi esitys tai todiste sellaisen mallin julkaisemisesta, johon on jo vedottu mitättömäksi julistamista koskevassa hakemuksessa, se ei sitä vastoin mahdollista tämän hakemuksen oikeudellisen kehyksen laajentamista toimittamalla täysin uusia todisteita siten, että hakijalle annetaan lupa perustaa mainittu hakemus muihin aikaisempiin malleihin, sillä tällaisella menettelyllä muutettaisiin oikeudenkäynnin kohdetta sen lisäksi, että sillä pidennettäisiin menettelyn kestoa.
61 Valituslautakunta totesi siis perustellusti riidanalaisen päätöksen 39 kohdassa muun muassa, että asetuksen N:o 6/2002 63 artiklan 2 kohdassa ei anneta mitättömyysvaatimuksen esittäjälle oikeutta laajentaa menettelyn kohdetta perustamalla vaatimuksensa uusiin aikaisempiin malleihin.
62 Käsiteltävänä olevassa asiassa on selvää, että kuten valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 61 kohdassa kehotettuaan osapuolia esittämään huomautuksensa, Blücher-luetteloissa esitettyyn malliin ei viitattu eikä sitä esitetty 3.9.2009 tehdyn mitättömäksi julistamista koskevan hakemuksen yhteydessä, vaan vasta 2.4.2010 päivätyssä vastauksessa väliintulijan huomautuksiin (ks. edellä 7 ja 8 kohta).
63 Tämä malli ei kuitenkaan ole identtinen sen mallin kanssa, johon alun perin vedottiin mitättömäksi julistamista koskevassa hakemuksessa, koska siinä esiintyvä peitelaatta eroaa aikaisemmista, rekisteröinnin DM/059828 kattamista malleista. Näin ollen ne eivät ole unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla saman aikaisemman mallin esityksiä (ks. vastaavasti tuomio 22.6.2010, Shenzhen Taiden v. SMHV – Bosch Security Systems (Viestintälaite), T‑153/08, EU:T:2010:248, 25 kohta). Hakemuksen korjaaminen asetuksen N:o 2245/2002 30 artiklan 1 kohdan nojalla ei sitä paitsi ollut tarpeen, koska kantajan oikeudellinen edeltäjä oli yksilöinyt oikein aikaisemmat eli rekisteröintiin DM/059828 sisältyvät mallit, joihin se vetosi mitättömäksi julistamista koskevan hakemuksensa tueksi.
64 Näissä olosuhteissa on katsottava, kuten EUIPO teki, että mitättömäksi julistamista koskevan hakemuksen jättämisen jälkeen esitettyjen todisteiden huomioon ottaminen voidaan asetuksen N:o 6/2002 63 artiklan 2 kohdan mukaisesti sallia ainoastaan niiden konkreettisten tuotteiden käyttötavan havainnollistamiseksi, joihin vertaillut mallit sisältyvät, tai minkä tahansa muun sellaisen tosiseikan tai väitteen tukemiseksi, joka on jo esitetty mitättömäksi julistamista koskevassa hakemuksessa. Tässä mielessä valituslautakunta ei sulje ehdottomasti pois tämän todisteen hyväksyttävyyttä siltä osin kuin sen tarkoituksena oli täydentää jo esitettyä väitettä, joka liittyi aikaisempaan mitättömäksi julistamista koskevassa hakemuksessa yksilöityyn malliin.
65 Asetuksen N:o 2245/2002 28 artiklan 1 kohdan b alakohdan v alakohdan valossa tällaisten todisteiden muodollinen hyväksyttävyys ei kuitenkaan voi oikeuttaa uuden aikaisemman mallin lisäämistä niihin malleihin, joihin on alun perin vedottu mitättömäksi julistamista koskevassa hakemuksessa. Tästä näkökulmasta katsottuna Blücher-luetteloiden esittäminen sen jälkeen, kun mitättömäksi julistamista koskeva hakemus oli jätetty, on asetuksen N:o 6/2002 63 artiklan 2 kohtaa koskevassa unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla täysin ”uusien” eikä ”täydentävien” todisteiden esittämistä (ks. edellä 48 kohta).
66 Valituslautakunta totesi siis perustellusti riidanalaisen päätöksen 63 kohdassa, että vaikka lisätodisteiden huomioon ottamisella voidaan laajentaa mitättömäksi julistamista koskevan hakemuksen tosiseikkoja koskevaa kehystä lisäämällä muita todisteita jo esitetyistä aikaisemmista malleista, joihin oli jo vedottu, sillä ei kuitenkaan voitu laajentaa kyseisen hakemuksen oikeudellista kehystä aikaisempiin malleihin, joihin oli vedottu vastikään, koska kantajan oikeudellinen edeltäjä oli lopullisesti määritellyt kyseisen mitättömäksi julistamista koskevan hakemuksen soveltamisalan hakemuksen tekohetkellä yksilöimällä ne aikaisemmat mallit, joihin oli vedottu kyseisen hakemuksen tueksi.
67 Valituslautakunta on myös tehnyt oikein katsoessaan riidanalaisen päätöksen 65 ja 66 kohdassa, että ainoa aikaisempi malli, johon tässä asiassa asianmukaisesti vedottiin, oli malli DM/059828, joka oli asetuksen N:o 6/2002 7 artiklassa tarkoitetulla tavalla tullut tunnetuksi ennen riidanalaisen mallin rekisteröintihakemuksen jättöpäivää. Sitä, että kyseinen malli oli tullut tunnetuksi, ja tämän tunnetuksi tulemisen aiemmuutta ei ole kiistetty.
68 Toisin kuin kantaja väittää, on näin ollen todettava, että valituslautakunta ei ensinnäkään millään tavoin muuttanut aikaisempia lopullisia päätöksiä eikä jättänyt huomiotta mitään edellä 32 kohdassa mainittuja yleisiä periaatteita ja että valituslautakunta ei rikkonut asetuksen N:o 6/2002 63 artiklan 2 kohtaa, vaan sovelsi asianmukaisesti asetuksen N:o 2245/2002 28 artiklan 1 kohdan b alakohdan v alakohtaa.
69 Kolmas kanneperuste on siis hylättävä perusteettomana.
Ensimmäinen kanneperuste
70 Ensimmäisessä kanneperusteessa, joka koostuu kolmesta osasta, kantaja väittää, että valituslautakunta teki riidanalaisen päätöksen 24 kohdassa, luettuna yhdessä 24.7.2018 päivätyn esittelijän tiedonannon kanssa, useita arviointivirheitä.
71 Ensimmäisessä osassa kantaja väittää valituslautakunnan todenneen virheellisesti, että esittelijä oli tiedonannossaan katsonut, että ainoa huomioon otettava malli oli aikaisempi malli DM/059828, koska se oli ainoa mitättömäksi julistamista koskevassa hakemuksessa mainittu malli. Kyseisessä kohdassa esitettyä perustelua eli sitä, että vain tämä malli oli liitetty mitättömäksi julistamista koskevaan hakemukseen, ei kuitenkaan voida päätellä esittelijän tiedonannosta, eikä sitä ole perusteltu riidanalaisessa päätöksessä.
72 Toisessa osassa kantaja väittää, että valituslautakunta katsoi virheellisesti, että Blücher-luetteloiden sivulla 33 olevaa valokuvaa ei voitu ottaa huomioon sillä perusteella, että muutoksenhaun johdosta annettu tuomio estäisi sen esittämisen aikaisempana mallina mitättömyysmenettelyssä. Kantajan mukaan valituslautakunta teki tästä tuomiosta perusteettoman johtopäätöksen. EUIPO ei myöskään toteuttanut mitään asian selvittämistoimia, mikä on vastoin muutoksenhaun johdosta annetun tuomion 71 kohtaa.
73 Kolmannessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että valituslautakunta katsoi virheellisesti, että ainoastaan kantajan mitättömäksi julistamista koskevassa hakemuksessa esittämää mallia DM/059828 voitiin tutkia aikaisempana mallina, koska esittelijä oli todennut, että ”aiemmissa oikeusasteissa tutkittu aikaisempi malli” ei sisältynyt kantajan oikeudellisen edeltäjän 3.9.2009 tekemään mitättömäksi julistamista koskevaan hakemukseen. Tämä päätelmä olisi laajempi kuin se, joka on tehty esittelijän tiedonannossa, jossa ei mainita, että aiemmissa oikeusasteissa tutkittua aikaisempaa mallia ei ole mainittu mitättömäksi julistamista koskevassa hakemuksessa.
74 EUIPO ja väliintulija kiistävät kantajan väitteet.
75 Valituslautakunta muistutti riidanalaisen päätöksen 24 kohdassa, että esittelijä lähetti 24.7.2018 osapuolille tiedonannon, jossa hän ilmoitti, että hänelle toimitettu aiempi malli oli ainoa mitättömyyshakemuksessa mainittu malli DM/059828. Tutkiessaan asiakirja-aineistoa uudelleen sen jälkeen, kun unionin tuomioistuin oli siirtänyt asian, se oli todennut, että aiemmissa oikeusasteissa tutkittua aikaisempaa mallia ei ollut sisällytetty mitättömyysvaatimukseen, eikä kyseisessä hakemuksessa ollut mainittu mitään muuta mallia.
76 Ensimmäisessä osassa kantaja valittaa pääasiassa siitä, etteivät esittelijä 24.7.2018 antamassaan tiedonannossa ja valituslautakunta riidanalaisen päätöksen 24 kohdassa ole perustelleet, miksi ainoastaan rekisteröinnin DM/059828 kattamat mallit (ks. edellä 7 kohta) olisi otettava huomioon, eikä edellä 8 kohdassa tarkoitettua esitystä.
77 Tässä yhteydessä on muistutettava, että asetuksen N:o 6/2002 62 artiklan ensimmäisen virkkeen mukaan EUIPO:n on perusteltava päätöksensä. Tällä perusteluvelvollisuudella on sama laajuus kuin SEUT 296 artiklasta johtuvalla perusteluvelvollisuudella, jonka mukaan toimen antajan perustelujen on ilmettävä selvästi ja yksiselitteisesti. Tällä velvollisuudella on kaksi päämäärää, eli mahdollistaa yhtäältä se, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, jotta ne voivat puolustaa oikeuksiaan, ja toisaalta se, että unionin tuomioistuimet voivat tutkia kyseisen päätöksen laillisuuden. Sitä kysymystä, täyttävätkö päätöksen perustelut nämä vaatimukset, on arvioitava paitsi sanamuodon, myös asiayhteyden ja kaikkien kyseiseen asiaan liittyvien oikeudellisten sääntöjen nojalla (ks. tuomio 13.6.2019, Visi/one v. EUIPO – EasyFix (Ajoneuvoissa käytettävä ilmoituskotelo), T‑74/18, EU:T:2019:417, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
78 Tässä tapauksessa on ensinnäkin huomattava, että perusteluvelvollisuus koskee ainoastaan riidanalaista päätöstä eikä asian esittelijän tiedonantoa, joka ei ole valituskelpoinen toimi. Oikeuskäytännöstä ilmenee, että valituslautakunnan päätöksestä voidaan nostaa kanne unionin tuomioistuimissa, jos sillä on ”sitovia oikeusvaikutuksia” EUIPO:ssa vireillä olevan menettelyn osapuoleen nähden (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 17.3.2009, Laytoncrest v. SMHV – Erico (TRENTON), T‑171/06, EU:T:2009:70, 21 kohta). Näin ei ole asianlaita esittelijän valituslautakunnalle toimittaman tiedonannon osalta.
79 Toiseksi kolmannen kanneperusteen tarkastelusta ilmenee, että valituslautakunta totesi myös (ks. edellä 30–69 kohta), että valituslautakunta selitti riidanalaisen päätöksen 38–39 ja 53–67 kohdassa selvästi syyt siihen, miksi vain aikaisempi malli, jonka esitys oli liitetty mitättömäksi julistamista koskevan hakemuksen tueksi, voitiin ottaa huomioon asetuksen N:o 6/2002 5 ja 6 artiklan vaatimusten tutkimisessa. Valituslautakunta vetosi erityisesti asetuksen N:o 6/2002 63 artiklan 2 kohdan tulkintaan suhteessa asetuksen N:o 2245/2002 28 artiklan 1 kohdan b alakohdan i, v ja vi alakohtaan, joka tulkinta oli lisäksi virheetön, kuten todettiin kolmatta kanneperustetta tutkittaessa. Tämä yksityiskohtainen päättely täyttää täysin asetuksen N:o 6/2002 62 artiklan ensimmäisessä virkkeessä säädetyn perusteluvelvollisuuden.
80 Tämän kanneperusteen ensimmäinen osa on siis hylättävä perusteettomana.
81 Toisessa osassa kantaja valittaa siitä, että valituslautakunta ei ottanut huomioon Blücher-luetteloissa olevia esityksiä, erityisesti edellä 8 kohdassa toistettua esitystä, vaikka viimeksi mainitun esityksen hyväksyttävyys ja merkityksellisyys on muutoksenhaun johdosta annetun tuomion jälkeen saanut lainvoiman.
82 Tältä osin on muistettava, että asetuksen N:o 6/2002 61 artiklan 6 kohdan mukaan EUIPO:n on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet unionin tuomioistuimen päätöksen täytäntöönpanemiseksi.
83 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kumoamistuomion noudattamiseksi ja sen täytäntöönpanemiseksi kokonaan on kumotun toimenpiteen toteuttaneen toimielimen noudatettava paitsi tuomion tuomiolauselmaa, myös siihen johtaneita perusteluita, jotka ovat tuomiolauselman tarpeellinen tuki siinä merkityksessä, että ne ovat välttämättömät määrittelemään tarkasti, mitä tuomiolauselmassa todetaan. Näissä perusteluissa nimittäin yhtäältä yksilöidään lainvastaiseksi katsottu säännös tai määräys, ja toisaalta ne osoittavat tuomiolauselmassa todetun lainvastaisuuden täsmälliset syyt, ja asianomaisen toimielimen on otettava nämä perustelut huomioon korvatessaan kumotun toimen (ks. tuomio 27.6.2013, Kirjoitusvälineet, T‑608/11, ei julkaistu, EU:T:2013:334, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
84 Käsiteltävänä olevassa asiassa on huomattava, että unionin tuomioistuin totesi muutoksenhaun johdosta annetun tuomion 69–71 kohdassa seuraavaa:
”EUIPO:ta ei kuitenkaan voida vaatia muun muassa riidanalaisen mallin uutuuden arvioinnissa yhdistelemään aikaisemman mallin eri osia [toisin sanoen poistokaivoa ja edellä 8 kohdassa esitettyä peitelaattaa], koska mitättömyysvaatimuksen tekijän on esitettävä täydellinen kuva tästä aikaisemmasta mallista. Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 152 kohdassa, mahdolliseen osien yhdistelyyn sisältyy sitä paitsi epätarkkuuksia, koska yhdistely perustuu väistämättä likimääräisiin arvioihin.
70 Näin ollen – kuten EUIPO perustellusti väittää ja toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin on todennut valituksenalaisen tuomion 78 kohdassa – se seikka, että riidanalainen malli koostuu pelkästään jo julkisiksi tulleiden sellaisten mallien yhdistelmästä, joita on todettu käytettävän yhdessä, ei ole merkityksellinen asetuksen N:o 6/2002 5 artiklassa tarkoitetun uutuuden tutkimisen kannalta, jos siitä mallista, jonka aiemmuuteen on vedottu, ei ole esitetty täydellisiä tietoja ja täydellistä kuvaa.
71 Tältä osin on lisättävä, että sillä unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 68 kohdassa mainitsemalla seikalla, että ESS, joka oli väliintulijana unionin yleisessä tuomioistuimessa, toimitti Blücher-nimisen yrityksen luettelosta otteita – jotka olivat eri otteita kuin Group Nivellesin mitättömyysvaatimuksessaan esittämät ja jotka sisälsivät kuvan sellaisesta peitelaatasta, joka esiintyy tämän tuomion 23 kohdassa olevan kuvan keskellä, asetettuna lattiakaivoon, jonka alapuolella on vesilukko – ei voida korvata sen aikaisemman mallin, johon Group Nivelles on vedonnut, täsmällisten tietojen ja kuvan puutetta. Vaikka EUIPO olisi voinut ottaa tällaisen seikan huomioon selvittääkseen asiaa asetuksen N:o 6/2002 65 artiklan 1 kohdan perusteella, sen velvollisuutena ei kuitenkaan ollut yhdistää yhden tai useamman sellaisen mallin eri osia, jotka ovat tulleet julkisiksi erikseen mitättömyysvaatimukseen liitettyjen luetteloiden eri otteissa, saadakseen rekonstruoitua sen aikaisemman mallin, johon on vedottu, täydellisen ulkomuodon. On nimittäin riittävää todeta, että unionin yleinen tuomioistuin ei totea valituksenalaisessa tuomiossa millään tavoin, että ESS:n toimittama kuva olisi täydellinen kuva aikaisemmasta täsmällisestä mallista, jonka aiemmuuteen Group Nivelles vetosi, eikä tässä yhteydessä ole tarpeen tutkia EUIPO:n väitettä, jonka mukaan valituksenalaisen tuomion 68 ja 76 kohdassa tosiseikat on otettu huomioon vääristyneellä tavalla.”
85 Tältä osin on ensinnäkin muistutettava, että kolmannen kanneperusteen tutkimisen yhteydessä on jo todettu, että kysymystä riidanalaiseen malliin verrattavien aikaisempien mallien yksilöimisestä ei ole koskaan lopullisesti ratkaistu EUIPO:ssa, unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa käydyissä aiemmissa menettelyissä (ks. edellä 41–43 kohta). Oikeusvoiman kunnioittamista koskevaa velvollisuutta ei siis sovelleta tähän nimenomaiseen kysymykseen.
86 Toiseksi on huomattava, että kantajan lainaama muutoksenhaun johdosta annetun tuomion kohta koskee ainoastaan velvollisuutta esittää ”täydellisiä kuvia” aikaisemmasta mallista. Toisaalta unionin tuomioistuin ei ottanut kantaa mahdollisuuteen esittää tällainen ”täydellinen kuva” sen jälkeen, kun mitättömäksi julistamista koskeva hakemus oli jätetty. Oikeusvoiman kunnioittamista koskevaa velvollisuutta ei siis sovelleta tähän täsmälliseen kysymykseen.
87 Lisäksi siltä osin kuin kantaja valittaa siitä, että valituslautakunta ei määrännyt asian selvittämistoimia asetuksen N:o 6/2002 65 artiklan perusteella, tämä kritiikki on perusteeton. Kantaja pyysi 21.9.2018 päivätyissä huomautuksissaan todellakin todistajien kuulemista, mutta se ei täsmennä, millä tavoin tällaisten asian selvittämistoimien toteuttamatta jättäminen merkitsisi arviointivirhettä. Tällaiset todistajat olisivat tosin voineet tukea väitettä, jonka mukaan riidanalaista mallia lähellä olevat mallit olivat jo tunnettuja mallin rekisteröintihakemuksen jättämispäivänä. Tällainen panos olisi kuitenkin ollut hyödytön, koska valituslautakunnan ratkaisema peruskysymys eli niiden aikaisempien mallien yksilöinti, jotka oli otettava huomioon riidanalaisen mallin uutuuden ja yksilöllisyyden arvioinnissa, olisi voitu ratkaista oikeudellisesti asetuksen N:o 6/2002 63 artiklan 2 kohdan tulkinnan perusteella asetuksen N:o 2245/2002 28 artiklan 1 kohdan b alakohdan i, v ja vi alakohdan valossa. Tosiseikkoja koskevat asiantuntijalausunnot olisivat näin ollen olleet joka tapauksessa merkityksettömiä tällaisessa yhteydessä.
88 Lopuksi on korostettava, että unionin yleinen tuomioistuin tai unionin tuomioistuin eivät ottaneet kantaa pyydettyjen selvittämistoimien tarpeellisuuteen ja että unionin yleisellä tuomioistuimella tai unionin tuomioistuimella ei myöskään ollut toimivaltaa antaa EUIPO:lle täytäntöönpanoa koskevia määräyksiä erityisesti tällaisten asian selvittämistoimien toteuttamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 9.2.2017, Mast-Jägermeister v. EUIPO (Pikarit), T‑16/16, EU:T:2017:68, 27 kohta).
89 Tämän kanneperusteen toinen osa on siis hylättävä perusteettomana.
90 Kolmannessa osassa kantaja arvostelee esittelijän 24.7.2018 antamaa tiedonantoa monin tavoin.
91 Tältä osin on riittävää todeta, että tätä kolmatta osaa ei voida ottaa tutkittavaksi, koska kanteessa esitetyt kumoamisperusteet voivat koskea vain riidanalaista päätöstä eivätkä aikaisempaa asian käsittelyyn liittyvää asiakirjaa, jolla ei sinänsä ole oikeusvaikutuksia ja joka on säädös, johon ei voida hakea muutosta (ks. edellä 77 kohta), kuten esittelijän tiedonanto.
92 Lisäksi tämä kolmas osa on perusteeton siltä osin kuin se koskee unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen tuomioiden oikeusvoimavaikutusta edellä 41–43 ja 84–89 kohdassa esitetyistä syistä.
93 Tämän kanneperusteen kolmas osa on siis jätettävä tutkimatta, koska sitä ei voida ottaa tutkittavaksi ja koska se on lisäksi perusteeton.
94 Ensimmäinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.
Toinen kanneperuste, joka koskee riidanalaisen mallin ominaisuuksien määrittämistä
95 Toisessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että valituslautakunta teki riidanalaisen päätöksen 26 kohdassa virheen määritellessään riidanalaisen mallin ominaisuuksia. Kantaja vetoaa jälleen muutoksenhaun johdosta annetun tuomion 69 kohtaan (ks. edellä 84 kohta) ja väittää, että EUIPO:ta ei voida vaatia riidanalaisen mallin uutuutta arvioidessaan yhdistämään eri osia (tässä tapauksessa poistokaivo ja peitelaatta) saadakseen rekonstruoitua kyseisen mallin täydellisen ulkomuodon. Sen mielestä merkityksellinen kysymys on kysymys riidanalaisen mallin ”erottavista ominaispiirteistä”. Väliintulijan 8.12.2009 tekemistä huomautuksista käy kuitenkin ilmi, että väliintulija ei itse asiassa halunnut rekisteröidä suihkun lattiakaivon ulkonäköä, vaan ainoastaan suorakulmaisissa ja pitkänomaisissa lattiakaivoissa käytettävän peitelaatan ulkonäön. Alankomaiden tuomioistuinten kahdesta tuomiosta käy myös ilmi, että riidanalaisen mallin ainoa ”erottava ominaispiirre” oli ”tiivis peitelaatta” tai ns. nollaritilä eli ”reiätön ritilä, jonka läpi vesi voi virrata ritilän sivuilla olevien urien kautta”. Vastaavasti EUIPO:n mitättömyysosasto olisi katsonut, että riidanalaisen mallin ainoa tavanomaisessa käytössä näkyvä piirre oli laatan yläosa.
96 Kantajan mukaan olisi täysin johdonmukaista, jos mitättömyysosasto olisi tähän johtopäätökseen päästyään perustanut perustelunsa pelkästään riidanalaisen mallin ns. nolla-peitelaatan ja kaikkien muiden aikaisempien peitelaattojen, erityisesti Blücher-luetteloiden sivulla 33 olevan peitelaatan, ulkoasun vertailuun. Sillä seikalla, että nämä peitelaatat on tarkoitettu käytettäväksi yhdessä suorakulmaisen, pitkänomaisen säiliön kanssa, jolloin niistä muodostuu suihkun lattiakaivo, ei ole tässä suhteessa juurikaan merkitystä, koska väliintulijan mukaan niiden ominaispiirteitä ei pitäisi pitää erottavina, uusina tai yksilöllisinä ja koska suorakulmainen, pitkänomainen lattiakaivo ja siihen liittyvät ominaispiirteet eivät näkyisi suihkun lattiakaivon tavanomaisessa käytössä.
97 EUIPO ja väliintulija kiistävät kantajan väitteet.
98 Riidanalaisen päätöksen 26 kohdassa valituslautakunta muistutti, että kantaja oli 21.9.2018 esittänyt kuulemispyynnön ja esittänyt huomautuksensa, jotka perustuivat pääasiassa useisiin valituslautakunnan luettelemiin väitteisiin. Kantaja viittasi erityisesti aiemmassa menettelyssä esitettyihin lausuntoihin, jotka kantajan mukaan osoittivat, että alalla toimivat tahot olivat tietoisia suihkun lattiakaivojen malleista, joiden ulkonäkö muodostui suorakulmaisesta pitkänomaisesta säiliöstä, jossa oli sama tiivis peitelaatta. Kantaja viittasi erityisesti liitteisiin 5–7 ja pyysi lautakuntaa kuulemaan näitä todistajia.
99 Toisessa kanneperusteessaan kantaja väittää lähinnä, että valituslautakunta teki virheen määritellessään riidanalaisen mallin ominaisuuksia. Sen mukaan valituslautakunta teki virheen, kun se otti huomioon riidanalaisen mallin tietyt piirteet, kuten sivuttaiset urat, kun taas väliintulija vaati yksinoikeutta vain ”suorakulmaisten ja pitkänomaisten lattiakaivojen kanssa käytettävän suihkun lattiakaivon peitelaatan ulkonäön” osalta. Toisin sanoen lattiakaivon suorakulmainen ja pitkänomainen muoto ja sivuttaiset urat eivät sen mukaan kuulu riidanalaisen mallin suojan piiriin. Ainoastaan suihkun lattiakaivon peitelaatan muoto erottaa tämän mallin aiemmista malleista.
100 Aluksi on huomattava, että riidanalaisen päätöksen 26 kohtaa ei ole sisällytetty ”päätöksen perusteluihin” (27–116 kohta) vaan ”tosiseikkojen yhteenvetoon” (1–26 kohta), koska se on yhteenveto kantajan väitteistä eikä valituslautakunnan arvio.
101 Oikeuskäytännön mukaan valitusperusteita, joilla ei pyritä riitauttamaan niitä perusteita, joiden nojalla valituslautakunta on hylännyt sen käsiteltäväksi saatetun valituksen, on kuitenkin pidettävä tehottomina (ks. 16.10.2020 annettu määräys L. Oliva Torras v. EUIPO – Mecánica del Frío (Ajoneuvojen kiinteät kytkimet), T‑629/19, ei julkaistu, EU:T:2020:506, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Näin on nyt esillä olevassa asiassa.
102 Lisäksi on EUIPO:n tavoin muistutettava, että riidanalaisen mallin kohde ja ominaisuudet on määritettävä yksinomaan rekisteröintihakemuksen tueksi toimitettujen esitysten perusteella.
103 Riidanalaisen mallin uutuutta tai yksilöllistä luonnetta arvioitaessa sitä on nimittäin verrattava aikaisempiin malleihin siinä muodossa, jossa se on rekisteröity (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 8.12.2005, Castellblanch v. SMHV – Champagne Roederer (CRISTAL CASTELLBLANCH), T‑29/04, EU:T:2005:438, 57 kohta ja tuomio 21.4.2021, Chanel v. EUIPO – Huawei Technologies (Kuvaus ympyrästä, jonka sisällä on kaksi risteävää kaarta), T‑44/20, ei julkaistu, EU:T:2021:207, 25 kohta).
104 Lisäksi riidanalaisen mallin kohdetta ja ominaisuuksia koskevia päätelmiä ei voida jättää osapuolten harkintaan ja viime kädessä niiden vapaasti määrättäviksi (ks. tältä osin julkistamistoimen oikeudellisesta pätevyydestä tuomio 23.10.2018, Mamas and Papas v. EUIPO – Wall-Budden (Vauvansängyn pehmusteet), T‑672/17, ei julkaistu, EU:T:2018:707, 60 kohta).
105 Toinen kanneperuste on siis hylättävä tehottomana ja perusteettomana.
Neljäs, viides ja kuudes kanneperuste, jotka koskevat kyseisten mallien vertailua ja riidanalaisen mallin yksilöllisyyden arviointia
Lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö
106 Asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan yhteisömalli voidaan julistaa mitättömäksi, jos se ei täytä kyseisen asetuksen 4–9 artiklassa säädettyjä edellytyksiä, mukaan lukien uutuus ja yksilöllisyys.
107 Asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan rekisteröityä yhteisömallia pidetään luonteeltaan yksilöllisenä, jos asiantuntevan käyttäjän siitä saama yleisvaikutelma eroaa yleisvaikutelmasta, jonka hän on saanut muista malleista, jotka ovat tulleet tunnetuksi ennen rekisteröintihakemuksen tekemispäivää tai, jos vaaditaan etuoikeutta, ennen etuoikeuspäivää. Kyseisen asetuksen 6 artiklan 2 kohdassa lisäksi täsmennetään, että yksilöllistä luonnetta arvioitaessa on otettava huomioon mallin luoneella ollut vapaus sen kehittelyssä.
108 Yhteisömallin yksilöllinen luonne arvioidaan nelivaiheisessa tutkinnassa. Tässä tarkastelussa määritellään ensiksi se sektori, johon kuuluviin tuotteisiin mallia aiotaan soveltaa tai se aiotaan sisällyttää, toiseksi mainittujen tuotteiden käyttötarkoituksen mukainen asiantunteva käyttäjä ja tämän asiantuntevan käyttäjän tuntemus aikaisemmasta muotoilusta sekä tarkkaavaisuuden aste mallien samankaltaisuuksien ja erojen vertailussa, kolmanneksi mallin luoneen vapaus mallin suunnittelussa, minkä vaikutus on käänteisessä suhteessa mallin yksilölliseen luonteeseen, ja neljänneksi, viimeksi mainittu yksilöllinen luonne huomioon ottaen, kyseisten mallien – jos mahdollista suoran – vertailun tuloksena asiantuntevalle käyttäjälle riidanalaisesta mallista ja kaikista yleisön tuntemista aikaisemmista malleista erikseen tarkasteltuina syntyvä yleisvaikutelma (ks. tuomio 13.6.2019, Ajoneuvoissa käytettävä ilmoituskotelo, T‑74/18, EU:T:2019:417, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
109 Aikaisemman mallin tai aikaisempien mallien osalta mallin yksilöllisyyttä on arvioitava suhteessa yhteen tai useampaan aikaisempaan malliin erikseen arvioituina kaikkien niiden mallien joukosta, jotka ovat aikaisemmin tulleet tunnetuiksi, ei suhteessa useiden aikaisempien mallien yksittäisten piirteiden yhdistelmään (tuomio 19.6.2014, Karen Millen Fashions, C‑345/13, EU:C:2014:2013, 25 ja 35 kohta ja tuomio 13.6.2019, Ajoneuvoissa käytettävä ilmoituskotelo, T‑74/18, EU:T:2019:417, 84 kohta; ks. vastaavasti myös muutoksenhaun johdosta annetun tuomion 61 kohta). Aikaisemman mallin on siis oltava ”kompakti” tai ”täydellinen” aikaisempi malli, eikä se voi olla yhdistelmän tulos.
110 On olennaista, että EUIPO:n elimillä on saatavillaan kuva aikaisemmasta mallista, ja kuvasta on voitava hahmottaa sen tuotteen, johon malli sisältyy, lopullinen ulkomuoto ja yksilöidä aikaisempi malli täsmällisesti ja varmasti, jotta ne voisivat asetuksen N:o 6/2002 5–7 artiklan mukaisesti arvioida riidanalaisen mallin uutuuden ja yksilöllisyyden ja tämän arvioinnin suorittamiseksi verrata kyseessä olevia malleja toisiinsa. Sen tutkiminen, eikö riidanalainen malli tosiasiallisesti ole uusi eikä yksilöllinen, edellyttää siis sitä, että käytettävissä on täsmällinen ja määrätty aikaisempi malli. Lisäksi mitättömyysvaatimuksen tehneen asianosaisen on toimitettava EUIPO:lle tarvittavat tiedot mallista, jonka aiemmuuteen on vedottu, ja erityisesti täsmällinen ja täydellinen yksilöinti ja kuva siitä, jotta voidaan osoittaa, ettei riidanalaista mallia voitu rekisteröidä pätevästi. EUIPO:ta ei kuitenkaan voida vaatia muun muassa riidanalaisen mallin uutuuden arvioinnissa yhdistelemään aikaisemman mallin eri osia, koska mitättömyysvaatimuksen tekijän on esitettävä täydellinen kuva tästä aikaisemmasta mallista (ks. vastaavasti muutoksenhaun johdosta annetun tuomion 64, 65 ja 69 kohta).
111 Lisäksi on korostettava, että aikaisempaan malliin vetoamisen osalta mitättömyysmenettelyssä ei ole merkitystä sillä, mitä rekisteröintihakemuksessa tarkoitettujen tuotteiden alaa rekisteröintihakemus koskee, kuten ei myöskään mallin suojan laajuuden osalta loukkauskanteen yhteydessä, kun otetaan huomioon asetuksen N:o 6/2002 36 artiklan 6 kohta. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan riidanalaisen mallin asiantuntevalta käyttäjältä ei siis edellytetä, että hän tuntee tuotteen, johon aikaisempi malli sisältyy tai johon sitä sovelletaan (ks. vastaavasti muutoksenhaun johdosta annetun tuomion 134 kohta). Toisin sanoen eri tuotteeseen kuin siihen, jota riidanalainen malli koskee, sisältyvä aikaisempi malli on lähtökohtaisesti merkityksellinen aikaisempi malli arvioitaessa riidanalaisen mallin yksilöllistä luonnetta asetuksen N:o 6/2002 6 artiklassa tarkoitetulla tavalla.
112 Riidanalaisen mallin osalta tuotteen näkymättömiä ominaisuuksia, jotka eivät liity sen ulkomuotoon, ei voida ottaa huomioon sen ratkaisemisessa, voiko riidanalainen malli saada suojaa (ks. vastaavasti tuomio 9.9.2014, Biscuits Poult v. SMHV – Banketbakkerij Merba (Keksi), T‑494/12, EU:T:2014:757, 29 kohta).
113 Mitä tulee kyseisten mallien vertailuun, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan mallin yksilöllinen luonne seuraa asiantuntevan käyttäjän saamasta erilaisesta yleisvaikutelmasta tai déjà vu ‑vaikutelman puuttumisesta suhteessa olemassa oleviin aiempiin malleihin, kun ei oteta huomioon eroja, jotka ovat riittämättömiä vaikuttamaan mainittuun kokonaisvaikutelmaan, vaikka ne ylittävät epäolennaiset yksityiskohdat, mutta otetaan huomioon erot, jotka riittävät luomaan erilaiset kokonaisvaikutelmat (ks. tuomio 13.6.2019, Ajoneuvoissa käytettävä ilmoituskotelo, T‑74/18, EU:T:2019:417, 83 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
114 Kyseisten mallien luomien kokonaisvaikutelmien vertailun on oltava synteettinen, eikä siinä voida rajoittua samankaltaisuuksien ja eroavuuksien analyyttiseen luettelemiseen. Tämän vertailun perusteeksi on otettava riidanalaisessa mallissa julkisiksi tulleet ominaispiirteet ja sen on koskettava pelkästään suojattuja ominaispiirteitä ottamatta huomioon suojan ulkopuolelle jätettyjä – erityisesti teknisiä – ominaispiirteitä. Vertailun tulee lähtökohtaisesti kohdistua malleihin sellaisina kuin ne on rekisteröity, eikä mitättömyysvaatimuksen esittäjältä voida vaatia riidanalaisen mallin rekisteröintihakemukseen sisältyvään graafiseen esitykseen rinnastettavaa esitystä siitä mallista, johon vaatimuksessa vedotaan (ks. tuomio 13.6.2019, Ajoneuvoissa käytettävä ilmoituskotelo, T‑74/18, EU:T:2019:417, 84 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
115 Kantajan neljättä, viidettä ja kuudetta kanneperustetta on tutkittava tämän oikeuskäytännön valossa sen jälkeen, kun kyseiset mallit on esitetty yksitellen ja kun on palautettu mieleen arviot, jotka valituslautakunta on esittänyt riidanalaisen päätöksen 98–112 kohdassa.
Kyseisten mallien esittäminen yksitellen ja riidanalainen päätös
116 Kyseiset mallit on esitetty seuraavasti, ja rekisteröinnin DM/059828 kattamia kuutta mallia on tarkasteltava erikseen siltä osin kuin kukin niistä muodostaa kompaktin aikaisemman mallin, jollei neljännen kanneperusteen tutkimisesta muuta johdu (ks. edellä 128–147 kohta) (ks. edellä 109 kohta):
25.1 25.2 25.3 | |