CURIA - Documents

Home > Search form > List of results > Documents

Start printing

Language of document : ECLI:EU:T:2014:547

Asia T‑286/09

(julkaistu otteina)

Intel Corp.

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö – Mikroprosessorimarkkinat – EY 82 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan rikkomisen toteava päätös – Uskollisuusalennukset – Rajoitukset, joita ei ole peitelty – Väärinkäytön luonnehtiminen – Yhtä tehokkaan kilpailijan tarkastelu – Komission kansainvälinen toimivalta – Komission tutkimisvelvollisuus – Rajat – Puolustautumisoikeudet – Hyvän hallinnon periaate – Kokonaisstrategia – Sakot – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen – Vuoden 2006 suuntaviivat sakkojen laskennasta

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu seitsemäs jaosto) 12.6.2014 ?II – 0000

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu seitsemäs jaosto) 12.6.2014

1. Tuomioistuinmenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Kannekirjelmään liitetyt kirjelmät – Asiakirjan laajuus – Esittäminen osittain otteina – Sallittavuus – Vaatimus koko asiakirjan jättämisestä kirjaamoon – Soveltamisala – Noudattamatta jättäminen – Korjaamismahdollisuus

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artikla; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 43 artiklan 5 kohta)

2. Perusoikeudet – Syyttömyysolettama – Kilpailualaa koskeva menettely – Sovellettavuus

(EU 6 artiklan 2 kohta; EY 82 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla ja 48 artiklan 1 kohta)

3. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jolla todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Todistelutapa – Turvautuminen todisteiden kokonaisuuteen – Sovellettavuus määräävän markkina-aseman väärinkäytön alaan liittyvässä menettelyssä (EY 81 ja EY 82 artikla; neuvoston asetus N:o 1/2003)

4. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Todistelutapa – Turvautuminen todisteiden kokonaisuuteen – Yksittäisiltä todisteilta vaadittavan todistusvoiman aste – Rikkomisen tapahtumisen kiistävien yritysten todistukselliset velvollisuudet

(EY 81 ja EY 82 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla)

5. Määräävä markkina-asema – Määräävässä asemassa olevan yrityksen myöntämät alennukset – Alennusten kolme luokkaa – Paljousalennukset – Yksinosto- tai uskollisuusalennukset – Alennukset, joilla on uskollisuutta edistävä vaikutus – Väärinkäytön luonteisuus – Arviointiperusteet

(EY 82 artikla)

6. Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Yksinosto- tai uskollisuusalennukset – Tämän alennusjärjestelmän luonteelle ominainen väärinkäyttö – Kyky rajoittaa kilpailua ja syrjäyttämisvaikutus – Välttämättömän kauppakumppanin roolin arviointi – Velvollisuutta analysoida tapauksen olosuhteita ei ole – Olosuhteet, joilla ei ole merkitystä

(EY 82 artikla)

7. Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Yksinosto- tai uskollisuusalennukset – Tämän alennusjärjestelmän luonteelle ominainen väärinkäyttö – Kyky rajoittaa kilpailua ja syrjäyttämisvaikutus – As efficient competitor -testi

(EY 82 artikla)

8. Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Peittelemättömät rajoitukset – Maksujen suorittaminen vastikkeeksi kilpailijan tuotteen markkinoille saattamiselle asetetuista rajoituksista on väärinkäyttöä tarkoituksensa vuoksi – Kyky rajoittaa kilpailua

(EY 82 artikla)

9. Kilpailu – Unionin kilpailusäännöt – Alueellinen soveltamisala – Komission toimivalta – Hyväksyttävyys kansainvälisen oikeuden näkökulmasta – Toimeenpano tai väärinkäytöksi katsotut vaikutukset ETA:ssa – Vaihtoehtoiset tavat – Välittömään, huomattavaan ja ennakoitavissa olevaan vaikutukseen liittyvä peruste – Arviointi – Määräävässä asemassa olevan yrityksen asiakkaan kyseisten menettelytapojen toteuttamisen huomioon ottaminen – Sallittavuus

(EY 82 artikla)

10. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Väitetiedoksianto – Kirjallisten huomautusten jättämiselle asetettu määräaika – Myöhästynyt kuulemispyyntö – Oikeuden menettäminen – Velvollisuutta kuulemiseen ei ole

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 1 ja 2 kohta ja 33 artiklan 1 kohdan c alakohta; komission asetuksen N:o 773/2004 10 artiklan 2 kohta ja 12 artikla)

11. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Kohde – Puolustukselle hyödylliset asiakirjat – Arvioinnin kuulumista yksinomaan komissiolle ei voida hyväksyä – Velvollisuus antaa kaikki asiaan liittyvät asiakirjat tutustuttaviksi – Soveltaminen sisäisiin tai luottamuksellisiin asiakirjoihin

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 2 kohta; komission asetuksen N:o 773/15 15 artiklan 2 kohta)

12. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Hyvän hallinnon periaate – Huolellisuus- ja puolueettomuusvelvollisuus – Komission velvollisuus hankkia tiettyjä asiakirjoja tutkimuksen kohteena olevan yrityksen pyynnöstä – Edellytykset

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohta; neuvoston asetus N:o 1/2003; komission asetus N:o 773/2004)

13. Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Yksinosto- tai uskollisuusalennukset – Muodollisen yksinostoehdon puuttuminen – Todistelutapa – Asiakkaan sisäiset odotukset –Sallittavuus – Edellytys

(EY 82 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla)

14. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission toimivalta – Valtuudet lausumien vastaanottamiseen – Tutkimuksen kohteeseen liittyvät lausumat – Muodollisten kuulemisten ja epämuodollisten kuulemisten erottaminen toisistaan – Seuraukset – Velvollisuus tallentaa kokouksissa tai puhelinkeskusteluissa vastaanotetut lausumat – Edellytykset

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 19 artiklan 1 kohta; komission asetuksen N:o 773/2004 3 artiklan 1 ja 3 kohta)

15. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö – Todistelutapa – Määräävässä asemassa olevan yrityksen asiakkaana olevan ulkopuolisen yrityksen lausumat – Todistusarvo

(EY 81 ja EY 82 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla)

16. Kilpailu – Sakot – Useita rikkomisia – Yhden yhteisen sakon määräämisen hyväksyttävyys – Komissiolla ei ole velvollisuutta yksilöidä, miten se on ottanut huomioon kunkin sääntöjenvastaisista osatekijöistä

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 2006/C 210/02)

17. Kilpailu – Sakot – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Asiaa koskevat säännökset – Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta – Komissiolle kyseisellä artiklalla annettu harkintavalta – Komission antamat uudet sakkojen laskentaa koskevat suuntaviivat – Rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta ja oikeusvarmuuden periaatetta ei ole loukattu

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonanto 2006/C 210/02)

18. Kilpailu – Unionin kilpailusäännöt – Rikkomiset – Kilpailusääntöjen rikkominen tahallisesti tai tuottamuksellisesti – Käsite – Määräävässä asemassa oleva yritys panee toimeen kilpailunvastaisia menettelytapoja myöntämällä yksinostoalennuksia ja asettamalla peittelemättömiä rajoituksia – Kuuluminen käsitteen alaan

(EY 82 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta)

19. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Komission kilpailun alalla tekemiin päätöksiin kohdistuva tuomioistuinvalvonta – Laillisuusvalvonta ja täysi harkintavalta niin oikeudellisten seikkojen kuin tosiseikkojen osalta – Ei ole loukattu

(SEUT 261 ja SEUT 263 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan ja 52 artiklan 3 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 31 artikla)

20. Kilpailu – Sakot – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Yhdenvertaisen kohtelun periaate – Komission päätöskäytäntö – Viitteellisyys

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta)

21. Kilpailu – Sakot – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Perusteita koskevan pakottavan tai tyhjentävän luettelon puuttuminen – Komission harkintamarginaali – Rikkomisella markkinoihin olevan todellisen vaikutuksen huomioon ottaminen – Ulottuvuus

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 22 kohta )

1. Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 43 artiklan 5 kohdasta ilmenee, että jos oikeudenkäyntiasiakirjaan on sen laajuuden vuoksi liitetty ainoastaan otteita, koko asiakirja tai sen täydellinen jäljennös on jätettävä kirjaamoon.

Sitä vastoin tässä artiklassa ei vaadita, että kaikki muutkin asiakirjat, joihin oikeudenkäyntiasiakirjaan liitetyssä asiakirjassa viitataan, jätettäisiin myös kirjaamoon.

Vaikka kyseistä säännöstä olisi tulkittava siten, että siinä asianosaisille asetetaan velvollisuus jättää kirjaamoon täydellinen versio kaikista niistä asiakirjoista, joista ne toimittavat otteita oikeudenkäyntiasiakirjan liitteinä, tämän velvollisuuden laiminlyöminen on joka tapauksessa mahdollista korjata.

(ks. 53, 55 ja 57 kohta)

2. Ks. tuomion teksti.

(ks. 62 ja 63 kohta)

3. Vaikka komission on kilpailusääntöjen rikkomista koskevassa menettelyssä esitettävä täsmälliset ja yhtäpitävät todisteet näyttääkseen toteen kyseisen rikkomisen, kaikkien komission toimittamien todisteiden ei tarvitse välttämättä täyttää näitä edellytyksiä kaikkien rikkomisen osatekijöiden osalta. Riittää, että todisteiden kokonaisuus, johon komissio vetoaa, kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna vastaa tätä vaatimusta, kuten EY 81 artiklan täytäntöönpanoa koskevasta oikeuskäytännöstä ilmenee. Tätä periaatetta sovelletaan myös asioissa, joissa on kyse EY 82 artiklan täytäntöönpanosta.

(ks. 64 kohta)

4. Ks. tuomion teksti.

(ks. 65–67, 542, 1525, 1528, 1529 ja 1547 kohta)

5. Määräävässä markkina-asemassa oleva yritys syyllistyy kilpailun alalla EY 82 artiklassa tarkoitettuun määräävän aseman väärinkäyttöön, kun se sitoo ostajia – vaikka näiden omasta pyynnöstä – niin, että nämä sitoutuvat hankkimaan tai lupaavat hankkia yksinomaan kyseiseltä yritykseltä koko tarvitsemansa määrän tai huomattavan osan siitä, riippumatta siitä, asetetaanko kyseinen velvoite sellaisenaan vai annetaanko sen vastineena alennuksia. Samoin on silloin, kun kyseinen yritys soveltaa joko ostajien kanssa tekemiensä sopimusten nojalla tai yksipuolisesti uskollisuusalennusjärjestelmää eli hyvityksiä, joiden myöntäminen edellyttää sitä, että asiakas – riippumatta ostojensa rahallisesta arvosta, olipa se huomattava tai vähäinen – hankkii kaikki tarvitsemansa tuotteet tai huomattavan osan niistä kyseiseltä määräävässä asemassa olevalta yritykseltä, vaikkei ostajaa sidokaan mainittuun yritykseen muodollinen velvoite

Silloin kun sen, että määräävässä asemassa oleva yritys myöntää alennuksia, katsotaan olevan väärinkäyttöä, on syytä tehdä ero kolmen alennuksen välillä.

Paljousalennusjärjestelmillä (paljousalennukset), jotka liittyvät yksinomaan määräävässä asemassa olevalta yritykseltä suoritettujen ostojen määrään, ei yleensä katsota olevan EY 82 artiklassa kiellettyä markkinat sulkevaa vaikutusta. Jos toimitetun määrän lisäys alentaa tavarantoimittajan kustannuksia, tällä on oikeus siirtää tämä alennus asiakkaalleen edullisemman hinnan muodossa. Paljousalennusten katsotaan siten heijastavan määräävässä asemassa olevan yrityksen saamia tehokkuusetuja ja suurtuotannon etuja.

Toiseksi on olemassa myös alennuksia, joiden myöntämiseen liittyy ehto, jonka mukaan asiakas hankkii kaikki tarvitsemansa määrät tai huomattavan osan niistä määräävässä asemassa olevalta yritykseltä. Kyse on ”uskollisuusalennuksista Hoffmann-La Roche-oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla”, toisin sanoen ”yksinostoalennuksista”. Tätä ilmausta käytetään myös alennuksista, joihin ei liity 100 prosenttisia hankintoja koskevaa ehtoa vaan ehto, jonka mukaan asiakas hankkii huomattavan osan tarvitsemistaan määristä määräävässä asemassa olevalta yritykseltä. Tällaiset yksinostoalennukset, joita määräävässä asemassa oleva yritys soveltaa, ovat yhteensoveltumattomia sen tavoitteen kanssa, että kilpailun yhteismarkkinoilla tulisi olla vääristymätöntä, koska nämä sitoumukset eivät perustu – poikkeuksellisia tilanteita lukuun ottamatta – tämän taloudellisen edun perustelluksi tekevään taloudelliseen suoritukseen, vaan niiden tarkoituksena on poistaa ostajalta mahdollisuus valita hankintalähteensä tai rajoittaa tätä mahdollisuutta sekä estää toisten tuottajien markkinoille pääsy.

Kolmanneksi on muitakin alennusjärjestelmiä, joissa taloudellisen kannustimen myöntämiseen ei liity suoraan ehtoa siitä, että hankinnat tehdään yksinomaan tai lähes yksinomaan määräävässä asemassa olevalta yritykseltä, mutta joissa alennuksen myöntämismekanismilla voi olla myös uskollisuutta edistävä vaikutus. Tähän alennusryhmään kuuluvat muun muassa järjestelmät, joissa alennukset ovat riippuvaisia myyntitavoitteiden toteutumisesta yksittäistapauksissa ja joissa kyse ei ole yksinostoalennuksista, koska niihin ei liity mitään yksinoikeussitoumusta tai sitoumusta kattaa tarpeet tietyiltä osin määräävässä asemassa olevalta yritykseltä. Kun tutkitaan sitä, onko tällaisen alennuksen soveltaminen määräävän aseman väärinkäyttöä, on arvioitava olosuhteita, erityisesti alennuksen myöntämisperusteita ja -tapaa, kokonaisuudessaan ja tutkittava, pyritäänkö tällä alennuksella mihinkään sen hyväksyttäväksi tekevään taloudelliseen suoritukseen perustumattomana etuna poistamaan ostajalta mahdollisuus valita hankintalähteensä tai rajoittamaan tätä mahdollisuutta, estämään kilpailijoilta markkinoille pääsy taikka vahvistamaan määräävää markkina-asemaa vääristyneellä kilpailulla.

(ks. 72–78 kohta)

6. Kilpailun alalla yksinostoalennuksen luonnehtiminen väärinkäytöksi ei riipu asianomaisen asian tosiseikkojen analyysistä, jolla mahdollinen syrjäyttämisvaikutus pyrittäisiin osoittamaan.

Olosuhteita kokonaisuudessaan on siten oikeuskäytännön mukaan tarpeen arvioida ainoastaan silloin, kun alennuksilla on mahdollisesti uskollisuutta lisäävä vaikutus, mutta tilanne ei ole tämä silloin, kun kyse on yksinostoalennuksista. Tätä lähestymistapaa voidaan perustella sillä, että määräävässä asemassa olevan yrityksen myöntämillä yksinostoalennuksilla pystytään jo niiden luonteen puolesta rajoittamaan kilpailua.

Se, että asiakkaat pystytään sitomaan määräävässä asemassa olevaan yritykseen, on yksinostoalennusten erottamaton osa. Kun määräävässä asemassa oleva yritys myöntää alennuksia vastineena siitä, että koko asiakkaan tarvitsema määrä tai merkittävä osa siitä hankitaan siltä, tämä merkitsee sitä, että määräävässä asemassa oleva yritys myöntää taloudellisen edun, jolla pyritään estämään se, että asiakkaat tekevät hankintoja kilpailevilta tuottajilta. Tämän asian olosuhteita ei ole siten tarpeen tarkastella sen määrittämiseksi, onko tällä alennuksella taipumusta estää asiakkaita tekemästä hankintoja kilpailijoilta. Syrjäyttämisvaikutus ei aiheudu ainoastaan silloin, kun kilpailijoiden pääsy markkinoille tehdään mahdottomaksi, vaan myös silloin, kun kyseisten kilpailijoiden pääsyä markkinoille vaikeutetaan. Määräävässä asemassa olevan yrityksen antamalla taloudellisella kannustimella, jolla asiakasta kannustetaan olemaan tekemättä hankintoja sen kilpailijoilta sen asiakkaan kysynnän osalta, johon yksinostoehto liittyy, pystytään jo sen luonteen puolesta vaikeuttamaan kilpailijoiden pääsyä markkinoille. Tällaisen kannustimen olemassaolo ei riipu siitä, onko alennuksia tosiasiassa vähennetty tai onko ne poistettu, jos niiden myöntämiselle asetettua yksinostoehtoa on rikottu. Tältä osin näet riittää, että määräävässä asemassa oleva yritys antaa asiakkaalle sen vaikutelman, että tilanne olisi tämä. Merkitystä on niillä seikoilla, joita asiakas saattoi määräävässä asemassa olevan yrityksen ilmaiseman perusteella tilaukset tehdessään odottaa, eikä tämän yrityksen tosiasiallisella reaktiolla asiakkaan päätökseen vaihtaa hankintalähdettään.

Vahvalle määräävälle asemalle on ominaista se, että suuri osa kysynnästä on sellaista, että määräävässä asemassa olevan yrityksen toimittamalle tuotteelle ei ole sopivaa korvaavaa tuotetta. Määräävässä asemassa oleva toimittaja on siten suuressa määrin välttämätön kauppakumppani. Välttämättömän kauppakumppanin asemasta johtuu, että asiakkaat joka tapauksessa ostavat määräävässä asemassa olevalta yritykseltä osan tarvitsemistaan määristä (kilpailun ulkopuolelle kuuluva osa). Määräävässä asemassa olevan yrityksen kilpailija ei siten voi ryhtyä kilpailemaan asiakkaan kaikista hankinnoista vaan pelkästään siitä kysynnästä, joka ylittää kilpailun ulkopuolelle kuuluvan osan (kilpailun piiriin kuuluva osa). Kilpailun piiriin kuuluva osa kysynnästä on siten se osa asiakkaan tarvitsemasta määrästä, jonka asiakas voi realistisesti siirtää tietyllä aikavälillä määräävässä asemassa olevan yrityksen kanssa kilpailevalle yritykselle. Sillä, että määräävässä asemassa oleva yritys myöntää yksinostoalennuksia, vaikeutetaan kilpailijan mahdollisuuksia toimittaa määräävässä asemassa olevan yrityksen asiakkaille omia tuotteitaan. Jos määräävässä asemassa olevan yrityksen asiakas näet tekee hankintoja kilpailijoilta jättäen noudattamatta yksinostoehtoa tai sitä lähestyvää ehtoa, vaarana on, että asiakas menettää paitsi tälle kilpailijalle siirrettyjä osia koskevan alennuksen myös yksinostoalennuksen kokonaisuudessaan.

Houkuttelevan tarjouksen tehdäkseen määräävässä asemassa olevan yrityksen kilpailijan on siis paitsi tarjottava houkuttelevat ehdot niistä osista, joita se voi tarjota asiakkaalle itse, mutta sen on tarjottava asiakkaalle lisäksi korvausta yksinostoalennuksen menetyksestä. Houkuttelevan tarjouksen tehdäkseen kilpailijan on siten annettava vain kilpailun piiriin kuuluvasta osasta alennus, jonka määräävässä asemassa oleva yritys myöntää koko tai lähes koko asiakkaan tarvitsemasta määrästä, kilpailun ulkopuolelle kuuluva osa mukaan lukien. Se, että välttämätön kauppakumppani myöntää yksinostoalennuksen, tekee siten kilpailijan mahdollisuudet tehdä tarjous houkuttelevaan hintaan ja päästä markkinoille rakenteellisesti vaikeammaksi. Määräävässä asemassa oleva yritys voi yksinostoalennuksen myöntämisen myötä käyttää hyväkseen taloudellista valtaansa, joka liittyy kilpailun ulkopuolelle kuuluvaan osaan asiakkaan kysynnästä, saadakseen itselleen myös kilpailun piiriin kuuluvan osan, ja se voi siten vaikeuttaa kilpailijan pääsyä markkinoille.

Kun kyse on tällaisesta kaupallisesta välineestä, alennuksen konkreettisista vaikutuksista kilpailuun ei ole tarpeen tehdä analyysiä eikä osoittaa myöskään menettelytapojen ja konkreettisten markkinavaikutusten välistä syy–seuraus-suhdetta.

Lopuksi se, että määräävässä asemassa olevan yrityksen myöntämät yksinostoalennukset koskivat mahdollisesti pientä osaa kyseisistä markkinoista, ei ole omiaan sulkemaan pois niiden sääntöjenvastaisuutta, koska huomattavaa vaikutusta tai vähimmäiskynnystä ei oteta huomioon EY 82 artiklaa sovellettaessa. Lisäksi asiakkailla, joiden osalta markkinat on suljettu, pitäisi olla mahdollisuus hyötyä täysimääräisesti kaikesta mahdollisesta kilpailusta markkinoilla, ja kilpailijoiden pitäisi kyetä kilpailemaan laadulla koko markkinoilla eikä vain niiden jollakin osalla. Määräävässä asemassa oleva yritys ei voi siten perustella yksinostoalennusten myöntämistä tietyille asiakkaille sillä, että kilpailijat voivat toimittaa vapaasti tavaroita muille asiakkaille. Samoin määräävässä asemassa oleva yritys ei voi perustella alennusten myöntämistä sillä ehdolla, että asiakas tekee hankinnat lähes yksinomaan siltä tietyllä markkinasegmentillä, sillä, että tällä asiakkaalla on vapaus tehdä hankintoja kilpailijoilta muiden markkinasegmenttien tarpeitaan varten.

(ks. 80, 84–86, 88, 91–93, 103, 104, 116, 117, 132 ja 527 kohta)

7. Riidanalaisessa päätöksessä tehdyssä taloudellisessa analyysissä siitä, pystytäänkö alennuksilla sulkemaan markkinoilta kilpailija, joka olisi yhtä tehokas kuin määräävässä asemassa oleva yritys (as efficient competitor -testi tai AEC-testi), on otettu lähtökohdaksi se seikka, jonka mukaan yhtä tehokkaan kilpailijan, joka pyrkii saamaan itselleen tilauksista kilpailun piiriin kuuluvan osan, josta on siihen asti huolehtinut määräävässä ja välttämättömän kauppakumppanin asemassa oleva yritys, on tarjottava asiakkaalle korvausta yksinostoalennuksesta, jonka asiakas menettäisi, jos se ostaisi yksinostoehdossa tai sitä lähenevässä ehdossa määriteltyä osaa pienemmän osan. AEC-testillä pyritään määrittämään, pystyykö määräävässä asemassa olevan yrityksen kanssa yhtä tehokas kilpailija, jolle aiheutuu samat kustannukset kuin määräävässä asemassa olevalle yrityksille, kattamaan tässä tapauksessa aina omat kustannuksensa.

Vaikka käsiteltävänä olevan asian olosuhteiden arviointi olisikin tarpeen yksinostojärjestelmän mahdollisten kilpailunvastaisten vaikutusten osoittamiseksi, niitä ei olisi kuitenkaan tarpeen osoittaa AEC-testiä käyttämällä. Kyseisellä testillä on mahdollista todentaa vain olettamus siitä, että kilpailijoiden pääsy markkinoille on tehty mahdottomaksi, mutta ei torjua olettamusta siitä, että pääsyä kyseisille markkinoille on vaikeutettu. Negatiivinen tulos merkitsee toki sitä, että yhtä tehokkaan kilpailijan on taloudellisesti mahdotonta saada itselleen kilpailun piiriin kuuluvaa osaa asiakkaan kysynnästä. Tarjotakseen asiakkaalle korvausta yksinostoalennuksen menettämisestä kyseinen kilpailija olisi pakotettu myymään tuotteitaan hinnalla, jolla se ei kykenisi kattamaan edes omia kulujaan. Positiivinen tulos merkitsee kuitenkin vain sitä, että yhtä tehokas kilpailija kykenee kattamaan omat kulunsa. Tämä ei merkitse kuitenkaan sitä, että syrjäyttämisvaikutusta ei olisi. Yksinostoalennusmekanismi on silti omiaan vaikeuttamaan määräävässä asemassa olevan yrityksen kilpailijoiden pääsyä markkinoille, vaikka tämä pääsy ei olekaan taloudellisesti mahdotonta.

(ks. 141, 146 ja 150 kohta)

8. Kilpailun alalla menettelytavat, joita kutsutaan ”peittelemättömiksi rajoituksiksi” ja joilla määräävässä asemassa olevan yrityksen asiakkaille suoritetaan maksuja, jotta ne lykkäisivät kilpailijan tuotteiden markkinoille saattamista, peruuttaisivat sen tai tavalla tai toisella rajoittaisivat sitä, saattavat vaikeuttaa kyseisen kilpailijan pääsyä markkinoille ja heikentää kilpailurakennetta. Tällaisten menettelytapojen toimeenpano on EY 82 artiklassa tarkoitettua määräävän aseman väärinkäyttöä.

Ensinnäkin syrjäyttämisvaikutus ei aiheudu ainoastaan silloin, kun kilpailijoiden pääsy markkinoille tehdään mahdottomaksi, vaan myös silloin, kun kyseisten kilpailijoiden pääsyä markkinoille vaikeutetaan. Toisekseen EY 82 artiklan soveltamista varten kilpailunvastaisen tavoitteen ja vaikutusten toteennäyttäminen voivat toisinaan olla limittäiset. Jos nimittäin osoitetaan, että määräävässä asemassa olevan yrityksen menettelytavalla pyrittiin rajoittamaan kilpailua, kyseinen menettelytapa on myös omiaan vaikuttamaan tällä tavoin. Ainoa intressi, joka määräävässä asemassa olevalla yrityksellä voi olla, kun se estää kohdistetulla tavalla tietyn kilpailijan tuotteeseen pohjautuvien tuotteiden kaupanpitämisen, on kyseisen kilpailijan vahingoittaminen.

Määräävässä asemassa olevalla yrityksellä on erityinen velvollisuus olla toiminnallaan rajoittamatta toimivaa ja vääristymätöntä kilpailua yhteismarkkinoilla muilla kuin laatukilpailussa käytettävillä keinoilla. Siinä, että asiakkaille suoritetaan maksuja vastineena siitä, että tietyn kilpailijan tuotteeseen pohjautuvien tuotteiden kaupanpitämiselle asetetaan rajoituksia, ei selvästikään ole kyse laatukilpailusta.

Se, katsotaanko peittelemättömän rajoituksen olevan väärinkäyttöä, riippuu ainoastaan siitä, pystytäänkö sillä rajoittamaan kilpailua, joten konkreettisten markkinavaikutusten tai syy–seuraus-suhteen osoittamista ei edellytetä.

(ks. 198, 201–207 ja 212 kohta)

9. Kun komission toimivaltaa perustellaan kansainvälisen oikeuden sääntöjen perusteella, riittää, että osoitetaan joko menettelytapojen määrätyt (välittömät, huomattavat ja ennakoitavissa olevat) vaikutukset tai niiden toimeenpano Euroopan talousalueella (ETA). Nämä tavat ovat siis vaihtoehtoisia eivätkä kumulatiivisia.

Komissio ei ole velvollinen osoittamaan konkreettisia vaikutuksia perustellakseen toimivaltaansa kansainvälisen oikeuden näkökulmasta. Komissiota ei voida määrätä passiiviseen rooliin silloin, kun tosiasiallisen kilpailun rakenteeseen yhteismarkkinoilla kohdistuu uhka, ja komissio voi siten toimia myös tapauksissa, joissa uhka ei tai ei vielä ole toteutunut.

Kun tutkitaan sitä, ovatko väärinkäytön vaikutukset unionissa huomattavia, yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun rikkomiseen kuuluvia eri toimintoja ei ole syytä arvioida irrallaan muista. Päinvastoin on riittävää, että yhtenä kokonaisuutena pidettävällä rikkomisella kokonaisuudessaan tarkasteltuna saattaa olla huomattavia vaikutuksia. Ei voida näet sallia, että yritykset voisivat välttyä kilpailusääntöjen soveltamiselta siten, että ne yhdistävät useita samaan tavoitteeseen tähtääviä toimintoja, joista yksikään ei irrallaan muista tarkasteltuna ole omiaan aiheuttamaan huomattavia vaikutuksia unionissa mutta jotka yhdessä tarkasteltuina ovat omiaan aiheuttamaan tällaisia vaikutuksia.

Silloin kun on kyse ETA-alueella aiheutuvien huomattavien vaikutusten määrittämisestä, myös markkinoiden rakenteen muutokset on otettava huomioon. Kilpailijan kilpailukyvyttömäksi tekemisestä on omiaan aiheutumaan seurauksia kilpailun rakenteelle sisämarkkinoilla, mutta myös sellaisella toiminnalla voi olla vaikutuksia tosiasiallisen kilpailun rakenteeseen yhteismarkkinoilla, joka on omiaan heikentämään kantajan ainoan maailmanlaajuisesti merkittävän kilpailijan asemaa. Näin ollen määräävässä asemassa olevan yrityksen toiminnan, jolla se maailmanlaajuisesti estää kilpailijansa pääsyn tärkeimpien myyntikanavien käyttäjäksi, vaikutuksia on pidettävä huomattavina sen vuoksi, että niistä aiheutuu potentiaalisia vaikutuksia kilpailun rakenteeseen sisämarkkinoilla.

Kyseisten menettelytapojen toimeenpano unionissa riittää, jotta sillä voidaan perustella komission toimivalta kansainvälisen oikeuden perusteella. Siinä tapauksessa, että määräävän aseman väärinkäyttö pitää sisällään sen, että määräävässä asemassa olevan yrityksen asiakkaalle on myönnetty taloudellinen kannustin, jolla sitä on rohkaistu lykkäämään kyseisen yrityksen kilpailijan tuotteella varustetun tietyn tuotteen markkinoille saattamista koko maailmassa, ja sen, että suoritettaviin maksuihin liittynyt ehto oli siten tarkoitettu toimeenpantavaksi sen asiakkaan toimilla koko maailmassa ETA-alue mukaan lukien, olisi keinotekoista ottaa huomioon pelkästään määräävässä asemassa olevan yrityksen itsensä toimeenpanemat menettelytavat. Päinvastoin huomioon on otettava myös se, että sen asiakas toimeenpanee ne. Sitä, että määräävässä asemassa olevan yrityksen asiakas pidättäytyy tässä yhteydessä myymästä tiettyä tuotetta ETA-alueella tiettynä ajanjaksona, on pidettävä peittelemättömän rajoituksen toimeenpanemisena.

(ks. 236, 243, 244, 251, 252, 268, 270, 273–275, 301 ja 305–307 kohta)

10. EY 81 ja EY 82 artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta annetun komission asetuksen N:o 773/2004 12 artiklan mukaan yritys, jolle komissio on kilpailun alan hallinnollisessa menettelyssä osoittanut väitetiedoksiannon, menettää oikeutensa suulliseen kuulemiseen, jollei kyseinen yritys pyydä sitä kirjallisten huomautusten esittämiselle asetetussa määräajassa.

(ks. 323–326 kohta)

11. Ks. tuomion teksti.

(ks. 350–357 ja 623 kohta)

12. Komission asiana on lähtökohtaisesti päättää tavasta, jolla se suorittaa tutkimuksia kilpailuasiassa, ja päättää, mitkä asiakirjat sen on hankittava, jotta sillä olisi asiasta riittävän täydellinen kuva. Sille ei näin ollen ole syytä asettaa velvollisuutta hankkia kaikkia mahdollisia asiakirjoja, jotta se voisi varmistua siitä, että se on saanut haltuunsa kaikki asianosaisen puolesta mahdollisesti puhuvat seikat.

Jos komissiota pyydetään hankkimaan tiettyjä asiakirjoja, sillä on harkintavaltaa ratkaistessaan kysymyksen siitä, onko kyseiset asiakirjat syytä hankkia. Menettelyn osapuolilla ei ole ehdotonta oikeutta siihen, että komissio hankkii tietyt asiakirjat, koska komission – eikä kyseisten yritysten – asiana on päättää tavasta, jolla se suorittaa asiassa tutkimuksia.

Tietyissä olosuhteissa komissiolla voi olla velvollisuus hankkia tiettyjä asiakirjoja tutkimusten kohteena olevan yrityksen pyynnöstä. Tällainen komission velvollisuus voi tulla kyseeseen kuitenkin vain poikkeuksellisissa olosuhteissa.

Yhtäältä komission velvollisuus tutkia asia huolellisesti ja puolueettomasti ja toisaalta komission oikeus päättää tavasta, jolla se haluaa suorittaa tutkimuksia ja käyttää voimavarojaan varmistaakseen kilpailuoikeuden noudattamisen tehokkaasti, on kuitenkin asetettava keskinäiseen tasapainoon.

Komission velvollisuudelle hankkia yrityksen pyynnöstä tiettyjä asiakirjoja on sen edellytyksen lisäksi, että hallinnollisessa menettelyssä on esitetty tätä koskeva pyyntö, siten asetettava ainakin seuraavat neljä kumulatiivista edellytystä.

Ensimmäinen tälle velvollisuudelle asetettavista edellytyksistä se, että kyseisen yrityksen on tosiasiassa mahdotonta itse hankkia kyseessä olevia asiakirjoja tai antaa niiden sisällöstä tietoa komissiolle. Asianomaisen yrityksen asiana on siis osoittaa, että se on toteuttanut kaikki toimenpiteet hankkiakseen kyseessä olevat asiakirjat ja/tai saadakseen luvan käyttää niitä komission tutkimuksissa.

Toiseksi yrityksen on yksilöitävä asiakirjat, joiden hankkimista se komissiolta pyytää, niin täsmällisesti kuin sille on mahdollista, mikä edellyttää sitä, että yritys tekee yhteistyötä.

Kolmanneksi komission velvollisuus hankkia tutkimusten kohteena olevan yrityksen pyynnöstä tiettyjä asiakirjoja edellyttää sitä, että kyseessä olevilla asiakirjoilla on todennäköisesti huomattavaa merkitystä asianomaisen yrityksen puolustukselle. Komissiolla on harkintavalta päättää, ovatko asianosaisen puolesta väitetysti puhuvat asiakirjat merkitykseltään niin huomattavia, että komission on syytä hankkia ne, ja komissio voi hylätä pyynnön esimerkiksi sen vuoksi, että asianosaisen puolesta mahdollisesti puhuvat asiakirjat koskevat kysymyksiä, jotka eivät ole keskeisiä rikkomisen osoittamiseksi tarpeellisten toteamusten kannalta.

Neljänneksi komissio voi hylätä pyynnön erityisesti silloin, jos kyseiset asiakirjat ovat suhteettoman laajoja suhteessa siihen merkitykseen, jota niillä voi tutkimuksissa olla. Komissio voi tässä yhteydessä ottaa huomioon tarvittaessa sen, että kyseisten asiakirjojen hankkiminen ja analysoiminen voi viivästyttää asiassa tehtäviä tutkimuksia huomattavasti. Komissiolla on oikeus vertailla pyydettyjen asiakirjojen laajuutta ja yhtäältä sitä viivästystä, joka asiassa tehtäville tutkimuksille voi aiheutua näiden asiakirjojen hankkimisesta ja tutkimisesta, ja toisaalta sitä, kuinka suurta merkitystä niillä yrityksen puolustukselle mahdollisesti on.

(ks. 360–362, 371, 373–378, 380 ja 382 kohta)

13. Kun kilpailun alalla on kyse yksinostoalennusjärjestelmästä, johon ei liity muodollista yksinostoehtoa, komissio ei loukkaa oikeusvarmuuden periaatetta, kun se ottaa huomioon määräävässä asemassa olevan yrityksen asiakkaan sisäiset odotukset määrittääkseen kyseisen yrityksen oman menettelyn, jos nämä odotukset eivät ole perusteettomia.

(ks. 521–523 ja 525 kohta)

14. Asetuksen N:o 1/2003 19 artiklan 1 kohdan mukaan komissio voi kilpailun alan hallinnollisessa menettelyssä kuulla kaikkia luonnollisia tai oikeushenkilöitä, jotka suostuvat kuultaviksi tutkinnan kohteeseen liittyvien tietojen keräämistä varten. EY 81 ja EY 82 artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta annetun asetuksen N:o 773/2004 3 artiklassa edellytetään, että tähän säännökseen perustuvissa kuulemisissa noudatetaan tiettyjä muodollisuuksia.

Nämä säännökset eivät soveltamisalansa puolesta kuitenkaan kata kaikkia komission suorittamia tutkimusten kohteeseen liittyviä kuulemisia. On tehtävä ero komission edellä mainittujen säännösten nojalla suorittamien muodollisten kuulemisten ja epämuodollisten kuulemisten välillä.

Komissiolla on harkintavalta päättää, soveltaako se kuulemiseen asetuksen N:o 773/2004 3 artiklan muodollisia vaatimuksia. Kyseisiä säännöksiä ei siten sovelleta kaikkiin tutkimusten kohteeseen liittyviin kuulemisiin vaan ainoastaan niihin tapauksiin, joissa komission tavoitteena on kerätä niin asianosaisia vastaan kuin niiden puolesta puhuvia tietoja, joihin se voi tukeutua todisteena päätöksessään, jolla tietyt tutkimukset saatetaan päätökseen.

Jos komissio aikoo päätöksessään käyttää epämuodollisessa kuulemisessa sen tietoon saatettua, asianosaista vastaan puhuvaa seikkaa, sen on annettava väitetiedoksiannon adressaateille tilaisuus tutustua siihen ja tarvittaessa laadittava tässä tarkoituksessa kirjallinen asiakirja, joka sisällytetään asiakirja-aineistoon.

Komissio voi kuitenkin käyttää epämuodollisessa kuulemisessa saamiaan tietoja erityisesti pitävämpiä todisteita hankkiakseen ilman, että se antaa kyseiselle yritykselle tilaisuutta tutustua epämuodollisessa kuulemisessa saatuihin tietoihin.

Hyvän hallinnon periaatteesta voi yksittäistapauksen olosuhteista riippuen aiheutua, että komissiolla on velvollisuus tallentaa kokouksissa tai puhelinkeskusteluissa vastaanottamansa ilmoitukset. Tällöin komission velvollisuus tallentaa kokouksissa tai puhelinkeskusteluissa vastaanottamansa ilmoitukset sekä tällaisen velvollisuuden luonne ja laajuus riippuvat näiden tietojen sisällöstä. Komissio on velvollinen laatimaan tutkimusten kohteeseen liittyvistä olennaisista näkökohdista asianmukaisen asiakirja-aineiston, johon asianomaisilla yrityksillä on tilaisuus tutustua. Tämä päätelmä koskee kaikkia sellaisia seikkoja, joilla on selkeää merkitystä ja objektiivinen yhteys tutkimusten kohteeseen, siitä riippumatta, ovatko ne asianosaista vastaan vai sen puolesta puhuvia.

(ks. 613–617, 619 ja 620 kohta)

15. Kilpailun alalla ei ole syytä ottaa käyttöön yleistä sääntöä, jonka mukaan ulkopuolisen yrityksen lausuma, jossa määräävässä asemassa olevan yrityksen kerrotaan toteuttaneen tiettyä toimintaa, ei koskaan voi riittää yksinään EY 82 artiklan rikkomista merkitsevien tosiseikkojen osoittamiseksi. Yleisen säännön käyttöön ottaminen merkitsee vapaan todistusharkinnan periaatteesta poikkeamista. Tällainen sääntö on perusteltu, kun kyse on yrityksestä, joka ilmoittaa osallistuneensa EY 81 artiklan vastaiseen kartelliin, sillä tutkimusten kohteena olevalla yrityksellä tai yrityksellä, joka kääntyy komission puoleen saadakseen vapautuksen sakosta tai alennuksen sakon määrästä, voi olla taipumusta lieventää omaa vastuutaan rikkomisesta ja korostaa muiden yritysten vastuuta.

Tilanne on erilainen, kun kyse on lausumista, jotka on antanut ulkopuolinen yritys, joka toimii asiallisesti todistajana. Jos ei vaikuta siltä, että ulkopuolisella yrityksellä olisi mitään intressiä syyttää määräävässä asemassa olevaa yritystä virheellisin perustein, ulkopuolisen yrityksen lausuma voi lähtökohtaisesti riittää yksinään tällaisen rikkomisen osoittamiseksi.

(ks. 722–725 kohta)

16. Ks. tuomion teksti.

(ks. 1564–1591 kohta)

17. Ks. tuomion teksti.

(ks. 1598 kohta)

18. Siitä kysymyksestä, onko kilpailusääntöjä rikottu tahallisesti vai tuottamuksellisesti, jolloin niistä saatetaan asetuksen N :o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan perusteella määrätä seuraamukseksi sakko, on todettava, että tämä edellytys täyttyy, kun kysymyksessä olevan yrityksen olisi pitänyt tietää menettelynsä olevan kilpailua rajoittava, riippumatta siitä, tiesikö se rikkovansa perustamissopimuksen kilpailusääntöjä.

Yritys on tietoinen käyttäytymisensä kilpailua rajoittavasta luonteesta, kun se tunsi tosiseikat, joilla perustellaan sekä määräävän aseman toteamista merkityksellisillä markkinoilla että komission arviointia tämän aseman väärinkäytöstä.

Koska unionin tuomioistuimet ovat tuominneet useita kertoja sen, että määräävässä asemassa oleva yritys toteuttaa menettelytapoja, joilla myönnetään yksinostoehdosta riippuvia taloudellisia kannustimia ja koska ”peittelemättömien rajoitusten” luonnehtimista väärinkäytöksi ei voida pitää uutena, määräävässä asemassa oleva yritys ei ole voinut olla tietämätön tällaisen toimintansa kilpailua rajoittavasta luonteesta.

Kun on näytetty toteen, että määräävässä asemassa oleva yritys on toteuttanut kilpailunvastaisen kokonaisstrategian ja että se on yrittänyt salailla ainakin tiettyihin yrityksiin kohdistamiensa menettelytapojen kilpailunvastaisuutta, voidaan päätellä, että rikkominen on tehty vähintäänkin tuottamuksellisesti.

(ks. 1601–1603 kohta)

19. Ks. tuomion teksti.

(ks. 1609–1612 ja 1643 kohta)

20. Ks. tuomion teksti.

(ks. 1614, 1615 ja 1619 kohta)

21. Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohdan mukaan sakon suuruutta määrättäessä on otettava huomioon sekä rikkomisen vakavuus että sen kesto. Näin ollen merkityksellisten markkinoiden koko ei lähtökohtaisesti ole pakollinen tekijä vaan vain yksi merkityksellisistä tekijöistä arvioitaessa rikkomisen vakavuutta ja vahvistettaessa sakon määrää. Rikkomisen konkreettiset vaikutukset markkinoihin eivät lähtökohtaisesti ole pakollinen tekijä vaan vain yksi merkityksellisistä tekijöistä arvioitaessa rikkomisen vakavuutta ja vahvistettaessa sakon määrää. Lisäksi kilpailunvastaisen menettelytavan tarkoitukseen liittyvillä seikoilla voi olla sakon määrää vahvistettaessa suurempi merkitys kuin sen vaikutuksiin liittyvillä seikoilla.

Komissio ei asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 22 kohdan mukaan ole pääsääntöisesti velvollinen ottamaan huomioon rikkomisen konkreettista vaikutusta markkinoihin silloin, kun se vahvistaa tietyn osuuden myyntiarvosta vakavuuden perusteella, jos kyseisen osuuden määrää voidaan perustella muilla seikoilla, jotka ovat omiaan vaikuttamaan vakavuuden määrittelemiseen.

Jos komissio sitä vastoin katsoo asianmukaiseksi ottaa rikkomisen konkreettisen vaikutuksen markkinoihin huomioon tämän osuuden kasvattamiseksi, sen on esitettävä konkreettisia, uskottavia ja riittäviä tietoja, joiden perusteella voidaan arvioida, millainen todellinen vaikutus kilpailusääntöjen rikkomisella on saattanut olla kilpailuun mainituilla markkinoilla.

(ks. 1622, 1624 ja 1625 kohta)