Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (muutoksenhakujaosto)

16 päivänä joulukuuta 2010

Asia T-364/09 P

Giorgio Lebedef

vastaan

Euroopan komissio

Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Vuosiloma – Siirtäminen henkilöstön edustajan tehtäviin puolipäiväisesti – Luvaton poissaolo – Vuosilomaoikeuden vähentäminen – Henkilöstösääntöjen 60 artikla

Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-39/08, Giorgio Lebedef v. komissio, 7.7.2009 antaman tuomion (Kok. H., s. I-A-1-241 ja II-A-1-1305) kumoamista.

Ratkaisu: Valitus hylätään. Giorgio Lebedef vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Edustus – Henkilöstön edustajien suojelu – Ulottuvuus

(Henkilöstösääntöjen liitteessä II olevan 1 artiklan 6 alakohta)

2.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tuomion sellaista perustelua koskeva valitusperuste, joka ei ole tarpeen tuomiolauselman perustelemiseksi – Aiheeton valitusperuste

(SEUT 257 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I oleva 9 artikla)

3.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Oikeudellisen virheen määrittämättä jättäminen – Tutkimatta jättäminen

(SEUT 257 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I oleva 11 artikla; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohta)

4.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Perustelujen puutteellisuus – Virkamiestuomioistuimen käyttämät implisiittiset perustelut – Hyväksyttävyys – Edellytykset

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artikla ja liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohta)

1.      Henkilöstösääntöjen liitteessä II olevan 1 artiklan kuudennen kohdan toinen virke koskee henkilöstökomitean jäsenten ja niiden virkamiesten, jotka henkilöstökomitea on nimennyt henkilöstösäännöissä tarkoitettuihin toimielimiin tai yhteisön toimielinten perustamiin toimielimiin, oikeuksien turvaamista siten, että heitä suojellaan kaikelta haitalta, jota heille voi aiheutua heidän hoitaessaan tehtäviään henkilöstön henkilöstösääntöjen mukaisena edustajana. Tämän säännöksen ensimmäisessä virkkeessä pyritään helpottamaan virkamiesten osallistumista henkilöstön edustamiseen siten, että siinä sallitaan heidän toimia edustajana työaikana, joka tavallisesti käytetään heidän toimielimessään suorittamiinsa tavanomaisiin tehtäviin, eikä tämän työajan lisäksi.

Sen sijaan yhtäältä tämän säännöksen tarkoituksena eikä vaikutuksena ole se, että henkilöstön edustajina toimivia virkamiehiä, joita ei ole tätä varten siirretty tähän tehtävään, eivät koskisi muut henkilöstösäännöistä johtuvat velvollisuudet ja erityisesti henkilöstösääntöjen 60 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu velvollisuus. Virkamiehen on oltava koko ajan toimielimen käytettävissä. Toisaalta henkilöstösääntöihin perustuvien edustajan tehtävien hoitamisen pitäminen osana toimielimessä suoritettavia ”tavanomaisia tehtäviä” ei millään tavoin merkitse, että niitä hoitava virkamies on tämän vuoksi läsnä yksikössä, johon hänet on nimitetty, eikä sitä, että hänen ei katsottaisi olevan poissa kyseisestä yksiköstä. Tällainen tulkinta ei perustu henkilöstösääntöjen liitteessä II olevan 1 artiklan kuudennen kohdan sanamuotoon eikä tarkoitukseen.

(ks. 23 ja 24 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑110/99 ja T‑160/99, F v. parlamentti, 13.12.2000 (Kok. H., s. I‑A‑291 ja II‑1333, 64 kohta)

2.      Valituksessa esitetty peruste virkamiestuomioistuimen antaman tuomion sellaisia perusteluja vastaan, jotka eivät ole valituksen kohteena olevan ratkaisun välttämättömiä perusteluja, on tehoton ja se on hylättävä.

(ks. 31 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑355/08 P, De Fays v. komissio, 19.1.2010, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

3.      Unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevasta 11 artiklasta ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan c alakohdasta seuraa, että valituksessa on ilmoitettava täsmällisesti sekä se, miltä osin tuomion kumoamista vaaditaan, että ne oikeudelliset perusteet ja perustelut, joihin erityisesti halutaan vedota tämän vaatimuksen tueksi. Valitus, jossa ei esitetä lainkaan sellaisia väitteitä, joilla nimenomaisesti yksilöidään kyseessä olevaa tuomiota tai määräystä rasittava oikeudellinen virhe, ei täytä tätä edellytystä.

Lisäksi väitteet, jotka ovat liian yleisluonteisia ja epätäsmällisiä, jotta niitä voitaisiin arvioida oikeudellisesti, on katsottava väitteiksi, joiden tutkittavaksi ottamisen perusteet selvästi puuttuvat.

(ks. 32 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑290/08 P, Correia de Matos v. komissio, 10.2.2009, 18 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑100/08 P, Kerelov v. komissio, 6.5.2010, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

4.      Velvollisuus perustella tuomiot perustuu unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklaan, jota sovelletaan perussäännön liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohdan nojalla virkamiestuomioistuimeen. Virkamiestuomioistuimen tuomioiden on oltava riittävän perusteltuja, jotta unionin yleinen tuomioistuin voi harjoittaa laillisuusvalvontaansa. Tämän velvollisuuden ei kuitenkaan voida katsoa edellyttävän sitä, että sen on käsiteltävä yksityiskohtaisesti kaikkia kantajan esittämiä väitteitä varsinkaan silloin, kun nämä väitteet eivät ole riittävän selviä ja täsmällisiä ja kun ne eivät perustu yksityiskohtaiseen näyttöön. Perustelut voivat olla implisiittiset, kunhan se, jota asia koskee, saa niiden avulla selville syyt, joiden vuoksi asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsitellyt tuomioistuin ei ole hyväksynyt sen väitteitä, ja muutoksenhakutuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se pystyy harjoittamaan laillisuusvalvontaansa.

(ks. 71–73 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑248/08 P, Doktor v. neuvosto, 2.3.2010, 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑91/09 P, Skareby v. komissio, 1.9.2010, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen