Asia T-271/10 RENV

(julkaistu otteina)

H

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Kansallinen henkilöstön jäsen, joka on lähetetty Bosnia ja Hertsegovinassa toteutettavaan EUPM:ään – Siirtopäätös – EUPM:n johtajan toimivalta päättää lähetetyn kansallisen henkilöstön jäsenen siirrosta – Perusteluvelvollisuus – Harkintavallan väärinkäyttö – Ilmeinen arviointivirhe – Työpaikkakiusaaminen

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 11.4.2018

1.      Tuomioistuinmenettely – Uusien perusteiden esittäminen käsittelyn kuluessa – Edellytykset – Olemassa olevan kanneperusteen laajentaminen – Sallittavuus

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 84 artiklan 1 kohta)

2.      Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Euroopan unionin siviilitehtävät – Siviilioperaatiokomentajan toimivalta – Toimivalta ottaa henkilöstöä palvelukseen ja siirtää sitä kaikkiin unionin siviilioperaatioihin – Kyseessä olevan siviilioperaation johtajan toimivalta – Lähetetyn kansallisen henkilöstön jäsenen siirto – Vaatimusta lähtöjäsenvaltion kuulemisesta ei ole

(Neuvoston päätöksen 2009/906/YUTP 5 ja 6 artikla)

3.      Kumoamiskanne – Kanneperusteet – Perustelujen puuttuminen tai puutteellisuus – Aineellista lainmukaisuutta koskevasta perusteesta erillinen peruste

(SEUT 263 ja SEUT 296 artikla)

4.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kuuluva siviilioperaatio – Lähetetyn kansallisen henkilöstön jäsenen siirtotoimenpide – Vähimmäisedellytykset

(SEUT 296 artikla)

5.      Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Euroopan unionin siviilitehtävät – Lähetetyn kansallisen henkilöstön jäsenen siirtopäätös – Työpaikkakiusaamisen yhteydessä tapahtuva siirto – Kyseessä olevan kansallisen henkilöstön jäsenen nostama kanne – Yksityiskohtaiset menettelysäännöt

(Virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 12 a artikla)

6.      Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Euroopan unionin siviilitehtävät – Lähetetyn kansallisen henkilöstön jäsenen siirtopäätös – Kyseessä olevan kansallisen henkilöstön jäsenen nostama kanne – Kanneperusteet – Harkintavallan väärinkäyttö – Käsite – Yksikön edun mukainen päätös – Harkintavaltaa ei ole käytetty väärin

7.      Euroopan unioni – Toimielinten toimien laillisuuden tuomioistuinvalvonta – Lähetetyn kansallisen henkilöstön jäsenen siirtopäätös – Valvonnan laajuus – Rajoitettu valvonta, jota sovelletaan erityisesti mainitun päätöksen perustana olevien asianmukaisuusnäkökohtien arviointiin

(SEUT 275 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla)

8.      Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Edellytykset – Lainvastaisuus – Vahinko – Syy-yhteys – Kumulatiiviset edellytykset

(SEUT 340 artiklan toinen kohta)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 37 kohta)

2.      Siviilioperaatiokomentajalla, joka vastaa poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean poliittisen valvonnan ja strategisen johdon alaisena ja korkean edustajan yleisen toimivallan alaisuudessa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan puitteissa suoritettujen kaikkien siviilioperaatioiden suunnittelun ja suorittamisen strategisen tason johtamisjärjestelystä ja joka on kaikkien siviilioperaatiojohtajien komentaja, on Euroopan unionin poliisioperaatiosta Bosnia ja Hertsegovinassa annetun päätöksen 2009/906 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu toimivalta ottaa henkilöstöä palvelukseen kaikkiin unionin siviilioperaatioihin. Sitä vastoin kussakin operaatiossa toimivalta henkilöstön asemapaikan määräämiseen ja siirtämiseen kuuluu yksinomaan kyseisen siviilioperaation johtajalle.

Näistä säännöksistä ilmenee, että operaation johtajan operatiivinen johtosuhde operaatioalueella merkitsee välttämättä tämän mahdollisuutta tehdä päätöksiä, mukaan lukien henkilöstön siirtoa koskevia päätöksiä, mahdollisimman lyhyessä ajassa, ja velvoittaa jäsenvaltioiden lähettämä henkilöstö noudattamaan kyseisiä päätöksiä tehtävän suorittamiseksi.

Kyseessä olevan operaation johtajan operatiivinen johtosuhde merkitsee välttämättä tämän mahdollisuutta tehdä päätöksiä, mukaan lukien henkilöstön siirtoa koskevia päätöksiä, mahdollisimman lyhyessä ajassa, ja velvoittaa jäsenvaltioiden lähettämä henkilöstö noudattamaan kyseisiä päätöksiä tehtävän suorittamiseksi. Tämä operatiivinen luonne on siis yhteensoveltumaton lähetetyn henkilöstön jäsenen lähtövaltion viranomaisen ennalta kuulemista koskevan menettelyn kanssa.

(ks. 69, 70 ja 78 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(voir point 88)

4.      SEUT 296 artiklan mukainen perusteluvelvollisuus määräytyy kyseisen toimenpiteen luonteen ja sen asiayhteyden mukaan, jossa se on toteutettu. Perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen toteuttaneen toimielimen päättely siten, että sille, jota toimi koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimen laillisuuden. Perusteluvelvollisuutta on arvioitava asian olosuhteet huomioon ottaen.

Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, sillä tutkittaessa sitä, täyttävätkö päätöksen perustelut SEUT 296 artiklan vaatimukset, on otettava huomioon päätöksen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt. Näin ollen yhtäältä asianomaiselle vastainen toimi on riittävästi perusteltu silloin, kun se on toteutettu asianomaisen tuntemassa asiayhteydessä, jonka perusteella asianomainen voi ymmärtää häntä koskevan toimen merkityksen. Toisaalta perustelujen yksityiskohtaisuuden pitää olla oikeassa suhteessa niihin aineellisiin mahdollisuuksiin ja teknisiin tai määräaikoja koskeviin edellytyksiin, joiden rajoissa perustelut on esitettävä.

Näin ollen riittää, että toimea, jolla toteutetaan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan kuuluvan unionin siviilioperaation puitteissa henkilöstön siirtotoimenpide, koskevissa perusteluissa yksilöidään ne erityiset ja konkreettiset syyt, joiden vuoksi toimen laatija katsoo harkintavaltaansa käyttäen, että asianomaiseen henkilöön on kohdistettava tällainen toimenpide.

Lisäksi kysymystä siitä, onko perusteluvelvollisuutta noudatettu, on arvioitava niiden tietojen perusteella, jotka kantajalla oli viimeistään kanteen nostamishetkellä.

(ks. 89–92 kohta)

5.      Työpaikkakiusaamisen asiayhteyden olemassaoloon voidaan vedota sellaisten kumoamisvaatimusten tueksi, joita ei ole kohdistettu henkilöstön jäsenen siitä syystä, että hän katsoo olevansa kiusaamisen uhri, esittämän avustamispyynnön hylkäämistä vastaan, mutta jotka on kohdistettu hallinnon tekemiä muita päätöksiä vastaan.

Erityisesti työpaikkakiusaamisen olemassaolo voidaan ottaa huomioon, kun se, joka on syyllistynyt tähän kiusaamiseen, on myös riidanalaisen päätöksen allekirjoittaja, sen toteamiseksi, että tämä päätös on tehty henkilöstön jäsenen vahingoittamiseksi ja että se on siten tehty harkintavaltaa väärinkäyttäen. Kun kyseessä on työpaikkakiusaamista koskeva väite, johon vedotaan siirtopäätöstä vastaan esitettyjen vaatimusten tueksi, mainittu päätös on voitu tehdä harkintavaltaa väärinkäyttäen, jos se on tehty henkilöstön jäsenen henkilön taikka tämän fyysisen tai psyykkisen arvokkuuden tai koskemattomuuden vahingoittamiseksi.

Tältä osin unionin toimielinten lähettämiin henkilöstön jäseniin, joiden asemaa koskevat Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavat henkilöstösäännöt, ja jäsenvaltioiden lähettämiin henkilöstön jäseniin sovelletaan samoja sääntöjä heidän suorittaessaan tehtäviään operaatioalueella. Näin ollen mikään ei estä sitä, että jäsenvaltion lähettämä henkilöstön jäsen vetoaa työpaikkakiusaamiseen olemassaoloon siirtopäätöksestä esittämiensä kumoamisvaatimuksen tueksi.

On lisäksi mahdollista, että vaikka työpaikkakiusaamiseen olemassaolon osoittamiseksi esiin tuotuja tosiseikkoja ei voitaisi luokitella sellaisiksi unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 12 a artiklan säännösten suhteen kehittyneessä oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla, niiden avulla voidaan kaikesta huolimatta päätellä, että siirtopäätös on tehty harkintavaltaa väärinkäyttäen, ja se olisi tästä syystä kumottava.

(ks. 105–108 kohta)

6.      Euroopan unionin siviilioperaatioon lähetetyn kansallisen henkilöstön jäsenen häntä koskevasta siirtopäätöksestä nostaman kumoamiskanteen puitteissa harkintavallan väärinkäytön käsitteellä on hyvin täsmällinen ulottuvuus, jolla viitataan hallintoviranomaisen toimivallan käyttöön muuta tarkoitusta varten kuin sitä, jota varten toimivalta on sille annettu.

Unionin toimielimillä on laaja harkintavalta sen suhteen, kuinka ne järjestävät yksikkönsä niille uskottujen tehtävien mukaisesti, ja sen suhteen, kuinka ne näiden tehtävien hoitamiseksi määräävät palveluksessaan olevan henkilöstön asemapaikat, kunhan tämä asemapaikkojen määrääminen tapahtuu toimen ja palkkaluokan vastaavuutta noudattaen.

Tässä yhteydessä unionin yleisen tuomioistuimen valvonta rajoittuu koskemaan vain sitä, onko kyseinen toimielin pysynyt kohtuuden rajoissa eikä ole käyttänyt harkintavaltaansa ilmeisen virheellisesti.

Lisäksi harkintavallan väärinkäytöstä on kyse vain, kun on olemassa objektiivisia, asianmukaisia ja yhtäpitäviä todisteita, joiden perusteella voidaan todeta, että riidanalaisella toimella on muu tavoite kuin se, joka sille on osoitettu asiassa sovellettavien säännösten mukaisesti ja että jos päätöksen ei ole katsottu olevan yksikön edun vastainen, kyseessä ei voi olla harkintavallan väärinkäyttö.

Tässä yhteydessä ei riitä, että asianosainen vetoaa tiettyihin tosiseikkoihin väitteidensä tueksi, vaan tämän on lisäksi esitettävä riittävän objektiivisia, asiaankuuluvia ja yhtäpitäviä todisteita, jotka tukevat näiden seikkojen todenmukaisuutta tai vähintäänkin todennäköisyyttä, sillä muutoin kyseisen toimielimen väitteiden aineellista paikkansapitävyyttä ei voida kiistää.

Harkintavallan väärinkäyttöä koskevien seikkojen kokonaisarviointi ei näin ollen voi perustua pelkkiin väitteisiin, riittämättömän täsmällisiin todisteisiin tai todisteisiin, jotka eivät ole objektiivisia eivätkä asiaankuuluvia.

(ks. 110–115 kohta)

7.      SEUT 275 artiklan mukaan unionin tuomioistuimella ei ole toimivaltaa lähetetyn kansallisen henkilöstön jäsenen siirtopäätöksen operatiiviselta kannalta. Sitä vastoin sen valvonta on sallittua menettely- ja perustelusääntöjen osalta, tosiseikkojen aineellisen täsmällisyyden noudattamisen tarkastamisen osalta sekä tosiseikkojen arvioinnissa tapahtuneiden ilmeisen arviointivirheiden ja harkintavallan väärinkäytön puuttumisen osalta siirtotoimenpiteen yhteydessä. Koska unionin tuomioistuimet eivät voi korvata tällaisten toimenpiteiden toteuttamisen oikeuttavia tosiseikkoja ja olosuhteita koskevalla arvioinnillaan operaation johtajan suorittamaa arviointia, niiden harjoittama valvonta on rajoitettua valvontaa, jota sovelletaan erityisesti niiden asianmukaisuusnäkökohtien arvioinnissa, joihin tällaiset toimenpiteet perustuvat.

Kyseisen päätöksen tehneellä operaation johtajalla on tältä osin laaja harkintavalta sen osalta, mitkä tekijät on otettava huomioon henkilöstön siirtotoimenpiteiden toteuttamiseksi operaatioalueella. Tämä laaja harkintavalta ei kuitenkaan estä sitä, että unionin tuomioistuimet tarkistavat laillisuusvalvontaa harjoittaessaan niiden tosiseikkojen aineellisen paikkansa pitävyyden, joihin operaation johtaja on nojautunut.

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tuomioistuinvalvonnan tehokkuus edellyttää myös, että unionin tuomioistuimet varmistuvat siitä, että päätös, joka koskee kyseessä olevaa henkilöä erikseen, perustuu riittävän vankkaan tosiseikastoon. Tämä merkitsee mainitun päätöksen perustana olevien tosiseikkojen varmistamista siten, että tuomioistuinvalvonta ei rajoitu esitettyjen perustelujen abstraktin todennäköisyyden arviointiin, vaan koskee sitä, ovatko nämä perustelut riittävän vahvoja.

(ks. 155–157 kohta)

8.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 170 ja 171 kohta)