Asia T-271/10 RENV II
H
vastaan
Euroopan unionin neuvosto
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 18.11.2020
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Kansallinen henkilöstön jäsen, joka on lähetetty Bosnia ja Hertsegovinassa toteutettavaan EUPM:ään – Siirtopäätös – Harkintavallan väärinkäyttö – Yksikön etu – Siirron rangaistusluonteisuus – Vastuu – Aineeton vahinko
1. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Euroopan unionin siviilioperaatiot – Henkilöstö – Toimipaikka – Toimivaltaisten viranomaisten harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Rajat
(ks. 43, 44 ja 49 kohta)
2. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Euroopan unionin siviilioperaatiot – Henkilöstö – Kanne unionin tuomioistuimissa – Kansallisen lähetetyn henkilöstön jäsenen siirtopäätöstä vastaan nostama kanne – Työpaikkakiusaamisen yhteydessä tapahtunut siirto – Kanneperusteet – Harkintavallan väärinkäyttö – Käsite – Siirtopäätös, joka on tehty sen vuoksi, että kyseessä oleva henkilöstö jäsen on paljastanut sääntöjenvastaisuuksia operaation hallinnoinnissa – Siirron rangaistusluonteisuus kuuluu käsitteen soveltamisalaan
(ks. 44, 45, 48, 50, 55, 77 kohta)
3. Virkamiehet – Oikeudet ja velvollisuudet – Sananvapaus – Sellaisten seikkojen paljastaminen, joista voidaan päätellä lainvastainen toiminta tai vakava laiminlyönti – Velvollisuuden laajuus – Tällaiset seikat ilmoittaneen virkamiehen suojelu – Ulottuvuus – Sovellettavuus Euroopan unionin poliisioperaation jäseneen
(Virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 22 a artikla)
(ks. 76 kohta)
4. Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäynnin kohde – Muuttaminen oikeudenkäynnin aikana – Korvausvaatimuksen laajentaminen vastausvaiheessa – Oikeudenkäynnin aikana esiin tulleisiin seikkoihin perustuva vaatimus– Tutkittavaksi ottaminen
(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan e alakohta ja 84 artiklan 1 kohta)
(ks. 84 ja 88 kohta)
5. Tuomioistuinmenettely – Näytön esittäminen – Määräaika – Kanteessa mainittavan esitettävän näytön esittäminen myöhässä – Edellytykset – Soveltaminen asian palauttamiseen unionin yleiseen tuomioistuimeen
(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artiklan 3 kohta)
(ks. 90 kohta)
6. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Edellytykset – Lainvastaisesta toimesta aiheutunut todellinen ja varma vahinko – Riitautetun lainvastaisen toimen kumoaminen – Kohtuullinen korvaus aineettomasta vahingosta – Rajat
(SEUT 340 artiklan toinen kohta)
(ks. 97 ja 98 kohta)
7. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Edellytykset – Lainvastaisuus – Sellaisen oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeinen rikkominen – Edellytys, joka ei ole välttämätön Euroopan unionin poliisioperaation virkamiesten riita-asioissa
(SEUT 268 ja SEUT 270 artikla, SEUT 340 artiklan toinen kohta; henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
(ks. 105 kohta)
8. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Edellytykset – Vahinko – Korvattava vahinko – Aineeton vahinko, joka aiheutuu siitä, että Euroopan unionin poliisioperaation henkilöstön jäsen siirretään ylemmästä tehtävästä alempaan tehtävään, kun tämä on paljastanut sääntöjenvastaisuuksia, on korvattava vahinko
(SEUT 340 artiklan toinen kohta)
(ks. 108 kohta)
Tiivistelmä
H on italialainen tuomari- ja syyttäjäkuntaan kuuluva henkilö, joka lähetettiin Euroopan unionin poliisioperaatioon (EUPM) (1) Sarajevoon (Bosnia ja Hertsegovina) Criminal Justice Unit Adviser -toimeen 14.11.2008 lähtien. Hänen lähettämistään jatkettiin kahteen otteeseen Chief of Legal Officer ‑tehtävien hoitamista varten, myöhemmin nimikkeellä Senior Legal Advisor/Legal Counsel.
Kantaja ja yksi hänen työtovereistaan ilmoitti 17.3.2010 päivätyllä kirjeellään esimiehilleen EUPM:n hallinnoinnissa tapahtuneista väitetyistä sääntöjenvastaisuuksista. Tämän jälkeen kantaja siirrettiin EUPM:n johtajan(2) kahdella päätöksellä toisiin tehtäviin operatiivisista syistä, jotka perustuivat siihen, että häntä tarvittiin Banja Lukan (Bosnia ja Hertsegovina) aluetoimistossa hoitamaan Criminal Justice Adviser -tehtävää rikosasioita koskevissa neuvontapalveluissa.
Kantaja nosti kanteen, jolla vaadittiin ensinnäkin siirtopäätösten kumoamista ja toiseksi korvausta hänelle väitetysti aiheutuneesta aineettomasta ja aineellisesta vahingosta. Kumoamisvaatimuksensa tueksi kantaja on vedonnut erityisesti työpaikkakiusaamiseen ja harkintavallan väärinkäyttöön. Unionin yleinen tuomioistuin on kumonnut riidanalaiset päätökset ja hyväksynyt vahingonkorvausvaatimuksen näistä päätöksistä aiheutuneen aineettoman vahingon korvaamiseksi.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
Unionin yleinen tuomioistuin on todennut yhtäältä, että henkilöstöresursseja koskevilla EUPM:n päätöksillä on yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan (YUTP) liittyvä operatiivinen aspekti ja toisaalta, että ne ovat ytimeltään henkilöstön hallinnointitoimia unionin toimielinten toimivaltaansa käyttäessään tekemien muiden samanlaisten päätösten tavoin.
Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin on todennut, että siirtopäätös on tehty harkintavaltaa väärinkäyttäen, jos se tehtiin työpaikkakiusaamisen yhteydessä ja tarkoituksena vahingoittaa kyseisen päätöksen kohteena olleen henkilön persoonaa, arvokkuutta tai fyysistä taikka psyykkistä koskemattomuutta. Unionin yleinen tuomioistuin on huomauttanut, että tämä pätee myös silloin, kun siirto vastaa todellisuudessa sanktiota, joka kantajalle on osoitettu sen vuoksi, että hän on kritisoinut EUPM:n hallinnointia. Tällaiset seikat merkitsevät unionin yleisen tuomioistuimen mukaan harkintavallan väärinkäyttöä siltä osin kuin EUPM:n johtaja on käyttänyt toimivaltaansa muita tarkoituksia varten kuin niitä, joihin tämä toimivalta on hänelle annettu, eikä siirtoa siten voida pitää yksikön edun mukaisena. Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin on hyväksynyt harkintavallan väärinkäyttöä koskevan kanneperusteen.
Unionin yleinen tuomioistuin on katsonut lisäksi, että kohtuulliseksi katsottu 30 000 euron määrä on asianmukainen korvaus riidanalaisiin päätöksiin perustuvasta siirrosta kantajalle aiheutuneesta aineettomasta vahingosta.
Unionin yleinen tuomioistuin on huomauttanut aineellisen vahingon korvaamista koskevasta vahingonkorvausvaatimuksesta, ettei kantaja ole esittänyt tätä vaatimusta kannekirjelmässään. Se on kuitenkin katsonut, että kantajalle väitetysti aiheutunut aineellinen vahinko liittyy kanteen nostamisen jälkeen tapahtuneisiin tosiseikkoihin, joilla on kantajan mukaan liityntä häneen väitetysti EUPM:ssä kohdistuneisiin työpaikkakiusaamista sisältäneisiin toimiin, jotka on mainittu kannekirjelmässä. Näissä olosuhteissa unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että olisi vastoin hyvän hallinnon ja moitteettoman menettelyn periaatetta velvoittaa kantaja nostamaan uusi kanne kyseessä olevan vahingonkorvausvaatimuksen osalta. Unionin yleinen tuomioistuin on hylännyt aineellisen vaatimuksen.
EUPM aloitti toimintansa 1.1.2003, sitä jatkettiin useaan otteeseen, ja se on päättänyt toimintansa vuoden 2012 aikana.