Kanne 29.12.2023 – Alessio ym. v. EKP

(Asia T-1192/23)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantajat: Roberto Alessio (Torino, Italia) ja 77 muuta kantajaa (edustajat: asianajajat F. Ferraro ja A. Califano)

Vastaaja: Euroopan keskuspankki

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

toteamaan EKP:n sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun ja velvoittamaan EKP:n maksamaan korvausta varallisuusvahingoista ja muista kuin varallisuusvahingoista, joita aiheutui päätöksestä asettaa Banca Carige erityishallintojärjestelyn piiriin (EKP:n 1.1.2019 tekemä päätös ECB-SSM-2019-ITCAR-11), päätöksistä erityishallintojärjestelyn jatkamisesta (EKP:n 29.3.2019 tekemä päätös ECB-SSM-2019-ITCAR-13, jolla jatkettiin erityishallintojärjestelyn kestoa 30.9.2019 saakka; EKP:n 29.9.2019 tekemä päätös, jolla jatkettiin erityishallintojärjestelyn kestoa 31.12.2019 saakka, ja EKP:n 19.12.2019 tekemä päätös, jolla jatkettiin erityishallintojärjestelyn kestoa 31.1.2020 saakka), kieltäytymisestä antaa tutustuttaviksi 1.1.2019 ja 29.3.2019 tehtyjä päätöksiä (EKP:n 29.5.2019 toteama kieltäytyminen LS/LDG/19/182) sekä Banca Carigeen kohdistuvista valvontatoimista ajalla 1.1.2019–6.12.2023.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa yhteentoista kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, että EKP loukkasi vakavasti ja ilmeisellä tavalla nemo auditur propriam turpitudinem allegans -periaatetta ja laiminlöi huolellisuusvelvoitetta ja hyvän hallinnon velvoitetta niin, että se myötävaikutti Banca Carigen varallisuustilanteen heikentymiseen ajalla, joka edelsi Banca Carigen asettamista erityishallintojärjestelyn piiriin.

Toinen kanneperuste perustuu siihen, että EKP rikkoi vakavasti ja ilmeisellä tavalla direktiivin 2014/59/EY 27–29 artiklaa, Italian pankkitoimintaa koskevien lakien koonnoksen (Testo unico bancario italiano, jäljempänä T.U.B.) 69 octiesdecies ja 70 §:ää sekä loukkasi suhteellisuusperiaatetta, kun se asetti Banca Carigen lainvastaisesti erityishallintojärjestelyn piiriin, kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi 11.10.2022 antamassaan tuomiossa Corneli v. EKP. EKP rikkoi lisäksi vakavasti ja ilmeisellä tavalla T.U.B:n 72 §:ää, kun se esti kantajina olevia osakkaita nostamasta vahingonkorvauskannetta nimittämällä erityishallintojohtajiksi henkilöitä, jotka olivat kuuluneet Banca Carigen hallitukseen välittömästi ennen erityishallintojärjestelyn piiriin asettamista.

Kolmas kanneperuste perustuu siihen, että EKP on loukannut riittävän luonteenomaisella tavalla kantajien perusteltua luottamusta, kun se ensin antoi ymmärtää selkeästi ja nimenomaisesti, ettei väliintulolla Banca Carigen elvyttämiseksi ollut ehdoton kiire, mutta sitten kuitenkin asetti tämän vähän ajan kuluttua erityishallintojärjestelyn piiriin. EKP loukkasi samalla periaatetta vilpittömästä yhteistyöstä yksityisten kanssa unionin tavoitteiden saavuttamisessa.

Neljäs kanneperuste perustuu siihen, että EKP rikkoi vakavasti ja ilmeisellä tavalla SEUT 63 artiklaa ja loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska Banca Carigen asettamisella lainvastaisesti erityishallintojärjestelyn piiriin ja siitä seuranneella pääomankorotuksella ilman kantajina olevien osakkaiden merkintäetuoikeuksia vietiin osakkailta mielivaltaisesti mahdollisuus sijoittaa myöhemmin Banca Carigeen ja osallistua tämän uudelleenjärjestelyyn, toisin kuin on tehty aiemmin toteutettujen muiden luottolaitosten elvyttämistoimenpiteiden yhteydessä.

Viides kanneperuste perustuu siihen, että EKP rikkoi vakavasti ja ilmeisellä tavalla SEU 1 artiklan toista kohtaa, SEUT 15 artiklan 1 kohtaa ja päätöksen 2004/258/EY¹ 4 artiklaa toimielinten asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden alalla, kun se hylkäsi lainvastaisesti pyynnön saada tutustua 1.1.2019 tehtyyn päätökseen, jolla Banca Carige asetettiin erityishallintojärjestelyn piiriin, kuten unionin yleisen tuomiosituimen 29.6.2022 antamassa tuomiossa T-501/19, Corneli v. EKP, on korostettu.

Kuudes kanneperuste perustuu siihen, että EKP rikkoi vakavasti ja ilmeisellä tavalla direktiivin 2014/59/EU¹ johdanto-osan 40 perustelukappaletta ja 29 artiklan 5–8 kohtaa sekä T.U.B:n 56 ja 61 §:ää, kun se ei puuttunut erityishallintojohtajien lainvastaiseen päätökseen, jolla kantajina olevat osakkaat suljettiin erityishallintojärjestelyssä ehdotetun pääomakorotuksen ulkopuolelle, kun se ei valvonut valtuutettujen toteuttamia sääntöjenvastaisuuksia pääomakorotuksesta äänestettäessä ja kun se ei valvonut CCP:n osallistumisen tehokkuutta pääomaa korotettaessa.

Seitsemäs kanneperuste perustuu siihen, että EKP pani täytäntöön lainvastaisen päätöksen asettaa Banca Carige erityishallintojärjestelyn piiriin, kun se salli nimittämiensä uusien hallituksen jäsenten hyväksyä toimia ilmaan minkäälaista oikeudellista perustaa ja kun se ei toteuttanut kumoamistuomion täytäntöönpanon edellyttämiä tarpeellisia toimenpiteitä.

Kahdeksas kanneperuste perustuu siihen, että EKP loukkasi vakavasti ja ilmeisellä tavalla kantajien omistusoikeutta (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artikla).

Yhdeksäs kanneperuste perustuu siihen, että EKP loukkasi vakavasti ja ilmeisellä tavalla oikeutta hyvään hallintoon (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artikla).

Kymmenes kanneperuste perustuu siihen, että EKP loukkasi vakavasti ja ilmeisellä tavalla oikeutta saada tutustua toimielinten asiakirjoihin (SEUT 15 artikla ja perusoikeuskirjan 42 artikla) sekä oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan (perusoikeuskirjan 47 artikla).

Yhdestoista kanneperuste perustuu siihen, että jos oletetaan – mitä ei tehdä –, ettei EKP:n menettelyn lainvastaisuutta todeta, toissijaisesti vaaditaan vastuun toteamista unionin valvontaviranomaisen lainmukaisen toimen perusteella.

____________

¹ Euroopan keskuspankin asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 4.3.2004 tehty Euroopan keskuspankin päätös (EKP/2004/3) (EUVL 2004, L 80, s 42).

¹ Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 15.5.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU (EUVL 2014, L 173, s. 190).