YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO
17 päivänä joulukuuta 1998 (1)
Muutoksenhaku Tutkittavaksi ottaminen Oikeudenkäynnin kesto Asian
selvittämistoimet Oikeus tutustua asiakirjoihin Kilpailu Kartellit ja muut
yhteisjärjestelyt Sakot
Asiassa C-185/95 P,
Baustahlgewebe GmbH, Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka
Gelsenkirchen (Saksa), edustajinaan asianajajat Jochim Sedemund ja Frank
Montag, Köln, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Aloyse May, 31
Grand-rue,
jossa valittaja vaatii muutoksenhaussaan Euroopan yhteisöjen ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-145/89,
Baustahlgewebe vastaan komissio, 6.4.1995 antaman tuomion (Kok. 1995, s. II-987)
kumoamista,
vastapuolena:
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään aluksi oikeudellisen yksikön
virkamies Bernd Langeheine ja sitten oikeudellisen yksikön virkamies Paul Nemitz,
avustajanaan asianajaja Alexander Böhlke, Bryssel, prosessiosoite Luxemburgissa
c/o oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner,
Kirchberg,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,
toimien kokoonpanossa: presidentti G. C. Rodríguez Iglesias, jaostojen
puheenjohtajat J.-P. Puissochet ja G. Hirsch sekä tuomarit G. F. Mancini,
J. C. Moitinho de Almeida, D. A. O. Edward, H. Ragnemalm (esittelevä tuomari),
L. Sevón, M. Wathelet, R. Schintgen ja K. M. Ioannou,
julkisasiamies: P. Léger,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies H. A. Rühl,
ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,
kuultuaan asianosaisten 4.11.1997 pidetyssä istunnossa esittämät lausumat,
kuultuaan julkisasiamiehen 3.2.1998 pidetyssä istunnossa esittämän
ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
- 1.
- Baustahlgewebe GmbH (jäljempänä valittaja) on hakenut yhteisöjen
tuomioistuimen kirjaamoon 14.6.1995 jättämällään valituskirjelmällä EY:n
tuomioistuimen perussäännön 49 artiklan nojalla muutosta ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-145/89, Baustahlgewebe vastaan komissio,
6.4.1995 antamaan tuomioon (Kok. 1995, s. II-987; jäljempänä valituksenalainen
tuomio), jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on kumonnut osittain ETY:n
perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta 2 päivänä elokuuta 1989 tehdyn
komission päätöksen 89/515/ETY (IV/31.553 Betoniteräsverkot) (EYVL L 260,
s. 1; jäljempänä komission päätös) 1 artiklan, vahvistanut komission
Baustahlgewebelle määräämän sakon suuruudeksi 3 miljoonaa ecua, hylännyt
kanteen muilta osin, määrännyt valittajan vastaamaan omista
oikeudenkäyntikuluistaan ja velvoittanut sen korvaamaan yhden kolmasosan
komission oikeudenkäyntikuluista.
Kanteen ja yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion
perustana olevat tosiseikat
- 2.
- Valituksenalaisesta tuomiosta ilmenee, että vuodesta 1980 lähtien
betoniteräsverkkoalalla oli tehty Saksan, Ranskan ja Benelux-maiden markkinoilla
yritysten välisiä järjestelyjä ja yhdenmukaistettu menettelytapoja. Kyseessä oleva
tuote on raudoituksessa käytettävä esivalmistettu tuote, joka on tehty
kylmävedetystä sileäpintaisesta tai harjateräslangasta, joista kootaan verkko
hitsaamalla kaikki ristikkokohdat kiinni toisiinsa, ja sitä käytetään lähes kaikilla
teräsbetonirakentamisen aloilla.
- 3.
- Betoniteräsverkkoja on useita eri tyyppejä, joita ovat muun muassa
standarditavarana myytävät verkot, Lettermatten-tyyppiset tai puolistandardisoidut
verkot, Listenmatten-tyyppiset, luettelotavarana myytävät verkot ja
mittatilaustavarana myytävät verkot.
- 4.
- Bundeskartellamt antoi 31.5.1983 luvan saksalaisten betoniteräsverkkojen
valmistajien rakennemuutoskartellin muodostamiseen Saksan markkinoita varten;
luvan voimassaoloaikaa pidennettiin kerran, minkä jälkeen kartelli päättyi vuonna
1988. Kartellin tarkoituksena oli tuotantokapasiteettien vähentäminen, ja siinä oli
myös määrätty toimituskiintiöitä ja säännelty hintoja, jotka sallittiin kuitenkin vain
kahden ensimmäisen kartellin voimassaolovuoden osalta. Bundeskartellamt ilmoitti
vuonna 1983 tämän rakennemuutoskartellin muodostamisesta komissiolle.
- 5.
- Komission virkamiehet tekivät 6. ja 7.11.1985 yhtä aikaa ja ennalta ilmoittamatta
6 päivänä helmikuuta 1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17
(perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus,
EYVL 1962, 13, s. 204) 14 artiklan 3 kohdan nojalla tarkastukset seuraavien
seitsemän yrityksen ja kahden yhdistyksen toimitiloissa: Tréfilunion SA, Sotralentz
SA, Tréfilarbed Luxembourg-Saarbrücken SARL, Ferriere Nord SpA (Pittini),
Baustahlgewebe GmbH, Thibo Draad- en Bouwstaalprodukten BV (Thibodraad),
NV Bekaert, Syndicat national du tréfilage d'acier (STA) ja Fachverband
Betonstahlmatten eV; 4. ja 5.12.1985 he tekivät tarkastuksia seuraavien yritysten
toimitiloissa: ILRO SpA, G. B. Martinelli, NV Usines Gustave Boël (afdeling
Trébos), Tréfileries de Fontaine-l'Évêque (TFE), Frère-Bourgeois Commerciale SA
(FBC), Van Merksteijn Staalbouw BV ja ZND Bouwstaal BV.
- 6.
- Näissä tutkimuksissa löydettyjen asiakirjojen sekä asetuksen N:o 17 11 artiklan
nojalla saatujen tietojen perusteella komissio katsoi, että kyseiset valmistajat olivat
vuosina 19801985 rikkoneet perustamissopimuksen 85 artiklaa tekemällä sarjan
sopimuksia betoniteräsverkkojen toimituskiintiöistä ja hinnoista tai noudattamalla
yhdenmukaistettuja menettelytapoja niiden suhteen. Komissio aloitti asetuksen
N:o 17 3 artiklan 1 kohdan mukaisen menettelyn ja lähetti 12.3.1987
väitetiedoksiannon tutkimuksen kohteena oleville yrityksille, jotka vastasivat siihen.
Yritysten edustajia kuultiin 23. ja 24.11.1987 pidetyissä tilaisuuksissa.
- 7.
- Tämän menettelyn päätteeksi komissio teki päätöksensä, jossa 14:lle
betoniteräsverkkojen valmistajalle määrättiin sakkoa perustamissopimuksen
85 artiklan 1 kohdan rikkomisesta. Päätöksen 22 kohdasta ilmenee, että
kilpailunrajoitukset koostuivat sarjasta sopimuksia ja/tai yhdenmukaistettuja
menettelytapoja, joiden tarkoituksena on ollut hintojen ja/tai toimituskiintiöiden
vahvistaminen sekä betoniteräsverkkojen markkinoiden jakaminen. Nämä järjestelyt
koskivat komission päätöksen mukaan eri osamarkkinoita (Ranskan, Saksan ja
Benelux-maiden markkinoita), mutta ne vaikuttivat jäsenvaltioiden väliseen
kauppaan, koska niihin osallistui useissa jäsenvaltioissa toimivia yrityksiä.
- 8.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostetun kanteen taustana olevien
tosiseikkojen osalta valituksenalaisesta tuomiosta ilmenee, että komission
päätöksessä katsottiin valittajan rikkoneen kilpailusääntöjä seuraavasti:
Saksan markkinoilla valittajan katsottiin
tehneen ranskalaisen yrityksen Tréfilunionin kanssa järjestelyjä, jotka
koskivat vastavuoroista Saksan ja Ranskan markkinoille pääsyä.
Baustahlgeweben pääjohtaja Müller, joka oli rakennemuutoskartellin
laillinen edustaja ja Fachverband Betonstahlmattenin puheenjohtaja, ja
Tréfilunionin johtaja Marie, joka oli Association française technique pour
le développement de l'emploi des treillis soudés (ADETS) -nimisen
yhdistyksen puheenjohtaja, sopivat näistä järjestelyistä 7.6.1985 käymissään
keskusteluissa. Valituksenalaisen tuomion 63 kohdassa ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että komission päätöksessä (140 kohta)
valittajan on katsottu sopineen Tréfilunionin kanssa yleisistä järjestelyistä,
joiden tarkoituksena oli rajoittaa keskinäisesti näiden yritysten tuotteiden
pääsyä Saksan ja Ranskan markkinoille (ks. komission päätöksen 135143
ja 176 kohta ja valituksenalaisen tuomion 5968 kohta);
osallistuneen Saksan markkinoita koskeviin järjestelyihin, joiden
tarkoituksena oli säännellä Benelux-maissa toimivien valmistajien tuotteiden
vientiä Saksaan ja vahvistaa Saksan markkinoilla noudatettavat hinnat (ks.
päätöksen 147, 178 ja 182 kohta ja valituksenalaisen tuomion 8394 kohta);
vähentääkseen tai säännelläkseen ulkomaisten tuotteiden tuontia Saksaan
tehneen kaksi toimitussopimusta, toisen 24.11.1976 ja toisen 22.3.1982,
Bouwstaal Roermond BV:n (sittemmin Tréfilarbed Bouwstaal Roermond)
ja Arbed SA afdeling Nederlandin kanssa. Näissä sopimuksissa oli sovittu
Baustahlgeweben myyvän yksinoikeudella Saksassa Roermondin tehtaalla
valmistettavan tietyn vuosittaisen määrän betoniteräsverkkoja hintaan, joka
oli määrättävä sovittujen kriteerien mukaisesti. Bouwstaal Roermond ja
Arbed SA afdeling Nederland sitoutuivat olemaan toimittamatta suoraan tai
välillisesti tuotteitaan Saksaan sopimuksen soveltamisaikana. Komission
päätöksessä todetaan, että nämä yksinmyyntisopimukset eivät täyttäneet
edellytyksiä, jotka on asetettu perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan
soveltamisesta yksinoikeussopimusten ryhmiin 22 päivänä maaliskuuta 1967
annetussa komission asetuksessa N:o 67/67/ETY (EYVL 1967, 57, s. 849),
ainakaan siitä lähtien kun vastavuoroisesta pääsystä Saksan ja Benelux-maiden markkinoille oli tehty järjestelyjä. Tästä ajankohdasta lähtien näitä
sopimuksia oli pidettävä osana markkinoiden jakamista koskevaa kattavaa
järjestelyä (ks. komission päätöksen 148 ja 189 kohta ja valituksenalaisen
tuomion 95109 kohta);
olleen yhteistoiminnassa Tréfilarbedin kanssa estääkseen St. Ingbertin
tehtaalla valmistettujen betoniteräsverkkojen jälleenviennin Luxemburgin
kautta Saksaan (ks. komission päätöksen 152 ja 180 kohta ja
valituksenalaisen tuomion 110122 kohta).
Benelux-maiden markkinoiden osalta valittajan katsottiin
osallistuneen Benelux-maihin tuotteitaan vievien saksalaisten valmistajien ja
muiden Benelux-maissa tuotteitaan myyvien valmistajien välisiin
järjestelyihin määrähintojen noudattamiseksi Benelux-maiden markkinoilla.
Komission päätöksen mukaan järjestelyistä oli sovittu Bredassa ja Bunnikissa
vuoden 1982 elokuun ja vuoden 1985 marraskuun välisenä aikana pidetyissä
kokouksissa. Lisäksi komission päätöksessä todetaan valittajan osallistuneen
saksalaisten valmistajien ja Benelux-maissa toimivien valmistajien (ns.
Bredan kerhon) välisiin järjestelyihin, joissa saksalaisten tuotteiden viennin
määrää Belgiaan ja Alankomaihin rajoitettiin ja tietyt saksalaiset valmistajat
ilmoittivat viemiensä tuotteiden määrän belgialaisille ja alankomaalaisille
valmistajille (komission päätöksen 78 kohdan b alakohta sekä 163, 168 ja
171 kohta ja valituksenalaisen tuomion 123138 kohta).
- 9.
- Komission päätöksen päätösosassa todetaan seuraavaa:
1 artikla
Yritykset Tréfilunion SA, Société métallurgique de Normandie (= SMN), CCG
(TECNOR), Société de treillis et panneaux soudés (= STPS), Sotralentz SA,
Tréfilarbed SA ja Tréfilarbed Luxembourg-Saarbrücken SARL, Tréfileries de
Fontaine-l'Évêque, Frère-Bourgeois Commerciale SA (nykyisin Steelinter SA), NV
Usines Gustave Boël, afdeling Trébos, Thibo Draad- en Bouwstaalprodukten BV
(nykyisin Thibo Bouwstaal BV), Van Merksteijn Staalbouw BV, ZND Bouwstaal
BV, Baustahlgewebe GmbH, ILRO SpA, Ferriere Nord SpA (Pittini) ja G. B.
Martinelli fu G. B. Metallurgica SpA ovat rikkoneet ETY:n perustamissopimuksen
85 artiklan 1 kohtaa 27.5.19805.11.1985 yhden tai useamman kerran osallistumalla
yhteen tai useampaan sopimukseen ja/tai yhdenmukaistettuun menettelytapaan
(= yritysten väliset järjestelyt), joissa on määrätty myyntihintoja, rajoitettu myyntejä,
jaettu markkinoita ja sovittu toimista, joiden tarkoituksena on ollut näiden
järjestelyjen täytäntöönpano ja niiden noudattamisen valvonta.
2 artikla
Mikäli 1 artiklassa luetellut yritykset aikovat jatkaa toiminnan harjoittamista
betoniteräsverkkoalalla yhteisön alueella, niiden on välittömästi lopetettava todetut
rikkomukset (jos ne eivät jo ole sitä tehneet) ja oltava vastaisuudessa tekemättä
mitään toimintaansa koskevia sopimuksia ja/tai oltava noudattamatta
yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joiden tarkoitus tai vaikutus on samanlainen
tai samankaltainen.
3 artikla
Seuraaville yrityksille määrätään 1 artiklassa todetuista rikkomuksista sakkoa
seuraavasti:
1) Tréfilunion SA (= TU): sakkoa 1 375 000 ecua;
2) Société métallurgique de Normandie (= SMN): sakkoa 50 000 ecua;
3) Société des treillis et panneaux soudés (= STPS): sakkoa 150 000 ecua;
4) Sotralentz SA: sakkoa 228 000 ecua;
5) Tréfilarbed Luxembourg-Saarbrücken SARL: sakkoa 1 143 000 ecua;
6) Steelinter SA: sakkoa 315 000 ecua;
7) NV Usines Gustave Boël, afdeling Trébos: sakkoa 550 000 ecua;
8) Thibo Bouwstaal BV: sakkoa 420 000 ecua;
9) Van Merksteijn Staalbouw BV: sakkoa 375 000 ecua;
10) ZND Bouwstaal BV: sakkoa 42 000 ecua;
11) Baustahlgewebe GmbH (= BStG): sakkoa 4 500 000 ecua:
12) ILRO SpA: sakkoa 13 000 ecua;
13) Ferriere Nord SpA (Pittini): sakkoa 320 000 ecua;
14) G. B. Martinelli fu G. B. Metallurgica SpA: sakkoa 20 000 ecua.
- 10.
- Tässä tilanteessa Baustahlgewebe nosti 20.10.1989 yhteisöjen tuomioistuimessa
kanteen, jossa se vaati komission päätöksen kumoamista ja toissijaisesti sakon
kohtuullistamista sekä komission velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Yhteisöjen tuomioistuin siirsi tämän asian ja kymmenen muuta samasta päätöksestä
nostettua kannetta 15.11.1989 antamallaan määräyksellä ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen käsiteltäviksi Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen perustamisesta 24 päivänä lokakuuta 1988 tehdyn neuvoston
päätöksen 88/591/EHTY, ETY, Euratom (EYVL L 319, s. 1) 14 artiklan
mukaisesti.
- 11.
- Nämä kanteet rekisteröitiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa asioiksi
T-141/89T-145/89 sekä T-147/89T-152/89. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
yhdisti nämä asiat 13.10.1992 antamallaan määräyksellä työjärjestyksensä 50 artiklan
mukaisesti suullista käsittelyä varten, koska asiat liittyivät toisiinsa. Kirjallinen
käsittely ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa päättyi valituksenalaisessa
asiassa 5.7.1990. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ensimmäinen jaosto
päätti 16.2.1993 pidetyssä kokouksessa esittelevän tuomarin kertomuksen
perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ja esittää asianosaisille kysymyksiä, joihin oli
vastattava kirjallisesti ennen suullista käsittelyä. Kertomus suullista käsittelyä varten
toimitettiin asianosaisille 18.5.1993, ja asianosaisten suulliset lausumat ja vastaukset
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kysymyksiin kuultiin 14.18.6.1993
pidetyssä suullisessa käsittelyssä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio
annettiin 6.4.1995.
- 12.
- Valituksenalaisessa tuomiossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut,
että kun otetaan huomioon se, että valittaja ei ole tehnyt Tréfilunionin kanssa
vientikiintiöiden määräämistä koskevaa sopimusta, että valittaja ei ole tehnyt
Sotralentzin kanssa sopimusta Sotralentziin sovellettavista vientikiintiöistä, jotka
koskisivat vientiä Saksan markkinoille, ja se, että valittajan ja Tréfilarbedin
sopimusta, jossa on sovittu, että St. Ingbertissä valmistettuja tuotteita ei jälleenviedä
Saksaan, koskivat tietyt lieventävät asianhaarat, komission päätöksen 1 artikla on
kumottava tietyltä osin ja valittajalle määrättyä 4,5 miljoonan ecun suuruista sakkoa
on alennettava ja se on vahvistettava 3 miljoonaksi ecuksi. Se on hylännyt kanteen
muilta osin ja määrännyt, että valittaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja
velvoittanut sen korvaamaan komission oikeudenkäyntikuluista yhden kolmasosan.
Valitus
- 13.
- Valituksessaan valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin
kumoaa valituksenalaisen tuomion siltä osin kuin siinä on määrätty
valittajalle 3 miljoonan ecun sakko, hylätty sen kanne, määrätty se
vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja velvoitettu se korvaamaan
komission oikeudenkäyntikuluista yhden kolmasosan
toissijaisesti kumoaa valituksenalaisen tuomion ja palauttaa asian
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen asian käsittelemiseksi uudelleen
kumoaa komission päätöksen 1, 2 ja 3 artiklan niiltä osin kuin ne koskevat
valittajaa ja niitä ei ole kumottu valituksenalaisessa tuomiossa
toissijaisesti alentaa sakon määrän kohtuulliseksi
velvoittaa komission korvaamaan asian käsittelystä ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimessa ja yhteisöjen tuomioistuimessa aiheutuneet
oikeudenkäyntikulut.
- 14.
- Komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin hylkää valituksen ja velvoittaa
valittajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 15.
- Valituksensa tueksi valittaja esittää, että asian käsittely ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimessa on kestänyt niin kauan, että tällä on loukattu ihmisoikeuksien ja
perusvapauksien suojaamiseksi 4.11.1950 tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä
ihmisoikeussopimus) 6 artiklan 1 kappaleessa turvattua valittajan oikeutta siihen,
että hänen asiansa käsitellään kohtuullisessa ajassa; lisäksi valittajan mukaan
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut välittömyysperiaatetta sillä, että
se on antanut tuomionsa 22 kuukautta suullisen käsittelyn päättymisen jälkeen.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on myös suorittanut todistusharkinnan
virheellisesti, koska se on jättänyt selvittämättä, voitiinko komission esiin tuomat
tosiseikat selittää muuten kuin siten, että kyseessä olisi yritysten välinen järjestely,
ja kieltäytynyt tutkimasta valittajan tarjoamaa näyttöä. Näin se on jättänyt
noudattamatta asian selvittämistä koskevia periaatteita. Lisäksi se on loukannut
valittajan oikeutta tulla kuulluksi, kun se on hylännyt valittajan vaatimuksen siitä,
että komissio velvoitettaisiin antamaan sille tilaisuus tutustua kaikkiin
hallintomenettelyyn liittyviin asiakirjoihin ja tiettyihin saksalaista
rakennemuutoskartellia koskeviin asiakirjoihin.
- 16.
- Valittaja väittää myös, että relevanttien markkinoiden määrittämisen osalta ja
vastavuoroista Saksan ja Ranskan markkinoille pääsyä koskeneen, valittajan
ja Tréfilunionin välillä tehdyksi väitetyn järjestelyn osalta
Saksan markkinoita koskeneen, valittajan ja Benelux-maiden valmistajien
välillä tehdyksi väitetyn järjestelyn osalta ja
Benelux-maiden markkinoilla sovellettavia hintoja ja kiintiöitä koskeneen
järjestelyn osalta
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on soveltanut väärin perustamissopimuksen
85 artiklan 1 kohtaa, kun se on laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa ja/tai
luonnehtinut virheellisesti tosiseikkoja. Lisäksi se on soveltanut virheellisesti
asetuksessa N:o 67/67/ETY säädettyjä edellytyksiä niiden yksinmyyntisopimusten
osalta, jotka valittaja oli tehnyt Bouwstaal Roermond BV:n ja Arbed SA afdeling
Nederlandin kanssa.
- 17.
- Lopuksi valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on sakkoa
määrätessään rikkonut asetuksen N:o 17 15 artiklaa.
- 18.
- Aluksi on syytä todeta mahdollisten oikeudenkäyntivirheiden osalta, että EY:n
perustamissopimuksen 168 a artiklan ja EY:n tuomioistuimen perussäännön
51 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan muutosta voidaan hakea vain
oikeuskysymyksiä koskevilta osin. Lisäksi viimeksi mainitun kohdan mukaan
muutoksenhaun perusteena saadaan käyttää ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimelta puuttuvaa toimivaltaa, asian käsittelyssä ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimessa tapahtunutta oikeudenkäyntivirhettä, joka on hakijan edun
vastainen, tai ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa tapahtunutta yhteisön
oikeuden rikkomista.
- 19.
- Näin ollen yhteisöjen tuomioistuimella on toimivalta tutkia, onko ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimessa tapahtunut oikeudenkäyntivirheitä, jotka ovat
valittajan edun vastaisia, ja yhteisöjen tuomioistuimen on varmistettava, että
todistustaakkaa ja asian selvittämistä koskevia menettelysääntöjä ja yhteisön
oikeuden yleisiä periaatteita on noudatettu (ks. erityisesti asia C-19/95 P, San
Marco v. komissio, määräys 17.9.1996, Kok. 1996, s. I-4435, 40 kohta).
- 20.
- Tältä osin on syytä muistuttaa, että ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen
mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja
julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja
puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja
velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä.
- 21.
- Yhteisön oikeuden yleistä periaatetta, jonka mukaan jokaisella on oikeus
oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja joka pohjautuu näihin perusoikeuksiin (ks.
erityisesti lausunto 2/94, 28.3.1996, Kok. 1996, s. I-1759, 33 kohta ja asia C-299/95,
Kremzow, tuomio 29.5.1997, s. I-2629, 14 kohta), ja oikeutta kohtuullisen ajan
kuluessa käytävään oikeudenkäyntiin sovelletaan myös niihin oikeudenkäynteihin,
joiden kohteena on komission päätös siitä, että yritykselle määrätään sakkoa
kilpailusääntöjen rikkomisesta.
- 22.
- Näin ollen yhteisöjen tuomioistuimen tehtävänä on tutkia muutoksenhakuvaiheessa
esitetyt tällaiset perusteet, jotka koskevat oikeudenkäyntiä ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimessa.
- 23.
- Tosiseikkojen virheellisen tutkimisen osalta perustamissopimuksen 168 a artiklasta
ja EY:n tuomioistuimen perussäännön 51 artiklan ensimmäisestä kohdasta ilmenee,
että ainoastaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on toimivaltainen toisaalta
määrittämään ratkaisun perustaksi asetettavan tosiseikaston, lukuun ottamatta
sellaisia tapauksia, joissa määritetyn tosiseikaston paikkansapitämättömyys käy ilmi
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle toimitetusta aineistosta, ja toisaalta
arvioimaan tätä tosiseikastoa. Kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on
määrittänyt asian tosiseikaston tai arvioinut sitä, yhteisöjen tuomioistuin on
perustamissopimuksen 168 a artiklan nojalla toimivaltainen harjoittamaan tämän
tosiseikaston oikeudelliseen luonnehdintaan ja ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen sen pohjalta tekemiin oikeudellisiin päätelmiin kohdistuvaa
valvontaa (ks. erityisesti em. asia San Marco v. komissio, määräyksen 39 kohta).
- 24.
- Yhteisöjen tuomioistuimella ei siten ole toimivaltaa määrittää asian tosiseikastoa
eikä lähtökohtaisesti myöskään arvioida sitä selvitystä, johon ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin on asian tosiseikastoa määrittäessään tukeutunut. Silloin,
kun tämä selvitys on saatu asianmukaisesti ja asian selvittämistä sekä
todistustaakkaa koskevia menettelysääntöjä ja yleisiä oikeusperiaatteita on
noudatettu, ainoastaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtävänä on
arvioida sille esitetyn selvityksen arvoa todisteina (ks. esimerkiksi em. asia San
Marco v. komissio, määräyksen 40 kohta). Lukuun ottamatta sitä tapausta, että
oikeudelle toimitettu aineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tämä
arviointi ei näin ollen ole sellainen oikeuskysymys, että se sinänsä kuuluisi
yhteisöjen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin (asia C-53/92 P, Hilti v.
komissio, tuomio 2.3.1994, Kok. 1994, s. I-667, 42 kohta).
- 25.
- Kysymys ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion perustelujen
ristiriitaisuudesta tai puutteellisuudesta on kuitenkin oikeuskysymys, minkä vuoksi
se voi olla muutoksenhaun kohteena (ks. erityisesti asia C-283/90 P, Vidrányi v.
komissio, tuomio 1.10.1991, Kok. 1991, s. I-4339, 29 kohta; asia C-188/96 P,
komissio v. V, tuomio 20.11.1997, Kok. 1997, s. I-6561, 24 kohta ja asia C-401/96 P,
Somaco v. komissio, tuomio 7.5.1998, Kok. 1998, s. I-2587, 53 kohta).
Oikeudenkäyntivirheitä koskevat perusteet
Oikeudenkäynnin kohtuullista kestoa koskevan periaatteen loukkaaminen
- 26.
- Valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on käsitellyt asiaa
liian kauan ja että näin on rikottu ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta.
Oikeudenkäynnin kestäminen näin kauan ei valittajan mukaan johdu kyseiseen
asiaan liittyvistä olosuhteista, vaan se johtuu ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimesta itsestään. Ratkaisun viipymistä on pidettävä prosessinesteenä
(Prozeßhindernis), jonka perusteella valituksenalainen tuomio ja komission päätös
on kumottava ja asian käsittely on lopetettava. Toissijaisesti valittaja esittää, että
hallintomenettelyn ja oikeudenkäynnin kestäminen liian kauan on lieventävä
asianhaara ja peruste sakon määrän alentamiselle sen vuoksi, että tämä on sekä
jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksissä että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
oikeuskäytännössä hyväksytty rangaistuksen lieventämisperuste.
- 27.
- Komissio kiistää sen, että menettely olisi kestänyt liian kauan, ja se katsoo, että
vaikka oikeudenkäynti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa on kestänyt
kauan, sitä ei ole pidettävä prosessinesteenä.
- 28.
- Aluksi on todettava, että oikeudenkäynti, joka on yhteisöjen tuomioistuimen
tarkastelun kohteena sen määrittämiseksi, onko asiassa tehty oikeudenkäyntivirhe,
joka on valittajan edun vastainen, on alkanut 20.10.1989, jolloin kumoamiskanne
nostettiin, ja päättynyt 6.4.1995, jolloin valituksenalainen tuomio julistettiin. Näin
ollen tarkastelun kohteena oleva oikeudenkäynti on kestänyt noin viisi ja puoli
vuotta.
- 29.
- On syytä todeta heti, että oikeudenkäynti on näin ollen kestänyt huomattavan
kauan. Oikeudenkäynnin keston kohtuullisuutta on kuitenkin arvioitava jokaisen
asian olosuhteiden perusteella niin, että huomioon otetaan erityisesti oikeusriidan
merkitys asianosaiselle, asian vaikeus sekä se, miten asian vireille saattanut
asianosainen ja toimivaltainen viranomainen ovat toimineet (ks. vastaavasti asia
Erkner ja Hofauer, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 23.4.1987, A-sarja,
nro 117, 66 kohta; asia Kemmache, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio
27.11.1991, A-sarja, nro 218, 60 kohta; asia Phocas v. Ranska, Euroopan
ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 23.4.1996, Recueil des arrêts et décisions
1996-II, s. 546, 71 kohta ja asia Garyfallou AEBE v. Kreikka, Euroopan
ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 27.9.1997, Recueil des arrêts et décisions 1997-V, s. 1821, 39 kohta).
- 30.
- Siltä osin, mikä merkitys oikeusriidalla oli valittajalle, on syytä korostaa, että
oikeusriita ei suoraan uhannut sen taloudellista selviytymistä. Silti on katsottava,
että kun oikeusriita koskee sitä, onko kilpailusääntöjä rikottu, oikeusvarmuuden
perusperiaate, jota on sovellettava talouden toimijoihin, ja pyrkimys varmistaa, ettei
kilpailu vääristy sisämarkkinoilla, ovat huomattavan merkityksellisiä paitsi valittajalle
itselleen ja sen kilpailijoille myös kolmansille, kun otetaan huomioon niiden
oikeussubjektien suuri määrä, joihin asia vaikuttaa, ja kyseessä olevat taloudelliset
intressit.
- 31.
- Mahdollista oli nimittäin, että valittajalle olisi määrätty asetuksen N:o 17
15 artiklan 2 kohdan nojalla enimmäissakko, joka on 10 prosenttia yrityksen
edellisen tilikauden liikevaihdosta. Komissio määräsi tässä asiassa päätöksensä 3 ja
4 artiklassa valittajalle 4,5 miljoonan ecun suuruisen sakon, joka oli maksettava
kolmessa kuukaudessa päätöksen tiedoksiantamisesta, ja asetti viivästyskoron, joka
alkaisi juosta tämän määräajan päättymisestä ja jonka vuotuiseksi korkokannaksi
määrättiin 12,5 prosenttia.
- 32.
- EY:n perustamissopimuksen 192 artiklassa määrätään tältä osin, että komission
päätös, jolla määrätään maksuvelvollisuus muulle kuin valtiolle, on
täytäntöönpanokelpoinen ja että pakkotäytäntöönpanoon sovelletaan sen valtion
säännöksiä lainkäytöstä riita-asioissa, jonka alueella pakkotäytäntöönpano tapahtuu.
EY:n perustamissopimuksen 185, 186 ja 192 artiklan ja päätöksen 88/591/ETY
4 artiklan perusteella kanteella, joka on nostettu ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimessa, ei ole lykkäävää vaikutusta; ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin voi kuitenkin määrätä kanteen kohteena olevan toimenpiteen
täytäntöönpanon lykättäväksi, jos se katsoo, että olosuhteet tätä edellyttävät, sekä
päättää tarpeellisista välitoimista ja määrätä tarvittaessa päätöksellään
pakkotäytäntöönpanon lykättäväksi.
- 33.
- Nyt esillä olevan asian oikeudenkäyntiaineistosta ilmenee, että sakon perimistoimiin
ei ollut ryhdytty oikeudenkäynnin aikana, koska valittaja antoi komission vaatiman
pankkitakauksen. Tämä seikka ei kuitenkaan ole peruste sille, että valittaja ei saisi
vedota oikeuteensa saada asiansa käsiteltyä oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä
kohtuullisessa ajassa ja erityisesti oikeuteensa siihen, että tuomioistuin tutkii, ovatko
komission päätelmät valittajan syyllistymisestä kilpailusääntöjen rikkomiseen ja
valittajalle tämän vuoksi määrätyt sakot perusteltuja.
- 34.
- Kaikkien näiden seikkojen perusteella on katsottava, että ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetulla asialla oli todellista merkitystä valittajalle.
- 35.
- Asian vaikeuden osalta on syytä muistuttaa komission todenneen päätöksessään,
että 14 betoniteräsverkkojen valmistajaa oli rikkonut perustamissopimuksen
85 artiklaa tietyillä sopimuksilla tai yhdenmukaistetuilla menettelytavoilla, jotka
koskivat kyseisen tuotteen toimituskiintiöitä ja hintoja. Valittajan kanne oli yksi
yhdestätoista asiasta, jotka oli saatettu vireille kolmella oikeudenkäyntikielellä ja
jotka yhdistettiin suullista käsittelyä varten.
- 36.
- Oikeudenkäyntiaineistosta ja valituksenalaisesta tuomiosta ilmenee tältä osin, että
valittajaa koskevan asian ratkaisemiseksi oli perehdyttävä suhteellisen laajoihin
asiakirjoihin ja suhteellisen monitahoisiin oikeudellisiin kysymyksiin ja
tosiasiakysymyksiin.
- 37.
- Siitä, miten valittaja on toiminut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, on
todettava, että oikeudenkäyntiaineistosta ilmenee, että määräaikaa vastauskirjelmän
toimittamiseksi oli pidennetty valittajan pyynnöstä noin kuukaudella.
- 38.
- Tältä osin ei voida hyväksyä sitä komission väitettä, jonka mukaan oikeudenkäynti
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa on kestänyt kauemmin sen vuoksi, että
valittajan asiamies ei aluksi osallistunut hallintomenettelyyn komissiossa ja että
asiamies oli sitten kohdistanut argumentaatiossaan tahallaan päähuomion siihen
sakkoon, jonka komissio oli määrännyt valittajalle rakennemuutoskartelliin
osallistumisesta.
- 39.
- Näin on siksi, että sellaisen yrityksen, jonka komissio on päätöksessään katsonut
rikkoneen kilpailusääntöjä ja jolle komissio on määrännyt sakkoa, on saatava
riitauttaa kaikilla asianmukaisiksi katsomillaan perusteilla tällaiset komission
päätelmät.
- 40.
- Näin ollen ei ole osoitettu, että valittaja olisi merkittävästi myötävaikuttanut siihen,
että oikeudenkäynti kesti niin kauan.
- 41.
- Toimivaltaisten viranomaisten toiminnan osalta on todettava, että ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen perustamisella yhteisöjen tuomioistuimen yhteyteen
ja kaksiasteisen tuomioistuinjärjestelmän käyttöön ottamisella pyrittiin ensinnäkin
parantamaan tuomioistuimen tuomiovaltaan kuuluvien oikeussuojaa erityisesti
sellaisten asioiden osalta, jotka edellyttävät monimutkaisten tosiseikkojen
perusteellista tarkastelua, ja toiseksi säilyttämään tuomioistuimen harjoittaman
valvonnan laatu ja tehokkuus yhteisön oikeusjärjestyksessä sitä kautta, että
yhteisöjen tuomioistuimella on mahdollisuus keskittää toimintansa sen
perustehtävään, joka on sen varmistaminen, että yhteisön oikeutta tulkittaessa ja
sovellettaessa noudatetaan lakia.
- 42.
- Tämä on se syy, jonka vuoksi yhteisön tuomioistuinjärjestelmän rakenne huomioon
ottaen on tietyiltä osin perusteltua, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella,
jonka asiana on määrittää asian tosiseikasto ja tutkia oikeusriita aineellisesti, on
käytettävissään suhteellisesti enemmän aikaa sellaisen asian selvittämiseen, joka
edellyttää monimutkaisten tosiseikkojen perusteellista tarkastelua. Tämä tehtävä ei
kuitenkaan vapauta nimenomaisesti tätä tehtävää varten perustettua yhteisön
lainkäyttöelintä velvollisuudesta käsitellä vireille saatetut asiat kohtuullisessa ajassa.
- 43.
- On myös otettava huomioon ne erityispiirteet, jotka liittyvät erottamattomasti
menettelyyn yhteisön lainkäyttöelimissä ja jotka johtuvat muun muassa ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 35 artiklassa määrätyistä
oikeudenkäyntikieliä koskevista järjestelyistä ja työjärjestyksen 30 artiklan 2
kohdassa määrätystä velvollisuudesta julkaista tuomiot Euroopan talousyhteisössä
käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä 15 päivänä huhtikuuta 1958 annetun
neuvoston asetuksen N:o 1 (EYVL 1958, 17, s. 385) 1 artiklassa tarkoitetuilla
kielillä.
- 44.
- On kuitenkin katsottava, että nyt esillä olevan asian olosuhteista ei ilmene, että
tämäntyyppiset erityispiirteet voisivat oikeuttaa sen, että oikeudenkäynti
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa on kestänyt niin kauan.
- 45.
- On nimittäin korostettava, että kaksi ajanjaksoa ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimessa käydyssä oikeudenkäynnissä ovat merkityksellisiä arvioitaessa sitä,
onko oikeudenkäynnin kesto ollut kohtuullinen. Kirjallisen käsittelyn päättymisestä
on kulunut noin 32 kuukautta siihen, että suullinen käsittely on päätetty aloittaa.
Tosin 13.10.1992 tehdyllä päätöksellä on päätetty yhdistää kyseiset 11 asiaa suullista
käsittelyä varten, mutta on syytä huomata, että tänä aikana ei ryhdytty mihinkään
muun prosessinjohtotoimeen tai asian selvittämistoimeen. Tämän lisäksi suullisen
käsittelyn päättämisestä on kulunut 22 kuukautta siihen, että ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin antoi kyseisen tuomion.
- 46.
- Vaikka huomioon otettaisiin ne erityispiirteet, jotka liittyvät erottamattomasti
menettelyyn yhteisön lainkäyttöelimissä, ainoastaan poikkeukselliset olosuhteet
voivat olla hyväksyttävä peruste sille, että asian selvittäminen ja päätösharkinta ovat
kestäneet näin kauan. Koska asian käsittelyä ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimessa ei ole lykätty esimerkiksi tämän tuomioistuimen työjärjestyksen
77 ja 78 artiklan nojalla, on katsottava, ettei tällaisia olosuhteita ollut kyseisessä
asiassa.
- 47.
- Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että vaikka huomion otetaan se, että
kyseinen asia oli suhteellisen vaikea, oikeudenkäynti ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimessa on kestänyt kohtuuttoman kauan.
- 48.
- Prosessiekonomisista syistä ja tämän oikeudenkäyntivirheen korjaamiseksi
välittömästi ja tehokkaasti on katsottava, että oikeudenkäynnin liian pitkää kestoa
koskeva peruste, joka on esitetty valituksenalaisen tuomion kumoamista koskevan
vaatimuksen tueksi, on katsottava perustelluksi niiltä osin kuin kyseisessä tuomiossa
on vahvistettu valittajalle määrätyn sakon suuruudeksi 3 miljoonaa ecua.
- 49.
- Koska mikään ei viittaa siihen, että oikeudenkäynnin kestolla olisi ollut vaikutuksia
asian ratkaisun sisältöön, tämä peruste ei kuitenkaan voi johtaa siihen, että
valituksenalainen tuomio kumottaisiin kokonaisuudessaan.
Välittömyysperiaatteen loukkaaminen
- 50.
- Valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on loukannut
oikeudenkäynnin välittömyyttä koskevaa yhteisön yleistä oikeusperiaatetta, kun se
on julistanut tuomion vasta 22 kuukauden kuluttua suullisen käsittelyn
päättämisestä niin, että suullinen käsittely oli menettänyt merkityksensä sen vuoksi,
että tuomarit eivät enää ole voineet muistaa suullisessa käsittelyssä esitettyä.
Valittaja väittää lähinnä, että oikeudenkäynnin suullisuuden periaate edellyttää
oikeudenkäynnin välittömyyttä, johon liittyy kuten rikos- ja siviiliasiain
oikeudenkäyntiä koskevissa laeissa säädetään useimmissa jäsenvaltioissa se
velvollisuus, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on suoritettava
välittömästi suullisen käsittelyn jälkeen päätösharkinta ja annettava tuomio lyhyen
ajan kuluessa suullisesta käsittelystä.
- 51.
- Komissio katsoo, että yhteisön oikeudessa ei ole oikeudenkäynnin välittömyyden
periaatetta, sellaisena kuin valittaja on sen ymmärtänyt, minkä vuoksi tämä peruste
on hylättävä.
- 52.
- Tältä osin on ensinnäkin syytä todeta, että toisin kuin valittaja on esittänyt
suullisessa käsittelyssä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen
55 artiklan 1 kohdassa tai missään muussakaan työjärjestyksen tai EY:n
tuomioistuimen perussäännön määräyksessä ei määrätä, että ensimmäisenoikeusasteen tuomioistuimen olisi annettava tuomionsa tietyn ajan kuluessa
suullisen käsittelyn jälkeen.
- 53.
- Toiseksi on korostettava, että valittaja ei ole osoittanut, että päätösharkinnan
kestolla olisi ollut jotakin vaikutusta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
käsiteltävänä olleen oikeusriidan ratkaisun sisältöön erityisesti sitä kautta, että
esitetty selvitys olisi alkanut unohtua.
- 54.
- Näin ollen tämä peruste on hylättävä perusteettomana.
Asian selvittämiseen sovellettavien periaatteiden loukkaaminen
- 55.
- Valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ensinnäkin
suorittanut todistusharkinnan virheellisesti, koska se on tarkastanut pelkästään sen,
oliko komissio näyttänyt toteen valittajan osallistumisen kyseisiin yritysten välisiin
järjestelyihin, ja jättänyt ottamatta huomioon valittajan esittämän selvityksen;
toiseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut prekluusiosääntöjä, kun
se on hylännyt pyynnöt todistajien kuulemisesta liian myöhään esitettyinä. Kun
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tutkinut ainoastaan komission esittämän
selvityksen ja kieltäytynyt tutkimasta valittajan esittämää selvitystä, se on jättänyt
täyttämättä selvittämisvelvollisuutensa ja loukannut oikeutta oikeudenmukaiseen
oikeudenkäyntiin sekä vapaan todistusharkinnan periaatetta ja in dubio pro reo
-periaatetta.
- 56.
- Tämän perusteen ensimmäinen osa koskee lähinnä sitä, että valittajan mukaan
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole tutkinut, voitiinko ne tosiseikat, joihin
komissio oli vedonnut, selittää myös muulla tavalla kuin olettamalla kyseessä olleen
yritysten välisen järjestelyn, vaikka valittaja oli esittänyt näille tosiseikoille toisen
selityksen, joka on uskottava ja johdonmukainen.
- 57.
- Komission mukaan tällä väitteellä pyritään itse asiassa siihen, että tosiseikasto
tutkittaisiin uudelleen.
- 58.
- Niiltä osin kuin tämä väite ei kohdistu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
suorittamaan tosiseikaston arviointiin, on syytä todeta, että kun kysymys on
kilpailusääntöjen rikkomista koskevasta oikeudenkäynnistä, komission on esitettävä
selvitys niistä kilpailusääntöjen rikkomisista, jotka se on katsonut tapahtuneeksi, ja
oikeudellisesti riittävä näyttö kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavista seikoista.
- 59.
- Ei kuitenkaan voida katsoa, että tutkiessaan komission esittämän selvityksen
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi jättänyt tutkimatta valittajan esittämän
selvityksen. Ensinnäkin valituksenalaisen tuomion 6467 kohdassa ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin on todennut valittajan ja Tréfilunionin välisen järjestelyn
osalta, että komission esittämien muistioiden perusteella on katsottava komission
hankkineen oikeudellisesti riittävän selvityksen vain kahdesta valittajan ja
Tréfilunionin välisen yhteistyön muodosta, joita komission väitti olleen kolme.
Lisäksi valituksenalaisen tuomion 9092 kohta, jotka liittyvät kiintiöitä ja hintoja
koskeviin järjestelyihin Benelux-maiden valmistajien kanssa, 115118 kohta, jotka
liittyvät valittajan ja Tréfilarbedin väliseen järjestelyyn, ja 131136 kohta, jotka
liittyvät hintoja ja kiintiöitä koskeviin järjestelyihin Benelux-maiden markkinoilla,
osoittavat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ottanut huomioon
valittajan väitteet tutkiessaan komission esiin tuomat tosiseikat ja päätellessään
tämän perusteella, että komissio oli esittänyt oikeudellisesti riittävän selvityksen
siitä, että valittaja oli osallistunut kyseisiin järjestelyihin.
- 60.
- Tämän perusteen toinen osa koskee sitä, että valittaja katsoo ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen tulkinneen väärin työjärjestystään, kun se on hylännyt
valittajan pyynnöt näytön hankkimisesta liian myöhään esitettynä. Valittaja ei kiistä
sitä, että se on tehnyt pyynnöt näytön hankkimisesta ensimmäistä kertaa vasta
vastauskirjelmässä. Se väittää sitä vastoin, että vastausvaiheessa esiin tuotu näyttö
ei ollut uutta eikä sitä voida pitää myöhässä esitettynä, eli kysymys ei ollut
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 1 kohdassa
tarkoitetusta tilanteesta, koska valittaja oli ehdottanut todistajien kuulemista ja
valittajan henkilökohtaista kuulemista vastauskirjelmässään saadakseen vastanäyttöä
sille selvitykselle, johon komissio oli vedonnut vastineessaan.
- 61.
- Valittaja väittää myös, että selvittämisvelvollisuutensa sekä kontradiktorisen
periaatteen ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteen vuoksi ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen on hyväksyttävä pyynnöt näytön hankkimiseksi tiettyjä
poikkeustapauksia lukuun ottamatta, eikä nyt esillä olevassa asiassa ole osoitettu,
että kyse olisi tällaisesta poikkeustapauksesta. Valittajan mukaan sitä, että
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on kieltänyt todistajien kuulemisesta ja
valittajan henkilökohtaisesta kuulemisesta, on pidettävä ennenaikaisena näytön
arvioimisena, ja valittajan mukaan silloinkin, kun asianosainen ei ole tehnyt pyyntöä
näytön hankkimiseksi, tutkintaperiaatteen vuoksi ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen on varsinkin oikeudenkäynneissä, joissa voidaan määrätä sakkoa,
käytettävä omasta aloitteestaan asian selvittämisessä kaikkia sen käytettävissä olevia
selvittämiskeinoja ja pyrittävä mahdollisimman täydellisen selvityksen hankkimiseen.
- 62.
- Komissio katsoo, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on noudattanut
vakiintunutta oikeuskäytäntöään, kun se on katsonut, että koska näyttöä oli
pyydetty hankittavaksi vasta vastauskirjelmässä, tämä pyyntö oli tehty myöhässä,
minkä vuoksi valittajan oli perusteltava se, miksi näyttöön ei ollut vedottu
aikaisemmin.
- 63.
- Aluksi on syytä muistuttaa, että näyttääkseen väitteensä toteen valittaja oli pyytänyt
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kannekirjelmässään, että valittajan
asiamiestä asianajaja Pillmannia kuultaisiin todistajana, ja vastauskirjelmässään, että
valittajaa kuultaisiin henkilökohtaisesti niin, että valittajaa edustaisi sen laillinen
edustaja Müller, ja että Benelux-maiden valmistajien entistä puheenjohtajaa
Broekmania kuultaisiin todistajana.
- 64.
- Asiakirjoista ilmenee, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti 18. ja
24.3.1993 pidetyssä kokouksessaan esittää kysymyksiä asianosaisille. Sen vuoksi, että
valittaja oli esittänyt kyseiset kuulemispyyntönsä ja lähettänyt neljä teleksiä
15.12.1983, 11.1.1984, 4.3.1984 ja 4.4.1984, valittajaa pyydettiin selventämään,
mitkä ovat ne täsmälliset ja tosiasialliset syyt, joiden vuoksi se on kiistänyt edellä
mainittujen asiakirjojen ilmeisen sisällön, sen lisäksi, että se on kirjelmissään
riitauttanut niiden sisällön yleisluonteisesti.
- 65.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti 13. ja 17.5.1993 pidetyssä
kokouksessaan kysyä asianosaisten mielipidettä mahdollisesta Müllerin ja
Broekmanin kuulemisesta ja siitä, että kantajia Boël, Steelinter ja Tréfilunion
kuultaisiin suullisessa käsittelyssä henkilökohtaisesti niin, että niitä edustaisivat ne
henkilöt, jotka olivat perillä niistä yhteyksistä, joita kyseisillä yrityksillä oli ollut
tosiseikkojen tapahtuma-aikana.
- 66.
- Komissio ilmoitti 19.5.1993 päivätyllä kirjeellään vastustavansa mainittujen
todistajien kuulemista sen vuoksi, että he joka tapauksessa olivat komission
päätöksen kohteena olleiden yritysten edustajia. Ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin päätti 26.5.1993 lykätä päätöstään mahdollisesta todistajien
kuulemisesta.
- 67.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut valituksenalaisen tuomion
68 kohdassa, että todistajien kuuleminen tai valittajan henkilökohtainen kuuleminen
ei ole tarpeen. Lisäksi se on tuomion 94, 120 ja 138 kohdassa hylännyt
työjärjestyksensä 48 artiklan 1 kohdan nojalla pyynnöt todistajien kuulemisesta ja
kantajan henkilökohtaisesta kuulemisesta sen vuoksi, että nämä pyynnöt oli
vastauskirjelmässä esitettyinä tehty myöhässä eikä valittaja ollut vedonnut
mihinkään sellaiseen seikkaan, jonka vuoksi se ei olisi voinut tehdä näitä pyyntöjä
jo kannekirjelmässään.
- 68.
- Kun otetaan huomioon nämä olosuhteet, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
arviointia siitä, oliko asianajaja Pillmannia ja Mülleriä tarpeen kuulla
Baustahlgeweben ja Tréfilunionin välisestä järjestelystä, ei voida kyseenalaistaa.
- 69.
- Siitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kieltäytyi kuulemasta Mülleriä ja
Broekmania sen vuoksi, että kuulemispyynnöt oli tehty liian myöhään, on syytä
todeta, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 68 artiklan
1 kohdan mukaan tämä tuomioistuin voi asianosaisia kuultuaan omasta
aloitteestaan tai asianosaisten pyynnöstä määrätä, että tiettyjen seikkojen toteen
näyttämiseksi kuullaan todistajia. Asianosaisen pyynnössä todistajan kuulemiseksi
on ilmoitettava täsmällisesti, mistä seikoista ja minkä vuoksi todistajaa on tarpeen
kuulla. Lisäksi saman työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan
kannekirjelmässä on mainittava esitettävä näyttö.
- 70.
- Kun kannekirjelmässä tehdyssä pyynnössä todistajan kuulemiseksi on ilmoitettu
täsmällisesti, mistä seikoista ja minkä vuoksi todistajaa tai todistajia on tarpeen
kuulla, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiana on siis arvioida, onko
pyyntö hyväksyttävä, kun huomioon otetaan riidan kohde ja tarve kuulla nimettyjä
todistajia.
- 71.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 1 kohdan
mukaan asianosainen voi tehdä vielä vastauskirjelmässään pyynnön lisänäytön
hankkimiseksi kantansa tueksi. Asianosaisen on kuitenkin perusteltava se, miksi
kyseiseen näyttöön ei ole vedottu aikaisemmin.
- 72.
- Työjärjestyksen 48 artiklan 1 kohdassa määrättyä preklusiivista määräaikaa ei näin
ollen sovelleta vastanäytön hankkimiseen ja näytön täydentämiseen vastapuolen
vastineessaan esittämän vastanäytön vuoksi. Tämä määräys koskee nimittäin uuden
näytön hankkimista, ja sitä on tulkittava yhdessä 66 artiklan 2 kohdan kanssa, jossa
määrätään nimenomaisesti, että vastanäytön esittäminen ja aiemmin esitetyn näytön
täydentäminen on sallittua.
- 73.
- Siltä osin kuin kysymys on Broekmanin kuulemisesta todistajana ja valittajan
henkilökohtaisesta kuulemisesta, on kuitenkin todettava, että asiakirjoista ilmenee,
että se selvitys, johon komissio oli vedonnut vastineessaan, oli jo mainittu komission
päätöksessä ja väitetiedoksiannossa tai sen liitteissä, ja valittaja oli itse sisällyttänyt
kyseisen selvitysaineiston kannekirjelmänsä liitteeseen 3. Lisäksi ne lausumat, jotka
Müller oli esittänyt komissiossa 24.11.1987 pidetyssä kuulemistilaisuudessa, johon
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on viitannut valituksenalaisen tuomion 92
ja 135 kohdassa, sisältyvät tästä kokouksesta tehtyyn pöytäkirjaan, jonka valittaja
on itse sisällyttänyt kannekirjelmäänsä liitteenä 9.
- 74.
- Näin ollen on katsottava, että pyyntöä kuulla Broekmania ja pyyntöä kuulla
valittajaa henkilökohtaisesti sen laillisen edustajan Müllerin välityksellä ei voida
pitää pyyntönä vastanäytön hankkimiseksi ja että valittaja olisi voinut esittää tätä
näyttöä hankittavaksi kannekirjelmässään.
- 75.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on siten perustellusti katsonut, että
vastauskirjelmässä tehdyt pyynnöt oli esitetty myöhässä, ja hylännyt nämä pyynnötsen vuoksi, että valittaja ei ollut perustellut sitä, miksi näitä pyyntöjä ei ollut tehty
aikaisemmin.
- 76.
- Lisäksi se väite, jonka mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi lyönyt
laimin selvittämisvelvollisuutensa, on hylättävä, koska kyseinen tuomioistuin on
ryhtynyt työjärjestyksensä 64 artiklan 2 kohdan nojalla prosessinjohtotoimiin näytön
esittämisen helpottamiseksi ja asianosaisten argumentaation täsmentämiseksi.
- 77.
- Lopuksi on korostettava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella ei ole
velvollisuutta kuulla omasta aloitteestaan todistajia, koska sen työjärjestyksen
66 artiklan 1 kohdassa todetaan, että tämä tuomioistuin vahvistaa määräyksellä
asianmukaisina pitämänsä selvittämistoimet ja sen, mistä tosiseikoista selvitystä on
hankittava.
- 78.
- Näin ollen peruste, joka koskee sitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
on loukannut asian selvittämiseen sovellettavia periaatteita, on hylättävä.
Asianosaisella olevan, tiettyihin asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden
loukkaaminen
- 79.
- Valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on loukannut sen
oikeutta tulla kuulluksi, kun se on hylännyt valittajan pyynnön saada tutustua
kaikkiin hallintomenettelyn asiakirjoihin, vaikka oikeus saada tutustua asiakirja-aineistoon on yhteisön oikeuden perusperiaate, jota on noudatettava kaikissa
olosuhteissa. Komissiolla oli siten velvollisuus antaa perustamissopimuksen
85 artiklan 1 kohdan soveltamista koskevan menettelyn kohteena oleville yrityksille
tilaisuus tutustua kaikkiin asian tutkinnan aikana haltuunsa saamiin, sekä yrityksiä
vastaan että niiden puolesta puhuviin asiakirjoihin. Näitä periaatteita sovelletaan
myös oikeudenkäyntiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, kun kantajan
puolustautumisen kannalta mahdollisesti merkityksellisiä asiakirjoja ei ole toimitettu
kantajalle hallintomenettelyn aikana. Joka tapauksessa valittaja katsoo, että
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei olisi saanut hylätä sen pyyntöä saada
tutustua asiakirjoihin sillä perusteella, että valittaja ei ollut esittänyt mitään
selvitystä siitä, että nämä asiakirjat olisivat merkityksellisiä valittajan puolustuksen
järjestämiseksi. Asianosainen ja sen asiamiehet eivät nimittäin kykene arvioimaan
asiakirjan merkitystä puolustautumisen kannalta, jos ne eivät tiedä asiakirjan
olemassaolosta ja sisällöstä.
- 80.
- Lisäksi valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on loukannut
sen oikeutta tulla kuulluksi, kun se on kieltäytynyt velvoittamasta komissiota
esittämään tiettyjä asiakirjoja, jotka koskivat saksalaista rakennemuutoskartellia.
- 81.
- Siltä osin kuin kyse on pyynnöstä saada tutustua kaikkiin hallintomenettelyn
asiakirjoihin komissio korostaa sitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on
perustellusti todennut, että valittaja ei ollut esittänyt mitään selvitystä siitä, että
nämä asiakirjat olisivat merkityksellisiä valittajan puolustuksen järjestämiseksi.
Rakennemuutoskartellia koskevien asiakirjojen osalta komissio toteaa, että
tämäntyyppinen oikeudenkäyntivirhe ei voi olla muutoksenhaun kohteena, koska
se ei ole valittajan edun vastainen ja koska sillä laajennettaisiin oikeudenkäynnin
kohdetta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käsiteltyyn asiaan verrattuna,
minkä vuoksi tätä virhettä koskevan perusteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset
puuttuvat.
- 82.
- Aluksi on todettava, että komission esittämän oikeudenkäyntiväitteen osalta riittää,
kun todetaan, että ensinnäkin se, onko saksalainen rakennemuutoskartelli ollut
komission päätökseen vaikuttanut tekijä, on ollut käsittelyn kohteena ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimessa ja toiseksi valittaja on esittänyt yhteisöjen
tuomioistuimessa, että tämä kartelli on vaikuttanut ainakin sakon suuruuteen. Näin
ollen kysymys ei ole oikeudenkäynnin kohteen laajentamisesta siitä, mikä se oli
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa. Peruste, joka koskee oikeutta tutustua
tätä kartellia koskeviin asiakirjoihin, voidaan siten ottaa tutkittavaksi.
- 83.
- Lisäksi oikeudesta tutustua asiakirjoihin on todettava, että valituksenalaisen
tuomion 23 kohdasta ilmenee, että komissio oli hallintomenettelyn aikana
toimittanut valittajalle tiettyjä asiakirjoja, jotka koskivat valittajaa suoraan tai
välillisesti, mutta ei luottamuksellisia asiakirjoja, ja että komissio oli samalla
muistuttanut, että valittajalla oli mahdollisuus tutustua komission luvalla myös
muihin komission hallussa oleviin asiakirjoihin huomautustensa valmistelemiseksi.
- 84.
- Valituksenalaisen tuomion 28 kohdasta ja asiakirja-aineistosta ilmenee, että
valittajan asiamies oli vastikään valittajalta toimeksiannon saatuaan esittänyt
komissiolle, että hänellä oli vielä komission päätöksen tekemisen jälkeen oikeus
tutustua kyseisen asian asiakirjoihin. Asianosaisten kirjeenvaihdosta ilmenee, että
komissio oli ilmoittanut valittajalle lähettäneensä väitetiedoksiannon liitteenä ne
asiakirjat, joihin väitetiedoksianto perustui. Komissio toimitti 11.10.1989
lähettämällään telekopiolla luettelon kaikista valittajaa koskevista
hallintomenettelyn asiakirjoista ja tarjoutui toimittamaan valittajalle näistä
asiakirjoista jäljennöksen. Tämän tarjouksen johdosta valittaja pyysi 16.10.1989
lähetetyssä telekopiossa kertomusta ja asiakirjavihkoa, jotka koskivat 6. ja 7.11.1985
sen toimitiloissa suoritettua tarkastusta ja samana päivänä Fachverband
Betonstahlmattenin toimitiloissa suoritettua tarkastusta, sekä lupaa saada tutustua
niihin pöytäkirjoihin ja muihin asiakirjoihin, joilla Bundeskartellamt oli ilmoittanut
komissiolle saksalaisesta rakennemuutoskartellista. Komissio ei kuitenkaan
vastannut tähän pyyntöön kanteen nostamiseen mennessä.
- 85.
- Kannekirjelmässään valittaja vaati, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
on velvoitettava komissio antamaan valittajalle tilaisuus tutustua seuraaviin
asiakirjoihin: a) kaikki valittajaa koskevat menettelyyn liittyvät asiakirjat, b) kaikki
asiakirjat, kirjeet, pöytäkirjat ja muistiot, joilla Bundeskartellamt on ilmoittanut
komissiolle rakennemuutoskartellista ja c) kaikki asiakirjat, liitteet, pöytäkirjat ja
muistiot, jotka koskevat komission, Bundeskartellamtin ja saksalaisen
rakennemuutoskartellin edustajien kolmisin käymiä neuvotteluja kartellin
voimassaoloajan pidentämisestä.
- 86.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut valituksenalaisen tuomion
33 kohdassa, että tätä kantajan vaatimusta on pidettävä työjärjestyksen 64 artiklan
3 kohdan d alakohdassa tarkoitettuna prosessinjohtotoimea koskevana pyyntönä.
- 87.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on hylännyt valituksenalaisen tuomion
34 kohdassa pyynnön saada tutustua komission asiakirjavihkoon sen vuoksi, että
valittaja ei ollut kiistänyt saaneensa asian hallinnollisen käsittelyn aikana kaikkia
asiakirjoja, jotka koskivat suoraan tai välillisesti valittajaa ja joihin väitetiedoksianto
perustui, ja että se ei ollut myöskään esittänyt selvitystä siitä, että muilla asiakirjoilla
olisi merkitystä sen puolustuksen järjestämiseksi. Siksi ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin katsoi, että valittajalle oli annettu tilaisuus esittää näkemyksensä
haluamallaan tavalla kaikista komission sitä vastaan esittämistä väitteistä, jotka
sisältyvät valittajalle lähetettyyn väitetiedoksiantoon, sekä väitteiden tueksi esitetystä
selvityksestä, jonka komissio oli maininnut väitetiedoksiannossaan tai liittänyt tähän
tiedoksiantoon, ja siksi puolustautumisoikeuksia ei ollut loukattu. Tämän vuoksi
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut, että valittajan asiamiehet
olivat voineet tutkia komission päätöksen laillisuuden ja puolustaa asianmukaisesti
valittajaa sekä kannetta valmisteltaessa että käsiteltäessä asiaa ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimessa.
- 88.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on hylännyt valituksenalaisen tuomion
35 kohdassa myös pyynnön saada tutustua saksalaista rakennemuutoskartellia
koskeviin asiakirjoihin, koska valittaja ei ollut vedonnut siihen, että se ei ollut
voinut vastata sitä vastaan esitettyihin väitteisiin sen vuoksi, että sillä ei ollut ollut
käytettävissään näitä asiakirjoja, ja koska se ei ollut esittänyt selvitystä siitä, miksi
näillä asiakirjoilla voisi olla merkitystä käsiteltävänä olevassa asiassa. Lisäksi
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut, että kysymys oli
selvitysaineistosta, joka ei liittynyt millään tavalla kyseisen oikeudenkäynnin
kohteeseen.
- 89.
- Tältä osin on syytä todeta, että kilpailuasioissa oikeudella tutustua asiakirjoihin on
tarkoitus muun muassa mahdollistaa se, että väitetiedoksiannon saaneet
oikeussubjektit saavat tietoonsa komission asiakirjavihkoon sisältyvän
selvitysaineiston, jotta ne voisivat asianmukaisella tavalla ilmaista tämän selvityksen
perusteella näkemyksensä päätelmistä, jotka komissio on tehnyt
väitetiedoksiannossaan (asia 322/81, Michelin v. komissio, tuomio 9.11.1983,
Kok. 1983, s. 3461, 7 kohta; asia 85/76, Hoffmann-La Roche, tuomio 13.2.1979,
Kok. 1979, s. 461, 9 ja 11 kohta ja asia C-310/93 P, BPB Industries ja British
Gypsum v. komissio, tuomio 6.4.1995, Kok. 1995, s. I-865, 21 kohta).
- 90.
- Niitä yhteisön oikeuden yleisiä periaatteita, joita sovelletaan oikeuteen tutustua
komission asiakirjavihkoon, ei kuitenkaan sellaisenaan sovelleta toisin kuin
valittaja väittää menettelyyn ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, vaan
siihen sovelletaan EY:n tuomioistuimen perussääntöä ja ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen työjärjestystä.
- 91.
- EY:n tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan mukaan yhteisöjen tuomioistuin voi
nimittäin vaatia asianosaisia toimittamaan kaikki sen haluamat asiakirjat ja
antamaan kaikki sen haluamat tiedot. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
työjärjestyksen 64 artiklan 1 kohdassa puolestaan määrätään seuraavaa:
Prosessinjohtotoimilla pyritään varmistamaan, että asiat valmistellaan ja käsitellään
ja riidat ratkaistaan parhaissa mahdollisissa olosuhteissa.
- 92.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklan 2 kohdan a ja
b alakohdan mukaan prosessinjohtotoimien tavoitteena on erityisesti varmistaa
kirjallisen ja suullisen käsittelyn moitteeton kulku ja helpottaa asian
selvittämistoimia sekä määrittää ne seikat, joiden osalta asianosaisten on
täydennettävä todisteluaan tai joiden osalta asian selvittämistoimet ovat tarpeen.
Työjärjestyksen 64 artiklan 3 kohdan d alakohdan ja 4 kohdan mukaan kukin
asianosainen voi asian käsittelyn missä vaiheessa tahansa ehdottaa
prosessinjohtotoimiin ryhtymistä ja muun muassa pyytää asiaan liittyvien asiakirjojen
ja asiakirjojen otteiden esittämistä.
- 93.
- Näin ollen valittajalla oli oikeus vaatia ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta
sitä, että se määräisi vastapuolen esittämään valittajalle hallussaan olevia asiakirjoja.
Jotta kuitenkin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voisi ratkaista, onko
tiettyjen asiakirjojen esittäminen vastapuolelle tarpeen asian käsittelyn
moitteettoman kulun kannalta, pyynnön esittävän asianosaisen on yksilöitävä
pyydetyt asiakirjat ja esitettävä ainakin vähimmäismäärä selvitystä siitä, että
asiakirjat ovat asian käsittelyn kannalta tarpeellisia.
- 94.
- Valituksenalaisesta tuomiosta ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle
esitetyistä asiakirjoista on katsottava ilmenevän, että vaikka komissio oli toimittanut
valittajalle luettelon kaikista valittajaa koskevista asiakirjoista, valittaja ei yksilöinyt
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle tekemässään pyynnössä riittävästi
tämän asiakirja-aineiston joukosta niitä asiakirjoja, joita se pyysi esitettäviksi.
Saksalaista rakennemuutoskartellia koskevien asiakirjojen osalta on todettava, että
vaikka valittaja esitti, että komissio oli virheellisesti pitänyt raskauttavana
asianhaarana valittajan osallistumista kartelliin, se ei silti täsmentänyt, miltä osin
pyydetyt asiakirjat saattoivat olla valittajan kannalta tarpeellisia.
- 95.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on siten perustellusti hylännyt
valituksenalaisen tuomion 34 ja 35 kohdassa pyynnön asiakirjojen esittämisestä.
Tämä valitusperuste on siksi hylättävä perusteettomana.
Perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomista koskevat perusteet
Markkinoiden määrittäminen
- 96.
- Valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole riittävästi
perustellut sitä valituksenalaisen tuomion osaa, joka koskee relevanttien
markkinoiden määrittämistä. Se esittää erityisesti, että se ei ole toisin kuin
valituksenalaisen tuomion 38 ja 40 kohdassa on todettu myöntänyt suullisessa
käsittelyssä missään vaiheessa, että se olisi pystynyt valmistamaan koneillaan myös
standarditavarana myytäviä betoniteräsverkkoja tai että luettelotavarana myytävä
verkko ja standarditavarana myytävä verkko olisivat toisensa korvaavia tuotteita.
Tämän vuoksi markkinoita ei voitu määrittää niin, että ne koostuivat
molemmantyyppisistä verkoista.
- 97.
- Komissio katsoo valittajan pyrkivän tällä perusteellaan siihen, että yhteisöjen
tuomioistuin tutkisi sen, miten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on
määrittänyt asian tosiseikaston.
- 98.
- On syytä muistuttaa, että valituksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset täyttyvät
siltä osin kuin tämä peruste koskee sitä, onko valituksenalainen tuomio
puutteellisesti perusteltu.
- 99.
- Tältä osin riittää, kun todetaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on
määrittäessään relevantteja markkinoita todennut valituksenalaisen tuomion
39 kohdassa, että standarditavarana myytävien ja Listenmatten-tyyppisten verkkojen
hinnat eivät poikenneet paljon toisistaan. Lisäksi se on todennut valituksenalaisen
tuomion 40 kohdassa, että asian suullisessa käsittelyssä oli käynyt ilmi, että
standarditavaran käyttäminen on todellakin mahdollista myös sellaisilla työmailla,
joissa olisi tavallisesti käytettävä mittatilaustavarana myytävää verkkoa, jos
standarditavaran hinta on niin alhainen, että rakennustyössä saadaan tämän vuoksi
merkittäviä säästöjä, jotka kattavat lisäkustannukset ja kompensoivat käytetyn
materiaalin vaihtamisesta aiheutuvat tekniset ongelmat, ja että tällainen
tosiasiallinen tilanne oli vallinnut osittain sinä aikana, kun järjestelyt olivat
voimassa.
- 100.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on siten esittänyt oikeudellisesti riittävät
perustelut sille, miksi talouden toimijat saattoivat tiettyjen hintatasoon liittyvien
tekijöiden vuoksi korvata luettelotavarana myytävät verkot standarditavaralla ja
miksi se on katsonut molempien verkkotyyppien kuuluvan samoihin markkinoihin.
- 101.
- Näin ollen peruste, joka koskee perustelujen puutteellisuutta markkinoiden
määrittämisen osalta, on hylättävä.
Valittajan ja Tréfilunionin väliset järjestelyt
- 102.
- Valittaja väittää, että valituksenalaisessa tuomiossa ei ole esitetty perusteluja sille,
miksi Tréfilunionin ja valittajan väliset sopimukset oli katsottava
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan vastaisiksi, ja valittajan mukaan
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole luonnehtinut oikeudellisesti asian
tosiseikastoa siltä kannalta, täyttyvätkö kyseisen määräyksen soveltamisedellytykset.
- 103.
- Tämän perusteensa tueksi valittaja esittää, että ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin ei ensinnäkään ole tutkinut väitettä, jonka mukaan Tréfilunionin
antamaa sitoumusta siitä, ettei se kantele komissiolle saksalaisesta
rakennemuutoskartellista, ei ollut pidettävä kilpailunrajoituksena, ja toiseksi, ettei
se ole tutkinut kysymystä siitä, saattoiko valittajan antama sitoumus, jonka mukaan
se ei veisi luettelotavarana myytäviä verkkoja kahden tai kolmen kuukauden ajan
Ranskaan, rajoittaa kilpailua tai saattoiko tämä sitoumus vaikuttaa tuntuvasti
jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.
- 104.
- Komissio katsoo, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on täysin
lainmukaisesti katsonut asian tosiseikaston täyttävän kyseisen määräyksen
soveltamisedellytykset.
- 105.
- Tältä osin on todettava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut
valituksenalaisen tuomion 63 kohdassa, että komission päätöksessä valittajan on
katsottu sopineen Tréfilunionin kanssa yleisistä järjestelyistä, joiden tarkoituksena
on rajoittaa keskinäisesti näiden yritysten tuotteiden pääsyä Saksan ja Ranskan
markkinoille. Järjestelyjen sisältö oli ollut seuraava: 1) Tréfilunion ei kantele
komissiolle saksalaisesta rakennemuutoskartellista, 2) valittajan Gelsenkirchenin
tehtaalta ei viedä luettelotavarana myytäviä betoniteräsverkkoja Ranskaan
ajanjaksona, jonka kesto on kahdesta kolmeen kuukautta ja 3) nämä kaksi
järjestelyjen osapuolta sopivat vientikiintiöiden vahvistamisesta.
- 106.
- Marien 16.7.1985 laatiman sisäisen muistion ja Müllerin 27.8.1985 laatiman sisäisen
muistion huomioon ottaen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut, että
komissio oli hankkinut oikeudellisesti riittävän selvityksen siitä, että Tréfilunion oli
sitoutunut olemaan kantelematta saksalaisesta rakennemuutoskartellista ja että
valittaja oli sitoutunut olemaan viemättä Ranskaan luettelotavarana myytäviä
betoniteräsverkkoja sovitun ajanjakson ajan, jonka kesto oli kahdesta kolmeen
kuukautta. Sitä vastoin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, ettei komissio
ollut hankkinut oikeudellisesti riittää selvitystä siitä, että osapuolet olisivat tehneet
sopimuksen vientikiintiöiden vahvistamisesta.
- 107.
- On syytä korostaa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut
valituksenalaisen tuomion 64 kohdassa, että Marien sitoumusta olla kantelematta
saksalaisesta rakennemuutoskartellista on pidettävä sellaisena menettelytapana,
jonka on omaksuttu kilpailijaa kohtaan vastineena tämän kilpailijan tekemistä
myönnytyksistä perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan vastaisen järjestelyn
puitteissa.
- 108.
- Päätyessään siihen, että tämä sitoumus samoin kuin valittajan sitoumus olla
viemättä Ranskaan luettelotavarana myytäviä betoniteräsverkkoja kahdesta
kolmeen kuukauden ajan, oli osa yleisempää järjestelyä, joka koski näiden yritysten
tuotteiden vastavuoroista Saksan ja Ranskan markkinoille pääsyä, ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin on perustellusti katsonut, ettei komissio ollut tehnyt
virhettä päätellessään, että valittaja oli osallistunut perustamissopimuksen
85 artiklan 1 kohdan vastaiseen järjestelyyn.
- 109.
- Koska asiassa ei ole saatu riittävää selvitystä siitä, että ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen, tämä valitusperuste on
perusteettomana hylättävä.
Benelux-maiden markkinoita koskeneet kiintiö- ja hintajärjestelyt ja Benelux-maiden
valmistajien kanssa tehdyt, Saksan markkinoita koskeneet järjestelyt
- 110.
- Valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on soveltanut
virheellisesti perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa, kun se ei ollut ottanut
huomioon tiettyjä valittajan esille tuomia seikkoja, ja että ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin ei ole ottanut huomioon sitä seikkaa, että valittajan palveluksessa
olevat henkilöt olivat osallistuneet valmistajien kokouksiin ainoastaan saksalaisen
rakennemuutoskartellin tai Fachverband Betonstahlmattenin edustajina eivätkä siis
valittajan edustajina. Valittaja lisää, että tuomion perustelut ovat Benelux-markkinoiden osalta ristiriitaisia, koska pelkkää osallistumista kokoukseen, jossa
muut yritykset ovat tehneet sopimuksen hinnoista, ei voida pitää 85 artiklan
rikkomisena, kun kyseinen yritys ei itse myy sopimuksen kohteena olleita tuotteita.
- 111.
- Komissio katsoo, että valittaja pyrkii näillä väitteillään kyseenalaistamaan
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arvioinnin sille esitetystä näytöstä, eikä
tätä ole ottamatta lukuun niitä tapauksia, että selvitysaineisto on otettu huomioon
vääristyneellä tavalla pidettävä yhteisöjen tuomioistuimen valvontavaltaan
kuuluvana oikeuskysymyksenä. Lisäksi komission mukaan ei ole osoitettu, että
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi tällä tavalla vääristänyt
selvitysaineistoa. Komission mielestä valituksenalaisen tuomion perustelut eivät
myöskään ole ristiriitaisia.
- 112.
- Tältä osin on korostettava, että kuten julkisasiamies on todennut
ratkaisuehdotuksensa 200 ja 246 kohdassa valittaja on lähinnä pelkästään
toistanut laajoja osia niistä vastauksistaan, joita se oli antanut ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin, ja päätynyt samoin kuin
kyseisessä tuomioistuimessa tämän perusteella siihen, että ne asiakirjat, joihin
komissio oli tukeutunut, osoittivat Müllerin toimineen Fachverband
Betonstahlmattenin ja saksalaisen rakennemuutoskartellin valvontaelimen
edustajana eikä siis valittajan pääjohtajana.
- 113.
- Perustamissopimuksen 168 a artiklasta, EY:n tuomioistuimen perussäännön
51 artiklasta ja työjärjestyksen 112 artiklan 1 kohdan c alakohdasta seuraa, että
valituksessa on ilmoitettava täsmällisesti sekä se, miltä kaikilta osin tuomion
kumoamista vaaditaan, että ne oikeudelliset perusteet ja perustelut, joihin erityisesti
halutaan vedota tämän vaatimuksen tueksi. Tätä edellytystä ei täytä valitus, jossa
vain kerrataan tai toistetaan sanasta sanaan ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimessa jo esitetyt perusteet ja perustelut, sellaisetkin, joiden pohjana
olevien tosiseikkojen osalta tämä tuomioistuin on tosiseikastoa määrittäessään
nimenomaisesti omaksunut eri näkemyksen. Tällaisella valituksella pyritään
nimittäin tosiasiassa ainoastaan siihen, että ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimessa esitetty kanne tutkitaan uudelleen, mikä ei kuulu yhteisöjen
tuomioistuimen toimivaltaan (ks. em. asia San Marco v. komissio, määräyksen
3638 kohta).
- 114.
- Myös niiltä osin kuin nyt käsiteltävänä olevassa valituksessa ei pelkästään kerrata
tai toisteta aiemmin esitettyä, sillä pyritään siihen, että asian tosiseikaston arviointi,
jonka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on suorittanut, tehtäisiin uudelleen.
- 115.
- Näin ollen nämä perusteet on jätettävä tutkimatta.
Asetuksen N:o 67/67/ETY jättäminen soveltamatta yksinmyyntisopimuksiin
- 116.
- Valittajan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole perustellut sitä
päätelmää, että niillä yksinmyyntisopimuksilla, jotka valittaja oli tehnyt Bouwstaal
Roermond BV:n ja Arbed SA afdeling Nederlandin kanssa, kiellettiin
rinnakkaistuonti, eikä lausunut myöskään siitä, miksi komissio ei ollut puuttunut
näihin sopimuksiin, jotka sille oli ilmoitettu Luxemburgin ja Saarlandin
terästeollisuuden uudelleenorganisoinnin yhteydessä.
- 117.
- Komissio väittää, että väite siitä, ettei rinnakkaistuontia ollut kielletty, koskee
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen suorittamaa tosiseikaston arviointia ja
että väitteitä siitä, ettei komissio ollut puuttunut sopimuksiin, on pidettävä uutena
perusteena.
- 118.
- Tältä osin on katsottava, että se valittajan väite, jonka mukaan ei olisi osoitettu,
että valittajan Bouwstaal Roermond BV:n ja Arbed SA afdeling Nederlandin
kanssa tekemiin sopimuksiin sisältyisi rinnakkaistuonnin kielto, on jätettävä
tutkimatta, koska sillä pyritään kuten julkisasiamies on todennut
ratkaisuehdotuksensa 210223 kohdassa kyseenalaistamaan ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen suorittama tosiseikaston arviointi.
- 119.
- Sen valittajan väitteen osalta, jonka mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
ei olisi lausunut siitä, miksi komissio ei ollut puuttunut kyseisiin sopimuksiin, on
todettava, että kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa
228232 kohdassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esitetyt tätä
koskevat argumentit olivat pelkkiä epätäsmällisiä väittämiä, joita ei ollut perusteltu.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei siis ole menetellyt virheellisesti, kun se
ei ole lausunut näistä väitteistä.
- 120.
- Tämä peruste on näin ollen hylättävä.
Asetuksen N:o 17 15 artiklan rikkomista koskevat perusteet
- 121.
- Aluksi on syytä muistuttaa, että mahdollisuudesta määrätä sakkoa niissä tilanteissa,että perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa on rikottu, määrätään
nimenomaisesti asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa seuraavasti:
Komissio voi päätöksellään määrätä yrityksille tai yritysten yhteenliittymille sakon,
joka on vähintään 1 000 laskentayksikköä ja enintään 1 000 000 taikka tätä
suurempi mutta enintään 10 prosenttia kunkin rikkomukseen osallisen yrityksen
edellisen tilikauden liikevaihdosta, jos ne tahallaan tai tuottamuksesta:
a) rikkovat perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa
b)
Sakon suuruutta määrättäessä on otettava huomioon rikkomuksen vakavuuden
lisäksi sen kesto.
- 122.
- Valittaja esittää ensinnäkin, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt
oikeudellisia virheitä arvioidessaan kilpailusääntöjen rikkomiseen liittyviä lieventäviä
ja raskauttavia asianhaaroja. Valittajan mukaan ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin on virheellisesti katsonut, että komissio oli arvioinut erikseen niiden
kriteerien täyttymisen, joita sovelletaan määritettäessä kilpailusääntöjen rikkomisen
vakavuutta. Valittaja väittää erityisesti, että sekä komissio että ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin pitivät valittajan osallistumista rakennemuutoskartelliin
raskauttavana asianhaarana sakon suuruutta määritettäessä. Lisäksi määrätty sakko
on valittajan mukaan suhteettoman suuri, koska useita lieventäviä asianhaaroja ei
otettu huomioon.
- 123.
- Komissio väittää, että tämä väite on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin siinä
toistetaan valittajan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esittämät
argumentit. Saksalaisen rakennemuutoskartellin osalta komissio katsoo, että
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli perustellut sen, miksi se ei ollut pitänyt
kartellin olemassaoloa valittajan osalta lieventävänä asianhaarana.
- 124.
- Toiseksi valittaja väittää, ettei huomioon ole otettu sitä, ettei se tiennyt saksalaisen
rakennemuutoskartellin ja sen suojaamiseksi toteutettujen toimenpiteiden
lainvastaisuudesta.
- 125.
- Komissio katsoo, että tämä väite on jätettävä tutkimatta, koska siihen on vedottu
ensimmäistä kertaa vasta valitusvaiheessa.
- 126.
- Toissijaisesti valittaja vaatii sitä, että sille määrättyä sakkoa alennettaisiin
kohtuulliseksi.
- 127.
- Komission mukaan yhteisöjen tuomioistuimen asiana ei ole korvata
kohtuullisuussyistä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointia omalla
arvioinnillaan.
- 128.
- Aluksi on todettava, että pelkästään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella on
toimivalta valvoa sitä, miten komissio on yksittäistapauksessa arvioinut lainvastaisen
toiminnan vakavuuden. Muutoksenhaun yhteydessä yhteisöjen tuomioistuin valvoo
ensinnäkin sitä, onko ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ottanut oikeudellisesti
asianmukaisella tavalla huomioon kaikki ne tekijät, jotka ovat olennaisia
arvioitaessa sitä, miten vakavana tiettyä menettelytapaa on pidettävä
perustamissopimuksen 85 artiklan ja asetuksen N:o 17 15 artiklan valossa, ja
toiseksi yhteisöjen tuomioistuin tutkii, onko ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
käsitellyt oikeudellisesti riittävällä tavalla kaikkia kantajan esittämiä argumenttejä,
joilla pyritään sakon poistamiseen tai pienentämiseen (ks. tämän viimeisen seikan
osalta asia C-219/95 P, Ferriere Nord v. komissio, tuomio 17.7.1997, Kok. 1997,
s. I-4411, 31 kohta).
- 129.
- Sakon suhteettomuudesta on todettava, että sen jälkeen kun ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin on ratkaissut täyden tuomiovaltansa perusteella yhteisön
oikeuden rikkomisesta yrityksille määrättyjen sakkojen suuruuden, yhteisöjen
tuomioistuimen asiana ei ole korvata kohtuullisuussyistä ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen harkintaa omallaan, kun se käsittelee oikeuskysymyksiä valituksen
yhteydessä (em. asia BPB Industries ja British Gypsum v. komissio, tuomion
34 kohta, ja em. asia Ferriere Nord v. komissio, tuomion 31 kohta). Tämä väite on
siksi jätettävä tutkimatta niiltä osin kuin sillä pyritään siihen, että sakon
määrääminen tutkittaisiin kokonaisuudessaan uudelleen tai toissijaisesti siihen, että
sakko alennettaisiin kohtuulliseksi. Kuten julkisasiamies on todennut
ratkaisuehdotuksensa 286 kohdassa, tutkimatta on jätettävä myös se väite, jota
valittaja ei ole esittänyt ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja joka koskee
sitä, ettei valittaja tiennyt saksalaisen rakennemuutoskartellin suojaamiseksi
toteutettujen toimenpiteiden olevan lainvastaisia.
- 130.
- Siitä väitteestä, ettei lieventäviä ja raskauttavia asianhaaroja ole otettu huomioon,
on pelkästään todettava ensinnäkin, että valituksenalaisessa tuomiossa esitetään
tiivistetysti se, millä tavalla valittaja oli rikkonut kilpailusääntöjä, sekä yksilöidään
valittajan menettelytavat ja se, mikä osuus valittajalla oli jokaisen yritysten välisen
järjestelyn luomisessa tai toteuttamisessa.
- 131.
- Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut valituksenalaisen
tuomion 146 kohdassa, että komission päätöksessä oli kokonaisuutena katsoen
esitetty valittajalle ne tiedot, jotka olivat tarpeen, jotta valittaja tietäisi, millä eri
tavoilla sen oli katsottu rikkoneen kilpailusääntöjä, mitkä erityiset olosuhteet
liittyivät sen menettelytapoihin ja erityisesti kuinka kauan sen osallistuminen
kilpailusääntöjen rikkomiseen oli kestänyt. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
on myös todennut, että komissio oli esittänyt oikeudellisen arvioinnin sisältävässä
päätöksensä osassa ne kriteerit, joita oli sovellettu arvioitaessa kilpailusääntöjen
rikkomisen vakavuutta valittajan osalta, ja ne olosuhteet, joita on pidettävä
lieventävinä asianhaaroina määrättäessä kilpailusääntöjen rikkomisesta taloudellisia
seuraamuksia.
- 132.
- Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut valittajaa koskevista
raskauttavista asianhaaroista valituksenalaisen tuomion 149 kohdassa, että valittaja
ei ollut esittänyt mitään sellaista, mikä voisi kyseenalaistaa komission hankkiman
selvityksen valittajan aktiivisesta osallistumisesta kyseisiin järjestelyihin. Kuten
julkisasiamies on korostanut ratkaisuehdotuksensa 268 kohdassa, ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin on viitannut tiettyihin komission päätöksen kohtiin, joissa
luonnehditaan valittajan käyttäytymistä sen perustelemiseksi, miksi kilpailusääntöjen
rikkomista on pidetty niin vakavana sakkoa määritettäessä. Näissä nimenomaisissa
perusteluissaan komissio painotti sitä keskeistä osuutta, joka valittajalla oli
kilpailusääntöjen rikkomisessa, ja sitä, että Müller oli toiminut kolmessa
ominaisuudessa eli valittajan pääjohtajana, saksalaisen rakennemuutoskartellin
laillisena edustajana ja Fachverband Betonstahlmattenin puheenjohtajana.
Päätöksensä 207 kohdassa komissio totesi, että yrityksille, joiden johtajat toimivat
tärkeissä tehtävissä Fachverband Betonstahlmattenin kaltaisissa yritysten
yhteenliittymissä, on määrättävä suurempia sakkoja kuin muille.
- 133.
- Siitä, että valittajan on katsottu rikkoneen kilpailusääntöjä myös osallistumalla
rakennemuutoskartelliin, on ainoastaan todettava, että koska valittajalle oli
määrätty seuraamuksia sellaisista järjestelyistä, jotka eivät kuuluneet
erottamattomasti yhteen kyseisen kartellin kanssa ja joiden tarkoituksena oli
suojella Saksan markkinoita muista jäsenvaltioista tulevalta valvomattomalta
tuonnilta, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi perustellusti, että tätä
luvallista kartellia ei voitu pitää yleisenä lieventävänä asianhaarana näiden valittajan
menettelytapojen osalta, kun otettiin huomioon se, että pääjohtajansa tehtävien
vuoksi valittajan oli katsottava olleen erityisessä vastuussa tältä osin.
- 134.
- Lopuksi valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole ottanut
huomioon erilaisia lieventäviä asianhaaroja. Valittajan mukaan komissio ja
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ovat laskeneet sille määrätyn sakon sen
koko liikevaihdon perusteella, eivätkä ne ole määrittäneet sakkoa vain kyseisiin
järjestelyihin liittyvän liikevaihdon perusteella. Valittajan mukaan myös
yhdenvertaisuusperiaatetta on loukattu, koska sille määrätty sakko on muille
yrityksille määrätyt sakot huomioon ottaen epätavallisen suuri. Lisäksi valittaja
väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on virheellisesti ottanut
huomioon sakon suuruutta määrätessään valittajan markkinaosuuden Saksan
markkinoilla, koska yrityksen taloudelliset voimavarat eivät välttämättä ole suorassa
suhteessa sen markkina-asemaan.
- 135.
- Tältä osin on syytä muistuttaa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on
todennut valituksenalaisen tuomion 158 kohdassa, että komissio ei käyttänyt
perustana valittajan liikevaihtoa kokonaisuudessaan vaan ainoastaan
betoniteräsverkkojen myynnistä ETY:n kuuden perustajajäsenvaltion alueella
saadun liikevaihdon määrää eikä ylittänyt tältä osin kymmenen prosentin
enimmäismäärää; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan komissio ei
siksi ollut kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuus ja kesto huomioon ottaen rikkonut
asetuksen N:o 17 15 artiklaa.
- 136.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut valituksenalaisen tuomion
160 kohdassa, että kun sakon suuruudeksi oli määritetty 3,15 prosenttia
liikevaihdosta, valittajaa ei koskenut mikään yleinen lieventävä asianhaara vaan sitä
vastoin samoin kuin Tréfilunionia tietty raskauttava asianhaara, jona oli sen
osalta kilpailusääntöjen rikkomisten rikkomusten lukumäärä ja vakavuus.
- 137.
- Seuraavaksi on tutkittava, onko ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ottanut
oikeudellisesti virheettömällä tavalla huomioon valittajan markkinaosuudet Saksan
markkinoilla, kun se on todennut valituksenalaisen tuomion 147 kohdassa, että
komissio oli perustellusti jättänyt ottamatta huomioon lieventävänä asianhaarana
valittajan osalta sen, että valittaja ei ollut osa mitään vahvaa taloudellista
kokonaisuutta, koska valittaja oli markkinaosuudeltaan selvästi suurin yritys Saksan
markkinoilla.
- 138.
- Tältä osin on todettava, että huomioon otettaviin seikkoihin kilpailusääntöjen
rikkomisen vakavuutta arvioitaessa voivat kuulua niiden tuotteiden määrä ja arvo,
joiden osalta kilpailusääntöjä on rikottu, yrityksen koko ja taloudellinen valta ja
siten se vaikutusvalta, jota yritys on voinut käyttää markkinoilla (ks. asia
100/80103/80, Musique Diffusion française ym. v. komissio, tuomio 7.6.1983,
Kok. 1983, s. 1825, 120 kohta).
- 139.
- Näin ollen sakon suuruutta määrättäessä saadaan ottaa huomioon sekä yrityksen
kokonaisliikevaihto, joka osoittaa yrityksen kokoa ja taloudellista valtaa, vaikka se
olisikin likimääräinen ja epätäydellinen mittari, että liikevaihdon se osa, joka tulee
niistä tuotteista, joiden osalta kilpailusääntöjä on rikottu, ja joka on näin ollen
omiaan osoittamaan kilpailusääntöjen rikkomisen laajuutta (ks. em. asia Musique
Diffusion française v. komissio, tuomion 121 kohta). Vaikka yrityksen
markkinaosuudet eivät voi olla ratkaiseva peruste sille päätelmälle, että yritys
kuuluu vahvaan taloudelliseen kokonaisuuteen, ne ovat sitä vastoin merkityksellisiä
sen määrittämisessä, millaista vaikutusvaltaa yritys on voinut käyttää markkinoilla.
- 140.
- Tämä väite on näin ollen hylättävä.
Vaatimukset valituksenalaisen tuomion kumoamisesta siltä osin kuin siinä on
vahvistettu sakon suuruus
- 141.
- Kaiken edellä esitetyn huomioon ottaen yhteisöjen tuomioistuin katsoo, että koska
oikeudenkäynnin on katsottava kestäneen liian kauan, sakon määrää on kohtuullista
alentaa 50 000 eculla.
- 142.
- Koska valituksenalainen tuomio on kumottu niiltä osin kuin siinä vahvistettiin sakon
suuruus (ks. tämän tuomion 48 kohta), yhteisöjen tuomioistuin ratkaisee asian
lopullisesti itse perussääntönsä 54 artiklan nojalla ja vahvistaa sakon suuruudeksi
2 950 000 ecua.
- 143.
- Valitus hylätään muilta osin.
Oikeudenkäyntikulut
- 144.
- Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 122 artiklassa määrätään, että jos valitus
on perusteltu ja yhteisöjen tuomioistuin ratkaisee itse riidan lopullisesti, se päättää
oikeudenkäyntikuluista. Työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan, jota
sovelletaan valitusmenettelyssä työjärjestyksen 118 artiklan nojalla, asianosainen,
joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on
sitä vaatinut. Työjärjestyksen 69 artiklan 3 kohdassa määrätään kuitenkin, että jos
asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen
hyväksi, yhteisöjen tuomioistuin voi määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi
asianosaisten kesken. Koska yksi komission vaatimuksista on hylätty, kun taas
valittaja on hävinnyt asian muilta osin, on määrättävä, että valittaja vastaa omista
oikeudenkäyntikuluistaan ja että valittajan on korvattava komission
oikeudenkäyntikuluista kolme neljäsosaa.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-145/89,
Baustahlgewebe vastaan komissio, 6.4.1995 antaman tuomion
tuomiolauselman 2 kohta, jossa valittajalle määrätyn sakon suuruudeksi
on vahvistettu 3 miljoonaa ecua, kumotaan.
2) Valittajan sakon suuruudeksi vahvistetaan 2 950 000 ecua.
3) Valitus hylätään muilta osin.
4) Valittaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan
korvaamaan komission oikeudenkäyntikuluista kolme neljäsosaa.
Rodríguez IglesiasPuissochet
Hirsch
Mancini Moitinho de Almeida
Edward Ragnemalm
Sevón
Wathelet Schintgen
Ioannou
|
Julistettiin Luxemburgissa 17 päivänä joulukuuta 1998.
R. Grass
G. C. Rodríguez Iglesias
kirjaaja
presidentti