YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO
28 päivänä huhtikuuta 1998 (1)
Palvelujen tarjoamisen vapaus Toisessa jäsenvaltiossa suoritettujen
sairauskulujen korvaaminen Toimivaltaisen sairaskassan myöntämä
ennakkolupa Kansanterveys Hammashoito
Asiassa C-158/96,
jonka Cour de Cassation (Luxemburg) on saattanut EY:n perustamissopimuksen
177 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä
kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa
Raymond Kohll
vastaan
Union des caisses de maladie
ennakkoratkaisun EY:n perustamissopimuksen 59 ja 60 artiklan tulkinnasta,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,
toimien kokoonpanossa: presidentti G. C. Rodríguez Iglesias, jaostojen
puheenjohtajat C. Gulmann, H. Ragnemalm (esittelevä tuomari) ja M. Wathelet
sekä tuomarit G. F. Mancini, J. C. Moitinho de Almeida, P. J. G. Kapteyn,
J. L. Murray, D. A. O. Edward, J.-P. Puissochet, G. Hirsch, P. Jann ja L. Sevón,
julkisasiamies: G. Tesauro,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies D. Louterman-Hubeau,
ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet:
Kohll, edustajinaan asianajajat Jean Hoss ja Patrick Santer, Luxemburg,
Union des caisses de maladie, edustajanaan asianajaja Albert Rodesch,
Luxemburg,
Luxemburgin hallitus, asiamiehenään sosiaaliturvaministeriön ylempi
sosiaaliturvatarkastaja Claude Ewen,
Saksan hallitus, asiamiehinään liittovaltion talousministeriön ministerineuvos
Ernst Röder ja saman ministeriön hallitusneuvos Sabine Maass,
Kreikan hallitus, asiamiehinään valtion oikeudellisen neuvoston avustava
oikeudellinen neuvonantaja Vasileios Kontolaimos ja ulkoasiainministeriön
Euroopan yhteisöjä koskevia asioita hoitavan erityisosaston
erityisasiantuntija Stamatina Vodina,
Ranskan hallitus, asiamiehinään ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston
jaostopäällikkö Catherine de Salins ja oikeudellisen osaston
ulkoasiainsihteeri Philippe Martinet,
Itävallan hallitus, asiamiehenään liittokanslerinviraston virkamies
Michael Potacs,
Yhdistynyt kuningaskunta, asiamiehenään Treasury Solicitor's Departmentin
virkamies Stephanie Ridley, avustajinaan David Pannick, QC, ja barrister
Philippa Watson,
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen yksikön
virkamies Maria Patakia,
ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,
kuultuaan Kohllin, edustajinaan asianajajat Jean Hoss ja Patrick Santer, Union des
caisses de maladien, edustajanaan asianajaja Albert Rodesch, Luxemburgin
hallituksen, asiamiehenään Claude Ewen, Kreikan hallituksen, asiamiehenään
Vasileios Kontolaimos, Ranskan hallituksen, asiamiehinään ulkoasiainministeriön
oikeudellisen osaston apulaisosastopäällikkö Jean-François Dobelle ja Philippe
Martinet, Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen, asiamiehinään Richard Plender,
QC, ja Philippa Watson, ja komission, asiamiehenään oikeudellisen yksikön
virkamies Jean-Claude Séché, 15.1.1997 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset
huomautukset,
kuultuaan julkisasiamiehen 16.9.1997 pidetyssä istunnossa esittämän
ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
- 1.
- Cour de cassation Luxemburg on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle 25.4.1996
tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 9.5.1996,
EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla kaksi ennakkoratkaisukysymystä
EY:n perustamissopimuksen 59 ja 60 artiklan tulkinnasta.
- 2.
- Kysymykset on esitetty Kohllin, joka on Luxemburgin kansalainen, ja tämän
sairaskassan Union des caisses de maladien (jäljempänä UCM) välisessä asiassa,
joka koskee Luxemburgissa toimivan lääkärin anomaa ennakkolupaa saada Kohllin
alaikäinen tytär hoidettavaksi Trierissä (Saksa) toimivan hammaskirurgin luona.
- 3.
- Sosiaaliturvajärjestelmän lääkärin toimittamansa tutkimuksen perusteella antaman
kielteisen lausunnon jälkeen lupa-anomus hylättiin 7.2.1994 sillä perusteella, että
hoitotoimenpiteet eivät olleet kiireellisiä ja ne voidaan suorittaa Luxemburgissa.
UCM:n hallitus vahvisti tämän päätöksen 27.4.1994 antamallaan päätöksellä.
- 4.
- Kohll valitti tästä päätöksestä Conseil arbitral des assurances socialesiin
(sosiaalivakuutusasioita käsittelevä tuomioistuin) väittäen, että säännökset, joita
päätöksessä oli sovellettu, olivat perustamissopimuksen 59 artiklan vastaisia. Valitus
hylättiin 6.10.1994 annetulla tuomiolla.
- 5.
- Kohll valitti tuomiosta Conseil supérieur des assurances socialesiin
(sosiaalivakuutusasioiden ylioikeus), joka pysytti riidanalaisen päätöksen 17.7.1995
antamallaan tuomiolla todeten, että Luxemburgin code des assurances socialesin
(sosiaalivakuutuslain) 20 § ja UCM:n sääntöjen 25 ja 27 § olivat
sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin
työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä
14 päivänä kesäkuuta 1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71
mukaisia (ks. asetuksen 2 päivänä joulukuuta 1996 annetulla neuvoston asetuksella
(EY) N:o 118/97 muutettu ja ajan tasalle saatettu versio, EYVL 1997, L 28, s. 1).
- 6.
- Sosiaalivakuutuslain, sellaisena kuin se on muutettuna 27.7.1992 annetulla, 1.1.1994
voimaan tulleella lailla, 20 §:n 1 momentin mukaan ulkomailla sattuneen
sairastumisen tai tapaturman edellyttämiä kiireellisiä hoitotoimenpiteitä lukuun
ottamatta vakuutetut voivat hakeutua hoidettavaksi ulkomaille tai turvautua
ulkomailla hoitolaitosten tai ulkomailla lisähoitokeinoja tarjoavien laitosten
palveluihin ainoastaan siinä tapauksessa, että toimivaltainen sosiaaliturvalaitos on
antanut siihen ennakollisen suostumuksensa.
- 7.
- Luvan myöntämisedellytykset ja sen hakemista koskevat ohjeet on vahvistettu
UCM:n sääntöjen 1.1.1995 voimaan tulleen version 2527 §:ssä. Sääntöjen 25 §:ssä
määrätään erityisesti, että lupaa ei voida myöntää sellaisia hoitopalveluja varten,
joita ei korvattaisi kansallisten säännösten mukaan. Sääntöjen 26 §:ssä vahvistetaan,
että sääntöjen mukaisesti luvan saaneet hoitotoimenpiteet korvataan niiden
korvaustaksojen mukaan, joita sovelletaan sosiaalivakuutettuihin siinä jäsenvaltiossa,
jossa hoito on annettu. Sääntöjen 27 §:n mukaan lupa voidaan myöntää vain
lääkärintarkastuksen suorittamisen ja Luxemburgissa toimivan lääkärin kirjallisen
pyynnön perusteella, josta on käytävä ilmi lääkäri tai sairaala, jota vakuutetulle on
suositettu, sekä ne tosiseikat ja syyt, joiden vuoksi kyseisiä hoitotoimenpiteitä ei
voida suorittaa Luxemburgissa.
- 8.
- Asetuksen N:o 1408/71 22 artiklassa säädetään muun muassa seuraavaa:
1. Palkatulla työntekijällä tai itsenäisellä ammatinharjoittajalla, joka täyttää
toimivaltaisen valtion lainsäädännössä asetetut edellytykset oikeuden saamiseksi
etuuksiin, ottaen tarpeen mukaan huomioon 18 artiklan säännökset; ja:
c) jolle toimivaltainen laitos on antanut luvan mennä toisen jäsenvaltion
alueelle saamaan siellä hänen tilansa kannalta aiheellista hoitoa,
on oikeus:
i) toimivaltaisen laitoksen puolesta annettaviin luontoisetuuksiin oleskelu- tai
asuinpaikan laitoksesta, sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti, ikään
kuin hänet olisi vakuutettu siinä; sen kauden pituus, jonka aikana etuuksia
annetaan, määrätään kuitenkin toimivaltaisen valtion lainsäädännön
mukaisesti;
ii) rahaetuuksiin toimivaltaisesta laitoksesta sen soveltaman lainsäädännön
mukaisesti. Kuitenkin toimivaltaisen laitoksen ja oleskelu- tai asuinpaikan
laitoksen välisellä sopimuksella tällaiset etuudet voidaan antaa viimeksi
mainitusta laitoksesta ensiksi mainitun puolesta toimivaltaisen valtion
lainsäädännön mukaisesti.
2.
Edellä 1 kohdan c alakohdan mukaisesti vaadittua lupaa ei voida evätä, jos
kysymyksessä oleva hoito kuuluu sen jäsenvaltion lainsäädännössä säädettyjen
etuuksien joukkoon, jossa se, jonka etua asia koskee, asuu, ja jos hänelle ei ole
voitu antaa tällaista hoitoa siinä ajassa kuin on tavallisesti välttämätöntä kyseisen
hoidon saamiseksi jäsenvaltiossa, jossa hän asuu, ottaen huomioon hänen
senhetkinen terveydentilansa ja todennäköinen taudinkulku.
3. Edellä 1 ja 2 kohdan säännöksiä sovelletaan vastaavasti palkatun työntekijän tai
itsenäisen ammatinharjoittajan perheenjäseniin.
- 9.
- Kohll valitti Conseil supérieur des assurances socialesin tuomiosta väittäen
erityisesti, että tuomiossa oli arvioitu ainoastaan sitä, noudattaako kansallinen
sääntely asetusta N:o 1408/71, muttei sitä, noudattiko se perustamissopimuksen 59
ja 60 artiklaa.
- 10.
- Cour de cassation katsoi, että väitteen tutkiminen edellytti yhteisön
oikeussääntöjen tulkintaa, lykkäsi ratkaisun antamista ja esitti yhteisöjen
tuomioistuimelle seuraavat kaksi ennakkoratkaisukysymystä:
1 Onko ETY:n perustamissopimuksen 59 ja 60 artiklaa tulkittava siten, että
niiden vastaista on sellainen kansallinen sääntely, jonka mukaan
korvattavista hoitopalveluista aiheutuneiden kulujen korvaaminen edellyttää
lupaa vakuutetun sosiaaliturvalaitokselta, jos palvelut on suoritettu muussa
jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa vakuutetulla on asuinpaikka?
2 Muuttuuko ensimmäiseen kysymykseen annettava vastaus, jos tämän
sääntelyn tarkoituksena on tasapainossa ja kaikkien saatavilla olevien
sairaanhoito- ja sairaalapalvelujen ylläpitäminen tietyllä alueella?
- 11.
- Kansallisen tuomioistuimen kysymykset, jotka on syytä käsitellä yhdessä, koskevat
sitä, onko sellaisen kansallisen sosiaaliturvalainsäädännön soveltaminen, josta
pääasiassa on kysymys, perustamissopimuksen 59 ja 60 artiklan vastaista.
- 12.
- Kohll väittää, että sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltaminen, jonka mukaan
toisessa jäsenvaltiossa toimivan hammaskirurgin suorittaman oikomishoidon kulujen
korvaaminen sen jäsenvaltion korvaustaksan mukaisesti edellyttää sen
sosiaaliturvalaitoksen lupaa, jossa kyseinen henkilö on vakuutettu, on
perustamissopimuksen 59 ja 60 artiklan vastaista.
- 13.
- UCM ja Luxemburgin, Kreikan sekä Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus katsovat,
ettei näitä yhteisön oikeuden määräyksiä sovelleta tällaiseen kansalliseen sääntelyyn,
ja toissijaisesti, etteivät ne estä tällaisen kansallisen sääntelyn voimassa pitämistä.
Saksan, Ranskan ja Itävallan hallitukset ovat asiasta samaa mieltä.
- 14.
- Komissio katsoo puolestaan, että tällainen sääntely loukkaa palvelujen tarjoamisen
vapautta, mutta että tietyin edellytyksin sääntelyä voidaan pitää perusteltuna
pakottavien yleisen edun mukaisten syiden vuoksi.
- 15.
- Esitettyjen huomautusten perusteella käsitellään ensin vapaan liikkuvuuden
periaatteen soveltamista sosiaaliturvan alalla ja sitten asetuksen N:o 1408/71
säännösten vaikutusta ja lopuksi palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien
määräysten soveltamista.
Vapaan liikkuvuuden perusperiaatteen soveltaminen sosiaaliturvan alalla
- 16.
- Luxemburgin, Kreikan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus katsovat, ettei
kyseessä oleva kansallinen sääntely kuulu palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien
yhteisön oikeussääntöjen alaan, koska se koskee sosiaaliturvaa, minkä vuoksi sitä
pitäisi tarkastella yksinomaan asetuksen N:o 1408/71 22 artiklan kannalta.
- 17.
- Aluksi on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisön oikeus ei
vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan säätää sosiaaliturvajärjestelmistään (asia 238/82,
Duphar ym., tuomio 7.2.1984, Kok. 1984, s. 523, 16 kohta ja asia C-70/95, Sodemare
ym., tuomio 17.6.1997, Kok. 1997, s. I-3395, 27 kohta).
- 18.
- Koska alaa ei ole yhteisön säännöksillä yhdenmukaistettu, kunkin jäsenvaltion
lainsäädännössä voidaan vapaasti vahvistaa edellytykset oikeudelle tai
velvollisuudelle liittyä johonkin sosiaaliturvajärjestelmään (asia 110/79, Coonan,
tuomio 24.4.1980, Kok. 1980, s. 1445, 12 kohta ja asia C-349/87, Paraschi, tuomio
4.10.1991, Kok. 1991, s. I-4501, 15 kohta) ja edellytykset, joiden täyttyessä oikeus
etuuksiin syntyy (yhdistetyt asiat C-4/95 ja C-5/95, Stöber ja Piosa Pereira, tuomio
30.1.1997, Kok. 1997, s. I-511, 36 kohta)
- 19.
- Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 1725 kohdassa todennut,
jäsenvaltioiden on kuitenkin tätä toimivaltaa käyttäessään noudatettava yhteisön
oikeutta.
- 20.
- Yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että tiettyjen palvelusuoritusten erityinen
luonne ei voi estää vapaan liikkuvuuden perusperiaatteen soveltamista niihin (asia
279/80, Webb, tuomio 17.12.1981, Kok. 1981, s. 3305, 10 kohta).
- 21.
- Näin ollen pääasiassa riidanalaisen kansallisen sääntelyn kuuluminen sosiaaliturvan
alaan ei estä perustamissopimuksen 59 ja 60 artiklan soveltamista siihen.
Asetuksen N:o 1408/71 säännösten vaikutus
- 22.
- UCM ja Luxemburgin hallitus toteavat, että asetuksen N:o 1408/71 22 artiklassa
asetetaan periaate, jonka mukaan kaikki toisessa jäsenvaltiossa suoritetut
hoitotoimenpiteet edellyttävät ennakkolupaa. Niiden kansallisten säännösten
kyseenalaistaminen, jotka koskevat ulkomailla saadusta hoidosta aiheutuneiden
kulujen korvaamista, merkitsisi sitä, että asetuksen N:o 1408/71 vastaavien
säännösten pätevyys jouduttaisiin asettamaan kyseenalaiseksi.
- 23.
- Yhteisöjen tuomioistuimessa käytävässä oikeudenkäynnissä Kohll väitti, että hän oli
vaatinut UCM:ltä sensuuruista korvausta, johon hänellä olisi ollut oikeus, jos
hoitotoimenpiteet olisi suorittanut ainoa tosiseikkojen tapahtumahetkellä
Luxemburgissa toiminut erikoislääkäri.
- 24.
- UCM vastasi tähän, että Luxemburgin oikeuden mukaista korvaustaksaa
soveltamalla noudatettaisiin varmasti sosiaaliturvan korvaustaksojen
yhdenmukaisuuden periaatetta, mutta väittää, että sillä on asetuksen N:o 1408/71
perusteella velvollisuus korvata kulut sen jäsenvaltion korvaustaksojen mukaan,
jossa palvelu on suoritettu.
- 25.
- Näiden väitteiden osalta on todettava, että vaikka tietty kansallinen toimenpide
saattaakin olla johdetun oikeuden tietyn säännöksen mukainen eli tässä asetuksen
N:o 1408/71 22 artiklan mukainen, ei se merkitse sitä, ettei toimenpiteeseen voida
silti soveltaa perustamissopimuksen määräyksiä.
- 26.
- Lisäksi on todettava, että kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 55 ja
57 kohdassa todennut, asetuksen N:o 1408/71 22 artiklan 1 kohdan tarkoituksena
on turvata vakuutetulle, jolle toimivaltainen laitos on antanut luvan mennä toisen
jäsenvaltion alueelle saamaan siellä hänen tilansa kannalta aiheellista hoitoa, oikeus
toimivaltaisen laitoksen puolesta annettaviin luontoisetuuksiin sen valtion
lainsäädännön mukaisesti, jossa etuudet suoritetaan erityisesti silloin kun siirtyminen
toiseen jäsenvaltioon on välttämätöntä vakuutetun terveydentilan vuoksi, ilman että
tästä aiheutuu vakuutetulle lisäkuluja.
- 27.
- Sitä vastoin, jos asetuksen N:o 1408/71 22 artiklaa arvioidaan sen tavoitteiden
kannalta, on todettava, ettei sillä ole pyritty sääntelemään eikä näin myöskään
estämään sitä, että jäsenvaltiot korvaavat toimivaltaisessa valtiossa voimassa olevien
korvaustaksojen mukaan toisessa jäsenvaltiossa annetusta hoidosta aiheutuneet
kulut, vaikka ennakkolupaa ei olisikaan myönnetty.
- 28.
- Näin ollen on selvitettävä, onko pääasiassa riidanalaisen sääntelyn kaltainen
kansallinen sääntely ristiriidassa palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien
perustamissopimuksen määräysten kanssa.
Palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien määräysten soveltaminen
- 29.
- Kansallinen oikeudenkäynti koskee hoitoa, jonka on suorittanut toisessa
jäsenvaltiossa toimintaansa harjoittava hammaskirurgi sairaalainfrastruktuurin
ulkopuolella. Tätä vastiketta vastaan suoritettua palvelua on pidettävä
perustamissopimuksen 60 artiklassa, jossa nimenomaisesti mainitaan vapaiden
ammattien harjoittamiseen kuuluva toiminta, tarkoitettuna palveluna.
- 30.
- On siis selvitettävä, rajoitetaanko riidanalaisella kansallisella sääntelyllä palvelujen
tarjoamisen vapautta ja jos rajoitetaan, voidaanko rajoitus perustella objektiivisilla
syillä.
Riidanalaisen sääntelyn rajoittavat vaikutukset
- 31.
- Kohll ja komissio katsovat, että korvattavien hoitopalvelujen korvaamiseksi sen
jäsenvaltion, jossa kyseinen henkilö on vakuutettu, lainsäädännössä edellytetty,
tämän jäsenvaltion laitoksen myöntämä ennakkolupa, silloin kun hoitopalvelut
suoritetaan toisessa jäsenvaltiossa, rajoittaa perustamissopimuksen 59 ja
60 artiklassa vahvistettua palvelujen tarjoamisen vapautta.
- 32.
- Huomautuksensa esittäneet jäsenvaltiot katsovat puolestaan, ettei riidanalainen
sääntely rajoita eikä sen tarkoituksena ole rajoittaa palvelujen tarjoamisen vapautta,
vaan vahvistaa ne edellytykset, jotka sairauskulujen korvaamiselle on asetettu.
- 33.
- Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen
59 artikla estää kaikkien sellaisten kansallisten säännösten soveltamisen, joiden
vuoksi palvelujen tarjoaminen jäsenvaltioiden välillä on vaikeampaa kuin niiden
tarjoaminen pelkästään jäsenvaltion sisällä (asia C-381/93, komissio v. Ranska,
tuomio 5.10.1994, Kok. 1994, s. I-5145, 17 kohta).
- 34.
- Vaikka pääasiassa riidanalaisena olevalla kansallisella sääntelyllä ei evätäkään
vakuutetuilta mahdollisuutta käyttää toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen palvelujen
tarjoajan palveluja, toisessa jäsenvaltiossa suoritettujen kulujen korvaaminen
edellyttää kuitenkin sen mukaan ennakkolupaa eikä kuluja korvata vakuutetuille,
jotka eivät ole tätä lupaa saaneet. Siinä jäsenvaltiossa, jossa asianomainen on
vakuutettu, aiheutuneiden kulujen korvaamiseksi ei kuitenkaan edellytetä tällaista
lupaa.
- 35.
- Näin ollen tämänkaltainen sääntely rajoittaa sosiaalivakuutettujen mahdollisuuksia
turvautua toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneisiin sairaanhoitopalvelujen tarjoajiin
ja loukkaa näiden sekä potilaiden kannalta palvelujen tarjoamisen vapautta (ks. asia
286/82, Luisi ja Carbone, tuomio 31.1.1984, Kok. 1984, s. 377, 16 kohta ja asia
C-204/90, Bachmann, tuomio 28.1.1992, Kok. 1992, s. I-249, 31 kohta).
- 36.
- On siis selvitettävä, voidaanko tällainen kansallinen sääntely perustella objektiivisilla
syillä.
Riidanalaisen kansallisen sääntelyn perusteena olevat syyt
- 37.
- UCM ja huomautuksensa esittäneiden jäsenvaltioiden hallitukset katsovat, että
palvelujen tarjoamisen vapaus ei ole ehdoton ja että terveydenhuollon kustannusten
rajoittamistarpeet on otettava huomioon. Ennakkoluvan edellyttäminen on niiden
mukaan ainoa tehokas ja vähiten rajoittava keino terveydenhuollon kustannusten
hillitsemiseksi ja sosiaaliturvajärjestelmän budjettitaloudellisen tasapainon
säilyttämiseksi.
- 38.
- UCM:n, Luxemburgin hallituksen ja komission mukaan sosiaaliturvajärjestelmän
taloudellisen tasapainon järkkymisen vaara on sellainen yleisen edun mukainen
pakottava syy, jolla voidaan perustella palvelujen tarjoamisen vapauden rajoituksin,
koska juuri tämän tasapainon avulla pyritään turvaamaan kaikille vakuutetuille
riittävän monipuoliset ja kaikkien saatavilla olevat sairaanhoito- ja sairaalapalvelut.
- 39.
- Komissio lisää, että kansalliset viranomaiset voivat jättää tällaisen ennakkoluvan
antamatta vain, jos on olemassa todellinen ja vakava vaara sosiaaliturvajärjestelmän
taloudellisen tasapainon järkkymisestä.
- 40.
- Kohll vastaa tähän, että Luxemburgin sosiaaliturvajärjestelmän varoihin kohdistuu
täsmälleen samansuuruinen taloudellinen rasite siitä riippumatta, käyttääkö hän
luxemburgilaisen vai jossakin muussa jäsenvaltiossa toimivan hammaskirurgin
palveluja, koska hän on vaatinut sairauskulujen korvaamista Luxemburgissa
sovellettavan korvaustaksan mukaan. Kohllin mukaan kansallista sääntelyä ei näin
ollen voida perustella terveydenhoidon kustannusten rajoittamistarpeella.
- 41.
- Näiden väitteiden osalta on todettava, että puhtaasti taloudellisia tavoitteita ei
voida pitää sellaisina syinä, joiden vuoksi perustamissopimuksessa taatun palvelujen
tarjoamisen perustavanlaatuisen vapauden rajoittaminen voisi olla perusteltua (ks.
tämänsuuntaisesti, asia C-398/95, SETTG, tuomio 5.6.1997, Kok. 1997, s. I-3091,
23 kohta). Sosiaaliturvajärjestelmän taloudellisen tasapainon vakavan järkkymisen
vaara saattaa kuitenkin olla sellainen yleisen edun mukainen pakottava syy, jonka
vuoksi tämäntyyppistä rajoittamista voidaan pitää perusteltuna.
- 42.
- On kuitenkin todettava UCM:n ja Luxemburgin hallituksen kannoista poiketen, että
toisessa jäsenvaltiossa suoritetun hammashoidon kulujen korvaaminen sen
jäsenvaltion korvaustaksojen mukaan, jossa asianomainen on vakuutettu, ei voi
vaikuttaa merkittävästi sosiaaliturvajärjestelmän rahoitukseen.
- 43.
- Luxemburgin hallitus vetoaa myös kansanterveyden suojeluun liittyviin syihin ja
väittää, että riidanalainen sääntely on tarpeen sairaanhoitopalvelujen laadun
takaamiseksi, koska toiseen jäsenvaltioon hoidettavaksi hakeutuvien henkilöiden
hoitopalvelujen laatu voidaan tarkistaa vain lupapyynnön yhteydessä, ja että
Luxemburgin sairausvakuutusjärjestelmällä pyritään turvaamaan kaikille
sosiaalivakuutetuille riittävän monipuoliset ja kaikkien saatavilla olevat sairaanhoito-
ja sairaalapalvelut.
- 44.
- Kohll katsoo sitä vastoin, että millään lääketieteellisellä syyllä ei voida perustella
sitä, että Luxemburgissa annetulla hoidolla päästäisiin parempiin tuloksiin,
varsinkaan sen jälkeen kun kelpoisuus lääkärintoimen harjoittamiseen on
vastavuoroisesti tunnustettu eri jäsenvaltioissa. Kohll vetoaa lisäksi siihen, että
tavoitteeseen turvata kaikille sosiaalivakuutetuille riittävän monipuoliset ja kaikkien
saatavilla olevat sairaanhoito- ja sairaalapalvelut tukeudutaan ennen kaikkea siksi,
että kyseessä on sellainen taloudellinen tavoite, jolla pyritään suojelemaan UCM:n
varoja.
- 45.
- Ensiksi on painotettava sitä, että EY:n perustamissopimuksen 56 ja 66 artiklan
nojalla jäsenvaltioilla on mahdollisuus rajoittaa palvelujen tarjoamisen vapautta
kansanterveyteen liittyvien syiden perusteella.
- 46.
- Tämän mahdollisuuden perusteella jäsenvaltioilla ei kuitenkaan ole oikeutta sulkea
kaikkea kansanterveyden alaan liittyvää vapaan liikkuvuuden perusperiaatteen
soveltamisalan ulkopuolelle, koska kyseessä on tietty taloudellisen toiminnan ala ja
palvelujen tarjoamisen vapaus (ks. asia 131/85, Gül, tuomio 7.5.1986, Kok. 1986,
s. 1573, 17 kohta).
- 47.
- Edellä esitettyjen väitteiden osalta on todettava, että lääkärin ja hammaslääkärin
ammatista on annettu useita yhteensovittavia ja yhdenmukaistavia direktiivejä
ammattiin pääsyn ja sen harjoittamisen edellytysten osalta (ks. hammaslääkärin
tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien
asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta sekä toimenpiteistä
sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen
helpottamiseksi 25 päivänä heinäkuuta 1978 annettu neuvoston direktiivi
78/686/ETY (EYVL L 233, s. 1), hammaslääkärintointa koskevien lakien, asetusten
ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 25 päivänä heinäkuuta 1978
annettu neuvoston direktiivi 78/687/ETY (EYVL L 233, s. 10) ja lääkäreiden
vapaan liikkuvuuden sekä heidän tutkintotodistustensa, todistustensa ja muiden
muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojensa vastavuoroisen tunnustamisen
helpottamisesta 5 päivänä huhtikuuta 1993 annettu neuvoston direktiivi 93/16/ETY
(EYVL L 165, s. 1).
- 48.
- Edellä esitetystä seuraa, että muissa jäsenvaltioissa toimiville lääkäreille jahammaslääkäreille on turvattava samanlaiset mahdollisuudet käyttää palvelujen
tarjoamisen vapautta kuin niille lääkäreille ja hammaslääkäreille, jotka toimivat
kyseisessä jäsenvaltiossa.
- 49.
- Tämän vuoksi pääasiassa sovellettavaa lainsäädäntöä ei voida pitää
kansanterveyden vuoksi perusteltuna sillä perusteella, että sen avulla turvattaisiin
muissa jäsenvaltioissa suoritettujen sairaanhoitopalvelujen laatu.
- 50.
- Riittävän monipuolisten ja kaikkien saatavilla olevien sairaanhoito- ja
sairaalapalvelujen turvaamistavoitteen osalta on todettava, että vaikka se liittyy
oleellisesti siihen, millä tavoin sosiaaliturvajärjestelmää rahoitetaan, se voi myös
johtaa poikkeuksiin kansanterveyden perusteella perustamissopimuksen 56 artiklan
mukaisesti, koska se vaikuttaa osaltaan korkeatasoisen terveydensuojelun
toteuttamiseen.
- 51.
- Tässä yhteydessä on painotettava sitä, että perustamissopimuksen 56 artiklassa
jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus rajoittaa sairaanhoito- ja sairaalapalvelujen
tarjoamisen vapautta, silloin kun tietyn hoitokapasiteetin tai lääketieteellisen
pätevyyden ylläpitäminen tietyssä jäsenvaltiossa on välttämätöntä
kansanterveydellisistä syistä tai paikallisen väestön eloonjäämisen kannalta (yleisen
turvallisuuden käsitteestä perustamissopimuksen 36 artiklan kannalta ks. asia 72/83,
Campus Oil ym., tuomio 10.7.1984, Kok. 1984, s. 2727, 3336 kohta).
- 52.
- UCM ja huomautuksensa esittäneiden jäsenvaltioiden hallitukset eivät kuitenkaan
ole pystyneet osoittamaan, että riidanalainen kansallinen sääntely olisi tarpeen
riittävän monipuolisten ja kaikkien saatavilla olevien sairaanhoito- ja
sairaalapalvelujen turvaamiseksi. Yksikään huomautuksia esittäneistä osapuolista
ei ole väittänyt, että sääntely olisi välttämätön tietyn hoitokapasiteetin tai riittävän
lääketieteellisen pätevyyden ylläpitämiseksi tässä jäsenvaltiossa.
- 53.
- Näin ollen on todettava, että riidanalaista kansallista lainsäädäntöä ei ole pidettävä
perusteltuna kansanterveyden vuoksi.
Oikeudenkäyntikulut
- 54.
- Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Luxemburgin, Saksan,
Kreikan, Ranskan, Itävallan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksille ja
komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi.
Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on
välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä
vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen
korvaamisesta.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN
on ratkaissut Cour de Cassationin (Luxemburg) 25.4.1996 tekemällään päätöksellä
esittämät kysymykset seuraavasti:
Julistettiin Luxemburgissa 28 päivänä huhtikuuta 1998.
R. Grass
G. C. Rodríguez Iglesias
kirjaaja
presidentti