Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Symvoulio tis Epikrateias (Kreikka) on esittänyt 22.1.2024 – Emporiki Serron AE – Emporias kai Diathesis Agrotikon Proïonton v. Ypourgos Anaptyxis kai Ependyseon ja Ypourgos Agrotikis Anaptyxis kai Trofimon

(Asia C-42/24, Emporiki Serron – Emporias kai Diathesis Agrotikon Proïonton)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Symvoulio tis Epikrateias

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Emporiki Serron AE – Emporias kai Diathesis Agrotikon Proïonton

Vastapuolet: Ypourgos Anaptyxis kai Ependyseon ja Ypourgos Agrotikis Anaptyxis kai Trofimon

Ennakkoratkaisukysymykset

Ovatko asetuksen N:o 2988/95¹ 3 artiklan säännökset ja yleinen oikeusvarmuuden periaate esteenä lain 2362/1995 103 §:n kaltaiselle kansalliselle säännökselle, jossa paitsi säädetään viiden vuoden vanhentumisajasta, jota sovelletaan taloudellisille toimijoille niiden sellaisen teon tai laiminlyönnin johdosta aiheettomasti maksettujen maksujen takaisinperintään, jonka tuloksena on tai voisi olla vahinko yhteisöjen yleiselle talousarviolle tai yhteisöjen hoidossa oleville talousarvioille, myös vahvistetaan vanhentumisajan alkamisajankohdaksi ajankohta, jolloin tuen saamisen aiheettomuus tai sääntöjenvastaisuus todetaan, eikä ajankohtaa, jolloin väärinkäytös on tapahtunut?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi ja jos toiseen kysymykseen vastataan, että asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan viimeisen alakohdan säännöksiä on tulkittava siten, että niissä säädetään enimmäisvanhentumisajasta, joka on kaksinkertainen kansallisessa lainsäädännössä vahvistettuun pidempään vanhentumisaikaan nähden, kysytään lisäksi, että kun kansallisessa lainsäädännössä säädetään asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdassa säädettyä pidemmästä vanhentumisajasta ja samalla asetetaan vanhentumisajan laskemisen aloitusajankohdaksi se ajankohta, jolloin väärinkäytös todetaan, alkaako enimmäisvanhentumisaika kulua siitä ajankohdasta, jolloin väärinkäytös on tapahtunut, vai siitä, jolloin se todetaan?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi ja jos toiseen kysymykseen vastataan, että asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan viimeisen alakohdan säännöksiä on tulkittava siten, että niissä säädetään enimmäisvanhentumisajasta, joka on kaksinkertainen kansallisessa lainsäädännössä vahvistettuun pidempään vanhentumisaikaan nähden, kysytään lisäksi, että kun kansallisessa lainsäädännössä säädetään asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdassa säädettyä pidemmästä vanhentumisajasta ja samalla asetetaan vanhentumisajan laskemisen aloitusajankohdaksi se ajankohta, jolloin väärinkäytös todetaan, alkaako enimmäisvanhentumisaika kulua siitä ajankohdasta, jolloin väärinkäytös on tapahtunut, vai siitä, jolloin se todetaan?

____________

¹ Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18.12.1995 annettu neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 2988/95 (ΕYVL 1995, L 312, s. 1).