UNIONIN TUOMIOISTUIMEN VARAPRESIDENTIN MÄÄRÄYS
28 päivänä syyskuuta 2023 (*)
Muutoksenhaku – Väliaikainen oikeussuoja – Ukrainan tilanteen johdosta toteutetut rajoittavat toimenpiteet – Varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen – Luonnollisen henkilön nimen pysyttäminen kyseisten toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden, yhteisöjen ja elinten luettelossa – Kyseisen henkilön ”uudelleenluettelointia” koskevan prosessin keskeyttäminen – Ilmoituksen julkaiseminen Euroopan unionin virallisessa lehdessä – Velvollisuus toteuttaa jäsenvaltioiden myöntämiä viisumeja koskevia toimenpiteitä – Toimenpiteet, jotka välitoimista päättävä tuomari voi toteuttaa
Asiassa C‑564/23 P(R),
jossa on kyse Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 57 artiklan toiseen kohtaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 13.9.2023,
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään P. Mahnič, R. Meyer ja J. Rurarz,
valittajana,
ja jossa muina osapuolina ovat
Nikita Dmitrievich Mazepin, kotipaikka Moskova (Venäjä), edustajinaan A. Bass, T. Marembert ja D. Rovetta, avocats, sekä M. Campa, M. Moretto ja V. Villante, avvocati,
kantajana ensimmäisessä oikeusasteessa, ja
Latvian tasavalta,
väliintulijana ensimmäisessä oikeusasteessa,
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN VARAPRESIDENTTI
kuultuaan julkisasiamies M. Szpunaria,
on antanut seuraavan
määräyksen
1 Euroopan unionin neuvosto vaatii valituksellaan kumottavaksi unionin yleisen tuomioistuimen presidentin 7.9.2023 antaman määräyksen Mazepin v. neuvosto (T‑743/22 RIII, jäljempänä valituksenalainen määräys), jolla unionin yleisen tuomioistuimen presidentti hyväksyi Nikita Dmitrievich Mazepinin välitoimihakemuksen.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Päätös 2014/145/YUTP
2 Rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta 17.3.2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/145/YUTP (EUVL 2014, L 78, s. 16), sellaisena kuin se on muutettuna 23.6.2023 annetulla neuvoston päätöksellä (YUTP) 2023/1218 (EUVL 2023, L 159 I, s. 526), 1 artiklan 1, 6 ja 7 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet estääkseen seuraavien, liitteessä lueteltujen tahojen pääsyn alueelleen ja kauttakulun alueensa kautta:
– –
e) Venäjällä toimivat johtavat liike-elämän edustajat ja heidän perheenjäsenensä tai muut heistä hyötyvät luonnolliset henkilöt taikka liike-elämän edustajat, jotka toimivat sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle, joka on vastuussa Krimin liittämisestä ja Ukrainan vakauden horjuttamisesta – –
– –
sekä heitä tai – – oikeushenkilöitä, yhteisöjä tai elimiä, liitteessä luetellun mukaisesti, lähellä olevat luonnolliset henkilöt.
– –
6. Jäsenvaltiot voivat myöntää poikkeuksia 1 kohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä, jos matkustaminen on perusteltua pakottavista humanitaarisista syistä tai osallistumiseksi hallitustenvälisiin kokouksiin ja [Euroopan] unionin järjestämiin tai isännöimiin kokouksiin taikka [Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön] puheenjohtajavaltiona toimivan jäsenvaltion isännöimiin kokouksiin, joissa käydään rajoittavien toimenpiteiden poliittisia tavoitteita, mukaan lukien Ukrainan alueellisen koskemattomuuden, suvereniteetin ja itsenäisyyden tukeminen, välittömästi edistävää poliittista vuoropuhelua.
7. Jäsenvaltion, joka haluaa myöntää 6 kohdassa tarkoitettuja poikkeuksia, on ilmoitettava siitä neuvostolle kirjallisesti. Poikkeus katsotaan myönnetyksi, jollei yksi tai useampi neuvoston jäsen esitä kirjallista vastalausetta kahden työpäivän kuluessa ehdotettua poikkeusta koskevan ilmoituksen vastaanottamisesta. Jos yksi tai useampi neuvoston jäsen esittää vastalauseen, neuvosto voi määräenemmistöllä päättää myöntää ehdotetun poikkeuksen.”
Asetus (EU) N:o 269/2014
3 Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä 17.3.2014 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 269/2014 (EUVL 2014, L 78, s. 6), sellaisena kuin se on muutettuna 12.5.2014 annetulla neuvoston asetuksella (EU) N:o 476/2014 (EUVL 2014, L 137, s. 1; jäljempänä asetus N:o 269/2014), 2 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäädytetään kaikki liitteessä I luetelluille luonnollisille henkilöille, oikeushenkilöille, yhteisöille tai elimille taikka niitä lähellä oleville luonnolliselle henkilöille, oikeushenkilöille, yhteisöille tai elimille kuuluvat taikka näiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa olevat varat ja taloudelliset resurssit.”
4 Tämän asetuksen 14 artiklan 4 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Liitteessä I olevaa luetteloa tarkastellaan uudelleen säännöllisin väliajoin ja vähintään 12 kuukauden välein.”
Asian tausta
5 Neuvosto antoi 9.3.2022 päätöksen 2014/145 muuttamisesta päätöksen (YUTP) 2022/397 (EUVL 2022, L 80, s. 31), jolla Mazepinin nimi lisättiin päätöksen 2014/145 liitteessä olevaan luetteloon rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevista henkilöistä, yhteisöistä ja elimistä.
6 Samana päivänä neuvosto antoi asetuksen N:o 269/2014 täytäntöönpanosta täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/396 (EUVL 2022, L 80, s. 1), jolla Mazepinin nimi lisättiin asetuksen N:o 269/2014 liitteessä I olevaan luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, yhteisöjen ja elinten luetteloon.
7 Neuvosto antoi 14.9.2022 päätöksen 2014/145 muuttamisesta päätöksen (YUTP) 2022/1530 (EUVL 2022, L 239, s. 149), jolla se päätti pysyttää Mazepinin nimen päätöksen 2014/145 liitteessä olevassa luettelossa rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevista henkilöistä, yhteisöistä ja elimistä muuttamalla hänen kyseiseen luetteloon merkitsemisensä perusteita.
8 Samana päivänä neuvosto antoi asetuksen N:o 269/2014 täytäntöönpanosta täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/1529 (EUVL 2022, L 239, s. 1), jolla Mazepinin nimi pysytettiin – samoin edellisessä kohdassa mainituin muutetuin perustein – asetuksen N:o 269/2014 liitteessä I olevassa luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, yhteisöjen ja elinten luettelossa.
9 Neuvosto antoi 13.3.2023 päätöksen 2014/145 muuttamisesta päätöksen (YUTP) 2023/572 (EUVL 2023, L 75 I, s. 134), jolla se päätti pysyttää Mazepinin nimen päätöksen 2014/145 liitteessä olevassa luettelossa rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevista henkilöistä, yhteisöistä ja elimistä muuttamalla hänen kyseiseen luetteloon merkitsemisensä perusteita ja hänen tunnistustietojaan.
10 Samana päivänä neuvosto antoi asetuksen N:o 269/2014 täytäntöönpanosta täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2023/571 (EUVL 2023, L 75 I, s. 1), jolla Mazepinin nimi pysytettiin – samoin edellisessä kohdassa mainituin muutetuin perustein ja tunnistustiedoin – asetuksen N:o 269/2014 liitteessä I olevassa luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, yhteisöjen ja elinten luettelossa.
Menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen määräys
11 Mazepin nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 25.11.2022 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen, jossa hän vaati päätöksen 2022/1530 ja täytäntöönpanoasetuksen 2022/1529 kumoamista siltä osin kuin nämä toimet koskevat häntä (jäljempänä yhdessä ensimmäiset riidanalaiset toimet).
12 Mazepin teki unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 9.12.2022 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla ensimmäisen välitoimihakemuksen vaatiakseen pääasiallisesti ensimmäisten riidanalaisten toimien täytäntöönpanon lykkäämistä. Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti hyväksyi tämän hakemuksen 1.3.2023 antamallaan määräyksellä Mazepin v. neuvosto (T‑743/22 R, EU:T:2023:102) ja määräsi kyseisten toimien täytäntöönpanon lykättäväksi Mazepinia koskevilta osin.
13 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 4.4.2023 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla Mazepin tarkisti unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklan nojalla tämän määräyksen 11 kohdassa mainittua kannekirjelmää siten, että siinä vaaditaan myös päätöksen 2023/572 ja täytäntöönpanoasetuksen 2023/571 (jäljempänä yhdessä jälkimmäiset riidanalaiset toimet) kumoamista.
14 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon samana päivänä toimittamallaan erillisellä asiakirjalla Mazepin teki toisen välitoimihakemuksen vaatiakseen pääasiallisesti jälkimmäisten riidanalaisten toimien täytäntöönpanon lykkäämistä. Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti hyväksyi tämän hakemuksen 19.7.2023 antamallaan määräyksellä Mazepin v. neuvosto (T‑743/22 RII, EU:T:2023:406) ja määräsi näiden toimien täytäntöönpanon lykättäväksi Mazepinia koskevilta osin.
15 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 7.9.2023 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla Mazepin teki kolmannen välitoimihakemuksen.
16 Valituksenalaisella määräyksellä unionin yleisen tuomioistuimen presidentti hyväksyi tämän hakemuksen ja määräsi pääasiallisesti
– kyseisen määräyksen määräysosan 1 kohdassa, että Mazepinin ilmoitetun ”uudelleenluetteloinnin” täytäntöönpanoa lykätään samoilla edellytyksillä kuin ne, joista määrätään unionin yleisen tuomioistuimen presidentin 19.7.2023 antaman määräyksen Mazepin v. neuvosto (T‑743/22 RII, EU:T:2023:406) määräysosan 1 ja 2 kohdassa
– kyseisen määräysosan 2 kohdassa, että Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistaan ilmoitus, jossa todetaan selvästi, että ilmoitetun ”uudelleenluetteloinnin” täytäntöönpanoa lykätään
– kyseisen määräysosan 3 kohdassa, että neuvosto toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot noudattavat tehokkaasti ja täysimääräisesti unionin yleisen tuomioistuimen presidentin 19.7.2023 antamaa määräystä Mazepin v. neuvosto (T‑743/22 RII, EU:T:2023:406), ja erityisesti sen varmistamiseksi, että Mazepinille 7.8.2023 myönnetty viisumi tai muu mahdollisesti tarvittava viisumi kattaa ainakin Schengen-alueeseen kuuluvien jäsenvaltioiden alueen ja pysyy voimassa sen ajanjakson ajan, joka on tarpeen, jotta Mazepin voi tosiasiallisesti käyttää kyseisellä määräyksellä myönnettyjä oikeuksia, ja
– saman määräysosan 4 kohdassa, että neuvosto ilmoittaa toteutetuista toimenpiteistä unionin yleisen tuomioistuimen presidentille.
17 Mazepin esitti 14.9.2023 unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 164 artiklan nojalla vaatimuksen valituksenalaisen määräyksen oikaisemisesta.
18 Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti määräsi 19.9.2023 antamallaan määräyksellä Mazepin v. neuvosto (T‑743/22 RIII) välitoimista, jotka ovat pääosin verrattavissa tämän määräyksen 16 kohdassa esitettyihin välitoimiin, ja peruutti valituksenalaisen määräyksen.
Asianosaisten vaatimukset
19 Neuvosto vaatii, että unionin tuomioistuin
– kumoaa valituksenalaisen määräyksen
– hylkää välitoimihakemuksen ja
– päättää oikeudenkäyntikuluista myöhemmin.
20 Mazepin vaatii, että unionin tuomioistuin
– toteaa, että lausunnon antaminen tästä välitoimimenettelystä raukeaa, tai
– hylkää valituksen ja joka tapauksessa
– velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Lausunnon antamisen raukeaminen
Lausumat
21 Mazepin väittää, että koska unionin yleisen tuomioistuimen presidentti on peruuttanut valituksenalaisen määräyksen 19.9.2023 antamallaan määräyksellä Mazepin v. neuvosto (T‑743/22 RIII), nyt käsiteltävällä valituksella ei ole enää kohdetta ja että näin ollen lausunnon antaminen siitä raukeaa.
Arviointi
22 Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin 19.9.2023 antaman määräyksen Mazepin v. neuvosto (T‑743/22 RIII) määräysosan sanamuodostakin jo ilmenee, että valituksenalainen määräys peruutetaan.
23 Tältä osin unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 159 artiklassa määrätään, että asianosaisen hakemuksesta määräystä, jolla välitoimihakemus ratkaistaan, voidaan olosuhteiden muuttumisen vuoksi milloin tahansa muuttaa tai se voidaan peruuttaa.
24 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että välitoimista päättävän tuomarin päätös, jolla peruutetaan välitoimen myöntämisestä annettu määräys, ei merkitse tämän määräyksen taannehtivaa kumoamista vaan ainoastaan sen muuttamista tai kumoamista, koska välitoimista päättävä tuomari voi arvioida tällaista määräystä uudelleen pelkästään tulevaisuuteen nähden (ks. vastaavasti määräys 14.2.2002, komissio v. Artegodan, C‑440/01 P(R), EU:C:2002:95, 65 kohta ja unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 19.5.2022, Tšekki v. Puola (Turówin kaivos), C‑121/21 R, EU:C:2022:408, 22 kohta).
25 Kyseisestä päätöksestä ei siis voi seurata, että välitoimen myöntämisestä annetun määräyksen menneet vaikutukset kyseenalaistetaan (ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 19.5.2022, Tšekki v. Puola (Turówin kaivos), C‑121/21 R, EU:C:2022:408, 23 kohta).
26 Tästä seuraa, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentin 19.9.2023 antama määräys Mazepin v. neuvosto (T‑743/22 RIII) voi siitä päivästä lähtien, jona se annettiin tiedoksi asianosaisille, enintään viedä valituksenalaiselta määräykseltä kaiken vaikutuksen, mutta sillä ei poisteta valituksenalaista määräystä unionin oikeusjärjestyksestä siltä osin kuin siinä jätetään voimaan vaikutukset, jotka valituksenalaisella määräyksellä on ollut sen tiedoksiantopäivän ja määräyksen, jolla valituksenalainen määräys on peruttu, tiedoksiantopäivän välisenä aikana.
27 Niinpä on katsottava, että nyt käsiteltävä valitus säilyttää kohteensa, joten siitä on lausuttava.
Valitus
28 Neuvosto vetoaa valituksensa tueksi viiteen valitusperusteeseen, joista ensimmäinen koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä, toinen ja neljäs välitoimista päättävän tuomarin toimivallan laajuutta koskevia ilmeisiä oikeudellisia virheitä, kolmas ilmeisiä arviointivirheitä välitoimien myöntämisedellytysten soveltamisessa ja viides valituksenalaisen määräyksen määräysosan 3 kohdassa olevia ilmeisiä oikeudellisia virheitä.
Viides valitusperuste
Lausumat
29 Viidennessä valitusperusteessaan, joka on syytä tutkia ensimmäiseksi, neuvosto väittää, että valituksenalaisen määräyksen määräysosan 3 kohdassa on useita ilmeisiä oikeudellisia virheitä.
30 Ensinnäkin kyseisessä 3 kohdassa neuvoston toteutettavaksi määrätyssä toimenpiteessä ei oteta huomioon SEUT 266 artiklasta ilmenevää toimivallanjakoa. Kyseisen määräyksen täytäntöönpanon edellyttämien toimenpiteiden toteuttaminen ei nimittäin ole unionin tuomioistuinten vaan neuvoston asiana.
31 Lisäksi kyseisessä 3 kohdassa on oikeudellinen virhe siltä osin kuin neuvosto velvoitetaan siinä toteuttamaan toimenpide, joka ei kuulu sen toimivaltaan. Neuvostolla ei siis ole toimivaltaa taata sitä, että jäsenvaltiot soveltavat unionin oikeutta. Etenkään unionin primaarioikeudessa ja yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta 13.7.2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 810/2009 (viisumisäännöstö) (EUVL 2009, L 243, s. 1) ei anneta sille mahdollisuutta puuttua siihen, että jäsenvaltiot myöntävät viisumeja. SEU 13 artiklan 2 kohdan mukaan neuvoston on toimittava ainoastaan toimivaltansa rajoissa.
32 Lopuksi samassa 3 kohdassa unionin yleisen tuomioistuimen presidentti on käytännössä antanut jäsenvaltioille toimimismääräyksen ja siten ylittänyt toimivaltansa rajat.
33 Mazepin väittää, että neuvoston on SEU 13 artiklan 2 kohdan ja SEUT 266 artiklan noudattamiseksi pantava täytäntöön valituksenalaisen määräyksen määräysosassa mainitut toimenpiteet.
34 Lisäksi sillä on SEU 16 artiklan 1 kohdassa ja SEU 32 artiklassa määritelty toimivalta jäsenvaltioiden toiminnan yhteensovittamiseksi yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhteydessä. Niinpä sen osalta, että jäsenvaltiot soveltavat unionin yleisen tuomioistuimen presidentin 19.7.2023 antamaa määräystä Mazepin v. neuvosto (T‑743/22 RII, EU:T:2023:406), neuvosto voi esimerkiksi kannustaa niitä omaksumaan yhteisen lähestymistavan, jossa Mazepinille myönnettäisiin yhtenäinen viisumi, mutta antaa asianomaisen jäsenvaltion arvioida, täyttävätkö syyt, joihin tämä on vedonnut päästäkseen tämän jäsenvaltion alueelle, kyseisessä määräyksessä asetetut edellytykset.
Arviointi
35 SEU 13 artiklan 2 kohdan mukaan unionin toimielimet voivat toimia vain niille perussopimuksissa annetun toimivallan rajoissa (ks. vastaavasti tuomio 23.10.2007, parlamentti v. komissio, C‑403/05, EU:C:2007:624, 49 kohta).
36 Kyseinen määräys, joka on kaikkia unionin toimielimiä velvoittava, on esteenä sille, että välitoimista päättävä tuomari määrää neuvoston toteuttamaan yhden tai useampia toimenpiteitä, jotka eivät kuulu mainitun toimielimen toimivaltaan.
37 Tältä osin on muistutettava, että valituksenalaisen määräyksen määräysosan 3 kohdassa unionin yleisen tuomioistuimen presidentti on määrännyt neuvoston toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot noudattavat tehokkaasti ja täysimääräisesti unionin yleisen tuomioistuimen presidentin 19.7.2023 antamaa määräystä Mazepin v. neuvosto (T‑743/22 RII, EU:T:2023:406), ja erityisesti sen varmistamiseksi, että Mazepinille 7.8.2023 myönnetty viisumi tai muu mahdollisesti tarvittava viisumi kattaa ainakin Schengen-alueeseen kuuluvien jäsenvaltioiden alueen ja pysyy voimassa sen ajanjakson ajan, joka on tarpeen, jotta Mazepin voi tosiasiallisesti käyttää kyseisellä määräyksellä myönnettyjä oikeuksia.
38 Ensinnäkin on todettava, että unionin primaarioikeudessa ei anneta neuvostolle yleistä toimivaltaa toteuttaa toimenpiteitä, joilla säänneltäisiin sitä, miten jäsenvaltiot soveltavat ensimmäisten tai jälkimmäisten riidanalaisten toimien kaltaisia toimia. Erityisesti on niin, että SEU 32 artiklassa jäsenvaltioille asetettua velvollisuutta neuvotella keskenään Eurooppa-neuvostossa ja neuvostossa kaikista yleisesti kiinnostavista ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksistä ei voida ymmärtää siten, että siinä annettaisiin neuvostolle lupa toteuttaa toimenpiteitä, joilla olisi tarkoitus kannustaa jäsenvaltioita myöntämään viisumi valituksenalaisessa määräyksessä määrätyin edellytyksin.
39 Primaarioikeudessa ei myöskään anneta neuvostolle toimivaltaa toteuttaa yksilökohtaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että jäsenvaltio myöntää viisumin, tai sen takaamiseksi, että tällaisella viisumilla on tietty maantieteellinen ja ajallinen ulottuvuus.
40 Toiseksi tällaista toimivaltaa ei ole annettu neuvostolle myöskään unionin toimilla, joilla yhdenmukaistetaan jäsenvaltioiden harjoittamaa viisumipolitiikkaa. Kyseisestä toimivallasta ei etenkään säädetä mitenkään asetuksessa N:o 810/2009.
41 Kolmanneksi on tosin korostettava, että päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2023/1218, 1 artiklan 7 kohdassa säädetään, että neuvosto päättää tietyissä tapauksissa jäsenvaltion mahdollisuudesta myöntää viisumi kyseisen päätöksen 1 artiklan 1 kohdasta johtuvista rajoittavista toimenpiteistä poiketen.
42 Kyseisen 1 artiklan 7 kohdassa ei kuitenkaan anneta neuvostolle mahdollisuutta puuttua omasta aloitteestaan jonkin jäsenvaltion toimiin tai antaa jäsenvaltiolle määräyksiä viisumin myöntämisestä tai laajuudesta, vaan siinä ainoastaan annetaan kyseiselle toimielimelle valta päättää, voiko jäsenvaltio, joka haluaa myöntää viisumin, poiketa kyseisistä rajoittavista toimenpiteistä siinä tapauksessa, että yksi tai useampi neuvoston jäsen on vastustanut viisumin myöntämistä.
43 Edellä esitetystä seuraa, että neuvostolla ei ole toimivaltaa toteuttaa valituksenalaisen määräyksen määräysosan 3 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä ja että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti ei siis voinut SEU 13 artiklan 2 kohtaa rikkomatta määrätä neuvostoa toteuttamaan tällaisia toimenpiteitä.
44 Tästä seuraa, että viides valitusperuste on hyväksyttävä.
45 Koska tämä valitusperuste koskee ainoastaan valituksenalaisen määräyksen määräysosan 3 kohtaa, myös toinen valitusperuste on tutkittava.
Toinen valitusperuste
Lausumat
46 Toisessa valitusperusteessaan, joka on syytä tutkia toiseksi, neuvosto väittää, että määrätessään valituksenalaisen määräyksen määräysosan 1–3 kohdassa mainituista toimenpiteistä unionin yleisen tuomioistuimen presidentti on tehnyt ilmeisen oikeudellisen virheen sen osalta, kuinka laaja hänen toimivaltansa on välitoimista päättävänä tuomarina.
47 Neuvoston mielestä unionin yleisen tuomioistuimen välitoimista päättävällä tuomarilla on unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 157 artiklan 2 kohdan nojalla oikeus määrätä välitoimista turvatakseen sen päätöksen tehokkuuden, joka on tehtävä välitoimihakemuksesta, jonka tarkoituksena puolestaan on turvata sen ratkaisun tehokkuus, joka on annettava pääasiasta, johon kyseinen hakemus liittyy.
48 Neuvoston mukaan tässä tapauksessa Mazepinin vireille panema pääasia koskee neljää unionin toimea. Näin ollen unionin yleisen tuomioistuimen presidentti voi nyt vireillä olevassa menettelyssä määrätä välitoimista vain turvatakseen mahdollisen ratkaisun, jolla kyseiset toimet kumotaan, tehokkuuden. Niinpä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 157 artiklan 2 kohdan nojalla toteutetuilla toimenpiteillä on ainoastaan pyrittävä säilyttämään tällaisten välitoimien tehokkuus.
49 Neuvoston mielestä unionin yleisen tuomioistuimen presidentti on kuitenkin valituksenalaisella määräyksellä toteuttanut toimenpiteitä, jotka liittyvät toimiin, joita Mazepinin vireille panema pääasia ei koske ja joita ei vielä edes ole toteutettu. Näin tehdessään hän on ylittänyt toimivaltansa rajat.
50 Neuvoston mukaan tätä arviointia tukevat SEUT 278 artiklan ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 156 artiklan 1 kohdan sanamuoto, josta ilmenee, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti voi ainoastaan lykätä unionin yleisessä tuomioistuimessa vireille pannussa pääasiassa riitautetun toimen täytäntöönpanoa.
51 Neuvosto toteaa, että SEUT 279 artiklassa ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 156 artiklan 2 kohdassa sallitaan tosin se, että kyseinen tuomioistuin määrää muuntyyppisistä välitoimista, mutta mainituissa määräyksissä kuitenkin edellytetään, että kyseiset toimet liittyvät asianomaisen hakijan mainitussa tuomioistuimessa vireille panemaan pääasiaan, mistä ei ole kyse nyt käsiteltävässä asiassa.
52 Mazepin väittää ensisijaisesti, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti ei ole valituksenalaisella määräyksellä määrännyt tulevan toimen vaan kyseisen määräyksen allekirjoittamispäivänä vireillä olleen hallintomenettelyn täytäntöönpanon lykkäämisestä. Tällainen toimenpide voidaan SEUT 279 artiklan nojalla toteuttaa sen varmistamiseksi, että neuvosto noudattaa unionin yleisen tuomioistuimen presidentin nyt käsiteltävässä asiassa jo antamia väliaikaista oikeussuojaa koskevia määräyksiä, tilanteessa, jossa neuvosto selvästi jättää noudattamatta viimeksi mainituista määräyksistä johtuvia velvollisuuksia.
53 Mazepin väittää toissijaisesti, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentin toteuttamat toimenpiteet ovat välttämättömiä, jotta hänelle voidaan taata tehokas oikeussuoja.
54 Hän väittää vieläkin toissijaisemmin, että kaikki valituksenalaisen määräyksen ennenaikaisuuteen perustuvat virheet on nyt korjattu, koska hän on kyseisen määräyksen tiedoksiannon jälkeen mukauttanut kumoamiskanteensa vaatimuksia.
Arviointi
55 Aluksi on korostettava, että vaikka toinen valitusperuste koskee valituksenalaisen määräyksen määräysosan 1–3 kohtaa, tämän määräysosan 3 kohdan sääntöjenvastaisuus ilmenee jo tämän määräyksen 43 kohdasta. Niinpä tämä valitusperuste on tutkittava ainoastaan siltä osin kuin se koskee kyseisen määräysosan 1 ja 2 kohtaa.
56 Tältä osin on korostettava, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 39 artiklan ensimmäisessä kohdassa, jota sovelletaan kyseisen perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla asian käsittelyyn unionin yleisessä tuomioistuimessa, määrätään, että presidentti voi antaa SEUT 278 ja SEUT 279 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden saamiseksi esitettyjen vaatimusten käsittelyä varten ratkaisun ”yksinkertaistetussa menettelyssä, jossa voidaan tarpeellisessa määrin poiketa eräistä [kyseisen] perussäännön määräyksistä ja josta määrätään työjärjestyksessä”.
57 Tässä yhteydessä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 157 artiklan 1 kohdassa annetaan unionin yleisen tuomioistuimen presidentille toimivalta asettaa vastapuolelle lyhyt määräaika esittää kirjallisia tai suullisia huomautuksia. Työjärjestyksen 157 artiklan 2 kohdassa määrätään kuitenkin, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti voi hyväksyä asianosaisen tekemän välitoimihakemuksen jo ennen kuin vastapuoli on esittänyt huomautuksensa.
58 Näistä määräyksistä ilmenee, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti on antaessaan ratkaisun välitoimista päättävänä tuomarina toimivaltainen lausumaan asiasta kuulematta ensin asianosaisten huomautuksia (ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 8.12.2020, Price v. neuvosto, C‑298/20 P(R), EU:C:2020:1006, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
59 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 160 artiklan 7 kohtaa, joka vastaa unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 157 artiklan 2 kohtaa, koskevasta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että välitoimihakemuksen käsittelevä tuomari voi määrätä tällaisista turvaamistoimista jo ennen kuin vastapuoli on esittänyt huomautuksensa joko välitoimimenettelyn päättävän määräyksen antamiseen saakka tai pääasian käsittelyn päättämiseen saakka, jos tämä tapahtuu aikaisemmin, silloin, kun kyseisistä toimista määrääminen on hyvän oikeudenhoidon mukaista, erityisesti välitoimimenettelyn tehokkuuden takaamiseksi (ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 27.7.2023, VC v. EU-OSHA, C‑456/23 P(R)-R, EU:C:2023:612, 4 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
60 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 157 artiklan 2 kohdalla käyttöön otettu menettely on näin ollen poikkeusmenettely, jonka tarkoituksena on mahdollistaa välitoimista määrääminen mahdollisimman nopeasti sen varmistamiseksi, että välitoimihakemuksen ratkaisemiseen kontradiktorisen menettelyn päätteeksi tarvittavan ajan kuluminen ei vie tämän hakemuksen tehneeltä asianosaiselta riittävää oikeussuojaa.
61 Tässä poikkeusmenettelyssä on kuitenkin kyse SEUT 278 ja SEUT 279 artiklan sekä Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 39 artiklan ensimmäisen kohdan erityisestä täytäntöönpanosäännöstä. Näin ollen on todettava, että – kuten neuvosto väittää – välitoimista päättävä tuomari ei voi mainitussa menettelyssä toteuttaa toimenpiteitä, joita hänellä ei olisi toimivaltaa toteuttaa SEUT 278 ja SEUT 279 artiklan nojalla.
62 Koska valituksenalaisessa määräyksessä ei täsmennetä, perustuvatko sen määräysosan 1 ja 2 kohdassa määrätyt toimenpiteet SEUT 278 artiklaan vai SEUT 279 artiklaan, on tutkittava, kuuluvatko nämä toimenpiteet välitoimista päättävälle tuomarille jommassakummassa näistä artikloista annettuun toimivaltaan.
63 Ensinnäkin SEUT 278 artiklassa määrätään, että unionin tuomioistuimen käsiteltävänä olevalla kanteella ei ole lykkäävää vaikutusta mutta että tämä voi kuitenkin määrätä kanteen kohteena olevan säädöksen täytäntöönpanon lykättäväksi, jos se katsoo, että olosuhteet sitä edellyttävät.
64 Tämä artikla pannaan täytäntöön unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 156 artiklan 1 kohdassa, jossa täsmennetään, että hakemus toimielimen toteuttaman toimen täytäntöönpanon lykkäämiseksi SEUT 278 artiklan mukaisesti otetaan tutkittavaksi ainoastaan, jos hakija on nostanut tästä toimesta kanteen unionin yleisessä tuomioistuimessa.
65 Nyt käsiteltävässä asiassa valituksenalaisen määräyksen allekirjoitusajankohtana unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltävänä oli Mazepinin kyseisessä tuomioistuimessa nostaman kumoamiskanteen yhteydessä vaatimuksia, jotka koskivat päätöksiä 2022/1530 ja 2023/572 sekä täytäntöönpanoasetuksia 2022/1529 ja 2023/571 (jäljempänä yhdessä riidanalaiset toimet).
66 Tässä yhteydessä on todettava, että valituksenalaisen määräyksen määräysosan 1 ja 2 kohtaa ei ole muodollisesti esitetty siten, että niissä määrättäisiin yhden tai useamman Mazepinin unionin yleisessä tuomioistuimessa riitauttaman toimen täytäntöönpanon lykkäämisestä.
67 Näistä kohdista ei myöskään voida katsoa, että niissä pääasiallisesti määrättäisiin näiden toimien tiettyjen vaikutusten keskeyttämisestä.
68 ”Uudelleenluettelointia” koskevalla prosessilla, jonka keskeyttämisestä valituksenalaisen määräyksen määräysosan 1 kohdassa määrätään, on nimittäin tarkoitus muuttaa yhtäältä päätöstä 2014/145 jatkamalla tämän päätöksen voimassaoloa ja toisaalta asetusta N:o 269/2014 panemalla täytäntöön sen 14 artiklan 4 kohdassa ilmaistu velvollisuus tarkistaa säännöllisin väliajoin kyseisen asetuksen liitteessä I olevaa luetteloa.
69 On siis niin, että koska riidanalaisilla toimillakin vain muutetaan päätöstä 2014/145 ja asetusta N:o 269/2014 velvoittamatta kuitenkaan neuvostoa aloittamaan jatkossa uutta prosessia ”uudelleenluettelointia” varten, kyseisessä 1 kohdassa tarkoitettua prosessia ei voida pitää mainittujen toimien vaikutuksena tai täytäntöönpanotoimenpiteenä.
70 Valituksenalaisen määräyksen määräysosan 2 kohdassa puolestaan määrätään julkaistavaksi ilmoitus Euroopan unionin virallisessa lehdessä; tällaisesta julkaisemisesta ei säädetä kyseisissä toimissa eikä sitä myöskään kielletä niissä.
71 Tästä seuraa, että kyseisen määräysosan 1 ja 2 kohtaa ei voitu pätevästi perustaa SEUT 278 artiklaan.
72 Toiseksi SEUT 279 artiklassa määrätään, että unionin tuomioistuin voi käsiteltävänään olevassa asiassa päättää tarpeellisista välitoimista.
73 Tässä artiklassa annetaan välitoimista päättävälle tuomarille laaja harkintavalta päättää toteutettavista toimenpiteistä, joihin voivat kuulua muun muassa asianmukaiset määräykset ja liitännäistoimenpiteet, joilla pyritään takaamaan kyseisen tuomarin määräämien välitoimien tehokkuus (ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen presidentin määräys 24.4.2008, komissio v. Malta, C‑76/08 R, EU:C:2008:252, 19 kohta ja määräys 20.11.2017, komissio v. Puola, C‑441/17 R, EU:C:2017:877, 96, 97 ja 99 kohta).
74 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, että tällaisilla välitoimilla on oltava suora yhteys pääasian kohteeseen (ks. vastaavasti määräys 19.10.1976, Société pour l’Exportation des Sucres v. komissio, 88/76 R, EU:C:1976:140, 5 kohta ja määräys 16.12.1980, Metallurgica Rumi v. komissio, 258/80 R, EU:C:1980:296, 21 kohta); tästä vaatimuksesta muistutetaan pääasiallisesti unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 156 artiklan 2 kohdassa, jonka mukaan SEUT 279 artiklan mukaisia välitoimia koskeva hakemus otetaan tutkittavaksi ainoastaan, jos sen on tehnyt unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun asian varsinainen asianosainen ja jos se liittyy tähän asiaan.
75 Tässä yhteydessä SEUT 279 artiklan nojalla toteutettavat välitoimet eivät saa ylittää oikeusriidan kohdetta, sellaisena kuin se on määritetty pääasiassa, siltä osin kuin niillä ei voi olla muuta tarkoitusta kuin suojata unionin yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävän oikeusriidan asianosaisen intressit, jottei tuomiosta, jolla pääasian käsittely päätetään, tehtäisi näennäistä viemällä siltä tehokas vaikutus (ks. vastaavasti määräys 17.5.1991, CIRFS ym. v. komissio, C‑313/90 R, EU:C:1991:220, 24 kohta ja unionin tuomioistuimen presidentin määräys 24.4.2008, komissio v. Malta, C‑76/08 R, EU:C:2008:252, 15 kohta).
76 On siis niin, että koska kumoamistuomion vaikutuksena on se, että kumottu toimi poistetaan taannehtivasti unionin oikeusjärjestyksestä (ks. vastaavasti tuomio 31.3.1971, komissio v. neuvosto, 22/70, EU:C:1971:32, 60 kohta), välitoimista päättävä tuomari voi SEUT 279 artiklan nojalla muun muassa määrätä unionin toimielimen olemaan toteuttamatta toimea, joka merkitsisi kumotun toimen täytäntöönpanoa tai josta seuraisi, että kumotun toimen tietyt vaikutukset tulisivat lopullisiksi.
77 Välitoimista päättävä tuomari ei sitä vastoin voi kumoamiskannetta koskevan oikeusriidan kohdetta ylittämättä velvoittaa unionin toimielintä keskeyttämään menettelyä, joka ei riipu riidanalaisesta toimesta, sen välttämiseksi, että tämän menettelyn päätteeksi toteutettu toimi sisältäisi saman lainvastaisuuden kuin se, johon kyseisessä kanteessa on vedottu.
78 Unionin tuomioistuin on tosin katsonut, että jos asetus, jonka vaikutus rajoittuu tarkkaan määriteltyyn ajanjaksoon, kumotaan, asetuksen antaneella toimielimellä on velvollisuus sulkea kumoamistuomion jälkeen tämän tuomion jälkeisten ajanjaksojen sääntelemistä varten annettavista uusista toimista pois kukin säännös, jolla on sama sisältö kuin lainvastaiseksi todetulla säännöksellä (ks. vastaavasti tuomio 26.4.1988, Asteris ym. v. komissio, 97/86, 99/86, 193/86 ja 215/86, EU:C:1988:199, 29 kohta).
79 On kuitenkin niin yhtäältä, että vaikka kumoamistuomiolla on ehdoton oikeusvoima sekä tuomion tuomiolauselman että niiden perustelujen osalta, jotka ovat tuomiolauselman välttämätön tuki, tämä oikeusvoima ei voi aiheuttaa sellaisen samasta syystä lainvastaisen toimen kumoamista, jota ei ole saatettu unionin tuomioistuinten arvioitavaksi (ks. vastaavasti tuomio 14.9.1999, komissio v. AssiDomän Kraft Products ym., C‑310/97 P, EU:C:1999:407, 54 kohta). Toisaalta unionin tuomioistuinten tehtävänä ei ole kumoamistuomion yhteydessä ilmoittaa, mitä toimenpiteitä asianomaisen toimielimen on toteutettava kyseisen tuomion täytäntöön panemiseksi (ks. vastaavasti tuomio 24.6.1986, AKZO Chemie ja AKZO Chemie UK v. komissio, 53/85, EU:C:1986:256, 23 kohta ja tuomio 25.5.1993, Foyer culturel du Sart-Tilman v. komissio, C‑199/91, EU:C:1993:205, 17 kohta).
80 Tästä seuraa, että kumoamistuomio ei voi suoraan johtaa kumotun toimen jälkeisen toimen pätevyyden kyseenalaistamiseen sillä perusteella, että tässä myöhemmässä toimessa on sama lainvastaisuus kuin kumotussa toimessa.
81 Näin ollen välitoimista päättävän tuomarin määräys, jolla unionin toimielin velvoitetaan keskeyttämään menettely, joka voi johtaa tällaisen myöhemmän toimen antamiseen, merkitsisi sitä, että asianomaiselle hakijalle ei taattaisi unionin primaarioikeudessa määrätyn kaltaista suojaa toimielimen toteuttamien toimien vaikutuksilta vaan aivan muunlaista ennalta ehkäisevää suojaa.
82 Tällaisen suojan takaamiseksi välitoimista päättävällä tuomarilla olisi siten velvollisuus arvioida kysymyksiä, joista asianomaisella toimielimellä ei vielä ole ollut tilaisuutta lausua, mikä johtaisi pääasian käsittelyn ennakoimiseen sekä hallinnollisten menettelyjen ja tuomioistuinmenettelyjen eri vaiheiden sekoittumiseen (ks. analogisesti tuomio 11.11.1981, IBM v. komissio, 60/81, EU:C:1981:264, 20 kohta), vaikka välitoimista päättävän tuomarin tehtävänä ei ole korvata asianomaisen toimielimen arviointia omalla arvioinnillaan (ks. vastaavasti määräys 5.10.1969, Saksa v. komissio, 50/69 R, EU:C:1969:42, s. 451).
83 Lisäksi se, että välitoimista päättävällä tuomarilla ei ole toimivaltaa määrätä unionin toimielintä keskeyttämään menettelyä, joka ei riipu riidanalaisesta toimesta, sen välttämiseksi, että tämän menettelyn päätteeksi toteutettu toimi sisältäisi saman lainvastaisuuden kuin se, johon kumoamiskanteessa on vedottu, ei – toisin kuin Mazepin väittää – ole omiaan viemään tältä unionin primaarioikeudessa hänelle myönnettyä oikeussuojaa, koska viimeksi mainitusta toimesta voidaan nostaa kumoamiskanne ja siihen voidaan liittää välitoimihakemus, jolla voidaan tarvittaessa vaatia välitoimien määräämistä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 156 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
84 Kuten tämän määräyksen 65 kohdasta ilmenee, nyt käsiteltävässä asiassa on niin, että valituksenalaisen määräyksen allekirjoitusajankohtana unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi oli saatettu Mazepinin kyseisessä tuomioistuimessa nostaman kumoamiskanteen yhteydessä riidanalaisia toimia koskevia vaatimuksia.
85 Yhtäältä tämän määräyksen 68 ja 69 kohdassa mainituista syistä toimien, jotka neuvosto voi antaa nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan ”uudelleenluettelointia” koskevan prosessin yhteydessä, on katsottava seuraavan menettelystä, joka ei riipu riidanalaisista toimista, eikä niillä etenkään panna riidanalaisia toimia täytäntöön.
86 Toisaalta toimia, jotka neuvosto voi antaa kyseisen prosessin yhteydessä, voidaan kyseisen toimielimen käytännön perusteella soveltaa riidanalaisilla toimilla säännellyn ajanjakson jälkeiseen ajanjaksoon, joten ne eivät ole omiaan tekemään riidanalaisten toimien vaikutuksista lopullisia.
87 Tästä seuraa, että valituksenalaisen määräyksen määräysosan 1 kohdassa määrätyllä toimenpiteellä ei ole suoraa yhteyttä Mazepinin unionin yleisessä tuomioistuimessa nostaman kumoamiskanteen kohteeseen. Koska tällaista yhteyttä ei ole, kyseistä toimenpidettä ei voida pitää liitännäistoimenpiteenä, jolla pyrittäisiin takaamaan niiden välitoimien tehokkuus, jotka unionin yleisen tuomioistuimen presidentti jo on määrännyt tämän määräyksen 12 ja 14 kohdassa mainituissa nyt käsiteltävässä asiassa antamissaan aiemmissa määräyksissä, koska näillä määräyksillä unionin yleisen tuomioistuimen presidentti on määrännyt kyseisessä kumoamiskanteessa tarkoitettujen toimien täytäntöönpanon osittain lykättäväksi. Tästä seuraa, että kyseisessä 1 kohdassa määrättyä toimenpidettä ei voitu pätevästi toteuttaa SEUT 279 artiklan nojalla.
88 Sama pätee valituksenalaisen määräyksen määräysosan 2 kohdassa määrättyyn toimenpiteeseen, koska sillä ainoastaan varmistetaan valituksenalaisen määräyksen määräysosan 1 kohdassa määrätyn toimenpiteen julkisuus.
89 Sillä, että Mazepin on valituksenalaisen määräyksen allekirjoittamisajankohdan jälkeen esittänyt unionin yleiselle tuomioistuimelle kirjelmän kannekirjelmänsä vaatimusten tarkistamiseksi, ei missään tapauksessa ole merkitystä edellä esitetyille näkökohdille, koska kyseisessä kirjelmässä vaaditaan kumottaviksi neuvoston antamia uusia toimia, joita valituksenalaisen määräyksen määräysosaan sisältyvät toimenpiteet eivät suoraan koske.
90 Tästä seuraa, että toinen valitusperuste on hyväksyttävä ja että valituksenalainen määräys on kumottava kokonaisuudessaan tarvitsematta lausua ensimmäisestä, kolmannesta ja neljännestä valitusperusteesta, koska sen määräysosan 4 kohtaa ei voida erottaa sen 1–3 kohdasta.
Unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetty välitoimihakemus
91 Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan on niin, että jos unionin tuomioistuin kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun, se voi joko itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen, tai palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi. Tätä määräystä sovelletaan myös perussäännön 57 artiklan toisen kohdan mukaisesti tehtyihin valituksiin (unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 24.5.2022, Puigdemont i Casamajó ym. v. parlamentti ja Espanja, C‑629/21 P(R), EU:C:2022:413, 172 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
92 Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleisen tuomioistuimen presidentti antoi ratkaisunsa ennen kuin menettelyn muilla osapuolilla oli ollut mahdollisuus esittää huomautuksensa unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 157 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
93 Niinpä asia ei selvästi ole ratkaisukelpoinen, joten se on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen.
Oikeudenkäyntikulut
94 Koska asia palautetaan unionin yleiseen tuomioistuimeen, oikeudenkäyntikuluista on päätettävä myöhemmin.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuimen varapresidentti on määrännyt seuraavaa:
1) Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin 7.9.2023 antama määräys Mazepin vastaan neuvosto (T‑743/22 RIII) kumotaan.
2) Asia palautetaan unionin yleiseen tuomioistuimeen.
3) Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
Allekirjoitukset