Valitus, jonka Vincenzo D’Agostino ja Dafin Srl ovat tehneet 11.9.2023 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-424/22, D’Agostino ja Dafin v. EKP, 25.7.2023 antamasta määräyksestä

(asia C-566/23 P)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittajat: Vincenzo D’Agostino ja Dafin Srl (edustaja: M. De Siena, avvocato)

Muu osapuoli: Euroopan keskuspankki

Vaatimukset

Valittajat vaativat kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 25.7.2023 asiassa T-424/22 antaman määräyksen, jolla hylättiin kanne, jonka Vincenzo D’Agostino oli nostanut omasta puolestaan ja Dafin s.r.l:n ainoana laillisena edustajana Euroopan keskuspankkia vastaan, ja tämän seurauksena hyväksymään ensimmäisessä oikeusasteessa nostetussa kanteessa esitetyt vaatimukset, ja täten ne vaativat, että unionin tuomioistuin

I)    vahvistaa Euroopan keskuspankin (EKP), jota sen pääjohtaja Christine Lagarde edustaa, sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun seuraavista syistä:

I.a) EKP on aiheuttanut Vincenzo D’Agostinon omistamiin ja ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen kannekirjelmän liitteenä 3 esitettyihin SI FTSE.COPERP –nimisiin arvopapereihin sijoitetun pääoman koko määrän eli 450 596,28 euron taloudellisen tappion sen vuoksi, että Christine Lagarde oli EKP:n pääjohtajana esittäessään 12.3.2020 kuuluisan lausumansa ˮWe are not here to close spreads, this is not the function or the mission of the ECB” (EKP:n tehtävänä ei ole supistaa korkoeroja) aikaansaanut maailman kaikissa pörsseissä arvopapereiden arvon huomattavan alenemisen ja Milanon pörssissä niiden alenemisen 16,92 prosentilla, jollaista prosentuaalista alenemista ei ollut aikaisemmin tapahtunut kyseisen pörssin eikä maailman muiden pörssien olemassaolon aikana, ilmoittaessaan lehdistötilaisuudessa esittämällään edellä mainitulla lausumalla koko maailmalle, että EKP ei enää tue vaikeuksissa olevien jäsenvaltioiden liikkeeseen laskemien arvopapereiden arvoja, ja ilmoittaessaan siten rahapolitiikan suunnan täydellisestä muutoksesta verrattuna rahapolitiikkaan, jonka EKP oli vahvistanut Mario Draghin toimiessa sen pääjohtajana toimikautena, joka päättyi marraskuussa 2019

I.b) EKP on edellä mainitulla menettelyllään ja siitä seuranneella Milanon pörssi-indeksin romahdusmaisella alenemisella aiheuttanut valittajan varallisuuden arvon alenemisen

I.c) EKP on valittajan varallisuuden arvon olennaisen ja huomattavan alenemisen vuoksi pakottanut valittajan, joka oli takausvastuussa luottolimiitistä, jonka Banca Fideuram s.p.a. oli myöntänyt Dafin s.r.l:lle, varallisuutensa arvon alenemisen seurausten korjaamiseksi maksamaan takaisin kyseisestä luottolimiitistä käytetyn määrän hankkimalla tähän tarvittavat varat myymällä lyhyessä ajassa muita omistamiaan arvopapereita, mistä hänelle on aiheutunut 2 534 422,16 euron luovutustappio vuonna 2020 ja lisäksi 336 517,30 euron luovutustappio 1.1.2021 ja 15.4.2021 välisenä aikana eli yhteensä 2 870 939,30 euron luovutustappio

I.d) EKP on aiheuttanut 1 013 074,00 euron varallisuusvahingon saamatta jääneenä voittona

I.e) EKP on näin ollen aiheuttanut varallisuusvahingon, jonka kokonaismäärä on 4 334 609,28 euroa

    ja tämän seurauksena

II)    velvoittaa Euroopan keskuspankin, jota sen nykyinen pääjohtaja edustaa, korvaamaan Vincenzo D’Agostinolle toteutuneesta tappiosta ja saamatta jääneestä voitosta muodostuvan varallisuusvahingon, aineettoman vahingon ja mahdollisuuden menettämisestä aiheutuneen vahingon, jotka on arvioitu valituskirjelmän asianomaisissa kohdissa ja alakohdissa ilmoitetuin perustein, maksamalla seuraavat rahamäärät:

II.1)    4 334 609,28 euroa varallisuusvahingon johdosta

II.2)    1 000 000 euroa aineettoman vahingon johdosta

II.3)    eli näin ollen maksamaan yhteensä 5 321 535 euroa

kaikki määrät viivästyskorkoineen laskettuna vahingon aiheuttaneen tapahtuman ajankohdasta 12.3.2020 alkaen aina korvauksen tosiasialliseen suorittamiseen asti

III)    toissijaisesti maksamaan sellaiset muut rahamäärät, joiden perusteet mahdollisesti vahvistetaan oikeudenkäynnin aikana unionin tuomioistuimen määräämin toimenpitein ja tarvittaessa myös unionin tuomioistuimen hankkiman asiantuntijalausunnon avulla

IV)    velvoittaa maksamaan lisäksi unionin tuomioistuimen kohtuullisiksi harkitsemat rahamäärät korvaukseksi mahdollisuuden menettämisestä aiheutuneesta vahingosta

V)    toissijaisesti palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen

VI)     velvoittaa vastapuolen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittajat vetoavat ensimmäiseksi siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa vahvistettuja puolustautumisoikeuksia loukaten evännyt valittajilta oikeuden vastata EKP:n jättämään vastinekirjelmään; valittajat aikoivat käyttää tätä oikeutta toimittamalla valaehtoisen teknisen asiantuntijalausunnon, joka oli laadittu sen selvittämiseksi, olivatko asiassa merkityksellinen pörssi-indeksien ja Milanon pörssin kurssien lasku johtunut covid-pandemian vaikutuksista, kuten EKP väittää, vai EKP:n pääjohtajan lausumasta, kuten valittajat katsovat.

Toiseksi valittajat vetoavat siihen, että ne esittivät jo kanteessa todisteet syy-yhteyden olemassaolosta riidanalaisen lausuman, Milanon pörssi-indeksin laskun ja siitä johtuneen valittajan arvopaperien arvon alenemisen välillä, ja korostavat, että sekä EKP:n pääjohtajan 12.3.2020 pitämää lehdistötilaisuutta koskevasta lehdistötiedotteesta, italialaisesta ja kansainvälisestä lehdistöstä että myös Italian tasavallan presidentin lausumista ilmenee yleisen käsityksen olleen, että pörssikurssien lasku oli aiheutunut yksinomaan EKP:n pääjohtajan riidanalaisesta lausumasta. Lisäksi EKP:n pääjohtajan aloitteellisuus anteeksipyyntönsä esittämiseksi ja esitetyn lausuman korjaamiseksi osoittavat, että hän itse tunnustaa aiheuttaneensa markkinoilla erittäin vahingollisia seurauksia.

Kolmanneksi valittajat riitauttavat valituksenalaisen määräyksen 16–33 kohtaan sisältyvät unionin yleisen tuomioistuimen toteamukset, joiden mukaan EKP:n sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu ei tule kyseeseen, koska käsiteltävänä olevassa tapauksessa EKP ei ole rikkonut oikeussääntöä, jonka tarkoitus on antaa oikeuksia yksityisille. Valittajat toteavat, että säännökset, joihin ne ovat vedonneet, ovat toimielimiä koskevia oikeussääntöjä, joissa määritellään EKP:n eri elinten toimivalta antamalla niille erityisiä toimivaltuuksia. Samoissa oikeussäännöissä annetaan oikeuksia yksityisille, ja yksityisille annetaan erityisesti oikeus siihen, että eri elimet toimivat noudattaen niille laissa annettuja institutionaalisia tehtäviä luottamuksensuojan periaatteen mukaisesti.

Neljänneksi valittajat vetoavat toissijaisesti siihen, että mikäli oikeussäännöillä, joita EKP:n pääjohtaja on rikkonut, ei unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksen mukaisesti katsota olevan tarkoitus antaa oikeuksia yksityisille, siinä tapauksessa ei voida hyväksyä unionin yleisen tuomioistuimen perusteluja, koska ne perustuvat SEUT 340 artiklan suppeaan tulkintaan. Kyseisessä määräyksessä kuten myöskään Italian siviililain (codice civile) 2043 §:ssä ei tehdä mitään sellaista erottelua, jolla säännöt, joilla on tarkoitus antaa oikeuksia yksityisille, asetettaisiin muihin sääntöihin verrattuna sellaiseen erityisasemaan, että vahinkoa kärsineelle oikeussubjektille syntyisi oikeus korvaukseen vain ensiksi mainittuun ryhmään kuuluvien sääntöjen rikkomisen johdosta. Lisäksi perustelut ovat ristiriidassa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-868/16 antamassa tuomiossa ilmaistujen periaatteiden kanssa; kyseisessä tuomiossa vahvistettiin, että sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun voidaan katsoa olevan olemassa aina, kun mikä tahansa vahinkoa aiheuttanut oikeudenvastainen menettely on omiaan synnyttämään tällaisen vastuun.

Viidenneksi valittajat riitauttavat valituksenalaisen määräyksen 32 kohtaan sisältyvän unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksen, jonka mukaan valittajat eivät ole kanteessaan kehittäneet yksilöidysti väitettään EKP:n pääjohtajan syyllistymisestä vallan väärinkäyttöön vaan ovat esittäneet sen olevan pelkkä seuraus kanteessa mainittujen sellaisten oikeussääntöjen rikkomisesta, joilla ei ole tarkoitus antaa oikeuksia yksityisille. Valittajat huomauttavat, että vallan väärinkäyttö on ˮvallan käyttöä laissa säädetystä poikkeavalla tavallaˮ ja että vallan väärinkäytöstä on kyse silloin, kun unionin toimielin poikkeaa yleisistä periaatteista, kuten oikeudenmukaisuuden ja vilpittömän mielen periaatteet ja huolellisuusperiaate; ei ole epäilystäkään, että EKP:n pääjohtaja on riidanalaisella lausumalla loukannut oikeudenmukaisuuden periaatetta ja huolellisuusperiaatetta.

Kuudenneksi valittajat arvostelevat sitä, että valituksenalaisen määräyksen 35 kohdassa, joka liittyy valittajien lausumaan niille aiheutuneesta varallisuusvahingosta, unionin yleinen tuomioistuin kuvaa asian tosiseikaston eri tavalla kuin se on esitetty kanteessa, jossa Vincenzo D’Agostino selitti, että koska hän oli takausvastuussa luottolimiitistä, jonka Banca Fideuram oli myöntänyt Dafin s.r.l:lle, ja koska hänen varallisuutensa arvo oli alentunut SI FISTE COPERP -arvopapereiden käytyä täysin arvottomiksi riidanalaisesta lausumasta aiheutuneen Milanon pörssiromahduksen johdosta, hän pelkäsi pankin reaktiota, minkä vuoksi hän hankki tarvittavat varat maksaakseen luottolimiitistä käytetyn määrän takaisin, jolloin hänen oli pakko myydä epäedulliseen hintaan muita omistamiaan arvopapereita ja hänelle aiheutui näin ollen lisää arvonalenemistappioita.

____________