Language of document : ECLI:EU:T:2019:502

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kuudes jaosto)

11 päivänä heinäkuuta 2019 (*)

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Ukrainan tilanteen johdosta toteutetut rajoittavat toimenpiteet – Varojen jäädyttäminen – Luettelo henkilöistä, yhteisöistä ja elimistä, joihin varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämistä sovelletaan – Kantajan nimen pysyttäminen luettelossa – Neuvoston velvollisuus varmistua siitä, että kolmannen valtion viranomaisen päätös on tehty puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan kunnioittaen

Yhdistetyissä asioissa T-244/16 ja T-285/17,

Viktor Fedorovych Yanukovych, kotipaikka Kiev (Ukraina), edustajinaan T. Beazley, QC, E. Dean ja J. Marjason-Stamp, barristers,

kantajana,

vastaan

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään P. Mahnič ja J.-P. Hix,

vastaajana,

jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta kumota yhtäältä Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2014/119/YUTP muuttamisesta 4.3.2016 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2016/318 (EUVL 2016, L 60, s. 76) ja Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 208/2014 täytäntöönpanosta 4.3.2016 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/311 (EUVL 2016, L 60, s. 1) ja toisaalta Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2014/119/YUTP muuttamisesta 3.3.2017 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2017/381 (EUVL 2017, L 58, s. 34) ja Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 208/2014 täytäntöönpanosta 3.3.2017 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/374 (EUVL 2017, L 58, s. 1) siltä osin kuin kantajan nimi on pysytetty luettelossa henkilöistä, yhteisöistä ja elimistä, joihin kyseisiä rajoittavia toimenpiteitä sovelletaan,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja G. Berardis (esittelevä tuomari) sekä tuomarit D. Spielmann ja Z. Csehi,

kirjaaja: hallintovirkamies P. Cullen,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 3.10.2018 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asian tausta

1        Käsiteltävät asiat liittyvät Kiovan (Ukraina) Itsenäisyydenaukion mielenosoitusten helmikuussa 2014 tapahtuneen tukahduttamisen jälkeen Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettuihin rajoittaviin toimenpiteisiin.

2        Kantaja Viktor Fedorovych Yanukovych on Ukrainan entinen presidentti.

3        Euroopan unionin neuvosto antoi 5.3.2014 Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä päätöksen 2014/119/YUTP (EUVL 2014, L 66, s. 26). Neuvosto antoi samana päivänä Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä asetuksen (EU) N:o 208/2014 (EUVL 2014, L 66, s. 1).

4        Päätöksen 2014/119 johdanto-osan ensimmäisessä ja toisessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(1)      Neuvosto tuomitsi 20 päivänä helmikuuta 2014 erittäin voimakkain sanakääntein kaikenlaisen väkivaltaan turvautumisen Ukrainassa. Se vaati väkivaltaisuuksien välitöntä lopettamista Ukrainassa sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien täysimääräistä kunnioittamista. Se kehotti Ukrainan hallitusta noudattamaan äärimmäistä pidättyvyyttä ja oppositiojohtajia sanoutumaan irti niistä, jotka turvautuvat radikaaliin toimintaan, kuten väkivaltaan.

(2)      Neuvosto päätti 3 päivänä maaliskuuta 2014 keskittää rajoittavat toimenpiteet niiden henkilöiden, joiden on todettu olevan vastuussa Ukrainan valtionvarojen väärinkäytöstä, sekä ihmisoikeuksien loukkaamisesta vastuussa olevien henkilöiden varojen jäädyttämiseen ja takaisinsaantiin, jotta voidaan lujittaa ja tukea oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksien kunnioittamista Ukrainassa.”

5        Päätöksen 2014/119 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.      Jäädytetään kaikki liitteessä luetelluille henkilöille, joiden on todettu olevan vastuussa Ukrainan valtionvarojen väärinkäytöstä, sekä ihmisoikeuksien loukkaamisesta Ukrainassa vastuussa oleville henkilöille ja näitä henkilöitä lähellä oleville luonnollisille henkilöille, oikeushenkilöille, yhteisöille tai elimille kuuluvat taikka näiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa olevat varat ja taloudelliset resurssit.

2.      Mitään varoja tai taloudellisia resursseja ei saa suoraan tai välillisesti asettaa liitteessä lueteltujen luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, yhteisöjen tai elinten saataville tai hyödynnettäviksi.”

6        Tätä jäädyttämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt määriteltiin päätöksen 2014/119 1 artiklan 3–6 kohdassa.

7        Päätöksen 2014/119 mukaan asetuksessa N:o 208/2014 säädetään varojen jäädyttämistä koskevien toimenpiteiden toteuttamisesta ja määritellään kyseistä varojen jäädyttämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt pääosin samaa sanamuotoa käyttäen kuin mainitussa päätöksessä.

8        Näissä toimissa tarkoitettujen henkilöiden nimet mainitaan luettelossa, joka on samanlainen päätöksen 2014/119 liitteessä ja asetuksen N:o 208/2014 liitteessä I (jäljempänä luettelo), yhdessä muun muassa nimien luetteloon merkitsemisen perustelun kanssa.

9        Kantajan nimi oli merkitty luetteloon, ja siihen oli liitetty tunnistustieto ”Ukrainan ent. presidentti” ja seuraavat perustelut:

”Henkilöä koskevat rikosoikeudelliset menettelyt Ukrainassa sellaisten rikosten tutkimiseksi, jotka liittyvät Ukrainan valtion varojen kavaltamiseen ja kyseisten varojen siirtämiseen laittomasti Ukrainan ulkopuolelle”.

10      Kantaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 14.5.2014 toimittamallaan kannekirjelmällä asianumerolla T-346/14 rekisteröidyn kanteen, jossa vaadittiin kumoamaan päätös 2014/119 ja asetus N:o 208/2014 häntä koskevilta osin.

11      Neuvosto antoi 29.1.2015 päätöksen 2014/119/YUTP muuttamisesta päätöksen (YUTP) 2015/143 (EUVL 2015, L 24, s. 16) ja asetuksen N:o 208/2014 muuttamisesta asetuksen (EU) 2015/138 (EUVL 2015, L 24, s. 1).

12      Päätöksessä 2015/143 täsmennettiin 31.1.2015 lukien niiden henkilöiden luetteloon merkitsemisen kriteereitä, joiden varoja jäädytettiin. Erityisesti päätöksen 2014/119 1 artiklan 1 kohta korvattiin seuraavasti:

”1.      Jäädytetään kaikki liitteessä luetelluille henkilöille, joiden on todettu olevan vastuussa Ukrainan valtionvarojen väärinkäytöstä, sekä ihmisoikeuksien loukkaamisesta Ukrainassa vastuussa oleville henkilöille ja näitä henkilöitä lähellä oleville luonnollisille henkilöille, oikeushenkilöille, yhteisöille tai elimille kuuluvat taikka näiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa olevat varat ja taloudelliset resurssit.

Tätä päätöstä sovellettaessa henkilöihin, joiden on todettu olevan vastuussa Ukrainan valtionvarojen väärinkäytöstä, sisältyvät henkilöt, joiden osalta Ukrainan viranomaiset tutkivat seuraavaa:

a)      Ukrainan julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäyttö tai osallisuus siihen; tai

b)      julkisessa tehtävässä olevan henkilön aseman väärinkäyttö perusteettoman hyödyn tuottamiseksi henkilölle itselleen tai kolmannelle osapuolelle ja näin ollen vahingon aiheuttaminen Ukrainan julkisille varoille tai julkiselle omaisuudelle taikka osallisuus siihen.”

13      Asetusta N:o 208/2014 muutettiin asetuksella 2015/138 päätöksen 2015/143 mukaisesti.

14      Neuvosto antoi 5.3.2015 päätöksen 2014/119 muuttamisesta päätöksen (YUTP) 2015/364 (EUVL 2015, L 62, s. 25) ja asetuksen N:o 208/2014 täytäntöönpanosta täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/357 (EUVL 2015, L 62, s. 1) (jäljempänä yhdessä maaliskuussa 2015 annetut toimet). Päätöksellä 2015/364 yhtäältä korvattiin päätöksen 2014/119 5 artikla jatkamalla rajoittavien toimenpiteiden soveltamista kantajan osalta 6.3.2016 saakka ja toisaalta muutettiin viimeksi mainitun päätöksen liitettä. Täytäntöönpanoasetuksella 2015/357 muutettiin tämän johdosta asetuksen N:o 208/2014 liitettä I.

15      Maaliskuussa 2015 annetuilla toimilla kantajan nimi pysytettiin luettelossa, johon sisältyi tunnistustieto ”Ukrainan ent. presidentti” ja uusi perustelu, joka oli seuraavanlainen:

”Henkilöä koskevat Ukrainan viranomaisten käynnistämät rikosoikeudelliset menettelyt julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäytön vuoksi.”

16      Kantaja tarkisti 8.4.2015 asiassa T-346/14 vaatimuksiaan siten, että ne koskivat myös päätöksen 2015/143, asetuksen 2015/138 ja maaliskuussa 2015 annettujen toimien kumoamista häntä koskevilta osin.

17      Neuvosto antoi 6.11.2015 päivätyllä kirjeellä kantajalle tiedoksi 3.9.2015 päivätyn Ukrainan syyttäjänviraston (jäljempänä syyttäjänvirasto) kirjeen, joka oli osoitettu Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle. Kantaja esitti huomautuksensa 26.11.2015 päivätyllä kirjeellä.

18      Neuvosto antoi 15.12.2015 päivätyllä kirjeellä kantajalle tiedoksi syyttäjänviraston 30.11.2015 päivätyn kirjeen. Tässä kirjeessä neuvosto ilmoitti kantajalle, että se aikoi pysyttää häntä koskevat rajoittavat toimenpiteet voimassa, ja asetti määräajan, jonka kuluessa hänen oli esitettävä huomautuksensa rajoittavien toimenpiteiden vuosittaista uudelleentarkastelua varten. Kantaja esitti huomautuksensa 4.1.2016 päivätyllä kirjeellä.

19      Neuvosto antoi 4.3.2016 päätöksen 2014/119 muuttamisesta päätöksen (YUTP) 2016/318 (EUVL 2016, L 60, s. 76) ja asetuksen N:o 208/2014 täytäntöönpanosta täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/311 (EUVL 2016, L 60, s. 1) (jäljempänä yhdessä maaliskuussa 2016 annetut toimet).

20      Maaliskuussa 2016 annetuilla toimilla rajoittavien toimenpiteiden soveltamista jatkettiin 6.3.2017 saakka, eikä kantajan nimen luetteloon ottamisen perustelua muutettu maaliskuussa 2015 annetuissa toimissa esitettyyn nähden.

21      Neuvosto ilmoitti 7.3.2016 päivätyllä kirjeellä kantajalle häntä koskevien rajoittavien toimenpiteiden pysyttämisestä ja vastasi kantajan aikaisemmassa kirjeenvaihdossa esittämiin huomautuksiin ja toimitti hänelle maaliskuussa 2016 annetut toimet. Lisäksi se ilmoitti määräajan, jonka kuluessa kantajan oli esitettävä huomautuksia ennen kuin annetaan päätös hänen nimensä mahdollisesta pysyttämisestä luettelossa.

22      Unionin yleinen tuomioistuin kumosi 15.9.2016 antamallaan tuomiolla Yanukovych v. neuvosto (T-346/14, EU:T:2016:497) päätöksen 2014/119 ja asetuksen N:o 208/2014 kantajaa koskevilta osin ja hylkäsi kumoamista koskevan vaatimuksen, joka sisältyi kannekirjelmän tarkistukseen ja koski yhtäältä päätöstä 2015/143 ja asetusta 2015/138 ja toisaalta maaliskuussa 2015 annettuja toimia.

23      Kantaja teki 15.9.2016 annetusta tuomiosta Yanukovych v. neuvosto (T-346/14, EU:T:2016:497) Euroopan unionin tuomioistuimeen 23.11.2016 valituksen, joka rekisteröitiin asianumerolla C-598/16.

24      Neuvosto ilmoitti 12.12.2016 päivätyllä kirjeellä kantajan edustajille aikovansa uudistaa kantajaa koskevat rajoittavat toimenpiteet ja toimitti kyseisen kirjeen liitteenä 10.8.2016 ja 16.11.2016 päivätyt syyttäjänviraston kaksi kirjettä sekä palautti mieleen määräajan, jonka kuluessa kantajan oli esitettävä huomautuksia rajoittavien toimenpiteiden vuosittaista uudelleentarkastelua varten. Kantaja esitti tällaisia huomautuksia neuvostolle 11.1.2017 päivätyllä kirjeellä.

25      Neuvosto antoi päätöksen 2014/119 muuttamisesta 3.3.2017 päätöksen (YUTP) 2017/381 (EUVL 2017, L 58, s. 34) ja asetuksen N:o 208/2014 täytäntöönpanosta täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/374 (EUVL 2017, L 58, s. 1) (jäljempänä yhdessä maaliskuussa 2017 annetut toimet).

26      Maaliskuussa 2017 annetuilla toimilla rajoittavien toimenpiteiden soveltamista jatkettiin 6.3.2018 saakka, eikä kantajan luetteloon ottamisen perusteita muutettu maaliskuussa 2015 ja maaliskuussa 2016 annetuissa toimissa esitettyihin perusteisiin nähden.

27      Neuvosto ilmoitti 6.3.2017 päivätyllä kirjeellä kantajalle häntä koskevien rajoittavien toimenpiteiden pysyttämisestä. Se myös vastasi kantajan aikaisemmassa kirjeenvaihdossa esittämiin huomautuksiin ja toimitti hänelle maaliskuussa 2017 annetut toimet. Lisäksi se ilmoitti määräajan, jonka kuluessa kantajan oli esitettävä huomautuksia ennen kuin annetaan päätös hänen nimensä mahdollisesta pysyttämisestä luettelossa.

 Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

28      Kantaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 13.5.2016 toimittamallaan kannekirjelmällä kumoamiskanteen, joka merkittiin rekisteriin asianumerolla T-244/16 ja joka koski maaliskuussa 2016 annettuja toimia.

29      Neuvosto toimitti 12.9.2016 vastineensa asiassa T-244/16. Se esitti 19.9.2016 tuon asian yhteydessä työjärjestyksen 66 artiklan mukaisen perustellun pyynnön siitä, että kannekirjelmään liitettyjen tiettyjen asiakirjojen sisältöä ja vastineen tiettyjä kohtia ei lainattaisi tämän asian niissä asiakirjoissa, joihin yleisöllä on mahdollisuus tutustua.

30      Koska unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin, esittelevä tuomari määrättiin kuudenteen jaostoon, jonka käsiteltäväksi asia T-244/16 siis siirrettiin.

31      Asiassa T-244/16 kantaja toimitti vastauksensa unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 28.10.2016 ja vastaaja 13.1.2017.

32      Asian T-244/16 käsittelyn kirjallinen vaihe päätettiin 13.1.2017.

33      Neuvosto esitti 20.1.2017 edellä 29 kohdassa tarkoitettua pyyntöä vastaavan pyynnön siitä, että asiassa T-244/16 vastaajan vastaukseen liitettyjen tiettyjen asiakirjojen sisältöä ei lainattaisi käsiteltävän asian niissä asiakirjoissa, joihin yleisöllä on mahdollisuus tutustua.

34      Kantaja pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 3.2.2017 jättämällään kirjelmällä istunnon pitämistä asiassa T-244/16.

35      Kantaja pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 1.3.2017 jättämällään kirjeellä työjärjestyksen 85 artiklan 3 kohdan nojalla saada liittää asian T-244/16 asiakirja-aineistoon uusia todisteita. Neuvosto esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 3.4.2017 toimittamallaan kirjeellä näitä uusia todisteita koskevat huomautuksensa.

36      Kantaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 12.5.2017 toimittamallaan kannekirjelmällä, joka merkittiin rekisteriin asianumerolla T-285/17, kumoamiskanteen, joka koski maaliskuussa 2017 annettuja toimia.

37      Unionin tuomioistuin hylkäsi 19.10.2017 antamallaan tuomiolla Yanukovych v. neuvosto (C-598/16 P, ei julkaistu, EU:C:2017:786) kantajan tekemän valituksen, jossa vaadittiin 15.9.2016 annetun tuomion Yanukovych v. neuvosto (T-346/14, EU:T:2016:497) osittaista kumoamista.

38      Unionin yleinen tuomioistuin pyysi 27.10.2017 asianosaisia ottamaan kantaa yhtäältä siihen, mikä vaikutus 19.10.2017 annetulla tuomiolla Yanukovych v. neuvosto (C-598/16 P, ei julkaistu, EU:C:2017:786) mahdollisesti on asiassa T-244/16 ja asiassa T-285/17, ja toisaalta näiden asioiden mahdolliseen yhdistämiseen asian käsittelyn suullista vaihetta ja tuomion antamista varten.

39      Kantaja jätti vastauksensa näihin prosessinjohtotoimiin 9.11.2017 ja neuvosto 10.11.2017. Asioiden T-244/16 ja T-285/17 mahdollisen yhdistämisen osalta kantaja katsoo, että se saattaa korkeintaan olla perusteltua asian käsittelyn suullisen vaiheen osalta. Neuvosto jättää tämän seikan unionin yleisen tuomioistuimen harkintaan.

40      Neuvosto jätti 9.11.2017 vastineen asiassa T-285/17.

41      Neuvosto esitti 20.11.2017 edellä 29 kohdassa tarkoitettua pyyntöä vastaavan pyynnön siitä, että tiettyjen kannekirjelmään liitettyjen asiakirjojen ja vastineen tiettyjen kohtien sisältöä ei lainattaisi käsiteltävän asian asiakirjoissa, joihin yleisöllä on mahdollisuus tutustua.

42      Unionin yleinen tuomioistuin päätti 24.11.2017, että toinen kirjelmien vaihto asiassa T-285/17 ei ollut tarpeen. Kantaja esitti 6.12.2017 päivätyllä kirjeellä työjärjestyksen 83 artiklan 2 kohdan nojalla perustellun pyynnön, että unionin yleinen tuomioistuin sallisi asianosaisten täydentävän asiakirja-aineistoa kantajan vastauksella ja vastaajan siihen antamalla vastauksella. Unionin yleinen tuomioistuin päätti 19.12.2017 tekemällään päätöksellä hyväksyä tämän pyynnön ja vahvisti päivän, jona kantajan vastaus oli viimeistään toimitettava.

43      Kantaja toimitti asiassa T-285/17 vastauksensa 22.1.2018 ja vastaaja 8.3.2018 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon.

44      Asian T-285/17 käsittelyn kirjallinen vaihe päätettiin 8.3.2018.

45      Neuvosto esitti 16.3.2018 edellä 29 kohdassa tarkoitettua pyyntöä vastaavan pyynnön siitä, että tiettyjen asiassa T-285/17 vastaajan vastaukseen liitettyjen asiakirjojen sisältöä ei lainattaisi käsiteltävän asian asiakirjoissa, joihin yleisöllä on mahdollisuus tutustua.

46      Asia T-244/16, Yanukovych v. neuvosto, ja asia T-285/17, Yanukovych v. neuvosto, yhdistettiin unionin yleisen tuomioistuimen kuudennen jaoston puheenjohtajan 10.7.2018 tekemällä päätöksellä asian käsittelyn suullista vaihetta ja tuomioistuimen ratkaisua varten työjärjestyksen 68 artiklan perusteella, kun asianosaisia oli kuultu tältä osin.

47      Kantaja esitti suullista käsittelyä varten laadittua kertomusta koskevat huomautuksensa unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 28.9.2018 toimittamallaan kirjeellä.

48      Asianosaisten suulliset lausumat ja niiden unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin antamat vastaukset kuultiin 3.10.2018 pidetyssä istunnossa, joka pidettiin neuvoston pyynnöstä, kun kantajaa oli kuultu asiasta, osittain yleisön läsnä olematta.

49      Neuvosto esitti istunnossa suullista käsittelyä varten laaditusta kertomuksesta huomautuksia, jotka liitettiin istunnon pöytäkirjaan.

50      Unionin tuomioistuin kumosi 19.12.2018 antamallaan tuomiolla Azarov v. neuvosto (C-530/17 P, EU:C:2018:1031) 7.7.2017 annetun tuomionAzarov v. neuvosto (T-215/15, EU:T:2017:479) ja maaliskuussa 2015 annetut toimet kantajaa koskevilta osin mainittuun tuomioon johtaneessa asiassa.

51      Unionin tuomioistuimen 19.12.2018 antamassa tuomiossa Azarov v. neuvosto (C-530/17 P, EU:C:2018:1031) antaman ratkaisun mahdollisen vaikutuksen vuoksi nyt käsiteltäviin asioihin unionin yleinen tuomioistuin (kuudes jaosto) määräsi 7.1.2019 antamallaan määräyksellä asian käsittelyn suullisen vaiheen aloitettavaksi uudelleen työjärjestyksen 113 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti, jotta asianosaiset voivat ilmaista tältä osin näkemyksensä.

52      Unionin yleinen tuomioistuin kehotti siten 10.1.2019 työjärjestyksen 89 artiklassa tarkoitettujen prosessinjohtotoimien yhteydessä asianosaisia esittämään sille huomautuksensa siitä, mitä seurauksia 19.12.2018 annetusta tuomiosta Azarov v. neuvosto (C-530/17 P, EU:C:2018:1031) on nyt käsiteltävissä asioissa. Asianosaiset vastasivat tähän pyyntöön asetetussa määräajassa.

53      Kantaja vaatii asiassa T-244/16 ja asiassa T-285/17, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa maaliskuussa 2016 ja maaliskuussa 2017 annetut toimet (jäljempänä yhdessä riidanalaiset toimet) kantajaa koskevilta osin

–        velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

54      Vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin istunnossa annettujen tarkennusten johdosta neuvosto vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteet

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

 Muihin kirjelmiin tehdyn viittauksen huomioon ottaminen

55      On todettava, että kantaja viittaa kirjelmissään, jotka koskevat maaliskuussa 2016 annettujen toimien kumoamista koskevaa vaatimusta, kirjelmiin, jotka toimitettiin unionin yleiselle tuomioistuimelle asiassa, jossa annettiin 15.9.2016 tuomio Yanukovych v. neuvosto (T-346/14, EU:T:2016:497), ja kirjelmissään, jotka koskevat maaliskuussa 2017 annettujen toimien kumoamista koskevaa vaatimusta, mainittuihin kirjelmiin ja kirjelmiin, jotka toimitettiin unionin yleiselle tuomioistuimelle maaliskuussa 2016 annettujen toimien kumoamista koskevan vaatimuksen, jonka se on toimittanut liitteenä, yhteydessä.

56      Kuten neuvosto perustellusti toteaa, on muistutettava, että oikeusvarmuuden ja hyvän lainkäytön takaamiseksi kanteen tutkittavaksi ottaminen edellyttää, että ne olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kanne perustuu, käyvät ilmi itse kannekirjelmän tekstistä. Hyvin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että vaikka kannekirjelmän tekstiosaa voidaan tukea ja täydentää tietyiltä osin viittaamalla kannekirjelmän liitteenä olevien asiakirjojen kohtiin, sillä, että viitataan yleisluonteisesti muihin asiakirjoihin, ei voida korjata sitä, että itse kannekirjelmässä ei ole mainittu olennaisia oikeudellisia perusteluja, jotka siinä on mainittava Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ja työjärjestyksen 76 artiklan 1 kohdan d alakohdan nojalla (ks. vastaavasti tuomio 15.6.2017, Al-Faqih ym. v. komissio, C-19/16 P, EU:C:2017:466, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 18.1.2012, Djebel – SGPS v. komissio, T-422/07, ei julkaistu, EU:T:2012:11, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

57      Näin ollen on katsottava, että kantajan yleisluonteinen viittaus hänen joko aikaisemmissa asioissa tai asian T-285/17 osalta asiassa T-244/16 jättämiinsä kirjelmiin on jätettävä huomiotta.

 Asiakysymys

58      Kantaja esittää kanteensa tueksi seitsemän kanneperustetta, joista ensimmäinen koskee oikeudellisen perustan puuttumista, toinen harkintavallan väärinkäyttöä, kolmas puutteellisia perusteluja, neljäs luetteloon merkitsemisen kriteereiden noudattamatta jättämistä, viides ilmeistä arviointivirhettä, kuudes puolustautumisoikeuksien ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamista ja seitsemäs omaisuudensuojan loukkaamista.

59      Aluksi on tutkittava neljäs kanneperuste, joka koskee kantajan nimen luetteloon merkitsemisen kriteereiden noudattamatta jättämistä.

60      Kantaja väittää tämän kanneperusteen yhteydessä pääasiallisesti, että hänen nimensä luetteloon merkitsemisen perusteet eivät täytä riidanalaisilla toimilla määriteltyjen rajoittavien toimenpiteiden soveltamisen kriteerejä.

61      Kantaja väittää erityisesti, että ilmoitus siitä, että häntä pidetään epäiltynä, tai se, että on aloitettu häntä koskeva esitutkintamenettely, eivät riitä siihen, että voitaisiin katsoa hänen olevan vastuussa väitetystä toiminnasta. Koska menettelyä koskevien määräysten noudattamista esitutkintamenettelyissä valvoo syyttäjänvirasto, joka ei kantajan mukaan tarjoa vaadittuja riippumattomuuden ja puolueettomuuden takeita, neuvoston olisi pitänyt tehdä myös tältä osin lisävarmistuksia. Lisäksi kantaja toteaa, että häntä koskevat esitutkintamenettelyt eivät ole edistyneet kyseisten rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisen jälkeen, ja kiistää neuvoston väitteen, jonka mukaan edistymisen puute johtuu hänen omasta toiminnastaan. Vaikka näet eräässä häntä koskevassa rikosoikeudellisessa menettelyssä on annettu lupa aloittaa häntä koskeva tutkinta hänen poissa ollessaan, mitään edistymistä ei ole tapahtunut eikä häntä vastaan ole kerätty mitään todisteita.

62      Kantaja toteaa, että syyttäjänviraston kirjeet, joihin neuvosto on tukeutunut, eivät myöskään osoita, että hän kuuluu johonkin 27.2.2014 annetussa tuomiossa Ezz ym. v. neuvosto (T-256/11, EU:T:2014:93) yksilöidyistä henkilöiden ryhmistä. Vaikka katsottaisiin, että nyt käsiteltävässä asiassa on ollut riittäviä tuomioistuimen toimenpiteitä erityisesti kantajan omaisuuden takavarikkoa ja häneen kohdistettujen ennaltaehkäisevien vangitsemistoimien osalta, tällaisia toimenpiteitä ei voida pitää tässä oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla luotettavina ja tarkoituksenmukaisina, koska Ukrainan oikeuslaitos ei tarjoa vaadittuja riippumattomuuden ja puolueettomuuden takeita myöskään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön valossa.

63      Kantajan mukaan se seikka, että neuvosto ei kykene arvioimaan hänen syyllisyyttään tai häntä koskevien tutkinnan perusteltavuutta, ei vapauta sitä velvollisuudesta toimivaltaansa käyttäessään kunnioittaa Euroopan unionin perusoikeuskirjassa taattuja oikeuksia ja periaatteita ja näin ollen varmistaa, onko, ja missä määrin, hänen perusoikeuksiaan suojattu Ukrainassa.

64      Kantaja väittää, että se, että neuvosto noudattaa velvollisuuttaan suorittaa kokonaisvaltainen ja tiukka valvonta ja varmistua siitä, että rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisesta tehty päätös perustuu riittävän vankkaan tosiseikastoon, on olennaisen tärkeää nyt käsiteltävässä asiassa, kun otetaan huomioon se, että Ukraina ei ole Euroopan unionin jäsenvaltio, se, että kantajaa vastaan esitetyt syytökset ovat luonteeltaan poliittisia, se, että rikosoikeudenkäynnit, joihin kantajan nimen merkitseminen luetteloon perustuu, eivät ole edenneet merkittävästi, se, että Ukrainassa ei ole minkäänlaista tasapainoista tai oikeudenmukaista menettelyä siltä osin kuin kyse on päätösten tekemisestä ennen syytteen nostamista, sekä se, että neuvostolla oli käytettävissään tietty aika varmistaa todisteet ja tiedot, jotka oikeuttivat kantajan nimen uudelleen merkitsemisen.

65      Kantaja toteaa vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen (ks. edellä 52 kohta), että unionin tuomioistuimen 19.12.2018 antamassaan tuomiossa Azarov v. neuvosto (C-530/17 P, EU:C:2018:1031) omaksuma päättely ja ratkaisu ovat olennaisen tärkeitä nyt käsiteltävässä asiassa, koska seikat, jotka saivat aikaan neuvoston varmistamista koskevan velvollisuuden mainitun tuomion taustalla olevassa asiassa, ovat pääasiallisesti samat kuin riidanalaisten toimien toteuttamisen taustalla olevat seikat. Kantaja väittää siten ensinnäkin, että neuvosto ei varmistanut, oliko Ukrainan viranomaisten päätös, johon se aikoi tukeutua kantajan nimen pysyttämiseksi luettelossa, tehty kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan kunnioittaen, koska neuvosto katsoi, ettei sillä ollut velvollisuutta toimia näin. Toiseksi kantaja väittää, että neuvosto ei ole ilmoittanut kantajan nimen pysyttämistä luettelossa koskevissa perusteissa syitä sille, miksi se katsoi, että Ukrainan viranomaisten kyseinen päätös oli tehty mainittuja oikeuksia kunnioittaen. Neuvoston 7.3.2016 ja 6.3.2017 päivätyissä kirjeissä, joilla kantajille ilmoitettiin häntä koskevien rajoittavien toimenpiteiden uudistamisesta, ei myöskään mainita tällaisia syitä.

66      Neuvosto vastaa, että päätös merkitä kantajan nimi luetteloon ja sitten pysyttää nimi luettelossa syyttäjänviraston kirjeisiin sisältyvien tietojen perusteella täyttää luetteloon merkitsemistä koskevat kriteerit ja perustuu riittävän vankkaan tosiseikastoon, jonka perusteella voidaan todeta, että kantajan osalta on käynnistetty rikosoikeudellisia menettelyjä julkisten varojen väärinkäytön vuoksi.

67      Neuvosto toteaa väitteestä, jonka mukaan syyttäjänvirasto ei tarjoa oikeuslaitokselta edellytettyä riippumattomuutta ja puolueettomuutta, että syyttäjänviraston oikeuslaitoksen valvonnassa suorittama esitutkinta on rikosoikeudellisen menettelyn vaihe. Rajoittavien toimenpiteiden tavoitetta ei myöskään saavutettaisi, jos niitä ei olisi mahdollista toteuttaa sellaisten henkilöiden osalta, jotka ovat esitutkinnan kohteena sen kaltaisiin rikoksiin, joista kantajaa syytetään, osallistumisen vuoksi.

68      Neuvosto vastaa väitteeseen, jonka mukaan se ei voi pätevästi tukeutua rikosoikeudelliseen menettelyyn ilman että se on ensin varmistanut, missä määrin kantajan perusoikeuksia oli suojattu Ukrainassa, ensinnäkin, että kantaja ei ole näyttänyt, että hänen oikeuksiaan oli todella loukattu. Toiseksi oikeuskäytännöstä ei käy ilmi, että neuvostolla olisi velvollisuus varmistaa, onko kolmas valtio, jossa todisteet, joihin neuvosto on tukeutunut voidakseen toteuttaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset rajoittavat toimenpiteet, antanut oikeuslaitos toimii, kunnioittanut oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan. Kolmanneksi kantajalla on sen mukaan yhä oikeus puolustautua häntä koskevissa rikosoikeudellisissa menettelyissä ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen menettelyissä, mikä ei estä neuvostoa tällaisten menettelyjen ratkaisua odotettaessa tukeutumasta vireillä oleviin menettelyihin päättäessään määrätä rajoittavia toimenpiteitä.

69      Neuvosto vastaa lopuksi kantajan väitteeseen, jonka mukaan häntä koskevat rikosoikeudelliset menettelyt eivät ole edenneet merkittävästi, että merkitystä on sillä, että menettelyt ovat vireillä riidanalaisten toimien toteuttamishetkellä, ja että tällainen edistymisen puute johtuu lisäksi kantajasta, joka on pakoillut oikeusviranomaisia.

70      Neuvosto muistuttaa yleisemmin, että oikeuskäytännöstä seuraa, että sillä ei ole velvollisuutta toteuttaa systemaattisesti omia tutkimuksia tai varmistuksia saadakseen lisätäsmennyksiä silloin, kun se tukeutuu kolmannen valtion viranomaisten toimittamiin tietoihin toteuttaakseen rajoittavia toimenpiteitä kyseisestä valtiosta lähtöisin olevia, siellä rikosoikeudellisten menettelyjen kohteena olevia henkilöitä kohtaan. Tällaiset varmistukset ovat välttämättömiä ainoastaan silloin, kun saadut tiedot osoittautuvat riittämättömiksi tai ristiriitaisiksi. Neuvosto katsoo nyt käsiteltävässä asiassa todella varmistaneensa kantajaa koskevan varojen jäädyttämispäätöksen perusteltavuuden varojen väärinkäyttöä koskevien, Ukrainassa vireillä olevien rikosoikeudellisten menettelyjen vuoksi.

71      Neuvosto toteaa vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen (ks. edellä 52 kohta), että vaikka se ei täsmentänyt tätä perusteiden tiivistelmässä, se tiesi, että Ukrainassa harjoitettiin tuomioistuinvalvontaa kantajaa koskevien rikosoikeudellisen tutkinnan kuluessa. Edellä 17, 18 ja 24 kohdassa mainituista syyttäjänviraston kirjeistä käy sen mukaan näet ilmi, että Ukrainassa on annettu useita kantajaa koskevia tuomioistuinten ratkaisuja, kuten Petscherskin (Kiev) alioikeuden kantajan omaisuuden takavarikointia koskevat ratkaisut sekä Kievin valitustuomioistuimen kantajan pidättämistä ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä koskeva ratkaisu. Se seikka, että puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan on kunnioitettu ja että kantaja on todella käyttänyt niitä, käy lisäksi ilmi myös mainitun Petscherskin alioikeuden 27.7.2015 antamasta ratkaisusta, jonka mukaan tutkintatuomari päätti kantajaa koskevan rikosoikeudellisen menettelyn yhteydessä julkisessa istunnossa ja hänen asianajajiensa läsnä ollessa hyväksyä syyttäjäviranomaisen vaatimuksen sallia syyttäjän suorittavan erityisen esitutkintamenettelyn kantajan poissa ollessa. Näin on neuvoston mukaan myös saman tuomioistuimen 22.4.2016 antaman sen ratkaisun osalta, jolla hyväksyttiin osittain kantajan puolustuksen tekemä valitus, joka koski väitettä, jonka mukaan syyttäjänvirasto oli laiminlyönyt ottaa huomioon vaatimuksen siitä, että mainitun menettelyn yhteydessä oli toteutettava eräs prosessuaalinen toimi.

72      Neuvoston mukaan nämä esimerkit osoittavat, että se on tukeutuessaan syyttäjänviraston kirjeissä mainittuihin Ukrainan viranomaisten ratkaisuihin voinut varmistua siitä, että ne oli tehty kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan kunnioittaen.

73      Hyvin vakiintuneesta oikeuskäytännöstä käy ilmi, että rajoittavien toimenpiteiden valvonnassa unionin tuomioistuinten on valvottava, pääsääntöisesti täysimääräisesti, kaikkien unionin toimien laillisuutta perusoikeuksien kannalta, jotka ovat erottamaton osa unionin oikeusjärjestystä ja joihin kuuluvat muun muassa puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen ja oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan (ks. tuomio 19.12.2018, Azarov v. neuvosto, C-530/17 P, EU:C:2018:1031, 20 ja 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

74      Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tuomioistuinvalvonnan tehokkuus edellyttää, että valvoessaan niiden perusteiden laillisuutta, joihin perustuu päätös merkitä tietyn henkilön nimi rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloon tai pysyttää se siinä, unionin tuomioistuimet varmistuvat siitä, että kyseinen päätös, joka koskee kyseistä henkilöä erikseen, perustuu riittävän vankkaan tosiseikastoon. Tämä edellyttää niiden tosiseikkojen tarkistamista, joihin viitataan kyseisen päätöksen taustalla olevassa perusteiden tiivistelmässä, jottei tuomioistuinvalvonta rajoittuisi esitettyjen perusteiden abstraktin todennäköisyyden arviointiin vaan kohdistuisi siihen, onko näille perusteille tai ainakin niistä yhdelle, jonka katsotaan sellaisenaan riittävän saman päätöksen tueksi, näyttöä (ks. tuomio 19.12.2018, Azarov v. neuvosto, C-530/17 P, EU:C:2018:1031, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

75      Päätöksellä 2014/119 ja asetuksella N:o 208/2014, sellaisina kuin ne ovat muutettuina, toteutettujen kaltaisten, sellaiseen henkilöön, jonka on todettu olevan vastuussa kolmannelle valtiolle kuuluvien varojen väärinkäytöstä, kohdistuvien rajoittavien toimenpiteiden toteuttaminen ja pysyttäminen perustuu pääasiallisesti kolmannen valtion tätä varten toimivaltaisen viranomaisen päätökseen käynnistää ja toteuttaa rikosoikeudellinen tutkintamenettely, joka kohdistuu tähän henkilöön ja koskee julkisten varojen väärinkäyttöä (ks. vastaavasti tuomio 19.12.2018, Azarov v. neuvosto, C-530/17 P, EU:C:2018:1031, 25 kohta).

76      Lisäksi on niin, että vaikka neuvosto voi edellä 12 kohdassa mieleen palautetun kaltaisen luetteloon merkitsemisen kriteerin nojalla perustaa rajoittavat toimenpiteet kolmannen valtion päätökseen, mainitulla toimielimellä oleva velvoite kunnioittaa puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan tarkoittaa, että sen on varmistuttava siitä, että kyseisen päätöksen tehneet kolmannen valtion viranomaiset ovat kunnioittaneet mainittuja oikeuksia (ks. vastaavasti tuomio 19.12.2018, Azarov v. neuvosto, C-530/17 P, EU:C:2018:1031, 26, 27 ja 35 kohta).

77      Unionin tuomioistuin on täsmentänyt tässä yhteydessä, että neuvostolla olevalla velvoitteella varmistua siitä, että kolmansien valtioiden ratkaisut, joihin se aikoo tukeutua, on tehty edellä mainittuja oikeuksia kunnioittaen, pyritään takaamaan, että varojen jäädyttämistä koskevien toimenpiteiden toteuttaminen tai pysyttäminen tehdään ainoastaan riittävän vankan tosiseikaston perusteella, ja täten suojelemaan kyseessä olevia henkilöitä tai yhteisöjä. Neuvosto voi siten katsoa, että tällaisten toimenpiteiden toteuttaminen tai pysyttäminen perustuu riittävän vankkaan tosiseikastoon, vasta sen jälkeen, kun se on itse varmistunut siitä, että puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan on kunnioitettu sitä kyseisen kolmannen valtion ratkaisua tehtäessä, johon neuvosto aikoo tukeutua (ks. vastaavasti tuomio 19.12.2018, Azarov v. neuvosto, C-530/17 P, EU:C:2018:1031, 28 ja 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

78      Vaikka on lisäksi totta, että se seikka, että kolmas valtio kuuluu niiden valtioiden joukkoon, jotka ovat liittyneet Roomassa 4.11.1950 allekirjoitettuun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn yleissopimukseen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus), merkitsee, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin valvoo mainitulla yleissopimuksella taattuja perusoikeuksia, jotka SEU 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti ovat yleisinä periaatteina osa unionin oikeutta, tällä seikalla ei kuitenkaan voida tehdä tarpeettomaksi edellä 77 kohdassa mieleen palautettua varmistusta koskevaa velvollisuutta (ks. vastaavasti tuomio 19.12.2018, Azarov v. neuvosto, C-530/17 P, EU:C:2018:1031, 36 kohta).

79      Unionin tuomioistuin katsoo myös, että neuvoston on tuotava päätöstä, jolla toteutetaan henkilöä tai yhteisöä koskevia rajoittavia toimenpiteitä tai pysytetään ne, koskevien perusteiden tiivistelmässä ainakin suppeasti esiin ne syyt, joiden vuoksi se katsoo, että kolmannen valtion ratkaisu, johon se aikoo tukeutua, on tehty puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan kunnioittaen. Näin ollen neuvoston on perusteluvelvollisuuttaan noudattaakseen esitettävä rajoittavia toimenpiteitä määräävässä päätöksessä, että se on varmistunut siitä, että kolmannen valtion ratkaisu, johon se perustaa kyseiset toimenpiteet, on tehty näitä oikeuksia kunnioittaen (ks. vastaavasti tuomio 19.12.2018, Azarov v. neuvosto, C-530/17 P, EU:C:2018:1031, 29 ja 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

80      Neuvoston on näin ollen, kun se perustaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisten rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisen tai pysyttämisen kolmannen valtion päätökseen käynnistää ja toteuttaa rikosoikeudellinen menettely, joka koskee sitä, että kyseinen henkilö on syyllistynyt julkisten varojen tai omaisuuden väärinkäyttöon, yhtäältä varmistuttava siitä, että mainitun kolmannen valtion viranomaiset ovat mainitun päätöksen antamishetkellä kunnioittaneet kyseisen rikosoikeudellisen menettelyn kohteena olevan henkilön puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan, ja toisaalta mainittava rajoittavia toimenpiteitä määräävässä päätöksessä syyt, joiden vuoksi se katsoo, että mainittu kolmannen valtion päätös on tehty näitä oikeuksia kunnioittaen.

81      Sitä, onko neuvosto noudattanut näitä velvoitteita, on tutkittava näiden oikeuskäytännöstä ilmenevien periaatteiden valossa.

82      Aluksi on muistutettava, että kantajaan on kohdistettu uusia rajoittavia toimenpiteitä, jotka on toteutettu riidanalaisilla toimilla luetteloon merkitsemisen kriteerin – joka on ilmaistu päätöksen 2014/119 1 artiklan 1 kohdassa, sellaisena kuin sitä on täsmennetty päätöksellä 2015/143, ja asetuksen N:o 208/2014 3 artiklassa, sellaisena kuin sitä on täsmennetty asetuksella 2015/138 (ks. edellä 12 ja 13 kohta) – perusteella. Tämän kriteerin mukaan henkilöihin, joiden on todettu olevan vastuussa julkisten varojen väärinkäytöstä, mukaan luettuna henkilöt, jotka ovat Ukrainan viranomaisten tutkinnan kohteena, varat jäädytetään.

83      On kiistatonta, että neuvosto on päättäessään pysyttää kantajan nimen luettelossa tukeutunut siihen seikkaan, että kantajaa koskivat ”Ukrainan viranomaisten käynnistämät rikosoikeudelliset menettelyt julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäytön vuoksi”, mikä ilmeni syyttäjänviraston 3.9. ja 30.11.2015 päivätyistä kirjeistä maaliskuussa 2016 annettujen toimien osalta ja 10.8. ja 16.11.2016 päivätyistä kirjeistä maaliskuussa 2017 annettujen toimien osalta.

84      Kantajaan kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden pysyttäminen perustui siis, samoin kuin 19.12.2018 annetun tuomion Azarov v. neuvosto (C-530/17 P, EU:C:2018:1031) taustalla olevassa asiassa, syyttäjänviraston päätökseen käynnistää ja toteuttaa rikosoikeudellisia menettelyjä, jotka koskevat Ukrainan valtiolle kuuluvien julkisten varojen väärinkäyttöä.

85      Ensinnäkin on todettava, että riidanalaisten toimien kantajaa koskeviin perusteluihin (ks. edellä 15, 20 ja 26 kohta) ei sisälly mitään viittausta siihen, että neuvosto olisi varmistanut, että Ukrainan oikeusviranomaiset olivat kunnioittaneet kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan, ja että näin ollen tällainen perustelujen puuttuminen on ensimmäinen osoitus siitä, että neuvosto ei ole tehnyt tällaista varmistusta.

86      Toiseksi on todettava, että minkään sisällöltään lähes samanlaisiin, 7.3.2016 päivättyyn kirjeeseen (ks. edellä 21 kohta) asian T-244/16 osalta ja 6.3.2017 päivättyyn kirjeeseen (ks. edellä 27 kohta) asian T-285/17 osalta, sisältyvien tietojen perusteella ei voida katsoa, että neuvostolla oli käytettävissään tietoja siitä, että Ukrainan viranomaiset olivat kunnioittaneet mainittuja oikeuksia kantajaa koskevissa rikosoikeudellisissa menettelyissä, eikä etenkään, että neuvosto oli arvioinut tällaisia seikkoja voidakseen varmistaa, että Ukrainan oikeusviranomaiset olivat kunnioittaneet riittävästi mainittuja oikeuksia antaessaan päätöksen käynnistää ja toteuttaa rikosoikeudellinen tutkintamenettely, joka koski sitä, että kantaja on syyllistynyt julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäyttöön. Neuvosto näet tyytyi toteamaan näissä kirjeissä, samoin kuin tapahtui 19.12.2018 annetun tuomion Azarov v. neuvosto (C-530/17 P, EU:C:2018:1031, 24 kohta) taustalla olevassa asiassa, että kantajalle etukäteen tiedoksi annetuista syyttäjänviraston kirjeistä (ks. edellä 18 ja 24 kohta) ilmeni, että kantaja oli yhä rikosoikeudellisten menettelyjen kohteena julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäytön vuoksi. Sillä neuvoston kirjeissään ja kirjelmissään nimenomaisesti mainitsemalla seikalla, että Ukraina kuuluu niiden valtioiden joukkoon, jotka ovat liittyneet Euroopan ihmisoikeussopimukseen, ei myöskään voida tehdä tarpeettomaksi sen varmistamista, että kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan on kunnioitettu (ks. edellä 78 kohta).

87      Kolmanneksi on huomautettava, että toisin kuin neuvosto väittää, sillä oli velvollisuus suorittaa mainittu varmistaminen riippumatta niistä todisteista, joita kantaja oli toimittanut osoittaakseen, että nyt kyseessä olevassa asiassa hänen yksilöimänsä ongelmat Ukrainan tuomioistuinjärjestelmän toiminnassa olivat vaikuttaneet hänen henkilökohtaiseen tilanteeseensa. Joka tapauksessa on niin, että vaikka kantaja on väittänyt useaan kertaan esittäen erityisiä todisteita, että Ukrainan oikeusviranomaiset eivät olleet kunnioittaneet hänen puolustautumisoikeuksiaan ja oikeuttaan tehokkaaseen oikeussuojaan ja että Ukrainassa vallitseva tilanne oli yleisesti sellainen, että siinä ei tarjottu tätä koskevia riittäviä takeita, neuvosto ei ole todennut varmistaneensa, että tällaisia oikeuksia oli noudatettu. Se on päinvastoin toistuvasti todennut kirjelmissään, ettei sillä ollut mitään tätä koskevaa velvollisuutta ja ettei tällaista velvollisuutta voida johtaa myöskään 26.7.2017 annetussa tuomiossa neuvosto v. LTTE (C-599/14 P, EU:C:2017:583) vahvistetuista oikeuskäytännöstä ilmenevistä periaatteista, joihin kantaja on vedonnut.

88      Neljänneksi neuvosto on vastauksessaan kysymykseen siitä, mikä vaikutus 19.12.2018 annetulla tuomiolla Azarov v. neuvosto (C-530/17 P, EU:C:2018:1031) on nyt käsiteltäviin asioihin, esittänyt ainoastaan edellä 71 kohdassa tiivistetysti selostetut väitteet.

89      Tässä yhteydessä on todettava ensinnäkin, että neuvosto myöntää, että riidanalaisten toimien perustelut eivät koske sitä, onko päätöksessä käynnistää ja toteuttaa rikosoikeudelliset menettelyt, joiden nojalla kantajan nimen merkitsemisen luetteloon ja pysyttäminen siinä oli oikeutettua, kunnioitettu puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan.

90      Toiseksi on todettava, että neuvosto väittää, että nyt käsiteltävien asioiden asiakirja-aineistosta käy selvästi ilmi, että Ukrainassa harjoitettiin tuomioistuinvalvontaa rikostutkintoja suoritettaessa. Neuvosto toteaa erityisesti, että se, että kantajaa koskevien rikosoikeudellisten menettelyjen yhteydessä on annettu useita tuomioistuinten ratkaisuja, osoittaa, että kun neuvosto tukeutui syyttäjänviraston kirjeissä mainittuun Ukrainan viranomaisten päätökseen, se saattoi varmentaa yhtäältä, että mainittu päätös oli tehty puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan kunnioittaen, ja toisaalta, että tietyt mainittujen rikosoikeudellisten menettelyjen yhteydessä annetut tuomioistuinten ratkaisut oli annettu näitä oikeuksia kunnioittaen.

91      Kaikki neuvoston mainitsemat tuomioistuinratkaisut ovat osa rikosoikeudellista menettelyä, jonka perusteella kantajan nimi on merkitty luetteloon ja pysytetty siinä, ja ne ovat siihen nähden vain liitännäisiä siltä osin kuin ne ovat luonteeltaan joko turvaamis- tai prosessitoimia. On totta, että nämä päätökset ovat omiaan tukemaan neuvoston näkemystä siitä, että tosiseikasto on riittävän vankka, eli sitä, että kantajaan oli kohdistettu luetteloon merkitsemisen kriteerin mukaisesti rikosoikeudellisia menettelyjä, jotka koskivat erityisesti Ukrainan valtiolle kuuluvien varojen tai omaisuuden väärinkäyttöä. Tällaiset päätökset eivät kuitenkaan ole sellaisenaan omiaan osoittamaan ontologisesti neuvoston väittämällä tavalla, että Ukrainan oikeusviranomaisten päätös käynnistää ja toteuttaa mainittuja rikosoikeudellisia menettelyjä, joihin kantajaan kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden pysyttäminen pääasiallisesti perustuu, on tehty kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan kunnioittaen.

92      Joka tapauksessa on todettava yhtäältä, että neuvosto ei kykene mainitsemaan yhtäkään riidanalaisten toimien antamiseen johtaneen menettelyn asiakirja-aineiston asiakirjaa, josta ilmenisi, että se tutki Ukrainan tuomioistuinten ratkaisut, joihin se nyt vetoaa, ja että se on voinut päätellä niistä, että kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan oli niiden pääsisällön osalta kunnioitettu.

93      Näin ollen ei voida katsoa, että neuvosto olisi voinut riidanalaisia toimia toteuttaessaan varmistua käytettävissään olleiden tietojen perusteella siitä, että Ukrainan oikeusviranomaisten ratkaisu oli tehty kantajan mainittuja oikeuksia kunnioittaen.

94      Lisäksi tässä yhteydessä on todettava, kuten on katsottu 19.12.2018 annetussa tuomiossa Azarov v. neuvosto (C-530/17 P, EU:C:2018:1031), että unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jonka mukaan erityisesti tehtäessä kantajaa koskevan päätöksen kaltaista varojen jäädyttämistä koskevaa päätöstä neuvoston tai unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä ei ole selvittää näiden toimien kohteena Ukrainassa olevaan henkilöön kohdistuvien tutkintatoimien aiheellisuutta vaan ainoastaan varmistaa varojen jäädyttämispäätöksen aiheellisuus niiden asiakirjojen valossa, joiden perusteella tämä päätös on tehty (ks. vastaavasti tuomio 5.3.2015, Ezz ym. v. neuvosto, C-220/14 P, EU:C:2015:147, 77 kohta; tuomio 19.10.2017, Yanukovych v. neuvosto, C-599/16 P, ei julkaistu, EU:C:2017:785, 69 kohta ja tuomio 19.10.2017, Yanukovych v. neuvosto, C-598/16 P, ei julkaistu, EU:C:2017:786, 72 kohta), ei voida tulkita siten, että neuvostolla ei ole velvoitetta varmistua siitä, että kolmannen valtion päätös, johon se aikoo perustaa rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisen, on tehty puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan kunnioittaen (ks. vastaavasti tuomio 19.12.2018, Azarov v. neuvosto, C-530/17 P, EU:C:2018:1031, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

95      Kaiken edellä esitetyn perusteella on katsottava, että ei ole näytetty, että neuvosto olisi varmentanut ennen riidanalaisten toimien toteuttamista, että Ukrainan oikeusviranomaiset ovat kunnioittaneet kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan.

96      Näissä olosuhteissa riidanalaiset toimet on kumottava kantajaa koskevilta osin, ilman että on tarpeen tutkia kantajan esittämiä muita perusteita ja perusteluja ja neuvoston esittämiä luottamuksellista käsittelyä koskevia pyyntöjä.

 Oikeudenkäyntikulut

97      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska neuvosto on hävinnyt asian ja kantaja on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, neuvosto on velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2014/119/YUTP muuttamisesta 4.3.2016 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2016/318 ja Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 208/2014 täytäntöönpanosta 4.3.2016 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/311 sekä Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2014/119/YUTP muuttamisesta 3.3.2017 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2017/381 ja Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 208/2014 täytäntöönpanosta 3.3.2017 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/374 kumotaan siltä osin kuin Viktor Fedorovych Yanukovychin nimi on pysytetty luettelossa henkilöistä, yhteisöistä ja elimistä, joihin kyseisiä rajoittavia toimenpiteitä sovelletaan.

2)      Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan V. Yanukovychille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Berardis

Spielmann

Csehi

Julistettiin Luxemburgissa 11 päivänä heinäkuuta 2019.

Allekirjoitukset


*      Oikeudenkäyntikieli: englanti.