YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO
14 päivänä syyskuuta 1999 (1)
EY:n perustamissopimuksen 48 artikla (josta on muutettuna tullut
EY 39 artikla) Yhdenvertainen kohtelu Ulkomailla asuvien henkilöiden
tuloverotus Aviopuolisoihin sovellettava veroasteikko
Asiassa C-391/97,
jonka Finanzgericht Köln (Saksa) on saattanut EY:n perustamissopimuksen
177 artiklan (josta on tullut EY 234 artikla) nojalla yhteisöjen tuomioistuimen
käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa
asiassa
Frans Gschwind
vastaan
Finanzamt Aachen-Außenstadt
ennakkoratkaisun EY:n perustamissopimuksen 48 artiklan (josta on muutettuna
tullut EY 39 artikla) tulkinnasta,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,
toimien kokoonpanossa: presidentti G. C. Rodríguez Iglesias, jaostojen
puheenjohtajat P. J. G. Kapteyn, G. Hirsch ja P. Jann sekä tuomarit C. Gulmann,
J. L. Murray, D. A. O. Edward, H. Ragnemalm, L. Sevón, M. Wathelet (esittelevä
tuomari) ja R. Schintgen,
julkisasiamies: D. Ruiz-Jarabo Colomer,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies D. Louterman-Hubeau,
ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
Frans Gschwind, edustajanaan veroasiantuntija W. Kaefer, Aachen,
Finanzamt Aachen-Außenstadt, edustajanaan Finanzamt Aachen-Außenstadtin ylijohtaja J. Viehöfer,
Saksan hallitus, asiamiehinään liittovaltion talousministeriön ministerineuvos
E. Röder ja saman ministeriön ylijohtaja C.-D. Quassowski,
Belgian hallitus, asiamiehenään ulkoasiain-, ulkomaankauppa- ja
kehitysyhteistyöministeriön oikeudellisen osaston hallintopäällikkö
J. Devadder,
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen yksikön
virkamies H. Michard, jota avusti oikeudellisessa yksikössä toimiva
kansallinen virkamies A. Buschmann,
ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,
kuultuaan Frans Gschwindin, edustajanaan W. Kaefer, jota avusti G. Saß,
Finanzamt Aachen-Außenstadtin, edustajanaan Finanzamt Aachen-Außenstadtin
johtava ylijohtaja E. Marx, Saksan hallituksen, asiamiehenään C.-D. Quassowski,
Alankomaiden hallituksen, asiamiehenään ulkoasiainministeriön oikeudellinen
apulaisneuvonantaja J. S. van den Oosterkamp, ja komission, asiamiehenään
A. Buschmann, 26.1.1999 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,
kuultuaan julkisasiamiehen 11.3.1999 pidetyssä istunnossa esittämän
ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
- 1.
- Finanzgericht Köln on 27.10.1997 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut
yhteisöjen tuomioistuimeen 17.11.1997, esittänyt EY:n perustamissopimuksen
177 artiklan (josta on tullut EY 234 artikla) nojalla ennakkoratkaisukysymyksen
EY:n perustamissopimuksen 48 artiklan (josta on muutettuna tullut EY 39 artikla)
tulkinnasta.
- 2.
- Kysymys on esitetty vireillä olevassa asiassa Frans Gschwind vastaan Finanzamt
Aachen-Außenstadt (jäljempänä Finanzamt), joka koskee Saksassa ansaittujen
palkkatulojen verotuksen määräytymistä.
Asiaa koskevat kansalliset oikeussäännöt
- 3.
- Tuloverotusta koskevan Saksan lainsäädännön mukaan verotusjärjestelmä
määräytyy verovelvollisen asuinpaikan mukaan. Einkommensteuergesetzin
(tuloverolaki, jäljempänä EStG) 1 §:n 1 momentin mukaan luonnolliset henkilöt,
joiden kotipaikka tai tavanomainen asuinpaikka on Saksassa, ovat velvollisia
suorittamaan siellä veroa kaikista mistä maasta tahansa saaduista tuloistaan (yleinen
verovelvollisuus). Saman pykälän 4 momentin mukaan luonnolliset henkilöt, joilla
ei ole kotipaikkaa eikä tavanomaista asuinpaikkaa Saksassa, ovat sitä vastoin
velvollisia suorittamaan veroa ainoastaan Saksasta saamastaan tulosta (rajoitettu
verovelvollisuus). EStG:n 49 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan Saksasta saaduiksi
tuloiksi katsotaan Saksassa tehdystä ansiotyöstä saadut tulot.
- 4.
- Saksan lainsäätäjä on ottanut käyttöön sellaisia yleisesti verovelvollisia henkilöitä,
jotka ovat avioliitossa keskenään eivätkä asu toisistaan pysyvästi erillään, koskevan
yhteisverotusjärjestelmän, jossa aviopuolisoille määrätään yhteinen
veronmääräytymisperuste, johon sitten sovelletaan nk. splitting-menettelyä
tuloveroasteikon progression lieventämiseksi. Tässä tarkoituksessa EStG:n
26 b §:ssä säädetään, että aviopuolisoiden saamat tulot lasketaan yhteen ja niiden
katsotaan kuuluvan heille yhdessä ja, jollei muuta ole säädetty, puolisoita
kohdellaan sitten yhtenä ainoana verovelvollisena. EStG:n 32 a §:n 5 momentin
mukaan yhdessä verotettaville aviopuolisoille määrättävän tuloveron määrä vastaa
heidän yhteisesti verotettavan tulonsa puolikkaasta kannettavaa veroa kerrottuna
kahdella (splitting-menettely). Kyseistä tuloa verotetaan siis ikään kuin
kumpikin puolisoista olisi ansainnut siitä puolet. Tämä tarkoittaa, että
aviopuolisoiden verotus kevenee niissä tapauksissa, joissa puolisoiden välinen
tuloero on suuri. Splitting-menettely yhdessä Saksan veroprogression kanssa saa
aikaan, että veronkevennys on pääsääntöisesti sitä suurempi, mitä suurempi
puolisoiden välinen tuloero on.
- 5.
- Tätä veroetua sovellettiin aluksi pelkästään Saksassa asuviin aviopuolisoihin, ja
myös silloin jos toinen heistä sai tuloja ulkomailta, jolloin nämä tulot otettiin
huomioon progressiossa verokantaa laskettaessa.
- 6.
- Vuonna 1995 tehdyn lainmuutoksen jälkeen, jolla pyrittiin saattamaan ulkomailla
asuvien henkilöiden tuloverojärjestelmä yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-279/93,
Schumacker, 14.2.1995 antamassa tuomiossa (Kok. 1995, s. I-225) ja asiassa C-80/94, Wielockx, 11.8.1995 antamassa tuomiossa (Kok. 1995, s. I-2493) kehittämän
oikeuskäytännön mukaiseksi, naimisissa oleva verovelvollinen, jolla ei ole
kotipaikkaa eikä tavanomaista asuinpaikkaa Saksassa ja joka on Euroopan
yhteisöjen jonkin jäsenvaltion tai Euroopan talousalueesta tehdyssä sopimuksessa
sopimuspuolena olevan jonkin valtion kansalainen, voi pyytää EStG:n 1 a §:n
1 momentin 2 kohdan mukaisesti, että häneen sovelletaan puolisoiden
yhteisverotusta ja verokantaa, joka määräytyy splitting-menetelmän avulla, kun
hänen aviopuolisonsa asuu jossakin kyseisistä valtioista ja
kun aviopuolisoiden yhteenlasketuista tuloista vähintään 90 prosenttia
kuuluu Saksan tuloverotuksen piiriin
tai kun ne heidän tulonsa, jotka eivät kuulu Saksan tuloverotuksen piiriin,
ovat enintään 24 000 Saksan markkaa kalenterivuotta kohti.
- 7.
- Näiden edellytysten täyttyessä Saksan oikeudessa aviopuolisoita kohdellaan siis
yleisesti verovelvollisina, riippumatta siitä, onko heillä kotipaikkaa tai tavanomaista
asuinpaikkaa Saksassa. Tällöin he saavat myös muita Saksassa asuville henkilöille
kuuluvia veroetuja, jotka määräytyvät henkilö- ja perhekohtaisen tilanteen
perusteella (perheen elatuskustannukset, sosiaaliturvamaksut ja muut seikat, joiden
perusteella syntyy oikeus vähennyksiin ja veronalennuksiin).
- 8.
- EStG:n 26 ja 26 a §:n mukaan nämä verovelvolliset voivat pyytää, että heitä
verotetaan erikseen, ja välttyä näin splittingin soveltamisesta progression vuoksi
aiheutuvalta lisärasitteelta (esimerkiksi jos toinen puolisoista saa paljon tuloja
ulkomaisesta lähteestä).
Pääasia
- 9.
- Gschwind, joka on Alankomaiden kansalainen, asuu perheensä kanssa
Alankomaissa lähellä Saksan rajaa. Vuosina 1991 ja 1992 hän työskenteli
Aachenissa (Saksa), kun taas hänen aviopuolisonsa työskenteli Alankomaissa.
- 10.
- Kumpanakin näistä vuosista Gschwind sai noin 74 000 Saksan markkaa (jäljempänä
DEM) verotettavaa palkkatuloa, joka vastasi noin 58:aa prosenttia talouden
yhteenlasketuista tuloista. Saksan liittotasavallan ja Alankomaiden kuningaskunnan
välillä tulo-, varallisuus- ja tiettyjä muita veroja koskevan kaksinkertaisen
verotuksen välttämiseksi ja muista verotukseen liittyvistä seikoista tehdyn, Haagissa
16.6.1959 allekirjoitetun sopimuksen (jäljempänä kaksinkertaisen verotuksen
välttämiseksi tehty sopimus) 10 artiklan 1 kappaleen mukaan Gschwindin tulot
olivat veronalaisia Saksassa ja hänen aviopuolisonsa tulot Alankomaissa. Kuitenkin
sopimuksen 20 artiklan 3 kappaleen mukaan Alankomaiden veroviranomaisilla oli
oikeus sisällyttää veronmääräytymisperusteeseen Saksassa verotettavat tulot siten,
että näin lasketusta verosta oli vähennettävä Saksassa verotettavaa tuloa vastaava
veron osa.
- 11.
- Vuonna 1995 tehdyn verojärjestelmän muutoksen vuoksi, jota sovellettiin veroihin,
joita ei ollut vielä kannettu muutoksen tullessa voimaan, Saksan veroviranomainen
verotti vuonna 1997 Gschwindiä hänen vuosina 1991 ja 1992 saamiensa tulojen
osalta yleisesti verovelvollisena, mutta käsitteli häntä ikään kuin hän olisi ollut
naimaton, sillä perusteella, että EStG:n 1 §:n 3 momentin ja 1 a §:n 1 momentin
2 kohdan mukaan hänen aviopuolisonsa Alankomaissa saamat tulot ylittivät sekä
niiden tulojen enimmäismäärän, jotka eivät ole veronalaisia Saksassa, eli
24 000 DEM vuodessa, että kotitalouden yhteenlasketuista tuloista lasketun
10 prosentin enimmäismäärän. Tästä maksuunpanosta aiheutui Gschwindille
1 012 DEM:n suuruinen ylimääräinen verorasite vuodelle 1991 ja 724 DEM
vuodelle 1992 verrattuna veroon, jonka hän olisi maksanut EStG:n 26 ja 26 b §:ssä
tarkoitetun aviopuolisoihin sovellettavan veroasteikon mukaan splittingin tekemisen
jälkeen.
- 12.
- Sen jälkeen kun Gschwindin veronoikaisuvaatimus vuosia 1991 ja 1992 koskevista
verotuspäätöksistä oli hylätty, hän saattoi asian Finanzgericht Kölnin käsiteltäväksi
ja väitti, että se, ettei splittingin tekemiseen perustuvaa veroasteikkoa sovelleta
sellaisiin avioliitossa oleviin yhteisön kansalaisiin, jotka työskentelevät Saksassa ja
asuvat toisessa jäsenvaltiossa, on vastoin perustamissopimuksen 48 artiklaa ja
yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, joka perustuu edellä mainitussa asiassa
Schumacker annettuun tuomioon ja asiassa C-107/94, Asscher, 27.6.1996 annettuun
tuomioon (Kok. 1996, s. I-3089).
- 13.
- Voidakseen ratkaista asian Finanzgericht Köln päätti lykätä asian käsittelyä ja
esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
Onko EY:n perustamissopimuksen 48 artiklan vastaista, että
Einkommensteuergesetzin (Saksan tuloverolaki) 1 §:n 3 momentin toisen virkkeen
ja 1 a §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan Alankomaiden kansalaista, joka saa
Saksasta veronalaista palkkatuloa ja jolla ei ole Saksassa kotipaikkaa tai
tavanomaista asuinpaikkaa, sekä hänen ulkomailta tuloja saavaa aviopuolisoaan,
joka ei asu hänestä pysyvästi erillään ja jolla ei myöskään ole Saksassa kotipaikkaa
eikä tavanomaista asuinpaikkaa, ei Einkommensteuergesetzin 26 §:n 1 momentin
ensimmäisen virkkeen (aviopuolisoiden yhteisverotus) soveltamista varten käsitellä
yleisesti verovelvollisena, koska aviopuolisoiden kalenterivuoden aikana saamista
yhteenlasketuista tuloista vähintään 90 prosenttia ei kuulu Saksan tuloverotuksen
piiriin tai koska heidän Saksan tuloverotuksen piiriin kuulumattomat tulonsa
ylittävät 24 000 DEM?
- 14.
- Kansallinen tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään, estääkö perustamissopimuksen
48 artiklan 2 kohta soveltamasta jäsenvaltion sellaista lainsäädäntöä, jossa
samanaikaisesti myönnetään tuossa jäsenvaltiossa asuville aviopuolisoille veroetu,
joka perustuu splitting-järjestelmän soveltamiseen, ja jossa saman veroedun
myöntämiseksi ulkomailla asuville aviopuolisoille edellytetään, että vähintään
90 prosenttia heidän yhteenlasketuista tuloistaan on veronalaista tuossa
jäsenvaltiossa, tai jos tämä prosenttimäärä ei täyty, että heidän ulkomailta saamansa
tulot, jotka eivät ole veronalaisia tässä jäsenvaltiossa, eivät ylitä tiettyä
enimmäismäärää.
- 15.
- Finanzamt samoin kuin Saksan ja Alankomaiden hallitukset ovat todenneet, että
erilainen kohtelu splittingin soveltamisessa verovelvollisen asuinpaikan mukaan ei
ole yhteisön oikeuden vastaista. Edellyttäessään tämän edun myöntämiseksi
henkilöille, jotka eivät asu Saksassa, että aviopuolisoiden yhteenlasketuista tuloista
vähintään 90 prosentin on kuuluttava Saksan tuloverotuksen piiriin, tai että neheidän tulonsa, jotka eivät kuulu Saksan tuloverotuksen piiriin, ovat enintään
24 000 DEM, Saksan lainsäätäjä on ottanut huomioon edellä mainitun asiassa
Schumacker annetun tuomion. Tuossa tuomiossa velvoitetaan myöntämään
splittingiin perustuva etu Saksan ulkopuolella asuville henkilöille vain silloin, kun
heidän henkilö- ja perhekohtaista tilannettaan ei voida ottaa huomioon heidän
asuinmaassaan siksi, että he saavat Saksasta olennaisen osan tuloistaan ja lähes
kaikki perheensä tulot.
- 16.
- Ne toteavat lisäksi, että esillä olevan kaltaisessa tapauksessa, jossa huomattava osa
perheen tuloista saadaan verovelvollisen asuinvaltiosta, asuinvaltio pystyy
myöntämään tälle asuinvaltion lainsäädäntöön perustuvia etuuksia, joilla otetaan
huomioon hänen henkilö- ja perhekohtainen tilanteensa.
- 17.
- Belgian hallitus katsoo sitä vastoin, ettei ole mitään objektiivista syytä, jonka
perusteella olisi oikeutettua olla myöntämättä ulkomailla asuville aviopuolisoille
splittingiin perustuvaa etua, sillä perusteella, että heidän ulkomailta saamansa tulot
ylittävät tietyn enimmäismäärän tai tietyn prosenttiosuuden puolisoiden
yhteenlasketuista tuloista. Saksan splitting-järjestelmän tavoitteena ei ole myöntää
verovelvollisen henkilö- tai perhekohtaiseen tilanteeseen liittyvää veroetua, joka
saatettaisiin myöntää toiseen kertaan asuinvaltiossa, eikä sen vaikutuksesta näin
tapahdu. Kysymyksessä on pikemminkin verokannan määrittämistapa, joka perustuu
aviopuolisoiden muodostaman taloudellisen yksikön yhteenlaskettuun
veronmaksukykyyn.
- 18.
- Komissio toteaa vielä, että koska asuinvaltio, joka on esillä olevassa asiassa
Alankomaiden kuningaskunta, on luopunut kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi
tehdyn sopimuksen nojalla verottamasta pääasian valittajan palkkatuloja, ainoastaan
työskentelyvaltio kykenee ottamaan huomioon valittajan henkilö- ja perhekohtainen
tilanteen. Lisäksi verovelvollinen valitsee splitting-järjestelmän ainoastaan enemmän
tuloja ansaitsevan puolison verotusvaltiossa, koska ainoastaan tällöin järjestelmän
mukaan on mahdollista alentaa veron määrää veroasteikkoon perustuvaa
progressiota lieventämällä. Splittingin soveltaminen ei voi näin ollen johtaa
verovelvollisen perhekohtaisen tilanteen perusteella kaksinkertaiseen
veronkevennykseen sekä asuinvaltiossa että työskentelyvaltiossa. Komissio toteaa
lisäksi, että esillä olevaan asiaan liittyvä tilanne voidaan objektiivisesti rinnastaa
sellaisten Saksassa asuvien aviopuolisoiden tilanteeseen, jossa toinen puolisoista saa
jostakin toisesta jäsenvaltiosta kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn
sopimuksen nojalla Saksan tuloverotuksesta vapautettuja palkkatuloja ja jossa
Saksan lainsäätäjä kuitenkin on myöntänyt puolisoille splitting-edun.
- 19.
- Komissio kiistää toissijaisesti sen, että Saksan lainsäätäjä olisi edellä mainitussa
asiassa Schumacker annetun tuomion nojalla saanut pätevästi säätää siitä, että
kummankin aviopuolison tulot otetaan huomioon selvitettäessä, ylittyvätkö tulojen
enimmäismääriä koskevat rajat. Koska saksalainen vero kohdistuu ainoastaan
pääasian valittajan tuloihin, joihin lisätään aviopuolison tulot vain progression
huomioon ottamiseksi mutta ei myös näiden tulojen verottamista silmällä pitäen,
komission mukaan ei ole johdonmukaista ottaa huomioon kummankin aviopuolison
tuloja arvioitaessa, täyttyykö edellytys, jonka mukaan 90 prosenttia tuloista on
kuuluttava Saksan tuloverotuksen piiriin.
- 20.
- Aluksi on todettava, että vaikka välitön verotus kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan,
niiden on kuitenkin käytettävä tätä toimivaltaansa yhteisön oikeutta noudattaen ja
pidättäydyttävä siten kaikenlaisesta ilmeisestä tai peitellystä kansalaisuuteen
perustuvasta syrjinnästä (em. asia Schumacker, tuomion 21 ja 26 kohta ja em. asia
Wielockx, tuomion 16 kohta).
- 21.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan erilaisten säännösten soveltaminen toisiinsa
rinnastettaviin tilanteisiin tai saman säännöksen soveltaminen erilaisiin tilanteisiin
merkitsee syrjintää.
- 22.
- Välittömän verotuksen alalla tietyssä maassa asuvien ja ulkomailla asuvien
henkilöiden tilanteet eivät yleensä ole toisiinsa rinnastettavissa, koska tulot, jotka
henkilö hankkii muualta kuin asuinmaastaan, ovat useimmiten vain osa hänen
kaikista tuloistaan, jotka hän hankkii pääasiallisesti asuinmaastaan, ja koska
ulkomailla asuvan henkilön henkilö- ja perhekohtaisen tilanteen mukaista
veronmaksukykyä voidaan arvioida helpoimmin siellä, missä on hänen
henkilökohtaisten intressiensä ja varallisuusintressiensä keskus, joka on yleensä
hänen tavanomainen asuinpaikkansa (em. asia Schumacker, tuomion 31 ja
32 kohta).
- 23.
- Yhteisöjen tuomioistuin on todennut edellä mainitussa asiassa Schumacker annetun
tuomion 34 kohdassa, että se, että jäsenvaltio ei anna ulkomailla asuvalle henkilölle
tiettyjä sellaisia veroetuja, jotka se myöntää maassa asuvalle, ei yleensä ole syrjivää,
koska maassa asuvien ja ulkomailla asuvien tilanteen välillä on objektiivisia eroja
sekä tulonlähteen että henkilökohtaisen veronmaksukyvyn tai henkilö- ja
perhekohtaisen tilanteen osalta.
- 24.
- Nykyään kansainvälisessä vero-oikeudessa ja muun muassa kaksinkertaisen
verotuksen välttämiseksi tehdyssä taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön
(OECD) mallisopimuksessa asumista pidetään lähtökohtaisesti verotuksellisena
siteenä jaettaessa verotusta koskeva toimivalta eri valtioiden välillä
kansainvälisluonteisissa tilanteissa.
- 25.
- Näin ollen koska Saksa on kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn
sopimuksen 10 artiklan 1 kappaleen mukaan yksin toimivaltainen verottamaan
alueeltaan saatuja palkkatuloja, sellaisten Alankomaissa asuvien aviopuolisoiden
osalta, joista toinen työskentelee Saksassa, Alankomaiden kuningaskunta, joka on
aviopuolisoiden asuinvaltio, voi saman sopimuksen 20 artiklan 3 kappaleen mukaan
ottaa huomioon veronmääräytymisperusteessa Saksassa veronalaiset tulot siten, että
näin lasketusta verosta on vähennettävä Saksassa verotettavaa tuloa vastaava veron
osa. Sitä vastoin kyseisen sopimuksen 20 artiklan 2 kappaleen mukaan kun
asuinvaltiona on Saksan liittotasavalta, se ei ota veronmääräytymisperusteessa
huomioon Alankomaissa veronalaisia tuloja, vaan laskee Saksassa veronalaisista
tuloista suoritettavan veron määrän verovelvollisen yhteenlaskettuihin tuloihin
sovellettavan verokannan mukaan.
- 26.
- Näin ollen kysymyksessä saattaa olla perustamissopimuksessa tarkoitettu syrjintä
tietyssä valtiossa asuvien ja ulkomailla asuvien henkilöiden välillä ainoastaan silloin,
jos huolimatta siitä, että näiden henkilöiden asuinpaikka on eri valtioissa, kävisi
ilmi, että kyseisten kansallisten säännösten tarkoitus ja sisältö huomioon ottaen
nämä verovelvollisten kaksi ryhmää ovat toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa.
- 27.
- Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan näin on silloin kun ulkomailla
asuva henkilö ei saa merkittäviä tuloja asuinvaltiostaan, vaan hän saa olennaisen
osan verotettavista varoistaan työskentelyvaltiossa harjoitetusta toiminnasta.
Asuinvaltiolla ei tällöin ole mahdollisuutta myöntää hänelle hänen henkilö- ja
perhekohtaisen tilanteensa huomioon ottamisesta aiheutuvia etuja, joten tällaisen
ulkomailla asuvan henkilön ja vastaavaa ansiotyötä tekevän, kyseisessä maassa
asuvan henkilön objektiivisen tilanteen välillä ei ole sellaista eroa, että se oikeuttaisi
erilaiseen kohteluun otettaessa verovelvollisen henkilö- ja perhekohtainen tilanne
verotuksessa huomioon (em. asia Schumacker, tuomion 36 ja 37 kohta).
- 28.
- On kuitenkin todettava, että esillä olevan kaltainen tilanne poikkeaa selvästi asiassa
Schumacker vallinneesta tilanteesta. Puolisoiden tulot nimittäin koostuivat lähes
yksinomaan Schumackerin tuloista, eikä hänellä tai hänen puolisollaan ollut sellaisia
merkittäviä tuloja asuinvaltiossaan, joiden perusteella olisi ollut mahdollista ottaa
huomioon heidän henkilö- ja perhekohtainen tilanteensa. Säätämällä toisaalta
Saksassa veronalaisten tulojen prosentuaalisesta vähimmäismäärästä ja toisaalta
muualta kuin Saksasta saatujen veronalaisten tulojen markkamääräisestä
enimmäismäärästä, Saksan lainsäädännössä on nimenomaisesti otettu huomioon se,
että verovelvollisten henkilö- ja perhekohtainen tilanne voidaan riittävän
veropohjan perusteella ottaa huomioon asuinvaltiossa.
- 29.
- Koska esillä olevassa asiassa noin 42 prosenttia Gschwindin aviopuolisoiden kaikista
tuloista saadaan asuinvaltiossa, asuinvaltiossa voidaan ottaa huomioon Gschwindin
henkilö- ja perhekohtainen tilanne tämän valtion lainsäädännössä säädetyillä tavoin,
koska veropohja siellä riittää tähän.
- 30.
- Näin ollen ei ole näytetty toteen, että pääasiassa kyseessä olevien kaltaisia
verosäännöksiä sovellettaessa sellaiset ulkomailla asuvat aviopuolisot, joista toinen
työskentelee kyseisessä verotuksen toimittavassa valtiossa ja joiden asuinvaltion
veroviranomaiset voivat siellä olevan riittävän veropohjan perusteella ottaa
huomioon heidän henkilö- ja perhekohtaisen tilanteensa, olisivat vastaavassa
tilanteessa kuin verotuksen toimittavassa valtiossa asuvat aviopuolisot, vaikka toinen
näistä työskentelisi muussa jäsenvaltiossa.
- 31.
- Komission väitteestä, jonka mukaan tulojen enimmäismääriä koskevien rajojen
täyttämistä tarkistettaessa ei ole johdonmukaista ottaa huomioon molempien
puolisoiden tuloja, koska splitting-menetelmää sovelletaan ainoastaan ulkomailla
asuvan puolison tuloihin, riittää kun todetaan, että vaikka työskentelyvaltiossa
verovelvollisena on yksilö eikä aviopari, splitting-menetelmän kaltainen verokannan
laskeminen perustuu luonnostaan kummankin puolison tulojen huomioon
ottamiseen.
- 32.
- Edellä esitetystä seuraa, että perustamissopimuksen 48 artiklan 2 kohtaa on
tulkittava siten, että se ei estä soveltamasta jäsenvaltion sellaista lainsäädäntöä,
jossa samanaikaisesti annetaan tuossa jäsenvaltiossa asuville aviopuolisoille veroetu,
joka perustuu splitting-järjestelmän soveltamiseen, ja jossa saman veroedun
myöntämiseksi ulkomailla asuville aviopuolisoille edellytetään, että vähintään
90 prosenttia heidän yhteenlasketuista tuloistaan on veronalaista tuossa
jäsenvaltiossa, tai jos tämä prosenttimäärä ei täyty, että heidän ulkomailta saamansa
tulot, jotka eivät ole veronalaisia tässä jäsenvaltiossa, eivät ylitä tiettyä
enimmäismäärää, koska tällöin heidän henkilö- ja perhekohtainen tilanteensa
voidaan ottaa huomioon heidän asuinvaltiossaan.
Oikeudenkäyntikulut
- 33.
- Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Saksan, Belgian ja
Alankomaiden hallituksille ja komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida
määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen
tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian
käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää
oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN
on ratkaissut Finanzgericht Kölnin 27.10.1997 tekemällään päätöksellä esittämän
kysymyksen seuraavasti:
EY:n perustamissopimuksen 48 artiklan 2 kohtaa (josta on muutettuna tullut
EY 39 artiklan 2 kohta) on tulkittava siten, että se ei estä soveltamasta
jäsenvaltion sellaista lainsäädäntöä, jossa samanaikaisesti annetaan tuossa
jäsenvaltiossa asuville aviopuolisoille veroetu, joka perustuu splitting-järjestelmän
soveltamiseen, ja jossa saman veroedun myöntämiseksi ulkomailla asuville
aviopuolisoille edellytetään, että vähintään 90 prosenttia heidän yhteenlasketuista
tuloistaan on veronalaista tuossa jäsenvaltiossa, tai jos tämä prosenttimäärä ei
täyty, että heidän ulkomailta saamansa tulot, jotka eivät ole veronalaisia tässä
jäsenvaltiossa, eivät ylitä tiettyä enimmäismäärää, koska tällöin heidän henkilö-
ja perhekohtainen tilanteensa voidaan ottaa huomioon heidän asuinvaltiossaan.
Rodríguez IglesiasKapteyn
Hirsch
Jann Gulmann
Murray
Edward Ragnemalm
Sevón
Wathelet Schintgen
|
Julistettiin Luxemburgissa 14 päivänä syyskuuta 1999.
R. Grass
G. C. Rodríguez Iglesias
kirjaaja
presidentti