UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kuudes jaosto)

15 päivänä heinäkuuta 2015 (*)

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Jänneteräksen eurooppalaiset markkinat – Hintojen vahvistaminen, markkinoiden jakaminen ja arkaluonteisten kaupallisten tietojen vaihtaminen – Päätös, jossa todetaan SEUT 101 artiklan rikkominen – Yhteistyö hallinnollisessa menettelyssä

Asiassa T‑398/10,

Fapricela – Indústria de Trefilaria, SA, kotipaikka Ançã (Portugali), edustajinaan aluksi asianajajat M. Gorjão-Henriques ja S. Roux, sittemmin asianajajat T. Guerreiro, R. Lopes ja S. Alberto,

kantajana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään F. Castillo de la Torre, P. Costa de Oliveira ja V. Bottka, avustajanaan asianajaja M. Marques Mendes,

vastaajana,

jossa vaaditaan kumottavaksi SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamismenettelystä (asia COMP/38.344 – Jänneteräs) 30.6.2010 annettu komission päätös K(2010) 4387 lopullinen, sellaisena kuin se on muutettuna 30.9.2010 annetulla komission päätöksellä K(2010) 6676 lopullinen ja 4.4.2011 annetulla komission päätöksellä K(2011) 2269 lopullinen,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Frimodt Nielsen (esittelevä tuomari) sekä tuomarit F. Dehousse ja A. M. Collins,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies J. Palacio González,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 16.10.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion (1)

[– –]

 Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

56      Fapricela nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 8.9.2010 toimittamallaan kannekirjelmällä.

57      Kantaja on unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamossa samana päivänä kirjatulla erillisellä asiakirjalla vaatinut riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä. Tämä vaatimus hylättiin 15.7.2011 annetulla määräyksellä Fapricela v. komissio (T‑398/10 R, Kok., EU:T:2011:395), jonka mukaan oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin. Kantaja teki tästä päätöksestä valituksen, joka hylättiin 20.4.2012 annetulla määräyksellä Fapricela v. komissio (C‑507/11 P(R), Kok., EU:C:2012:231).

58      Fapricela mukautti 12.12.2010 päivätyllä asiakirjalla kanneperusteitaan ja vaatimuksiaan ensimmäisen muutospäätöksen tekemisen jälkeen ja esitti muutetun kanteen.

59      Unionin yleinen tuomioistuin pyysi 6.6.2011 tekemällään päätöksellä komissiota toimittamaan sille toisen muutospäätöksen. Komissio noudatti tätä kehotusta 17.6.2011.

60      Toisen muutospäätöksen tekemisen jälkeen Fapricela mukautti uudelleen kanneperusteitaan ja vaatimuksiaan unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 29.7.2011 jättämällään asiakirjalla.

61      Kirjallinen menettely päättyi 21.11.2011 siihen, että komissio toimitti vastauskirjelmänsä oikeudenkäyntikielellä.

62      Koska unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin 23.9.2013 lukien, esittelevä tuomari määrättiin kuudenteen jaostoon, jonka käsiteltäväksi esillä oleva asia siirrettiin 3.10.2013.

63      Unionin yleisen tuomioistuimen 2.5.1991 annetun työjärjestyksen 52 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu alustava kertomus toimitettiin kuudennelle jaostolle 7.2.2014.

64      Kantaja osoitti 14.3.2014 unionin yleiselle tuomioistuimelle kirjeen, joka koski komission määräämän sakon ennakkomaksun maksamista ja sitä, että selvittämissuunnitelmasta käytiin keskusteluja.

65      Unionin yleinen tuomioistuin esitti 2.5.1991 annetun työjärjestyksensä 64 artiklan mukaisina prosessinjohtotoimenpiteinä 9.4.2014 kantajalle ja komissiolle 16 kirjallisen kysymyksen luettelon.

66      Komissio ja kantaja vastasivat kyseisiin toimiin 8.5. ja 2.6.2014 päivätyillä kirjeillä.

67      Unionin yleinen tuomioistuin päätti 14.5.2014 aloittaa suullisen käsittelyn esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella.

68      Fapricela vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen 1, 2 ja 3 artiklan sitä koskevilta osin

–        toissijaisesti alentaa huomattavasti sille määrätyn sakon määrää

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

69      Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa Fapricelan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

70      Kantaja vetoaa kanteensa tueksi seitsemään kanneperusteeseen.

71      Ensimmäinen kanneperuste koskee SEUT 101 artiklan rikkomista sekä yksilöllisen vastuun, rangaistusten yksilöllisyyden, syyttömyysolettaman, menettelyllisen yhdenvertaisuuden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteiden loukkaamista, puolustautumisoikeuksien loukkaamista ja perustelujen puuttumista. Fapricela väittää lähinnä, ettei se osallistunut Club Europeen, ettei se tiennyt siitä (ensimmäinen osa) ja että komissio katsoi näin ollen virheellisesti sen osallistuneen riidanalaisessa päätöksessä määriteltyyn yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun rikkomiseen (toinen osa). Se väittää lisäksi, että komissio totesi virheellisesti sen osallistuneen punosta koskevaan sopimukseen (kolmas osa).

72      Toinen kanneperuste koskee suhteellisuusperiaatteen, yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja rangaistusten henkilökohtaisuutta koskevan periaatteen loukkaamista. Fapricela väittää lähinnä yhtäältä, että vuoden 2006 suuntaviivoissa on rakenteellinen virhe, jonka vuoksi soveltamalla enimmäismäärää, joka on 10 prosenttia liikevaihdosta, pienille yrityksille määrätään suurempia sakkoja, ja toisaalta, ettei komissio ottanut käsiteltävässä asiassa huomioon suhteellisuusperiaatteen yhteydessä liikevaihdon 10 prosentin enimmäismäärän lisäksi useita tekijöitä, joiden perusteella sille seuraamuksena määrätyn sakon määrää olisi pitänyt alentaa.

73      Kolmas kanneperuste koskee Fapricelan Club Españaan osallistumisen keston laskennassa tehtyä virhettä, sillä komissio otti sen mukaan virheellisesti huomioon lokakuun 2000 ja maaliskuun 2001 välisen ajanjakson, jonka aikana se oli poistunut kartellista.

74      Neljäs kanneperuste koskee vuoden 2006 suuntaviivojen rikkomista ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista siltä osin kuin komissio ei virheellisesti suostunut alentamaan sakon määrää maksukyvyn perusteella.

75      Mukauttaessaan kanneperusteitaan ja vaatimuksiaan ensimmäisen ja myöhemmin toisen muutospäätöksen jälkeen Fapricela esitti peräjälkeen kaksi täydentävää kanneperustetta, jotka koskivat yhtäältä puolustautumisoikeuksien loukkaamista, olennaisten muotomääräysten rikkomista ja perustelujen puuttumista sekä toisaalta Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan rikkomista.

76      Kantaja luopui istunnossa toisesta täydentävästä kanneperusteesta.

77      Kantaja esitti istunnossa lopulta uuden kanneperusteen ja väitti lähinnä, että komissio oli loukannut sen puolustautumisoikeuksia, koska se ei antanut sille tiedoksi ensimmäistä muutospäätöstä, jossa se muutti alkuperäistä päätöstä siltä osin kuin se koskee sakon määrän laskennassa huomioon otettua myynnin arvoa.

78      Jäljempänä on tarkasteltava peräkkäin istunnossa esitettyä kanneperustetta, joka koskee Fapricelan puolustautumisoikeuksien loukkaamista (ensimmäisen muutospäätöksen tiedoksianto), ensimmäisen kanneperusteen kahta ensimmäistä osaa (tietoisuus Club Europesta sekä yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu rikkominen), kolmatta kanneperustetta (sanoutuminen irti Club Españasta lokakuun 2000 ja 9.4.2001 välillä), ensimmäisen kanneperusteen kolmatta osaa (osallistumattomuus punosta koskevaan kartelliin Club Españan puitteissa), toista kanneperustetta (sakon ja kantajan syyksi katsotun rikkomisen vakavuuden suhteettomuus), neljättä kanneperustetta (kantajan maksukyvyttömyys) ja lopuksi Fapricelan kanneperusteiden ja vaatimusten mukauttamisen yhteydessä esitettyä ensimmäistä täydentävää kanneperustetta.

 I Istunnossa esitetty kanneperuste, jonka mukaan komissio on loukannut puolustautumisoikeuksia, koska ensimmäistä muutospäätöstä ei annettu tiedoksi kantajalle

79      Kantaja väittää lähinnä, että sen puolustautumisoikeuksia on loukattu sekä hallinnollisessa menettelyssä että unionin yleisessä tuomioistuimessa siltä osin kuin komissio ei antanut sille tiedoksi ensimmäistä muutospäätöstä, jossa se muutti alkuperäistä päätöstä siltä osin kuin se koskee sakon määrän laskennassa huomioon otettua myynnin arvoa.

80      On todettava yhtäältä, että ensimmäinen muutospäätös on kantajan 12.12.2010 esittämän kanneperusteiden ja vaatimusten mukauttamista koskevan muistion liitteenä, ja toisaalta, että kyseisen muistion liitteenä on myös 29.10.2010 päivätty kirje, jolla komissio antoi kyseisen päätöksen tiedoksi kantajalle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sitä, että kantaja ilmoitti 16.6.2009 komissiolle tämän pyynnöstä myynnin arvoon liittyvän määrän (ks. vastineen liite B1), minkä kantaja myönsi istunnossa.

81      Toisin kuin kantaja väittää, ensimmäinen muutospäätös annettiin sille näin ollen tiedoksi, ja se käytti puolustautumisoikeuksiaan mukauttaessaan kanneperusteitaan ja vaatimuksiaan kyseisen tiedoksiannon johdosta.

82      Ilman että on tarpeen lausua kyseisen istunnossa ensimmäisen kerran esitetyn kanneperusteen tutkittavaksi ottamisesta, se on siis hylättävä tosiseikkoihin perustumattomana.

 II Ensimmäisen kanneperusteen kaksi ensimmäistä osaa, jotka koskevat SEUT 101 artiklan rikkomista sekä yksilöllisen vastuun, rangaistusten yksilöllisyyden, syyttömyysolettaman, menettelyllisen yhdenvertaisuuden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteiden loukkaamista, puolustautumisoikeuksien loukkaamista ja perustelujen puuttumista

 A Riidanalaisen päätöksen mieleen palauttaminen

83      Riidanalaisen päätöksen 659 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Fapricela oli läsnä Madridissa 17.5.2001 pidetyssä kokouksessa (ks. liite 4). Viitaten erityisesti 6.7.2001 pidettyyn kokoukseen (kyseessä on todennäköisesti 17.5.2001 pidetty kokous) se väittää, ettei mitään vertausta Club Italiaan ole selkeästi ehdotettu. Komission mielestä kyseisen kokouksen aikaisista muistiinpanoista ilmenee kuitenkin selvästi, että ’espanjalaisille ja portugalilaisille tuottajille kyseisen kokouksen tarkoituksena oli selittää Tréfileuropelle, että niiden jänneteräsalan Pyreneiden sopimus toimi täydellisesti (kuten Italiassa: asiakasluettelot, asiakaskohtaiset määrät ja kokonaismäärät)’.”

84      Komissio päätteli tästä, että Fapricela tiesi Club Europesta vasta 17.5.2001 pidetystä kokouksesta lähtien (riidanalaisen päätöksen 660 perustelukappale).

85      Komissio otti tämän myöhäisen tietoisuuden saamisen Club Europesta huomioon määrittäessään rikkomisen vakavuuden perusteella huomioon otettavan myyntiarvon prosenttiosuuden (riidanalaisen päätöksen 949 ja 953 perustelukappale).

 B Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

 1. Todistustaakkaa ja asian selvittämistä sekä perusteluvelvollisuutta koskevien periaatteiden mieleen palauttaminen

86      Todistustaakkaa koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhtäältä osapuolen tai viranomaisen, joka väittää kilpailusääntöjä rikotun, tehtävänä on näyttää oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen kilpailusääntöjen rikkomisen tunnusmerkistön täyttävät tosiseikat, ja toisaalta yrityksen, joka vetoaa puolustautumisperusteeseen kilpailusääntöjen rikkomisen toteamista vastaan, tehtävänä on osoittaa, että edellytykset tällaisen puolustautumisperusteen soveltamiselle täyttyvät, joten kyseisen viranomaisen on tällöin turvauduttava muihin todisteisiin (tuomio 16.11.2006, Peróxidos Orgánicos v. komissio, T‑120/04, Kok., EU:T:2006:350, 50 kohta; ks. vastaavasti myös tuomio 17.12.1998, Baustahlgewebe v. komissio, C‑185/95 P, Kok., EU:C:1998:608, 58 kohta ja tuomio 7.1.2004, Aalborg Portland ym. v. komissio, C‑204/00 P, C‑205/00 P, C‑211/00 P, C‑213/00 P, C‑217/00 P ja C‑219/00 P, Kok., EU:C:2004:6, 78 kohta). Kilpailusääntöjen rikkomisen kesto on yksi SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun rikkomisen käsitteen osatekijä, jota koskeva todistustaakka on lähtökohtaisesti komissiolla (tuomio 7.7.1994, Dunlop Slazenger v. komissio, T‑43/92, Kok., EU:T:1994:79, 79 kohta ja em. tuomio Peróxidos Orgánicos v. komissio, EU:T:2006:350, 51 kohta).

87      Kyseinen todistustaakan jako voi kuitenkin vaihdella siltä osin kuin tosiseikat, joihin osapuoli vetoaa, voivat olla sellaisia, että ne velvoittavat toisen osapuolen esittämään selityksen tai perustelun, jonka puuttuessa on mahdollista päätellä, että todistustaakka on täytetty (ks. vastaavasti edellä 86 kohdassa mainitut tuomio Aalborg Portland ym. v. komissio, EU:C:2004:6, 79 kohta ja tuomio Peróxidos Orgánicos v. komissio, EU:T:2006:350, 53 kohta).

88      Siltä osin kuin on kyse siitä, mitä todisteita komissio voi ottaa huomioon, kilpailuoikeudessa vallitsee vapaan todistusharkinnan periaate (tuomio 25.1.2007, Dalmine v. komissio, C‑407/04 P, Kok., EU:C:2007:53, 63 kohta ja tuomio 8.7.2004, JFE Engineering ym. v. komissio, T‑67/00, T‑68/00, T‑71/00 ja T‑78/00, Kok., EU:T:2004:221, 273 kohta). Koska kilpailunvastaisiin menettelytapoihin ja sopimuksiin osallistumista koskeva kielto sekä seuraamukset, joita sääntöjen rikkojille saattaa aiheutua, ovat hyvin tiedossa, on tavanomaista, että näihin menettelytapoihin ja sopimuksiin liittyvät toimenpiteet toteutetaan vaivihkaa, että kokoukset pidetään salassa, useimmiten kolmannessa maassa, ja että niihin liittyvien asiakirjojen määrä pidetään mahdollisimman vähäisenä. Vaikka komissio löytää asiakirjoja, jotka osoittavat nimenomaisesti taloudellisten toimijoiden välisen lainvastaisen yhteydenpidon, kuten esimerkiksi kokouksen pöytäkirjat, nämä ovat normaalisti vain hajanaisia ja vähäisiä, joten usein on välttämätöntä muodostaa kuva tietyistä yksityiskohdista päättelemällä. Useimmissa tapauksissa kilpailunvastaisen menettelytavan tai sopimuksen olemassaolo on pääteltävä tietyistä yhteensattumista ja indisioista, jotka yhdessä tarkasteltuina voivat muun johdonmukaisen selityksen puuttuessa olla osoitus kilpailuoikeuden rikkomisesta (edellä 86 kohdassa mainittu tuomio Aalborg Portland ym. v. komissio, EU:C:2004:6, 55–57 kohta). Tällaisten aihetodisteiden ja yhteensattumien avulla on mahdollista tuoda julki paitsi kilpailunvastaisia menettelytapoja tai sopimuksia, myös jatkettujen kilpailunvastaisten menettelytapojen kesto tai kilpailuoikeuden vastaisten sopimusten soveltamisajanjakso (tuomio 21.9.2006, Technische Unie v. komissio, C‑113/04 P, Kok., EU:C:2006:593, 166 kohta).

89      Komission on esitettävä täsmällisiä ja yhtäpitäviä todisteita, joiden perusteella voidaan vakuuttua siitä, että kilpailusääntöjä on rikottu (ks. tuomio 6.7.2000, Volkswagen v. komissio, T‑62/98, Kok., EU:T:2000:180, 43 ja 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 25.10.2005, Groupe Danone v. komissio, T‑38/02, Kok., EU:T:2005:367, 217 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kaikkien komission esittämien todisteiden ei kuitenkaan tarvitse välttämättä täyttää näitä edellytyksiä kaikkien rikkomisen osatekijöiden osalta. Riittää nimittäin, että aihetodisteet, joihin komissio vetoaa, kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna vastaavat tätä vaatimusta (edellä 88 kohdassa mainittu tuomio JFE Engineering ym. v. komissio, EU:T:2004:221, 180 kohta ja em. tuomio Groupe Danone v. komissio, EU:T:2005:367, 218 kohta; ks. vastaavasti myös tuomio 20.4.1999, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, T‑305/94–T‑307/94, T‑313/94–T‑316/94, T‑318/94, T‑325/94, T‑328/94, T‑329/94 ja T‑335/94, Kok., EU:T:1999:80, 768–778 kohta ja erityisesti 777 kohta). Oikeuskäytännössä edellytetään rikkomisen keston osalta, että jos ei ole olemassa näyttöä, jolla voidaan osoittaa suoraan rikkomisen kesto, komissio esittää ainakin näyttöä, joka liittyy ajallisesti riittävän lähellä toisiaan oleviin tosiseikkoihin, joiden perusteella voidaan kohtuudella päätellä, että rikkominen on jatkunut keskeytyksettä tietyn kahden ajankohdan välillä (edellä 88 kohdassa mainittu tuomio Technische Unie v. komissio, EU:C:2006:593, 169 kohta; edellä 86 kohdassa mainitut tuomio Dunlop Slazenger v. komissio, EU:T:1994:79, 79 kohta ja tuomio Peróxidos Orgánicos v. komissio, EU:T:2006:350, 51 kohta).

90      Eri todisteille annettavan näyttöarvon osalta on painotettava, että ainoa merkityksellinen arviointiperuste vapaasti esitettyjen todisteiden harkinnassa on niiden uskottavuus (edellä 88 kohdassa mainittu tuomio Dalmine v. komissio, EU:C:2007:53, 63 kohta; ks. tuomio 8.7.2004, Mannesmannröhren-Werke v. komissio, T‑44/00, Kok., EU:T:2004:218, 84 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja edellä 88 kohdassa mainittu tuomio JFE Engineering ym. v. komissio, EU:T:2004:221, 273 kohta). Yleisesti todisteita koskevien sääntöjen mukaan asiakirjan uskottavuus ja siten myös todistusarvo riippuu sen alkuperästä, sen laatimisolosuhteista, sen vastaanottajasta ja sen sisällöstä (tuomio 15.3.2000, Cimenteries CBR ym. v. komissio, T‑25/95, T‑26/95, T‑30/95–T‑32/95, T‑34/95–T‑39/95, T‑42/95–T‑46/95, T‑48/95, T‑50/95–T‑65/95, T‑68/95–T‑71/95, T‑87/95, T‑88/95, T‑103/95 ja T‑104/95, Kok., EU:T:2000:77, 1053 kohta ja tuomari Vesterdorfin julkisasiamiehenä esittämä ratkaisuehdotus Rhône-Poulenc v. komissio, T‑1/89, Kok., EU:T:1991:38). Näin ollen suuri merkitys on annettava sille, että asiakirja on laadittu siten, että sen yhteys tosiseikkoihin on välitön, (tuomio 11.3.1999, Ensidesa v. komissio, T‑157/94, Kok., EU:T:1999:54, 312 kohta) tai sille, että sen on laatinut näitä tosiseikkoja välittömästi todistamassa ollut henkilö (ks. vastaavasti edellä 88 kohdassa mainittu tuomio JFE Engineering ym. v. komissio, EU:T:2004:221, 207 kohta). Asiakirjojen, joista ilmenee, että useiden yritysten välillä oli yhteydenottoja ja että yritysten tarkoituksena oli nimenomaisesti estää etukäteen epävarmuus, joka liittyy niiden kilpailijoiden tulevaan käyttäytymiseen, on osoitettava oikeudellisesti riittävällä tavalla yhdenmukaistettujen menettelytapojen olemassaolo (ks. vastaavasti tuomio 16.12.1975, Suiker Unie ym. v. komissio, 40/73–48/73, 50/73, 54/73–56/73, 111/73, 113/73 ja 114/73, Kok., EU:C:1975:174, 175 ja 179 kohta). Lausunnon antajan intressien vastaisia lausuntoja on lisäksi lähtökohtaisesti pidettävä erityisen uskottavina todisteina (ks. vastaavasti edellä 88 kohdassa mainittu tuomio JFE Engineering ym. v. komissio, EU:T:2004:221, 207, 211 ja 212 kohta).

91      Oikeuskäytännössä on lisäksi pidetty vakiintuneesti sitä, että yritys antaa tietoja kilpailijoilleen tarkoituksena valmistella kartellia, riittävänä todisteena SEUT 101 artiklassa tarkoitetun yhdenmukaistetun menettelytavan olemassaolosta (ks. tuomio 8.7.2008, BPB v. komissio, T‑53/03, Kok., EU:T:2008:254, 178 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

92      Jos tuomioistuimella on epäilyjä, niiden on hyödytettävä päätöksen adressaatteja siten, että tuomioistuin ei saa katsoa, että komissio on näyttänyt kyseisen rikkomisen toteen oikeudellisesti riittävällä tavalla, jos sillä on tämän seikan osalta vielä epäilyjä (edellä 88 kohdassa mainittu tuomio JFE Engineering ym. v. komissio, EU:T:2004:221, 177 kohta ja edellä 89 kohdassa mainittu tuomio Groupe Danone v. komissio, EU:T:2005:367, 215 kohta). Viimeksi mainitussa tilanteessa on nimittäin otettava huomioon syyttömyysolettaman periaate, sellaisena kuin se ilmenee erityisesti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 2 kappaleesta, sillä se on yksi perusoikeuksista, joita unionin tuomioistuimen – myös perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistetun – oikeuskäytännön mukaan suojataan unionin oikeusjärjestyksessä. Kun otetaan huomioon kyseisten rikkomisten luonne sekä niihin liittyvien seuraamusten luonne ja ankaruus, syyttömyysolettaman periaatetta sovelletaan erityisesti kilpailuoikeuden rikkomista koskeviin menettelyihin, jotka voivat johtaa sakkojen tai uhkasakkojen määräämiseen (tuomio 8.7.1999, Hüls v. komissio, C‑199/92 P, Kok., EU:C:1999:358, 149 ja 150 kohta; tuomio 8.7.1999, Montecatini v. komissio, C‑235/92 P, Kok., EU:C:1999:362, 175 ja 176 kohta ja edellä 89 kohdassa mainittu tuomio Groupe Danone v. komissio, EU:T:2005:367, 216 kohta).

93      Lisäksi kilpailusääntöjen rikkomisen olemassaoloa on arvioitava pelkästään niiden todisteiden perusteella, jotka komissio on kerännyt mainitun rikkomisen toteavaan päätökseen, ja ainoa merkityksellinen kysymys on siis se, onko rikkominen lopulta näytetty toteen, kun otetaan huomioon nuo todisteet (edellä 90 kohdassa mainittu tuomio Cimenteries CBR ym. v. komissio, EU:T:2000:77, 726 kohta).

94      SEUT 296 artiklan mukainen perusteluvelvollisuus määräytyy kyseisen toimenpiteen luonteen mukaan, ja perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen tehneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden. Perusteluvelvollisuuden täyttymistä on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimenpiteen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille päätös on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, koska tutkittaessa, ovatko päätöksen tai muun toimenpiteen perustelut SEUT 296 artiklan mukaisia, on otettava huomioon paitsi päätöksen toimenpiteen sanamuoto myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (tuomio 2.4.1998, komissio v. Sytraval ja Brink’s France, C‑367/95 P, Kok., EU:C:1998:154, 63 kohta; tuomio 30.9.2003, Saksa v. komissio, C‑301/96, Kok., EU:C:2003:509, 87 kohta ja tuomio 22.6.2004, Portugali v. komissio, C‑42/01, Kok., EU:C:2004:379, 66 kohta).

 2. Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan, joka koskee sitä, ettei kantaja ollut tietoinen kartellin yleiseurooppalaisesta osatekijästä, perusteltavuus

95      Kantaja kiistää lähinnä komission huomioon ottamat seikat sekä siltä osin kuin ne koskevat 17.5.2001 edeltävää rikkomisajanjaksoa että siltä osin kuin ne koskevat 17.5.2001 ja 19.9.2002 välistä rikkomisajanjaksoa.

 a) 17.5.2001 edeltävä rikkomisajanjakso

96      Fapricela kiistää lähinnä komission huomioon ottamien seikkojen merkityksellisyyden 25.11.1999 ja 18.10.2000 pidettyjen kahden kokouksen osalta, sillä näistä todisteista saa kantajan mukaan sen käsityksen, että se oli jo tuolloin tietoinen kartellin eurooppalaisesta ulottuvuudesta.

97      On kuitenkin todettava, ettei komissio ottanut huomioon kyseisiä todisteita eikä näitä kahta kokousta, jotka eivät sen mielestä olleet riittävän ratkaisevia, jotta Fapricelan voitaisiin katsoa tienneen kartellin eurooppalaisesta ulottuvuudesta ennen 17.5.2001.

98      Kyseisiä kahta kokousta koskevat kantajan väitteet ovat näin ollen tehottomia, ja ne on hylättävä.

 b) 17.5.2001 ja 19.9.2002 välinen ajanjakso

99      Kantaja kiistää lähinnä niiden komission keräämien todisteiden merkityksellisyyden, jotka osoittavat sen tienneen kartellin eurooppalaisesta ulottuvuudesta 17.5.2001 lähtien.

100    Komissio katsoi, että Fapricela sai tietää Club Europen olemassaolosta kahdessa kokouksessa. Kyseessä ovat 17.5. ja 6.7.2001 pidetyt kokoukset.

101    On täsmennettävä, että komissio mainitsee kirjelmissään ”muut kokoukset”, joihin kantaja osallistui ja joissa keskusteltiin kartellin yleiseurooppalaisesta ulottuvuudesta, täsmentämättä, mistä kokouksista oli kysymys. Riidanalaisen päätöksen ja erityisesti liitteen 4 tarkastelun perusteella ei kuitenkaan voida osoittaa, mitkä nämä kokoukset olivat, ja on todettava, että riidanalaisessa päätöksessä viitataan ainoastaan 17.5. ja 6.7.2001 pidettyihin kokouksiin.

102    Näin ollen on tarkasteltava komission esittämiä todisteita, jotka koskevat näitä kahta kokousta.

 17.5.2001 pidetty kokous

103    Riidanalaisen päätöksen liitteessä 4 olevasta taulukosta ilmenee, että Fapricela osallistui kyseiseen kokoukseen, mitä se ei kiistä.

104    Fapricela sen sijaan esittää lähinnä joukon yleisluonteisia väitteitä, jotka pätevät myös 6.7.2001 pidettyyn kokoukseen. Se ei ensinnäkään osallistunut eikä sitä ollut kutsuttu Pyreneiden niemimaalla pidettyihin Club Europen kokouksiin eikä mihinkään Pyreneiden niemimaan ulkopuolella pidettyyn kansainväliseen kokoukseen. Tämän vahvistavat ensinnäkin se, ettei riidanalaisessa päätöksessä mainita sen osallistumista Club Europen tai jänneteräksen tuottajien pääasiallisen ammattiyhdistyksen Eurostress Information Servicen (jäljempänä ESIS) kokouksiin tai kyseisen yhdistyksen yhteydessä pidettyihin kokouksiin, toiseksi se, ettei sitä mainita 9.1.5.1.7 jaksossa, jossa käsitellään Espanjaa ja Portugalia koskevia neuvotteluja, ja kolmanneksi se, ettei sen osallistumista vuonna 2002 laajentuneeseen Club Europeen (ks. edellä 48 kohta) ollut suunniteltu. Toiseksi se ei toiminut Pyreneiden niemimaan markkinoiden ulkopuolella. Kolmanneksi se liittyi kartelliin myöhäisessä vaiheessa. Neljänneksi muut jäsenet eivät pitäneet sitä yleiseurooppalaisen sopimuksen osapuolena. Viidenneksi kaikki seikat ja erityisesti Tycsan koordinointimalli osoittavat, että muut jäsenet yrittivät jättää sen yleiseurooppalaisen sopimuksen ulkopuolelle.

105    Fapricela esittää lisäksi joukon väitteitä, jotka koskevat erityisesti 17.5.2001 pidettyä kokousta. Ensinnäkään se ei muista, että Tréfileurope olisi osallistunut kyseiseen kokoukseen, ja korostaa, ettei tätä osallistumista mainita kokouksesta laadituissa muistiinpanoissa (hallintomenettelyn asiakirja-aineiston s. 30044). Toiseksi kantaja väittää, että kyseisistä muistiinpanoista ilmenee ainoastaan yksi Emesan ja Tréfileuropen kahdenvälinen keskustelu, johon se ei osallistunut. Kolmanneksi Tréfileuropen osallistumista voidaan pitää korkeintaan yrityksenä liittyä Club Españaan, eikä siitä voida päätellä, että kyseisen yrityksen kanssa keskusteltiin muusta kuin Pyreneiden sopimuksesta. Neljänneksi mikään todiste, myöskään asiakirja-aineiston sivulla 34552 oleva asiakirja, ei osoita, että kyseisessä kokouksessa keskusteltiin Club Italiasta. Viidenneksi kantaja väittää, että vaikka kyseisestä asiasta olisi vaihdettu tietoja, sillä ei kuitenkaan ole merkitystä osoitettaessa, että Fapricela tiesi kartellin Pyreneiden niemimaan ulkopuolisesta ulottuvuudesta. Kuudenneksi kantaja kiistää asiakirja-aineiston sivuilla 30044, 30045, 20008–20011, 20063, 11690, 11691, 11697, 11698 ja 34612 olevien todisteiden merkityksellisyyden. Seitsemänneksi se väittää, ettei sille missään tapauksessa toimitettu kyseisiä asiakirjoja hallinnollisessa menettelyssä, minkä vuoksi sen puolustautumisoikeuksia ja kontradiktorista periaatetta on loukattu. Kahdeksanneksi se kiistää, että sillä unionissa olevista markkinaosuuksista olisi keskusteltu kyseisessä kokouksessa, sekä erityisesti komission asiakirja-aineiston sivulla 30666 esittämän tätä koskevan tulkinnan.

 – Todisteiden tiedoksianto Fapricelalle

106    Fapricela, jolta unionin yleinen tuomioistuin tiedusteli asiaa kirjallisesti, myönsi saaneensa komission sille 8.10.2008 osoittaman DVD:n.

107    Tässä yhteydessä se myönsi lisäksi komission ilmoittaneen, että sillä oli oikeus tutustua komission tiloissa sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskeviin hakemuksiin liittyviin luottamuksellisiin asiakirjoihin, jotka sisältyivät esimerkiksi sille 8.10.2008 osoitetussa DVD:ssä oleviin hakemistoihin.

108    Fapricela myös myönsi 16.10.2014 pidetyssä istunnossa, että kaikki komission esittämät todisteet, jotka eivät Fapricelan kirjelmien mukaan olleet sen saatavilla, olivat joko sen hallussa ja sen kannekirjelmän liitteenä tai saatavilla komission sille osoittamalla DVD:llä tai että niihin oli oikeus tutustua komission tiloissa.

109    Fapricela näin ollen peruutti puolustautumisoikeuksien loukkaamista koskevan kanneperusteensa.

 – Tréfileuropen läsnäolo 17.5.2001 pidetyssä kokouksessa

110    On todettava, ettei Fapricela kiistä komission väitettä, jonka mukaan Tréfileuropen läsnäolon 17.5.2001 pidetyssä kokouksessa vahvistavat 11.6.2003 annetut Tréfileuropen omat lausumat (asiakirja-aineiston s. 34552) sekä Emesan muistiinpanot ja Tycsan toimittamat tiedot (ks. riidanalaisen päätöksen liite 4, 17.5.2001 pidettyä kokousta koskeva kohta).

111    Unionin yleinen tuomioistuin katsoo kyseisten todisteiden perusteella, että kyseisen yrityksen läsnäolo kokouksessa on osoitettu oikeudellisesti riittävällä tavalla ja että kantajan tältä osin esittämät väitteet on näin ollen hylättävä.

 – Tréfileuropen kanssa 17.5.2001 pidetyn kokouksen aikana käydyn keskustelun sisältö

112    Fapricela ja komissio ovat eri mieltä sekä komission riidanalaisen päätöksen liitteessä 4 esittämästä 17.5.2001 pidetyn kokouksen sisällöstä että siitä, miten sitä pitää tulkita.

113    Ne ovat samaa mieltä siitä, että Club Españan todettiin ”toimivan täydellisesti”, mutta kantaja katsoo lähinnä, että komissio päättelee tästä virheellisesti, että Tréfileuropen kanssa keskusteltiin kartellin yleiseurooppalaisesta osatekijästä. Sen mielestä minkään todisteen perusteella ei myöskään voida todeta, että kyseisen kokouksen aikana viitattiin Club Italiaan.

114    Aluksi on todettava, ettei komissio väitä riidanalaisessa päätöksessä, että kokouksessa keskusteltiin Club Europesta tai koko kartellista. Ainoa keskustelu, joka mainitaan riidanalaisen päätöksen liitteessä 4, koskee Club Italiaa, minkä vuoksi komissio katsoo, että kyseisen kokouksen osanottajien täytyi tietää kyseisestä hetkestä lähtien kartellin yleiseurooppalaisesta ulottuvuudesta.

115    Ennen kuin arvioidaan, voiko komissio Club Italiaa koskevan keskustelun perusteella saattaa kaikki kokouksen osanottajat vastuuseen siltä osin kuin on kyse koko kartellista ja erityisesti sen yleiseurooppalaisesta osatekijästä, on kuitenkin selvitettävä, missä määrin komissio osoittaa käydyn keskustelun sisällön oikeudellisesti riittävällä tavalla.

116    Komission kirjelmistä ilmenee, että asiakirjatodiste, johon se tukeutuu Club Españan jäsenten ja Tréfileuropen välillä käydyn keskustelun sisällön osalta, on Tréfileuropen sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan hakemuksen yhteydessä esittämä lausuma (hallintomenettelyn asiakirja-aineiston s. 34552, liite E2).

117    Kyseisessä lausumassa todetaan seuraavaa:

”Espanjalaisille ja portugalilaisille tuottajille kyseisen kokouksen tarkoituksena oli selittää Tréfileuropelle, että niiden jännelankaa koskeva Pyreneiden sopimus toimi täydellisesti (kuten Italiassa: asiakasluettelot, asiakaskohtaiset määrät ja kunkin asiakaskohtaiset osuudet). Ne myös ilmoittivat Tréfileuropelle sopimansa hinnankorotukset.”

118    Maininnasta ”kuten Italiassa” voitaisiin päätellä Tréfileuropen todenneen kokouksen aikana, että Club España toimi samalla tavalla kuin Club Italia. Tämä on komission väite.

119    On kuitenkin mahdollista, että tämä tieto on pelkkä maininta Club Españan ja Club Italian välisestä vertauksesta, jonka Tréfileuropen edustaja kirjoitti muistiin kyseisen kohdan laadinnan aikaan, ilman että tätä vertausta näiden kahden klubin välillä kuitenkaan tuotiin esiin kokouksen aikana.

120    Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, ettei kyseinen todiste näin ollen yksin riitä osoittamaan, että 17.5.2001 pidetyn kokouksen osanottajat keskustelivat tässä yhteydessä tosiasiallisesti Club Italiasta.

121    Komissio erittelee riidanalaisen päätöksen liitteen 4 alaviitteissä myös Emesalta ja Tycsalta peräisin olevia todisteita, jotka se esitti vastatessaan unionin yleisen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen (liite E3).

122    On kuitenkin todettava, että nämä muut todisteet, joihin sisältyy P:n sähköpostiviesti, ainoastaan vahvistavat 17.5.2001 pidetyn kokouksen, johon Tréfileurope osallistui, sisällön, mutta eivät osoita oikeudellisesti riittävällä tavalla tässä yhteydessä käydyn Club Italiaa koskevan keskustelun sisältöä.

123    On hylättävä myös komission istunnossa esittämät väitteet, joiden mukaan kyseessä olevien muistiinpanojen perusteella kyseisen kokouksen aikana vaihdettiin tietoja Italiassa sovellettavista hinnoista, mikä ei ilmene millään tavoin esitetyistä todisteista.

124    Kokouksen sisältö on näin ollen epäselvä, minkä on hyödytettävä kantajaa.

125    Näin ollen on katsottava, ettei komissio ole osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että kantaja väistämättä tiesi Club Europesta 17.5.2001 pidetystä kokouksesta lähtien.

 6.7.2001 pidetty kokous

126    On palautettava mieleen, että riidanalaisen päätöksen liitteessä 4 täsmennetään erityisesti kyseisestä kokouksesta seuraavaa:

”Kyseistä kokousta koskeviin muistiinpanoihin sisältyy myös taulukko, josta ilmenevät GSW:lle, Aceralialle ja Fapricelalle osoitetut punosmäärät ja niiden markkinaosuuksien jakaminen Espanjassa, Portugalissa ja muualla Euroopan unionissa (niiden kokonaisosuus oli 100 prosenttia, ja ainakin kyseisenä ajanjaksona ainoastaan GSW ja Aceralia veivät punoksia muuhun Eurooppaan, kun Fapricela myi niitä ainoastaan Pyreneiden niemimaan valtioissa).”

127    Komission arvion mukaan Tycsalta löytyneisiin muistiinpanoihin sisältyvät tiedot (hallintomenettelyn asiakirja-aineiston s. 30066, kannekirjelmän liite VII, s. 895) eivät jätä mitään epäilystä kyseisen kokouksen sisällöstä.

128    Komission huomioon ottamat seikat koskevat kuitenkin GSW:n, Aceralian ja Fapricelan markkinaosuuksia Espanjassa, Portugalissa ja muualla unionissa ja sisältyvät asiakirjassa alhaalla vasemmalla olevaan taulukkoon.

129    Nämä seikat osoittavat tosiasiassa kuitenkin ainoastaan sen, että tietyt Club Españan jäsenet toteuttivat myyntejä Espanjan ulkopuolella, mikä ei sen sijaan osoita, että kyseisen kokouksen aikana keskusteltiin Club Europesta, sillä nämä kaksi kartellin osatekijää ovat selvästi erillisiä.

130    Näin ollen on katsottava, ettei komissio ole esittänyt näyttöä siitä, että kantaja tiesi väistämättä 6.7.2001 lähtien kartellin yleiseurooppalaisesta osatekijästä.

131    Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hyväksyttävä.

 3. Ensimmäisen kanneperusteen toisen osan, joka koskee komission tekemää yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun rikkomisen virheellistä luokittelua, perusteltavuus

132    Fapricela katsoo ensimmäisen kanneperusteensa toisessa osassa lähinnä, että koska se ei ollut tietoinen kartellin yleiseurooppalaisesta osatekijästä, sitä ei voida moittia osallistumisesta yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun rikkomiseen 2.12.1998–19.9.2002.

133    On muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kartellien voidaan katsoa olevan yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailunvastaisen sopimuksen osatekijöitä ainoastaan, jos niiden näytetään olevan osa kokonaissuunnitelmaa, jolla pyritään yhteiseen tavoitteeseen. Ainoastaan silloin, jos yritys näihin kartelleihin osallistuessaan on tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää, että näin tehdessään se tulee mukaan yhtenä kokonaisuutena pidettävään sopimukseen, sen osallistuminen kyseisiin kartelleihin voi olla ilmaus liittymisestä tähän sopimukseen (edellä 90 kohdassa mainittu tuomio Cimenteries CBR ym. v. komissio, EU:T:2000:77, 4027 ja 4112 kohta ja tuomio 16.6.2011, Putters International v. komissio, T‑211/08, Kok., EU:T:2011:289, 31 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

134    Tämän oikeuskäytännön mukaan kolmen edellytyksen on täytyttävä, jotta yrityksen voidaan katsoa osallistuneen yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen, eli on oltava olemassa kokonaissuunnitelma, jolla pyritään yhteiseen tavoitteeseen, yrityksen on tarkoituksellisesti myötävaikutettava tähän suunnitelmaan ja sen on täytynyt (todistetusti tai oletetusti) tietää muiden osallistujien kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta (edellä 133 kohdassa mainittu tuomio Putters International v. komissio, EU:T:2011:289, 35 kohta).

135    Sen sijaan jos yritys on osallistunut välittömästi yhteen tai useampaan yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavaan kilpailunvastaiseen toimintaan, mutta ei ole näytetty toteen, että kyseinen yritys aikoi omalla toiminnallaan myötävaikuttaa muiden kartellin osallistujien yhteisten päämäärien tavoittelemiseen ja että yritys tiesi kaikesta kyseisten samaan päämäärään pyrkivien osallistujien suunnittelemasta tai toteuttamasta kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä tai että se saattoi kohtuudella ennakoida sen ja oli valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin, komissiolla on oikeus katsoa tämän yrityksen olevan vastuussa ainoastaan toiminnasta, johon se on osallistunut välittömästi, ja muiden samaan päämäärään pyrkivien osallistujien suunnittelemasta tai toteuttamasta käyttäytymisestä, jonka osalta on todistettu, että se tiesi siitä tai että se on saattanut kohtuudella ennakoida sen ja on ollut valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin (tuomio 6.12.2012, komissio v. Verhuizingen Coppens, C‑441/11 P, Kok., EU:C:2012:778, 44 kohta).

136    Tämä ei voi kuitenkaan johtaa siihen, että tämä yritys vapautetaan vastuustaan sellaisen käyttäytymisen osalta, johon se on kiistatta osallistunut tai josta sen voidaan tosiasiallisesti katsoa olevan vastuussa. Sillä, että yritys ei ole osallistunut kaikkiin kartellin muodostaviin osatekijöihin tai että sen osuus on ollut vähäinen niillä osa-alueilla, joihin se on osallistunut, ei nimittäin ole merkitystä näytettäessä toteen kilpailusääntöjen rikkomista sen osalta, koska nämä seikat on otettava huomioon ainoastaan kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta arvioitaessa ja mahdollisesti sakkoa määritettäessä (edellä 135 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Verhuizingen Coppens, EU:C:2012:778, 45 kohta).

137    Komission päätös, jossa kartellikokonaisuus katsotaan yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi jatketuksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi, voidaan kuitenkin jakaa tällä tavalla ainoastaan, jos yhtäältä kyseiselle yritykselle on hallinnollisen menettelyn aikana annettu mahdollisuus ymmärtää, että sitä moitittiin myös kustakin kartellin osatekijänä olevasta käyttäytymisestä, ja näin ollen puolustautua tätä moitetta vastaan ja jos toisaalta kyseinen päätös on tältä osin riittävän selvä (edellä 135 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Verhuizingen Coppens, EU:C:2012:778, 46 kohta).

138    Tästä seuraa, että kun edellä mainitut edellytykset täyttyvät, on niin, että jos unionin tuomioistuimet toteavat, ettei komissio ole näyttänyt toteen oikeudellisesti riittävällä tavalla, että yritys osallistuessaan johonkin yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavaan kilpailunvastaiseen toimintaan tiesi muusta samaan päämäärään pyrkivien kartellin muiden osallistujien toteuttamasta kilpailunvastaisesta toiminnasta tai että se saattoi kohtuudella ennakoida sen ja oli valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin, tämän ainoana seurauksena on se, että tämän yrityksen ei voida katsoa olevan vastuussa tästä muusta toiminnasta ja näin ollen yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta kilpailusääntöjen rikkomisesta kokonaisuudessaan ja että riidanalaisen päätöksen on katsottava olevan perusteeton pelkästään tältä osin (edellä 135 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Verhuizingen Coppens, EU:C:2012:778, 47 kohta).

139    Käsiteltävässä asiassa ei ole näytetty toteen oikeudellisesti riittävällä tavalla, että Fapricela tiesi kartellin Pyreneiden niemimaan ulkopuolisesta ulottuvuudesta ja sitä koskevasta kokonaissuunnitelmasta 17.5.2001 (ks. edellä 125 kohta) tai 6.7.2001 alkaen (ks. edellä 130 kohta).

140    Lisäksi on todettava, ettei komissio esitä riidanalaisessa päätöksessä 6.7.2001 jälkeiseltä ajalta mitään muuta todistetta, joka osoittaisi Fapricelan tienneen Club Europesta ennen 19.9.2002, jolloin rikkominen päättyi.

141    Näin ollen ei ole näytetty toteen, että Fapricela tiesi Club Europesta sen syyksi katsottuna rikkomisajanjaksona.

142    Komissio katsoi siten virheellisesti, että kantaja syyllistyi 2.12.1998–19.9.2002 yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun rikkomiseen, jolle oli ominaista yhtäältä osallistuminen Club Españaan kyseisenä ajanjaksona ja toisaalta myöhäisen tietoisuuden saaminen Club Europesta vasta toukokuussa 2001, sillä jälkimmäistä yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen osatekijää ei ole näytetty toteen.

 4. Välipäätelmä

143    Koska ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen ja toinen osa on hyväksyttävä, riidanalaisen päätöksen 1 artikla on kumottava osittain siltä osin kuin siinä todetaan, että kantaja on rikkonut SEUT 101 artiklan 1 kohdan määräyksiä osallistuessaan paitsi kyseisten määräysten rikkomiseen Pyreneiden niemimaan markkinoilla myös sisämarkkinat kattaneeseen kartelliin myöhemmin ETA:lla.

 III Kolmas kanneperuste, joka koskee Fapricelan syyksi katsotun rikkomisen keston virheellistä määrittämistä Club Españaan osallistumisen osalta

144    Fapricela toteaa lähinnä, että komissio totesi virheellisesti sen jatkaneen osallistumista Club Españaan 2.12.1998–19.9.2002. Se väittää sanoutuneensa irti Club Españasta lokakuun 2000 ja 9.4.2001 välisenä aikana ja käyneensä kilpailua kyseisenä ajanjaksona.

 A Riidanalaisen päätöksen mieleen palauttaminen

145    Riidanalaisen päätöksen 529 ja 530 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(529) Fapricela väittää – – osallistuneensa rikkomiseen ainoastaan vuodesta 1999 helmikuuhun 2000 ja huhti–heinäkuussa 2001 (se myöntää jatkaneensa kartellitoimintaa 18.4.2001 lähtien mutta ei pitänyt itseään kartellin jäsenenä, minkä muut jäsenet tiesivät) ja (vain virallisesti) elokuusta 2001 syyskuuhun 2002. Fapricela viittaa myös sen väitettyyn nimenomaiseen kieltäytymiseen osallistumasta 28.3.2001 pidettyyn kokoukseen ja siihen, ettei se maksanut ESIS:n jäsenmaksuaan vuonna 2000. Fapricela katsoo, että sen vastuu pitäisi sulkea pois maaliskuusta 2001 lähtien ja että komission olisi otettava huomioon, ettei se osallistunut tosiasiallisesti kartelliin elokuusta 2001 syyskuuhun 2002.

(530)  Päätöksen liitteessä 4 ja 9.2.2.1–9.2.2.5 jaksossa kuvailluista todisteista ilmenee, että 2.12.1998 ja komission suorittamien tarkastusten välisenä aikana Fapricela osallistui säännöllisesti ja jatkuvasti Club Españan kokouksiin ja että sen tapauksesta keskusteltiin sen poissa ollessa. Fapricelan väitettyä kieltäytymistä osallistumasta 28.3.2001 pidettyyn kokoukseen ei voida pitää irtisanoutumisena kartellista (ks. 589 perustelukappale). Fapricela päinvastoin jatkoi osallistumista kartellin kokouksiin vajaa kuukausi myöhemmin (18.4.2001, ks. riidanalaisen päätöksen 529 perustelukappale ja liite 4). Lisäksi se, että Fapricelan väitetään olleen poissa kokouksista lokakuusta 2000 huhtikuuhun 2001, on ristiriidassa päätöksen liitteessä 4 mainittujen todisteiden kanssa, sillä kyseiset todisteet osoittavat Fapricelan osallistuneen 18.10.2000, 23.3.2001, 9.4.2001 ja 18.4.2001 pidettyihin kokouksiin. Fapricela ei ole esittänyt muita seikkoja, jotka osoittavat sen sanoutuneen jossain vaiheessa julkisesti irti kokouksissa sovituista asioista ja näin ollen kartellista (ks. 588 perustelukappale). Fapricela myöntää lisäksi osallistuneensa 9.4.2001 pidettyyn kokoukseen, jossa tehdyllä sopimuksella oli tarkoitus korottaa asiakassegmenttikohtaisia hintoja kesäkuusta 2001 lähtien, sekä osallistuneensa syyskuuhun 2002 saakka säännöllisesti ja jatkuvasti Club Españan kokouksiin. Komissio katsoo näin ollen, että Fapricela osallistui keskeytyksettä Club Españaan 2.12.1998–19.9.2002.”

 B Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

 1. Irtisanoutumista koskevien periaatteiden mieleen palauttaminen

146    Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että kun yrityksen on osoitettu osallistuneen keskenään kilpailevien yritysten välisiin kilpailunvastaisiin kokouksiin, kyseisen yrityksen on esitettävä selvitystä siitä, että sen osallistumisella kyseisiin kokouksiin ei ollut kilpailua rajoittavaa tarkoitusta, osoittamalla ilmoittaneensa kilpailijoilleen, että se osallistui näihin kokouksiin eri tarkoituksessa kuin ne. Jotta yrityksen osallistumista tällaiseen kokoukseen ei voitaisi pitää lainvastaisen aloitteen hiljaisena hyväksymisenä tai kokouksen lopputulokseen sitoutumisena, yrityksen on sanouduttava julkisesti irti tästä aloitteesta siten, että muut osallistujat katsovat sen lopettaneen osallistumisensa, tai ilmoitettava aloitteesta hallintoviranomaisille (ks. tuomio 3.5.2012, Comap v. komissio, C‑290/11 P, Kok., EU:C:2012:271, 74 ja 75 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 7.2.2013, Slovenská sporiteľňa, C‑68/12, Kok., EU:C:2013:71, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

 2. Kolmannen kanneperusteen perusteltavuus

 a) Komission riidanalaisessa päätöksessä esittämien todisteiden mieleen palauttaminen

147    On palautettava mieleen komission riidanalaisessa päätöksessä esittämät todisteet, jotka koskevat Fapricelan osallistumista Club Españaan 18.10.2000–9.4.2001.

148    Komissio ottaa huomioon ensinnäkin Fapricelan osallistumisen 18.10.2000 pidettyyn kokoukseen ja täsmentää siitä seuraavaa:

”Tycsa – –. Punosta koskevasta strategiasta käydyt keskustelut. Yksi portugalilaisten ja espanjalaisten tuottajien kanssa pidetyistä epävirallisista kokouksista, joiden aikana keskusteltiin Emesan mukaan usein hinnoista, myyntirajoituksista ja asiakkaista – –. Myös Arcelor España ym.: kiintiöiden jakaminen: Fapricela 20 prosenttia, Tycsa 40 prosenttia, Emesa 40 prosenttia. Myös myönnettävistä tonnimääristä käyty keskustelu: ’Tréfilunion 3 000 tonnia Portugali… Global, punos = 88 000 tonnia… Fapricela ilmoittaa 300 tonnia /… Espanjassa’ (alkuperäinen teksti espanjaksi).”

149    Tammi- ja helmikuusta 2001 komissio toteaa seuraavaa ilman, että sillä oli käytettävissään osallistujaluettelo:

”Emesan muistiinpanoihin sisältyvissä Pyreneiden niemimaan markkinoilla ensimmäisellä vuosineljänneksellä toteutuneiden langan kokonaismyyntien jäljennöksissä mainittiin seuraavaa: ’Proderac, GSW (Tycsa + TQ), Aceralia (Emesa + Galycas), Socitrel ja Fapricela’ sekä tosiasiallisten myyntien ja sovittujen kiintiöiden väliset erot (’tosiasiallinen prosenttiosuus ja sovittu prosenttiosuus’ – alkuperäinen teksti espanjaksi).”

150    Komissio ei katso Fapricelan osallistuneen 15.3.2001 pidettyyn kokoukseen mutta toteaa kuitenkin seuraavaa:

”Kokouksen aikana jaettiin neljä jäljennöstä, jotka koskivat seuraavia asioita: 1) Proderacin, GSW:n (Tycsan + CTQ:n), Aceralian (Emesan + Galycasin), Socitrelin ja Fapricelan myynnit Pyreneiden niemimaan markkinoilla tammi- ja helmikuussa 2001 – –”

151    Komissio mainitsee 23.3.2001 pidetyn kokouksen yhteydessä ”myös Fapricelaa edustavan” Socitrelin läsnäolon; se toteaa kyseisestä kokouksesta, että ”kun Fapricelan, Tycsan ja Emesan välinen kiista siitä, mikä yritys toimittaa tietylle asiakkaalle, oli ratkaistu, Fapricela ’lupasi noudattaa sopimusta, jolla saavutettiin niin hyviä tuloksia’ (alkuperäinen teksti espanjaksi) (alaviite)” ja että ”lopuksi keskusteltiin Fapricelan, Emesan ja Tycsan punoksen toimituksista ja hinnoista tietyn asiakkaan kohdalla”.

152    Huhtikuusta 2001 komissio toteaa, että ”Tycsalta löytyneessä Espanjassa ja Portugalissa toteutuneita myyntejä koskevassa asiakirjassa (alaviite) mainitaan tammikuulle, helmikuulle, maaliskuulle ja vuoden 2001 koko ensimmäiselle neljännekselle sovittujen Emesan, Galycasin, GSW:n, Socitrelin, Fapricelan ja Proderacin kiintiöiden erot (alaviite)”.

153    On riidatonta, että Fapricela osallistui 9.4.2001 pidettyyn kokoukseen.

 b) Asianosaisten lausumat

154    Fapricela väittää lähinnä

–        sanoutuneensa irti sopimuksesta asteittain lokakuusta 2000 lähtien ja kieltäytyneensä kyseisestä ajankohdasta alkaen julkisesti osallistumasta kokouksiin maaliskuuhun 2001 saakka

–        toimineensa itsenäisesti ja käyneensä kilpailua kyseisenä ajanjaksona, mistä on osoituksena se, että sen myynti lisääntyi 400 prosenttia maaliskuussa 2001

–        jatkaneensa osallistumistaan 9.4.2001 lähtien mutta ainoastaan kartellin muiden jäsenten painostuksesta.

155    Lisäksi se kiistää lähinnä

–        Socitrelin edustaneen sitä 23.3.2001 pidetyssä kokouksessa

–        komission esittämät todisteet,

–        jotka koskevat sitä, että sen hinnoista keskusteltiin tammi- ja helmikuussa 2001

–        jotka koskevat 15. ja 23.3.2001 pidetyissä kokouksissa käytyjen keskustelujen sisältöä,

–        ja väittää, ettei komissio antanut sille tiedoksi tiettyjä todisteita.

156    Fapricela katsoo esittäneensä riittävästi vastanäyttöä kääntääkseen todistustaakan komissiolle.

157    Fapricela moittii lisäksi komissiota siitä, ettei se vastannut riidanalaisessa päätöksessä sen hallinnollisessa menettelyssä esittämiin väitteisiin, ja kiistää myös komission esittämän viitevuoden huomioon otettavan myyntiarvon osalta, kun otetaan huomioon sen väitetty poissaolo kartellista lokakuusta 2000 huhtikuuhun 2001.

158    Komissio kiistää tämän väitteen.

 c) Kantajan puolustautumisoikeuksien loukkaaminen

159    Tarkasteltaessa Fapricelan puolustautumisoikeuksien väitettyä loukkaamista sillä perusteella, ettei komissio antanut sille tiedoksi todisteita, on viitattava edellä 106–109 kohtaan ja muistutettava, että kantaja luopui istunnossa kyseisestä kanneperusteesta.

 d) 18.10.2000 pidetty kokous

160    Unionin yleisen tuomioistuimen esittämien kirjallisten kysymysten johdosta ja uudelleen istunnossa Fapricela myönsi osallistuneensa 18.10.2000 pidettyyn kokoukseen.

161    Lisäksi on todettava, ettei Fapricela esitä mitään todistetta siitä, että se sanoutui julkisesti irti sopimuksesta 18.10.2000 pidetyn kokouksen aikana.

162    Se nimittäin vetoaa yksinomaan kyseisen kokouksen jälkeisiin todisteisiin (hallintomenettelyn asiakirja-aineiston s. 20058–20060, joihin viitataan kannekirjelmän 172 kohdassa, koskevat näet 23.3.2001 pidetyn kokouksen aikana ollutta ”kiistaa”) ja päättelee, että sen ”poissaolo” kokouksista 18.10.2000 pidetyn kokouksen jälkeen 9.4.2001 pidettyyn kokoukseen asti tarkoittaa, että se sanoutui irti kartellista 18.10.2000 pidetystä kokouksesta lähtien.

163    Riidanalaisen päätöksen liitteestä 4 ilmenee lisäksi, että kyseisen kokouksen aikana keskusteltiin punosta koskevasta strategiasta sekä kiintiöiden jakamisesta erityisesti Fapricelalle ja erityisesti sille myönnettävistä tonnimääristä (ks. edellä 148 kohta), eikä kantaja ole esittänyt todisteita, jotka osoittaisivat komission toteamukset vääriksi.

164    Kantajan väitteet on näin ollen hylättävä.

 e) Tammi- ja helmikuussa 2001 pidetyt kokoukset

165    Tammi- ja helmikuussa 2001 pidetyistä kokouksista on todettava, että riidanalaisen päätöksen liitteen 4 mukaan Emesan hallussa olivat tiedot, jotka koskevat eri yritysten, muun muassa Fapricelan, ”Pyreneiden niemimaan markkinoilla ensimmäisellä vuosineljänneksellä toteuttamia langan kokonaismyyntejä” sekä ”tosiasiallisten myyntien ja sovittujen kiintiöiden välisiä eroja”. Liitteessä 4 viitataan hallintomenettelyn asiakirja-aineiston sivuihin 27946, 28544–28549 ja 33622.

166    Ensinnäkin Fapricela väittää, että sivu 27946 on pelkkä sisällötön lehti ja että sille ei ole myönnetty oikeutta tutustua sivuun 33622. Toiseksi sivulla 28544 olevaa taulukkoa, josta ilmenevät tammi-, helmi- ja maaliskuussa 2001 toteutuneiden myyntien tiedot, ei ole kuitenkaan voitu laatia tammi- tai helmikuussa 2001 vaan vasta myöhemmin, ja kyseiseen taulukkoon saattaa sisältyä tietoja, jotka Fapricela toimitti palattuaan Club Españaan. Kolmanneksi sivuilla 28546 ja 28547 on samaa ajanjaksoa koskevia tietoja, joiden laadintapäivää ei ilmoiteta mutta jotka on sijoitettu edellä mainitun jo maaliskuuta koskevia tietoja sisältävän taulukon jälkeen. Neljänneksi maaliskuun myyntiennusteita koskevassa taulukossa (s. 28548), jonka väitetään olevan laadittu 15.3.2001, Fapricelalle merkittiin pienempi myynti kuin asiakirja-aineiston sivulla 28544 olevassa taulukossa. Tämä 15.3.2001 laadittuja ennusteita koskevan luvun ja tosiasiallisesti toteutuneen myyntiluvun välinen ero tukee väitettä, jonka mukaan kantaja oli kyseisenä ajanjaksona sanoutunut irti Club Españasta. Fapricelan mukaan Club Españan osanottajilla ei nimittäin ollut pääsyä Fapricelan tosiasiallisiin myyntitietoihin, ja ne väittivät kyseisten lukujen pienentyneen huomattavasti, mikä voidaan ymmärtää ainoastaan siinä asiayhteydessä, että yritys, joka kieltäytyi osallistumasta Club Españaan, pyrittiin sulkemaan pois markkinoilta.

167    Ensinnäkin on todettava, että sivut 27946 ja 33622 ovat täysin merkityksettömiä tammi- ja helmikuun 2001 osalta, koska kyse on tyhjästä sivusta, jossa on ainoastaan maininta ”notebook”, ja Arcelor Españan, SA:n, Mittal Steel Company NV:n ja sen tytäryhtiöiden sekä Tréfileuropen ja sen tytäryhtiöiden jättämän sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan hakemuksen ensimmäisestä sivusta, jossa ei ole mitään mainintaa tammi- ja helmikuusta 2001.

168    Toiseksi unionin yleisen tuomioistuimen komissiolle esittämiin kirjallisiin kysymyksiin annetusta vastauksesta ilmenee, että hallintomenettelyn asiakirja-aineiston sivut 28544–28549 ovat tosiasiallisesti merkityksellisiä 15.3.2001 pidetyn kokouksen osalta (komission vastauksen 15 kohta). Näin ollen on todettava, että riidanalaisen päätöksen liitteessä 4 viitataan virheellisesti asiakirja-aineiston kyseisiin sivuihin.

169    Kolmanneksi hallintomenettelyn asiakirja-aineiston sivuilla 28544–28549 on erilaisia taulukoita Club Españan jäsenten tammi-, helmi- ja maaliskuun 2001 myynneistä kasvuineen tai laskuineen sekä 15.3.2001 laadittu taulukko (s. 28548) myyntiennusteista.

170    Kuten Fapricela huomauttaa, 15.3.2001 laadittuja myyntiennusteita sisältävä taulukko ja maaliskuun 2001 myyntejä koskeva taulukko (s. 28544) erosivat toisistaan.

171    On kuitenkin todettava, ettei sivuista 28544–28549 voida päätellä, että tammi- ja helmikuussa 2001 pidettiin kokouksia.

172    Voidaan korkeintaan todeta, että arkaluonteiset tiedot, jotka koskevat Fapricelan myyntejä tammi-, helmi- ja maaliskuussa 2001, olivat Emesan hallussa, eikä voida määrittää, milloin se sai kyseiset tiedot. Koska maaliskuulta 2001 on olemassa samanaikaisesti sekä ennusteita sisältäviä taulukoita että muita kuin ennusteita sisältäviä taulukoita, voidaan lisäksi olettaa, että kyseiset tiedot kerättiin tammi- ja helmikuun 2001 jälkeen.

173    Kantaja kuitenkin pitää mahdollisena, että se itse toimitti kyseiset tiedot tarvittaessa palattuaan Club Españaan.

174    Näin ollen on todettava, etteivät komission esittämät todisteet osoita, että kyseiset tiedot toimitettiin Emesalle tammi- ja helmikuussa 2001, vaikka kantaja erittäin todennäköisesti itse toimitti ne muille kartellin jäsenille tarkemmin määrittelemättömänä ajankohtana, joka kuitenkin joidenkin jäsenten mukaan voi sijoittua maaliskuun puoliväliin, koska 15.3.2001 tehtyjä Fapricelan myyntejä koskevat ”ennustetiedot” olivat Emesan hallussa ja sen perusteella, että ne ovat ennusteita, voidaan olettaa, että ne toimitettiin ennen kyseistä päivää.

 f) 15.3.2001 pidetty kokous

175    Ensinnäkin Fapricela kiistää osallistuneensa kyseiseen kokoukseen. On kuitenkin todettava, ettei komissio todennut riidanalaisessa päätöksessä Fapricelan osallistuneen kyseiseen kokoukseen vaan ainoastaan, että kokouksen yhteydessä keskusteltiin Fapricelan arkaluonteisista tiedoista. Fapricelan väitteet on näin ollen hylättävä tehottomina.

176    Toiseksi Fapricela kiistää lähinnä hallintomenettelyn asiakirja-aineiston tiettyjen sellaisten sivujen (33622, 11690, 11691, 11485, 11492, 11493 ja 20061) merkityksellisyyden, joihin viitataan kyseistä kokousta koskevassa riidanalaisen päätöksen liitteessä 4, koska ne eivät koske erityisesti 15.3.2001 pidettyä kokousta.

177    On huomautettava, etteivät sivut 33622, 11690, 11691, 11485, 11492, 11493 ja 20061 nimittäin koske erityisesti 15.3.2001 pidettyä kokousta ja ettei niillä voida osoittaa kyseisessä kokouksessa käytyjen keskustelujen sisältöä.

178    Kolmanneksi Fapricela kiistää lähinnä sen, että sitä koskevat arkaluonteiset tiedot, joista keskusteltiin 15.3.2001 pidetyn kokouksen aikana, (hallintomenettelyn asiakirja-aineiston sivut 20062, 30035 ja 30036) ovat peräisin siltä, ja toteaa, että kyseiset tiedot olivat virheellisiä.

179    Ensimmäiseksi on huomautettava Fapricelan toteavan perustellusti, että hallintomenettelyn asiakirja-aineiston sivulla 20062 olevaa Emesan muistiinpanoista peräisin olevaa mainintaa sen myyntejä koskevista tiedoista edeltävät sanat ”tiedetään, että”.

180    Tällainen maininta ei kuitenkaan sulje pois sitä, että kyseiset tiedot ovat peräisin Fapricelalta (ks. edellä 173 ja 174 kohta).

181    Toiseksi on huomautettava, että hallintomenettelyn asiakirja-aineiston sivuilla 30035 ja 30036 – jotka ovat peräisin Tycsalta – mainitaan Fapricelan myynnit (erityisesti tammi- ja helmikuun 2001 myynnit ja myyntiennusteet maaliskuussa 2001: s. 30036) sekä sille osoitettu kiintiö (s. 30035).

182    Kolmanneksi on otettava huomioon myös hallintomenettelyn asiakirja-aineiston sivut 28544–28549 – Emesan hallussa olleet asiakirjat – jotka mainitaan riidanalaisen päätöksen liitteessä 4 viitattaessa 15.3.2001 pidettyyn kokoukseen.

183    On huomautettava, että Emesan hallussa olleiden taulukoiden ja Tycsan kokouksen aikaisiin muistiinpanoihin sisältyvien taulukoiden luvuissa oli tiettyjä eroja:

–        tammikuu Espanja: Emesa: taulukko s. 28544: 157; taulukko s. 28547: 157; Tycsa s. 30066: 157

–        tammikuu Portugali: Emesa: taulukko s. 28544: 582; taulukko s. 28547: 582; Tycsa s. 30066: 582

–        helmikuu Espanja: Emesa: taulukko s. 28544: 168; taulukko s. 28547: 168; Tycsa s. 30066: 166

–        helmikuu Portugali: Emesa: taulukko s. 28544: 628; taulukko s. 28547: 628; Tycsa s. 30066: 686

–        Emesa: ennuste maaliskuu–15.3.2001 Espanja: taulukko s. 28548: 100; Tycsa: ennuste maaliskuu: s. 30066: 200

–        Emesa: ennuste maaliskuu–15.3.2001 Portugali: taulukko s. 28548: 200; Tycsa: ennuste maaliskuu s. 30066: 600

–        maaliskuu Espanja: Emesa: taulukko s. 28544: 636; Tycsa s. 30066: ei mainintaa

–        maaliskuu Portugali: taulukko s. 28544: 1709; Tycsa s. 30066: ei mainintaa.

184    Yhtäältä on kuitenkin todettava, että tammi- ja helmikuuta koskevat tiedot ovat samanlaisia tai erittäin samankaltaisia ja että niitä on voitu korjata viimeisimpien saatavilla olleiden tietojen perusteella, sillä taulukot on todennäköisesti laadittu etukäteen ja Tycsan muistiinpanoihin sisältyvät tiedot ovat ajantasaiset tiedot.

185    Toisaalta 15.3.2001 pidetystä kokouksesta on todettava, että Emesan hallussa olleisiin taulukoihin ja kokouksen aikaisiin Tycsan muistiinpanoihin sisältyneiden maaliskuun myyntiennusteita koskevien lukujen välisistä eroista ei voida tehdä mitään päätelmiä, koska Fapricela ei joka tapauksessa osallistunut kyseiseen kokoukseen.

186    Mitään ei voida päätellä myöskään siitä, että väistämättä aikaisintaan maaliskuun 2001 lopussa laaditussa taulukossa on kantajan mainitsemia eroja 15.3.2001 tehtyjen Espanjaa ja Portugalia koskevien myyntiennusteiden (hallintomenettelyn asiakirja-aineiston s. 28548) ja maaliskuulle 2001 kirjattujen Espanjan ja Portugalin myyntien (hallintomenettelyn asiakirja-aineiston s. 28544) välillä.

187    Lopuksi on todettava, että 15.3.2001 pidetyn kokouksen aikana keskusteltiin Fapricelan arkaluonteisista ja täsmällisistä tiedoista, joiden virheellisyyttä se ei ole osoittanut.

188    Tällaisessa tilanteessa on todettava, ettei kantaja anna mitään todennäköistä vaihtoehtoista selitystä sille, että Club Españan muilla jäsenillä oli hallussaan sitä koskevia yhtä täsmällisiä tietoja, ja kuten komissio väittää, kaikkein todennäköisin selitys tälle on se, että kantaja saattoi itse toimittaa kyseiset tiedot.

189    Kantaja ei ole näin ollen osoittanut, ettei komission huomioon ottamilla 15.3.2001 pidettyä kokousta koskevilla seikoilla voi olla edes vähäistä todistusarvoa.

 g) 23.3.2001 pidetty kokous

190    Kun tarkastellaan 23.3.2001 pidettyä kokousta, jonka yhteydessä komissio mainitsee ”myös Fapricelaa edustavan” Socitrelin läsnäolon, riidanalaisessa päätöksessä todetaan, että ”kun Fapricelan, Tycsan ja Emesan välinen kiista siitä, mikä yritys toimittaa tietylle asiakkaalle, oli ratkaistu, Fapricela ’lupasi noudattaa sopimusta, jolla saavutettiin niin hyviä tuloksia’ (alkuperäinen teksti espanjaksi) (alaviite)” ja että ”lopuksi keskusteltiin Fapricelan, Emesan ja Tycsan punoksen toimituksista ja hinnoista tietyn asiakkaan kohdalla”.

191    Kantaja kiistää Socitrelin edustaneen sitä ja katsoo lähinnä kyseisen kokouksen pöytäkirjasta ilmenevän, että sen ja Club Españan muiden jäsenten välillä oli erimielisyyttä ja että se siten sanoutui irti Club Españasta.

192    Nämä väitteet on kuitenkin hylättävä.

193    Hallintomenettelyn asiakirja-aineiston sivulla 20060 olevissa Emesan muistiinpanoissa todetaan nimittäin seuraavaa:

”Kokous alkaa, S tarjoutuu ’edustamaan’ T:tä [Fapricelaa], joka kieltäytyi osallistumasta kokoukseen. S päättää soittaa hänelle esittääkseen vilpittömät anteeksipyynnöt Tycsalta ja Emesalta, joiden asenne loukkasi erityisesti Fapricelan johtajaa; hän näyttää hyväksyneen anteeksipyynnöt ja lupaavan noudattaa sopimusta, jolla saavutettiin niin hyviä tuloksia. Hän vakuuttaa, että [J. C] osallistuu seuraaviin kokouksiin.”

194    Tämän kokouksen pöytäkirjan perusteella unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että Fapricelan sekä Emesan ja Tycsan välisen kiistan jälkeen Fapricela päätti olla osallistumatta kokoukseen. S pyrki kuitenkin sovittamaan kyseisten yhtiöiden välisen kiistan. Fapricelan edustaja T, joka oli hyväksynyt Emesan ja Tycsan anteeksipyynnöt, ilmoitti, että Fapricela aikoi noudattaa Club Españan välillä tehtyä sopimusta ja osallistua Club Españan seuraaviin kokouksiin, kuten se tekikin pari viikkoa myöhemmin 9.4.2001 alkaen.

195    Vaikka ei ole mitään syytä katsoa, että Socitrel edusti Fapricelaa virallisesti kyseisessä kokouksessa, on näin ollen hylättävä Fapricelan väite, jonka mukaan sen asenne kokouksen aikana osoitti sen sanoutuneen irti Club Españasta.

 h) 9.4.2001 pidetty kokous

196    On riidatonta, että kantaja osallistui 9.4.2001 pidettyyn kokoukseen, eikä se kiistä osallistuneensa aktiivisesti sen aikana käytyihin keskusteluihin.

197    Fapricela nimittäin ainoastaan toteaa tässä yhteydessä palanneensa Club Españaan mutta pelkästään klubin muiden jäsenten painostuksesta, mitä tarkastellaan jäljempänä 204 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa.

 i) 18.10.2000–9.4.2001 pidettyjä kokouksia koskeva välipäätelmä

198    Unionin yleinen tuomioistuin katsoo komission keräämien todisteiden perusteella,

–        että Fapricela osallistui 18.10.2000 pidettyyn kokoukseen ja että mikään seikka ei osoita sen irtisanoutumista tässä yhteydessä

–        että Fapricela ei osallistunut marras- ja joulukuussa 2000 pidettyihin Club Españan kokouksiin

–        että tammikuun ja 15.3.2001 välillä vaihdettiin Fapricelaa koskevia arkaluonteisia tietoja, että Club Españan muut jäsenet ainakin keskustelivat niistä 15.3.2001 pidetyn kokouksen aikana ja että Fapricela toimitti nämä tiedot todennäköisesti itse

–        että Fapricelan ja kahden muun Club Españan jäsenen välille syntynyt kriisi ratkaistiin 23.3.2001 pidetyssä kokouksessa, jonka yhteydessä Fapricela ilmoitti osallistuvansa seuraaviin kokouksiin

–        että se osallistui uudelleen täysimääräisesti Club Españan kokouksiin 9.4.2001 alkaen.

 j) Kantajan itsenäinen toiminta ja kilpailu 18.10.2000–9.4.2001

199    Kantajan väitteestä, jonka mukaan se toimi itsenäisesti ja kävi kilpailua 18.10.2000–9.4.2001, on todettava, ettei Fapricela esitä mitään todistetta, jolla voitaisiin osoittaa tämän väitteen perusteltavuus.

200    Sen myynti lisääntyi maaliskuussa 2001 tammi- ja helmikuuhun 2001 verrattuna (ks. kannekirjelmän liite VII, s. 33900) ja ylitti ennusteet (ks. kannekirjelmän liite VII, s. 33903).

201    Tämä seikka ei kuitenkaan riitä yksin osoittamaan, että Fapricela oli sanoutunut irti kartellista ja erityisesti noin kuuden kuukauden eli lokakuun 2000 ja 9.4.2001 välisen ajan.

202    Tätä seikkaa on nimittäin arvioitava oikeassa asiayhteydessä – Fapricela oli läsnä 18.10.2000 pidetyssä kokouksessa, sitä koskevia tietoja vaihdettiin vuoden 2001 ensimmäisellä neljänneksellä ja se suostui päättämään sen ja kahden muun Club Españan jäsenen välisen kiistan 23.3.2001 pidetyn kokouksen aikana ja osallistumaan uudelleen seuraaviin kokouksiin, kuten se tekikin 9.4.2001 pidetystä kokouksesta alkaen – ja komission väite, jonka mukaan kyseessä täytyi olla painostuskeino, jotta sen kiintiö saataisiin neuvoteltua suuremmaksi, on todennäköisempi selitys näille seikoille kuin kantajan antama selitys, kun otetaan huomioon 23.3.2001 pidetyn kokouksen tosiasiallinen sisältö (ks. edellä 190–195 kohta).

203    On hylättävä myös kantajan toissijaisesti esittämä väite, jonka mukaan väitetty tahto saada itsenäinen asema ja käydä kilpailua markkinoilla kesti vähintään kuukauden, mikä ei vaikuttanut kovinkaan uskottavalta mutta näyttää sen sijaan vahvistavan komission väitteen, jonka mukaan myynnin lisääntyminen johtui Fapricelan pyrkimyksistä neuvotella kiintiönsä uudelleen.

 k) Väitteet, jotka koskevat kantajan painostamista palaamaan kartelliin

204    On hylättävä myös kantajan väite, jonka mukaan se palasi kartelliin huhtikuussa 2001 ainoastaan kilpailijoidensa painostuksesta.

205    Kantaja ei nimittäin yhtäältä ole esittänyt mitään todistetta väitteensä tueksi.

206    Toisaalta vaikka sen oletettaisiin esittäneen tällaisia todisteita, on joka tapauksessa muistutettava oikeuskäytännöstä ilmenevän, että yritysten harjoittama painostus, jolla pyritään saamaan muut yritykset osallistumaan kilpailuoikeuden rikkomiseen, ei painostuksen suuruudesta riippumatta vapauta kyseessä olevaa yritystä rikkomista koskevasta vastuustaan, ei muuta mitenkään kartellin vakavuutta eikä voi merkitä lieventävää olosuhdetta sakkojen määrää laskettaessa, koska kyseessä oleva yritys olisi voinut paljastaa mahdollisen painostuksen toimivaltaisille viranomaisille ja tehdä niille kantelun (ks. tuomio 19.5.2010, Chalkor v. komissio, T‑21/05, Kok., EU:T:2010:205, 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

 l) Kolmannen kanneperusteen perusteltavuutta koskeva päätelmä

207    Unionin yleinen tuomioistuin katsoo lopuksi käytettävissään olleiden todisteiden perusteella, ettei Fapricela ollut sanoutunut irti Club Españasta 18.10.2000–9.4.2001.

208    On enintään osoitettu, että kyseisenä ajanjaksona ilmeni eripuraa, jossa Fapricela oli osallisena ja joka saatiin ratkaistua 23.3.2001, minkä vuoksi kantaja osallistui säännöllisesti seuraaviin Club Españan kokouksiin.

209    Pelkästään se, että yritys on kokenut ajanjakson, jona kartellissa vallitsi eripura tai kriisi, ei kuitenkaan voi riittää osoittamaan, että se oli sanoutunut irti kartellista (ks. vastaavasti tuomio 5.4.2006, Degussa v. komissio, T‑279/02, Kok., EU:T:2006:103, 127–137 kohta ja tuomio 27.9.2006, Archer Daniels Midland v. komissio, T‑329/01, Kok., EU:T:2006:268, 246–248 kohta).

210    Fapricelan väite, jonka mukaan se oli sanoutunut irti Club Españasta 18.10.2000–9.4.2001, on näin ollen hylättävä.

211    Näin ollen ei voida hyväksyä myöskään kantajan väitettä, joka koskee viitevuotta, joka komission olisi pitänyt ottaa huomioon määrittäessään sakon määrää laskettaessa huomioon otettavaa myyntiarvoa.

212    Lisäksi on todettava, että riidanalaiseen päätökseen sisältyy perustelu, josta ilmenevät syyt, joiden vuoksi komissio hylkäsi kantajan irtisanoutumistaan koskevan väitteen.

213    Muilta osin on palautettava mieleen, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komissiolla ei ole velvollisuutta riidanalaisessa päätöksessä tarkastaa jokaista osapuolten hallinnollisessa menettelyssä esittämää väitettä ja vastata niihin, vaan SEUT 296 artiklan määräysten mukaan sen on selkeästi ja yksiselitteisesti kuvattava päättelynsä siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, ja siten, että toimivaltainen tuomioistuin voi valvoa toimenpiteen laillisuutta (ks. tuomio 27.9.2012, Koninklijke Wegenbouw Stevin v. komissio, T‑357/06, Kok., EU:T:2012:488, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

214    Kolmas kanneperuste on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan.

 IV Ensimmäisen kanneperusteen kolmas osa, joka koskee sopimuksen, johon Fapricela osallistui Club Españan puitteissa, soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden markkinoiden laajuutta

215    Fapricela väittää lähinnä, ettei komissio ole näyttänyt toteen sen osallistumista Club Españaan 2.12.1998–19.9.2002 punosmarkkinoiden osalta, ja kiistää komission esittämät 23.3. ja 7.6.2001 pidettyjä kokouksia koskevat todisteet.

 A Ensimmäisen kanneperusteen kolmannen osan, jonka mukaan kantajan osallistumisesta punosta koskevaan kartelliin yhtäältä 2.12.1998–7.6.2001 tai toissijaisesti 2.12.1998–23.3.2001 ja toisaalta 7.6.2001–19.9.2002 ei ollut esitetty näyttöä, tutkittavaksi ottaminen

216    Komissio toteaa lähinnä, ettei kantajan väitettä, joka koskee sen osallistumattomuutta Pyreneiden niemimaan punoskartelliin, voida ottaa tutkittavaksi, koska se esitettiin vasta vastauskirjelmässä.

217    On huomautettava, että johdanto-osaan sisältyvästä kannekirjelmän 15 kohdasta ja 54 kohdasta, joka koskee Fapricelan osallistumista tai tietoisuutta Club Europesta, ilmenee sattumalta, että kantaja pyrkii omalta osaltaan kyseenalaistamaan myös Pyreneiden sopimuksen kohteena olleet tuotteet.

218    On korostettava, että tämä väite esitetään myös toisen kanneperusteen yhteydessä siltä osin kuin se koskee rikkomisen vakavuuden määrittämistä ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamista (kannekirjelmän 133 ja 145 kohta).

219    Ainoastaan komission tältä osin paremmin jäsennellyn vastauksen perusteella kantaja esitti väitteensä, joka osoittaa sen olevan ensimmäisen kanneperusteen erillinen osa (ks. vastauskirjelmän 49–54 kohta).

220    On muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan 2.5.1991 annetun työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla asian käsittelyn kuluessa ei saa vedota uusiin perusteisiin, elleivät ne perustu asian käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin. Peruste, jolla laajennetaan aikaisemmin – nimenomaisesti tai implisiittisesti – kannekirjelmässä esitettyä perustetta ja jolla on läheinen yhteys tähän perusteeseen, on kuitenkin otettava tutkittavaksi (tuomio 28.4.2010, Gütermann ja Zwicky v. komissio, T‑456/05 ja T‑457/05, Kok., EU:T:2010:168, 199 kohta).

221    Myöskään argumentteja, joiden sisällöllä on läheinen yhteys kannekirjelmässä esitettyyn perusteeseen, ei voida pitää uusina perusteina, ja niiden esittäminen on sallittua vastauskirjelmässä tai istunnossa (ks. vastaavasti tuomio 12.6.1958, Compagnie des hauts fourneaux de Chasse v. korkea viranomainen, 2/57, Kok., EU:C:1958:5).

222    On katsottava, että kun käsiteltävässä asiassa otetaan huomioon kannekirjelmä, Fapricelan vastauskirjelmässä esittämä paremmin jäsennelty väite, joka koskee sen osallistumattomuutta Club Españaan punoksen osalta, ei ole uusi peruste, vaan se sisältyy aiemmin esitetyn väitteen laajentamisen käsitteeseen.

223    Näin ollen ensimmäisen kanneperusteen kolmas osa on otettava tutkittavaksi.

 B Komission riidanalaisessa päätöksessä esittämien todisteiden mieleen palauttaminen

224    Ensinnäkin komissio tukeutuu 23.3.2001 pidetyn kokouksen aikana käytyihin keskusteluihin. Se toteaa seuraavaa:

”Tycsa ja Emesa keskustelivat punoksen myynnistä ja hinnoista, minkä yhteydessä Fapricelan huomautettiin valittaneen, että punoksen myynti oli vaikeaa Espanjassa. Niiden painotettiin vahvistaneen hinnaksi 98 Portugalin escudoa (PTE) kesäkuuhun saakka ja sen jälkeen 102 PTE (alaviite 785). Tycsalta löytyneet itsenäiset käsinkirjoitetut muistiinpanot vahvistavat, että kyseisen kokouksen aikana käytiin tärkeitä keskusteluja (erityisesti asiakaskohtaisista päätetyistä tilauksista ja määristä/hinnoista Portugalissa) (alaviite 786)” (riidanalaisen päätöksen 512 perustelukappale).

225    Toiseksi riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, että 7.6.2001 pidetyn kokouksen ensimmäisessä osassa, joka pidettiin aamupäivällä ja johon Fapricela osallistui, pelkästään neuvoteltiin uudelleen Pyreneiden niemimaan punosmarkkinoista (riidanalaisen päätöksen 515 perustelukappale ja liite 4; komissio viittaa erityisesti hallintomenettelyn asiakirja-aineiston sivuihin 19997 ja 19998 (Emesan toimittamat tiedot) sekä sivuihin 30046 ja 30047 (Tycsan käsinkirjoitetut muistiinpanot)).

226    Kolmanneksi riidanalaisen päätöksen 484 ja 491 perustelukappaleesta ja liitteestä 4 sekä erityisesti 1.6.1993, 20.4.1995, syys-, loka- ja marraskuussa 1995, 3. ja 9.9.1996, 22.1. ja 18.11.1997, joulukuun 1997 lopussa ja 28.1.1998 pidettyihin kokouksiin liittyvistä seikoista ilmenee, että Club Españaan osallistuneet yritykset vaihtoivat alusta alkaen tietoja sekä sopivat punoksen markkinaosuuksien jakamisesta ja hintojen vahvistamisesta.

227    Neljänneksi riidanalaisen päätöksen liitteestä 4 ja erityisesti 14.4. ja 21.9.1999, 8.9., 18.10. sekä 15., 20. ja 22.12.2000, 23.3., 17.5., 18.6. ja 6.7.2001 ja 31.5.2002 pidettyihin kokouksiin liittyvistä seikoista sekä riidanalaisen päätöksen 502, 504, 506, 508, 510, 512, 515–517 ja 521 perustelukappaleesta ilmenee, että ajanjaksona, jona Fapricela osallistui Club Españaan, jatkettiin punosta koskevia neuvotteluja ja sitä koskevien arkaluonteisten tietojen vaihtoa. Erityisesti liitteestä 4 käy ilmi, että Fapricela oli läsnä 8.9.2000 pidetyssä kokouksessa, jonka aikana vahvistettiin punoksen vähimmäishinta vuodelle 2001, ja 18.10.2000 pidetyssä kokouksessa, jonka aikana jaettiin punoksen markkinaosuudet.

 C Ensimmäisen kanneperusteen kolmannen osan perusteltavuus

228    Ensiksi on todettava, että Fapricela kiistää ainoastaan komission esittämät todisteet siltä osin kuin ne koskevat yksinomaan kahta kokousta, jotka pidettiin 23.3. ja 7.6.2001.

229    Se ei kuitenkaan kyseenalaista riidanalaista päätöstä siltä osin kuin se koskee 14.4. ja 21.9.1999, 8.9., 18.10., 15., 20. ja 22.12.2000, 17.5., 18.6. ja 6.7.2001 sekä 31.5.2002 pidettyjen kokousten aikana punoksesta käytyjen keskustelujen sisältöä.

230    On tosin todettava, ettei komissio ilmoita riidanalaisen päätöksen liitteessä 4, ketkä osallistuivat 14.4. ja 21.9.1999, 15., 20. ja 22.12.2000 sekä 31.5.2002 pidettyihin kokouksiin, vaan ainoastaan mainitsee, että niiden yhteydessä keskusteltiin punoksesta.

231    Komissio sen sijaan totesi riidanalaisessa päätöksessä Fapricelan osallistuneen 8.9. ja 18.10.2000 (Fapricela lisäksi vahvisti istunnossa osallistuneensa viimeksi mainittuun kokoukseen), 17.5., 18.6. ja 6.7.2001 pidettyihin kokouksiin. Komissio esittää lisäksi riidanalaisen päätöksen liitteessä 4 mainittuja useita eri todisteita, jotka osoittavat punoksen olleen kyseisten kokousten aikana käytyjen keskustelujen kohteena.

232     Fapricela ei kuitenkaan esitä mitään väitettä kiistääkseen osallistumisensa kyseisiin kokouksiin tai niiden aikana käytyjen keskustelujen sisällön.

233    Toiseksi Fapricela toistaa 23.3.2001 pidetyn kokouksen osalta väitteensä, jonka mukaan se ei osallistunut siihen, ja kiistää Socitrelin edustaneen sitä kokouksessa.

234    Vaikka ei ole mitään perustetta katsoa, että Socitrel edusti Fapricelaa kyseisessä kokouksessa, kyseinen väite on kuitenkin hylättävä edellä 194 ja 195 kohdassa esitetyistä syistä.

235    Riidanalaisen päätöksen liitteestä 4 ja siinä mainituista komission keräämistä todisteista ilmenee lisäksi 23.3.2001 pidetystä kokouksesta seuraavaa:

”Osapuolet keskustelivat myös asiakaskohtaisesti tehdyistä tai tehtävistä, myös punosta koskevista, tarjouksista – –. Lopuksi keskusteltiin Fapricelan, Emesan ja Tycsan punoksen toimituksista ja hinnoista tietyn asiakkaan osalta.”

236    Riidanalaisen päätöksen 512 perustelukappaleessa täsmennetään lisäksi seuraavaa:

”Tycsa ja Emesa keskustelivat punoksen myynnistä ja hinnoista, minkä yhteydessä Fapricelan huomautettiin valittaneen, että punoksen myynti oli vaikeaa Espanjassa. Korostettiin, että ne olivat vahvistaneet hinnaksi 98 PTE kesäkuuhun saakka ja sen jälkeen 102 PTE – –. Tycsalta löytyneet itsenäiset käsin kirjoitetut muistiinpanot vahvistavat, että kyseisen kokouksen aikana käytiin tärkeitä keskusteluja (erityisesti asiakaskohtaisista päätetyistä tilauksista ja määristä/hinnoista Portugalissa) – –”

237    Toisin kuin Fapricela väittää, nämä tiedot eivät siis millään tavoin osoita, ettei se osallistunut punosta koskevaan kartelliin, vaan niiden perusteella voidaan todeta, että erityisesti Fapricelalta peräisin olleita punosta koskevia tietoja vaihdettiin, minkä osoittavat kaksi eri lähdettä, nimittäin Tycsa ja Emesa.

238    Kolmanneksi 7.6.2001 pidetystä kokouksesta on ensin todettava, että kokouksen sisältöä kuvaillaan riidanalaisen päätöksen liitteessä 4 seuraavasti:

”Punosta koskeva kokous aamulla ja lankaa koskeva kokous iltapäivällä. Keskusteltiin Aceralian, Tycsan ja Fapricelan (’Acer, Tyc, Fabr’) kiintiöistä ja hinnoista sekä Tycsalle, Fapricelalle, Aceralialle ja Trefilerías Quijanolle (’Tyc, Fab, Acer, TQ’) osoitetusta asiakkaasta. Lisäksi keskusteltiin julkisia töitä koskevan asiakaskunnan jakamisesta.

Aamupäivä: Kolme osallistunutta yritystä neuvottelevat sopimuksensa uudelleen ja jakavat Pyreneiden niemimaan punosmarkkinat. Fapricelan kiintiö suurenee (20 prosentista, 18.10.2000) 25 prosenttiin kahden muun konsernin kustannuksella [pienentyminen (40 prosentista, 18.10.2000) 37,5 prosenttiin]. Asiakaskunnan jakamista koskeva yksityiskohtainen keskustelu, jonka yhteydessä laadittiin luettelo esivalmistettujen komponenttien pääasiallisista tuottajista Portugalissa ja Espanjassa niiden punoksen kulutuksen perusteella (suuruusjärjestyksessä) ja yksilöitiin kyseisten tuottajien nykyinen toimittaja / nykyiset toimittajat (/kuluttajat), jotta voitiin jakaa asiakkaat Tycsan, Emesan ja Fapricelan välillä. Asiakaskunnan jakamista tiettyihin sellaisiin hankkeisiin koskevan erityisen jakamistavan täytäntöönpano, joissa tarvitaan suuri määrä punosta ja joista vastaa eri yritysten muodostama konsortio (alkuperäinen teksti espanjaksi): UTES (’Unión Temporal de Empresas’): UTES:n ensimmäisen tarjouspyynnön voitti Fapricela tietyllä vahvistetulla hinnalla tonnia kohti, koska muut tarjosivat korkeampia hintoja; toinen tarjous myönnettiin keinotekoisesti Tycsalle, kolmas Emesalle, ja tämä sarja toistui peräjälkeen. Lisäksi todetaan seuraavaa: ’Proderacin on toimitettava luettelo asiakkaistaan tai muuten sen kanssa ei jaeta mitään tietoja’ (alkuperäinen teksti espanjaksi).”

239    Ensimmäiseksi on todettava, ettei Fapricela kiistä osallistuneensa kyseiseen kokoukseen.

240    Toiseksi komission keräämillä todisteilla (GSW:ltä, Tycsalta/Celsalta, Emesalta ja Galycasilta peräisin olevat asiakirjatodisteet) voidaan osoittaa, että kokouksessa käsiteltiin punosta aamulla ja lankaa iltapäivällä ja että Fapricela osallistui kokoukseen osaan, jossa keskusteltiin punoksesta.

241    Kolmanneksi on huomautettava, että vastatessaan komission väitteisiin kantaja ainoastaan toteaa, ettei sen osallistuminen kyseiseen kokoukseen voi riittää osoittamaan sen osallistumista kyseessä olevien markkinoiden kartelliin ennen kyseistä päivämäärää ja sen jälkeen.

242    On kuitenkin todettava, ettei Fapricela kiellä, että kyseisen kokouksen aikana vaihdettiin sitä koskevia arkaluonteisia tietoja.

243    Neljänneksi komissio esittää perustellusti, että ajanjaksona, jona Fapricela osallistui Club Españaan, jatkettiin keskeytyksettä sopimuksia tai yhdenmukaistettuja menettelytapoja ja punosta koskevien arkaluonteisten tietojen vaihtoa (se viittaa tältä osin riidanalaisen päätöksen liitteeseen 4 ja erityisesti 14.4. ja 21.9.1999, 15., 20. ja 22.12.2000 ja 31.5.2002 pidettyjä kokouksia koskeviin seikkoihin sekä riidanalaisen päätöksen 502, 504, 506, 508, 510, 512, 515–517, 521 ja 530 perustelukappaleeseen).

244    Edellä esitetyn perusteella unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että on olemassa riittävän tarkkojen ja yhtäpitävien todisteiden kokonaisuus, joka osoittaa, että osallistuessaan Club Españaan Fapricela – toisin kuin se väittää – osallistui myös muun muassa punosta koskevaan sopimukseen tai yhdenmukaistettuun menettelytapaan kokonaisuudessaan.

245    Ensimmäisen kanneperusteen kolmas osa on näin ollen hylättävä.

 V Toinen kanneperuste, joka koskee suhteellisuusperiaatteen, yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja rangaistusten henkilökohtaisuutta koskevan periaatteen loukkaamista

 A Riidanalaisen päätöksen mieleen palauttaminen

246    Riidanalaisen päätöksen 949 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(949) – – Socitrelin, Proderacin, Fapricelan ja Fundian osalta, joista Socitrel, Proderac ja Fapricela olivat osallistuneet vain Club [Españaan] (joka kattaa yksinomaan Espanjan ja Portugalin) ja Fundia vain Addtekia koskevaan ’koordinointiin’ ja joiden oli osoitettu tienneen yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta rikkomisesta vasta erittäin myöhäisessä rikkomisen vaiheessa (17.5.2001 ja 14.5.2001, ks. 12.2.2.4 jakso), komissio ottaa huomioon rajoitetumman maantieteellisen soveltamisalan määrittäen osan myynnin arvosta. Tilanne on erilainen Club [Españan] muiden osanottajien (Emesa/Galycas, Tycsa / Trefilerías Quijano) osalta, jotka osallistuivat samanaikaisesti kartellin eri tasoihin ja/tai joiden oli osoitettu tienneen yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta rikkomisesta jo selvästi aiemmassa vaiheessa. Samoin Club Italian osanottajien osalta tilanne on erilainen kuin Socitrelin, Proderacin ja Fapricelan tilanne, koska Club Italian maantieteellinen soveltamisala on laajalti päällekkäinen yleiseurooppalaisten sopimusten maantieteellisen soveltamisalan kanssa ja näin ollen selvästi Club [Españan] maantieteellistä soveltamisalaa (Espanja ja Portugali) laajempi.”

247    Riidanalaisen päätöksen 953 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(953) Kun otetaan huomioon nyt käsiteltävän asian erityisolosuhteet, edellä käsitellyt arviointiperusteet suhteessa rikkomisen luonteeseen (ks. 19.1.3.1 jakso) ja maantieteellinen soveltamisala (ks. 19.1.3.3 jakso), huomioon otettavan osuuden myynnistä on oltava 16 prosenttia Fundian osalta, 18 prosenttia Socitrelin, Fapricelan ja Proderacin osalta ja 19 prosenttia kaikkien muiden yritysten osalta.”

248    Riidanalaisen päätöksen 987 ja 988 perustelukappaleessa todetaan lisäksi seuraavaa:

”(987) Fapricela [– – vetoaa] myös rajalliseen osallistumiseen[sa] kartelliin ja [viittaa] osallistumiseen[sa] rajalliseen määrään kokouksia ja/tai kartellin kokouksiin osallistumisen[sa] keskeytymiseen useina ajanjaksoina. Fapricela toteaa lisäksi, ettei se ole harjoittanut koordinointitoimintaa.

(988)          Komissio huomauttaa, että Fapricela osallistui järjestelmällisesti yli 30:een Club [Españjan] kokoukseen vuosina 1998–2002, joiden aikana se osallistui täysimääräisesti kiintiöiden ja asiakkaiden jakamista koskeviin järjestelyihin sekä hintojen vahvistamiseen ja vaihtoi arkaluonteisia kaupallisia tietoja muiden Club [Españan] osanottajien kanssa, kuten se itse myönsi. Vuonna 2001 Fapricela nimenomaisesti myös ’lupasi noudattaa sopimuksia, joilla saavutettiin niin hyviä tuloksia’, osoittaen näin olevansa tyytyväinen kartelliin kiistan ratkaisemisen jälkeen (ks. 509 perustelukappale). Näin ollen ei voida katsoa, että Fapricelalla oli vuoden 2006 suuntaviivoissa tarkoitettu huomattavan vähäinen asema tai vuoden 1998 suuntaviivoissa tarkoitettu passiivinen tai seurailijan asema, vaikka se ei koskaan toiminut koordinoijana. Kuten jo 527 perustelukappaleessa ja sitä seuraavissa perustelukappaleissa ja erityisesti 530 perustelukappaleessa todettiin, Fapricelan väite, jonka mukaan se keskeytti osallistumisensa kartelliin tiettyinä ajanjaksoina, on ristiriidassa todisteiden kanssa.”

249    Lopuksi riidanalaisesta päätöksestä ilmenee Fapricelan huomattavan vähäisestä asemasta seuraavaa:

”(1016) – – Fapricela ilmoittaa ainakin kerran onnistuneensa saamaan Emesan asiakkaan itselleen soveltamalla alhaisempaa hintaa kuin Emesa.– – ja Fapricela viittaavat myös konflikteihin kartellin muiden jäsenten kanssa – –

– –

(1018)          Komissio huomauttaa aluksi, että valtaosa esitetyistä todisteista koostuu lähinnä tiedoista, jotka on vahvistanut ainoastaan ne esittänyt yritys. Satunnainen huijaaminen vahvistettujen hintojen ja/tai myönnettyjen asiakkaiden suhteen ei sellaisenaan missään tapauksessa osoita, ettei yksi osapuoli olisi pannut täytäntöön kartellisopimuksia. Sisäiset konfliktit, kilpailu ja huijaus ovat ominaisia kaikille kartelleille etenkin, jos ne ovat pitkäkestoisia (ks. myös 604 ja 680 perustelukappale). Se, ettei yksi yritys ole noudattanut tiettyjä sopimuksia, ei siis tarkoita, ettei se ole soveltanut mitään kartellisopimusta ja että se on käynyt täysimääräistä kilpailua markkinoilla.

(1019)          Kartellisopimusten soveltaminen varmistettiin tarkastusjärjestelmällä (ks. 9.1.6, 9.2.1.7 ja 9.2.2.5 jakso) ja kilpailijoiden kesken erittäin tiheästi pidetyillä kartellin kokouksilla, joiden aikana vaihdettiin säännöllisesti luottamuksellisia tietoja, joiden avulla osapuolet pystyivät vertailemaan lukujaan sekä sopimaan kiintiöistä, hinnoista ja asiakaskunnan jakamisesta ja/tai tarkistamaan niitä. On selvää, että – – Fapricela – – [osallistui] kaikkien muiden tämän päätöksen adressaattien tavoin säännöllisesti kokouksiin, joissa keskusteltiin hinnoista, kiintiöistä ja asiakkaista sekä valvottiin niitä (ks. myös päätöksen 9 ja 14 jakso sekä liitteet 2, 3 ja 4) – –

– –

(1022)          Lopuksi on selvää, ettei yksikään osapuoli ole osoittanut tosiasiassa jättäneensä soveltamatta rikkomiseen liittyviä sopimuksia ja käyneensä käytännössä kilpailua markkinoilla tai ainakaan selvästi ja huomattavasti laiminlyöneensä velvoitteita, joilla kartelli pantiin täytäntöön, siinä määrin, että se olisi häirinnyt kartellin toimintaa. Tästä seuraa, ettei mitään lieventävää seikkaa voida ottaa huomioon soveltamatta jättämisen tai huomattavan vähäisen aseman perusteella.

(1023)          Komissio on kuitenkin valmis hyväksymään, että Proderacilla ja Tramella oli vähäinen osuus rikkomisessa. Tämä johtuu siitä, että kyseiset osanottajat toimivat kartellin reuna-alueella, niillä oli vähemmän yhteyksiä kartellin muihin osanottajiin ja ne osallistuivat rikkomiseen ainoastaan vähäisessä määrin.”

 B Alustavat huomautukset

250    Fapricelan kirjelmiin sisältyy pitkiä selvityksiä väitetystä vuoden 2006 suuntaviivojen rakenteellisesta puutteesta, mikä johtaa lähinnä siihen, että pienille yrityksille (jotka keskittyvät yhteen tuotteeseen) määrätään ankarampia seuraamuksia kuin suurille yrityksille (jotka valmistavat useita tuotteita).

251    Kun Fapricelalta tiedusteltiin istunnossa vastauskirjelmän 57 kohdan merkitystä, se kuitenkin vahvisti, ettei se aio kiistää vuoden 2006 suuntaviivojen lainmukaisuutta vaan ainoastaan sen, että komissio sovelsi niitä käsiteltävässä asiassa.

252    Toinen kanneperuste jakautuu näin ollen kahteen osaan, joista ensimmäinen koskee sakon suhteettomuutta ja eri seikkojen jättämistä huomioon ottamatta vahvistettaessa rikkomisen vakavuutta ja varoittavan vaikutuksen varmistamiseksi sovellettavaa lisäsummaa ja toinen yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista.

 C Toisen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee sakon suhteettomuutta ja eri seikkojen jättämistä huomioon ottamatta vahvistettaessa rikkomisen vakavuutta ja varoittavan vaikutuksen varmistamiseksi sovellettavaa lisäsummaa

 1. Periaatteiden mieleen palauttaminen

253    On palautettava mieleen, että vuoden 2006 suuntaviivoissa todetaan seuraavaa:

”13. Määrittääkseen sakon perusmäärän komissio käyttää sellaisten rikkomiseen suoraan tai epäsuorasti liittyvien tavaroiden tai palveluiden myyntiarvoa, jotka yritys on myynyt Euroopan talousalueen (ETA) alueella sijaitsevalla asian kannalta merkityksellisellä maantieteellisellä alueella. Komissio käyttää yleensä lähtökohtana yrityksen myyntiä sen ajanjakson viimeisenä täytenä vuotena, jona yritys osallistui rikkomiseen – –

– –

19. Sakon perusmäärä lasketaan osuutena myyntiarvosta, joka määritetään rikkomisen vakavuuden perusteella ja kerrotaan niiden vuosien lukumäärällä, joina rikkominen tapahtui.

20. Kunkin rikkomistyypin vakavuus arvioidaan tapauskohtaisesti kaikkien tapauksessa merkityksellisten seikkojen perusteella.

21. Sakon perusmäärässä huomioon otettava osuus myyntiarvosta on yleensä enintään 30 prosenttia.

22. Päättäessään, olisiko tietyssä tapauksessa otettava huomioon asteikon ala- vai yläpäähän sijoittuva osuus myyntiarvosta, komissio ottaa huomioon tiettyjä tekijöitä, kuten rikkomisen luonne, kaikkien osapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus, rikkomisen maantieteellinen ulottuvuus ja se, onko rikkominen toteutunut käytännössä.

23. Hinnoista sopimisesta, markkinoiden jakamisesta ja tuotantorajoituksista tehdyt horisontaaliset sopimukset, jotka ovat yleensä salaisia, kuuluvat luonteeltaan vakavimpiin kilpailunrajoituksiin. Tällaisista sopimuksista on määrättävä kilpailupolitiikan mukaan ankaria seuraamuksia. Kyseisten rikkomisten tapauksessa huomioon otettava osuus myynnistä sijoittuu sen vuoksi yleensä asteikon yläpäähän.”

254    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sakkojen suuruutta määritettäessä on otettava huomioon kaikki tekijät, jotka voivat vaikuttaa kilpailusääntöjen rikkomisten vakavuuden arviointiin, kuten kunkin rikkomisen osapuolen käyttäytyminen ja se vaara, joka tällaisista kilpailusääntöjen rikkomisista aiheutuu unionin tavoitteiden toteuttamiselle. Jos useampi yritys on rikkonut kilpailusääntöjä, on tutkittava kunkin yrityksen osallistumiseen liittyvä rikkomisen suhteellinen vakavuus (ks. tuomio 8.7.1999, Hercules Chemicals v. komissio, C‑51/92 P, Kok., EU:C:1999:357, 110 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja edellä 90 kohdassa mainittu tuomio Cimenteries CBR ym. v. komissio, EU:T:2000:77, 4949 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

255    Arvioitaessa kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta ja tarvittaessa sakon määrittämistä on otettava huomioon se, ettei yritys ole osallistunut kaikkiin kartellin muodostaviin seikkoihin, tai sen vähäinen osuus niillä osa-alueilla, joihin se on osallistunut (tuomio 8.7.1999, komissio v. Anic Partecipazioni, C‑49/92 P, Kok., EU:C:1999:356, 90 kohta; edellä 86 kohdassa mainittu tuomio Aalborg Portland ym. v. komissio, EU:C:2004:6, 86 kohta ja edellä 135 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Verhuizingen Coppens, EU:C:2012:778, 45 kohta).

256    Lisäksi on palautettava mieleen, että kartelliin osallistuneille yrityksille määrättävien sakkojen määrän laskemisen yhteydessä yritysten erilainen kohtelu on olennainen osa komissiolle alalla kuuluvan toimivallan käyttämistä. Komissio voi harkintavaltansa rajoissa vahvistaa seuraamuksen tapauskohtaisesti kyseessä olevien yritysten käyttäytymisen ja ominaispiirteiden perusteella taatakseen kussakin tapauksessa unionin kilpailuoikeuden sääntöjen täyden tehokkuuden (ks. tuomio 12.11.2009, SGL Carbon v. komissio, C‑564/08 P, Kok., EU:C:2009:703, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 5.12.2013, Caffaro v. komissio, C‑447/11 P, Kok., EU:C:2013:797, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

257    Lisäksi suhteellisuusperiaate edellyttää, ettei toimielinten säädöksillä, päätöksillä ja muilla toimenpiteillä ylitetä niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista niillä tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseksi ja tähän soveltuvaa. Sakkojen määrän laskemisen yhteydessä rikkomisten vakavuus on osoitettava lukuisten seikkojen perusteella, eikä millekään näistä seikoista pidä antaa sellaista merkitystä, joka olisi suhteeton verrattuna muihin arvioinnissa huomioon otettaviin seikkoihin. Suhteellisuusperiaate edellyttää tässä yhteydessä, että komissio vahvistaa sakon suhteessa rikkomisen vakavuuden arvioimiseksi huomioon otettuihin seikkoihin ja että se soveltaa näitä seikkoja tältä osin johdonmukaisesti ja objektiivisesti perustellulla tavalla (ks. tuomio 27.9.2006, Jungbunzlauer v. komissio, T‑43/02, Kok., EU:T:2006:270, 226–228 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja edellä 220 kohdassa mainittu tuomio Gütermann ja Zwicky v. komissio, EU:T:2010:168, 264 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

 2. Toisen kanneperusteen ensimmäisen osan perusteltavuus

258    Fapricela esittää useita väitteitä tukeakseen toisen kanneperusteensa ensimmäistä osaa, joka koskee sakon suhteettomuutta ja eri seikkojen jättämistä huomioon ottamatta vahvistettaessa rikkomisen vakavuutta ja varoittavan vaikutuksen varmistamiseksi sovellettavaa lisäsummaa.

259    Ensinnäkin Fapricela väittää olevansa yritys, jonka kartelliin osallistuminen kesto oli kaikkein lyhyin.

260    Yhtäältä rikkomisen kestoa ei kuitenkaan pidä sekoittaa sen vakavuuteen (asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohta), ja toisaalta on todettava, ettei komissio tehnyt virhettä vahvistaessaan kantajan Club Españaan osallistumisen kestoksi 2.12.1998–19.9.2002.

261    Toiseksi kantaja toteaa, että sen osallistuminen rajoittui Pyreneiden niemimaahan.

262    On kuitenkin todettava, että komissio otti kyseisen seikan asianmukaisesti huomioon, sillä se otti myynnin arvon perusteella huomioon ainoastaan Fapricelan Pyreneiden niemimaalla toteuttamat myynnit (ks. edellä 246 kohta).

263    Kolmanneksi kantaja väittää, ettei sen vähäistä asemaa otettu huomioon. Se toteaa lisäksi, että sillä oli ainoastaan passiivinen eikä johtava asema kartellissa, toisin kuin muilla Pyreneiden niemimaan yrityksillä, kuten Tycsalla ja Emesalla. Sillä ei siis ole koskaan ollut koordinointitehtävää, toisin kuin esimerkiksi Tycsalla, ja se kävi edelleen kilpailua markkinoilla.

264    Komissio kuitenkin hylkäsi kantajan tätä koskevat väitteet riidanalaisen päätöksen 988 ja 1019–1022 perustelukappaleessa, ja on todettava, ettei Fapricela osoita vastauskirjelmässään millään tavalla, että kyseiset arvioinnit olisivat virheellisiä.

265    Tämä väite ei näin ollen voi menestyä.

266    Neljänneksi kantaja väittää, että sillä oli vuonna 2001 kolmanneksi pienin liikevaihto riidanalaisen päätöksen adressaateista, mutta sille määrätty sakko oli seitsemänneksi suurin.

267    Tämä seikka ei kuitenkaan vaikuta sakon määrään, sillä sakon perusmäärää määrittäessään komissio ei ota huomioon yrityksen liikevaihtoa vaan pelkästään sellaisten rikkomiseen suoraan tai epäsuorasti liittyvien tavaroiden myyntiarvon, jotka yritys on myynyt ETA:n alueella sijaitsevalla asian kannalta merkityksellisellä maantieteellisellä alueella.

268    Viidenneksi Fapricela väittää palanneensa Club Españaan vasta myöhäisessä vaiheessa.

269    On kuitenkin todettava, että komissio otti tämän seikan huomioon sen syyksi katsotun rikkomisen kestossa.

270    Kuudenneksi Fapricelan mielestä ei ole otettu huomioon, ettei se osallistunut yhtä moneen kokoukseen kuin muut kartellin jäsenet.

271    Tämä väite kuitenkin sekoittuu olennaisilta osin väitteeseen, joka koskee Fapricelan väitettyä vähäistä asemaa Club Españassa ja joka ei voi menestyä edellä 263–265 kohdassa esitetyistä syistä.

272    Lisäksi on todettava, että Fapricela osallistui yli 30 kokoukseen ajanjaksona, jona se osallistui Club Españaan.

273    Sillä, ettei Fapricela ollut läsnä kaikissa kartellin kokouksissa sen syyksi katsottuna rikkomisajanjaksona, ei ole tältä osin merkitystä, koska sen on osoitettu osallistuneen jatkuvasti rikkomiseen 2.12.1998–19.9.2002.

274    Seitsemänneksi Fapricelan väite, jonka mukaan se ei osallistunut punosta koskevaan kartelliin tiettynä ajanjaksona, sisältyy ensimmäisen kanneperusteen kolmanteen osaan, joka on hylättävä perusteettomana (edellä 244 kohta).

275    Kahdeksanneksi kantajan väitteestä, jonka mukaan se ei osallistunut 23.3.2001 pidettyyn kokoukseen ja oli sanoutunut irti kartellista lokakuusta 2000 huhtikuuhun 2001, on muistutettava, että sitä on pidettävä perusteettomana (ks. edellä 210 kohta).

276    Yhdeksänneksi Fapricela väittää, ettei sopimuksia pantu täytäntöön, että kartellin jäsenet kävivät hintasotaa ja että markkinoilla vallitsi ankara kilpailutilanne, mistä ovat osoituksena sen äärimmäisen pienet voittomarginaalit rikkomisajanjaksona.

277    Tätä väitettä ei voida kuitenkaan hyväksyä.

278    On nimittäin muistutettava, että salaiset kartellit ovat usein perusolemukseltaan sellaisia, että niitä ympäröi epäluulon ilmapiiri. Tällaisen ilmapiirin olemassaolo ei kuitenkaan vaikuta välttämättä kartellin todelliseen vaikutukseen (tuomio 27.9.2006, Roquette Frères v. komissio, T‑322/01, Kok., EU:T:2006:267, 172 ja 174 kohta).

279    Komissio muistuttaa tässä yhteydessä, että sisäiset konfliktit, kilpailu ja huijaus ovat ominaisia kaikille kartelleille etenkin, jos ne ovat pitkäkestoisia.

280    On kuitenkin todettava, ettei kantaja ole esittänyt vähäisintäkään näyttöä tukeakseen väitteitään, jotka koskevat sitä, etteivät Club Españan jäsenet tai se itse panneet sopimuksia täytäntöön, ja Club Españassa sen syyksi katsottuna rikkomisajanjaksona vuosina 1998–2002 käytyä hintasotaa.

281    Todisteet ja erityisesti kyseisenä ajanjaksona käytyjen keskustelujen sisältö, sellaisena kuin se ilmenee riidanalaisesta päätöksestä ja erityisesti sen liitteestä 4, ovat päinvastoin osoituksena jatkuvasta koordinoinnista, joka käsitti myös Fapricelan.

282    Se, että kartellin jäsenet ovat ajoittain ottaneet etäisyyttä järjestelyihin, ei myöskään tarkoita, etteivät ne ole panneet kartellisopimuksia täytäntöön. Yritys, joka kilpailijoidensa kanssa harjoittamastaan yhteistoiminnasta huolimatta noudattaa jokseenkin itsenäistä politiikkaa markkinoilla, voi yksinkertaisesti yrittää käyttää kartellia hyväkseen (tuomio 14.5.1998, Cascades v. komissio, T‑308/94, Kok., EU:T:1998:90, 230 kohta).

283    Mitkään varmennetut ja todistusvoimaiset kirjanpitoasiakirjat eivät myöskään millään tavoin tue Fapricelan vahvistetun kannekirjelmän 147 kohdassa voittomarginaaleistaan esittämiä numerotietoja, eivätkä kyseiset numerotiedot osoita, ettei se osallistunut sopimuksiin, joista sitä moititaan, tai ettei se ollut pannut niitä täytäntöön.

284    Kymmenenneksi Fapricela väittää lähinnä, ettei se ole koskaan osallistunut kartellin yleiseurooppalaiseen ulottuvuuteen eikä ollut tietoinen siitä, mikä vaikuttaa sen syyksi katsotun rikkomisen vakavuuteen.

285    On palautettava mieleen, että ensimmäisen kanneperusteen kaksi ensimmäistä osaa on hyväksyttävä, koska kantajan ei ole osoitettu tienneen Club Europesta.

286    Vahvistaessaan erityisesti Fapricelan, Proderacin ja Socitrelin rikkomisen vakavuusasteeksi 18 prosenttia komissio otti kuitenkin nimenomaan huomioon, että kyseiset kolme Club Españan jäsenyritystä saivat tietää myöhään kartellin yleiseurooppalaisesta ulottuvuudesta.

287    Näin ollen on todettava, että komissio teki virheen Fapricelan kohdalla.

288    Sama pätee varoittavan vaikutuksen varmistamiseksi sovellettavaan lisäsummaan, joka vahvistetaan riidanalaisessa päätöksessä viittaamalla ja tukeutumalla rikkomisen vakavuutta koskevaan perusteluun (ks. riidanalaisen päätöksen 962 perustelukappale).

 D Toisen kanneperusteen toinen osa, joka koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista

289    Yhtäältä kantaja väittää lähinnä, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu, koska komissio ei myöntänyt sille vastaavanlaista alennusta kuin Arcelorille ja Ori Martinille toisen muutospäätöksen yhteydessä.

290    Toisaalta Fapricela väittää, että kyseistä periaatetta loukattiin myös ensinnäkin siksi, että sitä kohdeltiin samalla tavoin kuin Socitrelia ja Proderacia, vaikka sen tilanne eroaa näiden kahden yrityksen tilanteesta, toiseksi siksi, että sille myönnettiin ainoastaan 1 prosentin alennus vakavuuden perusteella suhteessa muihin yrityksiin – erityisesti Emesaan ja Tycsaan –, joiden osalta rikkomisen vakavuudeksi vahvistettiin 19 prosenttia, vaikka kaikki tähän luokkaan kuuluvat yritykset syyllistyivät huomattavasti vakavampaan rikkomiseen kuin Fapricela, ja kolmanneksi siksi, että sitä olisi pitänyt kohdella lievemmin kuin Fundiaa, joka osallistui sopimukseen, joka koski huomattavasti suurempaa asiakasta, nimittäin Addtekia, kuin asiakkaat, joita koskevaan sopimukseen se itse osallistui.

291    On huomautettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tapauksia ei kohdella eri tavalla eikä erilaisia tilanteita kohdella samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella (ks. tuomio 3.5.2007, Advocaten voor de Wereld, C‑303/05, Kok., EU:C:2007:261, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

292    Ensimmäisestä väitteestä on todettava, että syyt, joiden vuoksi toinen muutospäätös tehtiin – eli kartelliin osallistuneen tytäryhtiön liikevaihdon huomioon ottaminen konsernin liikevaihdon sijaan sovellettaessa enimmäismäärää, joka on 10 prosenttia liikevaihdosta – eivät voi johtaa Fapricelalle määrätyn sakon lieventämiseen, sillä se ei ole samankaltaisessa tilanteessa kuin Arcelor, SLM tai Ori Martin, koska toinen yritys ei ostanut sitä rikkomisajanjakson päätyttyä.

293    Fapricela ei näin ollen voi näissä olosuhteissa väittää, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu.

294    Toisesta väitteestä on aluksi huomautettava, että komissio määritteli riidanalaisessa päätöksessä (953 perustelukappale) seuraavat kolme luokkaa vakavuuden määrittämistä varten käyttäen perusteina rikkomisen luonnetta (939–945 perustelukappale), yhteistä markkinaosuutta (946 perustelukappale) ja kartellin maantieteellistä ulottuvuutta (947–949 perustelukappale):

–        16 prosentin luokka, johon kuuluu ainoastaan Fundia ja jota perustellaan sillä, että kyseinen yritys osallistui ainoastaan Addtekia koskevaan ”koordinointiin” (939 perustelukappale)

–        18 prosentin luokka, jota perustellaan seuraavilla kahdella edellytyksellä: osallistuminen pelkästään Club Españaan ja myöhäisen tietoisuuden saaminen kartellin yleiseurooppalaisesta ulottuvuudesta; tähän kategoriaan kuuluvat Socitrel, Proderac ja kantaja (949 perustelukappale)

–        19 prosentin luokka, johon kuuluvat kaikki muut kartelliin osallistuneet yritykset (953 perustelukappale).

295    Ensinnäkin on todettava, ettei Fapricelan tilannetta voida verrata Fundian tilanteeseen, koska Fundian katsottiin olevan vastuussa lähinnä ainoastaan yhden ainoan asiakkaan, nimittäin Addtekin, myyntien ”koordinoinnin” perusteella, kun Fapricela taas osallistui rikkomiseen, jolle oli ominaista markkinoiden jakaminen (kiintiöiden vahvistaminen), asiakaskunnan jakaminen ja hintojen horisontaalinen vahvistaminen Pyreneiden niemimaan markkinoilla.

296    Toiseksi Emesa ja Tycsa osallistuivat aktiivisesti Club Zurichiin (toinen vuodesta 1992 ja toinen vuodesta 1993 alkaen) ja Club Europeen, kun taas Fapricela ei osallistunut kumpaankaan.

297    Emesan ja Tycsan sekä kantajan luokkien prosenttiosuuksissa on tosin vain pieni ero, mutta on muistutettava, että vuoden 2006 suuntaviivojen 21 kohdan mukaan sakon perusmäärässä huomioon otettava osuus myyntiarvosta on enintään 30 prosenttia ja että kyseisten suuntaviivojen 23 kohdan mukaan hinnoista sopimisesta, markkinoiden jakamisesta ja tuotantorajoituksista tehdyt horisontaaliset sopimukset, jotka ovat yleensä salaisia, kuuluvat luonteeltaan vakavimpiin kilpailunrajoituksiin ja että tällaisista sopimuksista on määrättävä kilpailupolitiikan mukaan ankaria seuraamuksia. Kyseisten rikkomisten tapauksessa huomioon otettava osuus myynnistä sijoittuu sen vuoksi yleensä asteikon yläpäähän.

298    Käsiteltävässä asiassa on kuitenkin todettava, että kun otetaan huomioon riidanalaisen päätöksen 939 perustelukappaleessa kuvaillun rikkomisen luonne (markkinoiden jakaminen / kiintiöiden vahvistaminen, asiakaskunnan jakaminen ja hintojen horisontaalinen vahvistaminen), komission huomioon ottama rikkomiseen syyllistyneen luokan vakavuusaste sijoittuu asteikon (15–30 prosenttia) alapäähän, minkä vuoksi siinä on pieni ero toiseen luokkaan, jossa rikkomisen ominaispiirteinä ovat samoin hintojen vahvistamista, markkinoiden jakamista ja tuotannon rajoittamista koskevat horisontaaliset sopimukset.

299    Lisäksi on todettava, että komissio erotti objektiivisten seikkojen perusteella toisistaan luokan, johon kuuluvat erityisesti Emesa ja Tycsa, ja luokan, johon kuuluvat Socitrel, Fapricela ja Proderac.

300    Kantaja ei näin ollen voi vedota yhdenvertaisen kohtelun loukkaamiseen pelkästään sen perusteella, että näiden kahden komission huomioon ottaman vakavuusasteen välillä on näin pieni ero.

301    Kolmanneksi Fapricelaan, Socitreliin ja Proderaciin sovellettiin kuitenkin 18 prosentin vakavuusastetta 19 prosentin sijaan sillä perusteella, että ne osallistuivat pelkästään Club Españaan ja saivat tietää kartellin yleiseurooppalaisesta ulottuvuudesta myöhäisessä vaiheessa.

302    On kuitenkin muistutettava, ettei Fapricelan ole osoitettu tienneen kartellin yleiseurooppalaisesta ulottuvuudesta (ks. edellä ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen ja toinen osa).

303    Komissio ei näin ollen voinut sisällyttää Fapricelaa samaan luokkaan Socitrelin ja Proderacin kanssa.

304    Toisen kanneperusteen toinen osa on näin ollen hyväksyttävä.

305    Kantajan väite, jonka mukaan Socitrel osallistui kartelliin kauemmin, on kuitenkin hylättävä muilta osin, koska tämä tekijä on otettava huomioon rikkomisen keston laskennassa eikä sen vakavuuden arvioinnissa.

306    Tämä pätee myös kokousten, joihin Socitrel osallistui, määrään, koska tämä tekijä ei vaikuta kummankaan yrityksen tekemän rikkomisen jatkettuun luonteeseen (ks. edellä 273 kohta).

 E Välipäätelmä

307    Edellä esitetyn perusteella on hyväksyttävä toinen kanneperuste ja näin ollen todettava, että sakon perusmäärän määrittämisessä on tehty virhe.

308    Riidanalaisen päätöksen 2 artikla on näin ollen kumottava osittain siltä osin kuin siinä määrätään sakko Fapricelalle.

[– –]

 VI Ensimmäinen täydentävä kanneperuste, joka koskee Fapricelan puolustautumisoikeuksien loukkaamista, olennaisten muotomääräysten rikkomista ja perustelujen puuttumista

 A Riidanalaisen päätöksen mieleen palauttaminen

400    Ensimmäisen muutospäätöksen yhteydessä komissio täydensi riidanalaisen päätöksen 935 perustelukappaletta lisäämällä siihen taulukon, josta ilmenevät eri yritysten kohdalla huomioon otetut myynnin arvot. Fapricelan osalta kyseisen taulukon 6 kohdassa todetaan seuraavaa: ”Fapricela: 16.6.2009 annettu vastaus: 2.12.1998–19.9.2002: [Fapricelan kohdalla huomioon otettu myynnin arvo]”.

 B Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

401    Ensinnäkin siltä osin kuin kyseinen kanneperuste sekoittuu osittain istunnossa esitettyyn kanneperusteeseen, joka koskee sitä, ettei ensimmäistä muutospäätöstä annettu tiedoksi kantajalle, minkä vuoksi sen puolustautumisoikeuksia loukattiin, on viitattava unionin yleisen tuomioistuimen edellä tämän tuomion 79–82 kohdassa esittämiin arviointeihin.

402    Toiseksi on korostettava, että ensimmäisellä muutospäätöksellä komissio korjasi alkuperäiseen päätökseen sisältyneet aineelliset virheet mutta ei muuttanut Fapricelalle määrätyn sakon määrää.

403    Komission tekemän Fapricelaa koskevan korjauksen tavoitteena oli lisäksi täsmentää riidanalaisessa päätöksessä myynnin arvo, jonka Fapricela oli ilmoittanut komissiolle 16.6.2009 antamassaan vastauksessa.

404    Kantaja myös myönsi istunnossa, että komissio oli laskenut sakon perusmäärän alkuperäisessä päätöksessä ottaen huomioon Fapricelan myynnin arvon, johon sisältyi Fapricelan toteuttaman punosmyynnin arvo.

405    Se ei näin ollen voi väittää, ettei se ennen ensimmäistä muutospäätöstä ymmärtänyt sitä, että punoksen myyntiarvo sisällytettiin sakon määrän laskennassa huomioon otettuun myyntiarvoon.

406    Alkuperäisen päätöksen perustelujen puuttumista koskeva väite on siten hylättävä tältä osin.

407    Kolmanneksi ensimmäiseen muutospäätökseen sisältyy perustelu, jonka perusteella voidaan ymmärtää virheet, jotka komissio aikoi korjata, ja siinä ilmoitetaan selkeästi muutokset, jotka se tekee alkuperäiseen päätökseen. Myös väite, joka koskee ensimmäisen muutospäätöksen perustelujen puuttumista, on siten tältä osin täysin perusteeton.

408    Neljänneksi siinäkin tapauksessa, että Fapricela pyrkii väittämään, ettei sitä kuultu ennen kahden muutospäätöksen tekemistä, minkä vuoksi sen puolustautumisoikeuksia loukattiin hallinnollisessa menettelyssä, on todettava ensinnäkin, että kantajaa kuultiin ennen alkuperäisen päätöksen tekemistä asetuksen N:o 1/2003 säännösten mukaisesti, toiseksi, että ensimmäisessä muutospäätöksessä tehtiin ainoastaan aineellisia korjauksia alkuperäiseen päätökseen, kolmanneksi, että kantaja ei ilmoita, millä tavoin kuuleminen komission sen itsensä sille hallinnollisessa menettelyssä toimittamien tietojen perusteella korjaamista seikoista olisi muuttanut riidanalaisen päätöksen sisältöä tai parantanut sen puolustautumismahdollisuuksia, (tuomio 18.6.2013, Fluorsid ja Minmet v. komissio, T‑404/08, Kok., EU:T:2013:321, 110 kohta) ja neljänneksi, että Fapricelalle määrätyn sakon määrää ei muutettu ensimmäisellä eikä toisella muutospäätöksellä.

409    On totta, että toisella muutospäätöksellä muutettiin kahdelle yritykselle, Arcelorille ja Ori Martinille, määrätyn sakon määrää.

410    On todettava, että syyt, joiden vuoksi toinen muutospäätös tehtiin – eli kartelliin osallistuneen tytäryhtiön liikevaihdon huomioon ottaminen konsernin liikevaihdon sijaan sovellettaessa enimmäismäärää, joka on 10 prosenttia liikevaihdosta – eivät koskeneet millään tavoin Fapricelaa, jonka tilanne oli täysin erilainen.

411    Se ei näin ollen voi näissä olosuhteissa väittää, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu, eikä vaatia oikeutta tulla kuulluksi etukäteen.

412    Samoista syistä on hylättävä myös sen väitteet, jotka koskevat kontradiktorisen periaatteen tai hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista, koska toisella muutospäätöksellä tehdyt muutokset eivät koskeneet niitä.

413    Viidenneksi kantajalla oli joka tapauksessa oikeus mukauttaa kanneperusteitaan ja vaatimuksiaan kummankin muutospäätöksen tekemisen jälkeen, ja se käytti tätä oikeutta kahteen otteeseen, minkä vuoksi se ei voi väittää, että kyseisillä päätöksillä loukattiin sen puolustautumisoikeuksia.

414    Ensimmäinen täydentävä kanneperuste on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan.

 VII Riidanalaisen päätöksen 3 artiklaa koskeva kumoamisvaatimus

415    Kantaja vaatii, että riidanalaisen päätöksen 3 artikla kumotaan.

416    Tämä vaatimuksen osa on kuitenkin hylättävä siltä osin kuin riidanalaisen päätöksen 3 artiklan 1 kohdan tarkoituksena on velvoittaa yritykset, jotka eivät ole vielä lopettaneet rikkomista, lopettamaan se. Kantaja kuitenkin väittää lopettaneensa rikkomisen syyskuussa 2002. Kanteen nostamispäivänä kantajalla ei näin ollen ollut intressiä saada kumottua tämä riidanalaisen päätöksen säännös.

417    Päätöksen 3 artiklan 2 kohdan tavoitteena on lisäksi, etteivät päätöksen adressaatteina olevat yritykset uusi rikkomista. Edellä esitetystä seuraa kuitenkin, että Fapricela syyllistyi rikkomiseen ja että sille on määrättävä tämän perusteella seuraamuksia, mikä oikeuttaa velvoittamaan sen olemaan uusimatta rikkomista.

418    Riidanalaisen päätöksen 3 artiklan kumoamista koskeva vaatimus on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan siten, että se on osittain jätettävä tutkimatta ja osittain hylättävä perusteettomana.

 VIII Unionin yleiselle tuomioistuimelle annetun täyden harkintavallan käyttö

 A Komission soveltaman sakon määrän laskentatavan mieleen palauttaminen

419    Komission soveltamista Fapricelalle määrätyn sakon määrän laskentaa koskevista tekijöistä on muistutettava seuraavaa:

–        vuonna 2001 toteutuneen jänneteräksen, mukaan lukien vaijerien ja punosten, myynnin arvo (a)

–        osuus myynnin arvosta (b): 18 prosenttia

–        vuosien määrä (keston perusteella sovellettava kerroin) (c): 3,75

–        lisäsummaan sovellettava prosenttiosuus (d): 18 prosenttia

–        kokonaisperusmäärä: [(a) x (b) x (c)] + [(a) x (d)]

–        korotus raskauttavien seikkojen perusteella: ei

–        alennus raskauttavien seikkojen perusteella: ei

–        kokonaisperusmäärä (muuttumaton):

–        liikevaihdon 10 prosentin enimmäismäärän soveltaminen: 8 874 000 euroa

–        alennus soveltamalla sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevaa järjestelmää: ei

–        alennus sen perusteella, ettei yritys pysty maksamaan sakkoa, ottaen huomioon erityiset sosioekonomiset olosuhteet: ei

–        sakon lopullinen määrä: 8 874 000 euroa.

 B Periaatteiden mieleen palauttaminen

420    Unionin yleiselle tuomioistuimelle asetuksen N:o 1/2003 31 artiklassa SEUT 261 artiklan mukaisesti annettu täysi harkintavalta, joka merkitsee enemmän kuin pelkkää laillisuusvalvontaa, jota harjoitettaessa voidaan vain hylätä kumoamiskanne tai kumota kanteen kohteena oleva toimi, tarkoittaa sitä, että tämä tuomioistuin voi korvata komission arvioinnin omalla arvioinnillaan ja siis muuttaa riidanalaista toimea jopa silloin, kun sitä ei kumota, ja myös ottaa huomioon kaikki tosiseikat muuttaakseen esimerkiksi sakon määrää silloin, kun sen käsiteltäväksi saatetaan kysymys sakon määrästä (ks. vastaavasti tuomio 8.2.2007, Groupe Danone v. komissio, C‑3/06 P, Kok., EU:C:2007:88, 61 ja 62 kohta ja tuomio 3.9.2009, Prym ja Prym Consumer v. komissio, C‑534/07 P, Kok., EU:C:2009:505, 86 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

421    Lisäksi asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohdan mukaan sakon suuruutta määrättäessä on otettava huomioon sekä rikkomisen vakavuus että sen kesto.

422    Oikeuskäytännössä on todettu, että sakkojen suuruuden määrittämiseksi on otettava huomioon kilpailusääntöjen rikkomisen kesto ja kaikki muut tekijät, jotka voivat vaikuttaa kilpailusääntöjen rikkomisten vakavuuden arviointiin, kuten kunkin yrityksen käyttäytyminen, kunkin yrityksen osuus yhdenmukaistetun menettelytavan luomisessa, hyöty, jonka ne ovat saaneet näistä menettelytavoista, yritysten koko, kyseisten tavaroiden arvo sekä se vaara, joka tällaisista kilpailusääntöjen rikkomisista aiheutuu unionin tavoitteiden toteuttamiselle (ks. tuomio 8.12.2011, Chalkor v. komissio, C‑386/10 P, Kok., EU:C:2011:815, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

423    Unionin tuomioistuin on myös todennut, että huomioon on otettava objektiivisia tekijöitä, kuten kilpailunvastaisten menettelytapojen sisältö ja kesto, niiden lukumäärä ja intensiteetti, asianomaisten markkinoiden laajuus ja valtion talouselämän perusteille aiheutunut vahinko. Selvityksessä on otettava huomioon myös vastuussa olevien yritysten suhteellinen merkitys ja markkinaosuus sekä mahdollinen kilpailusääntöjen rikkomisen uusiminen (edellä 422 kohdassa mainittu tuomio Chalkor v. komissio, EU:C:2011:815, 57 kohta).

424    Tästä kysymyksestä on huomautettava, että kun unionin yleinen tuomioistuin vahvistaa sakon määrän, kyseessä ei ole mikään täsmällinen aritmeettinen laskutoimitus. Unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään ole sidottu komission laskutoimituksiin eikä suuntaviivoihin silloin, kun se käyttää täyttä harkintavaltaansa, vaan sen on suoritettava oma arviointinsa ottaen huomioon kaikki asiaan liittyvät seikat (ks. tuomio 12.12.2007, BASF ja UCB v. komissio, T‑101/05 ja T‑111/05, Kok., EU:T:2007:380, 213 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

 C Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

425    Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohdasta seuraa, että määritettäessä Fapricelan osallistumisesta rikkomiseen määrättävän sakon suuruutta käsiteltävässä asiassa on otettava huomioon sekä rikkomisen vakavuus että sen kesto, ja rangaistusten yksilöllisyyden periaatteen mukaan seuraamuksessa on otettava huomioon kunkin rikkojan tilanne suhteessa rikkomiseen.

426    Fapricelan syyksi on katsottava sen keskeytynyt osallistuminen pelkästään Club Españaan, sillä Fapricelan ei ole osoitettu tienneen Club Europesta (ks. ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen ja toinen osa, edellä 130 ja 142 kohta).

427    Fapricelan rikkominen kesti 2.12.1998–19.9.2002, sillä Fapricelan ei ole osoitettu sanoutuneen irti Club Españasta 18.10.2000–9.4.2001 (ks. edellä 207 kohta).

428    Fapricelan rikkomisen vakavuudesta on aluksi muistutettava, että komissio katsoi virheellisesti Fapricelan tienneen, vaikkakin myöhään, kartellin yleiseurooppalaisesta ulottuvuudesta (ks. edellä 130 kohta).

429    Tätä arviointiperustetta ei näin ollen voida ottaa huomioon arvioitaessa Fapricelan rikkomisen objektiivista vakavuutta.

430    Fapricela ei näin ollen ole syyllistynyt yhtä vakavaan rikkomiseen kuin Socitrel ja Proderac, joihin komissio rinnasti sen (riidanalaisen päätöksen 953 perustelukappale).

431    Fapricelan rikkominen on kuitenkin vakavampi kuin Fundian. Riidanalaisesta päätöksestä nimittäin ilmenee, että Fundia osallistui ainoastaan yhdelle ainoalle asiakkaalle, Addtekille, tehtyjen myyntien ”koordinointiin” (riidanalaisen päätöksen 935 ja 953 perustelukappale), kun taas samasta päätöksestä ilmenee, että Fapricela osallistui useita muita asiakkaita koskevaan ”koordinointiin”.

432    Huomioon otettavan myynnin arvon osalta on viitattava komission riidanalaisessa päätöksessä huomioon ottamaan myynnin arvoon, joka sisältää punoksen, koska Fapricelan on osoitettu osallistuneen myös punosta koskevaan sopimukseen Club Españan puitteissa (ks. edellä 244 kohta). Komissio otti lisäksi perustellusti huomioon Fapricelan ainoastaan Espanjassa ja Portugalissa toteuttamat myynnit (riidanalaisen päätöksen 949 perustelukappale).

433    Unionin yleisen tuomioistuimen ei tarvitse ottaa huomioon mitään lieventävää tai raskauttavaa seikkaa eikä muutakaan erityistä olosuhdetta. Se, että kantaja osallistui ainoastaan Club Españaan, ilmenee nimittäin jo siinä, että huomioon otettiin pelkästään sen Espanjassa ja Portugalissa toteuttamat myynnit.

434    Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, ettei Fapricelalle määrättävä sakko voi olla alle 17 000 000 euroa.

435    Sovellettaessa asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa säädettyä 10 prosentin enimmäismäärää Fapricelalle määrättävä sakko voi kuitenkin olla enintään 8 874 000 euroa.

436    Näissä olosuhteissa unionin yleinen tuomioistuin päättää, että Fapricelalle määrättävän sakon määräksi on vahvistettava 8 874 000 euroa, joka on asianmukainen määrä, kun otetaan huomioon kantajan rikkomisen luonne, kesto ja vakavuus.

 Oikeudenkäyntikulut

437    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 3 kohdassa määrätään, että jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, kukin asianosainen vastaa omista kuluistaan. Unionin yleinen tuomioistuin voi kuitenkin päättää, että asianosainen vastaa omista kuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan suhteellinen osuus vastapuolen kuluista, jos tämä on perusteltua asiassa ilmenneiden seikkojen vuoksi.

438    Käsiteltävän asian olosuhteiden perusteella on päätettävä, että kukin asianosainen vastaa omista kuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamismenettelystä (asia COMP/38.344 – Jänneteräs) 30.6.2010 annettu komission päätös K(2010) 4387 lopullinen, sellaisena kuin se on muutettuna 30.9.2010 annetulla komission päätöksellä K(2010) 6676 lopullinen ja 4.4.2011 annetulla komission päätöksellä K(2011) 2269 lopullinen, kumotaan siltä osin kuin siinä todetaan, että Fapricela – Indústria de Trefilaria, SA on rikkonut SEUT 101 artiklan 1 kohdan määräyksiä osallistuessaan paitsi kyseisten määräysten rikkomiseen Pyreneiden niemimaan markkinoilla myös sisämarkkinat kattaneeseen kartelliin myöhemmin Euroopan talousalueella (ETA), ja määrättiin sille 8 874 000 euron suuruinen sakko.

2)      Fapricela – Indústria de Trefilarialle määrättävän sakon määräksi vahvistetaan 8 874 000 euroa.

3)      Kanne hylätään muilta osin.

4)      Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Frimodt Nielsen Dehousse Collins

Julistettiin Luxemburgissa 15 päivänä heinäkuuta 2015.

Allekirjoitukset

* Oikeudenkäyntikieli: portugali.

1 –      Tästä tuomiosta esitetään vain kohdat, joiden julkaisemista unionin yleinen tuomioistuin pitää aiheellisena.