EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(ensimmäinen jaosto)

26 päivänä maaliskuuta 2015

Asia F‑124/13

CW

vastaan

Euroopan parlamentti

Henkilöstö – Virkamiehet – Kumoamiskanne – Henkilöstösääntöjen 12 a artikla – Työpaikkakiusaamista ja työpaikkakiusaamisen ehkäisemistä käsittelevän neuvoa-antavan komitean sisäiset säännöt – Henkilöstösääntöjen 24 artikla – Avustamispyyntö – Ilmeisten arviointivirheiden puuttuminen – Työpaikkakiusaamista ja työpaikkakiusaamisen ehkäisemistä käsittelevän neuvoa-antavan komitean tehtävä ja oikeudet – Virkamies saattaa omaehtoisesti asian komitean käsiteltäväksi – Vahingonkorvauskanne

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa CW vaatii virkamiestuomioistuinta yhtäältä kumoamaan Euroopan parlamentin 8.4.2013 tekemän päätöksen, jolla se hylkäsi avustamispyynnön, jonka kantaja oli esittänyt esimiestensä häneen väitetysti kohdistaman työpaikkakiusaamisen vuoksi ja toisaalta velvoittamaan parlamentin maksamaan hänelle vahingonkorvausta.

Ratkaisu:      Kanne hylätään. Euroopan parlamentti vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan puolet CW:n oikeudenkäyntikuluista. CW vastaa puolesta omia oikeudenkäyntikulujaan.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstökanne – Kannetta edeltävä hallinnollinen valitus – Hylkäävä päätös – Siinä esitettyjen perusteluiden huomioon ottaminen

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

2.      Virkamiehet – Hallinnolle kuuluva avustamisvelvollisuus – Soveltamisala – Ulottuvuus – Rajat

(Henkilöstösääntöjen 24 artikla)

3.      Virkamiehet – Työpaikkakiusaaminen – Käsite – Toiminta, jonka tarkoitus tai vaikutus on asianomaisen uskottavuuden tai hänen työolojensa heikentäminen – Käytöksen toistuvuuden vaatimus – Käytöksen tahallisuuden vaatimus – Ulottuvuus – Kiusaajan pahantahtoisen aikomuksen vaatimusta ei ole

(Henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohta)

4.      Virkamiehet – Työpaikkakiusaaminen – Käsite – Kielikurssihakemuksen hylkääminen, joka ei merkitse työpaikkakiusaamista

(Henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohta)

5.      Virkamiehet – Työpaikkakiusaaminen – Käsite – Tehtävien uudelleenjärjesteleminen yksikössä, joka ei merkitse työpaikkakiusaamista

(Henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohta)

6.      Virkamiehet – Työpaikkakiusaaminen – Käsite – Esimiehen asianomaiselle osoittamassa tiedoksiannossa käyttämä sarkastinen sävy, joka ei merkitse työpaikkakiusaamista – Virkamiehen käytöksen huomioon ottaminen

(Henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohta)

7.      Virkamiehet – Työpaikkakiusaaminen – Käsite – Valvonta, jota yksikön edustaja kohdistaa työryhmän kokousten yhteydessä saatuihin tietoihin ennen tietojen jakamista yksikössä, ei merkitse työpaikkakiusaamista

(Henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohta)

8.      Virkamiehet – Työpaikkakiusaaminen – Käsite – Virkamiehelle annetut ohjeet esittää yksikönpäällikölleen anteeksipyyntö koko yksikölle osoitetussa sähköpostiviestissä, eivät merkitse työpaikkakiusaamista

(Henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohta)

9.      Virkamiehet – Työpaikkakiusaaminen – Käsite – Virkamiehen ammatillisten taitojen arviointi, jonka on tehnyt hänestä kielteisiä arvioita esittänyt työtoveri, ei merkitse työpaikkakiusaamista

(Henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohta)

10.    Virkamiehet – Työpaikkakiusaaminen – Käsite – Useiden tapahtumien kokonaisarviointi

(Henkilöstösääntöjen 11 artikla, 12 a artiklan 3 kohta ja 24 artikla)

11.    Virkamiehet – Hallinnolle kuuluva avustamisvelvollisuus – Täytäntöönpano työpaikkakiusaamista koskevissa asioissa – Asianomaisella ei ole velvollisuutta saattaa asiaa työpaikkakiusaamista käsittelevälle neuvoa-antavalle komitealle ennen avustamispyynnön tekemistä

(Henkilöstösääntöjen 12 a artikla ja 24 artikla)

12.    Virkamiehet – Hallinnolle kuuluva avustamisvelvollisuus – Täytäntöönpano työpaikkakiusaamista koskevissa asioissa – Hallinnon harkintavalta – Päätös hylätä avustamispyyntö ilman hallinnollista tutkimusta – Pyynnön esittäjän esittämien seikkojen ja hallinnon tiedossa olleiden seikkojen huomioon ottamisen hyväksyttävyys

(Henkilöstösääntöjen 12 a artikla ja 24 artikla)

1.      Koska oikeudenkäyntiä edeltävä menettely on luonteeltaan kehittyvä, valituksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen sisältyvät perustelut on otettava huomioon myös tutkittaessa kantajalle vastaisen alkuperäisen toimen laillisuutta, sillä näiden perustelujen oletetaan olevan samat kuin viimeksi mainitun toimen perustelut.

(ks. 33 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: tuomio Mocová v. komissio (F‑41/11, EU:F:2012:82, 21 kohta)

2.      Mitä tulee henkilöstösääntöjen 24 artiklan soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa toteutettaviin toimenpiteisiin, toimielin voi toteuttaa kurinpitoseuraamuksia sellaisia virkamiehiä vastaan, joita vastaan on nostettu työpaikkakiusaamista koskeva kantelu, olivat nämä oletetun uhrin esimiehiä tai eivät, tai päättää siirtää heidät toisiin tehtäviin vain jos määrätyt asian selvittämistoimet ovat osoittaneet varmuudella, että virkamiehet, joita asia koskee, ovat käyttäytyneet tavalla, joka on vahingoittanut yksikön moitteetonta toimintaa tai toisen virkamiehen arvokkuutta tai mainetta.

(ks. 40 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio Katsoufros v. yhteisöjen tuomioistuin (55/88, EU:C:1989:409, 16 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio Dimitriadis v. tilintarkastustuomioistuin (T‑294/94, EU:T:1996:24, 39 kohta) ja tuomio Schmit v. komissio (T‑144/03, EU:T:2005:158, 108 kohta)

3.      Työpaikkakiusaaminen määritellään ”sopimattomaksi käytökseksi”, joka ilmenee ensimmäiseksi käytöksenä, puheina, tekoina, eleinä tai kirjoituksia, joiden esiintyminen on ”pysyvää, toistuvaa tai järjestelmällistä”, mikä merkitsee, että työpaikkakiusaaminen on käsitettävä menettelynä, joka väistämättä jatkuu ajallisesti, ja se edellyttää toistuvia tai jatkuvia toimia, jotka ovat ”tahallisia” eivätkä ”epähuomiossa” tapahtuneita. Toiseksi jotta tällaisen käytöksen, puheiden, tekojen, eleiden tai kirjoitusten voidaan katsoa kuuluvan tähän käsitteeseen, niiden vaikutuksena on oltava ollut henkilön persoonan, ihmisarvoon taikka fyysiseen tai henkiseen koskemattomuuteen kohdistuneet vahingot.

Näin ollen ei edellytetä, että tällaisen käytöksen, puheiden, tekojen, eleiden ja kirjoitusten tarkoituksena on ollut loukata jonkun henkilön persoonaa, ihmisarvoa taikka fyysistä tai henkistä koskemattomuutta. Toisin sanoen työpaikkakiusaaminen voi olla tapahtunut, vaikkei kiusaaja olisi tarkoittanut teoillaan loukata uhrin ihmisarvoa tai heikentää tahallaan hänen työolojaan. Jo se riittää, että hänen toimistaan on objektiivisesti aiheutunut tällaisia seurauksia, siltä osin kuin ne ovat olleet tahallisia.

(ks. 41 ja 42 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: tuomio Cantisani v. komissio (F‑71/10, EU:F:2012:71, 89 kohta) ja tuomio CQ v. parlamentti (F‑12/13, EU:F:2014:214, 76 kohta ja 77 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

4.      Työpaikkakiusaamista ei merkitse se, että esimies puoltaa alaisensa hakemusta saada osallistua kielikurssille ja että toimivaltainen yksikkö tämän jälkeen hylkää hakemuksen.

Työpaikan ulkopuolella, osittain tai kokonaan työajalla järjestettäville, toimielimen maksamille kielikursseille osallistumista koskevien hakemusten tarkastelu kuuluu nimittäin henkilöstökoulutuksesta vastaavalle yksikölle, joka tutkii hakemusasiakirjat valitakseen budjetin tarjoamien mahdollisuuksien puitteissa ne henkilöt, jotka täyttävät edellytykset, jotka toimielin on asettanut yksikön edun perusteella.

Vaikka yksikönpäälliköltä voidaan kohtuudella odottaa, että hän tuntee yleisellä tasolla asiaan sovellettavat säännöt, häneltä ei voida edellyttää, että hän kykenee määrittelemään tai ennakoimaan, täyttääkö hänen alaisensa koulutushakemus hyväksymisedellytykset.

(ks. 51 ja 52 kohta)

5.      Yksikönpäällikön päätös siirtää yhdeltä hänen alaiseltaan pois jokin työtehtävä voidaan ilmoittaa osastokokouksessa ilman, että se sellaisenaan merkitsee työpaikkakiusaamiseksi määriteltävän teon.

Samalla tavoin esimiesten päätös siirtää virkamieheltä väliaikaisesti pois tiettyjä hänen toissijaisia työtehtäviään ei sellaisenaan muodosta näyttöä työpaikkakiusaamisesta eikä sitä mitenkään voida luonnehtia toimivallan väärinkäytöksi.

(ks. 64 ja 105 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: tuomio K v. parlamentti (F‑15/07, EU:F:2008:158, 38 kohta)

6.      Tahattomat puheet ja eleet, vaikka ne voivat vaikuttaa epäsopivilta, eivät kuulu henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohdan soveltamisalaan.

Näin ollen virkamiehen ja johtajan välinen kokous, jossa virkamiehen yksikönpäällikkö oli läsnä, voi helposti vaikuttaa puolueettoman ja järkevän tarkkailijan näkökulmasta esimiesten viimeiseltä yritykseltä saada loppumaan vaikea tilanne, jossa asianomainen virkamies suoltaa jatkuvasti sähköpostiviestejä, erityisesti kun suurin osa viesteistä on lähetetty sellaiseen aikaan, joka tavallisesti käytetään työntekoon tai kun jatkuvat ristiriidat haittaavat yksikön toimintaa.

Mitä tulee virkamiehen väitteeseen, jonka mukaan johtaja ilmoitti hänelle suullisesti, että yksikönpäällikkö on aina oikeassa ja että häntä on kuunneltava, sen lisäksi, että on esitettävä näyttöä, jonka avulla voidaan määritellä tällaisen ilmoituksen todenmukaisuus, äänensävy ja sisältö, hallinnon toiminnalle on joka tapauksessa ominaista, että esimiehet voivat päättää kysymyksistä, jotka liittyvät muun muassa kokousten pöytäkirjojen hyväksymiseen tai siihen, mitä viestintämenetelmiä hallinnollisen yksikön työntekijöiden välillä on suosittava erityisesti tilanteissa, joissa tapahtuu selvää ylikuumenemista, joka ruokkii henkilöiden välisiä ristiriitoja.

Lisäksi jopa sellaisessa tilanteessa, jossa asianomaisen virkamiehen esimiesten lähettämien sähköpostiviestien sävy vaikuttaa melko tiukalta, voidaan esimiesten mahdollisesti raivostuneita reaktioita pitää tietyissä olosuhteissa kuitenkin anteeksiannettavina kun otetaan huomioon virkamiehen käytös.

Lisäksi sillä, että yksikönpäällikkö lähettää virkamiehelle sähköpostiviestin, jonka sisältö on virkamiehen mukaan sarkastinen, ei ylitetä kohtuullisen arvostelun rajoja erityisesti kun asianomainen virkamies on osoittautunut kinastelunhaluiseksi ja taipuvaiseksi kiistelemään hänen ja esimiehensä välisestä erimielisyydestä.

(ks. 66, 72, 73, 94 ja 97 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio Fonzi v. komissio, 27/64 ja 30/64 (EU:C:1965:73, 640 kohta)

Virkamiestuomioistuin: tuomio CW v. parlamentti (F‑48/13, EU:F:2014:186, 123 kohta) ja tuomio CQ v. parlamentti (EU:F:2014:214, 95 kohta)

7.      Yksikönpäällikön päätös tutustua tietoihin, joita yksikön edustaja keräsi erään työryhmän kokouksissa, ennen niiden levittämistä koko yksikölle, ei merkitse työpaikkakiusaamista. Yksikönpäälliköllä on nimittäin oikeus tehdä tällainen päätös, joka on täysin ymmärrettävä kun otetaan huomioon uhka, jota virheellisten tietojen levittäminen voi merkitä yksikön moitteettomalle toiminnalle ja joka on sitäkin suurempi sellaisen vastikään nimitetyn henkilön tapauksessa, joka on vasta-alkaja tässä tehtävässä.

(ks. 77 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: tuomio CQ v. parlamentti (EU:F:2014:214, 102–104 kohta)

8.      Mitä tulee tosiseikkoihin, jotka liittyvät työpaikkakiusaamisen vuoksi tehtyyn kanteluun, kun asianomainen on yksikön kokouksessa aiheettomasti asettanut julkisesti kyseenalaiseksi suoran esimiehensä eli yksikönpäällikön auktoriteetin ja uskottavuuden ja kun hän on yksikönpäällikölle osoittamassaan sähköpostiviestissä, jonka hän lähetti kopiona yksikön kaikille työntekijöille, esittänyt yksikönpäällikölle uusia moitteita, on katsottava, että johtajan määräys, jolla hän pyrki saamaan asianomaisen esittämään samalle yleisölle anteeksipyynnön, ei ylitä sen harkintavallan rajoja, joka hänellä on yksikköjensä hallinnoinnissa. Erityisesti kun otetaan huomioon tämä yksikönpäällikön perusteeton kyseenalaistaminen yksikössä hänen esimieheensä eli johtajaan nähden, tämä viimeksi mainittu voi vastaavasti vaatia, että asianomaisen yksikönpäällikölle jo esittämä anteeksipyyntö osoitetaan myös yksikön työntekijöille.

Kun otetaan huomioon myös se seikka, että johtaja, joka kirjallisesti ehdotti anteeksipyynnön sisältävän sähköpostiviestin lähettämistä, jättää asianomaisen tehtäväksi anteeksipyynnön muotoilemisen, voi puolueeton ja järkevä, herkkyydeltään tavanomainen ja samoissa olosuhteissa toimiva tarkkailija katsoa, ettei johtajan tällainen toiminta ole kohtuutonta ja moitittavaa eikä tällainen tarkkailija näe sitä työpaikkakiusaamisena vaan pikemminkin yrityksenä saada aisoihin työntekijä, jonka käytös on omiaan saattamaan kyseenalaiseksi yksikön moitteettoman toiminnan.

(ks. 91 ja 93 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: tuomio Nanopoulos v. komissio (F‑30/08, EU:F:2010:43, 247 kohta)

9.      Henkilöstösääntöjen 12 a artiklassa tarkoitettuna työpaikkakiusaamisena ei voida pitää sitä, että työtoveri, joka on aikaisemmissa toteamuksissaan kuvaillut asianomaisen virkamiehen käytöstä kielteisellä tavalla, on jäsenenä lautakunnassa, jonka tehtävänä on tarkastella asianomaisen virkamiehen kielitaitoa.

(ks. 114 kohta)

10.    Tarkasteltuaan esille tuotuja tapahtumia erikseen ja todettuaan, ettei niitä voida pitää osoituksena työpaikkakiusaamisesta henkilöstösääntöjen 12 a artiklassa tarkoitetulla tavalla, niitä on vielä tarkasteltava kokonaisvaltaisesti.

Käsiteltävän asian olosuhteissa, kun niitä tarkastellaan kokonaisuutena, esille tuoduista tapahtumista paljastuu ristiriitainen ihmissuhde vaikeassa hallinnollisessa asiayhteydessä, mutta ne eivät ole osoitus toiminnasta, joka merkitsisi väärinkäyttöä tai tahallista toimintaan, vaan esille tuoduista puheista ja käytöksestä käy ilmi enintään se, että esimiehet ovat käsitelleet ristiriitatilannetta kömpelösti, eikä siitä paljastu halua toimia tahallisesti kohtuuttomalla tavalla kantajaa kohtaan.

Erityisesti kun työpaikkakiusaamisen uhriksi väitetysti joutunut virkamies käyttäytyy itsepäisesti ja joustamattomasti ja joskus miltei tottelemattomasti, ei asianomainen voi väittää, ettei hän ole ymmärtänyt esimiestensä tekemien päätösten syitä. Tältä osin työpaikkakiusaamisen ja avustamisvelvollisuuden käsitteet, joihin viitataan henkilöstösääntöjen 12 a ja 24 artiklassa, eivät voi olla niin laajoja, että niissä sallitaan, että oletettu uhri voi järjestelmällisesti kyseenalaistaa kaikki esimiehet tai jopa katsoa olevansa vapautettu henkilöstösäännöissä nimenomaisesti säädetyistä velvollisuuksista kuten niistä, jotka liittyvät lomajärjestelmään tai velvollisuuteen toimia vilpittömässä yhteistyössä esimiesten kanssa.

On myös muistutettava, että henkilöstösääntöjen 11 artiklassa tarkoitettu lojaalisuusvelvollisuus kuten myös henkilöstösääntöjen 12 artiklassa kaikille virkamiehille asetettu velvollisuus pidättäytyä teoista ja käytöksestä, jotka voivat heikentää heidän hoitamiinsa tehtäviin kohdistuvaa arvonantoa, merkitsevät kaikille alaisille velvollisuutta olla kyseenalaistamatta perusteettomasti esimiestensä harjoittamaa valvontaa ja joka tapauksessa velvollisuutta toimia harkitsevaisesti ja varovaisesti tällaisiin toimenpiteisiin liittyvien sähköpostiviestien lähettämisessä ja sähköpostiviestien vastaanottajien valinnassa.

Tilanteessa, jossa väitetysti työpaikkakiusaamisen uhriksi joutuneelta virkamieheltä ei ole millään tavoin otettu pois hänen pääasiallisia työtehtäviään, ei tiettyjen liitännäisten työtehtävien, vaikka asianomainen hoiti niitä mielellään, pois ottamisen vaikutuksena ole objektiivisesti – sellaisten tapahtumien muodostamassa kokonaistilanteessa, joista käy ilmi, että virkamies on käyttäytynyt esimiestensä kanssa sopimattomalla tavalla –, että virkamiehen persoonaa, ihmisarvoa tai fyysistä tai henkistä koskemattomuutta olisi loukattu.

(ks. 117, 118, 122 ja 123 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tuomio Lo Giudice v. komissio (T-154/05 P, EU:C:2007:322, 104 ja 105 kohta)

Virkamiestuomioistuin: tuomio Tzirani v. komissio (F‑46/11, EU:F:2013:115, 97 kohta) ja tuomio CQ v. parlamentti (EU:F:2014:214, 128 kohta)

11.    Toisin kuin henkilöstösääntöjen 12 a artiklan sanamuodossa ja tarkoituksessa, henkilöstösääntöjen 24 artiklassa ei viitata erityisesti työpaikkakiusaamisen ennaltaehkäisyyn tai torjuntaan vaan siinä tarjotaan yleisemmin kaikille henkilöstösäännöissä tarkoitetuille henkilöille mahdollisuus pyytää nimittävän viranomaisen väliintuloa, jotta tämä ryhtyisi toimenpiteisiin avustaakseen virkamiestä erityisesti oikeudellisissa toimenpiteissä sellaista henkilöä vastaan, joka uhkaa, loukkaa, solvaa tai herjaa virkamiestä tai hyökkää häntä vastaan tai vahingoittaa hänen omaisuuttaan virkamiehen aseman tai tehtävän vuoksi.

Näin ollen henkilöstösääntöjen 24 artiklan mukaisen avustamispyynnön tekeminen ei edellytä, vaikka kyseessä on työpaikkakiusaamista koskeva avustamispyyntö, että asianomaisen on saatettava asia ensin toimielimen työpaikkakiusaamista käsittelevälle neuvoa-antavalle komitealle, joka on perustettu henkilöstösääntöjen 12 a artiklan perusteella, ennen kuin hän voi saattaa asian nimittävälle viranomaiselle, jolla yksin on toimivalta käsitellä avustamispyyntö.

(ks. 137 ja 138 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: tuomio Faita v. ETSK (F‑92/11, EU:F:2013:130, 91 kohta)

12.    Kun on tehty henkilöstösääntöjen 24 artiklaan perustuva avustamispyyntö, toimielimen tehtävänä on lähtökohtaisesti toteuttaa tällaisten seikkojen perusteella asianmukaiset toimenpiteet, ja aloittaa muun muassa tutkimus yhteistyössä kantelun tekijän kanssa kantelun taustalla olevien tosiseikkojen toteennäyttämiseksi.

Sitä vastoin kun on kyse sellaisen päätöksen lainmukaisuudesta, jolla tällainen avustamispyyntö hylätään ilman hallinnollista tutkimusta, unionin tuomioistuinten on tarkasteltava, onko päätös perusteltu muun muassa niiden seikkojen valossa, jotka asianomainen virkamies on saattanut hallinnon tietoon avustamispyynnössään ja kun hallinto on antanut pyyntöön vastauksen.

Nimittävällä viranomaisella on näin ollen oikeus ottaa avustamispyynnön käsittelyssä huomioon tiedot, jotka sillä jo on hallussaan ja joihin avustamispyynnön tekijä viittaa suoraan ja/tai epäsuorasti avustamispyynnössään.

Lisäksi kun uuden tutkinnan suorittaminen merkitsee, että kuullaan samoja osapuolia kuin niitä, joita on jo kuultu toisen tutkinnan yhteydessä tosiseikoista, joista osa on täysin samoja ja kun uusi tutkinta ei välttämättä ole omiaan tuomaan lisäselvitystä kantelun tekijän nimittävälle viranomaiselle toimittamista, riittävän tyhjentävistä todisteista, ei toimielin ole tehnyt ilmeistä arviointivirhettä valitessaan soveltamistoimia ja –keinoja henkilöstösääntöjen 24 artiklalle, jota varten sillä on laaja harkintavalta eikä se näin ollen ole rikkonut tätä säännöstä kieltäytyessään aloittamasta uutta laajamittaista tutkintaa. Nimittävä viranomainen voi nimittäin pätevästi katsoa, että sillä on riittävästi tietoa tosiseikoista, joiden perusteella se voi hylätä avustamispyynnön perusteettomana ilman, että sen tulee katsoa, että työpaikkakiusaamista koskevien asioiden neuvoa-antavan komitean tai muun elimen tehtäväksi on annettava täydentävän tutkinnan suorittaminen.

Hylkäämällä avustamispyynnön hylkäämispäätöstä koskevan valituksen sen väitetyn ennenaikaisuuden vuoksi, koska kantajan olisi väitetysti pitänyt saattaa asia ensin työpaikkakiusaamista koskevien asioiden neuvoa-antavan komitean käsiteltäväksi, nimittävä viranomainen on kuitenkin perustellut päätöksensä virheellisesti, minkä voi johtaa virkamiehiä ja toimihenkilöitä harhaan työpaikkakiusaamista koskevien asioiden neuvoa-antavan komitean ja nimittävän viranomaisen toimivaltuuksien ja vastuualueiden osalta, koska tämä viimeksi mainittu on yksin toimivaltainen käsittelemään henkilöstösääntöjen 24 artiklan perusteella tehdyn avustamispyynnön.

(ks. 142, 143, 145, 147, 150 ja 154 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: tuomio Faita v. ETSK (EU:F:2013:130, 98 kohta)