Language of document : ECLI:EU:T:2021:892

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

15 päivänä joulukuuta 2021 (*)

Ympäristö – Asetus (EY) N:o 1367/2006 – Jäsenvaltioiden velvollisuus suojella ja parantaa ilmanlaatua – Sisäistä uudelleentarkastelua koskeva pyyntö – Pyynnön jättäminen tutkimatta

Asiassa T-569/20,

Stichting Comité N 65 Ondergronds Helvoirt, kotipaikka Helvoirt (Alankomaat), edustajinaan asianajajat T. Malfait ja A. Croes,

kantajana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään L. Haasbeek, G. Gattinara ja M. Noll-Ehlers,

vastaajana,

jota tukevat

Alankomaiden kuningaskunta, asiamiehinään M. Bulterman, M. de Ree, J. Langer ja J. Hoogveld,

Euroopan parlamentti, asiamiehinään W. Kuzmienko ja C. Ionescu Dima,

ja

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään K. Michoel ja A. Maceroni,

väliintulijoina,

jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta kanteesta, jossa vaaditaan kumoamaan 6.7.2020 tehty komission päätös, jolla kantelumenettelyn CHAP (2019) 2512 päättämistä koskevan päätöksen sisäistä uudelleentarkastelua koskeva pyyntö jätettiin tutkimatta,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja V. Tomljenović, sekä tuomarit F. Schalin ja I. Nõmm (esittelevä tuomari),

kirjaaja: E. Coulon,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asian tausta

1        Kantajana oleva Stichting N 65 Ondergronds Helvoirt on kansalaisjärjestö, joka perustettiin 2.3.2011, kun Vughtin, Haarenin, Oisterwijkin, Tilburgin ja 's-Hertogenboschin (Alankomaat) kunnat esittelivät näkemyksensä alueellisesta tiestä N 65 lähiympäristöineen.

2        Kantaja aloitti ensin erilaisia hallinnollisia menettelyjä ja tuomioistuinmenettelyjä kansallisella tasolla ja teki sitten 29.8.2019 Alankomaiden kuningaskunnasta kantelun Euroopan komissiolle. Se katsoi, että tapa, jolla Alankomaiden viranomaiset valvoivat ja arvioivat ilmanlaatua alueellisen tien N 65 ympäristössä, oli ilmanlaadusta ja sen parantamisesta 21.5.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/50/EY (EUVL 2008, L 152, s. 1) vastainen. Kantaja katsoi, että komissio tulkitsi virheellisesti säännöstä, jonka mukaan ilmanlaadun arviointitoimenpiteet on toteutettava enintään 10 metrin etäisyydellä ajokaistan reunasta.

3        Komissio ilmoitti 30.1.2020 päivätyllä kirjeellä kantajalle päättäneensä lopettaa ilman jatkotoimia kantelun, jonka viitenumero oli CHAP (2019) 2512, käsittelyn sillä perusteella, ettei kantaja ollut 6. ja 21.9.2019 sekä 8.1.2020 päivätyissä kirjeissään esittänyt mitään uutta merkityksellistä seikkaa, jolla voitaisiin perustella jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn aloittaminen Alankomaiden kuningaskuntaa vastaan.

4        Kantaja esitti 12.3.2020 tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin 6.9.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1367/2006 (EUVL 2006, L 264, s. 13; jäljempänä Århus-asetus) 10 artiklassa tarkoitetun sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön.

5        Komissio ilmoitti 6.7.2020 päivätyssä kirjeessä kantelumenettelyn CHAP (2019) 2512 päättämistä koskevan päätöksen sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön tutkimatta jättämisestä (jäljempänä riidanalainen päätös). Se katsoi, että 30.1.2020 päivätty kirje ei ollut Århus-asetuksen 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettu ”hallintotoimi” eikä mainitun asetuksen 2 artiklan 1 kohdan h alakohdassa tarkoitettu ”hallinnollinen laiminlyönti”. Se mainitsi nimittäin päättäneensä 30.1.2020 päivätyssä kirjeessä kantelun käsittelyn lopettamisesta ilman jatkotoimia hallinnollisena uudelleentarkasteluelimenä SEUT 258 artiklan nojalla. Se katsoi, että Århus-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan tällainen toimi ei ole mainitun asetuksen 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettu hallintotoimi.

 Asian käsittely sekä asianosaisten ja muiden osapuolten vaatimukset

6        Kantaja vaati 7.9.2020 jättämällään kannekirjelmällä unionin yleisestä tuomioistuinta kumoamaan riidanalaisen päätöksen.

7        Komissio jätti 25.11.2020 vastineensa unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon.

8        Euroopan unionin neuvosto, Alankomaiden kuningaskunta ja Euroopan parlamentti pyysivät 3., 9. ja 10.12.2020 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon toimittamillaan asiakirjoilla saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia.

9        Kantaja toimitti 12.1.2021 vastauskirjelmänsä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon.

10      Unionin yleisen tuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtaja hyväksyi 20.1.2021 tekemillään päätöksillä neuvoston, Alankomaiden kuningaskunnan ja parlamentin väliintulohakemukset.

11      Komissio toimitti 25.2.2021 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon vastaajan vastauskirjelmän.

12      Parlamentti, Alankomaiden kuningaskunta ja neuvosto toimittivat väliintulokirjelmänsä 1., 2. ja 4.3.2021 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon.

13      Unionin yleinen tuomioistuin (toinen jaosto) päätti työjärjestyksensä 106 artiklan 3 kohdan nojalla ratkaista asian ilman asian käsittelyn suullista vaihetta.

14      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen

–        palauttaa asian komissiolle, jotta tämä ottaa sen tutkittavaksi ja antaa asiaratkaisun, ja

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

15      Komissio ja Alankomaiden kuningaskunta vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen ja

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

16      Parlamentti vaatii olennaisilta osin, että unionin yleinen tuomioistuin hyväksyy komission vaatimukset ja hylkää kanteen.

17      Neuvosto vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hyväksyy komission vaatimukset ja hylkää kanteen ja

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

18      Kantaja vetoaa kumoamiskanteensa tueksi kahteen kanneperusteeseen, joista kumpikin jakautuu useampaan osaan.

 Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee Århusin yleissopimuksen 1 artiklan ja 9 artiklan 2 ja 3 kappaleen, SEUT 216 artiklan sekä Århus-asetuksen 1 artiklan 1 kohdan d alakohdan, 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan ja 2 kohdan sekä 10 artiklan rikkomista

19      Kantaja väittää kahteen osaan jaetussa ensimmäisessä kanneperusteessa, että komissio rikkoi tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan yleissopimuksen, joka allekirjoitettiin 25.6.1998 Århusissa ja hyväksyttiin Euroopan unionin puolesta 17.2.2005 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2005/370/EY (EUVL 2005, L 124, s. 1; jäljempänä Århusin yleissopimus), 1 artiklaa sekä 9 artiklan 2 ja 3 kappaletta, SEUT 216 artiklaa sekä Århus-asetuksen 1 artiklan 1 kohdan d alakohtaa, 2 artiklan 1 kohdan g alakohtaa ja 2 kohtaa sekä 10 artiklaa.

 Ensimmäinen osa, johon vedotaan ensisijaisesti ja joka koskee Århus-asetuksen 1 artiklan 1 kohdan d alakohdan, 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan ja 2 kohdan sekä 10 artiklan rikkomista

20      Ensimmäisessä osassa, joka on esitetty ensisijaisesti, kantaja väittää, että Århus-asetuksen 10 artiklan 1 kohdassa säädetty uudelleentarkastelumenettely on erillinen SEUT 258 ja SEUT 260 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta menettelystä, että komissio teki 30.1.2020 yksittäisen ympäristöasiaa koskevan päätöksen, jolla on sitova oikeusvaikutus, että kyseinen päätös kuului Århus-asetuksen 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetun hallintotoimen määritelmän piiriin ja että kyseinen päätös saattoi siten olla uudelleentarkastelun kohteena eikä sitä koskevaa muutoksenhakua voida jättää tutkimatta.

21      Komissio Alankomaiden kuningaskunnan tukemana kiistää kyseiset väitteet.

22      On muistutettava, että Århus-asetuksen 10 artiklan 1 kohdan mukaan jokainen valtioista riippumaton järjestö, joka täyttää kyseisen asetuksen 11 artiklassa säädetyt edellytykset, on oikeutettu pyytämään sisäistä uudelleentarkastelua siltä unionin toimielimeltä tai elimeltä, joka on toteuttanut ympäristölainsäädännön nojalla hallintotoimen.

23      Århus-asetuksen 10 artiklan 1 kohdassa mainitun hallintotoimen käsite määritellään saman asetuksen 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa siten, että sillä tarkoitetaan unionin toimielimen ympäristölainsäädännön nojalla toteuttamaa yksittäistä toimenpidettä, jolla on oikeudellisesti sitovia ja ulkoisia vaikutuksia.

24      Århus-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa asetetaan myös hallintotoimen käsitteen rajat säätämällä, ettei se sisällä unionin toimielimen tai elimen toimenpiteitä tai laiminlyöntejä silloin, kun tämä toimii hallinnollisena uudelleentarkasteluelimenä muun muassa SEUT 258 ja SEUT 260 artiklan, joissa määrätään jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta menettelystä, nojalla.

25      Käsiteltävässä tapauksessa komissio jätti tutkimatta kantajan esittämän, 30.1.2020 päivätyn kirjeen – eli kirjeen, jolla mainitulle kantajalle ilmoitettiin, että komissio oli päättänyt lopettaa kantelun käsittelyn ilman jatkotoimia, koska se katsoi, ettei sillä ollut tiedossaan mitään uutta merkityksellistä seikkaa, jolla voitaisiin perustella jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn aloittaminen Alankomaiden kuningaskuntaa vastaan – uudelleentarkastelua koskevan pyynnön.

26      Komissio katsoi ensinnäkin, että Århus-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan sisäinen uudelleentarkastelu ei ollut mahdollinen, jos kyse oli unionin toimielimen tai elimen toimenpiteistä tai laiminlyönneistä silloin, kun se toimii hallinnollisena uudelleentarkasteluelimenä.

27      Tämän jälkeen komissio katsoi, että kantajan complaint handling ‑välineen avulla aloittama kantelumenettely (jäljempänä CHAP-menettely) saattoi olla jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn aloittamiseen johtava ensimmäinen vaihe, koska sen avulla komissio saattoi arvioida tapauksia, joissa jäsenvaltiot olivat mahdollisesti rikkoneet unionin lainsäädäntöä, ja ryhtyä asianmukaisiksi katsomiinsa toimenpiteisiin.

28      Lisäksi se esitti, että yhtäältä Århus-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevat menettelyt eivät kuuluneet Århus-asetuksen 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetun hallintotoimen käsitteen tai kyseisen asetuksen 2 artiklan 1 kohdan h alakohdassa tarkoitetun hallinnollisen laiminlyönnin käsitteen alaan ja toisaalta kantelujen käsittelymenettelyt olivat olemassa vain, jotta komissio voisi täyttää SEU 17 artiklaan ja SEUT 258 artiklaan perustuvan tehtävänsä perussopimusten vartijana. Komissio katsoi siis, ettei tällaisia kanteluiden käsittelymenettelyjä voitu Århus-asetuksen perusteella kohdella eri tavalla kuin itse jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevia menettelyjä.

29      Lisäksi se muistutti, että se oli komission tiedonannon, jonka otsikko on ”EU:n lainsäädäntö: parempiin tuloksiin soveltamista parantamalla” (EUVL 2017, C 18, s. 10) liitteenä olevan asiakirjan, jonka otsikko on ”Kantelijan asemaan [unionin] oikeuden soveltamista koskevissa asioissa liittyvät hallinnolliset menettelyt”, 10 kohdan mukaisesti ilmoittanut kantajalle syyt, joiden vuoksi se ehdotti käsittelyn lopettamista, ja kehottanut tätä esittämään huomautuksensa.

30      Lopuksi komissio huomautti, että kantajan 6.9. ja 21.9.2019 sekä 8.1.2020 päivätyt kirjeet eivät sisältäneet uusia merkityksellisiä seikkoja ja että se oli näin ollen lopettanut kantelun käsittelyn.

31      Näillä perusteilla komissio jätti tutkimatta kantajan esittämän sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön.

32      On ratkaistava, katsoiko komissio perustellusti, että kantajan Århus-asetuksen 10 artiklan 1 kohdan nojalla esittämä sisäistä uudelleentarkastelua koskeva pyyntö oli jätettävä tutkimatta.

33      Ensinnäkin on tutkittava, toimiko komissio uudelleentarkasteluelimenä SEUT 258 artiklan mukaisessa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä, kun se päätti 30.1.2020 päivätyllä kirjeellä lopettaa kantajan kantelun käsittelyn ilman jatkotoimia, ja eikö kyseinen kirje siten Århus-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan perusteella ollut Århus-asetuksen 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettu hallintotoimi.

34      Kantelussaan kantaja väitti, että Alankomaiden kuningaskunta oli rikkonut direktiiviä 2008/50 ja erityisesti sen liitettä III (joka koskee ilmanlaadun arviointia ja näytteenottopaikkojen sijaintia) sillä perusteella, että tapa, jolla mainitussa direktiivissä vahvistetut raja-arvot mitattiin, oli ristiriidassa direktiivin säännösten kanssa.

35      Komissio ilmoitti 30.1.2020 päivätyllä kirjeellä kantajalle lopettavansa kantelun käsittelyn ilman jatkotoimia sillä perusteella, että kantaja ei ollut 6.9. ja 21.9.2019 sekä 8.1.2020 päivätyissä kirjeissään esittänyt mitään uutta merkityksellistä seikkaa, jolla voitaisiin perustella jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn aloittaminen Alankomaiden kuningaskuntaa vastaan.

36      Edellä mainittujen seikkojen perusteella on katsottava, että komission päätös lopettaa kantajan kantelun käsittely ilman jatkotoimia on selvästi ymmärrettävä siten, että siinä ilmaistaan komission kieltäytyminen aloittamasta SEUT 258 artiklan nojalla Alankomaiden kuningaskuntaa vastaan menettelyä, joka koskee kyseiselle jäsenvaltiolle unionin oikeuden nojalla kuuluvien velvoitteiden väitettyä noudattamatta jättämistä.

37      Tätä tulkintaa tukevat lisäksi se, että päätös kantelun käsittelyn lopettamisesta tehtiin menettelyn CHAP (2019) 2512 eli menettelyn, jossa käsitellään komission vastaanottamat tutkintapyynnöt ja kantelut, jotka koskevat unionin oikeuden noudattamatta jättämisiä, joihin jäsenvaltioiden väitetään syyllistyneen, päätteeksi, sekä komission 30.1.2020 päivätyssä kirjeessään tältä osin esittämät nimenomaiset maininnat.

38      Ilmoitettuaan ensin, ettei se ollut muutoksenhakutuomioistuin alankomaalaisten tuomioistuinten ratkaisujen osalta, komissio korosti yksiselitteisesti, että se ryhtyisi toimiin jäsenvaltiota vastaan vain, jos jäsenvaltion toimielinten päätökset ovat unionin oikeuden vastaisia. Tältä osin se mainitsi selvästi, ettei käsiteltävässä tapauksessa ollut riittävästi aihetodisteita, joiden perusteella jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn aloittaminen olisi ollut perusteltua.

39      Kantaja yrittää tässä yhteydessä erottaa EU Pilot ‑menettelyn ja CHAP-menettelyn toisistaan ja väittää, että toteamusta, jonka mukaan EU Pilot ‑menettely liittyy erottamattomasti jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaan menettelyyn, ei voida ulottaa koskemaan CHAP-menettelyä.

40      Aluksi on muistutettava, että oikeuskäytännön mukaan EU Pilot ‑menettely on eräänlainen SEUT 258 artiklassa tarkoitetun menettelyn ”esivaihe” ja liittyy siten erottamattomasti jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaan menettelyyn. Unionin tuomioistuimet ovat nimittäin katsoneet, että vaikka EU Pilot ‑menettely ei perustu kyseiseen määräykseen, siinä määritetään niiden toimenpiteiden rakenne, joita komissio on perinteisesti toteuttanut saatuaan kantelun tai toimittuaan omasta aloitteestaan (tuomio 25.9.2014, Spirlea v. komissio, T-306/12, EU:T:2014:816, 66 kohta), ja että sillä on pelkästään saatettu määrätyn muotoisiksi ja rakenteeltaan määritellyiksi komission ja jäsenvaltioiden välillä perinteisesti käydyt tietojenvaihdot unionin oikeuden mahdollista rikkomista koskevan tutkinnan epävirallisessa vaiheessa (tuomio 11.5.2017, Ruotsi v. komissio, C‑562/14 P, EU:C:2017:356, 43 kohta).

41      Tämän jälkeen on selvitettävä, voidaanko tämä EU Pilot ‑menettelyä koskeva päättely ulottaa koskemaan kantajan nyt käsiteltävässä tapauksessa vireille saattamaa CHAP-menettelyä.

42      On todettava, että kantajan vireille saattama CHAP-kantelumenettely oli ensimmäinen vaihe, joka olisi saattanut johtaa SEUT 258 artiklan mukaisen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn aloittamiseen, ja että CHAP-menettelyllä ei ollut muuta tarkoitusta kuin antaa komissiolle mahdollisuus täyttää tehtävänsä SEU 17 ja SEUT 258 artiklan mukaisena perussopimusten valvojana.

43      Sitä, että kantajan komissiossa vireille saattama kantelu voitiin tutkia vain SEUT 258 artiklan mukaisen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn asiayhteydessä, tukee toteamus siitä, että ainoa kantajalle suotuisa seuraamus, josta komissio olisi voinut mainitun kantelun perusteella päättää, on juuri jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn aloittaminen Alankomaiden kuningaskuntaa vastaan (ks. vastaavasti määräys 15.1.2007, Sellier v. komissio, T-276/06, ei julkaistu, EU:T:2007:6, 9 kohta; määräys 16.4.2012, F91 Diddeléng ym. v. komissio, T-341/10, ei julkaistu, EU:T:2012:183, 24 ja 25 kohta ja määräys 21.10.2014, Bharat Heavy Electricals v. komissio, T-374/14, ei julkaistu, EU:T:2014:931, 8 kohta).

44      Kuten kantaja on korostanut, pitää tosin paikkansa, että CHAP-menettely voisi EU Pilot ‑menettelyn tai jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn aloittamisen tai kantelun käsittelyn lopettamisen ilman jatkotoimia lisäksi johtaa myös muihin ongelmaratkaisumekanismeihin ja että kyseisellä menettelyllä voidaan siten estää jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely kyseistä jäsenvaltiota vastaan.

45      On kuitenkin korostettava yhtäältä, että nämä mahdolliset ongelmanratkaisumekanismit ovat – mahdollisesta tehokkuudestaankin huolimatta – epävirallisia ja että niiden käyttäminen riippuu edelleen komission harkintavallasta. Jos komissio ei ole tyytyväinen tässä yhteydessä käytyjen keskustelujen tulokseen, se voi aina aloittaa virallisen menettelyn. Jos tätä virallista menettelyä jatketaan, se johtaa väistämättä kantelun käsittelyn lopettamiseen ilman jatkotoimia, EU Pilot ‑menettelyn aloittamiseen tai SEUT 258 artiklan mukaisen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteamista koskevan menettelyn aloittamiseen.

46      Toisaalta CHAP-menettelyn ja EU Pilot ‑menettelyn välinen vahva samankaltaisuus ilmenee myös siinä, että molempien avulla voidaan paitsi aloittaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely jäsenvaltiota vastaan myös estää tällaisen menettelyn toteuttaminen.

47      Näin ollen on katsottava, että EU Pilot –menettelyn tavoin kantajan vireille saattama CHAP-menettely liittyi erottamattomasti jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaan menettelyyn.

48      Toiseksi on niin, että kun otetaan huomioon se, että kantajan vireille saattama kantelumenettely oli ensimmäinen vaihe menettelyssä, joka saattoi johtaa siihen, että komissio aloittaa SEUT 258 artiklan mukaisen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn, ja että komissio toimi siis hallinnollisena uudelleentarkasteluelimenä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä, 30.1.2020 päivätty kirje – jossa kantajalle ilmoitettiin, että komissio oli päättänyt lopettaa kantelun käsittelyn ilman jatkotoimia – ei voinut olla Århus-asetuksen 10 artiklassa tarkoitettu hallintotoimi, joka voi olla uudelleentarkastelun kohteena. Saman asetuksen 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa nimittäin selvästi suljetaan tällainen toimi mainitun asetuksen 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa määritellyn hallintotoimen käsitteen ulkopuolelle.

49      Toisin kuin kantaja väittää, sen esittämä uudelleentarkastelua koskeva pyyntö ei siten kuulunut Århus-asetuksen 10 artiklassa tarkoitetun pyynnön aineelliseen soveltamisalaan, koska sen soveltamisala on rajattu saman asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa.

50      Komissio jätti siten perustellusti tutkimatta Århus-asetuksen 10 artiklan nojalla esitetyn pyynnön kantelumenettelyn CHAP (2019) 2512 lopettamista koskevan päätöksen sisäisestä uudelleentarkastelusta.

51      Kantaja pyrkii turhaan kyseenalaistamaan tämän päätelmän.

52      Kantaja väittää ensinnäkin, että jättämällä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön tutkimatta komissio estää unionin yleistä tuomioistuinta ottamasta kantaa ympäristökysymyksiin – nyt käsiteltävässä asiassa direktiivin 2008/50 liitteessä III olevan C jakson oikeaan tulkintaan – ja ottaa itselleen sille kuulumattoman lainkäyttövallan.

53      Tällainen väite on hylättävä. Kuten komissio perustellusti korostaa, se ei ottanut itselleen minkäänlaista lainkäyttövaltaa vaan ainoastaan käytti sille EUT-sopimuksessa ja vakiintuneessa oikeuskäytännössä annettua harkintavaltaa. Unionin tuomioistuimet ovat nimittäin korostaneet, että komissiolla on harkintavaltaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn aloittamisen tai aloittamatta jättämisen osalta. Yksityisillä ei siis ole oikeutta vaatia, että komissio ottaisi kantaa tietyllä tavalla. Komissiolla ei siten ole velvollisuutta aloittaa SEUT 258 artiklan mukaista menettelyä. Koska kantelun tehneellä kantajalla ei ole menettelyllisiä oikeuksia, joista säädetään unionin oikeussäännöissä ja joiden nojalla se voisi vaatia, että komissio antaa sille tietoja ja kuulee sitä, kantajalla ei ole mahdollisuutta nostaa unionin tuomioistuimissa kannetta mahdollisesta sen kantelun käsittelyn lopettamista koskevasta päätöksestä (määräys 14.1.2004, Makedoniko Metro ja Michaniki v. komissio, T‑202/02, EU:T:2004:5, 46 kohta ja määräys 19.11.2014, Mirelta Ingatlanhasznosító v. komissio ja oikeusasiamies, T-430/14, ei julkaistu, EU:T:2014:996, 6 kohta; ks. vastaavasti myös määräys 17.7.1998, Sateba v. komissio, C‑422/97 P, EU:C:1998:395, 42 kohta).

54      Århus-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan b alakohta on sopusoinnussa EUT-sopimuksen – ja erityisesti nyt käsiteltävän tapauksen osalta SEUT 258 artiklan – logiikan ja edellä 53 kohdassa mainitun vakiintuneen oikeuskäytännön kanssa, koska siinä säädetään, että SEUT 258 ja SEUT 260 artiklan nojalla toimimiseen liittyvät toimenpiteet tai laiminlyönnit jäävät sellaisten hallintotoimien ja hallinnollisten laiminlyöntien ulkopuolelle, jotka voivat saman asetuksen 10 artiklan nojalla olla uudelleentarkastelun kohteena.

55      Toiseksi kantaja väittää virheellisesti, että kun komissio katsoo, ettei sen vastauksena kanteluun esittämän kannanoton uudelleentarkastelua ole mahdollista pyytää, se ottaa itselleen yksinomaisen toimivallan ympäristöön liittyvissä kysymyksissä. Sisäistä uudelleentarkastelua koskeva pyyntö oli nimittäin nyt käsiteltävässä tapauksessa jätettävä tutkimatta Århus-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa selkeästi yksilöidyllä perusteella eli siksi, että se koskee päätöstä olla aloittamatta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä jäsenvaltiota vastaan.

56      Kantaja ei myöskään millään tavoin osoita, että komissiolle jätettyjen ympäristökysymyksiin liittyvien kanteluiden lopputulos olisi Århus-asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tilanteita lukuun ottamatta aina sama ja ne kaikki jätettäisiin näin ollen tutkimatta.

57      Kolmanneksi kantaja väittää vielä turhaan, että komissio on tehnyt käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi sen, että ympäristönsuojelujärjestöt käyttävät sekä unionin oikeuteen että kansainvälisiin sopimuksiin perustuvia oikeuksiaan ja että komissio on näin ymmärtänyt Århus-asetuksen tarkoituksen virheellisesti ja vaikeuttanut tehokkaan oikeussuojan saamista ympäristöasioissa.

58      Komissio nimittäin yhtäältä noudatti lainsäätäjän itsensä Århus-asetuksessa säätämää rajoitusta eli sitä, ettei hallintotoimiin tai hallinnollisiin laiminlyönteihin, jotka voivat olla saman asetuksen 10 artiklan nojalla uudelleentarkastelun kohteena, ole sisällytetty tiettyjä toimia tai laiminlyöntejä, kuten SEUT 258 artiklan nojalla toimimiseen liittyviä toimia tai laiminlyöntejä.

59      Toisaalta on muistutettava, että Århus-asetuksen 10 artiklassa säädetyllä sisäistä uudelleentarkastelua koskevalla menettelyllä pyritään parantamaan kansalaisjärjestöjen oikeussuojan saatavuutta – siinä tapauksessa, ne eivät ole esittäneet riittävää intressiä tai vedonneet oikeuden loukkaamiseen voidakseen käyttää kyseistä oikeutta SEUT 263 artiklan neljännen kohdan perusteella – ja että mainitussa asetuksessa tunnustetaan siten tällaisille ryhmittymille adressaatin asema (ks. vastaavasti julkisasiamies Jääskisen ratkaisuehdotus neuvosto ym. v. Vereniging Milieudefensie ja Stichting Stop Luchtverontreiniging Utrecht, C‑401/12 P–C‑403/12 P, EU:C:2014:310, 124 kohta ja julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotus TestBioTech ym. v. komissio, C‑82/17 P, EU:C:2018:837, 36 kohta).

60      Århus-asetuksen 10 artiklassa säädetyn sisäistä uudelleentarkastelua koskevan menettelyn tarkoituksena ei siten ole mahdollistaa kanteen nostamista toimenpiteistä, joita ei voida riitauttaa SEUT 263 artiklan nojalla syistä, jotka eivät liity kansalaisjärjestöjen asiavaltuuteen.

61      Edellä esitetyn perusteella ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.

 Toinen osa, johon vedotaan toissijaisesti ja joka koskee lainvastaisuusväitettä, jonka mukaan Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaleesta, luettuna yhdessä sen 1 artiklan kanssa, johtuvia velvoitteita ei ole pantu täysimääräisesti täytäntöön Århus-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan b alakohdalla ja 10 artiklalla, sekä SEUT 216 artiklan rikkomista

62      Toisessa osassa kantaja esittää toissijaisesti väitteen Århus-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja 10 artiklan lainvastaisuudesta siitä syystä, ettei kyseisillä säännöksillä panna täysimääräisesti täytäntöön Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaleesta, luettuna yhdessä sen 1 artiklan kanssa, johtuvia velvoitteita, ja vetoaa SEUT 216 artiklan rikkomiseen.

63      Komissio Alankomaiden kuningaskunnan, parlamentin ja neuvoston tukemana kiistää kantajan esittämät väitteet.

64      On todettava, että kantajan päättely perustuu yksinomaan unionin yleisen tuomioistuimen 14.6.2012 antamassaan tuomiossa Vereniging Milieudefensie ja Stichting Stop Luchtverontreiniging Utrecht v. komissio (T-396/09, EU:T:2012:301) omaksumaan ratkaisuun ja julkisasiamies Jääskisen päättelyyn ratkaisuehdotuksessaan neuvosto ym. v. Vereniging Milieudefensie ja Stichting Stop Luchtverontreinig Utrecht (C‑401/12 P–C‑403/12 P, EU:C:2014:310).

65      Unionin yleinen tuomioistuin katsoi 14.6.2012 antamassaan tuomiossa Vereniging Milieudefensie ja Stichting Stop Luchtverontreiniging Utrecht v. komissio (T‑396/09, EU:T:2012:301), että kaikkien muiden kansainvälisten sopimusten, joiden sopimuspuoli unioni on, tavoin Århusin yleissopimus on ensisijainen unionin johdetun oikeuden toimiin nähden ja että unionin tuomioistuimet voivat tutkia asetuksen säännöksen pätevyyden kansainvälisen sopimuksen valossa yksinomaan silloin, kun tämä ei ole tämän sopimuksen luonteen eikä sen rakenteen vastaista ja kun lisäksi sen määräykset ovat sisällöltään ehdottomia ja riittävän täsmällisiä.

66      Unionin yleinen tuomioistuin täsmensi kuitenkin viitaten muun muassa 22.6.1989 annettuun tuomioon Fediol v. komissio (70/87, EU:C:1989:254) ja 7.5.1991 annettuun tuomioon Nakajima v. neuvosto (C-69/89, EU:C:1991:186), että unionin tuomioistuin oli katsonut, että sen tehtävänä oli valvoa unionin toimen laillisuutta sellaisten kansainvälisen sopimuksen määräysten kannalta, joista ei voitu johtaa yksityisten oikeutta vedota niihin nimenomaisesti, kun unionin tarkoituksena oli ollut panna kansainvälisen sopimuksen yhteydessä vastattavakseen ottama erityinen velvoite täytäntöön tai kun kyseessä olevassa johdetun oikeuden säännöksessä viitattiin nimenomaisesti tiettyihin kansainvälisen sopimuksen määräyksiin. Unionin tuomioistuin päätteli tästä, että unionin tuomioistuinten oli voitava tutkia asetuksen laillisuus kansainvälisen sopimuksen kannalta, jos asetuksella pyritään panemaan täytäntöön kyseisessä sopimuksessa unionin toimielimille asetettu velvoite (ks. vastaavasti tuomio 14.6.2012, Vereniging Milieudefensie ja Stichting Stop Luchtverontreiniging Utrecht v. komissio, T-396/09, EU:T:2012:301, 54 kohta).

67      Unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, että kyseiset edellytykset täyttyivät kyseessä olleessa asiassa, koska yhtäältä kantajat ensimmäisessä oikeusasteessa, jotka eivät vedonneet sopimusmääräysten välittömään oikeusvaikutukseen, riitauttivat liitännäisesti SEUT 277 artiklan nojalla Århus-asetuksen säännöksen pätevyyden Århusin yleissopimukseen nähden ja koska toisaalta kyseinen asetus oli annettu Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaleessa määrättyjen unionin kansainvälisten velvoitteiden täytäntöön panemiseksi, kuten kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdasta ja sen johdanto-osan 18 perustelukappaleesta ilmenee. Unionin yleinen tuomioistuin päätteli tästä siten, että Århus-asetuksen 10 artiklan 1 kohta ei ole Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaleen mukainen siltä osin kuin siinä säädetään sisäisestä uudelleentarkastelumenettelystä vain sellaisen hallintotoimen osalta, jonka määritellään tarkoittavan ”mitä tahansa yksittäistä toimenpidettä”, ja suljetaan näin pois ”yleisesti sovellettavat toimenpiteet” (tuomio 14.6.2012, Vereniging Milieudefensie ja Stichting Stop Luchtverontreiniging Utrecht v. komissio, T-396/09, EU:T:2012:301, 57, 58 ja 69 kohta).

68      Valitusmenettelyssä julkisasiamies Jääskinen katsoi, että Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappale on tavoitteensa ja rakenteensa puolesta osaksi sellainen normi, joka on riittävän selkeä muodostaakseen laillisuusvalvonnan perustan, kun on kyse sellaisten järjestöjen oikeudesta saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa, joilla on asiavaltuus kansallisen tai jopa unionin lainsäädännön nojalla, ja että kyseinen määräys voi näin ollen toimia viitenormina unionin toimielinten toimien laillisuuden arvioinnissa (julkisasiamies Jääskisen ratkaisuehdotus neuvosto ym. v. Vereniging Milieudefensie ja Stichting Stop Luchtverontreiniging Utrecht, C‑401/12 P–C‑403/12 P, EU:C:2014:310, 95 kohta).

69      On kuitenkin korostettava, että unionin tuomioistuin ei noudattanut unionin yleisen tuomioistuimen omaksumaa ja julkisasiamies Jääskisen puoltamaa ratkaisua.

70      Oikeuskäytännön mukaan kansainvälisen sopimuksen, jonka sopimuspuoli unioni on, määräyksiin voidaan vedota unionin johdetun oikeuden toimen kumoamista koskevan kanteen tai tällaisen toimen lainvastaisuutta koskevan väitteen tueksi ainoastaan, jos yhtäältä kyseisen sopimuksen luonne ja rakenne eivät ole esteenä tälle ja jos toisaalta kyseiset määräykset ovat sisällöltään ehdottomia ja riittävän täsmällisiä (tuomio 3.6.2008, Intertanko ym., C-308/06, EU:C:2008:312, 45 kohta; tuomio 9.9.2008, FIAMM ym. v. neuvosto ja komissio, C‑120/06 P ja C‑121/06 P, EU:C:2008:476, 110 kohta ja tuomio 21.12.2011, Air Transport Association of America ym., C-366/10, EU:C:2011:864, 54 kohta).

71      Unionin tuomioistuin on todennut, että Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaleen määräykset eivät sisällä yhtään selvää ja täsmällistä velvoitetta, joka koskisi välittömästi yksityisten oikeusasemaa (tuomio 8.3.2011, Lesoochranárske zoskupenie, C-240/09, EU:C:2011:125, 45 kohta). Se on nimittäin katsonut, että koska kyseisen yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaleessa määrättyjä oikeuksia on ainoastaan ”yleisöön kuuluvilla, jotka täyttävät mahdolliset kansallisessa lainsäädännössä asetetut vaatimukset”, kyseisen määräyksen täytäntöönpano ja oikeusvaikutukset edellyttävät muita toimenpiteitä (tuomio 13.1.2015, neuvosto ym. v. Vereniging Milieudefensie ja Stichting Stop Luchtverontreiniging Utrecht, C‑401/12 P–C‑403/12 P, EU:C:2015:4, 55 kohta).

72      Niinpä unionin tuomioistuin totesi, että Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaleeseen, johon Århus-asetuksen 10 artiklan 1 kohta perustuu, ei voida vedota viimeksi mainitun säännöksen lainmukaisuuden arvioimiseksi (tuomio 13.1.2015, neuvosto ym. v. Vereniging Milieudefensie ja Stichting Stop Luchtverontreinigung Utrecht, C‑401/12 P–C‑403/12 P, EU:C:2015:4, 61 kohta). Unionin yleinen tuomioistuin on useaan otteeseen muistuttanut tästä ratkaisusta (tuomio 15.12.2016, TestBioTech ym. v. komissio, T-177/13, ei julkaistu, EU:T:2016:736, 50 kohta ja tuomio 14.3.2018, TestBioTech v. komissio, T-33/16, EU:T:2018:135, 88 kohta).

73      On mainittava, että kantaja on kirjelmissään toistanut sanasta sanaan perustelut, jotka julkisasiamies Jääskinen esitti ratkaisuehdotuksessaan neuvosto ym. v. Vereniging Milieudefensie ja Stichting Stop Luchtverontreiniging Utrecht (C‑401/12 P–C‑403/12 P, EU:C:2014:310), ja tyytynyt korostamaan, ettei sen puolustamaa kantaa ole otettu riittävästi huomioon. Se ei kuitenkaan ole esittänyt mitään perusteluja, jotka oikeuttaisivat unionin yleisen tuomioistuimen poikkeamaan ratkaisusta, johon unionin tuomioistuin lopulta päätyi 13.1.2015 antamassaan tuomiossa neuvosto ym. v. Vereniging Milieudefensie ja Stichting Stop Luchtverontreiniging Utrecht (C‑401/12 P–C‑403/12 P, EU:C:2015:4).

74      Edellä esitetystä seuraa, että Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaletta ei voida käyttää sopimusmääräyksenä, johon voitaisiin vedota Århus-asetuksen 10 artiklan laillisuuden arvioimiseksi.

75      Tästä seuraa, että väite, jonka mukaan Århus-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan b alakohta ja 10 artikla ovat lainvastaisia siitä syystä, että ne ovat ristiriidassa Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaleen kanssa, on hylättävä perusteettomana.

76      Millään kantajan väitteistä ei voida kyseenalaistaa tätä päätelmää.

77      Ensinnäkin kantaja vetoaa edellä 74 kohdassa mainitusta syystä turhaan Århusin yleissopimuksen valvontakomitean 17.3.2017 päivättyihin päätelmiin, joiden otsikko on ”Findings and Recommendations of the Compliance Committee with Regard to Communication ACCC/C/2008/32 (Part II) Concerning Compliance by the European Union” (Valvontalautakunnan tiedonantoa ACCC/C/2008/32 koskevat päätelmät ja suositukset (osa II), jotka koskevat sitä, miten Euroopan unioni on noudattanut määräyksiä) ja joiden mukaan komission lähestymistapa on vastoin Århusin yleissopimuksesta johtuvia, oikeussuojan saamista ympäristöasioissa koskevia velvoitteita.

78      Kertomuksen toteamuksissa ei myöskään nimenomaisesti todeta lainvastaiseksi säännöstä, jonka mukaan Århus-asetuksen 10 artiklaan perustuva sisäistä uudelleentarkastelua koskeva pyyntö, jonka kohteena on päätös olla aloittamatta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä SEUT 258 artiklan nojalla, jätetään tutkimatta.

79      Valvontakomitea esitti nimittäin päätelmiensä 106–112 kohdassa varauksia sille, että Århus-asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua hallinnollisen uudelleentarkasteluelimen käsitettä voidaan pitää kyseisen yleissopimuksen mukaisena. Valvontakomitea korosti, että Århusin yleissopimuksessa julkisen vallan käsitteen ulkopuolelle jätetään ”elimet ja toimielimet silloin, kun ne käyttävät tuomio- tai lainsäädäntövaltaa”, mutta ei silloin, kun ne toimivat ”hallinnollisena uudelleentarkasteluelimenä”. Valvontakomitea katsoi näin ollen, että tästä oli pääteltävä, että Århusin yleissopimuksessa erotettiin tuomioistuinmenettelyt ja hallinnolliset menettelyt toisistaan ja että sen soveltamisalan ulkopuolelle jätettiin viranomaiset vain silloin, kun ne käyttävät lainkäyttövaltaa, mutta ei silloin, kun ne toimivat osana hallinnollista valvontaa. Valvontakomitea katsoi, että vaikka se ei ollut vakuuttunut siitä, että kaikkien Århus-asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa lueteltujen hallinnollisten uudelleentarkasteluelinten – kuten oikeusasiamiehen – toimet tai laiminlyönnit olisi tutkittava Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaleen mukaisesti, sillä oli epäilyjä siitä, oliko hallinnollisena uudelleentarkasteluelimenä toimivien toimielinten kaikkien hallintotoimien ja hallinnollisten laiminlyöntien yleinen poissulkeminen mainitun sopimusmääräyksen mukaista. Se täsmensi kuitenkin, ettei sillä ollut konkreettisia esimerkkejä rikkomisesta ja että se ei mennyt niin pitkälle, että toteaisi, ettei yleissopimusta ole tältä osin noudatettu.

80      Näistä päätelmistä ei siis voida johtaa sitä, että valvontakomitea olisi katsonut, että Århus-asetuksen 10 artiklaan perustuvan sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön, jonka kohteena on päätös olla aloittamatta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä SEUT 258 artiklan nojalla, tutkimatta jättäminen ei olisi sopusoinnussa Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaleen kanssa.

81      Toiseksi SEUT 216 artiklan väitetystä rikkomisesta on todettava, että kantajan kirjelmissä esitetyissä perusteluissa ei missään vaiheessa viitata kyseiseen määräykseen eikä täsmennetä syitä väitteelle sen rikkomisesta, kuten komissio, parlamentti ja neuvosto korostavat. Väite on näin ollen hylättävä.

82      Vaikka väitetty SEUT 216 artiklan rikkominen olisi ymmärrettävä seuraukseksi siitä, että komissio ei noudata unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita sitovan Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaletta, väite on joka tapauksessa hylättävä.

83      Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaleessa määrätään nimittäin, että ”kukin sopimuspuoli varmistaa, että yleisöön kuuluvilla, jotka täyttävät mahdolliset kansallisessa lainsäädännössä asetetut vaatimukset, on – – mahdollisuus turvautua hallinnollisiin tai tuomioistuinmenettelyihin yksityishenkilöiden ja viranomaisten sellaisten toimien tai laiminlyöntien tutkimiseksi uudelleen, jotka ovat sopimuspuolen kansallisen ympäristölainsäädännön säännösten kanssa ristiriidassa”. Määräyksen sanamuodosta ilmenee, että sopimuspuolilla on laaja harkintavalta mainittujen menettelyjen toteuttamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen määrittämisessä (ks. vastaavasti tuomio 3.9.2020, Mellifera v. komissio, C‑784/18 P, ei julkaistu, EU:C:2020:630, 88 kohta).

84      Kolmanneksi Århusin yleissopimuksen 1 artiklan ja 9 artiklan 2 kappaleen väitettyjä rikkomisia ei mainita kanneperusteen kuvauksessa eikä sen perusteluissa, joten väitteet on hylättävä.

85      Niinpä ensimmäisen kanneperusteen toinen osa on hylättävä.

86      Kun otetaan huomioon ensimmäisen kanneperusteen tarkastelu, on katsottava, että kantajan väite, jonka mukaan komissio kehotti Alankomaiden kuningaskuntaa korjaamaan näytteenottoa koskevat sisäiset sääntönsä ja kyseinen kehotus on osoitus siitä, että Alankomaiden kuningaskunta ei ole täyttänyt direktiivin 2008/50 mukaisia velvoitteitaan, on tehoton.

87      Vaikka näet oletettaisiin, että Alankomaiden kuningaskunta on rikkonut direktiiviä 2008/50, tällä mahdollisella rikkomisella ei ole mitään vaikutusta riidanalaisen päätöksen laillisuuteen, koska uudelleentarkastelua koskeva pyyntö hylättiin siksi, ettei se täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä, eikä siksi, että Alankomaiden kuningaskunta ei ole syyllistynyt mihinkään mainitun direktiivin rikkomiseen.

88      Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että sekä ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen että toinen osa on hylättävä perusteettomana.

 Toinen kanneperuste, joka koskee Århusin yleissopimuksen 5 artiklan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 2 ja 8 artiklan, perusoikeuskirjan 2 ja 7 artiklan, SEUT 3 artiklan 3 kohdan, SEUT 9 artiklan, SEUT 168 artiklan 1 kohdan ja SEUT 191 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä direktiivin 2008/50 6, 7 ja 23 artiklan sekä liitteen III ja liitteessä XI olevan B jakson rikkomista

89      Kantaja väittää toisessa kanneperusteessaan, joka jakautuu neljään osaan, että komissio rikkoi Århusin yleissopimuksen 5 artiklaa, Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 2 ja 8 artiklaa, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 2 ja 7 artiklaa, SEUT 3 artiklan 3 kohtaa, SEUT 9 artiklaa, SEUT 168 artiklan 1 kohtaa ja SEUT 191 artiklan 1 ja 2 kohtaa sekä direktiivin 2008/50 6, 7 ja 23 artiklaa sekä sen liitettä III ja liitteessä XI olevaa B osaa.

90      Komissio katsoo Alankomaiden kuningaskunnan tältä osin tukemana, että kanneperuste on tehoton.

91      On muistutettava, että komissio jätti riidanalaisessa päätöksessä tutkimatta pyynnön kantelumenettelyn CHAP (2019) 2512 lopettamista koskevan päätöksen uudelleentarkastelusta. Riidanalaisessa päätöksessä mainittu tutkimatta jättämisen peruste liittyy siihen, että komissio toimi mainittua päätöstä tehdessään Århus-asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna hallinnollisena uudelleentarkasteluelimenä ja että kyseinen päätös ei siten ollut mainitun asetuksen 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettu hallintotoimi.

92      Päätös lopettaa kantelumenettely ei siten sisältänyt lopullisia päätelmiä siitä, oliko Alankomaiden kuningaskunta toiminut direktiivin 2008/50 vastaisesti vai ei. Kyseinen päätös sisälsi vain komission arvioinnin mahdollisuudesta aloittaa SEUT 258 artiklan mukainen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely tai olla aloittamatta sitä.

93      Kantajan toisen kanneperusteen yhteydessä esittämä argumentaatio perustuu yksinomaan aineellisiin väitteisiin, jotka koskevat sitä, että Alankomaiden kuningaskunta ja tämän seurauksena komissio sovelsivat virheellisesti ilmanlaadun arviointiperusteita, altistumisperustetta ja velvollisuutta laatia ilmanlaatusuunnitelma, joista säädetään direktiivissä 2008/50, sekä loukkasivat ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 2 ja 8 artiklassa sekä perusoikeuskirjan 2 ja 7 artiklassa vahvistettua oikeutta elämään ja vielä SEUT 9 artiklassa, SEUT 168 artiklan 1 kohdassa ja SEUT 191 artiklan 1 kohdassa annettua oikeutta korkeatasoiseen kansanterveyden suojaan.

94      Tästä seuraa, että kantajan esittämä kanneperuste on tehoton.

95      Niinpä toinen kanneperuste on hylättävä.

96      Kanne on hylättävä kokonaisuudessaan ilman, että olisi tarpeen lausua siitä, voidaanko kantajan vaatimus asian palauttamisesta komissiolle, jotta tämä ottaa sen tutkittavaksi ja ratkaisee asiakysymyksen, ottaa tutkittavaksi.

 Oikeudenkäyntikulut

97      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut tämän vaatimusten mukaisesti.

98      Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot ja toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Alankomaiden kuningaskunta, parlamentti ja neuvosto vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Stichting Comité N 65 Ondergronds Helvoirt vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)      Alankomaiden kuningaskunta, Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tomljenović

Schalin

Nõmm

Julistettiin Luxemburgissa 15 päivänä joulukuuta 2021.

Allekirjoitukset


*      Oikeudenkäyntikieli: hollanti.