JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
GERARD HOGAN
3 päivänä syyskuuta 2020 (1)
Asia C‑637/19
BY
vastaan
CX
(Ennakkoratkaisupyyntö – Svea hovrätt, Patent- och marknadsöverdomstolen (Svean hovioikeus, Patentti- ja markkinaylioikeus, Tukholma, Ruotsi))
Ennakkoratkaisupyyntö – Direktiivi 2001/29/EY – Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistaminen – 3 artiklan 1 kohta – Oikeus välittää yleisölle – 4 artiklan 1 kohta – Levitysoikeus – Yleisön käsitteen merkitys – Suojatun teoksen kappaleen siirtäminen tuomioistuimelle todisteena – Euroopan unionin perusoikeuskirja – 47 artikla – Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen – 17 artiklan 2 kohta – Oikeus henkiseen omaisuuteen
I Johdanto
1. Käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö, joka toimitettiin unionin tuomioistuimen kirjaamoon 27.8.2019, on esitetty kahden yksityishenkilön, BY:n ja CX:n, välisessä siviiliasiassa,(2) joka on nyt tullut Svea hovrätt, Patent- och marknadsöverdomstolenin (Svean hovioikeus, Patentti- ja markkinaylioikeus, Tukholma, Ruotsi) käsiteltäväksi. Sen yhteydessä tulee esille verrattain merkityksellisiä kysymyksiä, jotka koskevat unionin tekijänoikeuslainsäädännön sekä kansallisen tiedonvälityksen vapauden ja tehokkaita oikeussuojakeinoja ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden (sellaisena kuin se taataan Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä perusoikeuskirja, 47 artiklassa) vuorovaikutusta.
2. Tällainen on etenkin kysymys siitä, merkitseekö tekijänoikeudella suojatun teoksen (tässä tapauksessa valokuvan) julkistaminen kansallisessa tuomioistuinmenettelyssä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ”yleisölle välittämistä” ja/tai sen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ”levitystä yleisölle”.(3)
3. Ensin on kuitenkin syytä esittää asiaa koskevat oikeussäännöt.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Kansainvälinen oikeus
4. Maailman henkisen omaisuuden järjestö (jäljempänä WIPO) hyväksyi Genevessä 20.12.1996 WIPOn tekijänoikeussopimuksen (jäljempänä WCT). WCT puolestaan hyväksyttiin Euroopan yhteisön puolesta 16.3.2000 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2000/278/EY.(4)
5. WCT:n 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Levitysoikeus”, määrätään seuraavaa:
”1. Kirjallisten ja taiteellisten teosten tekijöillä on yksinoikeus sallia alkuperäisten teostensa ja niiden kopioiden saattaminen yleisön saataviin myymällä tai luovuttamalla omistusoikeus muulla tavoin.
– –”
B Unionin oikeus
6. Direktiivin 2001/29 johdanto-osan 3, 9, 10, 15 ja 31 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(3) Ehdotettu yhdenmukaistaminen edistää sisämarkkinoiden neljän vapauden toteuttamista ja liittyy erityisesti niiden oikeudellisten perusperiaatteiden noudattamisen, jotka koskevat omaisuutta, henkinen omaisuus mukaan lukien, sekä ilmaisunvapautta ja yleistä etua.
– –
(9) Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien yhdenmukaistamisen on perustuttava suojan korkeaan tasoon, koska nämä oikeudet ovat ratkaisevan tärkeitä henkisen luomistyön kannalta. Niiden suojaaminen auttaa varmistamaan luovuuden ylläpitämisen ja kehittymisen niin tekijöiden, esittäjien, tuottajien, kuluttajien, kulttuurin, teollisuuden kuin suuren yleisön etujen mukaisesti. Tämän vuoksi henkisen omaisuuden tunnustetaan olevan erottamaton osa omaisuuden käsitettä.
(10) Voidakseen jatkaa luovaa ja taiteellista työtään tekijöiden tai esittäjien on saatava asianmukainen korvaus työnsä käyttämisestä, kuten myös tuottajien voidakseen rahoittaa tällaista työtä. Tuotteiden kuten äänitteiden, elokuvien tai multimediatuotteiden sekä esimerkiksi tilauspalvelujen kaltaisten palvelujen tuottamiseen vaadittavat investoinnit ovat merkittäviä. Henkistä omaisuutta koskevien oikeuksien riittävä oikeudellinen suoja on tarpeen, jotta tämän korvauksen saatavuus voidaan taata ja mahdollistaa näille investoinneille riittävä tuotto.
– –
(15) Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) piirissä joulukuussa 1996 järjestetty diplomaattikokous hyväksyi kaksi uutta sopimusta, WIPOn tekijänoikeussopimuksen ja WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen, joista ensin mainittu koskee tekijöiden ja jälkimmäinen esittävien taiteilijoiden ja äänitetuottajien suojaa. Näillä sopimuksilla saatetaan tekijänoikeuden ja lähioikeuksien kansainvälistä suojaa merkittävästi ajan tasalle myös niin kutsutun digitaalisen asialistan osalta ja parannetaan keinoja torjua piratismia maailmanlaajuisesti. Yhteisö ja jäsenvaltioiden enemmistö ovat jo allekirjoittaneet nämä sopimukset ja ne ovat ryhtyneet toimenpiteisiin sopimusten ratifioimiseksi. Tämän direktiivin avulla edistetään myös eräiden uusien kansainvälisten velvoitteiden täytäntöönpanoa.
– –
(31) Eri oikeudenhaltijaryhmien välisten samoin kuin eri oikeudenhaltijaryhmien ja suojatun aineiston käyttäjien välisten oikeuksien ja etujen oikeudenmukainen tasapaino on turvattava. Jäsenvaltioissa säädettyjä nykyisiä poikkeuksia ja rajoituksia näihin oikeuksiin on arvioitava uudelleen uuden sähköisen ympäristön kannalta. Tiettyjä yksinoikeustoimia koskevien poikkeusten ja rajoitusten nykyisillä eroilla on välitön kielteinen vaikutus sisämarkkinoiden toimintaan tekijänoikeuden ja lähioikeuksien alalla. Nämä erot saattavat tulla näkyvämmiksi rajojen ylitse tapahtuvan teosten hyödyntämisen ja rajat ylittävien toimien edelleen lisääntyessä. Sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi nämä poikkeukset ja rajoitukset olisi määriteltävä yhdenmukaisemmin. Yhdenmukaistamisen asteen olisi perustuttava vaikutukseen, joka poikkeuksilla ja rajoituksilla on sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan.”
7. Kyseisen direktiivin 3 artiklassa, jonka otsikkona on ”Oikeus välittää yleisölle teoksia ja oikeus saattaa muu aineisto yleisön saataviin”, säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että tekijöillä on yksinoikeus sallia tai kieltää teostensa langallinen tai langaton välittäminen yleisölle, mukaan lukien teosten saattaminen yleisön saataviin siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teokset saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana.
– –”
8. Direktiivin 2001/29 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Levitysoikeus”, säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että tekijöillä on yksinoikeus sallia tai kieltää teostensa alkuperäiskappaleiden ja niiden kopioiden levitys yleisölle missä muodossa tahansa myymällä tai muutoin.
– –”
9. Direktiivin 2001/29 5 artiklan, jonka otsikko on ”Poikkeukset ja rajoitukset”, 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksista tai rajoituksista 2 ja 3 artiklassa säädettyihin oikeuksiin seuraavissa tapauksissa:
– –
e) käyttö yleistä turvallisuutta palveleviin tarkoituksiin tai hallinnollisen, parlamentaarisen tai tuomioistuinkäsittelyn asianmukaisen suorittamisen tai niiden selostamisen varmistamiseksi;
– –”
C Kansallinen oikeus
10. Tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin annetun lain (lag (1960:729) om upphovsrätt till litterära och konstnärliga verk (upphovsrättslagen), jäljempänä tekijänoikeuslaki) 2 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Tekijänoikeus tuottaa jäljempänä säädetyin rajoituksin yksinoikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus- tai taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen.
Kappaleen valmistamisena pidetään sen valmistamista kokonaan tai osittain, suoraan tai välillisesti, tilapäisesti tai pysyvästi sekä millä keinolla ja missä muodossa tahansa.
Teos saatetaan yleisön saataviin, kun
1. Teos välitetään yleisölle. Tämä tapahtuu, kun teos saatetaan yleisön saataviin langallisesti tai langattomasti muusta paikasta kuin siitä, jossa yleisö voi tutustua teokseen. Yleisölle välittämisenä pidetään myös välittämistä, joka tapahtuu siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teokset saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana.
– –
4. Sen kappale tarjotaan myytäväksi, vuokrattavaksi tai lainattavaksi taikka sitä muutoin levitetään yleisön keskuuteen.
Tapauksen mukaan yleisölle välittämiseen tai julkiseen esittämiseen rinnastetaan teoksen välittäminen tai esittäminen ansiotoiminnassa suurehkolle suljetulle piirille.”
11. Tekijänoikeuslain 49 a §:ssä säädetään seuraavaa:
”Valokuvan valmistajalla on yksinoikeus valmistaa kuvasta kappaleita ja saattaa se yleisön saataviin. Oikeus on voimassa riippumatta siitä, käytetäänkö kuvaa muuttamattomana vai muutettuna, ja riippumatta käytetystä tekotavasta.”
12. Painovapausasetuksen (tryckfrihetsförordningen) 2 luvun 1 §:n mukaan vapaan mielipiteenvaihdon ja kattavan tiedottamisen edistämiseksi jokaisella on oikeus tutustua yleisiin asiakirjoihin. Painovapausasetus on yksi Ruotsin neljästä peruslaista, joilla on erityisasema, joka muistuttaa perustuslain asemaa muissa jäsenvaltioissa.
13. Painovapausasetuksessa säädetään myös, että tuomioistuimelle jätetyt asiakirjat ovat yleisiä asiakirjoja riippumatta siitä, missä muodossa ja millä tavoin ne on jätetty. Asetuksen 2 luvun 1 § merkitsee näin ollen sitä, että kuka tahansa voi pyytää saada tutustua menettelyyn liittyvään asiakirjaan, joka on jätetty tuomioistuimelle. Tästä pääsäännöstä on kuitenkin säädetty poikkeus, joka koskee salassa pidettäviä tietoja.
14. Periaatteena on siten, että oikeus tutustua asiakirjoihin koskee myös asiakirjoja, jotka kuuluvat tekijänoikeuden ja lähioikeuksien alaan.
III Pääasian tosiseikat ja ennakkoratkaisupyyntö
15. BY ja CX ovat molemmat luonnollisia henkilöitä, jotka kumpikin ylläpitävät internetsivustoa. Aiemmassa siviilituomioistuimissa vireillä olleessa riita-asiassa CX lähetti kopion BY:n internetsivustolla olleesta tekstiä käsittävästä sivusta, johon sisältyi valokuva, käytettäväksi todisteena oikeudenkäynnissä. Valokuva on siten osa oikeudenkäynnin asiakirja-aineistoa.
16. BY väittää, että hänellä on tekijänoikeus kyseiseen valokuvaan, ja vaatii, että CX velvoitetaan maksamaan vahingonkorvausta ensinnäkin tekijänoikeuden loukkauksesta ja toiseksi tekijänoikeuslain 49 a §:ssä valokuville annetun erityissuojan loukkauksesta. CX kiistää olevansa velvollinen maksamaan vahingonkorvausta ja väittää, ettei aineiston ilmaiseminen tuomioistuinkäsittelyn tarkoituksiin merkitse tekijänoikeusloukkausta.
17. Asiaa ensimmäisessä oikeusasteessa käsitellyt Patent- och marknadsdomstolen (patentti- ja markkinatuomioistuin, Ruotsi) katsoi, että valokuva oli suojattu tekijänoikeuden lähioikeuksilla, toisin sanoen valokuville annetulla erityissuojalla. Kyseinen tuomioistuin kuitenkin totesi, että koska valokuva oli siirretty sille oikeudenkäyntiin liittyvänä asiakirjana, mikä tahansa kolmas osapuoli voi pyytää valokuvan välittämistä oikeutta tutustua asiakirjoihin koskevan perustuslaintasoisen Ruotsin lain sovellettavien säännösten mukaisesti. Vaikka Patent- och marknadsdomstolen tuli siihen tulokseen, että CX oli levittänyt kyseisen valokuvan yleisölle tekijänoikeuslaissa tarkoitetulla tavalla, se katsoi, ettei ollut osoitettu, että BY:lle oli aiheutunut tästä vahinkoa, ja hylkäsi näin ollen BY:n kanteen.
18. BY valitti kyseisestä tuomiosta ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen.
19. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että sen on lausuttava erityisesti siitä, merkitseekö kyseisen valokuvan kappaleen välittäminen tuomioistuimelle osana menettelyä asiaa koskevassa kansallisessa tekijänoikeuslainsäädännössä tarkoitettua teoksen laitonta saataviin saattamista joko yleisölle levittämisenä tai yleisölle välittämisenä.
20. Käsiteltävässä asiassa on riidatonta, että valokuva lähetettiin (sähköpostitse) asianosaisten välistä riita-asiaa käsittelevälle tuomioistuimelle sähköisen kopion muodossa. Kansallinen tuomioistuin pyrkii myös varmistumaan siitä, voidaanko tuomioistuimen katsoa kuuluvan yleisön käsitteeseen tässä tarkoituksessa.
21. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että unionin oikeuteen sisältyvien käsitteiden ”yleisölle välittäminen” ja ”levitys yleisölle” tulkintaan liittyy epävarmuutta silloin, kun tekijänoikeudella suojattu teos siirretään tuomioistuimelle siviiliprosessin yhteydessä. Tästä herää kysymys, voidaanko tuomioistuimen katsoa kuuluvan direktiivissä 2001/29 tarkoitettuun yleisön käsitteeseen, ja onko lisäksi yleisön käsitteelle annettava sama merkitys direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdan ja 4 artiklan 1 kohdan soveltamisen yhteydessä.
22. Tältä osin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa unionin tuomioistuimen katsoneen, että yleisön käsitteellä tarkoitetaan rajoittamatonta määrää potentiaalisia vastaanottajia ja että se merkitsee lisäksi sitä, että henkilöitä on oltava varsin huomattava määrä. Unionin tuomioistuin on lisäksi korostanut, että tarkoituksena on teoksen saattaminen millä tahansa asianmukaisella tavalla yleisesti keiden tahansa henkilöiden – eikä vain tiettyjen yksityiseen ryhmään kuuluvien henkilöiden – saataville.(5)
23. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä myös ilmenee, että direktiivin 2001/29 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun levityksen käsitteellä on sama merkitys kuin WCT:n 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla ilmauksella ”saattaminen yleisön saataviin myymällä”. Unionin tuomioistuimen 13.5.2015 antamasta tuomiosta Dimensione Direct Sales ja Labianca (C‑516/13, EU:C:2015:315) kuitenkin ilmenee, että siihen, että kyseessä on ”levitys yleisölle”, riittää, että suojattu teos on toimitettu yleisöön kuuluvalle henkilölle.
24. On myös tarpeen varmistaa, onko siinä, että oikeudenkäyntiin liittyvä asiakirja siirretään tuomioistuimelle joko fyysisen (paperisen) asiakirjan muodossa tai sähköpostiviestin liitteenä, kyse ”yleisölle välittämisestä” vai ”levityksestä yleisölle”, koska tällaisella siirtämisellä on samat vaikutukset ja sama tarkoitus molemmissa tapauksissa.
25. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, ettei tuomioistuinta itseään eikä sen henkilöstön jäseniä voida pitää ”yleisönä” tämän käsitteen yleisessä merkityksessä. Niiden ei kuitenkaan voida katsoa kuuluvan yksityiseen ryhmään.
26. Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että vaikka henkilöiden, joilla on siirtämisen jälkeen pääsy teokseen, lukumäärä koostuu pelkästään tuomioistuimen henkilöstöstä, tämä määrä väistämättä vaihtelee, ja sitä olisi pidettävä alun alkaenkin suurena. Lisäksi kansallisessa lainsäädännössä säädetään, että jokaisella on oikeus tutustua tuomioistuimen saamiin asiakirjoihin.
27. Tässä tilanteessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lykkäsi asian käsittelyä ja esitti unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko [direktiivin 2001/29] 3 artiklan 1 kohdassa ja 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla yleisön käsitteellä katsottava olevan yhtenäinen merkitys?
2) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko tuomioistuinta pidettävä näissä artikloissa tarkoitettuna yleisönä?
3) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi,
a) onko tuomioistuinta pidettävä yleisönä, jos joku välittää tekijänoikeudella suojatun teoksen tuomioistuimelle?
b) onko tuomioistuinta pidettävä yleisönä, jos joku levittää tekijänoikeudella suojattua teosta tuomioistuimelle?
4) Kun arvioidaan, onko tekijänoikeudella suojatun teoksen jättämistä tuomioistuimelle pidettävä välittämisenä tai levityksenä yleisölle, onko sillä merkitystä, että kansallisessa oikeudessa on annettu asiakirjajulkisuudesta sääntöjä, jotka merkitsevät sitä, että tuomioistuimelle jätetyt asiakirjat ovat lähtökohtaisesti jokaisen niitä pyytävän saatavissa, jos ne eivät ole salassa pidettäviä?”
IV Menettely unionin tuomioistuimessa
28. Kirjallisia huomautuksia esitti Euroopan komissio.
29. Unionin tuomioistuin esitti useita kirjallisia kysymyksiä Ruotsin hallitukselle. Ruotsin hallitus vastasi näihin kysymyksiin 6.5.2020.
V Asian tarkastelu
A Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys
30. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään, onko direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa ja 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla yleisön käsitteellä yhtenäinen merkitys.(6)
31. Kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välille SEUT 267 artiklalla luodussa yhteistyömenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista siinä vireillä olevan asian. Unionin tuomioistuimen on tämän vuoksi tarvittaessa muotoiltava sille esitetyt kysymykset uudelleen poimittuaan kaikista kansallisen tuomioistuimen esittämistä seikoista ja erityisesti ennakkoratkaisupyynnön perusteluista ne unionin oikeutta koskevat seikat, joita on syytä tulkita, kun otetaan huomioon riidan kohde.(7)
32. Unionin tuomioistuimen ei nähdäkseni ole tarpeen vastata ensimmäiseen kysymykseen, ja muut kysymykset on siten muotoiltava uudelleen. Tältä osin ennakkoratkaisupyynnön 3 ja 6 kohdasta ilmenee, että suojattu valokuva,(8) joka on ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä olevan menettelyn kohteena, lähetettiin siviilituomioistuimille sähköpostitse todisteena niissä vireillä olevan menettelyn kuluessa.
33. Direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdan mukaan tekijöillä on yksinoikeus sallia tai kieltää teostensa langallinen tai langaton välittäminen yleisölle, mukaan lukien teosten saattaminen yleisön saataviin siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teokset saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana. Kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa säädetään lisäksi, että tekijöillä on yksinoikeus sallia tai kieltää teostensa alkuperäiskappaleiden ja niiden kopioiden levitys yleisölle missä muodossa tahansa myymällä tai muutoin. Tällainen oikeus sammuu mainitun direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti silloin, kun on kyseessä unionissa tapahtuva kohteen ensimmäinen myynti tai muu omistusoikeuden siirto, jonka oikeudenhaltija suorittaa itse tai joka suoritetaan hänen suostumuksellaan.(9)
34. Muun muassa unionin tuomioistuimen 19.12.2019 antaman tuomion Nederlands Uitgeversverbond ja Groep Algemene Uitgevers (C‑263/18, EU:C:2019:111) 39–45 sekä 51 ja 52 kohdasta ilmenee, että jotta kyseessä on direktiivin 2001/29 4 artiklan 1 kohdan mukainen ”levitys yleisölle”, teos on laskettava liikkeeseen fyysisinä kappaleina, aineellisina tuotteina tai aineellisina esineinä.(10) Tämä direktiivin 2001/29 4 artiklan 1 kohdan nimenomainen vaatimus ei täyty, kun teos siirretään aineettomassa muodossa sähköpostitse.(11)
35. Teoksen siirtäminen sähköpostitse on mielestäni toimi, jolla teos välitetään yleisölle langallisesti tai langattomasti tai saatetaan yleisön saataviin siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teokset saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana, direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Käsiteltävässä asiassa keskeinen kysymys on kuitenkin se, onko tämä siirtäminen direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ”yleisölle” välittämistä tai ”yleisön” saataviin saattamista.(12)
36. Unionin tuomioistuimen ei siten nähdäkseni ole tarpeen tulkita direktiivin 2001/29 4 artiklan 1 kohtaa käsiteltävässä asiassa.
37. Joka tapauksessa riippumatta siitä, voidaanko direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohtaa tai 4 artiklan 1 kohtaa soveltaa pääasian tosiseikkoihin, kuten 13.5.2015 annettu tuomio Dimensione Direct Sales ja Labianca (C‑516/13, EU:C:2015:315, 34 kohta) havainnollistaa, direktiiviä 2001/29 on tulkittava tavalla, jolla turvataan tekijänoikeuden haltijan tehokas ja täsmällinen suoja.
38. Tätä tiukkaa vaatimusta alleviivaa entisestään perusoikeuskirjan 17 artiklan 2 kohta, jossa määrätään, että teollis- ja tekijänoikeudet ”turvataan”.(13)
39. Näiden vaatimusten valossa tarkastelen seuraavaksi muita ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiä kysymyksiä, kunhan ne on ensin muotoiltu uudelleen tarvittavalla tavalla.
B Toinen, kolmas ja neljäs ennakkoratkaisukysymys
40. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämissä toisessa, kolmannessa ja neljännessä kysymyksessä on päällekkäisyyksiä, mutta niillä pyritään lähinnä selvittämään, voisiko se, että tekijänoikeudella suojattua aineistoa ilmaistaan tuomioistuimelle todisteena sähköpostitse tuomioistuinkäsittelyn kuluessa, merkitä direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yleisölle välittämistä, ja jos voisi, niin missä olosuhteissa. Tarkastelen ensin näitä yleisiä kysymyksiä ja vastaan sen jälkeen esitettyihin kysymyksiin.
41. Direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdalla annettavan suojan ytimen muodostaa ajatus siitä, että tekijänoikeuden haltija on oikeutettu suojaan tekijänoikeudella suojatun aineiston ”yleisölle” välittämistä tai ”yleisön” saataviin saattamista vastaan.(14) Siten, jollei direktiivin 2001/29 5 artiklassa säädetyistä poikkeuksista ja rajoituksista muuta johdu, kaikki toimet, joilla kolmas osapuoli välittää teoksen yleisölle, edellyttävät teoksen tekijän etukäteissuostumusta.
42. Vaikka suojatun aineiston välittäminen hallinnollisia tai lainkäyttöön liittyviä tehtäviä hoitaville kolmansille osapuolille voi hyvinkin ylittää ”tietyn de minimis ‑kynnyksen”, kun otetaan huomioon siihen mahdollisesti osallistuvien henkilöiden määrä,(15) se ei nähdäkseni tavallisesti ole direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ”yleisölle välittämistä” juuri siksi, että niiden virallisten tehtävien luonne asettaa joka tapauksessa rajoituksia näille henkilöille, vaikka ne eivät muodostakaan yksityistä ryhmää(16) sinänsä. Niillä ei etenkään olisi oikeus pitää tekijänoikeudella suojattua aineistoa sellaisena, jota tekijänoikeussuoja ei koske.
43. Se, että riita-asian asianosainen välittää esimerkiksi tällaista aineistoa tuomioistuinkäsittelyn kuluessa tuomioistuimen henkilöstölle tai viranhaltijoille – sen lisäksi, että sillä ei ole mitään itsenäistä taloudellista merkitystä(17) –, ei antaisi tämän aineiston vastaanottajille mahdollisuutta käyttää sitä haluamallaan tavalla. Tässä esimerkissähän aineisto olisi välitetty tällaisille henkilöille heidän hallinnollisessa tai tapauksen mukaan lainkäyttöön liittyvässä ominaisuudessaan, ja kappaleen valmistamiseen tällaisesta aineistosta tai aineiston välittämiseen tai levitykseen sovellettaisiin kansallisessa oikeudessa, tekijänoikeuslainsäädäntö mukaan luettuna, säädettyjä tiettyjä nimenomaisia tai implisiittisiä oikeudellisia ja eettisiä rajoituksia.
44. Asianomaisen tuomioistuinhenkilöstön mahdollisesti suuresta määrästä huolimatta välittäminen ei siten tapahtuisi rajoittamattomalle määrälle mahdollisia vastaanottajia, kuten 7.12.2006 annetun tuomion SGAE (C‑306/05, EU:C:2006:764) 37 kohdassa edellytetään. Välittäminen kohdistuisi sen sijaan selkeästi määriteltyyn ja rajattuun tai suljettuun sellaisten henkilöiden ryhmään, jotka hoitavat tehtäviään yleisen edun mukaisesti ja joita – jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen selvityksistä muuta johdu – sitovat oikeudelliset ja eettiset säännöt, jotka koskevat muun muassa tuomioistuinkäsittelyn kuluessa saatujen tietojen ja todisteiden käyttämistä ja ilmaisemista.
45. Tekijänoikeudella suojatun aineiston välittäminen tuomioistuimelle todisteena tuomioistuinkäsittelyn yhteydessä ei nähdäkseni lähtökohtaisesti heikennä kyseisen aineiston tekijänoikeuden haltijan yksinoikeuksia esimerkiksi siten, että tekijänoikeuden haltijalta evättäisiin mahdollisuus vaatia asianmukaista korvausta teoksensa käytöstä. Mahdollisuudella esittää tekijänoikeudella suojattua aineistoa todisteena siviilioikeudenkäynnissä pikemminkin turvataan oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, sellaisena kuin se taataan perusoikeuskirjan 47 artiklassa. Riita-asian asianosaisen puolustautumisoikeudet vaarantuisivat vakavasti, jos hän ei voisi esittää tuomioistuimelle todisteita siinä tapauksessa, että kyseisen menettelyn toinen osapuoli tai kolmas osapuoli vetoaa kyseisen todisteen osalta tekijänoikeussuojaan.(18)
46. Tältä osin on syytä tähdentää, että perusoikeuskirjan 17 artiklan 2 kohdassa taatut teollis- ja tekijänoikeudet eivät ole ehdottomia oikeuksia, vaan niitä on punnittava muiden perusoikeuskirjassa taattujen perusoikeuksien kanssa.(19)
47. Näiden oikeuksien keskeinen sisältö ei vaarannu sellaisen kansallisen lainsäädännön tai käytännön vuoksi, jossa annetaan riita-asian asianosaisille mahdollisuus käyttää tekijänoikeudella suojattua aineistoa tai viitata tällaiseen aineistoon tuomioistuinkäsittelyssä, etenkään kun tekijänoikeussuoja ei tämän seurauksena lakkaa yksinkertaisesti siitä syystä, että siihen viitataan tällä tavalla kyseisessä käsittelyssä.
48. Neljännellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, vaikuttaako tähän arviointiin se, että Ruotsin oikeudessa vahvistetaan pääsyä yleisiin asiakirjoihin koskeva yleinen periaate, jonka mukaan jokaisella, joka esittää tällaisen pyynnön, on oikeus tutustua tuomioistuimen saamiin menettelyyn liittyviin asiakirjoihin, paitsi jos ne sisältävät salassa pidettäviä tietoja.(20) Sekä komission(21) että Ruotsin hallituksen(22) tapaan katson, että se, että riita-asian asianosainen välittää tekijänoikeudella suojattua aineistoa tuomioistuimelle tällaisissa olosuhteissa, ei merkitse asianosaisen toimesta tapahtuvaa aineiston välittämistä yleisölle, koska viime kädessä tuomioistuin itse (tai sen henkilöstön jäsenet) saattavat myöntää pääsyn aineistoon tiedonvälityksen vapautta tai avoimutta koskevien kansallisten sääntöjen nojalla.(23)
49. Tältä osin unionin tuomioistuimen asiakirja-aineistossa ei ole viitteitä siitä, että tuomioistuimet tai niiden henkilöstön jäsenet Ruotsissa ovat tosiasiassa myöntäneet pääsyn kyseiseen tekijänoikeudella suojattuun aineistoon tai että tällaista pääsyä olisi pyydetty.
50. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pelkästään totesi ennakkoratkaisupyynnössään, että tiedonvälityksen vapautta koskevassa kansallisessa laissa annetaan suurelle yleisölle pääsy tähän aineistoon oikeuden muodossa.(24) Tämähän on juuri tiedonvälityksen vapautta koskevan lainsäädännön yleistavoite sekä kansallisella että unionin tasolla.(25) Kyseinen käsite muodostaa Ruotsin painovapausasetuksen(26) ytimen – joka itsessään on toiminut innoittajana tiedonvälityksen vapautta koskevalle lainsäädännölle niin monissa muissa jäsenvaltioissa ja unionin tasolla –, sillä sen 2 luvun 1 §:n mukaan yleisön jäsenillä on oikeus yleiseen pääsyyn tuomioistuinasiakirjoihin.(27) Ruotsin hallitus myös totesi, että tekijänoikeutta suojataan Ruotsin perustuslaissa tekijänoikeuslaissa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Tekijänoikeuslain 26 b §:n 1 momentissa kuitenkin säädetään, että sen estämättä, mitä tekijänoikeussäännöksissä säädetään, yleiset asiakirjat on välitettävä yleisölle painovapausasetuksen 2 luvussa säädetyin edellytyksin.
51. Tästä yleisestä avoimuusperiaatteesta on kuitenkin poikkeuksia. Vaikka tämä onkin viime kädessä asia, joka kansallisen tuomioistuimen on varmistettava, Ruotsin hallitus on todennut unionin tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen antamassaan vastauksessa, että OSL:n 31 luvun 23 §:ään(28) sisältyy tekijänoikeudella suojattua aineistoa koskeva varauma. Tämän varauman vaikutuksena vaikuttaisi siten olevan – tässäkin tapauksessa, jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen selvityksistä muuta johdu – se, että tekijänoikeudella suojattuun aineistoon sisältyviä tietoja pidetään tietyin edellytyksin salassa pidettävinä eikä niitä siten voida julkistaa, jollei toisin nimenomaisesti säädetä.(29)
52. Lisäksi, ja mikä on ehkä vieläkin tärkeämpää, Ruotsin hallitus totesi, että vaikka tekijänoikeuslain 26 b §:n 1 momentissa säännellään yleisten asiakirjojen julkisuutta, siinä ei anneta oikeutta käyttää tällaisia asiakirjoja. Ruotsin hallituksen mukaan ”jokainen, jolle on toimitettu kappale teoksesta tämän säännöksen mukaisesti, ei saa näin ollen käyttää sitä [tekijänoikeuslain] vastaisesti. Kaikki muu käyttö edellyttää tekijän lupaa, tai sen on perustuttava johonkin [tekijänoikeuslaissa] tekijänoikeuteen säädetyistä poikkeuksista”.
53. Vaikuttaa näin ollen siltä, ettei tekijänoikeudella suojatusta aineistosta tule vapaasti käytettävää painovapausasetuksen tiedonvälityksen vapautta koskevien säännösten nojalla pelkästään siksi, että se on ilmaistu tai sitä on käytetty todistuskappaleena tai muutoin todistelussa tuomioistuinkäsittelyn kuluessa.
54. Toisin ilmaistuna tällaisen tekijänoikeudella suojatun aineiston ilmaisemisella avoimuussääntöjen mukaisesti ei ole sellaista aineellista vaikutusta, että tämä aineisto menettäisi asemansa tekijänoikeudella suojattuna aineistona ja että siitä tulisi siten vapaasti käytettävää.
55. Siten on selvää – tietysti jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen selvityksistä muuta johdu –, että Ruotsin lainsäädännössä ei säädetä tekijänoikeussuojan menettämisestä tai sallita sen menettämistä pelkästään sen perusteella, että yksi menettelyn osapuolista on käyttänyt tätä aineistoa todistuskappaleena siviilituomioistuinkäsittelyn kuluessa ja kolmannella osapuolella on myöhemmin mahdollisuus saada pääsy tähän aineistoon tiedonvälityksen vapautta koskevan Ruotsin lainsäädännön nojalla.
56. Lopuksi voitaisiin huomauttaa, että jos lainsäädännössä säädettäisiin toisin ja tekijänoikeus voitaisiin tosiasiallisesti menettää yksinkertaisesti sen seurauksena, että tekijänoikeudella suojattua asiakirjaa käytetään todistuskappaleena siviilioikeudenkäynnissä, Ruotsin kuningaskunta olisi nähdäkseni selvästi jättänyt saattamatta direktiivin 2001/29 vaatimukset asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään ja jättänyt noudattamatta perusoikeuskirjan 17 artiklan 2 kohdan vaatimuksia teollis- ja tekijänoikeuksien tehokkaasta suojelusta. Tällainen asiaintila vaarantaisi selvästi tekijänoikeussuojan, joka oikeudenhaltijoille taataan direktiivissä 2001/29 (ja myös perusoikeuskirjan 17 artiklan 2 kohdassa), vaadittavan tason keskeisen sisällön, koska oikeudenhaltijat jäisivät ilman tehokasta suojaa, joka estäisi tekijänoikeuden menettämisen tällä tavalla.
57. Koska näin ei – jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen selvityksistä muuta johdu – selvästikään ole, tätä kysymystä ei ole tarpeen käsitellä lähemmin.
58. Katson näin ollen, että se, että riita-asian asianosainen tai menettelyn osapuoli siirtää tekijänoikeudella suojattua aineistoa sähköisesti todisteena tuomioistuimelle, ei merkitse direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ”yleisölle välittämistä” tai 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ”levitystä yleisölle”. Pelkästään se seikka, että tällaista todistetta pidetään yleisenä asiakirjana ja että yleisöllä voi siten lähtökohtaisesti olla pääsy kyseiseen tekijänoikeudella suojattuun aineistoon tiedonvälityksen vapautta tai avoimuutta koskevien kansallisten sääntöjen mukaisesti, ei tarkoita, että siitä tulee vapaasti käytettävää ja ettei se kuulu tekijänoikeussuojan piiriin.
VI Ratkaisuehdotus
59. Edellä esitetyn perusteella katson, että unionin tuomioistuimen olisi vastattava Svea hovrätt, Patent- och marknadsöverdomstolenin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
Se, että riita-asian asianosainen tai menettelyn osapuoli siirtää tekijänoikeudella suojattua aineistoa sähköisesti todisteena tuomioistuimelle, ei merkitse tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ”yleisölle välittämistä” tai 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ”levitystä yleisölle”. Pelkästään se seikka, että tällaista todistetta pidetään yleisenä asiakirjana ja että yleisöllä voi siten lähtökohtaisesti olla pääsy kyseiseen tekijänoikeudella suojattuun aineistoon tiedonvälityksen vapautta tai avoimuutta koskevien kansallisten sääntöjen mukaisesti, ei tarkoita, että siitä tulee vapaasti käytettävää ja ettei se kuulu tekijänoikeussuojan piiriin.