JULKISASIAMIEHEN KANNANOTTO
YVES BOT
9 päivänä joulukuuta 2009 1(1)
Asia C‑403/09 PPU
Jasna Detiček
vastaan
Maurizio Sgueglia
(Višje sodišče v Mariborun (Slovenia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Kiireellinen ennakkoratkaisumenettely – Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa annettu asetus (EY) N:o 2201/2003 – Lapsen luvaton pois vieminen – Asetuksen N:o 2201/2003 20 artikla – Sen jäsenvaltion tuomioistuimen, jossa tunnustamista pyydetään, mahdollisuus toteuttaa väliaikainen toimenpide
1. Esillä olevassa ennakkoratkaisumenettelyssä unionin tuomioistuimen on otettava kantaa tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27.11.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003(2) 20 artiklan sisältöön.
2. Tämän säännöksen mukaan jäsenvaltion tuomioistuin voi toteuttaa kiireellisissä tapauksissa väliaikaisia toimenpiteitä ja turvaamistoimia, jotka koskevat tämän valtion alueella oleskelevia henkilöitä tai siellä olevaa omaisuutta, myös silloin, kun toisen jäsenvaltion tuomioistuin on asetuksen N:o 2201/2003 mukaan toimivaltainen tutkimaan pääasian.
3. Käsiteltävänä oleva asia liittyy seuraaviin tosiseikkoihin. Aviopuolisot Jasna Detiček, joka on Slovenian kansalainen, ja Maurizio Sgueglia, joka on Italian kansalainen, ovat asuneet Italiassa ja saaneet tyttären. Vuonna 2007 he panivat vireille avioero-oikeudenkäynnin Italiassa, ja pääasiassa toimivaltainen italialainen tuomioistuin päätti uskoa lapsen huollon väliaikaisesti isälle Maurizio Sgueglialle. Samana päivänä kun italialainen tuomioistuin määräsi väliaikaisesta toimenpiteestä, äiti muutti ja asettui lapsen kanssa Sloveniaan. Tämän jälkeen slovenialainen tuomioistuin määräsi hänen hakemuksestaan väliaikaisesta toimenpiteestä, jossa hänet määrättiin tyttären huoltajaksi.
4. Asiassa on kysymys siitä, saattoiko sen jäsenvaltion tuomioistuin, jossa lapsi on, toteuttaa edellä mainituissa olosuhteissa tällaisen väliaikaisen toimenpiteen asetuksen N:o 2201/2003 20 artiklan perusteella.
5. Yhteisöjen tuomioistuin päätti 27.10.2009 käsitellä asian kiireellisessä menettelyssä perussäännön 23 a artiklan ja työjärjestyksen 104 b artiklan mukaisesti. Tässä menettelyssä kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet pääasian valittaja Sgueglia, pääasian vastapuoli Detiček, Slovenian hallitus ja Euroopan komissio, joilla ainoina on ollut oikeus esittää näitä huomautuksia. Lisäksi 7.12.2009 on pidetty istunto.
6. Tässä kannanotossa ehdotan unionin tuomioistuimen katsovan, että silloin kun pääasian tutkimiseen toimivaltainen jäsenvaltion tuomioistuin on toteuttamallaan toimenpiteellä määrännyt väliaikaisesti lapsen huoltajaksi toisen tämän vanhemmista, asetuksen N:o 2201/2003 20 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että toisen jäsenvaltion tuomioistuin ei voi ensin mainitun jäsenvaltion antaman ratkaisun jälkeen uskoa lapsen huoltoa toiselle vanhemmalle.
7. Esitän myös, miten mielestäni sovellettavat säännökset ja niiden taustalla oleva yhteinen viitekehys eli lapsen etu edellyttävät saman vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan yhteisen alueen tuomioistuimilta yhteistyötä ja miten tämä yhteistyö järjestetään.
I Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Vuoden 1980 Haagin yleissopimus
8. Haagissa 25.10.1980 kansainvälisestä lapsikaappauksesta tehty yksityisoikeuden alaa koskeva yleissopimus(3) tehtiin siviili- ja kauppaoikeudellisia asioita koskevan valtioiden rajat ylittävän maailmanlaajuisen yhteistyön puitteissa.
9. Tässä yleissopimuksessa vahvistetaan lapsikaappaustapauksissa sovellettavat menettelysäännöt, joiden tarkoituksena on turvata lapsen pikainen palauttaminen valtioon, jossa lapsella on asuinpaikka, sekä turvata tapaamisoikeuden suojaaminen.(4)
10. Vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 12 artikla kuuluu seuraavasti:
”Jos lapsi on 3 artiklassa tarkoitetulla tavalla luvattomasti viety pois tai jätetty palauttamatta ja lapsen palauttamista koskeva menettely on pantu vireille sen sopimusvaltion oikeus- tai hallintoviranomaisessa, missä lapsi on, vuoden kuluessa luvattomasta pois viemisestä tai palauttamatta jättämisestä lukien, asianomaisen viranomaisen on määrättävä lapsi välittömästi palautettavaksi.
Oikeus- tai hallintoviranomaisen on määrättävä lapsi palautettavaksi, vaikkakin menettely on pantu vireille vasta sen jälkeen, kun ensimmäisessä kappaleessa tarkoitettu vuoden määräaika on kulunut umpeen, jollei näytetä, että lapsi on sopeutunut uuteen ympäristöönsä.
– – ”
11. Tämän yleissopimuksen 13 artiklassa määrätään seuraavaa:
” – – valtion [jonne lapsi on viety] oikeus- tai hallintoviranomainen ei ole velvollinen määräämään lasta palautettavaksi, jos henkilö, laitos tai muu elin, joka vastustaa palauttamista, näyttää toteen, että
a) henkilö, laitos tai muu elin, jolle lapsen henkilöstä huolehtiminen kuului, ei ollut tosiasiallisesti käyttänyt huoltoa koskevia oikeuksia lapsen pois viemisen tai palauttamatta jättämisen ajankohtana taikka oli pois viemisen tai palauttamatta jättämisen joko sen tapahtuessa tai jälkikäteen hyväksynyt tai
b) on olemassa vakava vaara, että palauttaminen saattaisi lapsen ruumiillisille tai henkisille vaurioille alttiiksi taikka että lapsi muutoin joutuisi kestämättömään tilanteeseen.
Oikeus- tai hallintoviranomainen voi lisäksi kieltäytyä määräämästä lasta palautettavaksi, jos lapsi vastustaa palauttamista ja jos viranomainen katsoo, että lapsi on saavuttanut sellaisen iän ja kypsyyden, että lapsen mielipiteeseen on aiheellista kiinnittää huomiota.
– – ”
B Yhteisön oikeus
12. Asetuksella N:o 2201/2003, jolla korvattiin asetus N:o 1347/2000, on tarkoitus yhdenmukaistaa vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvalla alueella avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista sekä vanhempainvastuuta koskevat tuomioistuinten kansainvälistä toimivaltaa koskevat säännöt.
13. Kun asetuksessa N:o 1347/2000 rajoitettiin vanhempainvastuuta koskevat riidat avioliiton purkautumista koskevien menettelyjen yhteydessä käsiteltäviin riitoihin, asetuksessa N:o 2201/2003 tuomioistuinten toimivaltaa koskevat säännöt kattavat kaikki vanhempainvastuuta koskevat tuomiot, mukaan luettuina lastensuojelutoimenpiteet, riippumatta niiden yhteydestä avioliitto-oikeuden alaan kuuluviin menettelyihin.(5)
14. Asetuksen N:o 2201/2003 1 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan asetusta sovelletaan, riippumatta siitä millaisessa tuomioistuimessa asiaa käsitellään, siviilioikeudellisissa asioissa, jotka liittyvät vanhempainvastuun myöntämiseen, käyttämiseen, siirtämiseen, rajoittamiseen tai lopettamiseen.
1. Yleinen toimivaltasääntö ja poikkeukset
15. Kun asetuksessa N:o 2201/2003 viitataan lapsen etuun, siinä asetetaan läheisyyden periaate tuomioistuinten alueellista toimivaltaa koskevaksi pääsäännöksi, mutta siinä säädetään myös poikkeuksesta erityisesti tietyissä asuinpaikan muuttumista koskevissa tapauksissa, kuten tämän asetuksen 8, 9, 10 ja 12 artiklasta ilmenee.
16. Kyseisen asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa säädetään, että vanhempainvastuuta koskevissa asioissa toimivaltainen on sen jäsenvaltion tuomioistuin, jossa lapsen asuinpaikka on asian vireillepanoajankohtana, jolloin oletetuksi toimivaltaperusteeksi tulee yksinomaan lapsen olinpaikka, joka saattaa käsitteenä poiketa lapsen asuinpaikasta.(6)
17. Tästä periaatteesta on säädetty poikkeus ainoastaan niissä nimenomaisissa tapauksissa, joissa asiaa alun perin käsitellyt tuomioistuin on edelleen toimivaltainen joko sen välttämiseksi, että usea tuomioistuin on toimivaltainen, tai asetuksen N:o 2201/2003 mukaisella alueellisella toimivaltaperusteella, jota asianosaiset eivät ole kiistäneet, laillisesti vireille saatetun menettelyn jatkumisen varmistamiseksi.
18. Näin on tapaamisoikeuden osalta silloin, kun lapsi muuttaa laillisesti toiseen jäsenvaltioon ja saa siellä uuden asuinpaikan. Tällöin sen jäsenvaltion tuomioistuin, jossa lapsen aiempi asuinpaikka oli, on kolmen kuukauden ajan muutosta edelleen toimivaltainen muuttamaan sellaisen tapaamisoikeutta koskevan tuomion, joka on annettu kyseisessä jäsenvaltiossa ennen muuttoa.(7)
19. Lisäksi asetuksen N:o 2201/2003 12 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetään oikeuspaikkasopimuksesta avioliiton purkautumista käsittelevän tuomioistuimen hyväksi. Kyseisen säännöksen mukaan tämä tuomioistuin on edelleen toimivaltainen avioliiton purkautumista koskevaan hakemukseen liittyvässä vanhempainvastuuta koskevassa asiassa, kun ainakin toisella puolisoista on vanhempainvastuu lapsesta ja kun kyseisen tuomioistuimen toimivalta on puolisoiden ja vanhempainvastuunkantajien nimenomaisesti tai millä muulla tavalla tahansa yksiselitteisesti hyväksymä. Lisäksi tämän toimivallan on oltava lapsen edun mukainen. Toimivalta lakkaa, kun avioliiton purkautumista koskeva hakemus on hyväksytty tai vanhempainvastuuta koskevat tuomiot ovat tulleet lainvoimaisiksi.(8)
20. Jos millään jäsenvaltion tuomioistuimella ei ole asetuksen N:o 2201/2003 8–13 artiklan mukaan toimivaltaa, toimivalta määräytyy kussakin jäsenvaltiossa kyseisen valtion oman lainsäädännön mukaan.(9)
21. Myös lapsen edulla voidaan perustella erityinen poikkeus, jonka mukaisesti jäsenvaltion tuomioistuin luopuu toimivallasta toisen jäsenvaltion tuomioistuimen hyväksi.
22. Siten asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
” – – jäsenvaltion tuomioistuimet, jotka ovat toimivaltaisia tutkimaan pääasian, voivat katsoessaan, että tuomioistuimella toisessa jäsenvaltiossa, johon lapsella on erityisiä siteitä, on paremmat edellytykset käsitellä asiaa tai osaa siitä, ja kun se on lapsen edun mukaista
a) keskeyttää kyseisen asian tai sen osan käsittelyn ja pyytää osapuolia esittämään tällaisen pyynnön kyseisen toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa – – tai
b) pyytää toisen jäsenvaltion tuomioistuinta käyttämään toimivaltaansa – – ”
23. Kyseisen asetuksen 15 artiklan 2 kohdan mukaan 1 kohtaa sovelletaan jonkin osapuolen hakemuksesta, tuomioistuimen aloitteesta tai sellaisen muun jäsenvaltion tuomioistuimen pyynnöstä, johon lapsella on erityiset siteet,(10) ja näissä kahdessa viimeksi mainitussa tapauksessa asia voidaan siirtää ainoastaan, jos ainakin yksi osapuolista hyväksyy asian siirtämisen.
2. Lapsen luvattoman pois viemisen erityistapaukseen sovellettavat säännöt
24. Lapsen luvattomaan pois viemiseen sovelletaan edelleen vuoden 1980 Haagin yleissopimuksella käyttöön otettuja sääntöjä. Niitä on kuitenkin täydennetty asetuksen N:o 2201/2003 säännöksillä, joilla on etusija kyseisen yleissopimuksen määräyksiin nähden.(11)
25. Kyseisen asetuksen 2 artiklan 11 alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
– –
’lapsen luvattomalla pois viemisellä tai palauttamatta jättämisellä’ lapsen pois viemistä tai palauttamatta jättämistä, jos
a) se loukkaa oikeutta lapsen huoltoon, joka perustuu tuomioistuimen päätökseen tai lakiin taikka sen valtion oikeusjärjestyksen mukaan voimassa olevaan sopimukseen, jossa lapsen asuinpaikka oli välittömästi ennen pois viemistä tai palauttamatta jättämistä,
ja
b) oikeutta lapsen huoltoon oli pois viemisen tai palauttamatta jättämisen hetkellä tosiasiallisesti käytetty, joko yhdessä tai yksin, tai olisi käytetty, jollei pois viemistä tai palauttamatta jättämistä olisi tapahtunut. Oikeutta huoltoon katsotaan käytettävän yhdessä, kun toinen vanhempainvastuunkantajista ei voi tuomion tai lain mukaan päättää lapsen asuinpaikasta ilman toisen vanhempainvastuunkantajan suostumusta.”
26. Tuomioistuimen toimivallan osalta asetuksen N:o 2201/2003 10 artiklassa säädetään, että toimivalta säilyy sen jäsenvaltion tuomioistuimella, jossa lapsen asuinpaikka oli ennen pois viemistä.
27. Läheisyyden periaatteen mukaisesti toimivalta kuitenkin siirtyy sen jäsenvaltion tuomioistuimille, jossa lapsi on saanut uuden asuinpaikan, kun
a) jokainen henkilö, laitos tai muu elin, jolla on oikeus lapsen huoltoon, on suostunut poisviemiseen tai palauttamatta jättämiseen
tai
b) lapsi on asunut mainitussa toisessa jäsenvaltiossa vähintään yhden vuoden sen jälkeen, kun henkilö, laitos tai muu elin, jolla on oikeus lapsen huoltoon, on saanut tai hänen olisi pitänyt saada tieto lapsen olinpaikasta, ja lapsi on sopeutunut uuteen ympäristöönsä ja ainakin jokin seuraavassa mainituista edellytyksistä täyttyy:
i) lapsen palauttamispyyntöä ei ole tehty sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jonne lapsi on viety tai josta lapsi on jätetty palauttamatta, yhden vuoden kuluessa sen jälkeen, kun lapsen huolto-oikeuden haltija on saanut tai hänen olisi pitänyt saada tieto lapsen olinpaikasta
ii) lapsen huolto-oikeuden haltijan jättämä palauttamispyyntö on peruttu eikä uutta pyyntöä ole jätetty i alakohdassa tarkoitetussa määräajassa
iii) asian käsittely sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa lapsen asuinpaikka oli välittömästi ennen luvatonta pois viemistä tai palauttamatta jättämistä, on saatettu päätökseen 11 artiklan 7 kohdan mukaisesti
iv) sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jossa lapsen asuinpaikka oli välittömästi ennen luvatonta poisviemistä tai palauttamatta jättämistä, ovat antaneet lapsen huoltoa koskevan tuomion, joka ei edellytä lapsen palauttamista.
28. Asetuksen N:o 2201/2003 11 artiklan otsikkona on ”Lapsen palauttaminen”. Sen 1 kohdassa säädetään, että jos henkilö, jolla on oikeus lapsen huoltoon, hakee jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen nojalla tuomiota saadakseen palautetuksi lapsen, joka on luvattomasti viety muuhun jäsenvaltioon, sovelletaan 2–8 kohtaa.
29. Erityisesti tämän asetuksen 11 artiklan 6 kohdassa säädetään, että jos toisen jäsenvaltion tuomioistuin on antanut tuomion palauttamatta jättämisestä vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 13 artiklan perusteella, tuomioistuimen on toimitettava sen jäsenvaltion toimivaltaiselle tuomioistuimelle tai keskusviranomaiselle, jossa lapsen asuinpaikka oli ennen luvatonta pois viemistä tai palauttamatta jättämistä, jäljennös tästä tuomiosta ja asiaankuuluvista asiakirjoista.
30. Lisäksi asetuksen N:o 2201/2003 11 artiklan 8 kohdan mukaan tämän asetuksen nojalla toimivaltaisen tuomioistuimen myöhemmin antama lapsen palauttamista edellyttävä tuomio on täytäntöönpanokelpoinen III luvun 4 jakson, erityisesti 40, 42 ja 43 artiklan, mukaisesti lapsen palauttamisen turvaamiseksi.
31. Asetuksen N:o 2201/2003 42 artiklan mukaan tämä lapsen palauttamisesta annettu tuomio on tunnustettava ja on pantavissa täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa ilman, että on tarpeen julistaa se täytäntöönpanokelpoiseksi, ja ilman, että on mahdollista kiistää sen tunnustamista.
32. Tässä tarkoituksessa kyseisestä tuomiosta on annettava todistus tuomion antaneessa jäsenvaltiossa. Lapsen palauttamista koskevasta tuomiosta todistuksen antavan tuomarin on annettava todistus ainoastaan kolmen edellytyksen täyttyessä samanaikaisesti. Asetuksen N:o 2201/2003 42 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohdan mukaan todistus on annettava ainoastaan, jos lapsella oli tilaisuus tulla kuulluksi, paitsi jos kuuleminen on aiheetonta lapsen iän ja kehitystason huomioon ottaen, jos osapuolilla oli tilaisuus tulla kuulluiksi ja jos tuomioistuin on tuomion antaessaan ottanut huomioon palauttamatta jättämisestä annetun päätöksen taustalla olevat perustelut ja todisteet.
3. Avioliiton purkautumista ja vanhempainvastuuta koskevat yhteiset säännökset
33. Kiireellisten tilanteiden varalta asetuksen N:o 2201/2003 20 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden tuomioistuimet voivat toteuttaa väliaikaisia toimenpiteitä ja turvaamistoimia, jotka koskevat tässä jäsenvaltiossa oleskelevia henkilöitä tai siellä olevaa omaisuutta, myös silloin, kun toisen jäsenvaltion tuomioistuin on toimivaltainen tutkimaan pääasian.
34. Kyseisen asetuksen 20 artiklan 2 kohdan nojalla näiden toimenpiteiden soveltaminen on keskeytettävä, kun tuomioistuin, joka on toimivaltainen tutkimaan pääasian, on toteuttanut soveltuviksi katsomansa toimenpiteet.
4. Avioliittoasioissa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa annettujen tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano
35. Asetuksen N:o 2201/2003 21 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiossa annettu tuomio on tunnustettava muissa jäsenvaltioissa vaatimatta minkään erityisen menettelyn noudattamista. Tämän asetuksen 21 artiklan 3 kohdassa säädetään, että jokainen, jonka etua tuomion tunnustaminen koskee, voi pyytää vahvistettavaksi, että tuomio on tunnustettava tai jätettävä tunnustamatta.
36. Vanhempainvastuuta koskevan tuomion tunnustamatta jättämisen perusteet vahvistetaan kyseisen asetuksen 23 artiklassa. Tällaista tuomiota ei tunnusteta, jos tunnustaminen on selvästi vastoin oikeusjärjestyksen perusteita tai jos tuomio on annettu antamatta lapselle tilaisuutta tulla kuulluksi.
37. Asetuksen N:o 2201/2003 24 artiklan mukaan tuomion antaneen jäsenvaltion tuomioistuimen toimivaltaa ei saa tutkia.(12)
38. Kyseisen asetuksen 28 artiklan 1 kohdassa todetaan vielä, että ”vanhempainvastuusta jäsenvaltiossa annettu tuomio, joka on siinä jäsenvaltiossa täytäntöönpanokelpoinen ja on annettu tiedoksi, pannaan täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa, kun se asiaan osallisen hakemuksesta on siellä julistettu täytäntöönpanokelpoiseksi”. Lisäksi kumpikin asianosainen voi hakea muutosta päätökseen, joka koskee täytäntöönpanohakemusta.(13)
5. Keskusviranomaisten välinen yhteistyö vanhempainvastuuta koskevissa asioissa
39. Asetuksen N:o 2201/2003 53 artiklan mukaan kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi keskusviranomainen avustamaan tämän asetuksen soveltamisessa. Niiden tehtävänä on toimittaa tietoja jäsenvaltioiden lainsäädännöistä ja menettelyistä ja toteuttaa toimenpiteitä kyseisen asetuksen soveltamisen parantamiseksi sekä lujittaa jäsenvaltioiden eri keskusviranomaisten keskinäistä yhteistyötä.(14)
40. Tämän asetuksen 55 artiklassa säädetään, että keskusviranomaisten on ryhdyttävä kaikkiin asianmukaisiin toimiin tietojen keräämiseksi ja vaihtamiseksi lapsen tilanteesta, vireillä olevista vanhempainvastuuta koskevista menettelyistä ja lasta koskevista tuomioista. Erityisesti niiden on ryhdyttävä kaikkiin asianmukaisiin toimiin tuomioistuinten keskinäisen viestinnän helpottamiseksi, varsinkin 11 artiklan 6 ja 7 kohdan ja 15 artiklan täytäntöönpanemiseksi.
C Kansallinen lainsäädäntö
41. Siviiliprosessilain (Zakon o pravdnem postopku)(15) 411 §:n 1 momentissa säädetään, että tuomioistuin voi avioliittoa ja vanhempien ja lasten välisiä suhteita koskevien asioiden yhteydessä toteuttaa asianosaisen vaatimuksesta tai viran puolesta yhteisten lasten huoltoa ja elatusta koskevia väliaikaisia toimenpiteitä sekä tapaamisoikeuden peruuttamisen tai rajoittamisen taikka tapaamisoikeuden käyttämistapoja koskevia väliaikaisia toimenpiteitä.
42. Kyseisen lain 411 §:n 3 momentin mukaan väliaikaiset toimenpiteet toteutetaan turvaamistoimia koskevan lain säännösten mukaisesti.
43. Täytäntöönpano- ja turvaamistoimimenettelyistä annetun lain (Zakon o izvršbi in zavarovanju)(16) 267 §:n mukaan väliaikainen toimenpide voidaan toteuttaa ennen oikeudenkäynnin aloittamista, sen kuluessa tai myös sen päätyttyä, mutta joka tapauksessa ennen täytäntöönpanovaiheen päättymistä.
44. Avioliitosta ja perhesuhteista annetun lain (Zakon o zakonski zvezi in družinskih razmerjih)(17) 105 §:n 3 momentissa säädetään, että jos vanhemmat eivät sosiaaliviranomaisten avusta huolimatta pääse sopimukseen lasten huollosta ja kasvatuksesta, tuomioistuin päättää toisen tai kummankin vanhemman vaatimuksesta, että kaikkien lasten huolto uskotaan toiselle vanhemmista tai että yhden tai useamman lapsen huolto uskotaan yhdelle vanhemmista ja muiden lasten huolto toiselle vanhemmalle. Tuomioistuin voi lisäksi viran puolesta päättää, että kaikkien tai joidenkin lasten huolto voidaan uskoa jollekin kolmannelle henkilölle.
II Tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymykset
45. Slovenian kansalainen Detiček ja Italian kansalainen Sgueglia ovat naimisissa ja ovat asuneet Roomassa 25 vuotta. Heidän tyttärensä Antonella, joka on Slovenian kansalainen, on syntynyt 6.9.1997.
46. Heidän välisensä avioero-oikeudenkäynti saatettiin vireille Tribunale ordinario di Tivolissa (Italia) (Tivolin tuomioistuin). Kyseinen tuomioistuin määräsi 25.7.2007 antamallaan ratkaisulla lapsen väliaikaiseksi huoltajaksi yksinomaan Sgueglian ja määräsi lapsen sijoitettavaksi Calasanziane-nunnien vastaanottokotiin Roomaan.
47. Višje sodišče v Mariborun (Mariborin muutoksenhakutuomioistuin) unionin tuomioistuimelle toimittamasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että Tribunale ordinario di Tivoli ei halunnut uskoa lapsen väliaikaista huoltoa Detičekille sillä perusteella, että jälkimmäinen ei kyennyt erottamaan lapsen etua omista eduistaan. Lisäksi italialaisen tuomioistuimen mukaan Antonella kieltäytyi tapaamasta isäänsä. Tämän vuoksi kyseinen tuomioistuin päätti määrätä lapsen väliaikaiseksi huoltajaksi Sgueglian ja sijoittaa Antonellan vastaanottokotiin, jotta hän jäisi vanhempiensa välisen riidan ulkopuolelle. Kyseisessä italialaisen tuomioistuimen päätöksessä täsmennettiin lisäksi, että Detiček itse oli ehdottanut vastaanottokotia ja valinnut sen.
48. Samana päivänä kun kyseinen tuomio annettiin, Detiček ja hänen tyttärensä lähtivät Italiasta Poljčaneen, Sloveniaan, jossa he yhä tällä hetkellä asuvat.
49. Okrožno sodišče v Mariborun (Mariborin alueellinen tuomioistuin) (Slovenia) 22.11.2007 antamalla määräyksellä, joka pysytettiin Vrhovno sodiščen (ylimmän asteen tuomioistuin) (Slovenia) 2.10.2008 antamalla määräyksellä, Tribunale ordinario di Tivolin 25.7.2007 antama ratkaisu julistettiin täytäntöönpanokelpoiseksi Slovenian tasavallassa, ja Okrajno sodišče v Slovenski Bistricissa (Slovenska Bistrican kantonin tuomioistuin) (Slovenia) on vireillä täytäntöönpanomääräysmenettely lapsen palauttamiseksi isälleen ja hänen sijoittamisekseen Roomassa olevaan vastaanottokotiin. Tätä täytäntöönpanoa on lykätty pääasian oikeudenkäynnin päättymiseen asti.
50. Detiček haki 28.11.2008 Okrožno sodišče v Mariborulta väliaikaista toimenpidettä lapsen huollon uskomiseksi hänelle.
51. Okrožno sodišče v Mariboru päätti 9.12.2008 antamallaan määräyksellä hyväksyä Detičekin hakemuksen ja määräsi hänet väliaikaisesti Antonellan huoltajaksi. Se perusteli ratkaisuaan olosuhteiden muuttumisella ja lapsen edulla, eikä ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin ole täsmentänyt näitä olosuhteita tarkemmin.
52. Unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ja erityisesti 9.12.2008 annetusta määräyksestä kuitenkin ilmenee, että olosuhteiden muutokset ovat seuraavanlaiset. Antonella on nyt sopeutunut Sloveniaan. Slovenialainen tuomioistuin katsoo, että paluu Italiaan ja sijoittaminen vastaanottokotiin ei olisi hänen hyvinvointinsa mukaista, sillä se aiheuttaisi hänelle korjaamatonta fyysistä ja psyykkistä vahinkoa. Tuomioistuin on 1.12.2008 kuullut Antonellaa, joka on ilmoittanut haluavansa jäädä asumaan äitinsä kanssa.
53. Sgueglia teki tästä määräyksestä samassa tuomioistuimessa oikaisuvaatimuksen, joka hylättiin 29.6.2009 annetulla määräyksellä. Tuomioistuin perusteli turvaamistoimen toteuttamista asetuksen N:o 2201/2003 20 artiklalla ja vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 13 artiklalla.
54. Sgueglia valitti 29.6.2009 annetusta määräyksestä Višje sodišče v Mariborulle, joka päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko Slovenian tasavallan tuomioistuimella asetuksen N:o 2001/2003 20 artiklassa tarkoitetulla tavalla toimivalta toteuttaa [väliaikaisia toimenpiteitä], jos toisen jäsenvaltion tuomioistuin, joka on kyseisen asetuksen mukaan toimivaltainen tutkimaan pääasian, on jo toteuttanut [väliaikaisen toimenpiteen], joka on jo julistettu täytäntöönpanokelpoiseksi [Sloveniassa]?
2) Mikäli edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Voiko slovenialainen tuomioistuin kansallista oikeutta soveltamalla (asetuksen [N:o 2201/2003] 20 artiklan nojalla tämä soveltaminen on sallittua) määrätä asetuksen 20 artiklassa tarkoitetusta [väliaikaisesta toimenpiteestä], jolla muutetaan toisen jäsenvaltion tuomioistuimen, joka on kyseisen asetuksen mukaan toimivaltainen tutkimaan pääasian, toteuttamaa lopullista ja täytäntöönpanokelpoista [väliaikaista toimenpidettä] tai kumotaan se?”
III Asian tarkastelu
55. Näillä ennakkoratkaisukysymyksillään kansallinen tuomioistuin pyrkii ennen kaikkea selvittämään, voidaanko silloin, kun pääasian tutkimiseen toimivaltainen jäsenvaltion tuomioistuin on toteuttamallaan toimenpiteellä määrännyt väliaikaisesti lapsen huoltajaksi toisen tämän vanhemmista, asetuksen N:o 2201/2003 20 artiklan 1 kohtaa tulkita siten, että toisen jäsenvaltion tuomioistuin voi ensin mainitun jäsenvaltion antaman ratkaisun jälkeen uskoa lapsen huollon toiselle vanhemmalle.
A Alustavat toteamukset
56. Aluksi on mielestäni syytä esittää seuraavat toteamukset.
57. Mielestäni on ensinnäkin kiistatonta, että unionin tuomioistuimelle esitettyjen kysymysten taustalla on riita, joka on saanut alkunsa asetuksessa N:o 2201/2003 tarkoitetun lapsen luvattoman pois viemisen yhteydessä.
58. Unionin tuomioistuimelle esitettyjen tietojen perusteella Detiček on lähtenyt perheen asuinvaltiosta Italiasta Sloveniaan puolisoiden yhteisen lapsen, tuolloin 10-vuotiaan Antonellan, kanssa samana päivänä, kun puolisoiden avioeroasiaa käsittelevä italialainen tuomioistuin määräsi väliaikaisesti Antonellan huoltajaksi tämän isän Sgueglian. Tämä tilanne jatkuu yhä edelleen vastoin isän tahtoa.
59. Näin ollen asiassa täyttyvät mielestäni asetuksen N:o 2201/2003 2 artiklan 11 alakohdassa asetetut edellytykset, joiden mukaan lapsen luvaton pois vienti ”loukkaa oikeutta lapsen huoltoon, joka perustuu tuomioistuimen päätökseen – – sen valtion oikeusjärjestyksen mukaan – – jossa lapsen asuinpaikka oli välittömästi ennen pois viemistä – – ja oikeutta lapsen huoltoon oli pois viemisen – – hetkellä tosiasiallisesti käytetty, joko yhdessä tai yksin, tai olisi käytetty, jollei pois viemistä – – olisi tapahtunut”.
60. Tämän jälkeen on mielestäni tarpeen heti alkuun täsmentää, että vaikka tämän asetuksen 11 artiklan säännöksiä, jotka koskevat tuomioistuinten yhteistyötä lapsen edun nimissä, on luonnollisesti sovellettava täytäntöönpanohakemuksen yhteydessä, toisin sanoen isän hakiessa palauttamista Okrajno sodišče v Slovenski Bistriciltä, niitä ei sen sijaan voida soveltaa äidin hakemukseen Okrožno sodišče v Mariborussa.
61. Kyseisen asetuksen 11 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että lapsen palauttaminen tämän mekanismin avulla voi tapahtua ainoastaan, ”jos henkilö, laitos tai muu elin, jolla on oikeus lapsen huoltoon, hakee jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta [vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen] nojalla tuomiota saadakseen palautetuksi lapsen, joka on luvattomasti viety muuhun jäsenvaltioon – tai jätetty palauttamatta muusta jäsenvaltiosta – kuin jossa lapsen asuinpaikka oli välittömästi ennen luvatonta pois viemistä tai palauttamatta jättämistä”.
62. Tälle tuomioistuimelle esitetyistä seikoista ilmenee, että Detičekia ei ollut määrätty huoltajaksi, ei edes yhteishuoltajaksi, Tribunale ordinario di Tivolin 25.7.2007 antamalla ratkaisulla, joka julistettiin täytäntöönpanokelpoiseksi Vrhovno sodiščen 2.10.2008 antamalla määräyksellä, kun hän haki 28.11.2008 Okrožno sodišče v Mariborulta itselleen lapsen huoltoa, ja että hänen hakemuksensa ei koskenut Antonellan palauttamista. Esillä olevassa asiassa on siis kysymys paitsi erilaisesta, myös täysin päinvastaisesta tilanteesta kuin siitä, jota asetuksen N:o 2201/2003 11 artiklan 1 kohdassa on tarkoitettu.
63. Tätä unionin tuomioistuimen käsiteltävänä olevaa asiaa on siten tarkasteltava yksinomaan tämän asetuksen 20 artiklan itsenäisten säännösten perusteella.
64. Kansallisen tuomioistuimen esittämää ennakkoratkaisukysymystä arvioitaessa on todellisuudessa selvitettävä, onko pääasiassa kysymyksessä olevan kaltaisessa tilanteessa mahdollista saada tunnustetuksi vastedes etusijalla olevaksi kyseisen asetuksen 20 artiklan 1 kohdan nojalla annettu ratkaisu, jonka antaneen tuomioistuimen alueellinen toimivalta perustuu vain lapsen luvattomaan poisvientiin.
65. Tähän kysymykseen annettavan vastauksen sisältö riippuu mielestäni kahteen seuraavaan kysymykseen annettavista vastauksista. Mikä on ensinnäkin tälle tuomioistuimelle esitetyssä kysymyksenasettelussa asetuksen N:o 2201/2003 perusperiaate? Mikä asema tämän asetuksen 20 artiklan säännöksillä on toiseksi kyseisen asetuksen säädösosassa?
B Asetuksella N:o 2201/2003 käyttöön otettu järjestelmä lapsen luvattoman poisviennin erityistapauksessa
66. Mielestäni asetus N:o 2201/2003 perustuu seuraaviin olettamiin.
67. Ensinnäkin on muistettava, että sen päämääränä on edistää todellisen oikeuteen perustuvan yhteisen alueen perustamista ottamalla käyttöön toimivaltasäännöt avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa sekä helpottamalla näissä asioissa annettujen tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa.
68. Tässä tarkoituksessa on olennaista, että jäsenvaltiossa annetut tuomiot tunnustetaan vastavuoroisesti. Kuten asetuksen N:o 2201/2003 johdanto-osaston toisessa perustelukappaleessa todetaan, oikeuden päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta on pidetty oikeudellisen yhteistyön kulmakivenä. Tästä syystä näiden tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano perustuvat keskinäisen luottamuksen periaatteeseen, ja tunnustamatta jättämisen perusteet rajoitetaan ainoastaan välttämättömimpiin.(18)
69. Toiseksi on huomattava se, mitä kyseisessä asetuksessa itsessään korostetaan, eli se, että siinä vahvistetut toimivaltasäännöt on muotoiltu lapsen edun perusteella.(19) Tästä seuraa nähdäkseni kiistatta, että lasten luvattoman poisviennin estämiseksi tarkoitetut toimivaltasäännöt on niin ikään laadittu lapsen edun perusteella.
70. Aikoinaan liian yleinen käytäntö eri kansalaisuutta olevien puolisoiden avioerotilanteessa oli se, että vanhempi, joka halusi varmistaa itselleen lapsen tai lasten huollon, pakeni lapsen tai lasten kanssa alkuperäiseen valtioonsa ja haki kansalliselta tuomioistuimelta huoltoa mahdollisesti toisessa valtiossa annetuista ratkaisuista huolimatta.
71. Tämän seurauksena oli lapsen ja toisen vanhemman välisen suhteen katkeaminen useiksi vuosiksi tai jopa lopullisesti, eikä kukaan voi väittää tällaista tilannetta lapsen edun mukaiseksi tai lapsen hyvinvoinnin mukaiseksi; tätä ilmaisua unionin tuomioistuin on jo aiemmin käyttänyt.(20)
72. Tämä lähestymistapa, josta löytyy useita tuskallisia esimerkkejä lähimenneisyydestä ja jopa näiltä päiviltä, johti eräänlaisen oikeudellisen nationalismin innoittamaan myönteiseen reaktioon tuomioistuimessa, jonka käsiteltäväksi asia oli saatettu, tai siltä odotettiin tällaista reaktiota, joka on nykyaikana ehdottomasti ristiriidassa vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen käsitteen kanssa. Lapselta evättäisiin tällöin olennaiset ja täysin perustuvanlaatuiset oikeudet. Sen lisäksi, että voidaan helposti kuvitella jopa riittävän kehitystason saavuttamisen jälkeen perheen painostuksen vievän häneltä valinnanvapauden ja mahdollisuuden käyttää vapaata liikkuvuuttaan mennäkseen tapaamaan toista vanhempaansa, häneltä yksinkertaisesti riistetään tällä tavalla hänen perustavanlaatuinen oikeutensa ylläpitää luonnollisia suhteita molempiin vanhempiinsa.
73. Näiden lapselle erittäin vahingollisten käytäntöjen välttämiseksi asetuksella N:o 2201/2003 on otettu käyttöön pakottavat toimivaltasäännöt, joiden ensisijaisena tarkoituksena on estää menettelytavat, jotka johtavat tähän järjestelyyn ja ovat todellisia oikeudenloukkauksia.
74. Kyseisten käytäntöjen konkreettinen kieltäminen edellyttää siis ehdotonta edullisimman oikeuspaikan etsimisen (forum shopping) kieltoa. Ainoa tehokas keino onkin säilyttää pääasian tutkimiseen toimivaltaisen tuomioistuimen alkuperäinen toimivalta ja vahvistaa sen koskemattomuutta.
75. Mielestäni tästä syystä sen jälkeen, kun asetuksessa N:o 2201/2003 on vahvistettu lapsen edun vuoksi läheisyyden periaatteeseen perustuva yleinen toimivaltasääntö,(21) siinä säädetään niin ikään tämän edun vuoksi poikkeuksista, kuten lapsen luvattomaan pois viemiseen sovellettavasta poikkeuksesta.
76. Tässä kyseisen asetuksen 10 artiklassa tarkoitetussa ja säännellyssä tilanteessa toimivaltainen on sen jäsenvaltion tuomioistuin, jossa lapsella oli asuinpaikka välittömästi ennen luvatonta pois viemistä. Toimivalta voidaan antaa sen jäsenvaltion tuomioistuimelle, jossa lapsi on, ainoastaan, jos tästä pois viemisestä tulee laillista tilanteen muututtua nimenomaisesti tai implisiittisesti lailliseksi asetuksessa säädettyjen tapausten mukaisesti.
77. Tässä artiklassa säädetään tilanteesta, jossa henkilö, jolla on oikeus lapsen huoltoon, on suostunut pois viemiseen(22) tai jossa tuomioistuin, joka on säilyttänyt toimivaltansa luvattoman pois viemisen perusteella, on antanut pois viemisen vahvistavan tai lapsen huoltoa koskevan tuomion, joka ei edellytä lapsen palauttamista.(23) Kyseisessä artiklassa säädetään myös implisiittisesti tapauksesta, jossa yhden vuoden kuluessa henkilö, jolla oli oikeus pyytää lapsen palauttamista, joko ei ole pyytänyt sitä tai on peruuttanut pyyntönsä eikä ole esittänyt uutta pyyntöä lapsen palauttamiseksi.(24) Kaikissa näissä tilanteissa toimivalta siirtyy sen jäsenvaltion tuomioistuimelle, jonka alueelle lapsi on viety.
78. Kansallisen tuomioistuimen unionin tuomioistuimelle esittämän aineiston perusteella on selvää, ettei tästä ole kysymys esillä olevassa asiassa. Pyydettyään italialaisen toimenpiteen tunnustamista Slovenian alueella ja pyynnön tultua hyväksytyksi Sgueglia on tehnyt Okrajno sodišče v Slovenski Bistricissä hakemuksen, jossa hän vaatii Antonellan palauttamista tämän toimenpiteen täytäntöön panemiseksi.
79. On näin ollen kiistatonta, että asetuksen N:o 2201/2003 nojalla italialainen tuomioistuin on säilyttänyt yksinomaisen toimivaltansa, kuten myös ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin myöntää.
80. Kansallisen tuomioistuimen esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin on nyt vastattava näiden seikkojen perusteella.
C Asetuksen N:o 2201/2003 20 artiklan asema sen yleisessä systematiikassa
81. Juuri tätä kansallinen tuomioistuin pyrkii ennakkoratkaisukysymyksillään selvittämään, kun se pohtii, voiko silloin, kun pääasian tutkimiseen toimivaltainen jäsenvaltion tuomioistuin on toteuttamallaan toimenpiteellä määrännyt väliaikaisesti lapsen huoltajaksi toisen tämän vanhemmista, asetuksen N:o 2201/2003 20 artiklan 1 kohdan perusteella toisen jäsenvaltion tuomioistuin uskoa ensin mainitun jäsenvaltion antaman ratkaisun jälkeen lapsen huollon toiselle vanhemmalle.
82. Huomattakoon, että tämän asetuksen 20 artiklan 1 kohdan mukaan tuomioistuin, joka ei ole toimivaltainen tutkimaan pääasiaa, voi poikkeuksellisesti toteuttaa kiireellisissä tapauksissa väliaikaisen toimenpiteen ja turvaamistoimen, joka koskee sen alueella olevaa omaisuutta tai siellä oleskelevia henkilöitä.
83. Mielestäni tämä säännös ei merkitse yleistä toimivaltaperustetta vaan siinä annetaan oikeus toimia silloin, kun lapselle aiheutuva vaara ja sen välttämiseksi toteutettavan kiireellisen toimenpiteen tarve molemmat yhdessä sitä edellyttävät.
84. Kuten komissio korostaa huomautustensa 27 kohdassa, asetuksen N:o 2201/2003 20 artiklan tarkoituksena on mahdollistaa vetoaminen lex foriin ilman alkuperäistä toimivaltaperustetta.
85. Edellä on todettu, että toimivaltasäännöt, mukaan lukien tämän asetuksen 10 artikla, on laadittu lapsen edun vuoksi. Kyseisen asetuksen 20 artikla, jossa niistä poiketaan täysin, voi näin ollen tulla sovellettavaksi ainoastaan sellaisten poikkeuksellisen vakavien olosuhteiden perusteella, jotka liittyvät suoraan lapsen tilanteeseen.
86. Unionin tuomioistuimella on jo ollut tilaisuus täsmentää tämän säännöksen sisältöä edellä mainitussa asiassa A antamassaan tuomiossa. Kyseisessä tuomiossa se katsoi, että asetuksen N:o 2201/2003 20 artiklan 1 kohtaa voidaan soveltaa seuraavilla kolmella kumulatiivisella edellytyksellä: toimenpiteiden on oltava kiireellisiä, niiden on kohdistuttava jäsenvaltiossa, jossa asiaa käsittelevä tuomioistuin sijaitsee, oleskeleviin henkilöihin tai siellä olevaan omaisuuteen ja niiden on oltava väliaikaisia.(25)
87. Kyseisessä asiassa käsittelemässään konkreettisessa tapauksessa unionin tuomioistuin katsoi, että ”[asetuksen N:o 2201/2003 20 artiklan 1 kohdan nojalla toteutettuja väliaikaisia] toimenpiteitä sovelletaan lapsiin, joiden asuinpaikka on jäsenvaltiossa mutta jotka oleskelevat tilapäisesti tai satunnaisesti toisessa jäsenvaltiossa ja ovat tilanteessa, joka voi vakavasti haitata heidän hyvinvointiaan, mukaan lukien heidän terveytensä tai kehityksensä, ja joka siis tekee perustelluksi toteuttaa välittömästi suojatoimenpiteitä”.(26)
88. Unionin tuomioistuimen mainitseman esimerkin lisäksi voidaan tuoda esille esimerkki, jonka komissio mainitsee käsikirjassa asetuksen N:o 2201/2003 soveltamista varten(27) ja joka kuvaa mielestäni hyvin tämän asetuksen 20 artiklalla käyttöön otettua mekanismia.
89. Tämän käsikirjan esimerkissä perhe matkustaa autolla toiseen jäsenvaltioon kuin siihen, jossa heillä on asuinpaikkansa. Perhe joutuu liikenneonnettomuuteen, molemmat vanhemmat ovat koomassa, eivätkä he siten voi harjoittaa vanhempainvastuutaan. Sen jäsenvaltion viranomaisten, jossa perhe on, on tällöin voitava toteuttaa kiireellisesti väliaikaisia toimenpiteitä suojellakseen pariskunnan lasta, jolla ei ole sukulaisia kyseisessä jäsenvaltiossa. Tällaisessa tapauksessa nämä toimenpiteet voisivat merkitä lapsen sijoittamista perhekotiin.
90. Nähdäkseni tämä tarpeellinen poikkeus yleisestä toimivaltasäännöstä on perusteltavissa ainoastaan poikkeuksellisissa olosuhteissa, kuten olosuhteissa, jotka ovat seurausta välittömästä vaarasta, jonka välttäminen edellyttää kiireellisen toimenpiteen toteuttamista ympäristössä, joka joko on vaaran aiheuttaja tai on kykenemätön sen torjumiseen.
91. En usko, että tästä on kysymys pääasian oikeudenkäynnissä.
92. Voin silti helposti kuvitella, minkälaista levottomuutta lapsen täytyy tuntea tämänkaltaisessa tilanteessa; tämä levottomuus on valitettavasti yhteistä lapsille, joiden vanhemmat jopa eron jälkeen jatkavat riitelyä, jota erolla kuitenkin oli tarkoitus hillitä, ja laiminlyövät siten perustavanlaatuisen velvollisuutensa vanhempina eli lapsen suojelun myös omien erimielisyyksiensä seurauksilta.
93. On kuitenkin todettava, että tämä levottomuus ei näytä täyttävän edellä mainittuja edellytyksiä, joiden on kuvattu oikeuttavan sellaisen tuomioistuimen toimenpiteen, joka ei ole toimivaltainen tutkimaan pääasiaa, erityisesti kun tällä toimenpiteellä on tarkoitus korvata toimivaltaisen tuomioistuimen pääasiassa toteuttama toimenpide kumoamalla se.
94. Ehdottamani tulkinta saattaa näyttää erityisen rajoittavalta. Mielestäni asian on oltava näin paitsi sen vuoksi, että asetuksen N:o 2201/2001 20 artiklan 1 kohta on poikkeus asetuksessa vahvistettuihin yleisiin toimivaltasääntöihin ja että perinteisesti poikkeuksia on tulkittava suppeasti, myös sen vuoksi, että tämän tulkinnan perusteena on tarve antaa tälle asetukselle tehokas vaikutus.
95. Pääasiassa kysymyksessä olevan kaltaisessa konkreettisessa tapauksessa, joka vastaa täsmälleen tilannetta, joka kyseisellä asetuksella on haluttu kieltää, poikkeuksia voidaan tulkita vain suppeasti, eivätkä ne voi missään tapauksessa merkitä takaporttia vanhojen käytäntöjen paluulle. Tämä on kaikkien niiden lasten edun mukaista, joiden vanhemmilla ei ole samaa kansalaisuutta ja joiden vanhemmat saattaisivat tuntea houkutusta tällaisiin menettelytapoihin, jos niihin olisi mahdollista turvautua oikeuskäytännön perusteella näiden poikkeusten liian laajan tulkinnan seurauksena.
96. Asetuksen N:o 2201/2003 20 artiklan 2 kohdan nojalla toteutetut toimenpiteet voivat sitä paitsi olla ainoastaan väliaikaisia, ja ne ovat alisteisia pääasiassa annettavalle tuomiolle.
97. Unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetussa tapauksessa tilanne on täysin erilainen. Okrožno sodišče v Mariboru ei suinkaan ole toteuttanut toimenpidettä pääasian tutkimiseen toimivaltaisen tuomioistuimen tueksi, vaan se on tosiasiassa ottanut vastakkaisen kannan ja tehnyt toimivaltaisen tuomioistuimen antamaan ratkaisuun nähden pääasiaa koskevan päinvastaisen ratkaisun, jolla on tarkoitus korvata tämä ratkaisu.
98. Näin ollen asetuksen N:o 2201/2003 20 artiklan 1 kohdan välttämättömät soveltamisedellytykset eivät täyty tässä asiassa. On siis todettava, että ensimmäisen asteen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi Detiček on saattanut asian, ei ole toimivaltainen tutkimaan tämän hakemusta ja että se ei ole missään tapauksessa voinut tehdä annettuja ratkaisuja.
99. Jos hyväksyttäisiin se, että slovenialainen tuomioistuin vuorostaan toteuttaisi väliaikaisen toimenpiteen, joka koskee samaa asiaa ja perustetta kuin pääasian tutkimiseen toimivaltaisen tuomioistuimen toteuttama toimenpide, tämä merkitsisi nähdäkseni todellisuudessa pääasian tutkimiseen toimivaltaisen tuomioistuimen toteuttaman toimenpiteen tunnustamatta jättämistä ja asetuksella N:o 2201/2003 vahvistettujen toimivaltaa, tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevien sääntöjen kiertämistä.
100. Tällöin horjutettaisiin vakavasti jäsenvaltioiden keskinäisen luottamuksen periaatteelle perustuvaa tuomioistuinten ratkaisujen vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta ja kyseenalaistettaisiin siten tällä asetuksella käyttöön otettu järjestelmä.
101. Edellä on todettu, että oikeuteen perustuvan yhteisen alueen luomista koskeva tavoite perustuu näille kahdelle periaatteelle. Jos hyväksyttäisiin se, että vaikka pääasian tutkimiseen toimivaltainen jäsenvaltion tuomioistuin on jo ratkaissut asian, toisen jäsenvaltion tuomioistuin voisi antaa lasta koskevan ratkaisun, seurauksena olisi sen keskinäisen luottamuksen romuttaminen, jonka on vallittava Euroopan unionin jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien välillä.
102. Asetuksen N:o 2201/2003 ja vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen vastaisessa lapsen luvattoman pois viemisen tapauksessa katson, että jos Detičekin menettelytapa hyväksyttäisiin ja jos slovenialaisen tuomioistuimen toteuttama väliaikainen toimenpide katsottaisiin päteväksi, oikeudenloukkauksesta tehtäisiin laillista. Näiden kahden oikeudellisen instrumentin tavoite ehkäistä vanhempien toteuttamia lapsikaappauksia tehtäisiin tällöin tyhjäksi.
103. Onko asiassa kuitenkin jätettävä huomiotta tilanteen muuttuminen sen seurauksena, että Antonella on viety luvattomasti pois maasta?
104. Mielestäni näin ei ole. Tilanteen muuttuminen on otettava huomioon, koska se on tosiasia, josta lapsi ei ole vastuussa, ja koska hänen etunsa vaatii sen tutkimista ja arvioimista. Kuten yhteisöjen tuomioistuin täsmensi asiassa Rinau 11.7.2008 antamassaan tuomiossa,(28) asetuksen N:o 2201/2003 taustalla on näkemys, jonka mukaan lapsen etu on ensisijainen.(29) Lisäksi tämän asetuksen johdanto-osan 33 perustelukappaleessa todetaan, että siinä ”pyritään varmistamaan varsinkin Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklassa tunnustettujen lapsen perusoikeuksien kunnioittaminen”.(30)
105. Mielestäni tämän on kuitenkin tapahduttava asetusta N:o 2201/2003 ja siinä säädettyjä menettelyjä noudattaen.
106. Ymmärrän tämän asetuksen säännökset siten, että lapsen etua koskeviin perusteisiin on vedottava ja sitä koskeva näyttö on esitettävä siinä tuomioistuimessa, jossa Sgueglia on pyytänyt Tribunale ordinario di Tivolin 25.7.2007 antaman ratkaisun täytäntöönpanoa, ja niiden perusteella italialainen tuomioistuin voi tarkastella uudelleen ratkaisuaan ja tarvittaessa siirtää toimivaltansa kyseisen asetuksen 15 artiklan mukaisesti.
107. Mielestäni tämä täytäntöönpanohakemus on todellisuudessa palauttamispyyntö, jonka osalta on sovellettava asetuksen N:o 2201/2003 11 artiklan takeita.
108. Koska sillä ei ole muuta tavoitetta kuin lapsen palauttaminen Vrhovno sodiščen täytäntöönpanokelpoiseksi julistaman, 25.7.2007 annetun ratkaisun täytäntöönpanemiseksi, sille on tunnustettava sen todellinen luonne, joka yksinään mahdollistaa samanlaisten takeiden varmistamisen valitusta menettelystä riippumatta. Lapsen etu sinänsä näyttää mielestäni edellyttävän tätä tulkintaa.
109. Asetuksen N:o 2201/2003 11 artiklassa kyseessä oleville tuomioistuimille annetut prosessuaaliset mahdollisuudet löytävät siten paikkansa vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvalla alueella ja sen hengessä. Tämän seurauksena ei ole kilpailua vaan vuoropuhelu, jonka on luonnollisesti vallittava vastavuoroiselle tunnustamiselle rakentuvan, oikeuteen perustuvan alueen tuomioistuinten välillä, jolloin yksinomaisena pyrkimyksenä on oltava lapsen etua parhaiten edistävän ratkaisun aikaansaaminen.
110. Tämä on myös asetuksen itsensä tarkoituksena. Kun lapsi viedään luvattomasti pois maasta, siinä vahvistetaan yhdessä vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen kanssa kyseessä olevien tuomioistuinten välinen erityinen yhteistyömekanismi, jolla voidaan turvata lapsen välitön palauttaminen maahan, jossa hänellä oli asuinpaikka välittömästi ennen tätä pois viemistä, samalla kun siinä säädetään mahdollisimman monista varotoimenpiteistä, joita tuomioistuinten on toteutettava lapsen edun mukaisesti.(31)
111. Jos siis Okrajno sodišče v Slovenski Bistrici antaa unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetussa tilanteessa palauttamatta jättämistä koskevan ratkaisun, sen on asetuksen N:o 2201/2003 11 artiklan 6 kohdan nojalla toimitettava välittömästi jäljennös tästä ratkaisusta ja asiaankuuluvista asiakirjoista italialaiselle tuomioistuimelle, jonka on otettava ne huomioon lopullista ratkaisua antaessaan.
112. Mikäli tämä tuomioistuin kaikesta huolimatta määräisi lapsen palautettavaksi, sen antama ratkaisu olisi suoraan täytäntöönpanokelpoinen, kuten tämän kannanoton 30 kohdassa on tuotu esille.
113. Kyseisen tuomioistuimen pitäisi tämän jälkeen asetuksen N:o 2201/2003 42 artiklan 2 kohdan mukaisesti antaa palauttamatta jättämistä koskevan ratkaisun antaneelle tuomioistuimelle todistus siitä, että lapsella oli tilaisuus tulla kuulluksi, paitsi jos kuuleminen oli aiheetonta lapsen iän ja kehitystason huomioon ottaen, että myös osapuolilla oli tilaisuus tulla kuulluiksi ja että tuomioistuin on ratkaisun antaessaan ottanut huomioon palauttamatta jättämisestä annetun päätöksen taustalla olevat perustelut ja todisteet.
114. Näin ollen muuttuneet olosuhteet, joihin Detiček vetoaa hakemuksensa tueksi, otetaan huomioon tämän yhteistyön puitteissa.
115. Tältä kannalta tarkasteltuna ei voida ajatella, että tuomareiden antama lopullinen ratkaisu, jossa ratkaistaan lapsen kohtalo, voisi määräytyä niin sanotun kotiinpäin vetämisen perusteella.
116. Tuomioiden antamisen luonne sinänsä, toisin sanoen tuomiovaltaa käyttävälle asetettu velvollisuus asioiden ratkaisemiseen, edellyttää pääasian tutkimiseen toimivaltaisen tuomarin ottavan huomioon kaikki asiaankuuluvat seikat sinä hetkenä, jolloin hän antaa ratkaisun, parhaan lopputuloksen aikaan saamiseksi yksinomaan lapsen edun kannalta siten, että lapselle varmistetaan jatkuvuus parhaassa mahdollisessa ympäristössä ja myös tavallisten ja rauhallisten suhteiden säilyminen molempien vanhempien kanssa.
117. Kaiken edellä esitetyn perusteella katson, että silloin, kun pääasian tutkimiseen toimivaltainen jäsenvaltion tuomioistuin on toteuttamallaan toimenpiteellä määrännyt väliaikaisesti lapsen huoltajaksi toisen tämän vanhemmista, asetuksen N:o 2201/2003 20 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että toisen jäsenvaltion tuomioistuin ei voi ensin mainitun jäsenvaltion antaman ratkaisun jälkeen uskoa lapsen huoltoa toiselle vanhemmalle.
IV Ratkaisuehdotus
118. Tässä tilanteessa ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Višje sodišče v Mariborun esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
Silloin, kun pääasian tutkimiseen toimivaltainen jäsenvaltion tuomioistuin on toteuttamallaan toimenpiteellä määrännyt väliaikaisesti lapsen huoltajaksi toisen tämän vanhemmista, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27.11.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 20 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että toisen jäsenvaltion tuomioistuin ei voi ensin mainitun jäsenvaltion antaman ratkaisun jälkeen uskoa lapsen huoltoa toiselle vanhemmalle.