Language of document : ECLI:EU:T:2016:173

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN ENSIMMÄISEN JAOSTON PUHEENJOHTAJAN MÄÄRÄYS

16 päivänä maaliskuuta 2016 (*)

Väliintulo – Väliintulointressi – Etujärjestö, jonka tavoitteena on sen jäsenten etujen puolustaminen – Väliintulohakemuksen julkaiseminen internetissä – Oikeudenkäynnin väärinkäyttö

Asiassa T‑561/14,

Eurooppalainen kansalaisaloite ”Yksi meistä” ja muut kantajat, joiden nimet mainitaan liitteessä, edustajanaan asianajaja C. de La Hougue,

kantajina,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään aluksi J. Laitenberger ja H. Krämer, sittemmin Krämer,

vastaajana,

jota tukevat

Euroopan parlamentti, asiamiehinään E. Waldherr ja U. Rösslein,

ja

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään K. Michoel ja E. Rebasti,

jossa on kyse eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta ”Yksi meistä” 28.5.2014 annetun komission tiedonannon COM(2014) 355 final kumoamisvaatimuksesta,

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN ENSIMMÄISEN JAOSTON PUHEENJOHTAJA

on antanut seuraavan

määräyksen

 Tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet

1        Kantajat, eurooppalainen kansalaisaloite ”Yksi meistä” ja muut kantajat, joiden nimet on lueteltu liitteessä, nostivat 25.7.2014 kanteen, jossa vaaditaan ensisijaisesti eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta ”Yksi meistä” 28.5.2014 annetun komission tiedonannon COM(2014) 355 final (jäljempänä riidanalainen tiedonanto) ja toissijaisesti kansalaisaloitteesta 16.2.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 211/2011 (EUVL L 65, s. 1) 10 artiklan 1 kohdan c alakohdan kumoamista.

2        2.5.1991 tehdyn unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 24 artiklan 6 kohdan nojalla tiivistelmä kannekirjelmästä on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä 17.11.2014 (EUVL C 409, s. 45).

3        Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto, jotka Euroopan komission kanssa oli nimetty kannekirjelmässä vastaajiksi, jättivät 6.2. ja 9.2.2015 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon asiakirjat, joissa ne esittivät 2.5.1991 tehdyn työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohtaan perustuvan oikeudenkäyntiväitteen.

4        Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon samoina päivinä toimittamillaan asiakirjoilla parlamentti ja neuvosto pyysivät saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia, jos kanne jätetään niiden osalta tutkimatta.

5        Edellä 4 kohdassa tarkoitettu neuvoston hakemus on annettu tiedoksi kantajille, komissiolle ja parlamentille, ja parlamentin hakemus on annettu tiedoksi neuvostolle 2.5.1991 tehdyn työjärjestyksen 116 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

6        International Planned Parenthood Federation (jäljempänä IPPF) pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 17.3.2015 jättämällään asiakirjalla saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission, parlamentin ja neuvoston vaatimuksia.

7        Marie Stopes International (jäljempänä MSI) pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 3.4.2015 jättämällään asiakirjalla saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission, parlamentin ja neuvoston vaatimuksia.

8        Edellä 6 ja 7 kohdassa tarkoitetut hakemukset on annettu tiedoksi kantajille, komissiolle, parlamentille ja neuvostolle 2.5.1991 tehdyn työjärjestyksen 116 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

9        Kantajat ovat esittäneet unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 27.5. ja 2.7.2015 toimittamillaan asiakirjoilla vastalauseita MSI:n ja IPPF:n väliintulohakemuksista.

10      Komissio on ilmoittanut unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 8.5. ja 12.6.2015 toimittamillaan asiakirjoilla, ettei sillä ole huomautuksia MSI:n ja IPPF:n väliintulohakemuksista.

11      Parlamentti ja neuvosto eivät ole esittäneet huomautuksia edellä 6 ja 7 kohdassa tarkoitetuista väliintulohakemuksista.

12      MSI ja IPPF ovat ilmoittaneet 15.6.2015 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon toimittamallaan asiakirjalla unionin yleiselle tuomioistuimelle, että kantajat olivat julkaisseet internet-sivustolla MSI:n väliintulohakemuksen liittäen tähän julkaisuun kielteisiä kommentteja tästä järjestöstä. Nämä kaksi väliintulon hakijaa ovat kehottaneet unionin yleistä tuomioistuinta erityisesti käyttämään sen käytettävissä olevia keinoja, oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen velvoittaminen mukaan lukien, estääkseen tulevaisuudessa kantajien samanlaiset oikeudenkäynnin väärinkäytöt.

13      Kantajia kehotettiin unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 89 artiklan 3 kohdan a alakohdan perusteella toteutetun prosessinjohtotoimen puitteissa esittämään huomautuksia kummankin väliintulon hakijan edellä tarkoitetuista väitteistä; ne esittivät huomautuksensa 31.8.2015 toimittamallaan asiakirjalla unionin yleisen tuomioistuimen vahvistamassa määräajassa.

14      Työjärjestyksen 89 artiklan 3 kohdan a alakohdan perusteella toteutetun uuden prosessinjohtotoimen puitteissa ja sen vuoksi, että MSI:n ja IPPF:n väliintulohakemukset oli julkaistu edellä 12 kohdassa mainitulla internet-sivustolla, kantajia kehotettiin täsmentämään, olivatko ne toimittaneet edellä mainitut väliintulohakemukset kyseiselle sivustolle, ja jos eivät olleet, selittämään, millä tavoin niiden mukaan kyseiset asiakirjat olivat päätyneet mainitun internet-sivuston käyttöön. Kantajat vastasivat 17.11.2015 unionin yleisen tuomioistuimen asettamassa määräajassa toimittamallaan asiakirjalla.

15      Unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäinen jaosto jätti 26.11.2015 antamallaan määräyksellä kanteen tutkimatta siltä osin kuin se oli kohdistettu asetuksen N:o 211/2011 10 artiklan 1 kohdan c alakohtaan, mistä seurasi, ettei Euroopan parlamenttia eikä neuvostoa voitu enää pitää vastaajina oikeudenkäynnissä.

16      Unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston puheenjohtaja hyväksyi 30.11.2015 tekemällään päätöksellä parlamentin ja neuvoston väliintulohakemukset täsmentäen, että niiden oikeudet ovat 2.5.1991 tehdyn työjärjestyksen 116 artiklan 6 kohdassa määrätyt.

17      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 89 artiklan 3 kohdan a alakohdan perusteella hyväksymän uuden prosessinjohtotoimen puitteissa yhtäältä komissio esitti 4.12. ja toisaalta MSI ja IPPF esittivät 11.12.2015 huomautuksia kantajien vastauksista, jotka sisältyvät 17.11.2015 päivättyyn asiakirjaan (ks. edellä 14 kohta).

 Oikeudellinen arviointi

18      Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan toisen kohdan mukaan, jota saman perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan perusteella sovelletaan asian käsittelyyn unionin yleisessä tuomioistuimessa, kaikki, jotka pystyvät osoittamaan, että unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun asian ratkaisu koskee niiden etua tai heidän etuaan, voivat olla väliintulijoina muissa kuin jäsenvaltioiden keskinäisissä asioissa, unionin toimielimien keskinäisissä asioissa ja jäsenvaltioiden ja unionin toimielimien välisissä asioissa.

19      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan mainitussa määräyksessä tarkoitettu käsite ”väliintulointressi” on määriteltävä ottaen huomioon itse oikeusriidan kohde ja sen on katsottava tarkoittavan sitä, että nimenomaan vaatimuksia koskevan lopputuloksen eikä esitettyjen perusteiden pitää vaikuttaa suoraan ja tosiasiallisesti asianomaisten etuihin. Asian ratkaisulla on näet ymmärrettävä asiaa käsittelevältä tuomioistuimelta pyydettyä lopullista ratkaisua sellaisena kuin se ilmaistaan tuomiolauselmassa. On erityisesti tarkistettava, että kanteen kohteena oleva toimi vaikuttaa väliintulijaan suoraan ja että asiassa annettava ratkaisu koskee varmasti hänen etuaan (ks. määräys 25.2.2003, BASF v. komissio, T–15/02, Kok., EU:T:2003:38, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

 IPPF:n väliintulohakemus

20      Asiakirja-aineistosta ilmenee, että IPPF on liitto, joka on perustettu Yhdistyneen kuningaskunnan oikeuden mukaan vuoden 1977 International Planned Parenthood Federation Actilla (laki kansainvälisestä perhesuunnitteluliitosta). Kuten International Planned Parenthood Federation Actin 4 §:stä ilmenee, sen tavoitteena on ensinnäkin maailman kansojen koulutuksen edistäminen perhesuunnittelun ja vastuullisen hedelmöittämisen aloilla, toiseksi vanhempien, lasten ja nuorten sekä psyykkisen että fyysisen terveyden säilyttäminen ja suojelu edistämällä ja tukemalla tehokasta perhesuunnittelua koskevia palveluja, kolmanneksi henkilöiden kouluttaminen näiden oman yhteisön ja koko maailman väestötieteellisten ongelmien suhteen ja neljänneksi kannustaminen ihmisen hedelmällisyyden kaikkien näkökohtien asianmukaiseen tutkimukseen ja sen sääntelyyn ja tämän tutkimuksen tulosten jakeluun.

21      IPPF on todennut, että sen jäsenistö muodostuu 152 kansallisesta järjestöstä, joita kutsutaan jäsenyhdistyksiksi, ja kukin niistä harjoittaa toimintojaan tietyssä maassa, kokonaisilla alueilla samoin kuin kansainvälisesti; tätä ei ole kiistetty. Luettelo sen jäsenistä liitettiin välitulohakemukseen.

22      IPPF on todennut ilman, että tätä olisi kiistetty, että sen jäsenyhdistykset tarjoavat 65 000 palvelupisteen välityksellä seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluja, jotka sisältävät perhesuunnittelun, raskauden keskeyttämisen, äitien ja lasten terveyspalveluja sekä tarttuvien sukupuolitautien ehkäisemisen ja hoidon. IPPF on täsmentänyt puolustavansa kaikkien terveyttä ja oikeuksia seksuaalisuuden ja lisääntymisen aloilla. Se kannustaa yksimielisesti jäsentensä kanssa hallituksia ja muita avainasemassa olevia päättäjiä kansallisella, alueellisella ja yleismaailmallisella tasolla edistämään seksuaalisuuteen ja lisääntymiseen liittyvää terveyttä ja oikeuksia, vahvistamaan politiikkoja ja antamaan lainsäädäntöjä näiden huolenaiheiden mukaisesti ja rahoittamaan ohjelmia ja tämäntyyppisten palvelujen tarjoamista.

23      IPPF väittää, että sen väliintulohakemus on hyväksyttävä, koska se on etujärjestö, jonka tavoitteena on sen jäsenten etujen puolustaminen nyt käsiteltävänä olevien kaltaisissa asioissa, joissa on kyse sen jäseniin vaikuttavista periaatteellisista kysymyksistä.

24      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan etujärjestöt, joiden tarkoituksena on puolustaa jäseniään, hyväksytään väliintulijoiksi asioissa, joissa on kyse niiden jäseniin vaikuttavista periaatteellisista kysymyksistä (määräys 17.6.1997, National Power ja PowerGen v. komissio, C‑151/97 P(I) ja C‑157/97 P(I), Kok., EU:C:1997:307, 66 kohta; määräys 28.9.1998, Pharos v. komissio, C‑151/98 P, Kok., EU:C:1998:440, 6 kohta ja määräys 26.7.2004, Microsoft v. komissio, T‑201/04 R, Kok., EU:T:2004:246, 37 kohta). On erityisesti todettava, että järjestö voidaan hyväksyä väliintulijaksi, jos se edustaa huomattavaa määrää kyseisen alan toimijoita, jos sen tarkoituksiin kuuluu sen jäsenten etujen puolustaminen, jos asiassa voi nousta esiin kyseisen alan toimintaan vaikuttavia periaatteellisia kysymyksiä ja jos siis annettava tuomio voi vaikuttaa järjestön jäsenten etuihin huomattavasti (määräys 8.12.1993, Kruidvat v. komissio, T–87/92, Kok., EU:T:1993:113, 14 kohta; määräys 28.5.2004, Akzo Nobel Chemicals ja Akcros Chemicals v. komissio, T–253/03, Kok., EU:T:20014:164, 18 kohta ja määräys 18.10.2012, ClientEarth ja International Chemical Secretariat v. ECHA, T–245/11, EU:T:2012:557, 12 kohta).

25      Oikeuskäytännössä on täsmennetty, että järjestöjen väliintulo-oikeuden laajalla tulkinnalla on tarkoitus pystyä paremmin arvioimaan asioiden taustaa ja samalla välttämään lukuisia yksittäisiä väliintuloja, jotka vaarantaisivat oikeudenkäynnin tehokkuuden ja moitteettoman kulun (edellä 24 kohdassa mainittu määräys National Power ja PowerGen, EU:C:1997:307, 66 kohta ja edellä 24 kohdassa mainittu määräys ClientEarth ja International Chemical Secretariat v. ECHA, EU:T:2012:557, 13 kohta).

26      Nyt käsiteltävässä tapauksessa on aluksi tutkittava, voiko asiassa nousta esiin kyseisen alan toimintaan vaikuttavia periaatteellisia kysymyksiä niin, että annettava tuomio voi vaikuttaa IPPF:n jäsenten etuihin huomattavasti.

27      Tältä osin IPPF toteaa, että yksi kyseessä olevan kansalaisaloitteen pääasiallisista tavoitteista on estää unionin rahoitus raskaudenkeskeytykselle ja unionin sisällä ja sen ulkopuolella siihen kannustaville tai sitä edistäville järjestöille. Tämä vaikuttaa IPPF:n toimintoihin; se ei ainoastaan tarjoa jäsenyhdistystensä välityksellä raskauden keskeyttämispalveluja, vaan se myös toimii aktiivisesti seksuaali- ja lisääntymisterveyden puolesta sekä sen puolesta, että kaikilla naisilla on oikeus valita turvallinen raskauden keskeyttämispalvelu ja saada näitä palveluja. Siten kyseinen kansalaisaloite nostaa esiin vakavan periaatteellisen kysymyksen, joka voi vaikuttaa IPPF:n ja sen jäsenten etuihin.

28      IPPF täsmentää, että sillä on väliintulointressi kolmesta jäljempänä esitetystä syystä.

29      Ensinnäkin on niin, että jos unionin yleinen tuomioistuin vahvistaa riidanalaisen tiedonannon lainmukaisuuden, sillä on välitön vaikutus IPPF:n taloudellisiin etuihin, koska tämä tiedonanto takaa oikeudellisesti sen, ettei unioni kiellä täydellisesti sen toimintojen rahoittamista. Jos sitä vastoin kanne menestyisi ja komissiota kehotettaisiin tarkastelemaan uudelleen riidanalaisessa tiedonannossa ilmaistua kantaa, IPPF kohtaisi riskin siitä, että siltä poistetaan merkittävät rahoituslähteet. Vaikka riidanalaisen tiedonannon kumoamisesta ei olisi välittömänä vaikutuksena IPPF:n ja sen jäsenten rahoituksen pieneneminen, tällaisella kumoamisella olisi väistämättä suora vaikutus niiden etuihin, koska aloitettaisiin uudelleen keskustelu niiden tulevaisuudessa mahdollisesti saamasta unionin rahoituksesta. Lisäksi on niin, että jos kanne hyväksyttäisiin, IPPF ja sen jäsenet joutuisivat puolustamaan uudelleen tehtäväänsä ja perustelemaan työtään ja niille syntyisi huomattavia kuluja.

30      Toiseksi IPPF väittää, että kannekirjelmä ja sen liitteet sisältävät virheellisiä tietoja sen toiminnoista. Jos nämä tiedot toistettaisiin asian käsittelyn päättävässä tuomiossa, sen maine voisi vahingoittua, millä voisi olla kielteistä vaikutusta sen kykyyn kerätä varoja. IPPF:llä on siten väliintulointressi näiden tietojen korjaamiseksi ja maineensa puolustamiseksi.

31      Kolmanneksi IPPF väittää, että nyt käsiteltävä asia tuo esiin olennaisia periaatteellisia kysymyksiä, jotka liittyvät unionin politiikkaan lisääntymisvapauden alalla. IPPF:n väliintulo sen jäsenten lukuun helpottaisi asian arviointia sen yleiseen asiayhteyteen nähden. Järjestönä, joka tukee kantajien näkemyksestä eroavaa näkemystä lisääntymisvapautta koskevan oikeuden osalta, mukaan lukien oikeus valita turvalliset raskaudenkeskeytyspalvelut ja oikeus saada niitä, IPPF:llä on välitön intressi kiistää kantajien väitteet.

32      Kantajat vastustavat IPPF:n väliintulohakemusta ja väittävät, että sen väliintulointressi, siltä osin kuin se on olemassa, on liian epäsuora ja epävarma.

33      Tältä osin on ensinnäkin todettava, että kyseessä olevan kansalaisaloitteen tavoitteena on lähinnä se, että unioni lopettaa sellaisen toiminnan rahoittamisen, ”joka edellyttää ihmisalkioiden tuhoamista erityisesti tutkimuksen, kehitysavun ja terveydenhuollon piirissä”. Tältä osin tämän aloitteen järjestäjät ovat liittäneet sen rekisteröintihakemukseen kolme lainsäädännöllistä muutosehdotusta. Siitä seuraa kiistatta, että kyseessä olevan kansalaisaloitteen tavoite on ristiriidassa IPPF:n ja sen jäsenten toimintojen kanssa siltä osin kuin nämä tarjoavat raskauden keskeyttämispalveluja ja edistävät perhesuunnittelua sekä seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia.

34      Tämän jälkeen on muistutettava, että nyt käsiteltävän kanteen tavoitteena on asetuksen N:o 211/2011 10 artiklan 1 kohdan c alakohdan perusteella annetun riidanalaisen tiedonannon kumoaminen; sen yhteydessä komissio on katsonut, ettei ollut tarpeen esittää unionin lainsäätäjälle ehdotusta kyseessä olevalla kansalaisaloitteella ehdotetuista lainsäädännöllisistä muutoksista.

35      Asetuksen N:o 211/2011 10 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään, että kun komissio on vastaanottanut kansalaisaloitteen, joka on kyseisessä asetuksessa säädettyjen kaikkien asiassa merkityksellisten menettelyjen ja edellytysten mukainen, se

”– – antaa kolmen kuukauden kuluessa tiedonannon, jossa esitetään komission oikeudelliset ja poliittiset päätelmät kansalaisaloitteesta sekä toimet, jotka komissio aikoo toteuttaa, ja sen perustelut näiden toimien toteuttamiselle, tai jos se ei aio toteuttaa toimia, niistä pidättymiselle”.

36      Asetuksen N:o 211/2001 10 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on luettava mainitun asetuksen ensimmäisen perustelukappaleen valossa; siinä täsmennetään seuraavaa:

”– – Tämä [kansalaisaloite]menettely antaa kansalaisille mahdollisuuden kääntyä suoraan komission puoleen ja pyytää sitä tekemään perussopimusten soveltamista koskeva ehdotus unionin säädökseksi, mikä on samanlainen oikeus, kuin Euroopan parlamentille annetaan [SEUT] 225 artiklassa ja neuvostolle [SEUT] 241 artiklassa.”

37      Tästä seuraa, että sillä, hyväksyykö vai hylkääkö unionin yleinen tuomioistuin väliintulohakemuksen, voi olla vain epäsuoraa ja epävarmaa vaikutusta IPPF:n ja sen jäsenten etuihin, jotka koskevat niiden toiminnoille myönnettävää unionin rahoitusta, siltä osin kuin komissio kieltäytyy riidanalaisella tiedonannolla vain esittämästä unionin lainsäätäjälle kyseessä olevalla kansalaisaloitteella ehdotettuja lainsäädäntömuutoksia koskevaa oikeudellista tointa.

38      Vaikka kanne hyväksyttäisiin, tämä seikka voi vaikuttaa IPPF:n ja sen jäsenten tilanteeseen huonoimmassakin tapauksessa vain siten, että komissio esittää unionin lainsäätäjälle ehdotuksen edellä mainittuja muutoksia koskevaksi oikeudelliseksi toimeksi. Tämä oikeudellista tointa koskeva ehdotus on kuitenkin vain yksi vaihe tulevien toimien ja tapahtumien ketjussa, jonka päätteeksi hyväksytään unionin oikeudellinen toimi, jolla kielletään sellaisen toiminnan rahoittaminen, ”joka edellyttää ihmisalkioiden tuhoamista” (ks. vastaavasti ja analogisesti määräys 18.5.2015, Izsák ja Dabis v. komissio, T–529/13, EU:T:2015:325, 29 kohta).

39      Samoin toisin kuin IPPF on väittänyt, se, että unionin yleinen tuomioistuin mahdollisesti vahvistaa riidanalaisen tiedonannon lainmukaisuuden, ei mitenkään takaa oikeudellisesti IPPF:lle ja sen jäsenille sitä, ettei unioni kiellä niiden toimintojen rahoittamista, koska tätä koskeva lainsäädäntöaloite voi tulla sekä SEUT 225 artiklan nojalla parlamentilta että SEUT 241 artiklan nojalla neuvostolta.

40      On todettava lisäksi, että IPPF myöntää itse, ettei sillä, että unionin yleinen tuomioistuin mahdollisesti kumoaa riidanalaisen tiedonannon, ole välitöntä vaikutusta sen ja sen jäsenten toiminnan rahoitukseen (ks. edellä 29 kohta). Sitä esiin tuotua seikkaa, jonka mukaan tällä kumoamisella olisi suora seuraus IPPF:n ja sen jäsenten etuihin sen vuoksi, että aloitettaisiin uudelleen keskustelu unionin mahdollisesta tulevasta rahoituksesta niille, ja sen vuoksi, että niiden on puolustettava uudelleen tehtäväänsä ja työtään tämän keskustelun yhteydessä, ei voida hyväksyä, koska se ei osoita sitä, että asian ratkaisu koskee tosiasiallisesti ja varmasti IPPF:ää ja sen jäseniä edellä 19 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.

41      On lisäksi hylättävä IPPF:n väite, jonka mukaan sen väliintulo olisi oikeutettua sen intressillä korjata asiakirja-aineistossa olevat tiedot, jotka vaikuttavat sen maineeseen (ks. edellä 30 kohta), siltä osin kuin mainittu intressi ei koske edellä 19 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettua oikeusriidan kohdetta ja ratkaisua. Vetoaminen kyseiseen intressiin ei näin ollen ole merkityksellistä IPPF:n väliintulointressin arvioimiseksi.

42      Lopuksi on todettava, että nyt käsiteltävä asia tuo esiin olennaisin osin yhtäältä kysymyksiä, jotka koskevat riidanalaisen tiedonannon SEUT 263 artiklassa tarkoitettua kannekelpoisuutta, ja toisaalta, kuten esitetyistä kumoamisperusteista ilmenee, kysymyksiä, jotka koskevat asetuksen N:o 211/2011 10 artiklan 1 kohdan c alakohtaan liittyvien komission velvoitteiden luonnetta ja sisältöä. Tästä seuraa, että nyt käsiteltävän asian painopiste ei koske kysymyksiä, jotka liittyvät unionin politiikkaan lisääntymisvapauden alalla, ja että siten IPPF:n väliintulo järjestönä, joka tarjoaa jäsentensä välityksellä palveluja seksuaali- ja lisääntymisterveyden alalla ja edistää oikeutta vapaaseen lisääntymiseen, ei edesauta unionin yleisen tuomioistuimen parempaa arviointia asian taustasta edellä 25 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.

43      Edellä esitettyjen seikkojen perusteella on pääteltävä, että riippumatta siitä kysymyksestä, onko IPPF etujärjestö ja onko sen tavoitteena sen jäsenten etujen suojeleminen, asiassa annettava tuomio ei voi vaikuttaa näihin etuihin huomattavasti edellä 24 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla. IPPF:n väliintulohakemus on näin ollen hylättävä.

 MSI:n väliintulohakemus

44      MSI on ilmoituksensa mukaan Englannin ja Walesin lakien mukaan perustettu säätiö, joka tarjoaa palveluja seksuaali- ja lisääntymisterveyden alalla, mukaan lukien täydellisen valikoiman ehkäisymenetelmiä ja pääsyn turvallisten raskauden keskeytystä sekä raskaudenkeskeytyksen seuranta-aikaa koskevien palvelujen piiriin sen toimistojen ja 37 maassa sijaitsevien jäsenyhdistysten välityksellä. Kuten sen peruskirjasta ilmenee, sen tehtävänä on paitsi edellä mainittujen palvelujen tarjoaminen, myös äitiyskuolemien vähentäminen, suunnittelemattomasta raskaudesta aiheutuvan köyhyyden ja hädän estäminen ja edellä tarkoitettujen terveyspalvelujen tutkiminen tai sen edistäminen.

45      MSI on vedonnut väliintulohakemuksensa tueksi juuri samoihin seikkoihin kuin IPPF oikeuttaakseen väliintulointressinsä (ks. edellä 27–31 kohta). Erityisesti se vetoaa ensinnäkin siihen, että sillä, että unionin yleinen tuomioistuin vahvistaa riidanalaisen tiedonannon lainmukaisuuden, on välitön vaikutus sen taloudellisiin etuihin, toiseksi siihen, että sillä on väliintulointressi korjatakseen asiakirja-aineistossa olevat virheelliset tiedot, jotka koskevat sen toimintoja, ja puolustaakseen mainettaan, ja kolmanneksi siihen, että sen väliintulo helpottaisi unionin yleisen tuomioistuimen arviointia asiasta sen yleisen asiayhteyden perusteella. Edellä 33–42 kohdassa esitetyistä syistä on katsottava, että nämä seikat eivät osoita, että asiassa annettava ratkaisu koskee suoraan, varmasti ja tosiasiallisesti MSI:n etua edellä 19 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla. MSI:n väliintulohakemus on näin ollen hylättävä.

 Oikeudenkäyntikulut

46      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan, jota tässä tapauksessa sovelletaan saman työjärjestyksen 144 artiklan 6 kohdan nojalla, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Työjärjestyksen 135 artiklan 2 kohdan sanamuodon mukaan unionin yleinen tuomioistuin voi velvoittaa myös voittaneen asianosaisen korvaamaan oikeudenkäyntikulut osittain tai kokonaan, jos se katsotaan perustelluksi kyseisen asianosaisen menettelyn takia.

47      Nyt käsiteltävässä asiassa IPPF ja MSI ovat vaatineet 11.12.2015 esittämissään huomautuksissa (ks. edellä 17 kohta), että kantajat velvoitetaan korvaamaan niiden väliintulohakemuksiin liittyvät oikeudenkäyntikulut tai ainakin kulut, jotka ovat aiheutuneet mainittujen hakemusten paljastamisesta internetissä. IPPF ja MSI ovat perustelleet kulujen kohdentamista koskevia vaatimuksiaan väittämällä, että kantajat olivat vastuussa edellä mainitusta paljastamisesta ja siten syyllistyneet oikeudenkäynnin väärinkäyttöön.

48      Kantajat ovat kiistäneet toimineensa lainvastaisella tavalla, eivätkä ne ole esittäneet oikeudenkäyntikuluja koskevia vaatimuksia. Myöskään komissio ei ole esittänyt tällaisia vaatimuksia.

49      On muistutettava, että niiden sääntöjen perusteella, jotka koskevat asioiden käsittelyä unionin yleisessä tuomioistuimessa, asianosaisia suojataan oikeudenkäyntiasiakirjojen epäasianmukaiselta käytöltä (tuomio 17.6.1998, Svenska Journalistförbundet v. neuvosto, T–174/95, Kok., EU:T:1998:127, 135 kohta). Siten unionin yleisen tuomioistuimen kirjaajan ohjeiden, joita sovellettiin edellä 12 kohdassa mainittuna IPPF:n ja MSI:n väliintulohakemusten internetissä julkaisemisen päivänä, 5 artiklan 8 kohdan mukaan luonnollinen henkilö tai yksityis- tai julkisoikeudellinen oikeushenkilö, joka ei ole asianosainen, ei voi tutustua asiaa koskevaan asiakirjavihkoon tai oikeudenkäyntiasiakirjoihin, jollei unionin yleisen tuomioistuimen presidentti tai, mikäli asia on vielä vireillä, tuomioistuimen asiaa käsittelevän kokoonpanon puheenjohtaja nimenomaisesti anna siihen lupaa asianosaisia kuultuaan, ja siinä täsmennetään, että tämä lupa voidaan antaa ainoastaan kirjallisesta hakemuksesta, jossa on oltava yksityiskohtaiset perustelut laillisesta intressistä tutustua asiakirjoihin.

50      Tämä määräys heijastaa hyvän oikeudenkäytön yleisen periaatteen olennaista aspektia, jonka mukaan asianosaisilla on oikeus puolustaa intressejään ilman ulkopuolisten – muun muassa yleisön – puuttumista asiaan (edellä 49 kohdassa mainittu tuomio Svenska Journalistförbundet v. neuvosto, EU:T:1998:127, 136 kohta). Tästä seuraa, että asianosainen, jolle annetaan oikeus tutustua toisten asianosaisten oikeudenkäyntiasiakirjoihin, voi käyttää tätä oikeutta vain puolustaakseen omaa asiaansa, mutta ei mihinkään muuhun tarkoitukseen, kuten herättämään toisten asianosaisten esittämiä väitteitä koskevaa yleisön arvostelua (edellä 49 kohdassa mainittu tuomio Svenska Journalistförbundet v. neuvosto, EU:T:1998:127, 137 kohta). Tämän avulla taataan siten koko oikeuskäsittelyn ajan se, että asianosaisten väliset keskustelut sekä kyseessä olevan tuomioistuimen päätösneuvottelu asiassa tapahtuvat rauhassa, ja vältetään ulkopuolisten paineiden – vaikka vain yleisön mielenkiinnon herättämiseksi – kohdistaminen tuomioistuimen toimintaan ja keskustelurauhan häiritseminen (ks. määräys 25.2.2015, BPC Lux 2 ym. v. komissio, T‑812/14 R, EU:T:2015:119, 14 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

51      Oikeuskäytännöstä ilmenee, että hyvän oikeudenkäytön yleisen periaatteen edellä mainitun aspektin vastainen toiminta merkitsee sitä, että käytetään väärin oikeudenkäyntiä, mikä voidaan ottaa huomioon oikeudenkäyntikuluja jaettaessa (ks. vastaavasti edellä 49 kohdassa mainittu tuomio Svenska Journalistförbundet v. neuvosto, EU:T:1998:127, 139 ja 140 kohta).

52      On lisäksi todettava, että hyvän oikeudenkäytön yleisen periaatteen edellä mainitun aspektin perusteella oikeudenkäynnin asianosaisille annetun suojelun on ulotuttava väliintulohakemuksen tekijään unionin yleisessä tuomioistuimessa. Tämä väliintulon hakija nimittäin osallistuu tuomioistuimen toimintaan ja siten sen on saatava samantasoista suojelua kuin oikeudenkäynnin asianosaiset saavat, kun on kyse sen mahdollisuudesta puolustaa intressejään riippumatta erityisesti yleisön taholta tulevasta kaikesta ulkopuolisesta vaikutuksesta.

53      Nyt käsiteltävässä asiassa on selvää, että IPPF:n ja MSI:n väliintulohakemukset on julkaistu sähköisinä linkkeinä niiden sisältöön internet-sivustolla julkaistujen sellaisten artikkelien yhteydessä, joiden luominen muodostaa kyseisen sivuston laatijoiden ja ylläpitäjien mukaan ”välineen edistää yhteiskuntaa, joka perustuu johdonmukaiseen käsitykseen ihmisarvosta – arvosta, joka kuuluu kaikille ihmisolennoille siittämishetkestä lähtien heidän luonnolliseen kuolemaansa asti”. On myös todettava, että näissä artikkeleissa viitattiin suoraan tähän unionin yleisessä tuomioistuimessa vireillä olevaan menettelyyn ja niissä esitettiin molemmat väliintulohakemuksen tekijät kielteisellä tavalla aikomuksena herättää yleisössä näitä koskevia kielteisiä tunteita.

54      Vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen edellä 14 kohdassa esittämään kysymykseen kantajat totesivat, että ne olivat lainmukaiseksi ja soveltuvaksi katsomallaan tavalla antaneet tiedoksi kannetta koskevan kaiken tiedon, asiaan liittyvät asiakirjat mukaan lukien, yksinomaan niille, jotka edustavat niitä, eli järjestöille, jotka kuuluvat eurooppalaiseen kansalaisaloitteeseen ”Yksi meistä”. Kantajien mukaan tämä tiedoksi antaminen on voinut epäsuorasti päätyä tiettyjen asiakirjojen julkaisemiseen internetissä, vaikka tämä ei ollut niiden tarkoitus. Kantajat täsmensivät lisäksi, ettei niillä ollut toimituksellista vastuuta kyseessä olevan internet-sivuston sisällöstä ja että ne olivat lähettäneet kyseisen sivuston vastuuhenkilöille sähköpostin, jossa ne pyysivät näitä poistamaan sähköiset linkit IPPF:n ja MSI:n väliintulohakemuksiin.

55      Tältä osin on todettava, etteivät kantajat esitä seikkoja, joiden perusteella voidaan yksilöidä ”järjestöt”, joihin ne viittaavat, ja ettei tämä tieto ilmene asian asiakirja-aineistosta. On lisäksi ja joka tapauksessa todettava, ettei mitään näistä ”järjestöistä” ole yksilöity kantajana kannekirjelmässä. Tässä kannekirjelmässä yksilöidään kantajina eurooppalainen kansalaisaloite ”Yksi meistä” sekä seitsemän luonnollista henkilöä, jotka asetuksen N:o 211/2011 2 artiklassa tarkoitettuina järjestäjinä ovat tämän aloitteen kansalaistoimikunnan jäseniä.

56      Kantajat myöntävät lisäksi, että IPPF:n ja MSI:n väliintulohakemusten tiedoksi antamisesta näille ”järjestöille” on voinut olla epäsuorana seurauksena se, että nämä asiakirjat on julkaistu internetissä.

57      Lisäksi on todettava, kuten edellä 53 kohdassa esitellystä internet-sivustosta ilmenee, että sen laatijat ja ylläpitäjät ilmoittavat ilman mitään jäsenyyttä tukensa tietyille järjestöille ja yhteisöille, joiden joukossa on eurooppalainen kansalaisaloite ”Yksi meistä”, ja ne suosittelevat käyntiä mainitun kansalaisaloitteen internet-sivustolla.

58      Kantajien väite, jonka mukaan niiden tarkoituksena ei ollut IPPF:n ja MSI:n väliintulohakemusten julkaiseminen edellä mainitulla internet-sivustolla, ei vakuuta unionin yleistä tuomioistuinta. Kyseisellä internet-sivustolla julkaistuissa artikkeleissa, jotka sisältävät linkit näihin väliintulohakemuksiin, viitataan nimenomaisesti ja laajasti nyt vireillä olevaan oikeudenkäyntiin, niissä argumentoidaan aggressiivisesti kantajien unionin yleisessä tuomioistuimessa edustaman kannan puolesta, ja ne sisältävät myös sähköisiä linkkejä kantajien kirjelmiin ja jopa otteita näistä kirjelmistä. Vaikka kantajien väite pitäisikin paikkansa, se ei missään tapauksessa poista, kuten komissio perustellusti toteaa edellä 17 kohdassa mainituissa huomautuksissaan, sitä, että antaessaan edellä tarkoitetuille ”järjestöille” tiedoksi IPPF:n ja MSI:n väliintulohakemukset kantajat ovat objektiivisesti aiheuttaneet riskin riidanalaisesta julkaisemisesta internetissä.

59      Näiden seikkojen perusteella on katsottava, että kantajat eivät ole osattomia edellä tarkoitettujen väliintulohakemusten julkaisemiseen edellä 53 kohdassa esitetyllä internet-sivustolla eivätkä siten siihen, että siten on loukattu kummankin väliintulon hakijan oikeutta puolustaa etujaan ilman edellä 50 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettua ulkopuolisten puuttumista asiaan. Tästä seuraa myös, että kantajien osalta kyse on edellä 49 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetusta näiden oikeudenkäyntiasiakirjojen epäasianmukaisesta käytöstä.

60      Lisäksi on hylättävä merkityksettömänä 17.11.2015 esitettyihin kantajien huomautuksiin (ks. edellä 14 kohta) sisältyvä väite, jonka mukaan IPPF:n ja MSI:n väliintulohakemukset eivät sisältäneet luottamuksellisia tietoja. Sitä koskevan kiellon, etteivät asianosaiset saa käyttää oikeuttaan saada tutustua muiden asianosaisten oikeudenkäyntiasiakirjoihin muihin tarkoituksiin kuin niiden omaan puolustautumiseen, tarkoituksena on varmistaa hyvän oikeudenkäytön yleisen periaatteen noudattaminen eikä suojata mainittujen asiakirjojen väitetysti luottamuksellista sisältöä.

61      On siis todettava, että kantajat ovat syyllistyneet edellä 51 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettuun oikeudenkäynnin väärinkäyttöön, joka voidaan ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 2 kohdan perusteella oikeudenkäyntikuluja jaettaessa.

62      Edellä todetun valossa nyt käsiteltävän asian olosuhteita arvioidaan oikeudenmukaisesti, kun päätetään, että koska kantajat eivät ole esittäneet oikeudenkäyntikuluja koskevia vaatimuksia, niiden on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvattava oikeudenkäynnin väärinkäytön vuoksi kolme neljäsosaa IPPF:n ja MSI:n oikeudenkäyntikuluista.

63      IPPF ja MSI vastaavat omien oikeudenkäyntikulujensa yhdestä neljäsosasta.

64      Koska komissio ei ole esittänyt oikeudenkäyntikuluja koskevia vaatimuksia, se vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN ENSIMMÄISEN JAOSTON PUHEENJOHTAJA

on määrännyt seuraavaa:

1)      International Planned Parenthood Federationin ja Marie Stopes Internationalin väliintulohakemukset hylätään.

2)      International Planned Parenthood Federation ja Marie Stopes International vastaavat omien oikeudenkäyntikulujensa yhdestä neljäsosasta.

3)      Eurooppalainen kansalaisaloite ”Yksi meistä” ja muut kantajat, joiden nimet ovat liitteessä, vastaavat International Planned Parenthood Federationin ja Marie Stopes Internationalin väliintulohakemuksista aiheutuneista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan kolme neljäsosaa näiden kahden yksikön oikeudenkäyntikuluista.

4)      Euroopan komissio vastaa hylättyihin väliintulohakemuksiin liittyvistä omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Annettiin Luxemburgissa 16 päivänä maaliskuuta 2016.

E. Coulon

 

      H. Kanninen

kirjaaja

 

      jaoston puheenjohtaja

Liite

Patrick Grégor Puppinck, kotipaikka Strasbourg (Ranska),

Filippo Vari, kotipaikka Rooma (Italia),

Josephine Quintavalle, kotipaikka Lontoo (Yhdistynyt kuningaskunta),

Edith Frivaldszky, kotipaikka Tata (Unkari),

Jacub Baltroszewicz, kotipaikka Krakova (Puola),

Alicia Latorre Canizares, kotipaikka Cuenca (Espanja),

Manfred Liebner, kotipaikka Zeitlofs (Saksa).


* Oikeudenkäyntikieli: englanti.