Yhdistetyt asiat T-236/01, T-239/01, T-244/01–T-246/01, T-251/01 ja T-252/01

Tokai Carbon Co. Ltd ym.

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Kilpailu – Kartelli tai muu yhteisjärjestely – Grafiittielektrodimarkkinat – Hintojen vahvistaminen ja markkinoiden jakaminen – Sakkojen määrän laskeminen – Seuraamusten päällekkäisyys – Sakkojen laskennasta annetut suuntaviivat – Sovellettavuus – Kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuus ja kesto – Raskauttavat olosuhteet – Lieventävät olosuhteet – Maksukyky – Yhteistyö hallinnollisen menettelyn aikana – Maksuehdot

Tuomion tiivistelmä

1.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Velvollisuus asettaa saataville koko asiakirja-aineisto – Rajat – Liikesalaisuuksia sisältävät asiakirjat ja sisäiset asiakirjat – Poikkeus – Sisäisten asiakirjojen toimittaminen poikkeuksellisissa tilanteissa

(EY 81 artiklan 1 kohta ja EY 82 artikla; neuvoston asetus N:o 17)

2.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Väitetiedoksianto – Lisänäytön esittäminen väitetiedoksiannon lähettämisen jälkeen – Hyväksyttävyyden edellytykset

(Neuvoston asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 kohta)

3.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Kuulemiset – Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan velvollisuus laatia loppukertomus kuulemisvelvollisuuden toteutumisesta – Velvollisuuden laajuus

(Komission päätöksen 2001/462/EY 15 ja 16 artikla)

4.      Kumoamiskanne – Kanneperusteet – Sellaisten tosiseikkojen paikkansapitävyyden kiistäminen, jotka on otettu huomioon päätöksessä, jolla määrätään seuraamus kilpailusääntöjen rikkomisesta – Tutkittavaksi ottaminen – Edellytys – Tätä paikkansapitävyyttä ei ole tunnustettu hallinnollisessa menettelyssä

(EY 230 artikla)

5.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen määrän alentaminen vastineena yhteistyölle, joka muodostuu siitä, ettei tiettyjen tosiseikkojen paikkansapitävyyttä ole kiistetty – Mainittujen tosiseikkojen kiistäminen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa – Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mahdollisuus korottaa täyttä harkintavaltaansa käyttäen sakon määrää

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla)

6.      Kilpailu – Sakot – Yhteisön oikeuden mukaiset seuraamukset ja jäsenvaltiossa tai kolmannessa valtiossa kansallisen kilpailulainsäädännön rikkomisesta määrätyt seuraamukset – Ne bis in idem -periaatetta ei ole loukattu – Päällekkäisyys – Hyväksyttävyys – Komission velvollisuus ottaa huomioon sakkojen määrää määrittäessään samojen tosiseikkojen perusteella jäsenvaltiossa määrätty seuraamus – Velvollisuutta ei ole, jos seuraamus on määrätty kolmannessa valtiossa

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artikla; Euroopan ihmisoikeussopimuksen seitsemännen lisäpöytäkirjan 4 artikla; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla)

7.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Mahdollisuus korottaa sakkojen tasoa niiden varoittavan vaikutuksen vahvistamiseksi – Velvollisuutta ottaa tämän perusteella huomioon kolmansissa valtioissa jo määrätyt sakot ei ole

(EY 81 artiklan 1 kohta ja EY 82 artikla; ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)

8.      Yhteisön oikeus – Periaatteet – Luottamuksensuoja – Edellytykset – Kilpailuasioissa toimivaltaisen pääjohtajan antamat vakuutukset sakon määrän vahvistamisen osalta jätetään huomioon ottamatta komission jäsenten kollegion yksinomaisen toimivallan vuoksi

(Komission työjärjestyksen 1 artikla)

9.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Komission harkintavalta – Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen täysi harkintavalta – Mahdollisuus ottaa tässä yhteydessä huomioon sellaisia lisätietoja, joita ei ole mainittu päätöksessä, jolla määrätään sakkoa

(EY 229 artikla; neuvoston asetuksen N:o 17 17 artikla)

10.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Asiaa koskevat oikeussäännöt – Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta – Komission käyttöönottamat suuntaviivat, joita on uudistettu sen aikaisempaan päätöskäytäntöön nähden – Taannehtivuuden kieltoa ja oikeusvarmuutta koskevia periaatteita ei ole loukattu

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 98/C 9/03)

11.    Kilpailu – Yhteisön oikeussäännöt – Kilpailusääntöjen rikkomiset – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Sakkojen yleisen suuruusluokan nostamisen sallittavuuden edellytykset

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 1 ja 2 kohta)

12.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sakon laskennassa huomioon otettava liikevaihto – Komission harkintavalta siten, että asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa vahvistettua rajaa noudatetaan

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 98/C 9/03)

13.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Kilpailusääntöjen rikkomisen kohteena olevien tuotteiden myynnistä saadun maailmanlaajuisen liikevaihdon huomioon ottamisen sallittavuuden rajat

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla)

14.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden arviointi rikkomisen vaikutuksen perusteella – Kilpailusääntöjen rikkomisen kokonaisuuden eikä rangaistavaan kartelliin osallistuneiden yritysten erillisen käyttäytymisen vaikutusten huomioon ottaminen

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla; komission tiedonannon 98/C 9/03 1 A kohta)

15.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Kokonaismäärän jakaminen eri yritysryhmien kesken – Hyväksyttävyyden edellytykset

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)

16.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission antamissa suuntaviivoissa määritelty laskentatapa – Komission päätös noudattaa laskentatapaa yksittäisessä tapauksessa – Seuraukset – Velvollisuus perustella kaikenlainen poikkeaminen

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 98/C 9/03)

17.    Kilpailu – Sakot – Päätös, jolla määrätään sakkoja – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Niiden arviointiperusteiden ilmoittaminen, joiden avulla komissio on määrittänyt kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden – Riittävä ilmoitus

(EY 253 artikla; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)

18.    Kilpailu – Yhteisön oikeussäännöt – Kilpailusääntöjen rikkomiset – Oikeushenkilön, joka vastasi yrityksen toiminnasta silloin, kun kilpailusääntöjä rikottiin, joutuminen vastuuseen

(EY 81 artiklan 1 kohta)

19.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Kilpailusääntöjen rikkomisten vakavuus – Kunkin kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneen yrityksen osuus

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla)

20.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Kilpailusääntöjen rikkomisten vakavuus – Lieventävät asianhaarat – Yrityksen passiivisuus tai seurailijan asema

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla; komission tiedonanto 98/C 9/03)

21.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Kilpailusääntöjen rikkomisten vakavuus – Lieventävät asianhaarat – Komission velvollisuus pitäytyä aikaisemmassa päätöskäytännössään – Velvollisuutta ei ole – Yrityksen käyttöönottama ohjelma, jolla sen käytännöt saatetaan kilpailusääntöjen mukaisiksi – Yrityksen toiminta-alan huono taloudellinen tilanne

(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla)

22.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa vahvistettu raja – Soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)

23.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Asianomaisen yrityksen taloudellisen tilanteen huomioon ottaminen – Komission velvollisuus pitäytyä aikaisemmassa päätöskäytännössään – Velvollisuutta ei ole

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla)

24.    Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Tietopyyntö – Puolustautumisoikeudet – Ehdottoman vaitiolo-oikeuden puuttuminen – Oikeus kieltäytyä antamasta vastausta, jossa kilpailusääntöjen rikkominen myönnetään

(Neuvoston asetuksen N:o 17 11 artiklan 5 kohta)

25.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Sakon määrän alentaminen vastineena kilpailusääntöjen rikkomisesta syytetyn yrityksen yhteistyölle – Tietojensaantipyyntöön annetun vastauksen yhteydessä tehty yhteistyö otetaan huomioon

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 96/C 207/04)

26.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Sakon määrän alentaminen vastineena kilpailusääntöjen rikkomisesta syytetyn yrityksen yhteistyölle – Näytön käsite

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 96/C 207/04)

27.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Sakon määrän alentaminen vastineena kilpailusääntöjen rikkomisesta syytetyn yrityksen yhteistyölle – Komission epälojaalin virkamiehen olemassaoloa koskeva tieto otetaan huomioon

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 96/C 207/04)

28.    Kilpailu – Sakot – Komission harkintavallan ulottuvuus – Toimivalta vahvistaa sakkojen maksamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt – Viivästyskorkojen periminen

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)

1.      Komissiolla on velvollisuus asettaa niiden yritysten, joita asia koskee, saataville kaikki tutkinta-aineisto, lukuun ottamatta muiden yritysten liikesalaisuuksia tai muuta luottamuksellista tietoa sisältäviä asiakirjoja ja komission sisäisiä asiakirjoja, jotta nämä voivat puolustautua tehokkaasti väitetiedoksiannossa niitä vastaan esitettyjä väitteitä vastaan.

Viimeksi mainittuihin asiakirjoihin tutustumista koskevaan oikeuteen tehtyä rajoitusta voidaan perustella tarpeella varmistaa komission asianmukainen toiminta määrättäessä seuraamuksia perustamissopimuksen kilpailusääntöjen rikkomisen johdosta. Sisäiset asiakirjat voidaan asettaa saataville ainoastaan, jos poikkeukselliset seikat kyseisessä tapauksessa sitä edellyttävät sellaisten painavien syiden vuoksi, jotka asianomaisen osapuolen on näytettävä toteen sekä yhteisöjen tuomioistuimissa että komission johtamassa hallinnollisessa menettelyssä.

(ks. 38 ja 40 kohta)

2.      Väitetiedoksiannon perusteella niiden, joita asia koskee, on voitava tosiasiallisesti saada tieto siitä, mihin toimintaan komissio väittää niiden syyllistyneen, ja kyseistä vaatimusta noudatetaan, jos lopullisessa päätöksessä ei aseteta asianomaisten henkilöiden vastuulle väitetiedoksiannossa tarkoitetuista rikkomisista poikkeavia rikkomisia ja jos siinä esitetään ainoastaan ne tosiseikat, joista asianomaisilla henkilöillä on ollut mahdollisuus antaa selvitys.

Missään säännöksessä ei kuitenkaan kielletä komissiota antamasta asianosaisille, joita asia koskee, tiedoksi väitetiedoksiannon lähettämisen jälkeen uusia asiakirjoja, joiden komissio katsoo tukevan väitteitänsä, kunhan komissio antaa yrityksille tarpeeksi aikaa huomautusten esittämiselle niiden suhteen.

(ks. 45 ja 47 kohta)

3.      Tietyissä kilpailuasioita koskevissa menettelyissä kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan toimivaltuuksista tehdyn päätöksen 2001/462/EY 15 ja 16 artiklan 1 kohdan perusteella kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja laatii kuulemisvelvollisuuden toteutumisesta loppukertomuksen, jossa tarkastellaan myös sitä, käsitelläänkö päätösluonnoksessa ainoastaan väitteet, joiden osalta osapuolille on varattu tilaisuus esittää huomautuksensa, ja joka liitetään komissiolle esitettävään päätösluonnokseen sen varmistamiseksi, että komissiolla on käytössään kaikki menettelyn kulkua ja oikeutta tulla kuulluksi koskeva ”merkityksellinen tieto”, kun se tekee päätöksen.

Tästä seuraa, että kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävänä ei ole kerätä kaikkia sellaisia muotoa koskevia väitteitä, jotka asianosaiset ovat esittäneet hallinnollisen menettelyn aikana. Hänen on toimitettava komission jäsenten kollegiolle ainoastaan ne väitteet, joilla on merkitystä hallinnollisen menettelyn kulun lainmukaisuuden arvioimisen kannalta.

(ks. 52 ja 53 kohta)

4.      Jos kilpailusääntöjen rikkomisen yhteydessä syytettynä oleva yritys ei nimenomaisesti tunnusta tosiseikkoja, komission on näytettävä ne toteen, jolloin yrityksellä on edelleen vapaus turvautua oikeudenkäynnissä kaikkiin hyödyllisiksi katsomiinsa puolustautumisperusteisiin. Tilanne ei sitä vastoin ole tämä, jos kyseinen yritys on myöntänyt tosiseikat nimenomaisesti, selvästi ja tarkasti. Silloin kun yritys on hallinnollisessa menettelyssä nimenomaisesti myöntänyt komission väitetiedoksiannossa sen osalta esittämien tosiseikkojen paikkansapitävyyden, näitä tosiseikkoja on pidettävä toteennäytettyinä, joten yritys ei lähtökohtaisesti voi enää kiistää niiden paikkansapitävyyttä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeudenkäynnissä.

(ks. 108 kohta)

5.      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei voi missään olosuhteissa olla estynyt korottamasta täyttä harkintavaltaansa käyttäen sellaiselle yritykselle määrätyn sakon määrää, joka sen jälkeen, kun sen sakkoa on alennettu siitä syystä, ettei se ole kiistänyt komission hallinnollisessa menettelyssä esittämien tosiseikkojen paikkansapitävyyttä, asettaa näiden samojen tosiseikkojen todenperäisyyden kyseenalaiseksi ensimmäistä kertaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa.

(ks. 113 kohta)

6.      Kahdenkertaisen seuraamuksen kieltoa koskeva periaate (ne bis in idem -periaate), joka vahvistetaan myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen seitsemännen lisäpöytäkirjan 4 artiklassa, on yhteisön oikeuden perusperiaate, jonka noudattamisen tuomioistuin varmistaa. Yhteisön kilpailuoikeuteen liittyvissä asioissa tämä periaate estää sen, että komissio tuomitsee yrityksen uudelleen kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä tai ryhtyy uudelleen toimenpiteisiin sitä vastaan sellaisen kilpailunvastaisen käyttäytymisen johdosta, josta sille on jo määrätty seuraamus tai jonka osalta sellaisella aiemmalla komission päätöksellä, johon ei enää voida hakea muutosta, on jo todettu, että se ei ole vastuussa siitä.

Yhteisön seuraamusten ja kansallisten seuraamusten päällekkäisyyden mahdollisuus on kuitenkin hyväksyttävissä, jos seuraamukset on määrätty tavoitteiltaan erilaisissa rinnakkaisissa menettelyissä, koska yritysten välisiä järjestelyjä koskeva toimivalta on jaettu erityisellä tavalla yhteisön ja yhteisön jäsenvaltioiden välillä. Yleisten kohtuussyiden vuoksi komission on kuitenkin otettava sakon suuruutta vahvistaessaan huomioon samalle yritykselle samasta teosta jo määrätyt seuraamukset, jos kyseessä olevat seuraamukset on määrätty jäsenvaltion kartellilainsäädännön rikkomisesta, joka on siten tehty yhteisön alueella.

Tämä seuraamusten päällekkäisyyden mahdollisuus on perusteltavissa sillä, että kansallisten ja yhteisön menettelyjen tavoitteet ovat erilaiset. Näin ollen kahdenkertaisen seuraamuksen kieltoa koskevaa periaatetta ei voida soveltaa varsinkaan tilanteessa, jossa komission noudattamilla menettelyillä ja sen määräämillä seuraamuksilla ja toisaalta kolmansien valtioiden viranomaisten noudattamilla menettelyillä ja niiden määräämillä seuraamuksilla ei selvästikään ole samoja tavoitteita. Ensin mainitussa tapauksessa pyritään säilyttämään vääristymätön kilpailu Euroopan unionin alueella tai Euroopan talousalueella, kun taas jälkimmäisessä tapauksessa pyritään suojelemaan kolmannen valtion markkinoita. Kahdenkertaisen seuraamuksen kieltoa koskevan periaatteen soveltaminen edellyttää sitä, että rikkomisen perustana oleva teko ja henkilöt, joille rangaistus on määrätty, ovat sama, mutta tämän lisäksi myös suojatun oikeushyvän on oltava sama.

Tätä päätelmää tukee seuraamusten päällekkäisyyden kieltoa koskevan periaatteen soveltamisala, sellaisena kuin se on vahvistettu Euroopan ihmisoikeussopimuksen seitsemännen lisäpöytäkirjan 4 artiklassa. Kyseisen artiklan sanamuodosta ilmenee, että tällä periaatteella ainoastaan kielletään valtion tuomioistuinta tutkimasta sellaista rikosta tai määräämään seuraamuksia sellaisesta rikoksesta, josta asianomainen on jo vapautettu tai tuomittu kyseisessä valtiossa. Kahdenkertaisen seuraamuksen kiellon periaate ei sitä vastoin estä sitä, että henkilöä syytetään tai hänelle määrätään seuraamus useammin kuin kerran samasta teosta kahdessa tai useammassa eri valtiossa.

On totta, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artiklassa määrätään, että ketään ei saa tutkia uudelleen tai rangaista oikeudenkäynnissä rikoksesta, josta hänet on jo unionissa lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi lain mukaisesti. Kyseistä peruskirjaa voidaan kuitenkin soveltaa ainoastaan unionin alueella, ja siinä rajoitetaan 50 artiklassa määritellyn oikeuden soveltamisala nimenomaisesti niihin tapauksiin, joissa vapauttava tai tuomitseva päätös on annettu tämän alueen sisällä.

(ks. 130–135 ja 137 kohta)

7.      Komission toimivalta määrätä sakkoja sellaisille yrityksille, jotka tahallaan tai tuottamuksesta rikkovat EY 81 artiklan 1 kohtaa tai EY 82 artiklaa, on yksi niistä komissiolle annetuista keinoista, joiden avulla sen on mahdollista täyttää sille yhteisön oikeudessa annettu valvontatehtävä. Tähän tehtävään kuuluu velvollisuus noudattaa sellaista yleistä politiikkaa, jolla pyritään kilpailuasioiden osalta soveltamaan perustamissopimuksessa vahvistettuja periaatteita ja ohjaamaan yritysten käyttäytymistä näiden periaatteiden mukaisesti.

Tästä seuraa, että komissiolla on toimivalta päättää sakkojen määrästä niiden ehkäisevän vaikutuksen lisäämiseksi silloin, kun tietyntyyppiset rikkomukset ovat vielä suhteellisen yleisiä sen voiton vuoksi, jonka tietyt rikkomuksissa osallisina olevat yritykset voivat niistä saada, vaikka ne on todettu lainvastaisiksi jo yhteisön kilpailupolitiikan alussa.

Ehkäisevän vaikutuksen päämäärällä, jota komissiolla on oikeus tavoitella sakon määrää vahvistaessaan, pyritään varmistamaan se, että yritykset noudattavat perustamissopimuksen kilpailusääntöjä harjoittaessaan toimintaansa yhteisön alueella tai Euroopan talousalueella (ETA). Tästä seuraa, että yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisesta määrätyn sakon ehkäisevä vaikutus ei määräydy yksinomaan asianomaisen yrityksen erityisen tilanteen perusteella eikä sen perusteella, onko tämä noudattanut ETA:n ulkopuolisissa kolmansissa maissa vahvistettuja kilpailusääntöjä.

Komissio voi näin ollen määrätä yritykselle sakon, jolla on asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa vahvistetuissa rajoissa riittävän ehkäisevä vaikutus, tarvitsematta ottaa huomioon kolmansien valtioiden kyseiselle yritykselle määräämiä seuraamuksia näitä rajoja määrittäessään.

(ks. 144, 145, 147 ja 148 kohta)

8.      Kaikilla oikeussubjekteilla, jotka ovat sellaisessa tilanteessa, josta ilmenee, että heille on yhteisön toimielimen toiminnan vuoksi syntynyt perusteltuja odotuksia, on oikeus vedota luottamuksensuojan periaatteeseen, kun tarkennetaan, ettei kyseisen periaatteen loukkaamiseen voida vedota, jos hallintoviranomaiset eivät ole antaneet hyväksytyiltä ja luotettavilta tahoilta tulevia täsmällisiä, ehdottomia ja yhdenmukaisia vakuutuksia.

Tältä osin yritys ei voi kohtuudella odottaa, että kilpailuasioissa toimivaltaiselle pääjohtajalle olisi siirretty toimivaltaa komission jäsenten kollegion 29.11.2000 vahvistetun komission työjärjestyksen 1 artiklan mukaisen kollegisen päätöksen teon periaatteen nojalla tekemän päätöksen osalta, jolla yritykselle määrättiin sakkoa seuraamukseksi siitä, että se oli osallistunut maailmanlaajuisesti toimivaan kartelliin, kyseisen työjärjestyksen 14 artiklassa tarkoitettuna hallinnointi- ja hallintotoimenpiteenä. Tästä seuraa, ettei pääjohtaja ole voinut mitenkään antaa yritykselle ”hyväksytyiltä ja luotettavilta tahoilta tulevia täsmällisiä vakuutuksia” niiden seuraamusten vähentämisen osalta, jotka yritykselle on määrätty kolmannessa valtiossa, koska hänen toimivaltaansa kuuluu ainoastaan ehdotusten tekeminen kollegiolle, joka on vapaa hyväksymään tai hylkäämään ne.

(ks. 152 ja 153 kohta)

9.      Vaikka komissiolla on harkintavaltaa kunkin sakon määrän vahvistamisen osalta eikä sen tarvitse soveltaa tarkkaa matemaattista kaavaa, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ratkaisee kuitenkin asetuksen N:o 17 17 artiklan perusteella EY 229 artiklassa tarkoitetun täyden harkintavallan omaten sellaisista päätöksistä nostetut kanteet, joilla komissio on määrännyt sakkoa, ja se voi näin ollen poistaa määrätyn sakon taikka alentaa tai korottaa sen määrää. Tässä yhteydessä sen sakon suhteellisuuden osalta tekemä arviointi voi komission mahdollisesti tekemistä ilmeisistä arviointivirheistä riippumatta edellyttää sellaisten lisätietojen esittämistä tai huomioon ottamista, joita ei ole mainittu komission päätöksessä

(ks. 165 kohta)

10.    Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa noudatettavien suuntaviivojen aikaansaama muutos komission aikaisempaan hallintokäytäntöön nähden ei merkitse sitä, että sakon suuruuden arviointia koskeva oikeudellinen kehys olisi muuttunut lainsäädännön taannehtivuuskieltoa koskevan yleisen periaatteen tai oikeusvarmuuden periaatteen vastaisesti. Yhtäältä komission aiemmin noudattama käytäntö ei itsessään ole sakkojen määrittämistä koskeva oikeudellinen kehys kilpailuoikeuden alalla, koska tällainen kehys on määritetty ainoastaan asetuksessa N:o 17. Toisaalta kun otetaan huomioon asetuksessa N:o 17 komissiolle jätetty harkintavalta, se, että komissio on ottanut käyttöön uuden sakkojen laskentatavan, joka saattaa johtaa sakon määrän kasvuun yleisesti, kuitenkin siten, ettei seuraamuksia koskevia oikeudellisia kehyksiä, sellaisena kuin ne on määritelty asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa, ylitetä, ei tarkoita, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettuja sakkoja olisi taannehtivasti korotettu.

(ks. 190 ja 191 kohta)

11.    Se, että komissio on aikaisemmin määrännyt tietyntasoisia sakkoja tietyntyyppisistä rikkomisista, ei estä sitä korottamasta tätä tasoa asetuksessa N:o 17 säädetyissä rajoissa, jos tämä on välttämätöntä yhteisön kilpailupolitiikan toteuttamiseksi ja ehkäisevän vaikutuksen vahvistamiseksi. Yhteisön kilpailusääntöjen tehokas soveltaminen edellyttää päinvastoin sitä, että komissio voi milloin tahansa mukauttaa sakkojen tasoa tämän politiikan tarpeita vastaavaksi.

(ks. 192 ja 216 kohta)

12.    Siltä osin kuin on kyse sakkojen määrän vahvistamisesta kilpailuasioissa, ainoa asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohtaan sisältyvä nimenomainen viittaus liikevaihtoon koskee sitä ylärajaa, jota sakon määrä ei voi ylittää, ja tämän ylärajan tarkoitetaan liittyvän kokonaisliikevaihtoon. Tätä rajaa noudattaen komissio voi lähtökohtaisesti vahvistaa sakon haluamansa maantieteellisen alueen ja tuotteiden pohjalta lasketun liikevaihdon perusteella, eikä se ole velvollinen ottamaan huomioon juuri kokonaisliikevaihtoa tai relevanteilta maantieteellisiltä markkinoilta tai tuotemarkkinoilta saatua liikevaihtoa. Vaikka asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa noudatettavissa suuntaviivoissa ei todeta, että sakot olisi laskettava tietyn liikevaihdon perusteella, niiden kanssa ei ole myöskään ristiriidassa se, että tällainen liikevaihto otetaan huomioon, kunhan komission valintaan ei liity ilmeistä arviointivirhettä.

(ks. 195 kohta)

13.    Se, että komissiolla on ainoastaan rajoitettu toimivalta määrätä seuraamuksia kilpailusääntöjen rikkomisista Euroopan talousalueella (ETA), ei estä sitä ottamasta huomioon kyseisen tuotteen myynnistä saatua maailmanlaajuista liikevaihtoa arvioidakseen kartellin jäsenten taloudellista kapasiteettia vahingoittaa kilpailua ETA:ssa, eikä tällöin vahvistetulle liikevaihdolle, sen suuruudesta riippumatta, voida antaa suhteetonta merkitystä suhteessa muihin arvioinnissa huomioon otettaviin seikkoihin nähden.

(ks. 200 ja 201 kohta)

14.    Silloin kun komissio nojautuu kilpailusääntöjen rikkomisen vaikutukseen arvioidakseen rikkomisen vakavuutta asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa noudatettavien suuntaviivojen 1 A kohdan ensimmäisen ja toisen alakohdan mukaisesti, tässä yhteydessä on otettava huomioon vain sen kilpailusääntöjen rikkomisen kokonaisuuden vaikutukset, johon kaikki yritykset ovat osallistuneet, joten kunkin yrityksen erillisellä käyttäytymisellä tai erityispiirteillä ei ole tältä osin merkitystä.

(ks. 203 kohta)

15.    Siltä osin kuin on kyse kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävien sakkojen määrän vahvistamisesta, sellaista komission lähestymistapaa, jonka mukaan kartellin jäsenet jaetaan useisiin ryhmiin, mikä on johtanut samaan ryhmään kuuluvien yritysten laskentapohjan vahvistamiseen kiinteämääräisesti, ei lähtökohtaisesti voida arvostella, vaikka siinä ei otetakaan huomioon samaan ryhmään kuuluvien yritysten kokoeroja. Komissio ei näet ole määrittäessään sakkojen määrää velvollinen varmistamaan tapauksissa, joissa sakkoja määrätään useille yrityksille samasta rikkomisesta, että kunkin yrityksen osalta lasketut sakkojen lopulliset määrät heijastavat asianomaisten yritysten välisiä eroavaisuuksia näiden kokonaisliikevaihdon osalta.

Yrityksiä tällä tavalla ryhmiin jaettaessa on kuitenkin noudatettava yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, jonka mukaan toisiinsa rinnastettavissa olevia tapauksia ei saa kohdella eri tavalla eikä erilaisia tapauksia samalla tavalla, ellei tällainen kohtelu ole objektiivisesti perusteltua. Lisäksi sakkojen määrän on oltava ainakin oikeassa suhteessa kilpailusääntöjen vakavuuden arvioimisen osalta huomioon otettaviin seikkoihin nähden.

Tästä seuraa, että kun komissio jakaa asianomaiset yritykset ryhmiin sakkojen määrän vahvistamiseksi, kuhunkin tällä tavoin yksilöityyn ryhmään sovellettavan kynnysluvun on oltava yhtenäinen ja objektiivisesti perusteltu.

(ks. 217, 219 ja 220 kohta)

16.    Kun komissio päättää soveltaa kilpailusääntöjä rikkoneille taloudellisille toimijoille määrättävien sakkojen määrän vahvistaakseen niissä asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa noudatettavissa suuntaviivoissa, jotka se on antanut, esitettyä vaihtelevaa laskentatapaa, sen on noudatettava sitä, jollei se esitä selviä perusteluja, joiden vuoksi tästä kaavasta poiketaan tarvittaessa tietyiltä osin. Näin ollen vaikka komissio voi ottaa huomioon lukuisia seikkoja määrittäessään sakon lopullisen määrän, eikä se ole velvollinen soveltamaan tätä varten matemaattisia kaavoja, sen on kuitenkin silloin, kun se on katsonut sopivaksi ja kohtuulliseksi käyttää hyväkseen tämän määrittämisen jossakin vaiheessa liikevaihtoon liittyviä seikkoja, sovellettava omaa laskentatapaansa asianmukaisesti, yhdenmukaisesti ja etenkin syrjimättömästi. Päätettyään kerran itse soveltaa tällaista aritmeettista laskentatapaa, sen on, jollei se esitä nimenomaisia perusteluja, noudatettava kyseiselle laskentatavalle ominaisia sääntöjä kaikkien saman kartellin jäsenten osalta.

(ks. 231, 232 ja 352 kohta)

17.    Yksittäisen päätöksen perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen tehneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden. Perusteluvelvollisuuden täyttymistä on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, koska tutkittaessa sitä, täyttävätkö perustelut EY 253 artiklan vaatimukset, on otettava huomioon kyseessä olevan toimenpiteen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys, jossa se toteutettiin.

Komissio täyttää tältä osin perusteluvelvollisuutensa silloin kun se ilmoittaa päätöksessä, jolla määrätään seuraamuksia yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisista, ne arviointia koskevat seikat, joiden nojalla se on saattanut arvioida kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta, eikä sillä ole velvollisuutta sisällyttää kyseiseen päätökseen yksityiskohtaisempaa esitystä tai sakkojen laskentatapaan liittyviä numerotietoja.

(ks. 250 ja 252 kohta)

18.    Sääntöä, jonka mukaan kyseistä yritystä kilpailusääntöjen rikkomishetkellä johtaneen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön on lähtökohtaisesti vastattava kilpailusääntöjen rikkomisesta, vaikka kilpailusääntöjen rikkomisesta tehdyn langettavan päätöksen tekemispäivänä yrityksen toiminnan harjoittaminen olisi toisen henkilön vastuulla, on tulkittava siten, että yritystä – toisin sanoen sitä taloudellista kokonaisuutta, joka muodostuu henkilöstöllisistä, aineellisista ja aineettomista tekijöistä – johtavat sen yhtiöjärjestyksen mukaiset toimielimet ja että päätös, jolla sille määrätään sakko, voidaan osoittaa yrityksen sääntömääräiselle johdolle (hallintoneuvosto, johtokunta, toimitusjohtaja, liikkeenjohtaja), vaikka siitä seuraavista taloudellisista seuraamuksista vastaavatkin lopulta sen omistajat. Kyseistä sääntöä rikotaan, jos komission olisi aina silloin, kun sen tarkasteltavana on yrityksen kilpailusääntöjä rikkova käyttäytyminen, tarkistettava, kuka on yrityksessä ratkaisevaa päätösvaltaa käyttävä omistaja, jotta se voisi määrätä seuraamuksen ainoastaan kyseiselle omistajalle.

(ks. 280 ja 281 kohta)

19.    Usean yrityksen rikottua kilpailusääntöjä, sakkojen määrää vahvistettaessa on tutkittava kunkin yrityksen asema kilpailusääntöjen rikkomisessa siltä ajalta, jona ne ovat siihen osallistuneet. Tästä seuraa etenkin, että se, että yksi tai useampi yritys on toiminut ”kartellin johtajana”, on otettava huomioon sakkojen määrää laskettaessa, koska yrityksillä, jotka ovat olleet tällaisessa asemassa, on tästä syystä oltava erityinen vastuu muihin yrityksiin verrattuna.

(ks. 301 kohta)

20.    Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa noudatettavien suuntaviivojen 3 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaan yrityksen ”passiivisuus tai seurailijan asema” kilpailusääntöjen rikkomisen toteuttamisessa voi, jos se näytetään toteen, olla lieventävä olosuhde.

Tältä osin yrityksen passiivista asemaa kartellissa osoittavana seikkana voidaan ottaa huomioon se, että yritys on osallistunut huomattavasti satunnaisemmin kokouksiin kuin kartellin rivijäsenet, sekä se, että kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneiden kolmansien yritysten edustajat ovat tehneet tämän suuntaisia nimenomaisia ilmoituksia. Kaikki kyseessä olevan asian kannalta merkitykselliset olosuhteet on joka tapauksessa otettava huomioon.

(ks. 330 ja 331 kohta)

21.    Kun komission on vahvistettava kilpailusääntöjen vastaisen kartellin jäsenille määrättävän sakon määrä, sen ei lieventävien olosuhteiden huomioon ottamisen osalta tarvitse noudattaa aikaisempaa päätöskäytäntöään. Se ei näin ollen ole velvollinen siitä huolimatta, että se on tehnyt näin aikaisemmin, ottamaan tämän perusteella huomioon sitä, että yritys on ottanut käyttöön sellaisen ohjelman, jolla sen käytännöt muutetaan kilpailusääntöjen mukaisiksi, eikä sitä, että sen alan, jolla yritys toimii, taloudellinen tilanne on huono.

(ks. 343 ja 345 kohta)

22.    Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu 10 prosentin yläraja, jota yritykselle kilpailusääntöjen rikkomisesta määrätyn sakon määrä ei voi ylittää, koskee asianomaisen yrityksen kokonaisliikevaihtoa siltä osin kuin vain tämä liikevaihto on osoitus kyseisen yrityksen merkityksestä ja vaikutusvallasta markkinoilla. Ainoastaan lopullisesti määrättyä sakkoa on alennettava edellä mainitun ylärajan perusteella kyseisen 15 artiklan mukaisesti. Tässä säännöksessä ei kielletä komissiota käyttämästä laskutoimitusten aikana väliaikaista lukua, joka on suurempi kuin kyseinen yläraja, kunhan lopulta määrättävä sakko ei ole tätä ylärajaa suurempi.

(ks. 367 kohta)

23.    Kilpailun alalla komissio ei ole velvollinen ottamaan sakon suuruutta määrittäessään huomioon asianomaisen yrityksen tappiollista taloudellista tilannetta, sillä tällaisen velvollisuuden hyväksyminen merkitsisi perusteettoman kilpailuedun antamista niille yrityksille, jotka ovat vähiten sopeutuneita markkinatilanteeseen. Se, että komissio on aikaisemmassa päätöskäytännössään katsonut, että tietyn yrityksen taloudelliset vaikeudet oli otettava huomioon, ei merkitse, että sillä olisi velvollisuus tehdä samoin myöhemmässä päätöksessä.

Lisäksi se, että yhteisön viranomaisen toteuttama toimenpide johtaa tietyn yrityksen konkurssiin tai selvitystilaan, ei sellaisenaan ole yhteisön oikeuden mukaan kiellettyä.

(ks. 370, 372 ja 484 kohta)

24.    Yritykselle, jolle on osoitettu asetuksen N:o 17 11 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu päätös tietojensaantipyynnöstä, ei voida myöntää ehdotonta vaitiolo-oikeutta. Tällaisen oikeuden myöntäminen ylittäisi näet sen, mikä on tarpeen yritysten puolustautumisoikeuksien turvaamiseksi, ja se estäisi perusteettomasti komissiota hoitamasta tehtäväänsä valvoa kilpailusääntöjen noudattamista yhteismarkkinoilla. Vaitiolo-oikeus voidaan ainoastaan myöntää siltä osin kuin asianomaisen yrityksen olisi annettava vastauksia, joiden seurauksena sen olisi myönnettävä sellainen kilpailusääntöjen rikkominen, josta komission on hankittava selvitys.

Komissiolla on näin ollen oikeus asetuksen N:o 17 11 artiklan tehokkaan vaikutuksen turvaamiseksi velvoittaa yritykset toimittamaan kaikki tarvittavat tiedot yritysten tiedossa mahdollisesti olevista seikoista ja yritysten hallussa olevat kyseisiä asioita koskevat asiakirjat, vaikka kyseisten asiakirjojen perusteella kilpailua rajoittava käyttäytyminen voitaisiin näyttää. Kyseinen komission tietojensaantivaltuus ei ole ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 ja 2 kohdan eikä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa.

Joka tapauksessa sillä, että asianosainen on velvollinen vastaamaan pelkkiä tosiasioita koskeviin komission kysymyksiin ja täyttämään komission pyynnöt jo olemassa olevien asiakirjojen toimittamisesta, ei loukata puolustautumisoikeuksia koskevaa perusoikeutta eikä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaa oikeutta, joiden soveltamisella taataan kilpailuoikeuden alalla samanlainen suoja kuin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa. Mikään ei itse asiassa estä sitä, jolle tietojensaantipyyntö on esitetty, näyttämästä myöhemmin hallinnollisessa menettelyssä tai yhteisön tuomioistuimen oikeudenkäynnissä, että sen vastauksissaan esittämillä seikoilla tai sen toimittamilla asiakirjoilla on toinen merkitys, kuin minkä komissio niille antaa.

(ks. 402–404 ja 406 kohta)

25.    Se, että yritykselle on osoitettu asetuksen N:o 17 11 artiklan 1 kohdan perusteella tietojensaantipyyntö, ei voi olla ratkaiseva syy vähätellä yrityksen tekemää yhteistyötä sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun tiedonannon D kohdan 2 alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan perusteella.

(ks. 410 kohta)

26.    Yrityksen komissiolle antamat suulliset tiedot voivat olla sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun tiedonannon D kohdan 2 alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettuja päteviä todisteita. Kyseisen säännöksen mukaan näet ”asiakirjojen” lisäksi myös ”tiedot” voivat olla ”todisteita”, jotka auttavat osaltaan vahvistamaan sen, että kilpailusääntöjä on rikottu. Tästä seuraa, ettei kyseisiä tietoja tarvitse välttämättä antaa kirjallisessa muodossa. Toisaalta täysin suullisten tietojen käytännön hyöty on kiistaton silloin kun komissio voi niiden avulla esimerkiksi löytää suoria todisteita kilpailusääntöjen rikkomisesta tai kun kyseiset tiedot rohkaisevat tarkkuutensa vuoksi komissiota jatkamaan tutkintaa, jonka se olisi ilman kyseisiä tietoja lopettanut, koska sillä ei ollut kyseisellä hetkellä käytössään riittäviä todisteita.

(ks. 430 ja 431 kohta)

27.    Sakon alentamisella voidaan hyvittää kaikki sellainen yhteistyö, joka perusteella komissio on voinut todeta kilpailusääntöjen rikkomisen helpommin ja tarpeen vaatiessa saada sen loppumaan. Vaikka on totta, että sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun tiedonannon A kohdan 3 alakohdassa säädetään ainoastaan, että komission kanssa yhteistyössä oleville yrityksille ”muussa tapauksessa määrättyjä sakkoja” lievennetään, kyseisessä kohdassa ei edellytetä kuitenkaan, että kunkin yksittäisen tiedon olisi liityttävä kilpailuoikeuden rikkomiseen, josta voidaan määrätä seuraamus erikseen. Mainitun tiedonannon soveltamiseksi riittää, että yhteistyöhön valmiina oleva yritys hyväksyy paljastaessaan osuutensa kilpailusääntöjen rikkomisessa sen, että sille voidaan määrätä seuraamuksia, kun taas eri tietojen huomioon ottaminen mahdollisen sakon alentamisen kannalta riippuu siitä, minkälaista hyötyä niistä on komissiolle kun se hoitaa tehtäväänsä näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkominen ja saada se loppumaan.

Tämän viimeisen seikan osalta, koska komission epälojaali virkamies voi sabotoida toimielimensä tehtävää tukemalla laittoman kartellin jäseniä ja näin ollen vaikeuttaa komission tutkintaa huomattavasti esimerkiksi tuhoamalla tai manipuloimalla todisteita, ilmoittamalla kartellin jäsenille tulevasta yllätystarkastuksesta ja paljastamalla komission laatiman tutkintastrategian, tällaisen virkamiehen olemassaoloa koskevan tiedon on lähtökohtaisesti katsottava voivan helpottaa komissiolla olevaa tehtävää näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkominen ja saada se loppumaan. Tällaisen tiedon hyödyllisyys on erityisen tärkeä silloin kun se annetaan komission mahdollisten kilpailunvastaisten toimien osalta aloittaman tutkinnan alkuvaiheessa.

(ks. 435 ja 436 kohta)

28.    Komissiolle asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan nojalla kuuluvaan valtaan kuuluu valta määrätä sakkojen eräpäivä, päivä, josta viivästyskorkojen lasketaan alkavan, näiden korkojen korkokanta ja päätöksensä täytäntöönpanotapa sekä vaatia tarpeen tullen, että määrättyjen sakkojen pääoman ja koron maksamisen vakuudeksi asetetaan pankkitakaus. Jos tällaista valtaa ei olisi, yritykset voisivat hyötyä sakkojen maksamisesta myöhästyneinä ja tämä heikentäisi niiden seuraamusten vaikutuksia, joita komissio määrää hoitaessaan tehtäväänsä valvoa kilpailusääntöjen noudattamista. Sakoille sovellettavat viivästyskorot ovat siten oikeutettuja sen välttämiseksi, etteivät sellaisten yritysten yksipuoliset menettelytavat, jotka viivyttelevät niille määrättyjen sakkojen maksamisessa, tekisi tyhjäksi perustamissopimuksen tehokasta vaikutusta, ja sen poissulkemiseksi, että viimeksi mainitut yritykset ovat paremmassa asemassa kuin yritykset, jotka suorittavat sakkonsa niille asetetussa määräajassa.

(ks. 475 ja 476 kohta)