EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (täysistunto)
12 päivänä helmikuuta 2014 (*)
Henkilöstö – Avoin kilpailu – Kilpailuilmoitus EPSO/AD/177/10 – Varallaololuetteloon merkitsemättä jättäminen – Valintalautakunnan päätöksen perustelut – Kokeen aiheiden ilmoittaminen – Valintalautakunnan kokoonpanon pysyvyys
Asiassa F‑127/11,
jossa on kyse SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuvasta kanteesta,
Gonzalo de Mendoza Asensi, Euroopan parlamentin väliaikainen toimihenkilö, asuinpaikka Strassen (Luxemburg), edustajinaan asianajajat P. Nelissen Grade ja G. Leblanc,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään J. Currall ja B. Eggers,
vastaajana,
VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (täysistunto),
toimien kokoonpanossa: presidentti S. Van Raepenbusch, jaoston puheenjohtaja M. I. Rofes i Pujol sekä tuomarit E. Perillo, R. Barents ja K. Bradley (esittelevä tuomari),
kirjaaja: W. Hakenberg,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 26.6.2013 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Gonzalo de Mendoza Asensi on virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 29.11.2011 saapuneella kannekirjelmällään nostanut tämän kanteen, jossa hän vaatii pääasiallisesti, että avoimen kilpailun EPSO/AD/177/10 valintalautakunnan päätös olla merkitsemättä hänen nimeään kyseisen kilpailun varallaololuetteloon on kumottava.
Asian tausta
2 Euroopan henkilöstövalintatoimisto (EPSO) julkaisi 16.3.2010 Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen avoimesta kilpailusta EPSO/AD/177/10 varallaololuettelon laatimiseksi palkkaluokan AD 5 hallintovirkamiehistä myöhempää palvelukseen ottamista varten EU:n yleisen hallinnon, oikeuden, talouden, tarkastuksen sekä tieto- ja viestintäteknologian erikoisaloilla (EUVL C 64 A, s. 1; jäljempänä kilpailuilmoitus).
3 Kilpailuilmoituksen IV jaksossa säädetään alkukarsintakokeista ja V jaksossa arviointikeskuksessa suoritettavista valintakokeista.
4 Kilpailuilmoituksen V jakson 2 kohdassa todetaan, että arviointikeskukseen kutsuttujen hakijoiden arvioinnissa tarkastellaan heidän erityiskompetenssejaan valitulla erikoisalalla sekä seuraavia yleisiä kompetensseja:
” – analysointi- ja ongelmanratkaisukyky[,]
– viestintätaidot[,]
– laatutietoisuus ja tuloshakuisuus[,]
– oppimis- ja kehittymiskyky[,]
– priorisointikyky ja järjestelmällisyys[,]
– paineensietokyky[,]
– yhteistyökyky[,]
– esimiestaidot.”
5 Kilpailuilmoituksen V jakson 2 kohdassa täsmennetään lisäksi, että edellä mainittuja kompetensseja arvioidaan case-tehtävällä hakijan valitsemalta erikoisalalta, ryhmätyöharjoituksella, suullisella esityksellä ja strukturoidulla haastattelulla.
6 Kilpailuilmoituksen V jakson 4 kohdan mukaan erityiskompetenssit valitulla erikoisalalla arvosteltiin pistein 0—20 ja vaadittu vähimmäispistemäärä oli 10. Asiakirja-aineistosta ilmenee lisäksi, että erityiskompetenssit arvioitiin vain case-tehtäväkokeessa. Saman kohdan mukaan kustakin yleisestä kompetenssista sai 0—10 pistettä ja vaadittu vähimmäispistemäärä oli 3 pistettä kustakin kompetenssista ja 50 pistettä 80 pisteestä kaikista kahdeksasta yleisestä kompetenssista yhteensä.
7 Kantaja ilmoittautui hakijaksi kilpailuun EPSO/AD/177/10 oikeuden erikoisalalla (jäljempänä kilpailu). Läpäistyään tietokoneella tehdyt alkukarsintakokeet hän osallistui valintakokeisiin, jotka pidettiin arviointikeskuksessa Brysselissä (Belgia) 29.9.2010.
8 EPSO ilmoitti kantajalle hänen EPSO-tilinsä kautta 3.2.2011 lähetetyllä kirjeellä, että valintalautakunta oli katsonut, että hänen tuloksensa olivat riittämättömät, jotta hänen nimensä olisi voitu merkitä varallaololuetteloon, ja erityisesti, että hän oli saanut erityiskompetensseistaan 8 pistettä 20:stä, kun vaadittu vähimmäispistemäärä oli 10 pistettä 20:stä (jäljempänä hyväksymättä jättämistä koskeva päätös). Kirjeen liitteenä oli kompetenssipassi-niminen asiakirja, josta kävivät ilmi kantajan tulokset yleisiä kompetensseja ja erityiskompetensseja mittaavista kokeista sekä valintalautakunnan kommentit kustakin arvioidusta yleisestä kompetenssista.
9 Kantaja pyysi 8.2.2011 lähettämällään telekopiolla, että hyväksymättä jättämistä koskeva päätös käsiteltäisiin uudelleen ja että hän saisi tutustua ”kaikkiin sekä kirjallisiin että suullisiin tarkastettuihin koetehtäviin[sä], kysymyksiin ja vastauksiin [sekä] arviointiasteikkoon, jota valintalautakunta [oli] soveltanut kirjalliseen koetehtävään/case-tehtävään”.
10 Kantaja sai 10.2.2011 sähköpostitse tiedoksi case-tehtävän yhteydessä laatimansa koepaperin tarkastamattomana ja kielikokeensa, jonka liitteenä oli tässä kokeessa käytetty arviointilomake.
11 EPSO ilmoitti kantajalle hänen EPSO-tililleen 4.4.2011 lähetetyllä kirjeellä, että valintalautakunta oli havainnut tiettyjä epäjohdonmukaisuuksia kantajan case-tehtävän arvostelussa ja sen vuoksi päättänyt korottaa arvosanoja, jotka kantaja oli saanut yleisistä kompetensseista ”viestintätaidot” ja ”priorisointikyky ja järjestelmällisyys”, sekä kantajan erityiskompetensseista saamaa arvosanaa, joka nousi siten arvosanasta 8/20 arvosanaan 9/20. Tässä kirjeessä EPSO ilmoitti kantajalle, että näiden muutosten johdosta kantajan kokonaisarvosana oli 71,2/100 pistettä, joka oli matalampi kuin varallaololuetteloon merkittyjen hakijoiden saama alhaisin kokonaisarvosana, joka oli 76,10 pistettä, joten valintalautakunta pysytti päätöksensä olla kirjaamatta kantajaa varallaololuetteloon. Kantajalle annettiin myös tiedoksi kompetenssipassi-nimisen asiakirjan korjattu versio.
12 Kantaja teki 5.5.2011 sähköpostitse Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 90 artiklan 2 kohdan mukaisen hallinnollisen valituksen valintalautakunnan päätöksestä olla merkitsemättä hänen nimeään varallaololuetteloon. Hän vaati samassa valituksessa oikeutta tutustua ”case-tehtävän tekstin arviointiin, arviointiasteikkoon ja korjauksiin”.
13 Nimittävänä viranomaisena toimiva EPSO hylkäsi valituksen 29.8.2011 tekemällään päätöksellä (jäljempänä valituksen hylkäämisestä tehty päätös).
Asianosaisten vaatimukset ja oikeudenkäyntimenettely
14 Kantaja vaatii, että virkamiestuomioistuin
– ennen asian ratkaisemista määrää prosessinjohtotoimena, että Euroopan komission on esitettävä merkitykselliset asiakirjat, joiden perusteella kantaja pystyy arvioimaan, onko hänen suorituksiaan arvioitaessa tapahtunut tosiseikkoja ja/tai oikeudellisia seikkoja koskeva ilmeinen arviointivirhe, ja erityisesti sen case-tehtävän koepaperi, joka hänen oli suoritettava arviointikeskuksessa järjestetyssä kirjallisessa kokeessa, ja hänen tarkastetut vastauksensa,
– kumoaa hyväksymättä jättämistä koskevan päätöksen,
– kumoaa hänelle 4.4.2011 kirjeitse tiedoksi annetun valintalautakunnan päätöksen, jossa pysytettiin hyväksymättä jättämistä koskeva päätös,
– kumoaa valituksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen ja
– velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
15 Komissio vaatii puolustuksessaan, että virkamiestuomioistuin
– hylkää kanteen ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
16 Virkamiestuomioistuin pyysi 29.6.2012 päivätyllä kirjeellään prosessinjohtotoimena asianosaisia vastaamaan tiettyihin kysymyksiin ja esittämään tiettyjä asiakirjoja. Erityisesti se kehotti komissiota toimittamaan sille kantajan case-tehtävässä käytetyn aiheversion sekä vähintään kaksi muuta kilpailussa käytettyä versiota.
17 Kantaja noudatti virkamiestuomioistuimen määräämiä prosessinjohtotoimia asetetuissa määräajoissa. Komissio sitä vastoin toimitti 10.8.2012 päivätyssä vastauksessaan virkamiestuomioistuimelle vain osan pyydetyistä asiakirjoista, koska kilpailuissa käytetyt eri aiheversiot olivat erittäin arkaluonteisia ja koska oli olennaisen tärkeää taata sen menetelmän luottamuksellisuus, jota EPSOn valintamenettelyissä käytetään versioiden laatimiseen ja soveltamiseen.
18 Virkamiestuomioistuin määräsi työjärjestyksensä 44 artiklan 2 kohdan nojalla 19.10.2012 antamallaan määräyksellä, että komission on toimitettava sille kantajan tekemässä case-tehtävässä käytetty aiheversio sekä kaksi muuta kilpailussa käytettyä versiota eli se, josta hakijoille annettu keskimääräinen arvosana oli korkein, ja se, josta hakijoille annettu keskimääräinen arvosana oli matalin. Virkamiestuomioistuin määräsi samassa määräyksessä, että annettaessa kantajalle tiedoksi pyydettyjä asiakirjoja on noudatettava luottamuksellista käsittelyä, jolle asetettiin useita ehtoja, muun muassa se, että kantajan edustajien oli kirjallisesti sitouduttava siihen, etteivät he anna komission toimittamien asiakirjojen sisällöstä tietoa kolmansille, ja erityisesti siihen, etteivät he toimita kyseisiä asiakirjoja koskevia huomautuksiaan päämiehelleen tai kolmansille.
19 Komissio toimitti 19.10.2012 annetussa määräyksessä tarkoitetut asiakirjat virkamiestuomioistuimelle asetetussa määräajassa. Kantajan edustajat sitoutuivat 20.11.2012 päivätyssä kirjeessään siihen, etteivät he anna komission toimittamien asiakirjojen tai näitä asiakirjoja koskevien huomautustensa sisällöstä tietoa päämiehelleen eivätkä kolmansille.
20 Virkamiestuomioistuimen 31.1.2013 pidetyssä täysistunnossa tekemällä päätöksellä asia, joka oli alun perin annettu virkamiestuomioistuimen toisen jaoston ratkaistavaksi, siirrettiin täysistuntoon.
21 Virkamiestuomioistuin määräsi 5.2.2013 antamallaan määräyksellä komission toimittamaan sille ”kappaleen kaikista tarkastusoppaista tai –asteikoista, joita valintalautakunnan jäsenet ovat käyttäneet arvioidessaan hakijoiden koepapereita kilpailun case-tehtäväkokeessa”.
22 Komissio toimitti virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 19.2.2013 saapuneessa kirjeessä virkamiestuomioistuimelle yleisoppaan, jossa oli ohjeet tarkastajille, yksityiskohtaisen oppaan, jossa oli ohjeita case-tehtävän asiasisällöstä eri versioiden mukaan ja jonka nimi oli ”oikeudellinen käsikirja”, ja tietokoneohjelmaan sisältyvän merkintäprofiilin, joka oli tarkastajien/valintalautakunnan jäsenten käytössä heidän arvioidessaan hakijoiden kompetensseja case-tehtävän yhteydessä. Lähetykseen liittyneessä kirjeessään komissio kuitenkin huomautti, että yksityiskohtainen opas sisälsi case-tehtäväkokeen tarkastamista koskevat arviointiperusteet, ja totesi, että tämän vuoksi valintalautakunnan työskentelyn salaisuus kattoi tämän asiakirjan kokonaisuudessaan. Komissio totesi myös, että merkintäprofiilia oli pidettävä luottamuksellisena, joten asiakirja-aineistoon oli liitettävä vain tämän asiakirjan ei-luottamuksellinen versio.
23 Tutkittuaan komission toimittamat asiakirjat virkamiestuomioistuin päätti 18.4.2013 antamassaan määräyksessä, että yleisopas liitetään asiakirja-aineistoon, että yksityiskohtainen opas palautetaan komissiolle, koska virkamiestuomioistuin oli oppaan luettuaan todennut, ettei se ollut tarpeen sen ratkaisemiseksi, ovatko kantajan tässä asiassa esittämät kanneperusteet perusteltuja, että komission luottamuksellisuutta koskeva pyyntö hyväksytään merkintäprofiilin osalta ja että yleisoppaan ja merkintäprofiilin ei-luottamuksellisen version tiedoksi antamiseen kantajalle sovelletaan luottamuksellista käsittelyä, johon liittyy ehtoja.
Alustavat huomautukset
24 Virkamiestuomioistuin huomauttaa aluksi, että asiakirja-aineiston mukaan EPSO hyväksyi 3.7.2008 Kehitysohjelma-nimisen raportin. Kehitysohjelman mukaan kaikissa vuodesta 2010 alkaen järjestettävissä avoimissa kilpailuissa siirrytään hakijoiden tietojen arviointiin perustuvasta valintamenetelmästä hakijoiden kompetenssien arviointiin perustuvaan valintamenetelmään (jäljempänä uusi menetelmä). Virkamiestuomioistuin toteaa erityisesti, että kehitysohjelman mukaan hallintovirkamiesten (AD) tehtäväryhmään kuuluvan henkilöstön valinnassa tärkein osa on, että siinä käytetään arviointikeskuksia, joissa hakijat suorittavat useita kokeita, muun muassa case-tehtävän, strukturoidun haastattelun, suullisen esityksen ja ryhmätyöharjoituksen.
25 Uudessa menetelmässä määrätään useista arviointikeskuksessa järjestettäviä suullisia kokeita koskevista toimenpiteistä, joilla pyritään korjaamaan arvioijilla yleisesti havaittuja erilaisia kognitiivisia vääristymiä ja siten varmistamaan arvostelun johdonmukaisuus.
26 Vastaajan kirjelmistä ilmenee erityisesti seuraavaa:
– samassa kokeessa hakijoita tarkkailee vähintään kaksi valintalautakunnan jäsentä, ja kutakin yleistä kompetenssia arvioidaan kahdessa eri tehtävässä, joten useat valintalautakunnan jäsenet tarkkailevat hakijoita;
– kokeet on strukturoitu etukäteen, ja ne noudattavat ennalta vahvistettua metodiikkaa, jossa käytetään ennalta määriteltyjä käyttäytymisindikaattoreita, joilla on tarkoitus korjata arvioijan henkilöistä saamaan käsitykseen vaikuttava haloefekti-niminen kognitiivinen vääristymä, jolla tarkoitetaan kaikilla arvioijilla olevaa taipumusta yli- tai aliarvioida hakijaa pelkästään ensimmäisten havaintojen perusteella;
– vähintään puolet valintalautakunnan jäsenistä on tilapäisesti EPSOon nimenomaisesti tätä tarkoitusta varten siirrettyjä toimielinten virkamiehiä, jotka toimivat valintalautakunnan jäseninä kokoaikaisesti ja jotka ovat menestyksekkäästi osallistuneet viisipäiväiseen arviointitekniikkakoulutukseen; myös muut valintalautakunnan jäsenet saavat erityiskoulutuksen;
– kaikkiin hakijoihin sovelletaan samoja arviointiperusteita ja samaa metodiikkaa;
– valintalautakunnan puheenjohtaja on läsnä kunkin kokeen ensimmäiset minuutit valvomassa, että metodiikkaa sovelletaan oikein;
– koko valintalautakunta tekee lopulliset päätökset kollektiivisesti kaikkien kokeiden tulosten perusteella;
– arvostelun johdonmukaisuuden varmistamiseksi tehdään tutkimuksia ja analyysejä.
27 Kilpailu EPSO/AD/177/10 järjestettiin uudella menetelmällä.
Oikeudellinen arviointi
1. Kanteen kohde
28 Kantaja vaatii toisessa ja kolmannessa vaatimuksessaan, että hyväksymättä jättämistä koskeva päätös on kumottava samoin kuin hänelle 4.4.2011 kirjeitse tiedoksi annettu uudelleenkäsittelyn jälkeen tehty valintalautakunnan päätös, jossa pysytettiin hyväksymättä jättämistä koskeva päätös.
29 Oikeuskäytännössä katsotaan kuitenkin, että kun kilpailun hakija vaatii valintalautakunnan päätöksen uudelleenkäsittelyä, hänelle vastaisena toimena on pidettävä päätöstä, jonka valintalautakunta on tehnyt tutkittuaan hakijan tilanteen uudelleen (asia T‑173/05, Heus v. komissio, tuomio 13.12.2006, 19 kohta). Tästä seuraa, että kantajalle 4.4.2011 kirjeitse tiedoksi annettu valintalautakunnan päätös on korvannut hyväksymättä jättämistä koskevan päätöksen, joten on tutkittava vain kumoamisvaatimukset, jotka kohdistuvat kantajalle 4.4.2011 kirjeitse tiedoksi annettuun päätökseen.
30 Neljännestä vaatimuksesta, jonka mukaan valituksen hylkäämisestä tehty päätös on kumottava, on muistutettava, että muodollisesti valituksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen kohdistettu kanne johtaa siihen, että virkamiestuomioistuimen käsiteltäväksi saatetaan toimi, josta valitus oli tehty, kun valituksen hylkäämisellä ei sellaisenaan ole itsenäistä sisältöä (asia F‑6/10, Munch v. SMHV, tuomio 15.9.2011, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
31 Valituksen hylkäämisestä tehdyllä päätöksellä ei tässä tapauksessa ole itsenäistä sisältöä, koska siinä pelkästään pysytetään hyväksymättä jättämistä koskeva päätös, jonka kantajalle 4.4.2011 kirjeitse tiedoksi annettu valintalautakunnan päätös korvasi ilman, että kantajan tilanne olisi tutkittu uudelleen uusien perustelujen tai tosiseikkojen valossa, ja tästä seuraa, ettei sen kumoamista koskevista vaatimuksista ole aiheellista lausua itsenäisesti.
32 Edellä todetusta seuraa, että on lausuttava pelkästään prosessinjohtotoimia koskevasta pyynnöstä ja kumoamisvaatimuksista, jotka kohdistuvat kantajalle 4.4.2011 kirjeitse tiedoksi annettuun valintalautakunnan päätökseen, jossa pysytetään hyväksymättä jättämistä koskeva päätös (jäljempänä riidanalainen päätös).
2. Prosessinjohtotoimia koskeva pyyntö
33 Kantaja pyytää kanteessaan, että virkamiestuomioistuin ennen asian ratkaisemista määräisi prosessinjohtotoimena, että vastaajan on esitettävä kaikki merkitykselliset asiakirjat, joiden perusteella kantaja voi arvioida, onko hänen suorituksiaan arvioitaessa tapahtunut tosiseikkoja ja/tai oikeudellisia seikkoja koskeva ilmeinen arviointivirhe, ja erityisesti selvityksen case-tehtävästä, joka hänen oli suoritettava, sekä hänen tarkastetut vastauksensa.
34 Virkamiestuomioistuin katsoo kuitenkin, että kun otetaan huomioon asianosaisten kirjelmiinsä liittämät asiakirjat ja prosessinjohtotoimien yhteydessä toimitetut asiakirjat, sillä on riittävät tiedot kanteen ratkaisemiseksi, joten pyyntöä muiden kuin jo määrättyjen prosessinjohtotoimien toteuttamisesta ei ole syytä hyväksyä.
3. Kumoamisvaatimukset
35 Kantaja esittää kumoamisvaatimustensa tueksi kolme kanneperustetta, jotka koskevat
– yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista,
– valintalautakunnan riippumattomuuden periaatteen loukkaamista ja
– perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista
36 Kantaja jakaa tämän kanneperusteen kahteen osaan, joista ensimmäinen koskee sitä, että viimeisinä kokeissa olleet hakijat asetettiin edullisempaan asemaan, ja toinen sitä, että valintalautakunnan kokoonpano vaihteli erittäin paljon suullisten kokeiden aikana.
Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa
– Asianosaisten lausumat
37 Kantaja huomauttaa, että case-tehtäväkokeet pidettiin kolmen kuukauden aikana ja että hakijoille annetut aiheet eivät olleet olennaisesti erilaisia eri kokeissa. Näiden seikkojen johdosta hakijoiden tosiasialliset tilanteet poikkesivat toisistaan sen mukaan, missä järjestyksessä hakijat suorittivat kokeen. Kantajan mukaan viimeisinä arvioiduilla hakijoilla oli nimittäin yhtäältä enemmän aikaa valmistautumiseen ja toisaalta he ovat voineet saada kokeen aikaisemmin suorittaneilta hakijoilta tietoja tiettyjen käytettyjen versioiden sisällöstä. Kantaja väittää tässä yhteydessä, että kokeessa olleiden hakijoiden ja hakijoiden, jotka eivät vielä olleet suorittaneet koetta, kesken liikkui tietoja case-tehtävistä, joten viimeksi mainitut hakijat pystyivät kohdentamaan valmistautumistaan ottamalla nämä tiedot huomioon.
38 Kantajan mukaan EPSOn olisi tämän välttämiseksi pitänyt järjestää kaikki case-tehtäväkokeet samana päivänä, mitä hänen mukaansa edellytettiin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 130/75, Prais vastaan neuvosto, 27.10.1976 antamassa tuomiossa ja kuten EPSO oli tehnyt vuonna 2011 järjestetyissä kilpailuissa.
39 Suullisessa käsittelyssä muistutettiin aluksi, että hakijat saivat suorittaa case-tehtäväkokeen saksaksi, englanniksi tai ranskaksi, minkä jälkeen kantaja korosti, että komission prosessinjohtotoimien yhteydessä toimittamista asiakirjoista ilmeni, että kaikilla kokeen saksaksi tai ranskaksi suorittaneilla hakijoilla oli sama aiheversio. Tämän vuoksi näillä hakijoilla oli enemmän tilaisuuksia saada muilta hakijoilta tietoja sen aiheversion sisällöstä, jota käytettäisiin heidän kokeessaan.
40 Komissio katsoo, että kun otetaan huomioon uusi menetelmä ja erityisesti siinä määrätty case-tehtävä, jolla ei ole tarkoitus testata hakijoiden tietoja vaan kompetensseja, hakijoilta ei edellytetty mitään unionin oikeuden jotakin erityisalaa tai oikeuskäytäntöä koskevaa tietämystä, vaan kokeessa tarvittiin vain hyvin yleisiä tietoja yhdessä oikeudellisten kompetenssien kanssa. Komission mukaan se, että hakija oli saanut muilta hakijoilta tietoja case-tehtävästä, saattoi sitä paitsi olla haitta, koska koe oli laadittu niin, että hakijalla kokeen aiheesta mahdollisesti olevan etukäteistiedon vaikutukset poistetaan. Hakijoiden, jotka olivat saattaneet saada tietoja case-tehtäväkokeesta ja jotka yrittivät hyödyntää näitä tietoja valmistautuessaan, olisi komission mukaan joka tapauksessa pitänyt havaita, ettei koe vastannut sitä, johon he olivat valmistautuneet.
41 Komissio toteaa lisäksi, ettei kantaja ole esittänyt mitään todistetta väitetystä case-tehtävää koskevasta tietojen vaihdosta hakijoiden välillä. Komissio kertoi istunnossa virkamiestuomioistuimelle, että EPSO valvoo tietojenvaihtoa sosiaalisessa mediassa ja muissa sähköisissä viestintävälineissä, minkä johdosta se pystyy havaitsemaan mahdolliset aiheita koskevat tietovuodot ja reagoimaan sen mukaisesti, jos liikkeellä on liian yksityiskohtaisia tietoja. Komissio toteaa, että tässä tapauksessa ei ollut havaittu mitään merkkejä tietovuodosta.
– Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
42 On muistutettava, että valvoessaan sellaisen päätöksen laillisuutta, jolla valintalautakunta on kieltäytynyt merkitsemästä hakijan nimeä varallaololuetteloon, virkamiestuomioistuin tarkastaa, että on noudatettu sovellettavia oikeussääntöjä eli henkilöstösäännöissä ja kilpailuilmoituksessa määriteltyjä sääntöjä, erityisesti menettelysääntöjä, samoin kuin valintalautakunnan työskentelyä koskevia sääntöjä, erityisesti valintalautakunnan puolueettomuusvelvoitetta ja velvoitetta, jonka mukaan sen on kohdeltava hakijoita yhdenvertaisesti, ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin (asia F‑101/11, Mileva v. komissio, tuomio 13.12.2012, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
43 Siltä osin kuin on kysymys erityisesti hakijoiden yhdenvertaisesta kohtelusta, oikeuskäytännössä on täsmennetty, että valintalautakunnan on valvottava tarkasti tämän periaatteen noudattamista kilpailun aikana. Vaikka valintalautakunnalla on laaja harkintavalta kokeita koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen ja kokeiden yksityiskohtaisen sisällön osalta, on kuitenkin unionin tuomioistuinten tehtävänä harjoittaa valvontaa, siltä osin kuin se on tarpeen hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun ja valintalautakunnan heidän välillään tekemän valinnan objektiivisuuden varmistamiseksi (asia T‑100/04, Giannini v. komissio, tuomio 12.3.2008, 132 kohta).
44 Tässä yhteydessä myös nimittävän viranomaisen kilpailun järjestäjänä sekä valintalautakunnan on toimittava niin, että kaikki samaan kilpailuun osallistuvat hakijat suorittavat kirjallisissa kokeissa saman kokeen samoissa olosuhteissa (em. asia Prais v. neuvosto, tuomion 13 kohta). Valintalautakunnan on siten varmistuttava siitä, että kokeiden vaikeusaste on suurin piirtein sama kaikille (asia F‑2/07, Matos Martins v. komissio, tuomio 15.4.2010, 171 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
45 Kaikkiin kilpailuihin kuitenkin liittyy yleisesti ja luonteenomaisesti epäyhdenvertaisen kohtelun vaara, kun otetaan huomioon, että kysymyksiä, joita voidaan esittää tiettyä aihetta koskevassa kokeessa, on väistämättä rajallisesti. On näin ollen hyväksytty, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta voidaan katsoa loukatun vain silloin, kun valintalautakunta ei ole kokeita valitessaan rajoittanut mahdollisuuksien epäyhdenvertaisuuden vaaraa siihen, joka on yleisesti luonteenomainen kaikille kokeille (em. asia Giannini v. komissio, tuomion 133 kohta).
46 Virkamiestuomioistuin katsoo edellä 43—45 kohdassa esiin tuodun oikeuskäytännön perusteella, että kun otetaan huomioon valintalautakunnan velvollisuudet, päätös olla merkitsemättä hakijan nimeä varallaololuetteloon on kumottava, jos osoittautuu, että kilpailu oli järjestetty tavalla, josta aiheutui suurempi epäyhdenvertaisen kohtelun vaara kuin se, joka oli luonteenomainen kaikille kilpailuille, eikä tällöin vaadita, että asianomaisen hakijan pitäisi esittää näyttö siitä, että tietyt hakijat ovat tosiasiallisesti saaneet etua.
47 Tässä tapauksessa asiakirja-aineistosta ilmenee, että case-tehtävä on koe, jolla on tarkoitus testata hakijoiden kompetensseja tilanteessa, joka on kuvitteellinen mutta muistuttaa läheisesti todellisuutta ja jossa aikaisemmin hankituilla tiedoilla on vain hyvin vähän merkitystä. Virkamiestuomioistuin toteaa tästä, että kaikille arviointikeskukseen kutsutuille hakijoille annetun Arviointikeskus-esitteen 4.1 kohdassa (”case-tehtävä”) – johon kantaja viittasi uudelleenkäsittelyä koskevassa pyynnössään – täsmennetään, että hakijoiden on laadittava kirjallinen vastauksensa case-tehtävään yksinomaan heille annettujen asiakirjojen perusteella.
48 Komission kirjelmistä ilmenee lisäksi, että kilpailun case-tehtävästä oli 16 versiota, jotka oli laadittu siten, että ne olivat yhtä vaikeita mutta niissä oli riittävän selviä eroja, jotta hakijat eivät voisi hyötyä siitä, että heillä saattaa olla ennakkotietoa jostakin toisesta versiosta. Virkamiestuomioistuin on tutustuttuaan kolmeen kilpailun case-tehtävän 16 versiosta todennut tältä osin, ettei case-tehtävä todellakaan muodostunut muutamista riveistä, jotka hakija olisi voinut painaa mieleensä ja helposti selittää toiselle hakijalle, vaan se oli yli 20-sivuinen asiakirjavihko, johon sisältyi joukko hyvin eriluonteisia asiakirjoja.
49 Edellä mainittujen seikkojen perusteella on todettava, ettei kantaja ole näyttänyt toteen oikeudellisesti riittävällä tavalla, että se, että viimeisinä kokeeseen osallistuneilla hakijoilla oli enemmän aikaa case-tehtävään valmistautumiseen ja että jotkut hakijat olivat voineet saada muilta hakijoilta tietoja heidän kokeessaan olevan version sisällöstä, olisi ollut omiaan antamaan case-tehtävän viimeisinä suorittaneille hakijoille todellista etua muihin hakijoiden nähden.
50 On lisäksi todettava, ettei kantaja ole edes yrittänyt kumota komission väitteitä, joiden mukaan uudella menetelmällä pyritään nimenomaan takaamaan, että arviointikeskuksessa järjestettävissä kokeissa kohdellaan kaikkia hakijoita yhdenvertaisesti ja etteivät kokeiden tulokset vääristy sen johdosta, että arvioijilla on kognitiivisia vääristymiä, joiden olemassaolo on tieteellisesti todistettu ja joita vastuuntuntoinen hallinto ei voi jättää huomiotta.
51 Case-tehtävää koskevista väitetyistä tietovuodoista on todettava erityisesti, että niissä on kyse vain kantajan arveluista, joiden tueksi ei ole esitetty vähäisintäkään todistetta tai viitettä. Kun virkamiestuomioistuin esitti istunnossa kantajalle kysymyksiä tästä seikasta, hän myönsi, ettei hänellä ole mitään objektiivista todistetta tietovuotojen olemassaolosta. On lisäksi todettava, että vaikka tällaisia tietovuotoja olisi tapahtunut, kantaja ei ole esittänyt virkamiestuomioistuimelle myöskään mitään selvitystä, joka olisi omiaan kyseenalaistamaan komission väitteet, joiden mukaan uutta menetelmää käytettäessä hakijoille on vähintäänkin hyödytöntä ellei peräti haitallista, jos heillä on tietoja case-tehtävästä.
52 Tämän johdosta on katsottava, että kun edellä mainitut seikat otetaan huomioon, se, ettei kaikkia case-tehtäväkokeita pidetty samana päivänä, ei ole tässä tapauksessa johtanut hakijoiden erilaiseen kohteluun, joka olisi omiaan antamaan joillekin etua toisiin nähden, eikä se ole myöskään aiheuttanut epäyhdenvertaisen kohtelun vaaraa, joka olisi suurempi kuin kaikkiin kilpailuihin luonteenomaisesti liittyvä tällainen vaara.
53 Kantajan väite, jonka mukaan kaikki hakijat, jotka olivat valinneet case-tehtäväkokeen kieleksi saksan tai ranskan, suorittivat tämän kokeen saman aiheversion ja suorittivat kokeet usean päivän aikana, ei saata tätä päätelmää kyseenalaiseksi. Kun otetaan huomioon edellä 47 ja 48 kohdassa esiin tuodut seikat, kantaja ei nimittäin ole pystynyt osoittamaan, että viimeisinä kokeessa olleet hakijat olisivat voineet saada tästä seikasta jotain hyötyä.
54 On vielä todettava, ettei kantaja voi tehokkaasti vedota edellä mainitussa asiassa Prais vastaan neuvosto annetun tuomion 14 kohtaan, jossa unionin tuomioistuin toteaa, että ”on erittäin tärkeää, että kaikki ehdokkaat suorittavat kirjalliset kokeet samana päivänä”. Riittää nimittäin, kun todetaan, että tätä päätelmää arvioitaessa on otettava huomioon sen alkuperäinen tosiasiallinen asiayhteys, jossa oli kysymys kaikille hakijoille samasta kirjallisesta kokeesta, joka järjestettiin kilpailussa, jossa oli tarkoitus arvioida hakijoiden tietoja. Nyt käsiteltävässä tapauksessa koe, jonka kulun kantaja on riitauttanut, on sitä vastoin case-tehtävä, josta oli 16 versiota ja jossa ei ollut tarkoitus arvioida hakijoiden tietoja vaan kompetensseja.
55 Edellä esitetyn perusteella ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.
Ensimmäisen kanneperusteen toinen osa
– Asianosaisten lausumat
56 Kantaja väittää ensimmäisen kanneperusteen toisessa osassa, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu, koska valintalautakunnan kokoonpano vaihteli erittäin paljon eri hakijoiden kohdalla.
57 Kantaja toteaa tästä, että eri kokeissa, joita hän suoritti kilpailun suullisessa vaiheessa, häntä eivät koskaan arvioineet samat valintalautakunnan jäsenet ja että yksikään valintalautakunnan jäsen ei näin ollen osallistunut kaikkiin hänen kokeisiinsa. Näin ollen valintalautakunta loukkasi hänen oikeuttaan siihen, että merkittävä määrä valintalautakunnan jäseniä arvioi häntä. Kantaja korostaa lisäksi, että suullisissa kokeissa valintalautakunnan jäsenet olivat eri henkilöitä melkein kaikkien hakijoiden kohdalla ja että tämän vuoksi valintalautakunnan suorittama vertailu oli kaikkien hakijoiden osalta erittäin osittainen. Kantajan mukaan valintalautakunnan pysyvien jäsenten riittämätöntä määrää sekä lautakunnan kokoonpanon huomattavaa vaihtelua ei myöskään kompensoitu valintalautakunnan puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan jatkuvalla läsnäololla.
58 Kantaja väittää lopuksi, että case-tehtävän tarkastajat eivät olleet valintalautakunnan jäseniä vaan EPSOn nimeämiä arvioijia ja että nämä henkilöt vaihtuivat joka viikko. Kun otetaan huomioon EPSOn asettamat erittäin tiukat määräajat, valintalautakunnalla ei kantajan mukaan ollut aikaa tarkastaa näiden tarkastajien tekemiä korjauksia. Arvostelun johdonmukaisuutta ei näin ollen voitu taata.
59 Komissio väittää, että kantaja riitauttaa ensimmäisen kanneperusteen tällä osalla vain suulliset kokeet, vaikka hän oli saanut vaadittua vähimmäispistemäärää alemman arvosanan erityiskompetensseista, joita arvioitiin pelkästään case-tehtävällä. Komissio väittää näin ollen pääasiallisesti, ettei kantajalla ole intressiä esittää ensimmäisen kanneperusteen tätä osaa, koska hän ei voisi saada siitä mitään hyötyä, vaikka yleisistä kompetensseista saadut arvosanat kumottaisiin.
60 Komissio katsoo joka tapauksessa, että ensimmäisen kanneperusteen tämä osa on myös oikeudellisesti perusteeton. Komission mukaan valintalautakunnan kokoonpanon pysyvyyden säilyttäminen ei nimittäin ole tavoite, joka olisi saavutettava sellaisenaan, vaan se on oikeuskäytännössä kehitetty ratkaisu niiden tiettyjen puutteiden tasapainottamiseksi, joita sisältyi tapaan, jolla suulliset kokeet järjestettiin ennen vuotta 2010. Koska uudessa menetelmässä ei enää ole näitä puutteita, yhdenvertaisen kohtelun ja arvostelun objektivisuuden periaatteiden noudattamiseksi ei ole enää tarpeen, että valintalautakunnan pitäisi koko kilpailumenettelyn ajan huolehtia kokoonpanonsa pysyvyydestä. Komissio täsmensi väitettään istunnossa toteamalla, ettei se ole vaatinut, että valintalautakunnan kokoonpanon pysyvyyttä koskeva periaate pitäisi hylätä kokonaan vaan että se pitäisi määritellä uudelleen ottamalla huomioon uusi menetelmä.
– Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
61 Unionin tuomioistuimet voivat kunkin asian olosuhteiden mukaisesti arvioida, onko hyvän oikeudenhoidon vuoksi perusteltua hylätä kanteen asiakysymys lausumatta ensin vastaajan oikeudenkäyntiväitteestä (asia F‑26/10, AZ v. komissio, tuomio 28.9.2011, 34 kohta).
62 Käsiteltävän asian olosuhteissa ja prosessiekonomiaan liittyvistä syistä on tutkittava ensin kantajan aineelliset väitteet ja perustelut ilman, että ensin lausutaan tutkittavaksi ottamisesta.
63 On muistutettava, että unionin toimielimillä on kilpailun järjestämistä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen määrittämistä varten laaja harkintavalta ja että unionin tuomioistuinten kuuluu arvostella näitä yksityiskohtaisia sääntöjä vain siltä osin kuin se on tarpeen hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun ja heidän välillään tehdyn valinnan objektiivisuuden varmistamiseksi (ks. asia F‑46/12, Höpcke v. komissio, tuomio 16.9.2013, 63 kohta).
64 Henkilöstösääntöjen 27 artiklassa toimielimille asetettu velvollisuus ottaa palvelukseen mahdollisimman päteviä, tehokkaita ja ehdottoman luotettavia virkamiehiä merkitsee, että nimittävän viranomaisen ja valintalautakunnan on toimivaltuuksiaan käyttäessään huolehdittava siitä, että kilpailuissa noudatetaan hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun ja arvostelun objektiivisuuden periaatteita.
65 On siten katsottu, että laajaa harkintavaltaa, joka valintalautakunnalla on kun se määrittää yksityiskohtaisia sääntöjä, jotka koskevat kokeita, joihin hakijoiden on osallistuttava, ja kokeiden yksityiskohtaista sisältöä, on kompensoitava sillä, että kokeiden järjestämistä koskevia sääntöjä noudatetaan tunnollisesti. Valintalautakunnan on näin ollen huolehdittava siitä, että kokeita pidettäessä noudatetaan tarkasti hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja että asianomaisten välillä tehty valinta on objektiivinen (asia T‑173/99, Elkaïm ja Mazuel v. komissio, tuomio 25.5.2000, 87 kohta). Valintalautakunnan on tässä tarkoituksessa taattava, että arviointiperusteita sovelletaan kaikkiin asianomaisiin hakijoihin johdonmukaisesti, siten että se erityisesti varmistaa kokoonpanonsa pysyvyyden (ks. väliaikaisten toimihenkilöiden varallaololuettelon laatimista varten järjestettävän menettelyn valintalautakunnan osalta asia T‑92/01, Girardot v. komissio, tuomio 24.9.2002, 24—26 kohta ja ks. lisäksi asia F‑41/08, Honnefelder v. komissio, tuomio 29.9.2010, 35 kohta).
66 Oikeuskäytännössä on täsmennetty, että yhdenvertaisen kohtelun ja arvostelujen objektiivisuuden periaatteiden noudattaminen edellyttää, että valintalautakunnan kokoonpanon pysyvyys taataan mahdollisuuksien mukaan kokeiden kokonaiskeston ajan (asia T‑165/03, Vonier v. komissio, tuomio 10.11.2004, 39 kohta).
67 Ei voida kuitenkaan sulkea pois, että arvostelun johdonmukaisuus voidaan taata muilla keinoilla kuin pitämällä valintalautakunnan kokoonpano kokeiden ajan pysyvänä. Unionin yleinen tuomioistuin on siten hyväksynyt, että kun valintalautakunnan vakinaiset jäsenet on esteiden vuoksi korvattu eräiden hakijoiden kokeissa varajäsenillä, jotta valintalautakunta voisi saada työskentelynsä päätökseen kohtuullisessa ajassa, valintalautakunnan kokoonpanon voidaan kuitenkin katsoa olevan riittävä pysyvä, jos lautakunta huolehtii tarvittavasta koordinoinnista taatakseen arvosteluperusteiden johdonmukaisen soveltamisen (ks. vastaavasti em. asia Giannini v. komissio, tuomion 208—216 kohta).
68 Vastaavasti on todettava, että toimenpiteitä, jotka valintalautakunta on toteuttanut täyttääkseen velvollisuutensa varmistaa kokoonpanonsa pysyvyys, on tilanteen mukaan arvioitava ottamalla huomioon järjestetyn palvelukseen ottamisen erityispiirteet ja kilpailun järjestämiselle luonteenomaiset käytännön vaatimukset, mutta valintalautakunta ei voi kuitenkaan jättää noudattamatta hakijoiden yhdenvertaisesta kohtelusta ja hakijoiden välillä tehdyn valinnan objektivisuudesta muodostuvia perustavanlaatuisia takeita (asia T‑336/02, Christensen v. komissio, tuomio 5.4.2005, 44 kohta).
69 Pitää paikkansa, että arvioinnit, joita valintalautakunta tekee arvioidessaan hakijoiden kompetensseja tai tietoja ja kykyjä, ovat vertailevia (ks. asia T‑19/03, Konstantopoulou v. yhteisöjen tuomioistuin, tuomio 19.2.2004, 43 kohta). Ei voida kuitenkaan sulkea pois, että kilpailuun sisältyvien kokeiden järjestämisen ja valintalautakunnan työskentelyn organisoinnin kannalta katsottuna valintalautakunnan arvioinnin vertailevuuden takaamiseksi riittää, että valintalautakunnan kokoonpanon pysyvyys säilytetään vain kilpailun tietyissä vaiheissa.
70 Koska valintalautakunnan kokoonpanon tietyn pysyvyyden säilyttäminen ei ole välttämättömyys sellaisenaan vaan keino, jonka avulla voidaan taata yhdenvertaisen kohtelun ja arvostelun objektiivisuuden periaatteiden noudattaminen, on tutkittava, mahdollistiko kilpailun järjestämistapa tässä tapauksessa, että näiden periaatteiden noudattaminen taataan.
71 Tässä tapauksessa on huomautettava, että komissio on – kantajan sitä kiistämättä – todennut prosessinjohtotoimiin antamassaan vastauksessa ja istunnossa, että vaikka valintalautakunnan kokoonpano ei ollut kokeiden koko keston ajan pysyvä, lautakunta kokoontui kuitenkin ensinnäkin päättäessään siitä, miten kokeet pidetään, ja sen jälkeen joka toinen tai kolmas päivä aina, kun hakijoille annetut arvosanat yhdistettiin tällä välin kokeissa olleiden hakijoiden kompetenssien arvioimiseksi, ja lopuksi silloin, kun se varmisti kaikkien kokeiden päätyttyä, että hakijoista tehdyt arvioinnit olivat johdonmukaisia.
72 On lisäksi otettava huomioon myös toimenpiteet, joita EPSO on toteuttanut uuden menetelmän yhteydessä ja joilla pyritään korjaamaan arvioijilla yleisesti havaittuja erilaisia kognitiivisia vääristymiä ja siten varmistamaan arvostelun johdonmukaisuus. Virkamiestuomioistuin muistuttaa erityisesti, että näihin toimenpiteisiin kuuluvat sellaisten etukäteen strukturoitujen kokeiden käyttö, jotka noudattavat ennalta vahvistettua metodiikkaa, jossa käytetään ennalta määriteltyjä käyttäytymisindikaattoreita, valintalautakunnan puheenjohtajan läsnäolo kaikkien kokeiden ensimmäisinä minuutteina sekä tutkimusten ja analyysien tekeminen arvostelujen johdonmukaisuuden varmistamiseksi (ks. edellä 26 kohta).
73 On siis selvää, että uudella menetelmällä on korvattu vanha valintajärjestelmä, joka perustui siihen, että valintalautakunnan jäsenet olivat samat koko kilpailumenettelyn ajan, valintajärjestelmällä, jossa valintalautakunnan kokoonpanon pysyvyys taataan vain menettelyn tietyissä keskeisissä vaiheissa mutta jossa hakijoiden yhdenvertainen kohtelu taataan täysin samoilla työskentelymenetelmillä ja soveltamalla hakijoiden suorituksiin täysin samoja arviointiperusteita.
74 Virkamiestuomioistuin katsoo näin ollen, että kun otetaan huomioon valintalautakunnan kokoonpanon pysyvyys edellä 71 kohdassa mainituissa vaiheissa sekä edellä 72 ja 73 kohdassa luetellut valintalautakunnan työskentelyn organisointia ja yhteensovittamista koskevat toimenpiteet, yhdenvertaisen kohtelun ja arvostelun objektiivisuuden periaatteita on tässä tapauksessa noudatettu.
75 Kantajan väitteet siitä, ettei valintalautakunnan kokoonpano ollut pysyvä, eli väite, jonka mukaan valintalautakunta loukkasi kantajan väitettyä oikeutta siihen, että merkittävä määrä valintalautakunnan jäseniä arvioi häntä, väite, jonka mukaan valintalautakunnan suorittama vertailu oli kaikkien hakijoiden osalta erittäin osittainen, ja väite, jonka mukaan valintalautakunnan kokoonpanon vaihtelua ei kompensoitu lautakunnan puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan jatkuvalla läsnäololla, on tämän vuoksi hylättävä perusteettomina.
76 Väitteestä, jonka mukaan EPSO käytti ulkopuolisia tarkastajia ja korvasi nämä toisilla joka viikko, on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan valintalautakunta saa käyttää apuna tarkastajia aina, kun se pitää sitä tarpeellisena. Tällöin vaatimusta toimien sääntöjenmukaisuudesta noudatetaan, jos tarkastusmenetelmät eivät poikkea hakijoiden välillä ja jos valintalautakunta säilyttää lopullisen arviointivallan (asia T‑267/03, Roccato v. komissio, tuomio 26.1.2005, 67 kohta). Tässä tapauksessa kantaja ei edes väitä, että tarkastusmenetelmät olisivat poikenneet hakijoiden välillä ja ettei valintalautakunta ollut säilyttänyt lopullista arviointivaltaansa, eikä mikään asiakirja-aineistoon sisältyvä seikka osoita, että näin olisi ollut.
77 On vielä todettava, ettei kantaja esitä mitään todistetta tukemaan väitettään, jonka mukaan valintalautakunta ei pystynyt varmistamaan arvostelun johdonmukaisuuden, koska nimittävä viranomainen ei antanut sille aikaa siihen. Asiakirja-aineistosta ilmenee joka tapauksessa, että valintalautakunta valvoi arvostelun johdonmukaisuutta, koska se on kantajan tekemän uudelleenkäsittelypyynnön johdosta todennut, että kantajan case-tehtävän arvostelussa oli tiettyä epäjohdonmukaisuutta, ja sen vuoksi korottanut hänelle yleisistä kompetensseista ”viestintätaidot” ja ”priorisointikyky ja järjestelmällisyys” alun perin myönnettyjä arvosanoja sekä erityiskompetensseista myönnettyjä arvosanoja.
78 Edellä esitetyn perusteella ensimmäisen kanneperusteen toinen osa, jonka mukaan valintalautakunnan kokoonpano ei ollut pysyvä, on hylättävä perusteettomana, ilman että on tarpeen ratkaista, täyttyivätkö tämän toisen osan tutkittavaksi ottamisen edellytykset tai oliko se tehokas.
79 Ensimmäinen kanneperuste on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan.
Toinen kanneperuste, joka koskee valintalautakunnan riippumattomuuden periaatteen loukkaamista
Asianosaisten lausumat
80 Kantaja toteaa, että valintalautakunnan jäsenten enemmistö sen puheenjohtaja mukaan lukien muodostui tilapäisesti EPSOon siirretyistä virkamiehistä ja että he eivät olleet siis EPSOsta riippumattomia, mikä on ristiriidassa valintalautakunnan riippumattomuuden periaatteen kanssa.
81 Komissio vaatii virkamiestuomioistuinta hylkäämään tämän kanneperusteen.
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
82 On muistutettava, että lainsäätäjä on, kun otetaan huomioon valintalautakunnalle annettu keskeinen tehtävä, ottanut käyttöön tiettyjä takeita. Henkilöstösääntöjen 30 artiklassa sekä liitteessä III olevassa 3 artiklassa säädetään siten ensinnäkin, että nimittävä viranomainen nimeää jokaista kilpailua varten valintalautakunnan, toiseksi, että valintalautakunnassa on sen puheenjohtajan ohella yhtä monta hallinnon ja henkilöstökomitean nimeämää jäsentä, kolmanneksi, että valintalautakunnan jäsenet on valittava virkamiesten joukosta, neljänneksi, että valintalautakunnan jäsenten on oltava tehtäväryhmässä ja palkkaluokassa, joiden taso vastaa vähintään täytettävän viran tasoa, ja viidenneksi, että valintalautakunnassa, jossa on enemmän kuin neljä jäsentä, on oltava vähintään kaksi kumpaakin sukupuolta edustavaa jäsentä (asia F‑35/08, Pachtitis v. komissio, tuomio 15.6.2010, 53 ja 54 kohta).
83 Missään henkilöstösääntöjen säännöksessä ei sitä vastoin kielletä sitä, että valintalautakunnan jäsenet ovat virkamiehiä, jotka on siirretty tilapäisesti EPSOon erityisesti hoitamaan valintalautakunnan jäsenten tehtäviä.
84 On lisäksi todettava, ettei pelkästään siitä seikasta, että valintalautakunnan jäsenet olivat virkamiehiä, jotka oli siirretty tilapäisesti EPSOon hoitamaan tietyksi ajaksi valintalautakunnan jäsenten tehtäviä, voida päätellä, että EPSO olisi näiden virkamiesten kautta vaikuttanut millään tavalla valintalautakunnan työskentelyyn.
85 On todettava, ettei kantaja ole lainkaan esittänyt virkamiestuomioistuimelle todisteita tai edes täsmällisiä ja yhtäpitäviä viitteitä siitä, että EPSO olisi millään tavalla vaikuttanut valintalautakuntaan, vaan hän on kanteessaan tyytynyt esittämään pelkkiä spekulaatioita.
86 Kantaja on istunnossa kuitenkin kehittänyt tätä kanneperustetta toteamalla, että uuden menetelmän myötä on voitu havaita valintalautakunnan ja EPSOn tehtävien eräänlainen vaihtuminen, koska EPSOlla on valintalautakunnan tehtävistä huolimatta aina enemmän valtaa määritellä kokeiden luonne ja tapa, jolla kokeet järjestetään. Kantaja korostaa erityisesti, että – kuten komissio on itse myöntänyt vastineessaan – arviointikeskusmenetelmää käytettäessä valintalautakunnalla on aikaisempaa vähäisempi liikkumavara ja toimenpiteet, joita nimittävä viranomainen on toteuttanut varmistaakseen arvostelun johdonmukaisuuden, ovat vieneet valintalautakunnalta sen toimivaltuudet.
87 Kantajan väitteet ja perustelut eivät kuitenkaan ole omiaan osoittamaan oikeudellisesti riittävällä tavalla, että EPSO olisi ylittänyt nimittävälle viranomaiselle henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 1 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa annetun tehtävän, joka on kilpailun luonteen ja kilpailumenettelyn vahvistaminen, ulkopuolelle. On erityisesti todettava, ettei asiakirja-aineistossa ole seikkoja, jotka osoittaisivat, että EPSO olisi millään tavalla puuttunut siihen, miten valintalautakunta arvioi hakijoiden suorituksia, tai hakijoiden arvosteluun tai varallaololuettelon laatimiseen. Tässä yhteydessä on todettava, että riippumatta toimenpiteistä, joita nimittävä viranomainen toteutti varmistaakseen arvostelun johdonmukaisuuden, kokeiden valvonnasta ja soveltuvien hakijoiden luettelon laatimisesta henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 5 artiklan mukaisesti oli vastuussa valintalautakunta eikä nimittävä viranomainen.
88 Valintalautakunnan riippumattomuuden periaatteen loukkaamista koskeva kanneperuste on tämän vuoksi hylättävä.
Kolmas kanneperuste, joka koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä
Asianosaisten lausumat
89 Kantaja väittää pääasiallisesti, että EPSO laiminlöi henkilöstösääntöjen 25 artiklassa säädettyä perusteluvelvollisuutta, kun se kieltäytyi luovuttamasta hänelle useita asiakirjoja ja tietoja ja erityisesti kysymyksiä, joihin hän oli vastannut väärin, syitä, joiden vuoksi hänen vastauksensa olivat vääriä, sekä kirjallisissa ja suullisissa kokeissa käytettyjä arviointiasteikkoja. Kantaja vaati lisäksi jäljennöstä hänellä case-tehtäväkokeessa käsiteltävänä olleesta aiheversiosta sekä omista vastauksistaan korjattuina. Kantajan mukaan näiden seikkojen tiedoksi antaminen olisi ollut tarpeen, jotta hän olisi pystynyt ymmärtämään virheensä ja tavan, jolla hänen kokeensa oli tarkastettu, ja arvioimaan, oliko niin, ettei valintalautakuntaan sovellettavia sääntöjä ollut millään tavalla rikottu.
90 Kantaja katsoo lisäksi, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 artiklan ja yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18.12.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (EYVL 2001, L 8, s. 1) 13 artiklan mukaan EPSO oli velvollinen toimittamaan hänelle edellisessä kohdassa mainitut asiakirjat.
91 Komissio vaatii, että kanneperuste on hylättävä.
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
92 Aluksi on muistutettava, että vaikka henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisen kohdan mukaan henkilöstösääntöjen mukaisesti tehty päätös, joka voi olla sen vastaanottajalle vastainen, on perusteltava, valintalautakunnan päätösten osalta tämä perusteluvelvollisuus on sovitettava yhteen sen kanssa, että valintalautakunnan työskentely on salaista, kuten henkilöstösääntöjen liitteessä III olevassa 6 artiklassa säädetään (asia C‑254/95 P, parlamentti v. Innamorati, tuomion 24 kohta).
93 Sillä, että valintalautakunnan työskentely on säädetty salaiseksi, on tarkoitus taata valintalautakuntien riippumattomuus ja niiden työskentelyn objektiivisuus suojaamalla niitä kaikelta ulkoiselta asiaan puuttumiselta ja painostukselta siitä riippumatta, harjoittavatko tätä hallinto itse, asianomaiset hakijat vai kolmannet. Työskentelyn salaisuus estää näin ollen sekä tietojen antamisen valintalautakuntien jäsenten henkilökohtaisista kannanotoista että hakijoiden henkilökohtaiseen tai vertailevaan arviointiin liittyvien seikkojen paljastamisen (ks. erityisesti em. asia Konstantopoulou v. yhteisöjen tuomioistuin, tuomion 27 kohta).
94 Kun otetaan huomioon valintalautakunnan työskentelyn salaisuus, kilpailun eri kokeista saatujen arvosanojen ilmoittaminen on lähtökohtaisesti riittävä perustelu valintalautakunnan päätöksille (em. asia parlamentti v. Innamorati, tuomion 31 kohta; em. asia Konstantopoulou v. yhteisöjen tuomioistuin, tuomion 32 kohta ja asia F‑19/10, Marsili v. komissio, tuomio 28.3.2012, 51 kohta).
95 Tällaisilla perusteluilla ei loukata hakijoiden oikeuksia. Hakijat nimittäin saavat niistä tiedon heidän suorituksistaan tehdystä arvoarvostelusta ja pystyvät niiden perusteella tarvittaessa varmistamaan, ettei heidän saamansa pistemäärä vastannut kilpailuilmoituksessa joihinkin tai kaikkiin kokeisiin pääsemistä varten vaadittua pistemäärää, ja virkamiestuomioistuin voi niiden perusteella harjoittaa tämän tyyppisessä riita-asiassa asianmukaista tuomioistuinvalvontaa (em. asia Konstantopoulou v. yhteisöjen tuomioistuin, tuomion 33 kohta).
96 On lisäksi todettava, että perustellessaan päätöstä olla hyväksymättä hakijaa kokeeseen valintalautakunnan ei tarvitse täsmentää, mitä hakijan vastauksia on pidetty riittämättöminä, tai selittää, miksi näitä vastauksia on pidetty riittämättöminä, koska näin tarkat perustelut eivät ole tarpeen, jotta hakija pystyisi arvioimaan, onko asiassa tarkoituksenmukaista tehdä hallinnollinen valitus tai nostaa tarvittaessa kanne, ja jotta tuomioistuin voisi harjoittaa valvontaa (asia T‑291/94, Pimley-Smith v. komissio, tuomio 14.7.1995, 63 ja 64 kohta ja em. asia Konstantopoulou v. yhteisöjen tuomioistuin, tuomion 34 kohta).
97 Tässä tapauksessa asiakirja-aineistosta ilmenee, että kantaja sai pyyntönsä johdosta 10.2.2011 case-tehtäväkokeessa laatimansa koevastauksen tarkastamattomana, sekä kielikokeen ja siinä käytetyn arviointilomakkeen. Lisäksi hänelle ilmoitettiin riidanalaisella päätöksellä, että valintalautakunnan päätöstä, jolla pysytettiin hyväksymättä jättämistä koskeva päätös, oli perusteltu sillä, että kantajan kokonaisarvosana oli alhaisempi kuin varallaololuetteloon merkittyjen hakijoiden saama alin arvosana. Kantaja sai vielä kompetenssipassinsa, jossa esitettiin paitsi kustakin arvioidusta kompetenssista saadut arvosanat myös kutakin mitattua kompetenssia koskevat analyyttiset arviot.
98 On siis todettava, että riidanalaista päätöstä oli edellä esiin tuodun oikeuskäytännön valossa perusteltu riittävästi ilman, että EPSOn olisi ollut tarpeen toimittaa kantajalla tämän pyytämät asiakirjat.
99 Virkamiestuomioistuin toteaa täydentävästi, ettei EPSOn tarvinnut perusteluvelvollisuutensa täyttääkseen antaa kantajalle tiedoksi hänen koepaperinsa tarkastettua versiota, syitä, joiden vuoksi hänen vastauksensa olivat vääriä sekä kirjallisissa ja suullisissa kokeissa käytettyjä arviointiasteikkoja, koska tällaiset asiakirjat ovat erottamaton osa valintalautakunnan tekemiä vertailevia arviointeja ja valintalautakunnan työskentelyn salaisuus kattaa ne.
100 Siltä osin kuin on lisäksi kysymys sen aiheversion kappaleesta, jota kantajan oli käsiteltävä case-tehtävässä, virkamiestuomioistuin toteaa, että vaikka oikeuskäytännön mukaan valintalautakunnan työskentelyn salaisuus kattaa asiakirjan, jos sen tiedoksi antaminen on omiaan paljastamaan valintalautakunnan jäsenten henkilökohtaiset kannanotot tai hakijoista esitetyt henkilökohtaiset tai vertailevat arvioinnit (em. asia Konstantopoulou v. yhteisöjen tuomioistuin, tuomion 27 kohta), valintalautakunnan työskentelyn luottamuksellisuus ei kuitenkaan sulje pois sitä, että kilpailumenettelyyn liittyvän asiakirjan luottamuksellisuus voi olla muista syistä perusteltua. Virkamiestuomioistuin katsoo tässä tapauksessa, että se, että EPSO kieltäytyi antamasta kantajalle tiedoksi hänen kokeessaan käytettyä aiheversiota, on perusteltua sen vuoksi, että jos muutkin hakijat pyytävät heidän kokeessaan käytettyä aiheversiota, on tarpeen estää se, että hakijat pystyisivät eri versiot yhdistämällä määrittämään ja sen johdosta julkistamaan saman aiheen eri versioiden laatimisessa käytettävän metodiikan ja hakijoiden arvioinnissa käytettävät indikaattorit.
101 On vielä todettava, etteivät perusoikeuskirjan 8 artikla tai asetus N:o 45/2001 kyseenalaista näitä toteamuksia. On nimittäin korostettava, että – kuten asetuksen N:o 45/2001 2 artiklassa täsmennetään – henkilötiedoilla tarkoitetaan yksinomaan tietoja, joista henkilö on tunnistettavissa. Tästä seuraa, että edellä mainitun määräyksen ja säännöksen nojalla kantajalla on oikeus saada tieto EPSOlla olevista tiedoista, joista hän on tunnistettavissa, mutta ei tietoa tarkastetusta koepaperistaan, kysymyksistä, joihin hän oli vastannut väärin, syistä, joiden vuoksi hänen vastauksensa olivat vääriä, tai käytetystä arviointiasteikosta. Näin on etenkin siitä syystä, että jos hakijan tarkastettua koepaperia olisi pidettävä henkilötietona, hakija voisi asetuksen N:o 45/2001 14 artiklan perusteella vaatia sen oikaisemista, mikä olisi järjenvastaista.
102 Tämä perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä koskeva kanneperuste on näin ollen hylättävä.
103 Koska yksikään kanneperuste ei ole perusteltu, kumoamisvaatimukset ja siten koko kanne on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
104 Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisen työjärjestyksen 2 osaston 8 luvun muiden määräysten soveltamista. Saman artiklan 2 kohdan mukaan kohtuuden niin vaatiessa virkamiestuomioistuin voi päättää, että asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut vain osittain tai että tätä ei lainkaan velvoiteta korvaamaan oikeudenkäyntikuluja.
105 Tässä tuomiossa esitetyillä perusteilla kantaja on hävinnyt asian. Lisäksi komissio on nimenomaisesti vaatinut, että kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Asian olosuhteissa ei ole perusteltua soveltaa työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohtaa, minkä vuoksi kantajan on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (täysistunto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Gonzalo de Mendoza Asensi vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.
Van Raepenbusch | Rofes i Pujol | Perillo |
Julistettiin Luxemburgissa 12 päivänä helmikuuta 2014.
W. Hakenberg | | S. Van Raepenbusch |