Kanne 2.4.2024 – Novis v. komissio
(Asia T-179/24)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Novis Insurance Company, Novis Versicherungsgesellschaft, Novis Compagnia di Assicurazioni, Novis Poisťovňa a.s. (Bratislava, Slovakia) (edustajat: asianajajat A. Börner ja S. Henrich)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
kumoamaan vastaajan 13.9.2022 antaman virallisen lausunnon C(2022)6455 final (jäljempänä riidanalainen toimi), ja
velvoittamaan vastaajan vastaamaan oikeudenkäyntikuluista kokonaisuudessaan.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen.
Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu väitteelle, että kantajan Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 41 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaista oikeutta tulla kuulluksi on rikottu siltä osin kuin vastaaja jätti kuulematta kantajaa ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä.
Pitäessään riidanalaisen toimen ja sen valmistelun salassa kantajalta vastaaja ei antanut kantajalle tietoa riidanalaisen toimen taustalla olleista tosiseikoista ja seikoista eikä antanut sille mahdollisuutta tutustua niihin, vaan kantaja sai päinvastoin tiedon vastaajan tekemästä riidanalaisesta toimesta vasta vastaajan 13.9.2022 tekemästä lehdistötiedotteesta, mikä merkitsee, että kantajalle perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti kuuluvaa kuulluksi tulemista koskevaa oikeutta on rikottu.
Toinen kanneperuste, joka perustuu väitteelle, että kantajan perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaista oikeutta voida tutustua vastaajan asiakirjoihin on rikottu.
Pitäessään riidanalaisen toimen ja sen valmistelun salassa kantajalta, vastaaja epäsi kantajalta oikeuden saada tutustua sitä koskeviin asiakirjoihin, mikä merkitsee perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan b alakohdassa kantajalle taatun, asiakirjoihin tutustumista koskevan perusoikeuden rikkomista.
Kolmas kanneperuste, joka perustuu väitteelle, jonka mukaan kantajan oikeutta perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaiseen hyvään hallintomenettelyyn, kantajan osallistumista koskeva oikeus mukaan lukien, on rikottu, ja väitteelle, jonka mukaan harkintavaltaa on käytetty väärin.
Pitäessään riidanalaisen toimen ja sen valmistelun salassa kantajalta, vastaaja ei noudattanut oikeudenmukaisten hallintomenettelyiden perusperiaatteita, mukaan lukien kantajan osallistumista koskevat oikeudet, eikä se käyttänyt harkintavaltaa kohtuullisella tavalla, mikä merkitsee puolueetonta käsittelyä koskevan oikeuden loukkaamista, erityisesti perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdan mukaisen huolellisuusvelvollisuuden laiminlyöntiä hallinnollisten päätösten valmistelussa. Vastaaja perusti riidanalaisen päätöksen yksinomaan toimivaltaisen kansallisen viranomaisen eli Národná Banka Slovenskan (jäljempänä toimivaltainen kansallinen viranomainen) ja Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen (EIOPA) antamiin tietoihin. EIOPA:n tai toimivaltaisen kansallisen viranomaisen saamien tietojen tarkistaminen olisi ollut erityisen tärkeää riidanalaisesta toimesta kantajaan aiheutuvien eksistentiaalisten vaikutusten vuoksi.
Neljäs kanneperuste, joka perustuu väitteelle, jonka mukaan kantajan perusoikeuskirjan 47 artiklan 1 kohdan mukaista oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen on rikottu.
Pitäessään riidanalaisen toimen ja sen valmistelun salassa kantajalta, vastaaja epäsi lainvastaisella tavalla kantajan mahdollisuuden käyttää kuulluksi tulemista ja asiakirjoihin tutustumista koskevaa perusoikeuttaan, sellaisena kuin siitä määrätään perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa. Vastaaja on samanaikaisesti rikkonut kantajan perusoikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuinkäsittelyyn, joka taataan perusoikeuskirjan 47 artiklassa.
Viides kanneperuste, joka perustuu väitteelle, jonka mukaan vastaaja rikkoi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1094/2010 1 17 artiklaa siltä osin kuin se ei tutkinut, määrittänyt ja arvioinut riittävällä tavalla merkityksellisiä tosiseikkoja, joiden perusteella riidanalainen päätös tehtiin.
Asetuksen N:o 1094/2010 17 artiklan 3, 4 ja 7 kohdassa otetaan käyttöön kolmivaiheinen epäsuora prosessi, jossa vastuu jakautuu EIOPA:n, vastaajan ja toimivaltaisen kansallisen viranomaisen välillä ja jossa näiden kolmen tahon vastuualueet menevät päällekkäin. Vastaaja ei suorittanut tutkintaa asianmukaisella tavalla siitä huolimatta, että oli olemassa selkeitä viitteitä virheellisen viestinnän ja virheiden suurentuneesta uhasta sekä riidanalaisen toimen vakavista seurauksista.
Kuudes kanneperuste, joka perustuu väitteelle, jonka mukaan riidanalainen toimi merkitsee toimivallan väärinkäyttöä siltä osin kuin siinä ylitetään asetuksen N:o 1094/2010 17 artiklan mukaiset valtuudet.
Tehdessään tietoisesti tosiasiallisen päätöksen, jossa nimenomaisesti annetaan toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle ohjeeksi peruuttaa tietyn yrityksen toimilupa (sen sijaan, että EOIPA olisi tehnyt päätöksen asetuksen N:o 1094/2010 17 artiklan 6 kohdan mukaisesti tai että olisi käynnistetty SEUT 258 artiklan mukainen menettely), vastaaja tietoisesti sivuutti sen, että viralliset lausunnot eivät voi olla sitovia SEUT 288 artiklan 5 kohdan nojalla ja ylitti aineellisesti sille asetuksen N:o 1094/2010 17 artiklan mukaisesti kuuluvan toimivaltansa rajat. Tämä merkitsee unionin oikeuden kannalta harkintavallan väärinkäyttöä.
____________
1 Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/79/EY kumoamisesta 24.11.2010 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1094/2010 (EUVL 2010, L 331, s. 48).