Kanne 2.4.2024 – Novis v komissio

(Asia T-185/24)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Novis Insurance Company, Novis Versicherungsgesellschaft, Novis Compagnia di Assicurazioni, Novis Poisťovňa a.s. (Bratislava, Slovakia) (edustajat: asianajajat A. Börner ja S. Henrich)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan komission tekemän päätöksen C(2024)810 final, jolla on vahvistettu päätös evätä oikeus saada tutustua tiettyihin asiakirjoihin, ja

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu väitteelle, jonka mukaan kantajan Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 15 artiklan 3 kohdan, SEUT 42 artiklan ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001¹ mukaista tiedonsaantioikeutta ja asiakirjoihin tutustumista koskevaa oikeutta on loukattu, koska vastaaja on virheellisesti evännyt kantajalta oikeuden saada tutustua merkityksellisiin asiakirjoihin sen poikkeuksen perusteella, josta säädetään asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa. Tuomioistuinmenettelyitä koskevaa poikkeusta ei voida kantajan mukaan soveltaa. Vastaaja ei näin ollen voinut perustella sillä päätöstä evätä oikeus saada tutustua merkityksellisiin asiakirjoihin.

Vastaaja tulkitsi ja sovelsi virheellisesti oikeuskäytännössä vahvistetun sen poikkeuksen soveltamisedellytyksiä, joka koskee oikeutta saada tutustua asiakirjoihin, joita ei ole laadittu tuomioistuinmenettelyn yhteydessä. Erityisesti vastaaja ei esittänyt riittäviä selityksiä vireillä olevasta merkityksellisestä tuomioistuinmenettelystä, jonka yhteydessä on todennäköistä, että asiassa esitetään ennakkoratkaisupyyntö, eikä se esittänyt yhteyttä pyydettyjen asiakirjojen ja kansallisen tuomioistuinmenettelyn välillä; vastaaja ei myöskään osoittanut, että kunkin pyydetyn asiakirjan sisällön paljastaminen aiheuttaisi tosiasiallisesti eikä vain hypoteettisesti haittaa asianosaisten prosessuaaliseen yhdenvertaisuuteen eikä sitä, mistä syystä tämä haitta aiheutuisi.

Lisäksi vastaajan päätös merkitsee merkityksellisen lainsäädännön rikkomista ja kantajan oikeuksien loukkaamista, koska päätöksessä ei katsota, että oikeus saada tutustua pyydettyihin asiakirjoihin on sallittava sellaisen ylivoimaisen yleisen edun vuoksi, jonka vuoksi asiakirjojen sisällön paljastaminen on perusteltua.

Toinen kanneperuste, joka perustuu kantajan tiedonsaantioikeuden ja asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden loukkaamiseen, koska vastaaja epäsi virheellisesti oikeuden saada tutustua merkityksellisiin asiakirjoihin asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa säädettyyn poikkeukseen vedoten.

Vastaaja ei voi menestyneesti vedota tutkintatoimien tarkoituksen suojaamista koskevaan poikkeukseen, koska tutkintaa ei ollut käynnissä sinä ajankohtana, kun vastaaja teki päätöksen evätä oikeuden saada tutustua pyydettyihin asiakirjoihin. Vastaaja ei voi perustella tutustumisoikeuden epäämistä vain mahdollisten tulevien tutkimusten perusteella. Vastaaja ei myöskään voi väittää, että tietojen paljastaminen asettaa vakavalla tavalla kyseenalaiseksi kaikki (käynnissä olevat tai mahdolliset tulevat) tutkimukset. Vastaaja ei ole selittänyt riittävällä tavalla mainittua tulevaa huolta eikä minkäänlaista todellista uhkaa tutkimuksen vaarantumisesta ole.

Vaikka poikkeusta voitiin soveltaa (mikä on kiistetty), oikeutta saada tutustua merkityksellisiin asiakirjoiin ei voida evätä sellaisen ylivoimaisen yleisen edun vuoksi, jolla sisällön paljastaminen voidaan perustella.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu väitteelle, että kantajan tiedonsaantioikeutta on loukattu sillä, kun vastaaja lainvastaisesti epäsi siltä oikeuden saada tutustua merkityksellisiin asiakirjoihin sen poikkeuksen perusteella, josta säädetään asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa.

Vastaaja ei voi vedota toimielimen päätöksentekomenettelyn suojaamista koskevaan poikkeukseen, koska kaikki merkitykselliset päätökset on jo tehty, kun kyseessä olevia asiakirjoja ei ole laadittu tai vastaanotettu sisäistä käyttöä varten ja kun vastaaja ei ole selittänyt riittävällä tavalla sitä, minkä vuoksi sisällön paljastaminen loukkaisi vakavalla tavalla vastaajan päätöksentekomenettelyä.

Vaikka kyseistä poikkeusta voitaisiin soveltaa (mikä on kiistetty), oikeutta saada tutustua merkityksellisiin asiakirjoihin ei voida evätä ylivoimaisen yleisen edun vuoksi, jolla sisällön paljastaminen voidaan perustella.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu unionin oikeuden ja erityisesti kantajan tiedonsaantia ja asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden loukkaamiselle, koska vastaaja loukkasi suhteellisuusperiaatetta, joka on yleinen periaate, joka on vahvistettu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 6 kohdassa, ja laiminlöi perusteluvelvollisuutta.

Viides kanneperuste, joka perustuu väitteelle, jonka mukaan kantajan oikeutta saada tutustua vastaajan asiakirja-aineistoihin, jotka koskevat kantajaa perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla, on loukattu.

Vastaajan päätöksellä rikotaan unionin oikeutta, koska kantajalla on oikeus saada tutustua merkityksellisiin asiakirjoihin myös sitä koskevan asiakirja-aineiston puitteissa, koska kyseessä olevat asiakirjat liittyvät Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1094/2010¹ 17 artiklan mukaisesti päätettyihin tutkimuksiin, mistä aiheutui kantajalle suoria ja perustavanlaatuisia vaikutuksia.

____________

¹ Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43).

¹ Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/79/EY kumoamisesta 24.11.2010 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1094/2010 (EUVL 2010, L 331, s. 48).