Asia T-136/05

EARL Salvat père & fils ym.

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Valtiontuet – Viiniviljelmien tuotantosuunnan muuttamistoimet – Päätös, jolla tuet todetaan osittain yhteismarkkinoille soveltuviksi ja osittain yhteismarkkinoille soveltumattomiksi – Kumoamiskanne – Tutkittavaksi ottaminen – Perusteluvelvollisuus – Arviointi EY 87 artiklan 1 kohdan perusteella

Tuomion tiivistelmä

1.      Kumoamiskanne – Kannekelpoiset toimet – Toimet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia

(EY 230 artikla)

2.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet

(EY 230 artiklan neljäs kohta)

3.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus

(EY 87 artiklan 1 kohta ja EY 253 artikla)

4.      Valtiontuki – Käsite – Valtion varoista myönnetty tuki

(EY 87 artiklan 1 kohta)

1.      EY 230 artiklassa tarkoitettuja, kumoamiskanteen kohteeksi kelpaavia toimia tai päätöksiä ovat ainoastaan sellaiset toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajien etuihin muuttaen heidän oikeusasemaansa selvästi. Tästä seuraa, että pelkästään se, että päätöksessä todetaan ilmoitettu tuki yhteismarkkinoille soveltuvaksi ja että päätös ei siten ole periaatteessa kantajalle vastainen, ei vapauta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta tutkimasta, onko kyseiseen päätökseen sisältyvällä komission arvioinnilla sellaisia sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin.

(ks. 34 ja 36 kohta)

2.      Päätös koskee erikseen muita kuin niitä, joille se on osoitettu, ainoastaan silloin, kun tämä päätös vaikuttaa niihin niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella ne erottuvat kaikista muista ja ne voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin ne, joille päätös on osoitettu. Yritys ei näin ollen voi pääsääntöisesti vaatia toimialakohtaisen tukijärjestelmän kieltämisestä tehdyn komission päätöksen kumoamista, jos päätös koskee tätä yritystä vain siten, että yritys toimii kysymyksessä olevalla alalla ja on mahdollisesti kyseisen järjestelmän edunsaaja.

Tällainen päätös on nimittäin kantajana olevan yrityksen kannalta yleisesti sovellettava toimenpide, joka koskee objektiivisesti määriteltyjä tilanteita ja jonka oikeusvaikutukset kohdistuvat yleisesti ja abstraktisti määriteltyyn henkilöryhmään. Erilaisessa asemassa on kuitenkin yritys, jota kyseessä oleva päätös ei koske ainoastaan siksi, että se on asianomaisen toimialan yritys, joka voisi mahdollisesti saada etua riidanalaisia tukia koskevasta järjestelmästä, vaan myös siksi, että se on todellisuudessakin saanut tämän järjestelmän mukaisesti myönnettyä tukea, jonka komissio on määrännyt perittäväksi takaisin.

Päätös koskee kyseistä yritystä suoraan myös siksi, että komission päätöksessä velvoitetaan jäsenvaltio, jolle päätös on osoitettu, toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet yhteismarkkinoille soveltumattomien tukien perimiseksi takaisin tuensaajilta, ja siksi, että kyseessä oleva yritys on saanut niitä ja sen on palautettava ne. Kaksi edellytystä sille, että toimi voisi koskea asianomaista suoraan, ovat näet ensinnäkin se, että kyseisellä toimella on oltava suoria vaikutuksia yksityisen oikeusasemaan, ja toiseksi se, että kyseisellä toimella ei saa jättää minkäänlaista täytäntöönpanoa koskevaa harkintavaltaa niille, joille se on osoitettu. Se, että päätös vaikuttaa suoraan kantajayritykseen, edellyttää näiden kahden edellytyksen täyttymistä, ilman että sillä, onko kantaja riitauttanut jäsenvaltiolle annetun takaisinperimismääräyksen vai ei, olisi tältä osin merkitystä.

(ks. 64, 67, 69 ja 75–77 kohta)

3.      Kysymys siitä, täyttävätkö päätöksen perustelut EY 253 artiklassa määrätyt edellytykset, on ratkaistava päätöksen sanamuodon lisäksi sen asiayhteyden sekä kaikkien kyseessä olevaa asiaa koskevien oikeussääntöjen perusteella. Vaikka komissiolla ei olekaan velvollisuutta ottaa päätöksensä perusteluissa kantaa kaikkiin niihin tosiseikkoihin ja oikeudellisiin seikkoihin, joihin asianomaiset ovat vedonneet hallinnollisessa menettelyssä, komission on kuitenkin otettava huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset olosuhteet ja seikat, jotta yhteisöjen tuomioistuimet voivat valvoa toimien laillisuutta ja jotta sekä jäsenvaltiot että niiden kansalaiset, joita asia koskee, saavat tietää, millä tavalla komissio on soveltanut perustamissopimusta.

Kun kyse on päätöksestä, jossa tuen todetaan olevan yhteismarkkinoille soveltumaton, komission on erityisesti ilmoitettava syyt, joiden vuoksi riidanalaiset toimenpiteet kuuluvat EY 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Ei kuitenkaan voida vaatia, että jokaisen komission tukena pitämän toimenpiteen osalta pitäisi esittää erilliset perustelut kunkin neljän EY 87 artiklan soveltamisedellytyksen osalta. Koska päätöksessä tutkitaan, täyttyvätkö edellytykset, jotka vahvistetaan EY 87 artiklan 1 kohdassa sille, että tuet voidaan todeta yhteismarkkinoille soveltumattomiksi, sitä, että siinä tehdään tämä kokonaisvaltaisesti tutkimuksen kohdistuessa kaikkiin kyseessä oleviin toimenpiteisiin, ei näin ollen voida sinänsä pitää perusteluvelvollisuuden vastaisena varsinkaan, kun nämä toimenpiteet kuuluvat samaan toimintaohjelmaan.

(ks. 91, 99, 100 ja 104 kohta)

4.      EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina tukina on pidettävä ainoastaan suoraan tai välillisesti valtion varoista myönnettyjä etuja. Tältä osin ei ole tarpeen tehdä eroa sen mukaan, onko kyseessä valtion suoraan myöntämä tuki vai valtion nimeämien tai perustamien julkisten tai yksityisten elinten välityksellä myönnetty tuki. Tällaisen elimen asema ei ole valtiontukia koskevien perustamissopimuksen määräysten soveltamisen kannalta ratkaiseva seikka. Pelkästään se, että kyseessä on julkinen elin, ei merkitse automaattisesti EY 87 artiklan soveltamista, eikä sekään, että toimenpiteet toteuttaa yksityinen elin, sulje sitä pois.

Tässä yhteydessä toimialakohtaiset maksut, jotka on otettu käyttöön toimialakomitean päätöksellä tietyille asianomaisen toimialan tuottajille maksettavan tuen rahoittamiseksi, on katsottava julkisiksi varoiksi, sillä valtio kykenee käyttämällä määräysvaltaansa tähän komiteaan ohjaamaan täysin sen varojen käyttöä rahoittaakseen tarvittaessa tietyille yrityksille annettavia erityisiä etuja.

(ks. 130, 139 ja 156 kohta)