UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
18 päivänä lokakuuta 2023 (*)
Kauppapolitiikka – Asetus (EU) 2020/502 – Tiettyjen alumiini- ja teräsjohdannaisten tuontia koskevat Yhdysvaltojen käyttöön ottamat toimenpiteet – Kaupan myönnytysten ja muiden vastaavien velvollisuuksien soveltamisen keskeyttämistä koskeva unionin päätös – Yhdysvalloista peräisin oleviin tuotteisiin sovellettavat lisätullit – Kumoamiskanne – Asiavaltuus – Tutkittavaksi ottaminen – Hyvän hallinnon periaate – Oikeus tulla kuulluksi
Asiassa T‑402/20,
Zippo Manufacturing Co., kotipaikka Bradford, Pennsylvania (Yhdysvallat),
Zippo GmbH, kotipaikka Emmerich am Rhein (Saksa), ja
Zippo SAS, kotipaikka Pariisi (Ranska),
edustajinaan asianajajat R. MacLean ja D. Sevilla Pascual,
kantajina,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään J. Flett, G.-D. Balan ja M. Mataija,
vastaajana,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien päätösharkinnassa kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja G. De Baere sekä tuomarit G. Steinfatt ja K. Kecsmár (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies M. Zwozdziak-Carbonne,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn, erityisesti
– 6.5.2021 annetun määräyksen, jolla komission unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 18.9.2020 asiakirjalla esittämä oikeudenkäyntiväite liitettiin käsitellyn pääasian yhteyteen,
– 12.7.2022 toteutetun prosessinjohtotoimen sekä asianosaisten unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 9.8.2022 ja 10.8.2022 toimittamat vastaukset,
– 21.9.2022 toteutetun selvittämistoimen ja komission unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 26.9.2022 toimittaman vastauksen,
ottaen huomioon 29.9.2022 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Kantajat Zippo Manufacturing Co. (jäljempänä ZMC), Zippo GmbH ja Zippo SAS vaativat SEUT 263 artiklaan perustuvassa kanteessaan kumoamaan Amerikan yhdysvalloista peräisin olevia tiettyjä tuotteita koskevista tietyistä kauppapoliittisista toimenpiteistä 6.4.2020 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2020/502 (EUVL 2020, L 109, s. 10; jäljempänä riidanalainen asetus) siltä osin kuin se koskee kantajia.
Asian tausta ja kanteen nostamisen jälkeiset tosiseikat
2 Kantajat kuuluvat samaan konserniin. Ne valmistavat, jakelevat ja pitävät kaupan metallista tehtyjä mekaanisia myrskysytyttimiä tavaramerkillä Zippo sekä tarjoavat näiden tuotteiden jälkimarkkinapalveluita. Näiden tuotteiden valmistaja ZMC on esittänyt olevansa ainoa tunnettu tämäntyyppisten tuotteiden valmistaja Yhdysvalloissa.
3 ZMC vie osan tuotteistaan Euroopan unioniin. Niistä kannetaan tulli niiden saapuessa unionin tullialueelle tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23.7.1987 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2658/87 (EYVL 1987, L 256, s. 1) käyttöön otetun yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeen 9613 80 00 (jäljempänä CN-koodi 9613 80 00) mukaisesti. CN-koodiin 9613 80 00 kuuluvat ”muut sytyttimet”, jotka kuuluvat nimikkeeseen 9613 ”savukkeensytyttimet ja muut sytyttimet (ei kuitenkaan nimikkeen 3603 sytyttimet), myös mekaaniset tai sähköllä toimivat, sekä niiden osat, ei kuitenkaan sytyttimenkivet ja ‑sydämet”.
4 ZMC myy kyseessä olevia tuotteita tytäryhtiöilleen Zippo GmbH:lle ja Zippo SAS:lle sekä valtuutetuille itsenäisille jakelijoille niiden pitämiseksi kaupan unionin alueella. Kyseisiä tuotteita myydään vapaasti aluksessa (FOB) ‑periaatteella, joten näihin tuotteisiin liittyvät riskit siirtyvät joko etuyhteydessä oleville tai itsenäisille jakelijoille, kun tuotteet toimitetaan Yhdysvaltojen satamaan tai lentokentälle vientiä varten. ZMC:n ja mainittujen jakelijoiden välisissä jakelusopimuksissa täsmennetään myös, että jakelijat vastaavat kaikista tulleista aiheutuvista kustannuksista.
5 Amerikan yhdysvallat otti 24.1.2020 käyttöön suojatoimenpiteitä tiettyjen alumiinijohdannaisten ja tiettyjen teräsjohdannaisten tuontiin sovellettavana tariffin korotuksena, joka tuli voimaan 8.2.2020 ja on kestoltaan rajaamaton.
6 Nämä toimenpiteet, joita Amerikan yhdysvallat luonnehtii turvallisuustoimenpiteiksi, olivat Euroopan komission mukaan suojatoimenpiteitä, jotka oli toteutettu tuonnin rajoittamiseksi kotimaisen tuotannonalan suojelemiseksi ulkomaiselta kilpailulta ja siten kyseisen tuotannonalan kaupallisen vaurastumisen varmistamiseksi. Komissio katsoi tämän jälkeen, että oli syytä toteuttaa unionin oikeuksien harjoittamisesta kansainvälisten kauppasääntöjen soveltamista ja täytäntöönpanoa varten ja yhteisön menettelyistä yhteisessä kauppapolitiikassa kansainvälisen kaupan säännöissä yhteisölle annettujen, erityisesti Maailman kauppajärjestössä (WTO) käyttöön otettujen oikeuksien käyttämisen varmistamiseksi annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3286/94 muuttamisesta 15.5.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 654/2014 (EUVL 2014, L 189, s. 50) mukaisia täytäntöönpanotoimenpiteitä.
7 Komissio pyysi 6.3.2020 asetuksen N:o 654/2014 9 artiklan mukaisesti asianomaisten osapuolten näkökantoja lomakkeella, joka asetettiin saataville komission kauppapolitiikan pääosaston verkkosivustolle. Tietojenkeruu päättyi 13.3.2020. Tietojenkeruun jälkeen komissio ilmoitti osana tarkasteltuja toimenpiteitä mahdollisuudesta asettaa tietyille Yhdysvalloista peräisin oleville tuotteille ja erityisesti ensivaiheessa CN-koodiin 9613 80 00 kuuluville tuotteille lisätulleja. Asianosaisten kesken on riidatonta, että kantajat eivät ole osallistuneet tähän tietojenkeruuseen.
8 Komissio antoi riidanalaisen asetuksen 6.4.2020, ja asetus tuli voimaan päivänä, jona se julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä, eli 7.4.2020.
9 Tämän asetuksen 1 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Komissio antaa viipymättä ja joka tapauksessa viimeistään 7 päivänä huhtikuuta 2020 WTO:n tavarakauppaneuvostolle kirjallisen ilmoituksen, jonka mukaan unioni keskeyttää 8 päivästä toukokuuta 2020 [tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT)] 1994 mukaisten tuontitullimyönnytysten soveltamisen Yhdysvaltojen kaupassa 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden osalta, jollei tavarakauppaneuvosto tätä vastusta.
2. Näin ollen unioni soveltaa lisätulleja jäljempänä lueteltujen Yhdysvalloista peräisin olevien tuotteiden tuonnissa unioniin seuraavasti:
(a) Ensimmäisessä vaiheessa sovelletaan 8 päivästä toukokuuta 2020 alkaen 20 ja 7 prosentin suuruisia ylimääräisiä arvotulleja jäljempänä täsmennettyjen tuotteiden tuontiin seuraavasti:
CN-koodi | Ylimääräinen arvotulli |
9613 80 00 | 20 % |
3926 30 00 | 7 % |
– –”
10 Kyseisen asetuksen 2 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Unioni soveltaa 1 artiklassa säädettyjä ylimääräisiä arvotulleja niin kauan kuin ja siinä laajuudessa kuin Yhdysvallat soveltaa suojatoimenpiteitään tai soveltaa niitä uudelleen tavalla, joka vaikuttaisi unionista peräisin oleviin tuotteisiin. Komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen päivästä, jona Yhdysvallat on lopettanut suojatoimenpiteidensä soveltamisen.”
11 Kantajat pyysivät 22.5.2020 päivätyllä kirjeellä komissiolta kaikkia riidanalaisen asetuksen antamiseen liittyviä valmistelevia ilmoituksia ja valmisteluasiakirjoja Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43) 7 artiklan 2 kohdan nojalla. Komission 24.7.2020 antaman vastauksen ja kantajien 14.8.2020 tekemän uudistetun pyynnön seurauksena komissio myönsi 27.11.2020 oikeuden tutustua kokonaisuudessaan useisiin kyseessä oleviin asiakirjoihin ja oikeuden tutustua osittain joihinkin mainituista asiakirjoista sekä hylkäsi asiakirjoihin tutustumista koskevat hakemukset jäljelle jäävien asiakirjojen osalta.
12 Lisäksi kantajat pyysivät 2.6.2020 päivätyllä kirjeellä komissiota jättämään niiden tuotteet riidanalaisen asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle tämän asetuksen johdanto-osan 19 perustelukappaleen nojalla. Komissio hylkäsi tämän pyynnön 16.6.2020 päivätyllä kirjeellä.
13 Sen jälkeen, kun Amerikan yhdysvallat ilmoitti suojatoimenpiteidensä muuttamisesta 1.1.2022 alkaen, komissio antoi täytäntöönpanoasetuksilla (EU) 2018/886 ja (EU) 2020/502 käyttöön otettujen Amerikan yhdysvalloista peräisin olevia tiettyjä tuotteita koskevien kauppapoliittisten toimenpiteiden keskeyttämisestä 26.11.2021 annetun täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/2083 (EUVL 2021, L 246, s. 41). Kyseisellä asetuksella keskeytetään muun muassa riidanalaisessa asetuksessa säädettyjen, CN-koodiin 9613 80 00 kuuluviin tuotteisiin sovellettavien ylimääräisten arvotullien soveltaminen 1.1.2022 alkaen 31.12.2023 saakka.
Asianosaisten vaatimukset
14 Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen asetuksen ja erityisesti sen 1 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 2 artiklan siltä osin kuin näitä säännöksiä sovelletaan kantajiin ja
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
15 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– jättää kanteen tutkimatta
– toissijaisesti hylkää kanteen perusteettomana ja
– velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
Tutkittavaksi ottaminen
16 Komissio väittää unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklaan perustuvalla oikeudenkäyntiväitteellään, että riidanalainen asetus ei koske kantajia erikseen. Kyseinen asetus on yleisesti sovellettava unionin toimi, joka koskee kantajia asetuksessa objektiivisesti määritellyn tilanteen perusteella, joka liittyy asetuksen tarkoitukseen eli kaupan tasapainottamiseen Amerikan yhdysvaltoihin nähden sen jälkeen, kun Yhdysvaltojen suojatoimenpiteet ulotettiin koskemaan tiettyjä teräs- ja alumiinijohdannaisia. Komissio katsoo näin ollen, että kanne on jätettävä tutkimatta.
17 Komissio toisti istunnossa vastustavansa sitä näkemystä, että kantajat kuuluivat riidanalaisen asetuksen antamisajankohtana suljettuun toimijoiden ryhmään. Se totesi kuitenkin olleensa riidanalaisen asetuksen antamismenettelyn aikana tietoinen siitä, että kyseisessä asetuksessa säädettyä toimenpidettä, joka koskee CN-koodiin 9613 80 00 kuuluvia tuotteita, sovellettaisiin suurelta osin kantajien tuotteisiin. Se kiisti sitä vastoin tienneensä kyseisen menettelyn aikana, että kantajat olivat ainoat yritykset, joita asia koski. Lisäksi komissio korosti, että – toisin kuin kantajat väittivät kirjelmissään – niiden vienti unioniin on kasvanut kyseisten lisätullien käyttöön oton jälkeen.
18 Kantajat väittävät, että riidanalainen asetus koskee niitä erikseen ja suoraan samalla tavoin kuin sitä, jolle toimi on osoitettu, ja että kanne on näin ollen otettava tutkittavaksi.
19 Aluksi on muistutettava, että SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrätään kahdesta tapauksesta, joissa luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä katsotaan olevan asiavaltuus nostaa kanne toimesta, jota ei ole osoitettu hänelle. Tällaisen kanteen nostaminen on mahdollista yhtäältä sillä edellytyksellä, että toimi koskee kyseistä henkilöä suoraan ja erikseen. Tällainen henkilö voi toisaalta nostaa kanteen sääntelytoimesta, joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä, jos kyseinen toimi koskee häntä suoraan (ks. tuomio 3.12.2020, Changmao Biochemical Engineering v. Distillerie Bonollo ym., C‑461/18 P, EU:C:2020:979, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
20 Mainitussa määräyksessä määrättyjä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä on tulkittava tehokasta oikeussuojaa koskevan perusoikeuden – sellaisena kuin se vahvistetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklassa – valossa tämän kuitenkaan johtamatta näiden EUT-sopimuksessa nimenomaisesti määrättyjen edellytysten sivuuttamiseen (ks. tuomio 3.12.2020, Changmao Biochemical Engineering v. Distillerie Bonollo ym., C‑461/18 P, EU:C:2020:979, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
21 On myös muistutettava, että vaikka riidanalainen toimi on luonteeltaan normatiivinen, ei ole poissuljettua, että se voi koskea suoraan ja erikseen tiettyjä luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, joita asia koskee (tuomio 18.5.1994, Codorniu v. neuvosto, C‑309/89, EU:C:1994:197, 19 kohta; ks. myös tuomio 28.2.2019, neuvosto v. Growth Energy ja Renewable Fuels Association, C‑465/16 P, EU:C:2019:155, 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 14.9.1995, Antillean Rice Mills ym., v. komissio, T‑480/93 ja T‑483/93, EU:T:1995:162, 66 kohta).
Edellytys, jonka mukaan toimen on koskettava kantajaa erikseen
22 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla nostaa kanteen asetuksen kaltaisesta yleisesti sovellettavasta säädöksestä vain, jos se koskee niitä suoraan sekä vaikuttaa niiden oikeudelliseen asemaan niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella nämä toimijat erottuvat kaikista muista ja ne voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu. Toisin sanoen kantajan väittämien rikkomisten on oltava sellaisia, että se erottuu niiden perusteella kaikista muista ja se voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle toimi on osoitettu (ks. tuomio 18.5.2022, Uzina Metalurgica Moldoveneasca v. komissio, T‑245/19, EU:T:2022:295, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
23 Ensinnäkin riidanalaisen asetuksen luonteeseen perustuvat komission vastaväitteet on hylättävä.
24 On nimittäin todettava, ettei riidanalaisen asetuksen erga omnes ‑vaikutus tarkoita, ettei tällainen säädös voi sisältää toimenpiteitä, joita sovelletaan erikseen tiettyihin talouden toimijoihin (ks. vastaavasti määräys 30.4.2003, VVG International ym. v. komissio, T‑155/02, EU:T:2003:125, 40–42 kohta). Vaikka siis riidanalaista asetusta sovelletaan objektiivisesti määritellyn tilanteen perusteella, kantajat voivat silti vedota seikkoihin, joilla ne voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle toimi on osoitettu.
25 Toiseksi kantajat väittävät, että ZMC on ainoa Yhdysvalloissa tunnettu vientiä harjoittava tuottaja, johon sovelletaan kyseessä olevia lisätulleja. Kantajat väittävät Eurostatilta peräisin olevien tietojen perusteella, jotka ovat samat kuin ne, joita komissio käytti riidanalaista asetusta antaessaan, että sen jälkeen, kun lentorahti-, maakuljetus- ja vakuutuskustannukset sekä muut asiaankuuluvat lähetyskustannukset on lisätty ja merkityksellistä vaihtokurssia on sovellettu, ZMC:n kyseessä olevien tuotteiden unioniin suuntautuvan viennin arvo on hyvin lähellä Yhdysvalloista peräisin olevan CN-koodin 9613 80 00 kuuluvan tuonnin kokonaisarvoa vuonna 2019.
26 Tältä osin on muistutettava, että se seikka, että kantaja on merkittävin kyseessä olevien toimenpiteiden soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden vientiä harjoittava tuottaja, ei sellaisenaan riitä yksilöimään ZMC:tä, mutta se ei ole kuitenkaan merkityksetön, koska se kuuluu sellaisen erityisen tilanteen muodostaviin seikkoihin, jonka perusteella kantaja erottuu kaikista muista taloudellisista toimijoista kyseessä olevan toimenpiteen yhteydessä (ks. vastaavasti tuomio 18.5.2022, Uzina Metalurgica Moldoveneasca v. komissio, T‑245/19, EU:T:2022:295, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
27 Nyt käsiteltävässä asiassa komissiota pyydettiin istunnossa ottamaan kantaa kantajien toimittamiin lukuihin. Vaikka komissio suhtautui varauksellisesti siihen, että ZMC olisi riidanalaisten tuotteiden ainoa vientiä harjoittava tuottaja, se myönsi kuitenkin, että kantajien toimittamat tiedot ja Eurostatin tiedot olivat lähellä toisiaan. Tästä on pääteltävä, ettei komissio esittänyt vastanäyttöä kantajien tältä osin esittämälle näytölle.
28 Lisäksi tarkasteltaessa komission väitettä, jonka mukaan kyseessä ei voi olla suljettu toimijoiden ryhmä, koska riidanalainen asetus koskee myös kaikkia Yhdysvaltojen alueelle sijoittautuneita CN-koodin 9613 80 00 soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tosiasiallisia tai potentiaalisia viejiä, on määritettävä joukko seikkoja, joilla kantaja saatettaisiin yksilöidä asiaa koskevassa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla (ks. vastaavasti tuomio 16.5.1991, Extramet Industrie v. neuvosto, C‑358/89, EU:C:1991:214, 17 kohta ja tuomio 18.5.2022, Uzina Metalurgica Moldoveneasca v. komissio, T‑245/19, EU:T:2022:295, 66 kohta).
29 Tässä yhteydessä on todettava ensinnäkin, että riidanalaisessa asetuksessa vahvistetaan lisätullit Yhdysvalloista peräisin oleville CN-koodiin 9613 80 00 kuuluville tuotteille ja että nämä tuotteet kuuluvat kantajien taloudelliseen toimintaan. Toiseksi kaikki ZMC:n Euroopan unioniin viemät tuotteet ovat peräisin Yhdysvaltojen alueelta. Kolmanneksi kantajat ovat esittäneet, ilman että komissio on perustellusti kiistänyt sitä, asiakirjatodisteita, joihin kuuluu erityisesti kaksi ammattialajärjestöjen antamaa todistusta, ja numerotietoja, joilla ne pyrkivät osoittamaan, että ZMC on ainoa vientiä harjoittava tuoja, joka tuo CN-koodiin 9613 80 00 kuuluvia tuotteita Yhdysvalloista Euroopan unioniin. Neljänneksi Eurostatin tiedot, joita komissio käytti riidanalaisen asetuksen antamiseksi, ovat yhdenmukaisia kantajien toimittamien ZMC:tä koskevien tietojen kanssa. Viidenneksi on todettava, että vaikka komissio väitti istunnossa, että tasapainottamistoimenpiteiden toteuttamista koskevassa menettelyssä ei ole muodollista vaihetta, jonka tarkoituksena on yksilöidä tuottajat tai viejät, joita nämä toimenpiteet voivat koskea, se myönsi kuitenkin olleensa riidanalaisen asetuksen antamismenettelyn aikana tietoinen Zippon olemassaolosta ja yksilöineensä sen CN-koodin 9613 80 00 kuuluvien tuotteiden ”merkittäväksi yhdysvaltalaiseksi viejäksi” sekä tienneensä, että suuri osa riidanalaisen asetuksen soveltamisalaan kuuluvasta kyseiseen tullinimikkeeseen kuuluvasta viennistä oli Zippon vientiä. Kuudenneksi komissio selitti istunnossa myös, että tasapainottamistoimenpiteiden kohteena olevien tuotteiden valinnan tarkoituksena oli muun muassa ”saada toinen osapuoli, tässä tapauksessa Amerikan yhdysvallat, luopumaan WTO:n kanssa ristiriidassa olevista suojatoimenpiteistä” ja että se otti tässä yhteydessä huomioon sen Yhdysvaltojen osavaltion, josta kyseiset tuotteet ovat peräisin. Seitsemänneksi kantajat väittävät, ilman että komissio sitä tältä osin kiisti, että Pennsylvanian osavaltio, johon ZMC on sijoittautunut, on yksi niistä Yhdysvaltojen osavaltioista, jotka on otettu huomioon kyseisessä valinnassa.
30 Näissä olosuhteissa ja edellä 20 kohdassa mainitun oikeuskäytännön valossa on katsottava, että asiakirja-aineiston tietojen perusteella, joista asianosaiset lausuivat istunnossa, ilmenee, että on olemassa joukko tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka muodostavat erityisen tilanteen, jonka perusteella eräs kantajista eli ZMC erottuu kaikista muista taloudellisista toimijoista riidanalaisen asetuksen yhteydessä, mikä osoittaa, että asetus koskee kantajaa erikseen SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla.
31 Näissä olosuhteissa on todettava, että riidanalainen asetus koskee ZMC:tä erikseen.
Edellytys, jonka mukaan toimen on koskettava kantajaa suoraan
32 Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kahden kriteerin on täytyttävä kumulatiivisesti sen edellytyksen osalta, jonka mukaan kanteen kohteena olevan päätöksen on koskettava suoraan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla, eli ensinnäkin, että riidanalaisella toimenpiteellä on välittömiä vaikutuksia yksityisen oikeusasemaan, ja toiseksi, ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen täytäntöönpano, ollenkaan harkintavaltaa, jolloin täytäntöönpano on luonteeltaan puhtaasti automaattista ja perustuu yksinomaan unionin lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista (tuomio 6.11.2018, Scuola Elementare Maria Montessori v. komissio, komissio v. Scuola Elementare Maria Montessori ja komissio v. Ferracci, C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873, 42 kohta ja tuomio 3.12.2020, Changmao Biochemical Engineering v. Distillerie Bonollo ym., C‑461/18 P, EU:C:2020:979, 58 kohta).
33 Lisäksi on muistutettava yhtäältä, että vaatimusta, ettei toimi edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä, ei pidä sekoittaa edellytykseen, jonka mukaan toimen on koskettava kantajaa suoraan, ja toisaalta, että arvioitaessa sitä, koskeeko toimi kantajaa suoraan, pelkkä täytäntöönpanotoimenpiteiden olemassaolo ei ole riittävä peruste sulkea sitä pois, koska merkityksellinen oikeudellinen arviointiperuste on se, ettei niillä, joille kyseinen toimi on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen toimeenpano, ole lainkaan harkintavaltaa (ks. tuomio 18.5.2022, Uzina Metalurgica Moldoveneasca v. komissio, T‑245/19, EU:T:2022:295, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
34 Nyt käsiteltävässä asiassa on selvitettävä, koskeeko riidanalainen asetus ZMC:tä, jota kyseinen asetus koskee erikseen, myös suoraan.
35 Ensinnäkin on todettava, että riidanalaisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdasta ja 2 kohdan a alakohdasta ilmenee muun muassa, että mikäli Maailman kauppajärjestön (WTO) tavarakauppaneuvosto ei ole asiasta eri mieltä, unioni keskeyttää 8.5.2020 alkaen tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (EYVL 1994, L 336, s. 11; jäljempänä GATT 1994 ‑sopimus) mukaisten tuontitullimyönnytysten soveltamisen Amerikan yhdysvaltojen kaupassa CN-koodiin 9613 80 00 kuuluvien tuotteiden osalta, ja 20 prosentin suuruista ylimääräistä arvotullia sovelletaan kyseisten tuotteiden tuontiin. Lisäksi kyseisen asetuksen 2 artiklassa säädetään, että unioni soveltaa kyseisiä lisätulleja niin kauan ja siinä määrin kuin Amerikan yhdysvallat soveltaa suojatoimenpiteitään tai soveltaa niitä uudelleen tavalla, joka vaikuttaisi unionista peräisin oleviin tuotteisiin.
36 Näin ollen on katsottava, että jäsenvaltioilla, joiden tehtävänä on riidanalaisen asetuksen täytäntöönpano, ei ole mitään harkintavaltaa sikäli kuin kyse on kyseessä olevien unionin tuontiin kohdistuvien lisätullien määrästä ja näiden tullien määräämisestä kyseessä oleville tuotteille, ja että edellä 32 kohdassa mainittu toinen kriteeri näin ollen täyttyy (ks. vastaavasti tuomio 12.12.2014, Crown Equipment (Suzhou) ja Crown Gabelstapler v. neuvosto, T‑643/11, EU:T:2014:1076, 28 kohta (ei julkaistu); tuomio 3.3.2018, Distillerie Bonollo ym. v. neuvosto, T‑431/12, EU:T:2018:251, 50 kohta ja määräys 10.9.2020, Kambodža ja CRF v. komissio, T‑246/19, EU:T:2020:415, 66, 68 ja 108 kohta).
37 Toiseksi edellä 32 kohdassa esitetyssä oikeuskäytännössä mainitusta ensimmäisestä kriteeristä on aluksi todettava, ettei ZMC vastaa kyseessä olevien lisätullien maksamisesta, kuten edellä 4 kohdassa muistutetaan.
38 Oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, että se, että kantaja ei maksa mainittuja tulleja, ei ole ratkaisevaa ja että sen toteaminen, että toimi koskee kantajaa suoraan, voi perustua muihin seikkoihin (ks. vastaavasti määräys 10.9.2020, Kambodža ja CRF v. komissio, T‑246/19, EU:T:2020:415, 107 kohta).
39 Nyt käsiteltävässä asiassa on ensinnäkin otettava huomioon se, että CN-koodiin 9613 80 00 kuuluviin tuotteisiin sovellettiin ennen riidanalaisen asetuksen voimaantuloa 2,7 prosentin konsolidoitua tullia, joka perustui muun muassa GATT 1994 ‑sopimukseen perustuvien monenvälisten myönnytysten soveltamiseen. Toiseksi riidanalaisella asetuksella keskeytettiin väliaikaisesti kyseiset myönnytykset ja sovellettiin 20 prosentin suuruista ylimääräistä arvotullia kyseessä oleviin tuotteisiin. Kolmanneksi unioni sovelsi kyseisiä tulleja riidanalaisen asetuksen 2 artiklan mukaisesti siihen saakka, kunnes mainitun asetuksen soveltaminen keskeytettiin täytäntöönpanoasetuksella 2021/2083, niin kauan ja siinä määrin kuin Amerikan yhdysvallat sovelsi suojatoimenpiteitään tai sovelsi niitä uudelleen tavalla, joka vaikuttaisi unionista peräisin oleviin tuotteisiin. Neljänneksi, kuten riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 9 ja 11 perustelukappaleesta ilmenee, komissio katsoi, että asianmukaiset tasapainottamistoimenpiteet on toteutettava kauppapoliittisina toimenpiteinä, joilla muun muassa otetaan käyttöön lisätulleja, jotka ovat oikeassa suhteessa Amerikan yhdysvaltojen käyttöön ottamien suojatoimenpiteiden vaikutuksiin nähden eivätkä kuitenkaan ole liiallisia. Viidenneksi tällaiset lisätullit vastasivat Amerikan yhdysvaltojen toteuttamiin suojatoimenpiteisiin, joilla saattoi olla huomattavan kielteinen taloudellinen vaikutus asianomaisiin unionin tuotannonaloihin, kuten riidanalaisen asetuksen johdanto-osan seitsemännestä ja kahdeksannesta perustelukappaleesta ilmenee. Kuudenneksi, kuten edellä 29 kohdassa on todettu, kantajat väittävät, että ZMC on ainoa tunnettu Yhdysvaltoihin sijoittautunut vientiä harjoittava tuottaja, joka tuottaa CN-koodiin 9613 80 00 kuuluvia tuotteita, joihin sovelletaan kyseessä olevia lisätulleja. Seitsemänneksi kyseisiä tuotteita tuovat unioniin erityisesti ZMC:n tytäryhtiöt, jotka ovat velvollisia maksamaan kyseiset tullit. Kahdeksanneksi kantajien prosessinjohtotoimeen esittämästä vastauksesta ilmenee, että vuoden 2021 aikana, jolloin kyseiset tullit olivat voimassa, kyseisten tytäryhtiöiden unioniin tuomien tuotteiden osuus oli yli 80 prosenttia ZMC:n unioniin tuomien tuotteiden määrästä.
40 Näin ollen on yhtäältä katsottava, että Amerikan yhdysvaltojen käyttöön ottamia suojatoimenpiteitä vastaavalla tavalla myös riidanalaisella asetuksella käyttöön otettujen tasapainottamistoimenpiteiden tarkoituksena on edellä 29 kohdassa esitettyjen syiden johdosta – soveltamalla mainittujen suojatoimenpiteiden vaikutuksiin suhteutettuja lisätulleja – aiheuttaa kielteisiä taloudellisia vaikutuksia niiden yhdysvaltalaisten yritysten toiminnalle, jotka vievät unioniin tuotteita, joihin näitä toimenpiteitä sovelletaan ja joihin ZMC kuuluu ainoana CN-koodiin 9613 80 00 kuuluvien tuotteiden vientiä harjoittavana tuottajana. Lisäksi nyt käsiteltävässä asiassa nämä vaikutukset korostuvat ZMC:n kohdalla, koska se on sellaisten yhtiöiden emoyhtiö, jotka tuovat Yhdysvalloista unioniin yli 80 prosenttia kyseisistä tuotteista ja jotka näin ollen kantavat suurimman osan riidanalaisella asetuksella käyttöön otetuista lisätulleista. CN-koodiin 9613 80 00 kuuluvien tuotteiden osalta on siis katsottava, että kielteiset vaikutukset, joita komissio tavoitteli riidanalaista asetusta antaessaan, koskivat suoraan ZMC:tä.
41 Toisaalta koska riidanalaisella asetuksella keskeytetään 2,7 prosentin suuruisen konsolidoidun tullin soveltaminen CN-koodiin 9613 80 00 kuuluvien tuotteiden tuontiin ja sovelletaan kyseisiin tuotteisiin 20 prosentin suuruista ylimääräistä arvotullia, mainittu asetus vaikuttaa oikeuteen päästä unionin markkinoille eli oikeuteen, joka näillä tuotteilla oli ylimääräisten arvotullien voimaantuloon saakka (ks. analogisesti määräys 10.9.2020, Kambodža ja CRF v. komissio, T‑246/19, EU:T:2020:415, 60 ja 61 kohta). Koska komissio ei kuitenkaan ole pätevästi kiistänyt ZMC:n asemaa ainoana Yhdysvaltoihin sijoittautuneena kyseisten tuotteiden vientiä harjoittavana tuottajana, on katsottava, että riidanalainen asetus vaikuttaa myös ZMC:n tuotteiden oikeuteen päästä unionin markkinoille ja että kyseisellä asetuksella on näin ollen välittömiä oikeusvaikutuksia ZMC:hen.
42 Komission mainitsema seikka, jonka mukaan ZMC:n unionin alueelle viemien tuotteiden määrä on kasvanut riidanalaisen asetuksen voimaantulon jälkeen, ei muuta tätä päätelmää. Kantajat väittävät yhtäältä, että tämä kasvu johtuu muun muassa niiden tuotteiden jakelun uudelleenjärjestelystä ja myyntipisteiden määrän lisääntymisestä unionin markkinoilla. Lisäksi kantajien mukaan tämä kasvu olisi voinut olla merkittävämpi ilman riidanalaisella asetuksella käyttöön otettuja tulleja. Lisäksi on huomattava, että kyseessä olevia tulleja on sovellettu suhteellisen lyhyen ajanjakson aikana eli 8.5.2020–31.12.2021. Toiseksi se, että niitä kielteisiä vaikutuksia, joita tavoiteltiin riidanalaisen asetuksen kaltaisella asetuksella, jolla otetaan käyttöön tasapainottamistoimenpiteitä, ei ole havaittavissa, ei ole ratkaisevaa arvioitaessa sitä, koskeeko toimi kantajaa suoraan, koska on riittävää, että kyseessä oleva toimi muuttaa automaattisesti ja välittömästi kantajan oikeusasemaa. Edellä 40 ja 41 kohdassa esitetyistä syistä riidanalaisella asetuksella oli automaattisesti ja välittömästi suora vaikutus ZMC:n oikeusasemaan.
43 Näin ollen on todettava, että riidanalainen asetus koskee ZMC:tä suoraan ja että sillä on tämän johdosta SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu asiavaltuus.
44 Prosessiekonomisiin syihin perustuvassa vakiintuneessa oikeuskäytännössä on todettu, että jos useat kantajat ovat riitauttaneet saman toimen ja jos on osoitettu, että yhdellä niistä on asiavaltuus, muiden kantajien asiavaltuutta ei ole tarpeen tutkia (ks. vastaavasti tuomio 9.6.2011, Comitato ”Venezia vuole vivere” ym. v. komissio, C‑71/09 P, C‑73/09 P ja C‑76/09 P, EU:C:2011:368, 37 kohta ja tuomio 24.10.2019, EPSU ja Goudriaan v. komissio, T‑310/18, EU:T:2019:757, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
45 Kun otetaan huomioon päätelmä, jonka mukaan ZMC:llä on asiavaltuus nostaa riidanalaisen asetuksen kumoamista koskeva kanne, käsiteltävässä asiassa ei ole tarpeen tutkia, onko Zippo GmbH:lla ja Zippo SAS:lla SEUT 263 artiklan mukainen asiavaltuus nostaa kanne samasta asetuksesta.
46 On myös todettava, että kantajilla on oikeussuojan tarve riidanalaisen asetuksen osalta, mitä komissio ei myöskään kiistä.
47 Tältä osin sillä, että riidanalaisen asetuksen voimaantulon jälkeen kyseessä olevat ylimääräiset arvotullit keskeytettiin täytäntöönpanoasetuksella 2021/2083, kun kanne oli jo nostettu, ei ole vaikutusta kantajien oikeussuojan tarpeeseen kanteen kohteen osalta. On nimittäin niin, että kyseisellä täytäntöönpanoasetuksella ei kumottu eikä poistettu riidanalaista asetusta unionin oikeusjärjestyksestä, johon se siis edelleen kuuluu. Täytäntöönpanoasetuksessa 2021/2083 säädetään lisäksi, että keskeytyksen on määrä päättyä 31.12.2023. Kantajilla on oikeussuojan tarve myös, jotta ne voivat välttää sen, että väitetyt lainvastaisuudet toistuvat tulevaisuudessa, erityisesti lisätullien mahdollisen voimassa pitämisen yhteydessä (ks. vastaavasti tuomio 23.12.2015, parlamentti v. neuvosto, C‑595/14, EU:C:2015:847, 17 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 3.5.2018, Distillerie Bonollo ym., v. neuvosto, T‑431/12, EU:T:2018:251, 108 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
48 Kaikkien edellä esitettyjen seikkojen perusteella kanne on otettava tutkittavaksi.
Asiakysymys
49 Kanteensa tueksi kantajat vetoavat viiteen kanneperusteeseen.
50 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo aiheelliseksi tutkia ensin viidennen kanneperusteen, joka koskee hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista.
51 Kantajat väittävät, että komission toteuttama tietojenkeruumenettely, johon viitataan riidanalaisen asetuksen johdanto-osan kymmenennessä perustelukappaleessa, ei ollut hyvän hallinnon periaatteen mukainen. Tämä menettely ei ensinnäkään ollut avoin, koska se järjestettiin kauppapolitiikan pääosaston internetsivuston sellaisessa osassa, joka oli lähestulkoon näkymätön ja johon oli vaikea päästä. Vaikka komissiolla ei ollutkaan velvollisuutta julkaista kyseistä menettelyä koskevia tietoja Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tällainen julkaiseminen olisi myös ollut hyvän hallinnon periaatteen mukaista. Lopuksi tämä menettely ei mahdollistanut kantajien kuulemista ennen riidanalaisen asetuksen antamista, ja kun otetaan huomioon niiden etujen vastaisten suunniteltujen toimenpiteiden ankaruus, kantajien oikeutta tulla kuulluksi ei noudatettu, mikä on vastoin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohtaa.
52 Komissio väittää, että riidanalaisen asetuksen valmistelun yhteydessä toteutettu tietojenkeruumenettely oli täysin asetuksen N:o 654/2014 9 artiklan vaatimusten mukainen. Komissio toteaa saaneensa lausunnot asianomaisilta osapuolilta, mikä sen mukaan vahvistaa, että kyseistä menettelyä koskeva viestintä oli tehokasta. Lisäksi kuulluksi tulemista koskeva oikeus ei komission mukaan velvoita sitä ottamaan erikseen yhteyttä jokaiseen yritykseen, jonka taloudelliseen toimintaan tasapainottamistoimenpiteet voivat vaikuttaa. Tätä oikeutta suojataan asianmukaisesti julkaisemalla internetissä julkinen ilmoitus, joka antaa asianomaisille osapuolille mahdollisuuden saada tietoa ja ilmaista kiinnostuksensa esimerkiksi pyytämällä tietoja, neuvoja tai kokousta.
53 Ensinnäkin on hylättävä kantajien esittämä väite, joka koskee viestintämenetelmän valintaa ja avoimuuden puuttumista siinä yhteydessä, kun komissio järjesti asetuksen N:o 654/2014 9 artiklan 1 kohdassa säädetyn tietojenkeruun.
54 Kun komissio aikoo antaa täytäntöönpanosäädöksen asetuksen N:o 654/2014 4 artiklan 1 kohdan nojalla muun muassa tasapainottaakseen myönnytyksiä kauppasuhteissa kolmansien maiden kanssa mainitun asetuksen 3 artiklan c alakohdan mukaisesti, kyseisen asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa säädetään yhtäältä, että komissio hakee tietoa ja näkökantoja tiettyihin tavaroihin tai palveluihin tai tiettyihin aloihin liittyvistä unionin taloudellisista eduista julkaisemalla Euroopan unionin virallisessa lehdessä tai muuta soveltuvaa julkista viestintäkeinoa käyttäen ilmoituksen, jossa ilmoitetaan määräaika, johon mennessä tiedot on toimitettava, ja toisaalta, että komissio ottaa saadut tiedot huomioon.
55 On huomattava, kuten kantajat itsekin toteavat, että asetuksen N:o 654/2014 9 artiklan 1 kohdan mukaan komissiolla ei ollut velvollisuutta ilmoittaa asianomaisille osapuolille tietojenkeruun toteuttamisesta yksinomaan julkaisemalla ilmoitus Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja että komissio saattoi tiedottaa tästä tietojenkeruusta ”muuta soveltuvaa julkista viestintäkeinoa käyttäen”.
56 Käsiteltävässä asiassa asiakirja-aineistosta ilmenee riidanalaisen asetuksen osalta, että ennen sen antamista toteutettu tietojenkeruu julkaistiin asetuksen N:o 654/2014 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti kauppapolitiikan pääosaston internetsivustolla olevan sivun, jonka otsikko on ”Kuulemiset” (Consultations), kautta. Yleisöllä oli mahdollisuus saada kyseiseltä internetsivulta komission yksiköiden toteuttamia kauppapoliittisia kuulemisia koskevia tietoja muun muassa ottaakseen niihin kantaa.
57 Kyseisen asiakirja-aineiston perusteella on myös todettava, että ennen riidanalaisen asetuksen antamista komissio pyysi asianomaisilta osapuolilta tietoja täytettävällä lomakkeella, joka oli saatavissa kyseessä olevalta komission kauppapolitiikan pääosaston sivulta. Esittelydokumentissa, jonka liitteenä tämä lomake oli, täsmennettiin muun muassa kyseessä olevan tietojenkeruun tausta, komission sen johdosta suunnittelemat toimenpiteet ja määräaika, jonka kuluessa asianomaiset osapuolet voivat toimittaa komissiolle tietoja ja ilmoituksia sähköpostitse ja joka oli tehtävä viimeistään 13.3.2020 klo 12.00 Brysselin (Belgia) aikaa. Vaikka asianosaisten kesken on riidatonta, että kantajat eivät osallistuneet tähän kuulemiseen, komissio vahvisti sitä vastoin vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen istunnossa esittämiin kysymyksiin saaneensa lausuntoja kuudelta asianomaiselta osapuolelta, mutta yksikään lausunnoista ei kuitenkaan liittynyt CN-koodiin 9613 80 00 kuuluviin tuotteisiin.
58 Näin ollen on katsottava, että komissio ei rikkonut asetuksen N:o 654/2014 9 artiklaa menetellessään edellä 56 ja 57 kohdassa kuvatulla tavalla.
59 Toiseksi kantajien kuulluksi tulemista koskevan oikeuden väitetystä loukkaamisesta on muistutettava, että kaikissa unionin toimenpiteissä on kunnioitettava perusoikeuksia, koska tämä kunnioittaminen on yksi näiden toimenpiteiden laillisuuden edellytys, jota unionin tuomioistuinten on valvottava EUT-sopimuksella käyttöön otetun oikeussuojakeinojen kattavan järjestelmän avulla (tuomio 3.9.2008, Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, C‑402/05 P ja C‑415/05 P, EU:C:2008:461, 285 kohta).
60 On myös muistutettava, että komissio on velvollinen kunnioittamaan unionin perusoikeuksia hallinnollisessa menettelyssä, joka koskee suojautumista muiden maiden kuin unionin jäsenmaiden kauppapoliittisia toimenpiteitä vastaan, ja näihin perusoikeuksiin kuuluu perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettu oikeus hyvään hallintoon. Hyvän hallinnon periaatetta koskevan oikeuskäytännön mukaan tapauksissa, joissa unionin toimielimillä on harkintavaltaa, unionin oikeusjärjestyksessä annettujen takeiden noudattamisella hallinnollisissa menettelyissä on vieläkin perustavanlaatuisempi merkitys (ks. vastaavasti tuomio 24.5.2012, JBF RAK v. neuvosto, T‑555/10, ei julkaistu, EU:T:2012:262, 112 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio 25.1.2017, Rusal Armenal v. neuvosto, T‑512/09 RENV, EU:T:2017:26, 189 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 12.3.2020, Eurofer v. komissio, T‑835/17, EU:T:2020:96, 143 kohta).
61 Lisäksi on muistutettava, että perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa määrätään, että hyvää hallintoa koskevaan oikeuteen sisältyy jokaisen oikeus tulla kuulluksi ennen kuin häntä vastaan ryhdytään yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaa häneen epäedullisesti (tuomio 5.11.2014, Mukarubega, C‑166/13, EU:C:2014:2336, 43 kohta).
62 Oikeus tulla kuulluksi takaa jokaiselle henkilölle tilaisuuden esittää hallintomenettelyn aikana hyödyllisellä ja tehokkaalla tavalla kantansa ennen sellaisen päätöksen tekemistä, joka saattaa vaikuttaa hänen intresseihinsä epäedullisesti. Lisäksi on täsmennettävä, että oikeudella tulla kuulluksi on kaksi tavoitetta. Yhtäältä sillä edistetään mahdollisimman täsmällistä ja virheetöntä asian tutkintaa ja tosiseikkojen toteamista, ja toisaalta sillä varmistetaan henkilön, jota asia koskee, tehokas suojelu. Oikeudella tulla kuulluksi pyritään erityisesti takaamaan, että henkilöön epäedullisesti vaikuttavat päätökset tehdään tietoisina kaikista asiaan vaikuttavista seikoista, ja sen tavoitteena on erityisesti, että toimivaltainen viranomainen voi korjata virheen tai asianosainen voi esittää sellaisia seikkoja, jotka koskevat hänen henkilökohtaista tilannettaan ja jotka tukevat sitä, että päätös tehdään, että sitä ei tehdä tai että sillä on tietty sisältö (ks. tuomio 4.6.2020, EUH v. De Loecker, C‑187/19 P, EU:C:2020:444, 68 ja 69 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
63 Huomautettakoon, että unionin tuomioistuin on painottanut kuulluksi tulemista koskevan oikeuden merkitystä ja sitä, että unionin oikeusjärjestyksessä sen ulottuvuus on erittäin laaja, ja katsonut, että tätä oikeutta on sovellettava kaikissa menettelyissä, jotka voivat johtaa tietylle henkilölle vastaiseen toimeen. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tätä oikeutta on kunnioitettava silloinkin, kun sovellettavissa oikeussäännöissä ei nimenomaisesti säädetä tällaisesta muodollisuudesta (ks. tuomio 1.6.2022, Algebris (UK) ja Anchorage Capital Group v. komissio, T‑570/17, EU:T:2022:314, 326 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
64 Kun otetaan huomioon puolustautumisoikeuksia koskevan periaatteen luonne unionin oikeuden perustavanlaatuisena yleisenä periaatteena, sen soveltamista ei näin ollen voida sulkea pois eikä rajoittaa asetuksen säännöksillä ja sitä on näin ollen kunnioitettava sekä silloin, kun ei ole olemassa mitään erityistä lainsäädäntöä, että silloin, kun on olemassa lainsäädäntöä, jossa itsessään ei oteta huomioon mainittua periaatetta (ks. tuomio 1.6.2022, Algebris (UK) ja Anchorage Capital Group v. komissio, T‑570/17, EU:T:2022:314, 327 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
65 Niinpä kuulluksi tulemista koskeva oikeus, joka on unionin oikeusjärjestyksen periaate ja perusoikeus, tulee sovellettavaksi silloin, kun hallintoviranomainen aikoo tehdä epäedullisen toimen eli toimen, joka saattaa vaikuttaa epäedullisesti kyseessä olevan yksityisen tai jäsenvaltion intresseihin, eikä kyseisen oikeuden soveltaminen riipu sitä koskevan nimenomaisen johdetun oikeuden säännön olemassaolosta (tuomio 18.6.2014, Espanja v. komissio, T‑260/11, EU:T:2014:555, 64 kohta).
66 Tältä osin on yhtäältä todettava, ettei missään asetuksen N:o 654/2014 säännöksessä nimenomaisesti suljeta pois tai rajoiteta sellaisten yritysten oikeutta tulla kuulluksi, joiden tuotteisiin sovelletaan tasapainottamistoimenpiteitä, joista säädetään täytäntöönpanosäädöksessä, jonka komissio antoi asetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
67 Lisäksi asetuksen N:o 654/2014 9 artiklan 1 kohdassa, siltä osin kuin siinä säädetään komission velvollisuudesta hakea tietoa ja näkökantoja tiettyihin tavaroihin tai palveluihin tai tiettyihin aloihin liittyvistä unionin taloudellisista eduista, ei merkitse mainittujen yritysten kuulluksi tulemista koskevan oikeuden täytäntöönpanoa. Näiden yritysten omat edut eivät nimittäin ole päällekkäisiä unionin taloudellisten etujen kanssa etenkään silloin, kun kyse on kolmannesta maasta peräisin olevasta yrityksestä. On tosin niin, että kun yritys on osallistunut tällaiseen tietojenkeruuseen, ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että se on toimittamiensa tietojen tai näkökantojen johdosta vedonnut tehokkaasti ja tosiasiallisesti etuihinsa tai henkilökohtaiseen tilanteeseensa liittyviin seikkoihin. Kun yritys, jonka etuihin toimenpiteet, joista säädetään komission asetuksen N:o 654/2014 4 artiklan 1 kohdan nojalla antamassa täytäntöönpanosäädöksessä, voivat vaikuttaa epäedullisesti, ei kuitenkaan ole osallistunut tällaiseen tietojenkeruuseen, perusteena sille, että sen perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa taattua oikeutta tulla kuulluksi ei ole loukattu, ei voi olla pelkästään se, että komissio on täyttänyt tietojenkeruun järjestämistä koskevan velvollisuutensa kyseisen asetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
68 Toisaalta on otettava huomioon se, että riidanalaisessa asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden tarkoituksena on asetuksen N:o 654/2014 3 artiklan c alakohdan ja 4 artiklan 1 kohdan nojalla tasapainottaa myönnytyksiä kauppasuhteissa Amerikan yhdysvaltojen kanssa toteuttamalla kauppapoliittisia toimenpiteitä, joihin sisältyvät tariffimyönnytysten soveltamisen keskeyttäminen ja lisätullien käyttöön ottaminen muun muassa CN-koodiin 9613 80 00 kuuluvien tuotteiden osalta.
69 Näin ollen korotettujen tullien kohteena olevat ja kyseisestä kolmannesta maasta unioniin vietyjen tuotteiden tuottajat eivät ole kyseessä olevien tasapainottamistoimenpiteiden kohteena, ja nämä toimenpiteet kuuluvat lähtökohtaisesti unionin ja tämän kolmannen maan välisiin kauppasuhteisiin.
70 On kuitenkin todettava, että asetuksen N:o 654/2014 4 artiklan 1 kohdan nojalla komissio voi käyttää tasapainottamisoikeutta toteuttamalla kauppapoliittisia toimenpiteitä, jotka vastaavat olennaisilta osin kyseessä olevan kolmannen valtion toteuttamien suojatoimenpiteiden kohteena olevien myönnytysten tasoa, kyseisen asetuksen 4 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti.
71 Kuten riidanalaisen asetuksen johdanto-osan seitsemännestä perustelukappaleesta ilmenee, komissio katsoi nyt käsiteltävässä asiassa, että Amerikan yhdysvaltojen toteuttamilla suojatoimenpiteillä saattoi olla huomattavan kielteinen taloudellinen vaikutus asianomaisiin unionin tuotannonaloihin. Näissä olosuhteissa, kuten edellä 40 kohdassa on todettu, on katsottava, että riidanalaisen asetuksen mukaan Amerikan yhdysvaltojen käyttöön ottamia suojatoimenpiteitä vastaavalla tavalla myös riidanalaisella asetuksella käyttöön otettujen tasapainottamistoimenpiteiden tarkoituksena on mainittujen suojatoimenpiteiden vaikutuksiin suhteutettuja lisätulleja soveltamalla aiheuttaa kielteisiä taloudellisia vaikutuksia sellaisten yhdysvaltalaisten yritysten toiminnalle, jotka vievät unioniin tuotteita, joihin näitä toimenpiteitä sovelletaan.
72 Näin ollen tasapainottava toimenpide, josta säädetään asetuksen N:o 654/2014 4 artiklan 1 kohdan nojalla annetussa täytäntöönpanosäädöksessä, voi olla toimenpide, joka voi vaikuttaa epäedullisesti mainittujen yritysten etuihin, vaikka sitä ei toteutetakaan yksittäistapausta koskevan menettelyn päätteeksi kyseisen toimenpiteen kohteena olevia tuotteita vieviä yrityksiä vastaan.
73 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, johon viitataan edellä 63 kohdassa, on kuitenkin tulkittu oikeutta tulla kuulluksi laajasti siten, että se taataan jokaiselle henkilölle sellaisen menettelyn aikana, joka saattaa vaikuttaa tälle henkilölle vastaiseen toimeen. Näin ollen ei voida sulkea pois sitä, että asetuksen N:o 654/2014 4 artiklan 1 kohdan nojalla annetussa asetuksessa säädettyjen tasapainottamistoimenpiteiden, joihin kuuluvat lisätullit, kohteena olevia tuotteita vievät yritykset voivat vedota näiden toimenpiteiden toteuttamista koskevassa menettelyssä oikeuteen tulla kuulluksi, sellaisena kuin se taataan perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa.
74 Komissio väitti vastineessaan ja istunnossa, että asetuksen N:o 654/2014 4 artiklan 1 kohtaan perustuvassa täytäntöönpanosäädöksen antamismenettelyssä ei säädetä sellaisten tuottajien tai viejien yksilöimisestä, joiden tuotteisiin tasapainottamistoimenpiteet voivat kohdistua. Perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti ja edellä 62 ja 63 kohdassa mainitun oikeuskäytännön valossa on kuitenkin todettava, että kun säädöksen antamismenettelyn toteuttaminen johtaa siihen, että komissio yksilöi luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, jonka etuihin mainitussa säädöksessä säädetyt toimenpiteet voivat vaikuttaa epäedullisesti, tämän henkilön on voitava esittää henkilökohtaista tilannettaan koskevia seikkoja, jotka tukevat sitä, että kyseinen säädös annetaan, että sitä ei anneta tai että sillä on tietty sisältö.
75 Nyt käsiteltävässä asiassa komissio vahvisti istunnossa vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin tienneensä riidanalaisen asetuksen antamismenettelyn aikana paitsi, että kantajien tuotteet kuuluivat tuotteisiin, joihin kyseessä olevia lisätulleja oli määrä soveltaa, myös, että mainitut tullit koskivat niitä suurilta osin.
76 Lisäksi on todettava, että Zippo-merkkisten tuotteiden yksilöiminen riidanalaisen asetuksen antamismenettelyn aikana ei ollut seurausta komission asetuksen N:o 654/2014 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti suorittamasta tietojenkeruusta. Kuten edellä 57 kohdassa todetaan, komissio täsmensi istunnossa, että se ei ollut saanut CN-koodiin 9613 80 00 kuuluvia tuotteita koskevia lausuntoja. Näin ollen on katsottava, että komissio yksilöi omasta aloitteestaan kantajien tuotteet riidanalaisella asetuksella suunniteltujen tasapainottamistoimenpiteiden kohteeksi.
77 Edellä esitetystä seuraa, että käsiteltävän asian olosuhteissa kantajilla oli oikeus tulla kuulluksi riidanalaisen asetuksen antamismenettelyn aikana.
78 Oikeutta tulla kuulluksi voidaan kuitenkin rajoittaa perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Siinä määrätään seuraavaa:
”Tässä perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla sekä kyseisten oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä kunnioittaen. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoituksia voidaan säätää ainoastaan, jos ne ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia.”
79 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perusoikeudet, kuten puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen, eivät ole ehdottomia oikeuksia, vaan niitä voidaan rajoittaa, kunhan rajoitukset tosiasiassa palvelevat yleisen edun mukaisia kyseisellä toimenpiteellä tavoiteltuja tavoitteita eikä niillä puututa näin suojattuihin oikeuksiin tavoitellun päämäärän kannalta suhteettomasti ja tavalla, jota ei voida hyväksyä ja jolla loukattaisiin näiden oikeuksien keskeistä sisältöä (ks. tuomio 15.7.2021, komissio v. Puola (Tuomareihin sovellettava kurinpitojärjestelmä), C‑791/19, EU:C:2021:596, 207 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 1.6.2022, Algebris (UK) ja Anchorage Capital Group v. komissio, T‑570/17, EU:T:2022:314, 337 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
80 Koska komissio kiistää nyt käsiteltävässä asiassa kantajien oikeuden tulla kuulluksi jo sinänsä, se ei väitä, että yleisen edun mukaisia tavoitteita koskevat näkökohdat olisivat oikeuttaneet rajoittamaan tätä oikeutta esillä olevan asian olosuhteissa. Se väittää sitä vastoin pääasiallisesti, että riidanalaisen asetuksen antamismenettelyyn sovellettiin kokonaisuudessaan WTO:n suojalausekkeista tehdyn sopimuksen 8 artiklan 2 kohdan määräyksistä johtuvia määräaikoja ja että tietojen keräämisen oli välttämättä kuuluttava tähän kehykseen. On ymmärrettävä, että näin menetellessään komissio väittää, ettei sillä ollut kyseisissä säännöksissä säädetyn menettelyn yhteydessä riittävästi aikaa kantajien kuulemiseen riidanalaisen asetuksen antamismenettelyn aikana, kun otetaan huomioon tämän menettelyn eri vaiheisiin, muun muassa asetuksen N:o 654/2014 9 artiklan 1 kohdassa säädettyyn tietojenkeruuseen, käytettävä aika ja WTO:n suojalausekkeista tehdyn sopimuksen määräyksissä asetetut määräajat. Komissio väitti istunnossa myös, että kyseessä olevat tasapainottamistoimet oli toteutettava 1.4.2020 mennessä WTO:n suojalausekkeista tehdyn sopimuksen määräysten noudattamiseksi ja että viikon kestänyt tietojenkeruu maaliskuussa 2020 oli enintä, minkä se pystyi toteuttamaan.
81 Tältä osin on todettava, kuten komissio väittää, että riidanalaisen asetuksen antamismenettely oli toteutettava WTO:n suojalausekkeista tehdyn sopimuksen 8 artiklan 2 kohdan määräyksistä johtuvien määräaikojen mukaisesti ja että mainittujen määräysten mukaan suojatoimenpiteet käyttöön ottaneen kolmannen maan kauppamyönnytysten keskeyttäminen on tehtävä 90 päivän kuluessa näiden toimenpiteiden soveltamisesta ja 30 päivän kuluessa siitä päivästä, jona WTO:n tavarakauppaneuvosto on saanut kirjallisen ilmoituksen keskeyttämisestä. Näin ollen näiden määräysten mukaan, kun otetaan huomioon Amerikan yhdysvaltojen käyttöön ottamat toimenpiteet, jotka tulivat voimaan 8.2.2020 ja joihin riidanalainen asetus vastaa, komission toteuttamien tasapainottamistoimenpiteiden oli tultava voimaan 90 päivän määräajassa eli viimeistään 8.5.2020. Lisäksi komission oli jo pitänyt ilmoittaa keskeyttämisestä WTO:n tavarakauppaneuvostolle viimeistään 30 päivää ennen mainittua päivämäärää eli viimeistään 7.4.2020.
82 On kuitenkin huomattava, että riidanalainen asetus annettiin 6.4.2020 näiden määräaikojen noudattamiseksi.
83 Kuten edellä 75 ja 76 kohdasta lisäksi ilmenee, komissio oli yksilöinyt omasta aloitteestaan Zippo-merkkiset tuotteet sellaisiksi, jotka olivat riidanalaisessa asetuksessa, jota oltiin parhaillaan antamassa, säädettävien tasapainottamistoimenpiteiden kohteena.
84 Näissä olosuhteissa komission tehtävänä oli yhtäältä varmistaa, että WTO:n suojalausekkeista tehdyn sopimuksen 8 artiklan 2 kohdan määräyksistä johtuvia määräaikoja noudatetaan, ja toisaalta kuulla kantajia, joilla oli riidanalaisen asetuksen antamismenettelyssä oikeus tulla kuulluksi, kuten edellä 77 kohdassa todetaan.
85 Käsiteltävässä asiassa komissio kuitenkin vain viittaa näiden määräysten olemassaoloon ilmoittamatta, miltä osin niistä johtuvien määräaikojen noudattaminen esti kuulemasta kantajia. Tältä osin on ensinnäkin otettava huomioon se, että määräajat ja päivämäärä, jona riidanalainen asetus oli määrä antaa, olivat komission tiedossa. Toiseksi komission päätös vastata asetuksen N:o 654/2014 nojalla käyttöön otetuilla tasapainottamistoimenpiteillä Amerikan yhdysvaltojen käyttöön ottamiin suojatoimenpiteisiin virallistettiin 6.3.2020 WTO:n suojalausekkeista tehdyn sopimuksen nojalla WTO:lle esitetyllä neuvottelupyynnöllä, kuten riidanalaisen asetuksen johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa tarkoitetusta alaviitteestä ilmenee. Kolmanneksi on todettava, että vaikka komissio totesi istunnossa, että asetuksen N:o 654/2014 9 artiklan mukainen ”viikon kestänyt tietojenkeruu maaliskuussa [2020] oli enintä, minkä se pystyi toteuttamaan”, se ei selitä, miksi kantajien kuuleminen kuulluksi tulemista koskevan oikeuden nojalla olisi edellyttänyt enemmän aikaa tai miksi niiden huomautusten keruuta ei voitu toteuttaa samanaikaisesti edellä mainitun tietojenkeruun kanssa tai myöhemmin tämän tietojenkeruun jälkeen sen ajanjakson aikana, joka alkoi 6.3.2020, jolloin WTO:lle esitettiin neuvottelupyyntö, ja päättyi 1.4.2020, johon mennessä kyseessä olevat tasapainottamistoimet oli toteutettava. Neljänneksi, kuten edellä 57 kohdassa on todettu, komissio sai ainoastaan kuusi lausuntoa asianomaisilta osapuolilta tietojenkeruun yhteydessä, ja on huomattava, että komissio ei esitä perusteluja selittääkseen, miksi kantajien huomautusten käsittely 6.3.2020–13.3.2020 kerättyjen kuuden lausunnon käsittelyn lisäksi olisi johtanut siihen, että se ei olisi voinut antaa riidanalaista asetusta WTO:n suojalausekkeista tehdyn sopimuksen määräyksistä johtuvia määräaikoja noudattaen ja samalla taata kantajille niiden oikeuden tulla kuulluksi perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.
86 Koska komissio ei esittänyt näyttöä siitä, ettei se voinut kuulla kantajia asianmukaisesti riidanalaisen asetuksen antamismenettelyn aikana, vaikka se myönsi yksilöineensä ne omasta aloitteestaan tässä yhteydessä, on näin ollen katsottava, että komissiolla oli ollut riittävästi aikaa antaa kantajille mahdollisuus käyttää niiden oikeutta tulla kuulluksi.
87 On tosin niin, että väitetty hyvän hallinnon periaatetta koskeva loukkaus voi johtaa kyseessä olevan asetuksen kumoamiseen ainoastaan siltä osin kuin tämä sääntöjenvastaisuus olisi voinut vaikuttaa menettelyn lopputulokseen, vaikuttaen näin ollen konkreettisesti kantajan puolustautumisoikeuksiin (ks. vastaavasti tuomio 20.5.2015, Yuanping Changyuan Chemicals v. neuvosto, T‑310/12, ei julkaistu, EU:T:2015:295, 224 ja 225 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tässä tapauksessa kantajaa ei kuitenkaan voida vaatia osoittamaan sitä, että komission päätös olisi ollut sisällöltään toisenlainen, vaan hänen on osoitettava ainoastaan se, että tämä mahdollisuus ei ole täysin poissuljettu siitä syystä, että hän olisi kyennyt varmistamaan puolustuksensa paremmin ilman tätä menettelyllistä sääntöjenvastaisuutta (ks. tuomio 20.5.2015, Yuanping Changyuan Chemicals v. neuvosto, T‑310/12, ei julkaistu, EU:T:2015:295, 214 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
88 Kantajat väittävät tältä osin kannekirjelmässään muun muassa, että riidanalaisen asetuksen antamisajankohtana niiden tuotteille suunnitellut tasapainottamistoimenpiteet olivat sekä laajuudeltaan että määrällisesti ankarimpia suunniteltuja tasapainottamistoimenpiteitä verrattuna Yhdysvaltojen muita teollisuudenaloja koskeviin toimenpiteisiin. Kantajat muistuttavat myös, että toimenpide, joka koskee yhtä ainoaa yritystä, joka joutuu kantamaan kaikki kyseessä olevien tasapainottamistoimenpiteiden seuraukset, on erityisen ankara ja että kantajien tuotteilla ei ole mitään yhteyttä niihin tuotteisiin, joita Amerikan yhdysvaltojen toteuttamat suojatoimenpiteet koskevat, joten komission toteuttamilla toimenpiteillä ei voida kompensoida mainittujen suojatoimenpiteiden vaikutuksia. Kantajat väittävät myös, että komissio toteutti syrjivän toimenpiteen kohdistamalla toimenpiteet erityisesti kantajiin, vaikka sillä olisi ollut mahdollisuus valita muita tuotteita, jotka olisivat koskeneet useita yrityksiä, ja jakaa nämä tasapainottamistoimenpiteet tasaisemmin.
89 Nyt käsiteltävässä asiassa on katsottava, että jos kantajat olisivat voineet käyttää oikeuttaan tulla kuulluksi riidanalaisen asetuksen antamismenettelyn aikana, ne olisivat voineet vedota muun muassa edellä 88 kohdassa mainittuihin perusteluihin.
90 Koska ZMC on ainoa kyseessä olevien tuotteiden vientiä harjoittava tuottaja, edellä 29 kohdassa esitettyjen syiden tähden ei voida sulkea pois sitä, että riidanalainen asetus olisi ollut sisällöltään erilainen, jos komissio olisi kuullut kantajia ennen asetuksen antamista.
91 Edellä esitetystä seuraa näin ollen, että komissio loukkasi kantajien oikeutta tulla kuulluksi riidanalaisen asetuksen antamismenettelyn aikana ja näin ollen hyvän hallinnon periaatetta ja että tämä loukkaus saattoi vaikuttaa menettelyn lopputulokseen.
92 Näissä olosuhteissa viides kanneperuste on hyväksyttävä ja riidanalainen asetus on kumottava siltä osin kuin se koskee CN-koodiin 9613 80 00 kuuluvia tuotteita, eikä ole tarpeen tutkia muita kanneperusteita eikä lausua kantajien 10.1.2023 päivätyllä kirjeellä esittämien todisteiden tutkittavaksi ottamisesta.
Oikeudenkäyntikulut
93 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on hävinnyt asian, se on kantajien vaatimusten mukaisesti velvoitettava korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Amerikan yhdysvalloista peräisin olevia tiettyjä tuotteita koskevista tietyistä kauppapoliittisista toimenpiteistä 6.4.2020 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2020/502 kumotaan siltä osin kuin se koskee CN-koodiin 9613 80 00 kuuluvia tuotteita.
2) Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Julistettiin Luxemburgissa 18 päivänä lokakuuta 2023.
Allekirjoitukset