Tiedonanto virallisessa lehdessä

 

Hoge Raad der Nederlandenin 27.9.2002 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa 1. Pearle B.V., 2. Hans Prijs Optiek Franchise B.V., 3. Rinck Opticiëns B.V. vastaan Hoofdbedrijfschap Ambachten

    

    (Asia C-345/02)

Hoge Raad der Nederlanden on pyytänyt 27.9.2002 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 30.9.2002, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa 1. Pearle B.V., 2. Hans Prijs Optiek Franchise B.V., 3. Rinck Opticiëns B.V. vastaan Hoofdbedrijfschap Ambachten seuraaviin kysymyksiin:

1)Onko nyt kysymyksessä olevien kaltaisia määräyksiä, joilla peritään maksuja kollektiivisten mainoskampanjojen rahoittamiseksi, pidettävä EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna tukitoimenpiteenä (tai sellaisen osana) ja onko sen toteuttamista koskevasta aikomuksesta ilmoitettava komissiolle EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan mukaisesti? Koskeeko tämä vain kollektiivisten mainoskampanjojen järjestämisestä ja tarjoamisesta muodostuvaa etuutta vai myös niiden rahoitusjärjestelyjä kuten määräyksiä maksujen perimisestä ja/tai niihin perustuvia maksuunpanopäätöksiä? Riippuuko tämä siitä, tarjotaanko kollektiivisia mainoskampanjoja samalle toimialalle (sillä toimiville yrityksille) kuin se toimiala, johon kyseiset maksuunpanopäätökset kohdistetaan? Jos riippuu, niin millä tavoin? Riippuuko asia siitä, korvataanko julkisoikeudelliselle elimelle aiheutuneet kulut kokonaisuudessaan tästä palvelusta hyötyä saavilta yrityksiltä perittävillä erityisillä maksuilla, jolloin etuudesta ei aiheudu julkiselle vallalle lainkaan nettomenoja? Riippuuko asia siitä, jakautuuko kollektiivisista mainoskampanjoista tuleva hyöty enemmän tai vähemmän tasaisesti asianomaisen toimialan puitteissa siten, että myös alan yksittäisten liikkeiden katsotaan saaneen näistä kampanjoista enemmän tai vähemmän yhtäläisen nettohyödyn tai nettoedun?

2)Koskeeko 93 artiklan 3 kohdan mukainen ilmoitusvelvollisuus kaikkia tukitoimenpiteitä vai ainoastaan sellaisia tukitoimenpiteitä, jotka vastaavat 92 artiklan 1 kohdassa esitettyä kuvausta? Onko jäsenvaltiolla ilmoitusvelvollisuutensa torjumiseksi vapaa harkintavalta arvioida, vastaako tukitoimenpide 92 artiklan 1 kohdassa esitettyä kuvausta? Jos on, millainen? Ja missä määrin arviointia koskeva vapaa harkintavalta voi poistaa 93 artiklan 3 kohdasta johtuvan ilmoitusvelvollisuuden? Vai onko asia niin, että ilmoitusvelvollisuus poistuu vasta sitten, kun siitä, että kysymyksessä ei ole tukitoimenpide, ei ole järkevää epäilystä?

3)Jos kansallinen tuomioistuin päätyy katsomaan, että kysymys on 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta tukitoimenpiteestä, onko sen tällöin otettava huomioon "de minimis" -sääntö, sellaisena kuin komissio on muotoillut tämän säännön EYVL:n vuoden 1992 numerossa C 213 (ja myöhemmin EYVL 1996, C 68) julkaistussa tiedonannossa, arvioidessaan sitä, onko toimenpide katsottava sellaiseksi tukitoimenpiteeksi, josta olisi pitänyt ilmoittaa komissiolle 93 artiklan 3 kohdan mukaisesti? Jos näin on, onko tätä "de minimis" -sääntöä tällöin myös sovellettava taannehtivasti tukitoimenpiteisiin, jotka on toteutettu ennen säännön julkaisemista, ja millä tavoin tätä "de minimis" -sääntöä on sovellettava sellaisiin tukitoimenpiteisiin kuin vuotuisiin kollektiivisiin mainoskampanjoihin, jotka tulevat kokonaisen toimialan hyväksi?

4)Seuraako asiassa C-39/94, SFEI vastaan La Poste, annetun tuomion (Kok. 1996, s. I-3547) perusteluista, että 93 artiklan 3 kohdan tehokkaan vaikutuksen vuoksi kansallisen tuomioistuimen on kumottava sekä Määräykset että näiden Määräysten perusteella tehdyt maksuunpanopäätökset ja että tuomioistuimen on velvoitettava julkinen toimielin palauttamaan nämä maksut, vaikka Alankomaiden oikeuskäytännössä kehittynyt maksupäätösten muodollista oikeusvoimaa koskeva sääntö olisi tälle esteenä? Onko tällöin merkitystä sillä, että maksujen palauttaminen ei tosiasiallisesti poista etua, jonka toimiala ja alan yksittäiset liikkeet ovat saaneet kollektiivisista mainoskampanjoista? Onko yhteisön oikeuden mukaan sallittua, että erityiset maksut jätetään kokonaan tai osittain palauttamatta, jos kansallinen tuomioistuin katsoo, että toimiala tai yksittäiset yritykset saisivat maksujen palauttamisesta perusteetonta etua sen seikan vuoksi, ettei mainoskampanjoiden seurauksena saatua etuutta ole mahdollista palauttaa luontoissuorituksena?

5)Jos 93 artiklan 3 kohdan mukainen tukitoimenpiteestä ilmoittaminen on laiminlyöty, voiko julkisoikeudellinen elin palautusvelvollisuuden torjumiseksi vedota edellä mainittuun maksupäätösten muodollista oikeusvoimaa koskevaan sääntöön, jos se, jolle tämä päätös oli osoitettu, ei päätöksen tekoajankohtana eikä sinä aikana, jonka kuluessa päätökseen olisi voitu hakea muutosta hallinto-oikeudellisessa oikeudenkäynnissä, ollut tietoinen siitä, että tukitoimenpiteestä, johon maksu kuuluu osana, ei ollut ilmoitettu? Voiko yksityinen oikeussubjekti tässä yhteydessä lähteä siitä, että julkinen valta on noudattanut 93 artiklan 3 kohdan mukaisia ilmoitusvelvoitteitaan?

____________