Language of document : ECLI:EU:C:2022:209

Väliaikainen versio

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)

24 päivänä maaliskuuta 2022 (*)

Ennakkoratkaisupyyntö – Asetus (EU) 2015/848 – Maksukyvyttömyysmenettelyt – 3 artiklan 1 kohta – Kansainvälinen toimivalta – Velallisen pääintressien keskuksen siirtäminen toiseen jäsenvaltioon sen jälkeen, kun hakemus maksukyvyttömyyttä koskevan päämenettelyn aloittamiseksi on jätetty

Asiassa C‑723/20,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Bundesgerichtshof (liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa) on esittänyt 17.12.2020 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 29.12.2020, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Galapagos BidCo. Sàrl

vastaan

DE, Galapagos SA:n selvittäjänä,

Hauck Aufhäuser Fund Services SA ja

Prime Capital SA,


UNIONIN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja E. Regan sekä tuomarit I. Jarukaitis (esittelevä tuomari), M. Ilešič, D. Gratsias ja Z. Csehi,

julkisasiamies: J. Richard de la Tour,

kirjaaja: A. Calot Escobar,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–        Galapagos BidCo. Sàrl, edustajanaan W. Nassall, Rechtsanwalt,

–        DE, Galapagos SA:n selvittäjänä, edustajanaan C. van de Sande, Rechtsanwalt,

–        Hauck Aufhäuser Fund Services SA ja Prime Capital SA, edustajanaan R. Hall, Rechtsanwalt,

–        Saksan hallitus, asiamiehinään J. Möller, M. Hellmann ja U. Bartl,

–        Euroopan komissio, asiamiehinään S. Grünheid ja S. Noë,

päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Ennakkoratkaisupyyntö koskee maksukyvyttömyysmenettelyistä 20.5.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/848 (EUVL 2015, L 141, s. 19) 3 artiklan 1 kohdan tulkintaa.

2        Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä Galapagos BidCo. Sàrl ja toisaalta DE, Galapagos SA:n selvittäjänä, Hauck Aufhäuser Fund Services SA ja Prime Capital SA ja joka koskee hakemusta Galapagosia koskevan maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamiseksi Saksassa.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Unionin oikeus

 Erosopimus

3        Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä tehdyn sopimuksen (EUVL 2020, L 29, s. 7; jäljempänä erosopimus) 67 artiklan 3 kohdassa määrätään seuraavaa:

”[Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin y]hdistyneessä kuningaskunnassa samoin kuin jäsenvaltioissa, silloin kun asiassa on liittymä yhdistyneeseen kuningaskuntaan, on sovellettava seuraavia säännöksiä:

– –

c)      [asetusta 2015/848] on sovellettava maksukyvyttömyysmenettelyihin sekä mainitun asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin kanteisiin, jos pääasian käsittely on aloitettu ennen siirtymäkauden päättymistä;

– –”

4        Erosopimuksen 126 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Siirtymä- tai täytäntöönpanokausi alkaa tämän sopimuksen voimaantulopäivänä ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2020.”

 Asetus (EY) N:o 1346/2000

5        Maksukyvyttömyysmenettelyistä 29.5.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1346/2000 (EYVL 2000, L 160, s. 1), joka on kumottu asetuksella 2015/848, 3 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Sen jäsenvaltion tuomioistuin, jossa velallisella on pääintressien keskus, on toimivaltainen aloittamaan maksukyvyttömyysmenettelyn. Yhteisön ja muun oikeushenkilön pääintressien keskuksen katsotaan sijaitsevan siinä valtiossa, jossa oikeushenkilöllä on sääntömääräinen kotipaikka, jollei muuta näytetä.”

 Asetus 2015/848

6        Asetuksen 2015/848 johdanto-osan 1, 3, 5, 8, 23, 27, 29, 33 ja 65 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(1)      [Euroopan] komissio hyväksyi 12 päivänä joulukuuta 2012 kertomuksen [asetuksen N:o 1346/2000] soveltamisesta. Kertomuksessa todettiin, että asetus toimii yleisesti hyvin, mutta eräiden sen säännösten soveltamista olisi syytä parantaa rajat ylittävien maksukyvyttömyysmenettelyjen hallinnoinnin tehostamiseksi. Koska kyseistä asetusta on muutettu useaan otteeseen ja muutoksia on tehtävä vielä lisää, se olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.

– –

(3)      Sisämarkkinoiden moitteeton toiminta edellyttää rajat ylittävien maksukyvyttömyysmenettelyjen tehokasta toimintaa. – –

– –

(5)      Sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta on tarpeen välttää kannustamasta asiaan osallisia siirtämään omaisuutta tai oikeudellisia menettelyjä jäsenvaltiosta toiseen edullisemman oikeusaseman saamiseksi velkojien vahingoksi (oikeuspaikkakeinottelu).

– –

(8)      Jotta saavutettaisiin rajat ylittäviä vaikutuksia omaavien maksukyvyttömyysmenettelyjen tehokkuuden parantamista koskeva tavoite, on tarpeen ja aiheellista, että tuomioistuimen toimivaltaa, päätösten tunnustamista ja sovellettavaa lakia tällä alalla koskevat säännökset sisällytettäisiin unionin säädökseen, joka on velvoittava ja jäsenvaltioissa sellaisenaan sovellettava.

– –

(23)      Tässä asetuksessa mahdollistetaan maksukyvyttömyyttä koskevan päämenettelyn aloittaminen jäsenvaltiossa, jossa velallisen pääintressien keskus sijaitsee. Tämä menettely on vaikutuksiltaan yleinen ja pyrkii käsittämään velallisen koko omaisuuden. – –

– –

(27)      Toimivaltaisen tuomioistuimen olisi ennen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista tarkasteltava omasta aloitteestaan, sijaitseeko velallisen pääintressien keskus tai toimipaikka todella sen toimivallan alueella.

– –

(29)      Tähän asetukseen olisi sisällyttävä useita takeita vilpillisen oikeuspaikkakeinottelun estämiseksi.

– –

(33)      Jos tuomioistuin, jolle on tehty hakemus maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisesta, katsoo, että pääintressien keskus ei sijaitse sen alueella, sen ei pitäisi aloittaa maksukyvyttömyyttä koskevaa päämenettelyä.

– –

(65)      Tässä asetuksessa olisi säädettävä, että sen soveltamisalaan kuuluvien maksukyvyttömyysmenettelyjen aloittamista, kulkua ja päättämistä koskevat päätökset sekä tällaisiin maksukyvyttömyysmenettelyihin välittömästi liittyvät päätökset on tunnustettava välittömästi. Ilman eri toimenpiteitä tapahtuvan tunnustamisen olisi näin ollen merkittävä sitä, että aloitusjäsenvaltion lain mukaiset menettelyn oikeusvaikutukset ulotetaan kaikkiin muihin jäsenvaltioihin. Jäsenvaltioiden tuomioistuinten päätösten tunnustamisen olisi perustuttava keskinäisen luottamuksen periaatteeseen. Siksi perusteet tunnustamatta jättämiselle olisi rajoitettava ainoastaan välttämättömimpään. Tämän periaatteen mukaan olisi ratkaistava myös se ristiriitatilanne, jossa kahden jäsenvaltion tuomioistuimet katsovat olevansa toimivaltaisia aloittamaan maksukyvyttömyyttä koskevan päämenettelyn. Menettelyn ensimmäisenä aloittaneen tuomioistuimen päätös olisi tunnustettava muissa jäsenvaltioissa, ja näillä muilla jäsenvaltioilla ei pitäisi olla toimivaltaa tutkia kyseisen tuomioistuimen päätöstä.”

7        Kyseisen asetuksen 2 artiklan 7 alakohdan mukaan asetuksessa ”maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamispäätöksellä” tarkoitetaan tuomioistuimen päätöstä aloittaa maksukyvyttömyysmenettely tai vahvistaa tällaisen menettelyn aloittaminen sekä tuomioistuimen päätöstä, jossa määrätään selvittäjä.

8        Mainitun asetuksen 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Kansainvälinen toimivalta”, säädetään seuraavaa:

”1.      Sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jonka alueella velallisen pääintressien keskus sijaitsee, ovat toimivaltaisia aloittamaan maksukyvyttömyysmenettelyn (maksukyvyttömyyttä koskeva päämenettely). Pääintressien keskus on paikka, jossa velallinen hallinnoi säännöllisesti intressejään ja joka on kolmansien osapuolten todettavissa.

Yhtiön tai muun oikeushenkilön pääintressien keskuksen oletetaan olevan sen sääntömääräinen kotipaikka, jollei muuta näytetä. – –

2.      Jos velallisen pääintressien keskus sijaitsee jäsenvaltion alueella, muun jäsenvaltion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia aloittamaan maksukyvyttömyysmenettelyn vain, jos velallisella on toimipaikka tämän jäsenvaltion alueella. Tällaisen menettelyn vaikutukset rajoittuvat viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa sijaitsevaan velallisen omaisuuteen.

3.      Jos maksukyvyttömyysmenettely on aloitettu 1 kohdan mukaisesti, menettely, joka aloitetaan myöhemmin 2 kohdan mukaisesti, on maksukyvyttömyyttä koskeva sekundäärimenettely.

– –”

9        Saman asetuksen 4 artiklan, jonka otsikko on ”Toimivallan tutkiminen”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tuomioistuimen, jolle tehdään hakemus maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisesta, on tutkittava omasta aloitteestaan, onko se 3 artiklan nojalla toimivaltainen. Maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamispäätöksessä on mainittava, mihin tuomioistuimen toimivalta perustuu, ja erityisesti se, perustuuko toimivalta 3 artiklan 1 vai 2 kohtaan.”

10      Asetuksen 2015/848 19 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamispäätös, jonka on tehnyt 3 artiklan mukaan toimivaltainen jäsenvaltion tuomioistuin, on tunnustettava kaikissa muissa jäsenvaltioissa siitä alkaen, kun päätöstä on noudatettava menettelyn aloitusvaltiossa.”

 Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

11      Galapagos on holdingyhtiö, jonka sääntömääräinen kotipaikka on Luxemburg. Kesäkuussa 2019 se päätti siirtää keskushallintonsa Farehamiin (Yhdistynyt kuningaskunta). Yhtiön 13.6.2019 nimetyt johtajat hakivat 22.8.2019 High Court of Justice (England and Wales), Chancery Divisionilta (Business and Property Courts, Insolvency and Companies list) (Englannin ja Walesin alioikeus, Chancery-osasto, kauppa- ja omaisuusasioiden jaosto, maksukyvyttömyys‑ ja yhtiörekisteri; jäljempänä High Court) maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista. Seuraavana päivänä nämä johtajat kuitenkin erotettiin osakepantin haltijana olevan velkojaryhmän aloitteesta, ja heidät korvattiin uudella johtajalla. Viimeksi mainittu johtaja perusti Galapagosille Düsseldorfiin (Saksa) toimipisteen ja antoi sitä edustaville asianajajille määräyksen peruuttaa maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista koskeva hakemus. Tätä peruutusta ei kuitenkaan tapahtunut, sillä yksi velkojaryhmä yhtyi tähän hakemukseen. High Court ei ollut vielä ratkaissut hakemusta 17.12.2020, jolloin ennakkoratkaisupyyntö esitettiin.

12      Galapagos jätti 23.8.2019 toisen hakemuksen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisesta Amtsgericht Düsseldorfiin (Düsseldorfin alioikeus, Saksa), joka nimesi samana päivänä antamallaan määräyksellä DE:n väliaikaiseksi selvittäjäksi ja määräsi turvaamistoimista. Eräiden velkojien muutoksenhaun perusteella kyseinen tuomioistuin peruutti kuitenkin 6.9.2019 määräyksensä ja jätti Galapagosin hakemuksen tutkimatta sillä perusteella, ettei se ollut toimivaltainen.

13      Hauck Aufhäuser Fund Services ja Prime Capital, jotka ovat Galapagosin kaksi muuta velkojayhtiötä, jättivät 6.9.2019 Amtsgericht Düsseldorfiin uuden hakemuksen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisesta. Kyseinen tuomioistuin nimesi 9.9.2019 antamallaan määräyksellä DE:n uudelleen väliaikaiseksi selvittäjäksi ja määräsi turvaamistoimista sekä katsoi, että Galapagosin pääintressien keskus oli Düsseldorfissa hakemuksen jättämisen ajankohtana.

14      Galapagos BidCo., joka on sekä Galapagosin tytäryhtiö että sen velkoja, haki velkojana Landgericht Düsseldorfilta (Düsseldorfin alueellinen tuomioistuin, Saksa) muutosta ja vaati 9.9.2019 annetun määräyksen kumoamista väittäen, että Amtsgericht Düsseldorf ei ollut kansainvälisesti toimivaltainen, koska Galapagosin keskushallinto oli siirretty Farehamiin kesäkuussa 2019. Tämä valitus hylättiin 30.10.2019 annetulla määräyksellä, minkä jälkeen Galapagos BidCo. teki valituksen ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen eli Bundesgerichtshofiin (liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa).

15      Kyseinen tuomioistuin toteaa toisen asteen tuomioistuimen katsoneen, että Amtsgericht Düsseldorf oli perustellusti katsonut olevansa kansainvälisesti toimivaltainen sillä perusteella, että Galapagosin pääintressien keskus sijaitsi Saksassa 9.9.2019. Kyseinen toisen asteen tuomioistuin katsoi lisäksi, ettei High Courtiin jätetty hakemus maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisesta ollut esteenä tälle toimivallalle, koska periaate, jonka mukaan tuomioistuimen kansainvälistä toimivaltaa ei voida sivuuttaa sillä, että hakemuksen ja maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen välisellä ajalla pääintressien keskus siirretään toiseen jäsenvaltioon, koskee sen mukaan ainoastaan sen tuomioistuimen toimivallan säilymistä, jonka käsiteltäväksi asia on alun perin saatettu, eikä sillä ole mitään vaikutusta sellaisten muiden tuomioistuinten toimivaltaan, joissa asia saatetaan myöhemmin vireille.

16      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että sen käsiteltäväksi saatetun valituksen ratkaisu riippuu asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohdan tulkinnasta. Sen mukaan toisen asteen tuomioistuin on ensinnäkin tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että Galapagosin pääintressien keskus sijaitsi Saksassa, mikäli kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, ettei yhtiöllä, jonka sääntömääräinen kotipaikka on yhdessä jäsenvaltiossa, ole pääintressiensä keskusta toisessa jäsenvaltiossa, jonka alueella sen keskushallinto sijaitsee, kun kyseinen yhtiö on siirtänyt keskushallintonsa kolmannesta jäsenvaltiosta tähän toiseen jäsenvaltioon, jos maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista koskeva hakemus oli aiemmin jätetty tässä kolmannessa jäsenvaltiossa eikä sitä vielä ollut ratkaistu.

17      Se toteaa tältä osin, että asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan toisessa virkkeessä säädetään, että pääintressien keskus on paikka, jossa velallinen hallinnoi säännöllisesti intressejään ja joka on kolmansien osapuolten todettavissa. Se huomauttaa, että unionin tuomioistuin on asetusta N:o 1346/2000 koskevassa oikeuskäytännössään katsonut, että on annettava etusija kyseessä olevan yhtiön keskushallinnon tunnistettavissa olevalle sijaintipaikalle. Se katsoo näin ollen, että on vahvistettava toisen asteen tuomioistuimen toteamus, jonka mukaan Galapagosin pääintressien keskus oli Saksassa syyskuun 2019 alussa.

18      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii kuitenkin, onko sen jälkeen, kun asetus N:o 1346/2000 laadittiin uudelleen asetuksella 2015/848, velallisyhtiön pääintressien keskuksen määrittämiseksi ja väärinkäytön estämiseksi sen käsiteltäväksi saatetun oikeusriidan kaltaisissa olosuhteissa asetettava erityisiä vaatimuksia, jotta voidaan todeta, että pääintressien keskuksen siirtäminen toiseen jäsenvaltioon on otettava huomioon.

19      Toiseksi toisen asteen tuomioistuin on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että saksalaisten tuomioistuinten kansainvälinen toimivalta perustuu siihen, että Galapagosin pääintressien keskus sijaitsi Saksan alueella syyskuussa 2019, mikäli asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että yhtäältä sen jäsenvaltion, jonka alueella velallisen pääintressien keskus sijaitsee maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista koskevaa hakemusta jätettäessä, tuomioistuimet ovat edelleen kansainvälisesti toimivaltaisia aloittamaan tämän menettelyn, kun velallinen kyseisen hakemuksen jätettyään mutta ennen mainitun menettelyn aloittamista koskevaa päätöstä siirtää pääintressiensä keskuksen toisen jäsenvaltion alueelle, ja että toisaalta se, että sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, joiden käsiteltäväksi asia on alun perin saatettu, säilyy kansainvälinen toimivalta, sulkee pois toisen jäsenvaltion tuomioistuinten toimivallan käsitellä myöhempiä hakemuksia maksukyvyttömyyttä koskevan päämenettelyn aloittamiseksi.

20      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa tältä osin ensinnäkin, että 17.1.2006 annetussa tuomiossa Staubitz-Schreiber (C‑1/04, EU:C:2006:39) on tulkittu asetuksen N:o 1346/2000 3 artiklan 1 kohtaa siten, että sen jäsenvaltion tuomioistuin, jonka alueella velallisen pääintressien keskus sijaitsi velallisen jättäessä hakemuksen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisesta, on edelleen toimivaltainen aloittamaan mainitun menettelyn, kun mainittu velallinen hakemuksen jätettyään mutta ennen menettelyn aloittamista on siirtänyt pääintressiensä keskuksen toisen jäsenvaltion alueelle. Se pohtii kuitenkin, onko tällä oikeuskäytännöllä edelleen merkitystä, kun otetaan huomioon tämän asetuksen uudelleenlaatiminen asetuksella 2015/848.

21      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa seuraavaksi, että asetuksesta 2015/848 ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että ainoastaan yksi päämenettely voidaan aloittaa ja että tällaisen menettelyn aloittamista koskeva päätös sitoo kaikkia jäsenvaltioita niin, että kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa säädetyn kansainvälisen toimivallan katsotaan olevan yksinomaista. Kyseisen tuomioistuimen mukaan on niin, että jos alun perin asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimivallan säilyminen ei sulje pois toisen jäsenvaltion tuomioistuinten kansainvälistä toimivaltaa käsitellä myöhempiä maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista koskevia hakemuksia, tällainen tuomioistuin, jolle asia on myöhemmin saatettu käsiteltäväksi, voisi aloittaa maksukyvyttömyyttä koskevan päämenettelyn päätöksellä, joka sitoisi asiaa alun perin käsittelevää tuomioistuinta, jolloin viimeksi mainittu ei voisi enää aloittaa maksukyvyttömyyttä koskevaa päämenettelyä, mikä voisi viedä asetuksen 2015/848 3 artiklaan ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön perustuvan yksinomaisen kansainvälisen toimivallan säilymiseltä tehokkaan vaikutuksen.

22      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa lopuksi, että sen käsiteltävänä olevan valituksen yhteydessä sen on lähdettävä siitä, että ajankohtana, jona hakemus maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamiseksi jätettiin High Courtille, Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuinten kansainvälinen toimivalta aloittaa maksukyvyttömyyttä koskeva päämenettely perustui asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohtaan, koska kyseisen valituksen taustalla olevien tosiseikkojen mukaan Galapagosin pääintressien keskus sijaitsi kyseisenä ajankohtana Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

23      Bundesgerichtshof on tässä tilanteessa päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Onko [asetuksen 2015/848] 3 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että velallisyhtiön, jonka sääntömääräinen kotipaikka on jäsenvaltiossa, pääintressien keskus ei ole toisessa jäsenvaltiossa, jossa on sen keskushallinnon sijaintipaikka, sellaisena kuin se on määritettävissä objektiivisten ja kolmansien osapuolten todettavissa olevien seikkojen perusteella, kun velallisyhtiö on pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa siirtänyt keskushallinnon sijaintipaikan kolmannesta jäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon ja kun kolmannessa jäsenvaltiossa on jätetty sen omaisuuteen kohdistuvan maksukyvyttömyyttä koskevan päämenettelyn aloittamiseksi hakemus, jota ei ole vielä ratkaistu?

2)      Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että

a)      sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jonka alueella velallisella on pääintressien keskus maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista koskevan hakemuksen jättöhetkellä, ovat edelleen kansainvälisesti toimivaltaisia päättämään tällaisen menettelyn aloittamisesta, jos velallinen hakemuksen jättämisen jälkeen mutta ennen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamispäätöstä siirtää pääintressiensä keskuksen toisen jäsenvaltion alueelle, ja

b)      tämä jäsenvaltion tuomioistuinten kansainvälisen toimivallan säilyminen sulkee pois toisen jäsenvaltion tuomioistuinten toimivallan päättää myöhemmistä maksukyvyttömyyttä koskevan päämenettelyn aloittamiseksi tehdyistä hakemuksista, jotka jätetään tämän toisen jäsenvaltion tuomioistuimeen sen jälkeen, kun velallisen pääintressien keskus on siirretty tähän toiseen jäsenvaltioon?”

 Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

 Toinen kysymys

24      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään, joka on tutkittava ensimmäiseksi, lähinnä, onko asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että jäsenvaltion tuomioistuimella, jolle on jätetty hakemus maksukyvyttömyyttä koskevan päämenettelyn aloittamisesta, on edelleen yksinomainen toimivalta aloittaa tällainen menettely, kun velallisen pääintressien keskus siirretään toiseen jäsenvaltioon kyseisen hakemuksen jättämisen jälkeen mutta ennen kuin kyseinen tuomioistuin on ratkaissut sen.

25      Aluksi on todettava, ettei unionin tuomioistuimelta tiedustella, miten asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi on määritettävä se, että velallisen pääintressien keskus siirrettiin ennen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista koskevan ensimmäisen hakemuksen jättämistä, kun tämä siirtäminen ajoittui läheisesti kyseisen hakemuksen jättämiseen, tai mitä seurauksia tällaisella siirtämisellä on asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohdan soveltamisen kannalta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on nimittäin todennut, kuten tämän tuomion 22 kohdassa on muistutettu, että sen on menettelyllisistä syistä lähdettävä siitä, että kyseinen keskus sijaitsi Yhdistyneessä kuningaskunnassa, kun Galapagosia koskevan maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista koskeva hakemus jätettiin High Courtiin.

26      Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii tämän kysymyksen yhteydessä tarkemmin sitä, ovatko asetuksen N:o 1346/2000 3 artiklan 1 kohdan tulkintaa koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ja erityisesti unionin tuomioistuimen 17.1.2006 antamassaan tuomiossa Staubitz-Schreiber (C‑1/04, EU:C:2006:39) antama tulkinta kyseisestä asetuksesta merkityksellisiä tulkittaessa asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohtaa, on ensin todettava, kuten asetuksen 2015/848 johdanto-osan ensimmäisestä perustelukappaleesta ilmenee, että kyseisellä asetuksella laadittiin uudelleen asetus N:o 1346/2000, jota oli muutettu useaan otteeseen. Yhtäältä asetuksella 2015/848 pyritään asetuksen N:o 1346/2000 tavoin, kuten asetuksen 2015/848 johdanto-osan kahdeksannesta perustelukappaleesta ilmenee, muun muassa parantamaan rajat ylittäviä vaikutuksia omaavien maksukyvyttömyysmenettelyjen tehokkuutta sisällyttämällä pakottavaan säädökseen, jota sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa, toimivaltaa, ratkaisujen tunnustamista ja sovellettavaa oikeutta tällä alalla koskevia säännöksiä.

27      Asetuksen N:o 1346/2000 tavoin asetuksella 2015/848 pyritään lisäksi erityisesti sen johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa mainittuun tavoitteeseen välttää sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi se, että asianosaisia kannustettaisiin siirtämään omaisuutta tai tuomioistuinmenettelyjä jäsenvaltiosta toiseen edullisemman oikeusaseman saamiseksi velkojien vahingoksi (forum shopping). Tätä varten sillä pyritään erityisesti säätämään takeista vilpillisen tai väärinkäyttötarkoituksessa tapahtuvan forum shoppingin estämiseksi, kuten sen johdanto-osan 29 perustelukappaleesta ilmenee.

28      Toisaalta asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohdassa säädetään asetuksen N:o 1346/2000 3 artiklan 1 kohdan tavoin, että sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jonka alueella velallisen pääintressien keskus sijaitsee, ovat toimivaltaisia aloittamaan maksukyvyttömyysmenettelyn.

29      Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka koskee asetuksessa N:o 1346/2000 kansainvälisen toimivallan alalla vahvistettujen sääntöjen tulkintaa, on täten edelleen merkityksellinen asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohdan tulkitsemiseksi (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2020, Novo Banco, C‑253/19, EU:C:2020:585, 20 kohta).

30      Täten on todettava, että asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohdassa myönnetään sen jäsenvaltion tuomioistuimille, jossa velallisella on pääintressien keskus, yksinomainen toimivalta maksukyvyttömyyttä koskevan päämenettelyn aloittamiseksi (ks. analogisesti tuomio 15.12.2011, Rastelli Davide ja C., C‑191/10, EU:C:2011:838, 27 kohta ja tuomio 14.11.2018, Wiemer & Trachte, C‑296/17, EU:C:2018:902, 23 kohta).

31      Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, 17.1.2006 annetussa tuomiossa Staubitz-Schreiber (C‑1/04, EU:C:2006:39) on lisäksi katsottu, että sen jäsenvaltion tuomioistuin, jonka alueella velallisen pääintressien keskus sijaitsee tämän jättäessä hakemuksen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisesta, on edelleen toimivaltainen aloittamaan mainitun menettelyn, kun mainittu velallinen hakemuksen jätettyään mutta ennen menettelyn aloittamispäätöstä siirtää pääintressiensä keskuksen toisen jäsenvaltion alueelle.

32      Yhteisöjen tuomioistuin on tältä osin erityisesti muistuttanut kyseisen tuomion 25 kohdassa asetuksen N:o 1346/2000 tavoitteesta, joka on sama kuin asetuksella 2015/848 vastedes tavoiteltu tavoite, jona on välttää se, että asianosaisia kannustettaisiin siirtämään omaisuutta tai tuomioistuinmenettelyjä jäsenvaltiosta toiseen edullisemman oikeusaseman saamiseksi, ja katsonut, ettei tätä tavoitetta saavutettaisi, jos velallinen voisi maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista koskevan hakemuksen jättämisen ja kyseisen menettelyn aloittamispäätöksen tekemisen välisenä aikana siirtää pääintressiensä keskuksen toiseen jäsenvaltioon ja määrittää näin toimivaltaisen tuomioistuimen ja sovellettavan lain. Mainitun tuomion 26 kohdassa todetaan, että tällainen toimivallan siirto olisi myös vastoin vastedes asetuksen 2015/848 johdanto-osan kolmannessa ja kahdeksannessa perustelukappaleessa mainittua tavoitetta rajat ylittävien menettelyjen toiminnan tehostamisesta ja parantamisesta, sillä se pakottaisi velkojat seuraamaan jatkuvasti velallista sinne, mihin tämä on katsonut parhaaksi sijoittautua enemmän tai vähemmän pysyvästi, mikä saattaisi usein käytännössä johtaa menettelyn pitkittymiseen.

33      Siitä kysymyksestä, johtaako jäsenvaltion tuomioistuimen, johon asia on alun perin saatettu käsiteltäväksi, toimivallan säilyminen siihen, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimilla ei ole toimivaltaa käsitellä uusia hakemuksia maksukyvyttömyyttä koskevan päämenettelyn aloittamiseksi, on aluksi todettava, että asetuksen 2015/848 3 artiklasta ilmenee, että on mahdollista aloittaa ainoastaan yksi päämenettely ja että sillä on vaikutuksia kaikissa jäsenvaltioissa, joissa tätä asetusta sovelletaan (ks. analogisesti tuomio 2.5.2006, Eurofood IFSC, C‑341/04, EU:C:2006:281, 52 kohta).

34      Seuraavaksi on todettava, että asetuksen 2015/848 4 artiklan 1 kohdan, luettuna asetuksen johdanto-osan 27 perustelukappaleen valossa, mukaan jäsenvaltion tuomioistuimen, jolle tehdään hakemus maksukyvyttömyyttä koskevan päämenettelyn aloittamisesta, on tutkittava omasta aloitteestaan, onko se toimivaltainen, ja tätä varten varmistettava, että kyseisen asetuksen 3 artiklassa tarkoitettu velallisen pääintressien keskus sijaitsee kyseisessä jäsenvaltiossa (ks. analogisesti tuomio 2.5.2006, Eurofood IFSC, C‑341/04, EU:C:2006:281, 41 kohta). Kyseisen asetuksen johdanto-osan 33 perustelukappaleessa todetaan lisäksi, että jos tuomioistuin, jolle on tehty tällainen hakemus, katsoo, että pääintressien keskus ei sijaitse sen valtion alueella, sen ei pidä aloittaa maksukyvyttömyyttä koskevaa päämenettelyä.

35      Asetuksen 2015/848 19 artiklan 1 kohdan mukaan maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista koskeva päätös, jonka on tehnyt kyseisen asetuksen 3 artiklan mukaan toimivaltainen jäsenvaltion tuomioistuin, on tunnustettava kaikissa muissa jäsenvaltioissa siitä alkaen, kun päätöstä on noudatettava menettelyn aloittaneessa jäsenvaltiossa. Tämä tunnustaminen perustuu mainitun asetuksen johdanto-osan 65 perustelukappaleessa mainitulla tavalla keskinäisen luottamuksen periaatteeseen, joka edellyttää sitä, että muiden jäsenvaltioiden tuomioistuimet tunnustavat tällaisen menettelyn aloittamista koskevan päätöksen ilman, että ne voivat tutkia sitä, miten ensimmäinen tuomioistuin on arvioinut toimivaltaansa (ks. analogisesti tuomio 2.5.2006, Eurofood IFSC, C‑341/04, EU:C:2006:281, 42 kohta).

36      Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että jäsenvaltion tuomioistuimella, jonka käsiteltäväksi on saatettu maksukyvyttömyyttä koskevan päämenettelyn aloittamista koskeva hakemus, on edelleen yksinomainen toimivalta aloittaa tällainen menettely, kun velallisen pääintressien keskus siirretään toiseen jäsenvaltioon kyseisen hakemuksen jättämisen jälkeen mutta ennen kuin kyseinen tuomioistuin on ratkaissut sen, eikä toisen jäsenvaltion tuomioistuin voi silloin, kun sille on myöhemmin jätetty hakemus samaa tarkoitusta varten, lähtökohtaisesti todeta täten olevansa toimivaltainen aloittamaan tällaista menettelyä niin kauan kuin ensimmäinen tuomioistuin ei ole ratkaissut hakemusta ja todennut, ettei sillä ole toimivaltaa asiassa.

37      Pääasiassa on selvää, että ennen kuin asia saatettiin Amtsgericht Düsseldorfin käsiteltäväksi, High Courtiin oli jätetty hakemus Galapagosin maksukyvyttömyyttä koskevan päämenettelyn aloittamiseksi. Näin ollen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on Amtsgericht Düsseldorfin antaman kansainvälisen toimivaltansa hyväksymistä koskevan päätöksen pätevyyden arvioimiseksi otettava huomioon vaikutukset, joita kyseisen hakemuksen jättämisellä High Courtiin on, kun otetaan huomioon tässä tuomiossa esitetyt seikat.

38      On kuitenkin otettava huomioon myös se, että erosopimuksen 67 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan asetusta 2015/848 sovelletaan maksukyvyttömyysmenettelyihin Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja jäsenvaltioissa tilanteissa, jotka liittyvät Yhdistyneeseen kuningaskuntaan edellyttäen, että päämenettely on aloitettu ennen kyseisen sopimuksen 126 artiklassa määrätyn siirtymäkauden päättymistä.

39      Jos näin ollen käsiteltävässä asiassa olisi todettava, että tämän siirtymäajan päättymispäivänä eli 31.12.2020 High Court ei ollut vieläkään ratkaissut hakemusta maksukyvyttömyyttä koskevan päämenettelyn aloittamisesta, merkitsisi tämä, ettei sen jäsenvaltion tuomioistuin, jonka alueella Galapagosin pääintressien keskus sijaitsee, olisi enää asetuksen 2015/848 nojalla velvollinen tämän hakemuksen johdosta pidättäytymään toteamasta, että se on toimivaltainen aloittamaan tällaisen menettelyn.

40      Kaiken edellä esitetyn perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltion tuomioistuimella, jolle on jätetty hakemus maksukyvyttömyyttä koskevan päämenettelyn aloittamisesta, on edelleen yksinomainen toimivalta aloittaa tällainen menettely, kun velallisen pääintressien keskus siirretään toiseen jäsenvaltioon kyseisen hakemuksen jättämisen jälkeen mutta ennen kuin kyseinen tuomioistuin on ratkaissut sen. Siltä osin kuin kyseistä asetusta sovelletaan edelleen mainittuun hakemukseen, toisen jäsenvaltion tuomioistuin, jolle on myöhemmin jätetty hakemus samaa tarkoitusta varten, ei täten lähtökohtaisesti voi todeta olevansa toimivaltainen aloittamaan maksukyvyttömyyttä koskevaa päämenettelyä niin kauan kuin ensimmäinen tuomioistuin ei ole ratkaissut hakemusta ja todennut, ettei sillä ole toimivaltaa asiassa.

 Ensimmäinen kysymys

41      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä sitä, onko asetuksen 2015/848 3 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että velallisen pääintressien keskuksen voidaan katsoa sijaitsevan siinä jäsenvaltiossa, jonka alueella velallisen keskushallinto sijaitsee, vaikka keskushallinto on siirretty toisesta jäsenvaltiosta sen jälkeen, kun maksukyvyttömyyttä koskevan päämenettelyn aloittamista koskeva hakemus on siellä jätetty, eikä tätä hakemusta ole vielä ratkaistu.

42      Toiseen kysymykseen annetusta vastauksesta kuitenkin seuraa, ettei jäsenvaltion tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi on saatettu hakemus maksukyvyttömyyttä koskevan päämenettelyn aloittamiseksi, tarvitse tällaisessa tilanteessa tutkia, sijaitseeko velallisen pääintressien keskus tässä jäsenvaltiossa.

43      Näin ollen ensimmäiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

 Oikeudenkäyntikulut

44      Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Maksukyvyttömyysmenettelyistä 20.5.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/848 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltion tuomioistuimella, jolle on jätetty hakemus maksukyvyttömyyttä koskevan päämenettelyn aloittamisesta, on edelleen yksinomainen toimivalta aloittaa tällainen menettely, kun velallisen pääintressien keskus siirretään toiseen jäsenvaltioon kyseisen hakemuksen jättämisen jälkeen mutta ennen kuin kyseinen tuomioistuin on ratkaissut sen. Siltä osin kuin kyseistä asetusta sovelletaan edelleen mainittuun hakemukseen, toisen jäsenvaltion tuomioistuin, jolle on myöhemmin jätetty hakemus samaa tarkoitusta varten, ei täten lähtökohtaisesti voi todeta olevansa toimivaltainen aloittamaan maksukyvyttömyyttä koskevaa päämenettelyä niin kauan kuin ensimmäinen tuomioistuin ei ole ratkaissut hakemusta ja todennut, ettei sillä ole toimivaltaa asiassa.

Allekirjoitukset


*      Oikeudenkäyntikieli: saksa.