JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
MACIEJ SZPUNAR
22 päivänä syyskuuta 2022 (1)
Asia C‑290/21
Staatlich genehmigte Gesellschaft der Autoren, Komponisten und Musikverleger Reg. Gen. mbH (AKM)
vastaan
Canal+ Luxembourg Sàrl,
sekä muina osapuolina
Tele 5 TM‑TV GmbH,
Österreichische Rundfunksender GmbH & Co KG,
Seven.One Entertainment Group GmbH ja
ProSiebenSat.1 PULS 4 GmbH
(Ennakkoratkaisupyyntö – Oberster Gerichtshof (ylin tuomioistuin, Itävalta))
Ennakkoratkaisupyyntö – Immateriaalioikeus – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Satelliitin välityksellä tapahtuva yleisradiointi ja kaapeleitse tapahtuva edelleen lähettäminen – Direktiivi 93/83/ETY – 1 artiklan 2 kohta – Satelliittikanavapaketin tarjoaja – Ohjelmien lähettäminen toiseen jäsenvaltioon – Tekijänoikeuksien hyödyntämispaikka – Maksullisten ja vapaasti saatavilla olevien teräväpiirto‑ohjelmien tarjoaminen vastiketta vastaan – Kyseisten ohjelmien saatavuus vakiopiirtona vastaanottamisjäsenvaltiossa myös satelliitin välityksellä
Johdanto
1. Jean Monnet’n väitetään sanoneen Euroopan yhdentymisprosessista: ”Jos voitaisiin aloittaa jälleen alusta, minä aloittaisin kulttuurista”. Kulttuuria, tai ainakin sen taloudellista ulottuvuutta, säännellään kuitenkin suurelta osin tekijänoikeudella. Tekijänoikeuden alalla on tekijä, joka vaikeuttaa Euroopan yhdentymistä ja vahvistaa sisämarkkinoiden valtiorajojen mukaan pirstaloitunutta tilaa, nimittäin muuttumattomana pysynyt tekijänoikeuden alueperiaate (millä viitataan valtioiden alueisiin) ja markkinatoimijoiden menettelytavat, mukaan lukien alueperiaatteen mukaisesti eri jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yhteisvalvontaorganisaatioiden menettelytavat. Paradoksaalisesti on niin, että mitä enemmän eri teknologiat, erityisesti ohjelmien lähettäminen satelliitin välityksellä – josta nyt käsiteltävässä asiassa on kyse – ja sittemmin internet, mahdollistavat kulttuuristen tuotteiden vaihdantaa eri valtioiden välillä, sitä useammin törmätään tekijänoikeuden alueperiaatteeseen liittyvään esteeseen.
2. Sille, että kyseiset markkinat ovat pirstaloituneet, on tietenkin myös objektiivinen syynsä eli kielellinen monimuotoisuus, joka on kulttuurin olennainen osatekijä. Käsiteltävä asia on kuitenkin osoitus siitä, että jopa tilanteissa, joissa kielimuuria ei ole, tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien haltijat puolustavat kynsin ja hampain valtiorajojen mukaista alueperiaatetta, vaikka rajoista on luovuttu sisämarkkinoilla. Unionin tuomioistuin voi nyt käsiteltävässä asiassa edistää Euroopan yhdentymistä kulttuurin välityksellä, mitä unionin lainsäätäjä on jo lähes 30 vuotta sitten todennut toivovansa.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3. Tiettyjen satelliitin välityksellä tapahtuvaan yleisradiointiin ja kaapeleitse tapahtuvaan edelleen lähettämiseen sovellettavien tekijänoikeutta sekä lähioikeuksia koskevien sääntöjen yhteensovittamisesta 27.9.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/83/ETY(2) 1 artiklan 2 kohdan a–c alakohdassa säädetään seuraavaa:
”2. a) Tässä direktiivissä ’satelliittivälityksellä yleisölle’ tarkoitetaan toimintaa, jolla yleisön vastaanotettaviksi tarkoitettuja ohjelmasignaaleja saatetaan yleisradio‑organisaation valvonnassa ja vastuulla satelliittiin johtavaan ja maata kohti palaavaan katkeamattomaan välitysketjuun.
b) Satelliittivälitys yleisölle tapahtuu ainoastaan siinä jäsenvaltiossa, jossa yleisradio‑organisaation valvonnassa ja vastuulla ohjelmasignaalit saatetaan satelliittiin johtavaan ja maata kohti palaavaan katkeamattomaan välitysketjuun.
c) Lähetettäessä ohjelmasignaalit koodattuina on kyse satelliittivälityksestä yleisölle, jos yleisradio‑organisaatio itse tai joku muu sen suostumuksella saattaa lähetyksen koodauksen purkulaitteita yleisön saataville.”
4. Kyseisen direktiivin 2 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Jollei tämän luvun säännöksistä muuta johdu, jäsenvaltioiden on säädettävä tekijän yksinoikeudesta antaa lupa tekijänoikeuksilla suojattujen teosten satelliittivälitykseen yleisölle.”
5. Kyseisen direktiivin 4 artiklassa ulotetaan direktiivin 92/100/ETY(3) mukainen esittäjien, äänitteiden tuottajien ja yleisradio‑organisaatioiden oikeuksien suoja koskemaan myös satelliittivälitystä yleisölle.
6. Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY(4) 1 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Muissa kuin 11 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa[(5)] tämä direktiivi ei aiheuta muutoksia eikä millään tavoin vaikuta voimassa oleviin [unionin] säädöksiin, jotka koskevat:
– –
c) satelliitin välityksellä tapahtuvaan ohjelmien yleisradiointiin ja niiden kaapeleitse tapahtuvaan edelleen lähettämiseen sovellettavaa tekijänoikeutta ja lähioikeuksia”.
7. Kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on säädettävä, että tekijöillä on yksinoikeus sallia tai kieltää teostensa langallinen tai langaton välittäminen yleisölle – –”
Itävallan oikeus
8. Tekijänoikeudesta 9.4.1936 annetun lain (Urheberrechtsgesetz), sellaisena kuin sitä sovelletaan käsiteltävässä asiassa viimeksi 27.12.2018 muutettuna,(6) 17b §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Kun ohjelmia lähetetään satelliitin välityksellä, tekijän yksinoikeuteen kuuluvalla käytöllä tarkoitetaan ohjelmasignaalin saattamista lähetystoiminnan harjoittajan valvonnassa ja vastuulla satelliittiin johtavaan ja maata kohti palaavaan katkeamattomaan välitysketjuun. Ellei 2 momentissa toisin säädetä, ohjelma lähetetään satelliitin välityksellä siten ainoastaan siinä valtiossa, jossa ohjelmasignaalit saatetaan kyseiseen välitysketjuun.”
Tosiseikat, asian käsittelyn vaiheet ja ennakkoratkaisukysymykset
9. Staatlich genehmigte Gesellschaft der Autoren, Komponisten und Musikverleger Reg. Gen. mbH (tekijöiden, säveltäjien ja musiikinkustantajien yhteishallinnointiyhteisö, jäljempänä AKM) on Itävallan musiikkiteosten tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien yhteisvalvontaorganisaatio.
10. Canal+ Luxembourg Sàrl (jäljempänä Canal+) on Luxemburgin oikeuden mukaan perustettu yhtiö, joka tarjoaa Itävallan alueella vastiketta vastaan lukuisien lähetystoiminnan harjoittajien ohjelmia erilaisina paketteina (jäljempänä satelliittipaketit).
11. Satelliitin välityksellä lähetettävät ohjelmasignaalit saatetaan välitysketjuun (nouseva siirtotie) pääsääntöisesti itse lähetystoiminnan harjoittajien toimesta ja joskus Canal+:n toimesta, mutta ei kuitenkaan koskaan Itävallassa vaan toisissa unionin jäsenvaltioissa. Lähetetty sädekimppu sisältää koko ohjelman kuvanlaadultaan teräväpiirtona kaikkine lisätietoineen, joita ovat esimerkiksi äänitiedostot ja tekstitystiedostot jne. Kun satelliitti on ”lähettänyt edelleen” kyseisen sädekimpun, se vastaanotetaan satelliittivastaanottimilla peittoalueella. Tässä yhteydessä sädekimppu jaetaan osiin ja käyttäjä voi katsoa ohjelman vastaanottimella. Ohjelmat lähetetään salattuina, ja satelliittivastaanottimen on purettava niiden salaus, jotta niitä voidaan katsoa. Canal+ antaa salausavaimet asiakkaidensa käyttöön lähetystoiminnan harjoittajien suostumuksella. Erilaiset ohjelmapaketit tuotetaan siten, että asiakkaille toimitetaan eri ohjelmien salausavaimia.
12. Paketteihin sisältyy sekä maksullisia että ilmaisia televisio‑ohjelmia. Viimeksi mainittuja lähetyksiä ei salata, ja ne ovat Itävallan alueella satelliitin välityksellä kaikkien saatavilla vakiopiirtolaatuisina.
13. AKM on nostanut kanteen, jossa se vaatii lähinnä, että Canal+ määrätään lopettamaan satelliittisignaalien lähettäminen Itävallan alueelle ja maksamaan vahingonkorvausta, mitä AKM perustelee sillä, että AKM ei ole antanut lupaa kyseiselle lähettämiselle. AKM nimittäin katsoo, että vaikka lähetystoiminnan harjoittajat ovat mahdollisesti hankkineet luvat teosten välittämiseen yleisölle satelliitin välityksellä, myös Canal+:lla pitäisi olla tällainen lupa, mitä se ei ole kyennyt näyttämään toteen. AKM katsoo näin ollen, että Canal+ loukkaa sen hallinnoimia oikeuksia.
14. Pääasiassa on hyväksytty väliintulijoiksi tukemaan Canal+:n vaatimuksia yhteensä neljä yhtiötä, mukaan lukien Saksaan sijoittautunut lähetystoiminnan harjoittaja Seven.One Entertainment Group GmbH ja Itävaltaan sijoittautunut lähetystoiminnan harjoittaja ProSiebenSat.1 PULS 4 GmbH (jäljempänä yhdessä väliintulijat).
15. Oberlandesgericht Wien (Wienin osavaltion ylioikeus, Itävalta) antoi 30.6.2020 tuomion, jolla se osittain hyväksyi kanteen toisessa oikeusasteessa. Kyseinen tuomioistuin katsoi muun muassa, että Canal+:n tarjoamilla satelliittikanavapaketeilla teokset välitetään uudelle yleisölle eli eri yleisölle kuin sille, joka voi katsoa lähetystoiminnan harjoittajien vapaasti katsottavissa olevia lähetyksiä. Sekä AKM että Canal+, jonka vaatimuksia väliintulijat tukevat, tekivät kyseisestä tuomiosta Revision‑valitukset ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen.
16. Tässä tilanteessa Oberster Gerichtshof (ylin tuomioistuin, Itävalta) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko [direktiivin 93/83] 1 artiklan 2 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että paitsi lähetystoiminnan harjoittaja myös satelliittikanavapaketin tarjoaja, joka osallistuu jakamattomaan ja yhtenäiseen lähetysprosessiin, harjoittaa – mahdollisesti suostumusta edellyttävää – lähetyksen oikeuksien käyttämistä merkitsevää toimintaa ainoastaan siinä valtiossa, jossa lähetystoiminnan harjoittajan valvonnassa ja vastuulla ohjelmasignaalit saatetaan satelliittiin johtavaan ja maata kohti palaavaan katkeamattomaan välitysketjuun, jolloin on niin, että kun satelliittikanavapaketin tarjoaja osallistuu lähetysprosessiin, sen tällä toiminnalla ei voida loukata tekijänoikeuksia lähetyksen vastaanottamisvaltiossa?
2) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko [direktiivin 93/83] 1 artiklan 2 kohdan a ja c alakohdassa ja [direktiivin 2001/29] 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yleisölle välittämisen käsitettä tulkittava siten, että satelliittikanavapaketin tarjoaja, joka osallistuu satelliitin välityksellä tapahtuvaan teosten välittämiseen yleisölle samanaikaisesti toisena toimijana, joka yhdistää useampia, eri lähetystoiminnan harjoittajien lähettämiä ilmaisten ja maksullisten televisio‑ohjelmien salattuja teräväpiirtosignaaleja oman valintansa mukaan yhdeksi paketiksi ja tarjoaa tällä tavalla tuotettua itsenäistä audiovisuaalista tuotettaan vastikkeellisesti asiakkailleen, tarvitsee asianomaisten oikeuksien haltijan erillisen luvan myös ohjelmapakettiin sisältyvien ilmaisten televisio‑ohjelmien suojattujen sisältöjen osalta, vaikka se tällöin vain mahdollistaa asiakkaidensa pääsyn teoksiin, jotka ovat peittoalueella muutenkin jo vapaasti – vaikkakin huonompilaatuisena eli vakiopiirtotelevisiona – kaikkien saatavilla?”
17. Ennakkoratkaisupyyntö jätettiin 5.5.2021. AKM, Canal+, väliintulijat ja Euroopan komissio ovat esittäneet asiassa kirjallisia huomautuksia. Samat asianosaiset ja osapuolet olivat edustettuina 8.6.2022 pidetyssä istunnossa.
Oikeudellinen arviointi
18. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt kaksi ennakkoratkaisukysymystä, joista toinen riippuu ensimmäiseen kysymykseen annettavasta vastauksesta. Kun otetaan huomioon vastaus, jota ehdotan annettavaksi ensimmäiseen kysymykseen, toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata, jos unionin tuomioistuin yhtyy kantaani. Käsittelen sitä kuitenkin lyhyesti täydellisyyden nimissä.
Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys
19. Ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 93/83 1 artiklan 2 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että satelliittikanavapaketin tarjoajan on hankittava siinä jäsenvaltiossa, jossa satelliitin välityksellä lähetetty suojattu aineisto on yleisön saatavilla (vastaanottamisjäsenvaltio), tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien haltijoiden lupa sillä perusteella, että se osallistuu teosten satelliittivälitykseen yleisölle.
20. Tämä kysymys liittyy unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, joka perustuu erityisesti 13.10.2011 annettuun tuomioon Airfield ja Canal Digitaal (C‑431/09 ja C‑432/09, EU:C:2011:648; jäljempänä tuomio Airfield), ja kysymys koskee tosiasiassa kyseisen tuomion tulkintaa.
21. Ennen tuomion Airfield tarkastelua on tarpeen esittää joitakin alustavia huomautuksia.
Direktiivissä 93/83 tarkoitettu satelliittivälitys yleisölle
22. Alkuaikoina televisio‑ohjelmien lähetystoiminta rajoittui luonnollisesti aina tietyn valtion alueelle, koska ohjelmasignaalien lähettämiseen käytettiin radioaaltoja, joiden taajuuksien käytöstä määräsivät valtiot, jotka jakoivat lähetystoiminnan harjoittajille radiotaajuuksien käyttöoikeuksia, jotka koskivat vain lähetyksiä kyseisen valtion alueella. Signaalin peittoalue vastasi siis lähinnä lähetysvaltion aluetta, ja se oli myös alue, jolla sovellettiin kyseisen valtion tekijänoikeuslainsäädäntöä.
23. Satelliittitelevisioteknologian käyttöön ottaminen muutti tätä tilannetta rajusti, sillä sen avulla televisio‑ohjelmia voitiin ja voidaan lähettää paljon laajemmalle alueelle kuin vain yhden valtion sisäisesti. Näin ollen heräsi kysymys siitä, mitä tekijänoikeuslainsäädäntöä sovelletaan: ainoastaan sen maan lainsäädäntöä, jossa signaali lähetetään satelliitille, vai myös kaikkien niiden maiden lainsäädäntöä, joissa signaali voidaan vastaanottaa?(7)
24. Direktiivin 93/83 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vastataan tähän kysymykseen unionin oikeuden näkökulmasta. Vaikka kyseisen artiklan otsikko on ”Määritelmät”, mainitussa artiklan alakohdassa säädetään yksi kyseisen direktiivin keskeisimmistä aineellisista säännöistä eli lähetysjäsenvaltion periaate. Tällä periaatteella tarkoitetaan sitä, että mainitussa direktiivissä säädetyssä määritelmässä tarkoitetun satelliittivälityksen yleisölle katsotaan tapahtuvan ainoastaan siinä jäsenvaltiossa, jossa signaali lähetetään satelliitille. Tästä seuraa niin ikään, että satelliittivälitykseen yleisölle sovelletaan nimenomaan kyseisen valtion tekijänoikeuslainsäädäntöä.
25. Samalla direktiivissä 93/83 taataan tekijänoikeuksille ja lähioikeuksille samanlainen suoja kaikissa jäsenvaltioissa yhdenmukaistamalla tämä suoja kyseisen direktiivin 2 ja 4 artiklassa ja kieltämällä direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa lisenssien pakollinen myöntäminen. Teosten käyttöön vastaanottamisjäsenvaltioissa liittyviä oikeudenhaltijoiden oikeuksia suojataan siis vastaavasti lähetysjäsenvaltion tekijänoikeuslainsäädännön nojalla.(8) Lähetysjäsenvaltioiden on siis varmistettava, että mainittujen oikeuksien käytöstä sopimuksen mukaan maksettavan korvauksen määrässä otetaan huomioon teosten koko mahdollinen yleisö direktiivin 93/83 johdanto‑osan 17 perustelukappaleen mukaisesti.
26. Lähetysjäsenvaltion periaatteesta säätämisen pääasiallisena tavoitteena on ollut helpottaa radio‑ ja televisio‑ohjelmien rajat ylittävää lähettämistä satelliitin välityksellä takaamalla oikeusvarmuus ja riittävä suoja kaikille toimijoille, joita asia koskee.(9)
27. Lähetysjäsenvaltion periaate koskee kuitenkin ainoastaan direktiivin 93/83 1 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa määriteltyä satelliittivälitystä yleisölle. Tämä määritelmä on moniosainen. Ensinnäkin satelliittivälityksellä yleisölle tarkoitetaan toimintaa, jolla ohjelmasignaaleja saatetaan satelliittiin johtavaan ja maata kohti palaavaan välitysketjuun. Toiseksi tämän on tapahduttava lähetystoiminnan harjoittajan valvonnassa ja vastuulla. Ohjelmasignaalien on kolmanneksi oltava yleisön vastaanotettaviksi tarkoitettuja. Kyseisen välitysketjun on neljänneksi oltava katkeamaton siitä hetkestä alkaen, kun signaalit saatetaan ketjuun, siihen asti, kunnes yleisö (potentiaalisesti(10)) vastaanottaa ne. Viidenneksi, jos signaalit ovat salattuja, lisäksi edellytetään, että lähetystoiminnan harjoittaja, jonka valvonnassa ja vastuulla ohjelmasignaalit saatetaan välitykseen, itse tai joku muu sen suostumuksella saattaa lähetyksen salauksen purkulaitteita yleisön saataville.(11)
28. Toiminta, joka täyttää nämä edellytykset, on direktiivin 93/83 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua satelliittivälitystä yleisölle, ja siihen sovelletaan lähetysjäsenvaltion periaatetta. Tämä periaate kattaa paitsi varsinaisen lähettämisen – eli ohjelmasignaalin saattamisen satelliittiin johtavalle nousevalle siirtotielle – myös välittämisen kokonaisuudessaan, mukaan lukien kyseisen signaalin ohjaamisen loppukäyttäjille. Välittämiseen kokonaisuutena sovelletaan siis ainoastaan lähetysjäsenvaltion lainsäädäntöä. Sitä vastoin sellaista tekijänoikeudella tai lähioikeuksilla suojatun aineiston etäkäyttöä, mukaan lukien satelliitin välityksellä, joka ei täytä direktiivin 93/83 1 artiklan 2 kohdan a ja c alakohdassa säädettyjä edellytyksiä, ei voida pitää mainitussa säännöksessä tarkoitettuna satelliittivälityksenä yleisölle eikä siihen sovelleta lähetysjäsenvaltion periaatetta.
Tuomio Airfield ja sen soveltaminen käsiteltävässä asiassa
29. Tuomiossa Airfield unionin tuomioistuimen arvioitavana oli satelliittikanavapaketin tarjoajan toiminta, joka oli samankaltaista kuin Canal+:n toiminta nyt käsiteltävässä asiassa. Unionin tuomioistuin katsoi, että tämä toiminta on direktiivin 93/83 1 artiklan 2 kohdan a–c alakohdassa tarkoitettua satelliittivälitystä yleisölle.(12)
30. Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on kertonut melko vähän yksityiskohtia siitä, miten pääasiassa tarkoitettu välittäminen toteutetaan teknisesti. Koska ennakkoratkaisukysymykset koskevat kuitenkin direktiivin 93/83 1 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja epäsuorasti tuomion Airfield tulkintaa, oletan, että sitä, miten unionin tuomioistuin on mainitussa tuomiossaan luonnehtinut satelliittikanavapaketin tarjoajan toimintaa, voidaan soveltaa nyt käsiteltävässä asiassa.
31. Tämä tarkoittaa, että joko lähetystoiminnan harjoittajat itse, tai Canal+ niiden suostumuksella, saattavat ohjelmasignaalit satelliittiin johtavaan ja maata kohti palaavaan välitysketjuun. Signaalit saatetaan välitysketjuun siis lähetystoiminnan harjoittajien valvonnassa ja vastuulla.(13) Ohjelmasignaalit ovat yleisön vastaanotettaviksi tarkoitettuja. Kyseisen toiminnan tarkoituksena on nimittäin ohjelmien lähettäminen yleisön suoraan vastaanotettavaksi.(14) Välitysketju on katkeamaton siitä alkaen, kun signaalit saatetaan satelliittiin johtavalle nousevalle siirtotielle, siihen asti, kunnes yleisö potentiaalisesti vastaanottaa ne. Signaaleihin kohdistuvat muut mahdolliset toimet, kuten niiden kompressointi tai salaaminen ja salauksen purkaminen, ovat tavanomaisia teknisiä signaalien satelliittivälitystä valmistelevia toimia eikä niitä voida pitää välitysketjun keskeytyksinä.(15) Lisäksi on riidatonta, että Canal+ saattaa salauksen purkulaitteita yleisön saataville kunkin lähetystoiminnan harjoittajan suostumuksella.
32. Yhdyn täysin unionin tuomioistuimen Airfield‑tuomiossaan omaksumaan tulkintaan, jonka mukaan satelliittikanavapaketin tarjoajan toimintaa on pidettävä satelliittivälityksenä yleisölle. Tässä vaiheessa suhtaudun epäilevästi ainoastaan unionin tuomioistuimen toteamukseen, jonka mukaan yhtäältä direktiivin 93/83 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu lähetystoiminnan harjoittajan valvonta ja vastuu ei koske satelliittivälitystä yleisölle kokonaisuudessaan vaan ainoastaan ohjelmasignaalien saattamista välitysketjuun ja jonka mukaan toisaalta tämä valvonta ja vastuu voidaan jakaa eri toimijoiden kesken.(16)
33. Ensinnäkin on niin, että kun edellä mainitun säännöksen mukaan ohjelmasignaalien on heti siitä alkaen, kun ne saatetaan välitysketjuun, oltava yleisön vastaanotettaviksi tarkoitettuja(17) ja kun kyseisen välitysketjun on oltava katkeamaton, ohjelmasignaalien lähettämisen valvonta tai hallinta merkitsee välttämättä ja automaattisesti koko yleisölle välittämisen valvontaa tai hallintaa. Jos nimittäin kävisi niin, että ohjelmasignaalien välitysketjuun saattamisen jälkeen joku muu ottaisi lähetyksen hallintaansa esimerkiksi siirtääkseen lähetysaikaa tai muuttaakseen sen määränpäätä, välitysketju katkeaisi.
34. Sama pätee myös vastuuseen. Katkeamattomassa välitysketjussa päätös signaalien lähettämisestä johtaa väistämättä siihen, että ne ovat yleisön saatavilla, joten lähetystoiminnan harjoittaja ei voi kieltää vastuutaan siitä, että kyseisillä signaaleilla lähetetyt ohjelmat välitetään yleisölle. Näin on myös siinä tapauksessa, että signaalit ovat salattuja, sillä satelliittivälitys yleisölle edellyttää, että salauksen purkulaitteet saatetaan yleisön saataville lähetystoiminnan harjoittajan suostumuksella, mikä merkitsee, että lähetystoiminnan harjoittaja valvoo tätä välittämisen osatekijää. Koska lähetystoiminnan harjoittaja antaa suostumuksensa vapaaehtoisesti, se on myös siitä vastuussa.
35. Toiseksi on niin, että direktiivin 93/83 1 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan lähetystoiminnan harjoittajan valvonta ja vastuu ovat edellytys sille, että kyseistä toimintaa voidaan pitää satelliittivälityksenä yleisölle ja että siihen voidaan soveltaa kyseisen direktiivin säännöksiä, mukaan lukien lähetysjäsenvaltion periaatetta, jonka mukaan määräytyy kyseisen välittämisen paikka.
36. Valvonnan osalta on mielestäni selvää, ettei riitä, että lähetystoiminnan harjoittaja valvoo ja hallitsee signaalien saattamista välitysketjuun vain osittain. Lähetystoiminnan harjoittajan valvonnan ja hallinnan on oltava täydellistä, jotta kyseinen edellytys täyttyy.
37. Valvontaa koskeva vaatimus ei tietenkään tarkoita sitä, että lähetystoiminnan harjoittajan on itse suoritettava kaikki toimenpiteet, joita satelliittivälitykseen yleisölle liittyy. Valvonta voi saada ilmaisunsa sopimussuhteissa kolmansien, kuten esimerkiksi satelliittikanavapaketin tarjoajan, kanssa. Nämä kolmannet toimivat siis lähetystoiminnan harjoittajan, joka edelleenkin valvoo ja hallitsee välittämistä, valtuutuksella.
38. Kyse ei myöskään ole jokaisen – myös vähäisen – välittämiseen liittyvän toimen valvonnasta tai hallinnasta. Lähetystoiminnan harjoittajan valvonnan tai hallinnan on koskettava tekijänoikeuden kannalta merkityksellisiä seikkoja, erityisesti varsinaista välittämistä, sitä, mitä tarkalleen ottaen välitetään, ja sitä, mikä on välittämisen kohdeyleisö. Teknisillä seikoilla, kuten signaalin kompressoinnilla tai sen salausstandardilla, ei sen sijaan ole merkitystä, ja tällaisista seikoista voivat päättää ne tahot, joiden tehtäväksi lähetystoiminnan harjoittaja antaa välittämisen teknisen toteutuksen.
39. Myöskään lähetystoiminnan harjoittajan vastuuta ei voida jakaa. Direktiivin 93/83 1 artiklan 2 kohdan a–c alakohdassa unionin lainsäätäjä on paitsi määritellyt satelliittivälityksen yleisölle tekijänoikeuksien kannalta yhdeksi ainoaksi oikeuksien käyttämistä merkitseväksi toimeksi ja määritellyt, missä kyseinen välittäminen tapahtuu, myös säätänyt, että satelliittivälityksessä välittäjäksi katsotaan lähetystoiminnan harjoittaja, joka aloittaa satelliittivälityksen.(18) Lähetystoiminnan harjoittaja on vastuussa suojatun aineiston käytöstä erityisesti suhteessa tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien haltijoihin. Tämä lähetystoiminnan harjoittajan vastuu seuraa lähetysjäsenvaltion periaatteesta. Direktiivin 93/83 tavoitteena ei nimittäin ole ollut ainoastaan helpottaa ohjelmien lähettämistä satelliitin välityksellä poistamalla tekijänoikeuden alueellisuuteen liittyvät esteet vaan myös turvata tekijänoikeudet ja lähioikeudet määrittelemällä taho, joka on vastuussa koko satelliittivälityksestä yleisölle.(19)
40. Kun on kyse direktiivin 93/83 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta satelliittivälityksestä yleisölle, välittämisen on siis tapahduttava täysin lähetystoiminnan harjoittajan valvonnassa ja vastuulla.(20)
AKM:n väitteet siitä, että satelliittivälitystä yleisölle koskevia säännöksiä sovelletaan satelliittikanavapaketin tarjoajiin
41. Kun olen jo todennut, että Canal+:n kaltaisen satelliittikanavapaketin tarjoajan toimintaa on pidettävä satelliittivälityksenä yleisölle,(21) voin tämän perusteella vastata osaan väitteistä, joita AKM on tässä asiassa esittänyt.
42. AKM väittää ensinnäkin, että kun direktiivi 93/83 säädettiin, satelliittikanavapakettiliiketoimintaa ei vielä harjoitettu, ja että kyseisen direktiivin laatijat eivät ottaneet huomioon satelliittikanavapakettien tarjoamista mahdollisena liiketoiminnan muotona. Näin ollen mainitun direktiivin säännöksiä ja erityisesti lähetysjäsenvaltion periaatetta ei voida soveltaa asiassa.
43. On hyvinkin mahdollista, että direktiivin 93/83 laatijat eivät olleet tietoisia satelliittikanavapakettiliiketoiminnasta. Tämä ei kuitenkaan vaikuta siihen, että satelliittikanavapaketin tarjoajien toiminta sopii täydellisesti mainitun direktiivin satelliittivälitystä yleisölle koskevien säännösten soveltamisalaan. Lähetystoiminnan harjoittajan ei nimittäin tarvitse välttämättä itse suorittaa kyseistä välittämistä, vaan riittää, että välittäminen tapahtuu kyseisen lähetystoiminnan harjoittajan valvonnassa. Se voi hyvinkin antaa tiettyjä tehtäviä toisen tahon, kuten satelliittikanavapaketin tarjoajan, tehtäväksi. Satelliittikanavapakettien tarjoaminen ei myöskään edellytä välitysketjun katkaisemista sen jälkeen, kun ohjelmasignaalit on saatettu välitysketjuun, mutta ennen kuin yleisö mahdollisesti ottaa ne vastaan. Ohjelmasisällön salaamisen ja salauksen purkamisen osalta kyseisissä säännöksissä edellytetään ainoastaan, että lähetystoiminnan harjoittaja antaa suostumuksensa salaamiseen ja sen purkamiseen. Ei siis ole estettä sille, että mainittuja säännöksiä sovellettaisiin satelliittikanavapakettien tarjoamistoimintaan.
44. Toiseksi AKM väittää, että satelliittikanavapaketin tarjoajan toiminta on rinnastettava edelleenlähettämiseen, jonka määritelmä on säädetty direktiivin 93/83 1 artiklan 3 kohdassa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin hylkää tämän väitteen sillä perusteella, että edelleenlähettäminen edellyttää alkuperäislähetystä, josta tässä tapauksessa ei ole kyse. Yhdyn tähän näkemykseen. Jos satelliittikanavapaketin tarjoajan toimintaa on pidettävä osana yhtä ja ainoaa satelliittivälitystä yleisölle, ei voida puhua alkuperäislähetyksestä ja edelleenlähettämisestä.
45. On toki niin, että asiaa voitaisiin mahdollisesti arvioida toisin uuden direktiivin (EU) 2019/789(22) perusteella ja että käsiteltävässä asiassa kyseessä olevaa toimintaa voitaisiin pitää mainitun direktiivin 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna ohjelmien lähettämisenä suoran siirron menetelmällä tai sen 2 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettuna edelleenlähetyksenä sen mukaan, miten signaali saatetaan satelliittiin johtavalle nousevalle siirtotielle ja tarjoaako lähetystoiminnan harjoittaja satelliittikanavapakettiin kuuluvia ohjelmia itsenäisesti ja ovatko ne vapaasti saatavilla. Tällainen tulkinta merkitsisi direktiivin 93/83 1 artiklan 2 kohdan a alakohdan hiljaista muuttamista sen lisäksi, että direktiivin 2019/789 9 artiklassa on nimenomaisesti muutettu kyseisen direktiivin 1 artiklan 3 kohdassa säädettyä.
46. Kuten komissio on huomautuksissaan todennut, direktiiviä 2019/789 ei kuitenkaan voida ajallisesti soveltaa pääasiassa. Mainittua direktiiviä ei myöskään mainita ennakkoratkaisupyynnössä eivätkä asianosaiset ja osapuolet ole keskustelleet siitä. Kyseistä direktiiviä ei siis ole otettava huomioon, kun vastataan käsiteltävässä asiassa esitettyihin ennakkoratkaisukysymyksiin.
Kysymys siitä, mikä on satelliittikanavapaketin tarjoajan vastuu teosten välittämisestä uudelle yleisölle
47. Vaikka unionin tuomioistuin totesi tuomiossaan Airfield, että televisio‑ohjelmien lähettämistä satelliitin välityksellä ja satelliittikanavapaketin tarjoajan harjoittamaa ohjelmien jakamista asiakkaille on pidettävä yhtenä ja jakamattomana satelliittivälityksenä yleisölle,(23) se arvioi tämän jälkeen satelliittikanavapaketin tarjoajan vastuuta tekijänoikeuden näkökulmasta. Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin kehitteli ajatuksen siitä, että vaikka satelliittikanavapaketin tarjoaja osallistuu yhteen ja jakamattomaan satelliittivälitykseen yleisölle, sen on lähetystoiminnan harjoittajasta itsenäisesti hankittava tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien haltijoilta lupa, koska se antaa uudelle yleisölle mahdollisuuden tutustua satelliitin välityksellä lähetettyyn suojattuun aineistoon.(24)
48. Pidän tätä unionin tuomioistuimen omaksumaa tulkintaa ongelmallisena, sillä se on mielestäni ristiriidassa sen kanssa, että tuomiossa Airfield on todettu, että satelliittivälitystä yleisölle on pidettävä yhtenä ja jakamattomana toimena, kun tämä luonnehdinta on puolestaan edellytys sille, että tällaista toimintaa pidetään direktiivissä 93/83 tarkoitettuna satelliittivälityksenä yleisölle. Kehittelen tätä ajatusta jäljempänä.
– Uuden yleisön käsite
49. Yhteisöjen tuomioistuin alkoi soveltaa uuden yleisön käsitettä oikeuskäytännössään ensimmäisen kerran 7.12.2006 antamassaan tuomiossa SGAE (C‑306/05, EU:C:2006:764). Kyseisen käsitteen tuomiossa esitetyn määritelmän mukaan sillä tarkoitettiin ”eri yleisö[ä] kuin [sitä], josta on kyse teoksen alkuperäisessä välittämisessä”.(25) Tässä yhteydessä yhteisöjen tuomioistuin otti mallia Bernin yleissopimusta koskevasta ohjekirjasta,(26) jota se tulkitsi seuraavasti:
”– – tekijä, joka antaa luvan teoksensa yleisradioinnille, ottaa huomioon vain välittömät käyttäjät, toisin sanoen vastaanottimien haltijat, jotka yksittäin taikka yksityis‑ tai perhepiirissä ottavat lähetykset vastaan. Kyseisessä oppaassa todetaan, että kun lähetys vastaanotetaan suurempaa yleisöä varten, toisinaan voiton tavoittelemiseksi, uusi vastaanottajaryhmä voi kuulla tai nähdä teoksen, eikä ohjelman välittäminen kaiuttimella tai muulla samankaltaisella laitteella ole enää pelkkää ohjelman vastaanottamista vaan erillinen toimi, jolla lähetetty teos välitetään uudelle yleisölle. Kuten mainitussa oppaassa täsmennetään, tekijällä on yksinoikeus tällaisen yleisen vastaanottamisen hyväksymiseen.”(27)
50. Unionin tuomioistuin on sittemmin oikeuskäytännössään määritellyt uuden yleisön yleisöksi, ”jota suojattujen teosten tekijät eivät ottaneet huomioon, kun he antoivat luvan teosten käyttämiseen alkuperäiselle yleisölle välittämistä varten”.(28) Tätä uuden yleisön määritelmää sovelletaan edelleen.(29)
51. Kun tätä määritelmää luetaan Bernin yleissopimusta koskevan ohjekirjan sen kohdan valossa, josta yhteisöjen tuomioistuin otti mallia, kun se alkoi soveltaa uuden yleisön käsitettä unionin tekijänoikeuslainsäädännön alalla, siitä voidaan tehdä kaksi tärkeää päätelmää. Ensinnäkin tämän käsitteen soveltaminen on mielekästä vain silloin, kun arvioidaan kahta peräkkäistä yleisölle välittämistä,(30) joista ensisijaisella – jota kutsutaan myös alkuperäiseksi välittämiseksi – tarkoitetaan välittämistä, jolle tekijänoikeuksien haltijat ovat antaneet luvan, ja toissijaisella tarkoitetaan välittämistä, joka perustuu alkuperäiseen välittämiseen ja joka koskee mainittua uutta yleisöä. Toiseksi on niin, että vaikka mainittu toissijainen välittäminen perustuu alkuperäiseen välittämiseen, se on erillinen tekijänoikeuksien käyttötoimi ja edellyttää tästä syystä erillistä lupaa.
52. Se, että teokset välitetään uudelle yleisölle, on siis ainoastaan edellytys, jonka perusteella voidaan todeta, että kyse on alkuperäisestä välittämisestä erillisestä yleisölle välittämisestä.
– Satelliitin välityksellä tapahtuvan yleisölle välittämisen yleisö
53. Kun ohjelmia lähetetään yleisölle suoraan satelliitin välityksellä (eli kun on kyse direktiivissä 93/83 tarkoitetusta satelliittivälityksestä yleisölle), yleisö on yksi ja jakamaton samalla tavalla kuin välittäminen, jonka avulla kyseinen yleisö vastaanottaa suojatun aineiston. Kun on kyse ohjelmien ilmaislähetyksestä, yleisöllä tarkoitetaan henkilöitä, jotka ovat satelliitin peittoalueella. Kun kyse on ohjelmien salatusta lähettämisestä, yleisöllä tarkoitetaan henkilöitä, joiden saataville lähetystoiminnan harjoittaja tai joku muu sen suostumuksella on saattanut salauksen purkulaitteita.
54. Olisi loogisesti ristiriitaista väittää, että yhdellä välittämisellä on kaksi erillistä yleisöä, sillä yleisö määritellään nimenomaan kyseisen välittämisen mukaan. Välittämisen yleisö on kyseisen välittämisen yleisö, ja se, että lähetys saavuttaa lisäyleisön (eli uuden yleisön), edellyttää välttämättä uutta välitystoimea.
55. Näin ollen on ristiriitaista todeta yhtäältä, että satelliittivälitystä yleisölle on pidettävä yhtenä ja jakamattomana toimena, ja väittää toisaalta, että kyseisellä välittämisellä on lisäyleisö, jota tekijänoikeuksien haltijat eivät ole ottaneet huomioon. Tuomion Airfield taustalla olleen asian ja nyt käsiteltävän asian kaltaisessa tilanteessa eli kun on kyse ohjelmien lähettämisestä salattuina satelliitin välityksellä siten, että lähettämiseen osallistuu satelliittikanavapaketin tarjoaja, yleisöllä tarkoitetaan henkilöitä, joiden saataville satelliittikanavapaketin tarjoaja saattaa salauksen purkulaitteita tilausmaksua vastaan ja sellaisten lähetystoiminnan harjoittajien suostumuksella, joiden valvonnassa ohjelmasignaalit, joista paketit muodostuvat, saatetaan välitysketjuun.
56. Lähetystoiminnan harjoittajat ovat välttämättä ottaneet huomioon tämän yleisön, koska ne ovat antaneet suostumuksensa siihen, että kyseisen yleisön saataville saatetaan salauksen purkulaitteita. On toki mahdollista, että lähetystoiminnan harjoittajat eivät ole olleet riittävän avoimia tekijänoikeuksien haltijoiden kanssa ja että viimeksi mainitut ovat ajatelleet eri yleisöä kuin sitä, joille teokset on todellisuudessa tarkoitus välittää. Tässä tilanteessa on kuitenkin niin, että koko satelliittivälitys yleisölle on lainvastaista, koska teokset välitetään yleisölle ilman oikeudenhaltijoiden lupaa. Näin ollen lähetystoiminnan harjoittajien on hankittava kyseinen lupa(31) jäsenvaltiossa, josta käsin välittäminen tapahtuu. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että oikeudenhaltijoilla olisi oikeus vastustaa satelliittikanavapaketin tarjoajan toimintaa jäsenvaltiossa, jossa lähetys vastaanotetaan.
57. Tähän päätelmään eivät vaikuta ne eri palvelut, jotka satelliittikanavapaketin tarjoaja suorittaa ja jotka unionin tuomioistuin on luetellut tuomiossaan Airfield.
58. Ensinnäkin signaalin salaamisesta ja siitä, että yleisön saataville saatetaan salauksen purkulaitteita,(32) on nimittäin todettava, että kun tällainen palvelu suoritetaan lähetystoiminnan harjoittajan suostumuksella, se on direktiivin 93/83 1 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti osa yhtä ja jakamatonta satelliittivälitystä yleisölle. Näin ollen on niin, että kun satelliittikanavapaketin tarjoaja antaa yleisölle mahdollisuuden purkaa ohjelmien salaus ja siis antaa yleisölle mahdollisuuden tutustua suojattuun aineistoon, yleisöllä tarkoitetaan tässä satelliittivälityksen yleisöä eli henkilöitä, jotka lähetystoiminnan harjoittajat, jotka vastaavat kyseisestä välittämisestä, ovat ottaneet huomioon.
59. Toiseksi siitä, että satelliittikanavapaketin tarjoaja perii tilausmaksun, unionin tuomioistuin toteaa itsekin, että kyseinen hinta peritään mahdollisuudesta vastaanottaa satelliittivälitys yleisölle(33) ja että hinta peritään siten satelliittivälityksen yleisöltä.
60. Kolmanneksi siitä, että satelliittikanavapaketin tarjoaja kokoaa lukuisia lähetystoiminnan harjoittajien eri lähetyksiä uudeksi audiovisuaaliseksi tuotteeksi,(34) on todettava seuraavaa. Tekijänoikeus ei koske audiovisuaalisia tuotteita, satelliittikanavapaketteja tai edes lähetettyjä ohjelmia vaan suojattua aineistoa eli teoksia ja lähioikeuksilla suojattua aineistoa, sillä oikeudenhaltijoilla on yksinoikeuksia vain teoksiin ja lähioikeuksilla suojattuun aineistoon. Näin ollen on niin, että vaikka ohjelman, johon sisältyy suojattua aineistoa, sisällyttäminen tietyn tarjoajan satelliittikanavapakettiin voi vaikuttaa hintaan, joka peritään luvasta välittää kyseinen suojattu aineisto yleisölle, koska kyseinen hinta voi määräytyä kyseisen aineiston käytöstä odotettavissa olevien tuottojen mukaan, ohjelman sisällyttämistä satelliittikanavapakettiin ei suinkaan voida pitää toimena, josta voitaisiin määrätä tekijänoikeudella taattujen yksinoikeuksien nojalla. Näin ollen sillä, että eri lähetystoiminnan harjoittajien eri ohjelmista kootaan satelliittikanavapaketti, ei ole merkitystä, kun arvioidaan, onko kyse toimesta, jonka toteuttaminen edellyttää tekijänoikeuksien haltijoiden lupaa.
61. Näin ollen on niin, että toisin kuin unionin tuomioistuin totesi tuomiossaan Airfield,(35) satelliittikanavapaketin tarjoaja ei näillä toimillaan laajenna niiden henkilöiden joukkoa, jotka voivat seurata ohjelmapaketteihin kuuluvia ohjelmia, suhteessa siihen joukkoon, jolle teokset on tarkoitus välittää satelliitin välityksellä kyseiset ohjelmat lähettävien lähetystoiminnan harjoittajien valvonnassa ja vastuulla. Siten satelliittikanavapaketin tarjoajan toiminta ei edellytä tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien haltijoiden lupaa sillä perusteella, että satelliittikanavapaketin tarjoaja välittäisi suojatun aineiston jollekin uudelle yleisölle.
62. Toisin olisi tulkittava vain, jos katsottaisiin, että satelliittikanavapaketin tarjoaja välittää suojatun aineiston omalle yleisölleen.(36) Tällöin ei olisi kyse direktiivissä 93/83 tarkoitetusta satelliittivälityksestä yleisölle, sillä se suoritetaan aina lähetystoiminnan harjoittajan valvonnassa ja vastuulla, vaan direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta yleisölle välittämisestä. Tällöin direktiivin 93/83 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädettyä lähetysjäsenvaltion periaatetta ei siis sovellettaisi, ja tekijänoikeuden alueperiaatteen mukaisesti tulkittaisiin, että suojattu aineisto välitetään yleisölle vastaanottamisjäsenvaltiossa.
63. Tällainen ratkaisu olisi kuitenkin ristiriidassa sen kanssa, että unionin tuomioistuin on todennut tuomionsa Airfield 51–69 kohdassa, että sellaista satelliittivälitystä yleisölle, johon osallistuu myös satelliittikanavapaketin tarjoaja, on pidettävä yhtenä ja jakamattomana välittämisenä. Ratkaisu olisi mielestäni myös ristiriidassa direktiivin 93/83 sanamuodon kanssa, sillä direktiivin mukaan välittämistä, joka täyttää kyseisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdan a ja c alakohdassa säädetyt edellytykset, on pidettävä satelliittivälityksenä yleisölle ja siis yhtenä ainoana toimena, joka toteutetaan jäsenvaltiossa, jossa ohjelmasignaali saatetaan välitysketjuun.
– Vapaasti saatavilla olevien lähetysten ja salattujen lähetysten välinen suhde
64. Voi olla, että sekaannusta on aiheutunut siitä, että osa televisio‑ohjelmista lähetetään (satelliitin välityksellä) samanaikaisesti ja samalle alueelle sekä vapaasti saatavilla olevina lähetyksinä että – usein parempilaatuisina – salatussa muodossa, jolloin niiden vastaanottaminen edellyttää lisämaksua. Voitaisiin siis kuvitella, että ohjelmien lähettämistä salattuina on pidettävä vapaasti saatavilla olevien lähetysten edelleenlähettämisenä ja että salatut lähetykset on siis tarkoitettu sellaisen yleisön vastaanotettavaksi, joka on uusi suhteessa vapaasti saatavilla olevien lähetysten yleisöön. Vaikuttaa siltä, että tämä on tulkinta, jonka muutoksenhakutuomioistuin on omaksunut pääasian oikeudenkäynnissä.
65. Mielestäni näin ei kuitenkaan ole. Vapaasti saatavilla olevia lähetyksiä ei vastaanoteta ja tämän jälkeen edelleenlähetetä salattuina, eivätkä salatut lähetykset edellytä vapaasti saatavilla olevia lähetyksiä. Kyse on kahdesta erillisestä ja itsenäisestä lähetyksestä, joista molempia on pidettävä ensisijaisena välittämisenä ja joilla on eri yleisöt. Näin on etenkin siksi, että salattu lähetys on yleensä parempilaatuinen, erityisesti teräväpiirtolaatuinen, kuin vapaasti saatavilla oleva lähetys. Vapaasti saatavilla olevien lähetysten yleisönä pidetään kaikkia henkilöitä, jotka ovat peittoalueella, kun taas salattujen lähetysten yleisönä pidetään henkilöitä, joilla on salauksen purkulaitteet. Kyse ei siis ole siitä, että jommankumman lähetyksen yleisö olisi uusi suhteessa toiseen. Kun lähetykset täyttävät direktiivin 93/83 1 artiklan 2 kohdan a ja c alakohdassa säädetyt edellytykset, kyse on kahdesta erillisestä satelliittivälityksestä yleisölle, ja satelliittivälityksen suorittajana pidetään lähetystoiminnan harjoittajaa, jonka valvonnassa ja vastuulla ohjelmasignaali saatetaan välitysketjuun.
66. Se, että lähetysten signaali voidaan kompressoida ja niistä voidaan tehdä yksi satelliitille ohjattava sädekimppu,(37) ei vaikuta tähän päätelmään. Oikeudellisesti merkitystä on ainoastaan suojatun aineiston välittämisellä tietyllä teknisellä tavalla, tässä tapauksessa satelliitin välityksellä, tietylle yleisölle. Signaalin, joka sisältää suojatun aineiston, yleisölle ohjaamisen teknisillä yksityiskohdilla ei ole oikeudellista merkitystä.
67. Se, että satelliittikanavapaketin tarjoajan tarjoamiin paketteihin sisältyy vapaasti saatavilla olevia lähetyksiä, on vain sen asiakkaille suunnattu kaupallinen viesti, jonka tarkoituksena on näennäisesti kasvattaa pakettiin kuuluvien ohjelmien määrää. Vapaasti saatavilla olevien lähetysten osalta satelliittikanavapaketin tarjoaja toimii kuitenkin korkeintaan ilmaislähetysten teknisten vastaanottolaitteiden eli vastaanottimen ja mahdollisesti satelliittiantennin toimittajana. Sen muut palvelut eivät sen sijaan ole mitenkään tarpeellisia ilmaislähetysten vastaanottamiseksi.(38)
Päätelmät ja vastaus ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen
68. Edellä esitetyn mukaisesti satelliittikanavapaketin tarjoaja voi olla vastuussa suhteessa tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien haltijoihin sillä perusteella, että se välittää teokset tai aineiston uudelle yleisölle, ainoastaan siinä tapauksessa, että sen toimintaa pidetään erillisenä välittämisenä yleisölle verrattuna lähetystoiminnan harjoittajan suorittamaan satelliittivälitykseen yleisölle, jossa ohjelmasignaalit saatetaan välitysketjuun lähetystoiminnan harjoittajan valvonnassa ja vastuulla. Tällöin satelliittikanavapaketin tarjoajan suorittama yleisölle välittäminen tapahtuu vastaanottamisjäsenvaltiossa. Mielestäni – ja kuten ilmenee tuomion Airfield ensimmäisestä osasta – satelliittikanavapaketin tarjoajan toimintaa ei voida pitää erillisenä välittämisenä, koska satelliittikanavapaketin tarjoaja osallistuu yhteen ja jakamattomaan satelliittivälitykseen yleisölle. Se ei siis välitä teoksia uudelle yleisölle.
69. En tarkastele yksityiskohtaisemmin kysymystä siitä, voitaisiinko satelliittikanavapaketin tarjoajan mahdollisesti katsoa olevan vastuussa muilla perusteilla kuin siksi, että se välittää teoksia uudelle yleisölle, yhdessä sen lähetystoiminnan harjoittajan kanssa, joka alun perin suorittaa välittämisen. Minä en yhdy tähän näkemykseen, mutta sillä ei myöskään ole merkitystä ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen annettavan vastauksen kannalta. Tämä kysymys ei nimittäin koske sitä, onko satelliittikanavapaketin tarjoaja vastuussa suhteessa tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien haltijoihin, vaan sitä, onko se vastuussa vastaanottamisjäsenvaltiossa. Direktiivin 93/83 1 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan satelliittivälitys yleisölle tapahtuu ainoastaan lähetysjäsenvaltiossa. Tekijänoikeuksien haltijoiden on siis mahdollisesti vedottava oikeuksiinsa satelliittikanavapaketin tarjoajaan nähden nimenomaan lähetysjäsenvaltiossa.
70. Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin vastaa ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen, että direktiivin 93/83 1 artiklan 2 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että satelliittikanavapaketin tarjoajalla ei ole velvollisuutta hankkia jäsenvaltiossa, jossa yleisö voi tutustua satelliitin välityksellä lähetettyyn suojattuun aineistoon, tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien haltijoiden lupaa sillä perusteella, että se osallistuu satelliittivälitykseen yleisölle.
Toinen ennakkoratkaisukysymys
71. Toisella ennakkoratkaisukysymyksellään, luettuna ennakkoratkaisupyynnössä esitettyjen selitysten valossa, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko uuden yleisön doktriinia tulkittava siten, että kun televisio‑ohjelmia voidaan katsoa vapaasti satelliitin peittoalueella vakiopiirtona, teosten välittämisenä uudelle yleisölle ei pidetä sitä, että satelliittikanavapaketin tarjoaja tarjoaa samoja ohjelmia teräväpiirtona paketissa, jota se tarjoaa peittoalueen yleisölle.
72. Tämä kysymys on esitetty ainoastaan siltä varalta, että unionin tuomioistuin katsoo ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen antamansa vastauksen yhteydessä, että satelliittikanavapaketin tarjoaja välittää suojatun aineiston uudelle yleisölle vastaanottamisjäsenvaltiossa. Jos unionin tuomioistuin hyväksyy ensimmäistä kysymystä koskevan ratkaisuehdotukseni, toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata. Esitän seuraavat huomautukseni, jotka koskevat toista ennakkoratkaisukysymystä, siis ainoastaan täydellisyyden nimissä.
73. Ensinnäkin, kuten olen jo todennut, uuden yleisön käsitteen soveltaminen on mielekästä vain silloin, kun arvioidaan kahta yleisölle välittämistä, jotka liittyvät toisiinsa siten, että yksi niistä on ensisijainen (eli alkuperäinen) välittäminen ja toinen toissijainen välittäminen, joka perustuu ensin mainittuun. On vaikea kuvitella, että televisio‑ohjelma voitaisiin lähettää teräväpiirtolähetyksenä siten, että sitä voitaisiin pitää vakiopiirtolähetyksen edelleenlähettämisenä. Tällaisen lähetyksen lähettäjällä pitäisi nimittäin olla käytettävissään ohjelman teräväpiirtoversio, jonka se olisi saanut muuten kuin vakiopiirtolähetyksen vastaanottamalla. Kyse ei siis olisi toissijaisesta välittämisestä, eikä uuden yleisön käsitettä voitaisi soveltaa.(39)
74. Toiseksi on todettava, että kuvanlaatu voi olla tekijä, joka vaikuttaa huomattavasti teoksen houkuttelevuuteen yleisön silmissä, erityisesti, kun on kyse audiovisuaalisista teoksista, ja näin ollen se voi vaikuttaa hintaan, jonka tekijänoikeuden haltijat voivat saada vastineeksi luvasta hyödyntää kyseistä teosta. Kyseiset oikeudenhaltijat voivat siis rajoittaa lupansa koskemaan vain tietynlaatuista lähetystä, kuten vakiopiirtolähetystä. Pelkästään se, että sama yleisö voi tutustua teokseen huonommalla kuvanlaadulla, ei siis automaattisesti vapauta tahoa, joka hyödyntää teosta, velvollisuudestaan hankkia oikeudenhaltijoiden lupa teoksen lähettämiseen parempilaatuisena.
75. Canal+:n tältä osin esittämä väite, jonka mukaan AKM edustaa käsiteltävässä asiassa musiikkiteosten oikeudenhaltijoita ja televisiosignaalin ääniraita on sama riippumatta siitä, lähetetäänkö ohjelmat vakio‑ vai teräväpiirtolaatuisena, ei mielestäni vaikuta tähän päätelmään. Televisio‑ohjelmissa musiikkiteokset ovat nimittäin yleensä osa audiovisuaalisia teoksia ja niitä käytetään yhdessä audiovisuaalisten teosten kanssa, joten niiden houkuttelevuus voi niin ikään riippua koko televisiolähetyksen kuvanlaadusta.
76. Koska katson, että uuden yleisön doktriinia ei voida soveltaa käsiteltävässä asiassa, en ehdota vastausta toiseen ennakkoratkaisukysymykseen.
Ratkaisuehdotus
77. Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Oberster Gerichtshofin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
Tiettyjen satelliitin välityksellä tapahtuvaan yleisradiointiin ja kaapeleitse tapahtuvaan edelleen lähettämiseen sovellettavien tekijänoikeutta sekä lähioikeuksia koskevien sääntöjen yhteensovittamisesta 27.9.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/83/ETY 1 artiklan 2 kohdan b alakohtaa
on tulkittava siten, että
satelliittikanavapaketin tarjoajalla ei ole velvollisuutta hankkia jäsenvaltiossa, jossa yleisö voi tutustua satelliitin välityksellä lähetettyyn suojattuun aineistoon, tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien haltijoiden lupaa sillä perusteella, että se osallistuu satelliittivälitykseen yleisölle.