UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)
18 päivänä marraskuuta 2015 (*)
Välityslauseke – Kuudes ja seitsemäs tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstraation puiteohjelma – Sopimusten ennenaikainen irtisanominen – Luottamuksensuoja – Oikeasuhteisuus – Lojaliteetti – Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Kanteen uudelleenluokittelu – Samanaikaiset sopimusvastuuseen ja sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen perustuvat vaatimukset – Ennakkovaroitusjärjestelmä – Oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeinen rikkominen – Syy-yhteys
Asiassa T‑106/13,
d.d. Synergy Hellas Anonymi Emporiki Etaireia Parochis Ypiresion Pliroforikis, kotipaikka Ateena (Kreikka), edustajinaan asianajajat M. Angelopoulos ja K. Damis,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään R. Lyal ja A. Sauka, avustajinaan asianajajat L. Athanassiou ja G. Gerapetritis,
vastaajana,
jossa on kyse komission kantajan kanssa osana eurooppalaisen tutkimusalueen toteuttamista ja innovointia tukevassa Euroopan yhteisön kuudennen ja seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstraation puiteohjelmaa tekemien useiden sopimusten täytäntöönpanon yhteydessä esitetyistä sopimusvastuuseen ja sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen perustuvista korvausvaatimuksista,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Prek sekä tuomarit I. Labucka ja V. Kreuschitz (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies S. Spyropoulos,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 29.4.2015 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion (1)
[– –]
Oikeudellinen arviointi
I Sopimusvastuuseen perustuva korvausvaatimus
[– –]
B Tutkittavaksi ottaminen
[– –]
2. Muita hankkeita kuin ARTreat-hanketta koskevien väitteiden tutkittavaksi ottaminen
44 Komissio katsoo, ettei kantaja voi vedota pätevästi muita hankkeita kuin nyt käsiteltävän asian kohteena olevaa ARTreat-hanketta koskeviin väitteisiin. Lisäksi se katsoo, että J‑WeB-hanketta koskevat väitteet esitettiin jo asiassa T‑365/12 nostetun kanteen, jonka kantaja on peruuttanut, yhteydessä (määräys Synergy Hellas v. komissio, EU:T:2012:461). Sen mukaan olisi hyvän oikeudenkäytön ja prosessiekonomian periaatteen vastaista sallia asianosaisten esittää uudelleen sellaisia vaatimuksia ja väitteitä, joista ne ovat luopuneet. Niinpä kantaja on komission mukaan menettänyt perustellun intressin esittää väitteitä J‑WeB-sopimuksen yhteydessä tehdyn tilintarkastuksen päätelmistä. Kantaja vastustaa kyseisten väitteiden tutkimatta jättämistä.
45 Kyseisten väitteiden valossa on muistutettava, että komissio irtisanoi kantajan kanssa tehdyn ARTreat-sopimuksen sen II.38 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla sillä perusteella, että kantaja oli menetellyt sääntöjenvastaisesti J-WeB-sopimuksen täytäntöönpanossa. Koska J‑WeB-sopimuksen puutteellinen täytäntöönpano on ARTreat-sopimuksen irtisanomisen syy, kantajan on voitava riitauttaa mainittu täytäntöönpano sopimuksen irtisanomista koskevasta päätöksestä nostetulla sopimussuhteeseen perustuvaa vastuuta koskevalla kanteella. Niinpä komissio väittää virheellisesti, ettei kantaja voi vedota J‑WeB-hanketta koskeviin väitteisiin ARTreat-sopimukseen perustuvaa sopimusvastuuta koskevan kanteen yhteydessä.
46 Kantajan päätös peruuttaa kanteensa J‑WeB-sopimusta koskeneessa asiassa T‑365/12, Synergy Hellas v. komissio (ks. edellä 22 kohta), ei vaikuta kantajan oikeuteen vedota J‑WeB-sopimuksen täytäntöönpanoon liittyviin sääntöjenvastaisuuksiin nyt käsiteltävässä asiassa esitettyjen, komission sopimusvastuuta ARTreat-sopimuksen irtisanomisen vuoksi koskevien väitteiden yhteydessä.
47 Unionin yleinen tuomioistuin ei nimittäin vaatimuksista luopumisen tapauksessa lausu tutkittavaksi ottamisesta eikä asiakysymyksestä vaan ottaa huomioon kantajan tahdon olla jatkamatta oikeudenkäyntiä. Kanteen peruuttamisen seurauksena annetulla määräyksellä ei ole oikeusvoimaa. Oikeuskäytännössä on jo todettu, että silloin, kun kantaja peruuttaa vireillä olevan kanteensa, siihen perustuva riita-asia lakkaa olemasta, jolloin vireilläolovaikutus muihin kanteisiin nähden lakkaa. Unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että intressi välttää sitä, että yksityiset käyttävät tätä mahdollisuutta prosessiekonomian periaatteen vastaisella tavalla, ei edellytä, että vireilläolovaikutus pysyy voimassa myös sellaisen kanteen perusteella, jonka kantaja on peruuttanut, sillä mahdollisuudella velvoittaa kantaja korvaamaan oikeudenkäyntikulut suojataan tätä intressiä riittävästi (ks. vastaavasti tuomio 9.6.2011, Comitato ”Venezia vuole vivere” ym. v. komissio, C‑71/09 P, C‑73/09 P ja C‑76/09 P, Kok., EU:C:2011:368, 32 kohta).
3. Vaatimusten ensimmäisen osakokonaisuuden toisen osan tutkittavaksi ottaminen
48 Komission mukaan 343 828,88 euron määrän maksamista koskevat vaatimukset on jätettävä tutkimatta sillä perusteella, että ARTreat-hankkeen tilintarkastus on edelleen menossa. Komission mukaan kantajan väliaikaisen tilintarkastuskertomuksen tiedoksi antamisen seurauksena esittämät huomautukset, uudet kustannusilmoitukset ja runsas lisäaineisto on toimivaltaisten tilintarkastajien tutkittavana. Komissio päättelee tästä, että väite siitä, että sillä oli maksamatta vaadittu 343 828,88 euron määrä, oli nyt käsiteltävän kanteen nostamisajankohtana epävarma ja hypoteettinen (ks. vastaavasti määräys 9.9.2013, Planet v. komissio, T‑489/12, EU:T:2013:496, 38 ja 42 kohta). Kantaja ei voi komission mukaan kuitenkaan vedota tuleviin ja epävarmoihin tilanteisiin perustellakseen jo syntynyttä ja edelleen voimassa olevaa intressiään saada ratkaisu riita-asiaan. Lisäksi se esittää, että unionin yleistä tuomioistuinta pyydetään lausumaan kysymyksestä, jota ei ole olemassa, ja jopa toimesta, jota ei ole olemassa. Kantaja kiistää tällaisen arvioinnin ja katsoo, että sillä oli 343 828,88 euron saatava.
49 Tässä yhteydessä on muistutettava, että kanteen nostavalla henkilöllä on oltava jo syntynyt ja edelleen olemassa oleva oikeussuojan tarve (tuomio 30.9.2009, Lior v. komissio ja komissio v. Lior, T‑192/01 ja T‑245/04, EU:T:2009:365, 247 kohta) ja että tällainen legitiimi oikeussuojan tarve on ymmärrettävä siten, että kanne voi lopputuloksensa kautta tuottaa etua kantajalle (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2009, GlaxoSmithKline Services ym. v. komissio ym., C‑501/06 P, C‑513/06 P, C‑515/06 P ja C‑519/06 P, Kok., EU:C:2009:610, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
50 Nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevilla vaatimuksilla pyritään siihen, että komissio velvoitetaan suorittamaan ARTreat-sopimuksen täytäntöönpanoon perustuva maksu. Kantaja vaatii näet, että unionin yleinen tuomioistuin velvoittaa komission maksamaan sille 343 828,88 euron määrän lisättynä koroilla ARTreat-hankkeeseen liittyvinä maksuina.
51 Sen perusteella, että komission arviointi kantajan esittämien kustannusten tukikelpoisuudesta ja siitä, onko sen näin ollen maksettava 343 828,88 euron määrä, on käynnissä, ei voida todeta, ettei kantajalla olisi mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettua jo syntynyttä ja edelleen olemassa olevaa oikeussuojan tarvetta. Kanteen nostamisesta lähtien on nimittäin ollut ilmeistä, että kantaja hyötyisi kanteensa hyväksymisestä. Kantajalla on siten jo syntynyt ja edelleen olemassa oleva intressi saada unionin yleinen tuomioistuin velvoittamaan komissio maksamaan 343 828,88 euron määrä lisättynä koroilla ARTreat-hankkeeseen liittyvinä maksuina.
52 Komissio ei voi myöskään vedota siihen, että kantajalta puuttuisi oikeussuojan tarve sen perusteella, että väite siitä, että sillä oli maksamatta vaadittu 343 828,88 euron määrä, oli kanteen nostamisajankohtana epävarma ja hypoteettinen. Kanteen nostamisajankohtana oli nimittäin varmaa, ettei komissio ollut maksanut kyseistä määrää.
53 Kysymykset siitä, oliko komissiolla velvollisuus maksaa kyseessä oleva määrä ennen kanteen nostamista, saattoiko se lykätä kyseisen määrän maksamista tilintarkastuksen käynnissä olemisen perusteella ja oliko unionin yleisen tuomioistuimen keskeytettävä oikeudenkäynti komission suorittaman tilintarkastuksen loppuunsaattamiseen saakka vai oliko sen päinvastoin lausuttava välittömästi kustannusten tukikelpoisuudesta, edellyttävät kanteen asiasisältöön eivätkä sen tutkittavaksi ottamiseen liittyvien seikkojen arviointia. Niinpä oikeuskäytännössä on jo todettu välityslausekkeeseen perustuvan kanteen asiayhteydessä, että saatavan selvyys, rahamääräisyys ja erääntyminen muodostavat sovellettavan lainsäädännön mukaan edellytyksen mainitun saatavan haltijan esittämän maksuvaatimuksen perusteltavuudelle (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2014, Isotis v. komissio, T‑59/11, Kok., EU:T:2014:679, 280 kohta).
54 Määräys Planet v. komissio (48 kohta edellä, EU:T:2013:496), johon komissio on vedonnut, ei saata kyseenalaiseksi niiden kantajan väitteiden tutkittavaksi ottamista, joilla vaaditaan komission velvoittamista suorittamaan rahamäärä. Toisin kuin nyt käsiteltävässä asiassa, jossa kantaja pyrkii saamaan suorituksen komissiolta, asian Planet kantajan unionin yleisessä tuomioistuimisessa nostamalla kanteella vaadittiin unionin tuomioistuimia vahvistamaan kantajan oikeus pitää rahamäärät, jotka komissio oli jo maksanut kyseessä olleiden sopimusten perusteella (ks. tuomio 26.2.2015, Planet v. komissio, C‑564/13 P, EU:C:2015:124, 18 kohta).
55 Kuten julkisasiamies Kokott esitti asiassa Planet v. komissio antamassaan ratkaisuehdotuksessa (C‑564/13 P, Kok., EU:C:2014:2352), vaikka suorituskanteissa, joilla vaaditaan konkreettisten vaatimusten täyttämistä, oikeussuojaintressi voidaan yleensä johtaa automaattisesti varsinaisten kannevaatimusten asiayhteydestä, kantajan suojattava intressi, joka koskee tuomioistuimen abstraktia toteamusta oikeussuhteen tai tietyn oikeuden olemassaolosta tai sen puuttumisesta, vaatii tavallisesti erityiset perustelut. Unionin tuomioistuinten tehtävänä ei nimittäin ole antaa abstrakteja oikeudellisia lausuntoja (julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus em. asiassa Planet v. komissio EU:C:2014:2352, 41 kohta).
56 Komission tätä koskeva oikeudenkäyntiväite on näin ollen hylättävä.
C Asiakysymys
1. Alustavia toteamuksia
57 ARTreat-sopimuksen liitteessä II olevan II.38 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:
”– – komissio voi irtisanoa tukisopimuksen tai päättää tuensaajan osallistumisen, – –
c) jos tuensaaja on tahallisesti tai huolimattomuuttaan menetellyt sääntöjenvastaisesti komission kanssa tehdyn tukisopimuksen täytäntöönpanossa.”
58 Sääntöjenvastaisuuden käsite määritellään ARTreat-sopimuksen liitteessä II olevan II.1 artiklan 10 kohdassa siten, että sillä tarkoitetaan ”mitä tahansa yhteisön oikeuden säännöksen tai määräyksen tai sopimusvelvoitteen rikkomista, joka johtuu sopimuspuolen teosta tai laiminlyönnistä ja joka perusteettoman menon takia aiheuttaa tai voisi aiheuttaa vahinkoa Euroopan yhteisöjen yleiselle talousarviolle tai Euroopan yhteisöjen hoidossa oleville talousarvioille”.
59 Komissio irtisanoi kantajan kanssa ARTreat-hankkeesta tehdyn sopimuksen edellä mainitun II.38 nojalla sillä perusteella, että Kypris & Associates ‑yhtiön sen nimissä tekemässä, J‑WeB-sopimusta koskevassa tilintarkastuksessa oli käynyt ilmi, että suuri osa kantajan ilmoittamista kustannuksista oli tukikelvottomia (ks. J‑WeB-sopimukseen liittyvä lopullinen tilintarkastuskertomus).
60 Kantaja pitää irtisanomista laittomana, koska se katsoi komission pitäneen sen J‑WeB-hankkeeseen liittyviä kustannuksia virheellisesti tukikelvottomina. Se perustaa sopimusperusteista korvausta koskevan vaatimuksensa väitteeseen, jonka mukaan mainittu irtisanominen oli yhtäältä luottamuksensuojan periaatteen ja toisaalta suhteellisuusperiaatteen vastainen (ks. edellä 42 kohta). Kantajan mukaan ARTreat-sopimuksen laittomasta irtisanomisesta aiheutui sille 343 828,88 euron vahinko. Kyseisestä määrästä 94 112,93 euroa aiheutui sen mukaan ARTreat-sopimuksen irtisanomisajankohdan ja ARTreat-hankkeen päättymisen välistä aikaa koskevasta tulonmenetyksestä ja 249 715,95 euroa ARTreat-sopimuksen irtisanomista ennen aiheutuneista kustannuksista.
2. Luottamuksensuojan periaatteen loukkaaminen
61 Kantaja riitauttaa kanneperusteensa, jonka mukaan ARTreat-sopimuksen irtisanomisella loukattiin luottamuksensuojan periaatetta, tueksi ensinnäkin J‑Web-hanketta koskevan lopullisen tilintarkastuskertomuksen luotettavuuden. Kantajan mukaan Metabo-hanketta koskevat Ernst & Young ‑yhtiön tilintarkastuskertomukset ja J‑WeB-hanketta koskevat BDO-yhtiön tilintarkastuskertomukset vahvistavat kantajan käyttämän työajanseurantajärjestelmän luotettavuuden ja sen kustannusten tukikelpoisuuden. Toiseksi kantaja katsoo, että jotta unionin yleinen tuomioistuin voisi lausua tarpeesta suojata kantajan perusteltua luottamusta, sen on otettava huomioon kohtuullisen ajan ylittäminen, joka johtui siitä, että kantajan kustannusilmoitus hylättiin 16 kuukautta Ernst & Young ‑yhtiön suorittaman, Metabo-sopimusta koskevan tilintarkastuksen valmistumisen jälkeen. Kolmanneksi kantaja katsoo, että kuten 22.8.2012 pidetyn kokouksen pöytäkirja ja 24.9.2012 lähetetty sähköpostiviesti osoittavat, se oli päässyt komission kanssa sopimukseen siitä, ettei ARTreat-sopimusta irtisanota. Kantajan mukaan komissio kuitenkin vetäytyi laittomasti kyseistä sopimuksesta, mistä aiheutui kantajalle huomattava aineellinen ja aineeton vahinko.
62 Komissio ei hyväksy kantajan väitteitä. Se katsoo ensinnäkin, että kun otetaan huomioon sen ilmeinen sopimussuhde kantajaan, tämä ei voi moittia sitä luottamuksensuojan periaatteen, jota komission on noudatettava hallintoviranomaisena suhteessa hallintoalamaisiinsa, loukkaamisesta. Se katsoo lisäksi, ettei kantaja ole esittänyt yhtään väitettä, joka koskisi luottamuksensuojan ilmenemistä sopimusoikeudessa. Se katsoo, ettei lojaliteettiperiaatteeseen ja oikeuden väärinkäyttöön perustuvia väitteitä voida ottaa tutkittavaksi, koska ne on esitetty ensimmäistä kertaa kantajan vastauskirjelmässä ja koska ne ovat liian epämääräisiä. Komissio katsoo joka tapauksessa vielä, ettei se ole antanut kantajalle aihetta luottamukseen tai ylittänyt kohtuullista määräaikaa.
63 Kyseiset väitteet huomioon ottaen on muistutettava, että EUT-sopimuksella on otettu käyttöön itsenäisten oikeussuojakeinojen järjestelmä. SEUT 272 artiklan mukaan unionin tuomioistuimella on toimivalta ratkaista asia unionin tekemässä tai sen puolesta tehdyssä julkis- tai yksityisoikeudellisessa sopimuksessa olevan välityslausekkeen nojalla.
64 Kantaja on tehnyt sopimusperusteista korvausvastuuta koskevan vaatimuksen perusteenaan ARTreat-sopimuksen 9 artiklaan sisältyvä välityslauseke, jonka mukaan ainoastaan unionin yleisellä tuomioistuimella on toimivalta ratkaista komission ja tuensaajan välinen riita-asia ensimmäisessä oikeusasteessa mainitun tukisopimuksen tulkitsemisen, soveltamisen ja pätevyyden osalta.
65 Kantaja on sopimusperusteista korvausvastuuta koskevan vaatimuksen yhteydessä vedonnut luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen edellä 61 kohdassa mainituista syistä. Kantaja täsmentää, että luottamuksensuojaa, johon se vetoaa, ”on tarkasteltava kansalaisen näkökulmasta” ja että ”se edellyttää kansalaisen luottamuksen suojaamista valtion sellaisen toiminnan jatkuvuuteen ja luotettavuuteen, johon kansalainen voi toimissaan tukeutua ja perustaa tiettyjä odotuksia”. Kantajan mukaan kyseinen periaate merkitsee myös ”rajoitusta oikeuteen vetäytyä lainvastaisista hallintotoimista”.
66 Tässä yhteydessä on katsottava, että luottamuksensuojan periaate, sellaisena kuin kantaja siihen vetoaa, koskee hallintoalamaisen alisteisuussuhdetta hallintoon nähden, ja muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeus vedota luottamuksensuojaan unionin hallintoon nähden koskee kaikkia yksityisiä, jotka ovat tilanteessa, josta ilmenee, että heille on mainitun hallinnon antamien täsmällisten vakuuttelujen vuoksi syntynyt perusteltuja odotuksia. Tällaisia vakuutteluja ovat niiden tiedoksi antamisessa käytetystä oikeudellisesta muodosta riippumatta toimivaltaisilta ja luotettavilta tahoilta saadut täsmälliset, ehdottomat ja yhtäpitävät tiedot. Tämän periaatteen loukkaamiseen ei sitä vastoin voida vedota, jollei hallinto ole antanut täsmällisiä vakuutteluja (ks. tuomio 19.3.2003, Innova Privat-Akademie v. komissio, T‑273/01, Kok., s. II-1093, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kyseinen periaate kuuluu näin ollen SEUT 263 artiklan mukaiseen laillisuusvalvontaan, jota unionin yleinen tuomioistuin voi kohdistaa toimielinten toimiin.
67 Nyt käsiteltävä asia on kuitenkin saatettu unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi siitä syystä, että se on tuomioistuin, jonka toimivaltaan sopimusasia kuuluu. Vaikka ARTreat-sopimukseen sovelletaan sen 9 artiklan mukaan muun muassa unionin oikeutta, tämä seikka ei voi muuttaa unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaa, sellaisena kuin se on määritelty kantajan valitsemassa oikeussuojakeinossa. Niinpä kantaja voi sopimusperusteista korvausvastuuta koskevalla vaatimuksellaan moittia komissiota ainoastaan sopimukseen sovellettavan oikeuden rikkomisesta eli sopimusehtojen, varainhoitoasetuksen ja unionin sopimuksia koskevien oikeusperiaatteiden rikkomisesta ja toissijaisesti belgialaisen sopimusoikeuden periaatteiden noudattamatta jättämisestä (ks. vastaavasti tuomio 3.6.2009, komissio v. Burie Onderzoek en Advies, T‑179/06, EU:T:2009:171, 118 kohta).
68 Niinpä unionin yleisen tuomioistuin on jätettävä kantajan nostaman sopimusperusteista korvausvastuuta koskevan vaatimuksen yhteydessä tutkimatta väite siitä, että komissio loukkasi ARTreat-sopimuksen täytäntöönpanon yhteydessä luottamuksensuojan periaatetta, sellaisena kuin se on määritelty edellä 66 kohdassa.
69 Kantaja täsmentää kuitenkin vastauskirjelmässään, että sen luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista koskevaa väitettä on arvioitava sopimusten täyttämistä lojaliteettiperiaatteen mukaisesti ja sopimusehtojen soveltamista väärin koskevan kiellon kannalta.
70 Toisin kuin komissio väittää vastauksissaan unionin yleisen tuomioistuimen kirjallisiin kysymyksiin, kyseistä väitettä ei ole tarpeen jättää tutkimatta sen esittämisen myöhäisyyden tai väitteen epätäsmällisyyden vuoksi. Peruste tai perustelu, jolla laajennetaan aikaisemmin – nimenomaisesti tai implisiittisesti – kannekirjelmässä esitettyä perustetta ja jolla on läheinen yhteys tähän perusteeseen, on nimittäin otettava tutkittavaksi (ks. tuomio 14.3.2007, Aluminium Silicon Mill Products v. neuvosto, T‑107/04, Kok., EU:T:2007:85, 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Nyt käsiteltävässä asiassa kantaja vetosi kannekirjelmässään Belgian siviililain 1134 §:n, jota sovelletaan ARTreat-sopimukseen sen 9 artiklan nojalla, soveltamiseen. Kyseisessä Belgian siviililain säännöksessä säädetään sopimuspuolten velvollisuudesta panna sopimus täytäntöön lojaliteettiperiaatteen mukaisesti. Lisäksi on niin, että sopimusoikeudessa voidaan vedota johonkin luottamuksensuojan muotoon, jos se liittyy sopimuspuolten velvollisuuteen panna sopimus täytäntöön lojaliteettiperiaatteen mukaisesti.
71 Komissio ei myöskään voi vedota kantajan väitteen epätäsmällisyyteen, koska se esitti vastaajan vastauskirjelmässään, että unionin rahoitustuen saaja, joka ei ole noudattanut tuen myöntämiselle asetettua olennaista edellytystä, ei voinut vedota luottamuksensuojan periaatteeseen riitauttaakseen komission päätöksen olla myöntämättä sille alun perin sovittua määrää, ja että kantaja ei voi vedota luottamuksensuojan periaatteeseen, koska se ei noudattanut rahoitustuen myöntämiselle asetettuja taloudellisia velvoitteitaan.
72 Se, ettei johonkin luottamuksensuojan muotoon vetoamista sopimusoikeudessa voida sulkea pois, jos se liittyy sopimuspuolten velvollisuuteen panna sopimus täytäntöön lojaliteettiperiaatteen mukaisesti, johtuu siitä, että kyseinen sopimusten täytäntöönpano lojaliteettiperiaatteen mukaisesti on esteenä oikeuden väärinkäyttöä merkitsevälle sopimuksen täytäntöönpanolle.
73 Belgian cour de cassation (ylin muutoksenhakutuomioistuin) on todennut, että Belgian siviililain 1134 §:ssä vahvistetulla periaatteella, jonka mukaan sopimukset on pantava täytäntöön lojaliteettiperiaatteen mukaisesti, kiellettiin sopimuspuolta käyttämästä väärin sopimuksen perusteella saamaansa oikeutta. Oikeuden väärinkäyttöä on se, että oikeutta käytetään tavalla, joka selvästi ylittää sen, miten varovainen ja huolellinen henkilö tavanomaisesti käyttäisi kyseessä olevaa oikeutta (tuomio (Cass) 16.11.2007 AR nro C.06.0349.F.1). Ei voida sulkea pois sitä, että oikeuden väärinkäytöstä on kyse silloin, kun oikeudenhaltija vetoaa oikeuteensa sen jälkeen, kun se on synnyttänyt toisessa osapuolessa perustellun luottamuksen siihen, ettei se käytä oikeuttaan tavalla, joka on objektiivisesti tarkasteltuna ristiriidassa kyseisen oikeuden tavanomaisen käytön kanssa.
74 Nyt käsiteltävässä tapauksessa komissio ei ole kuitenkaan synnyttänyt kantajassa perusteltua luottamusta siihen, ettei se irtisano ARTreat-sopimusta mainitun sopimuksen liitteessä II olevan II.38 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla Kypris & Associates ‑yhtiön laatiman J‑WeB-sopimusta koskevan tilintarkastuksen tulosten, jotka osoittavat huomattavan osan kustannuksista olevan tukikelvottomia, saamisen jälkeen.
75 Kantajan näkemyksestä, jonka mukaan se saattoi perustellusti luottaa siihen, että sen J‑WeB-hankkeeseen liittyvät kustannukset olivat tukikelpoisia, koska Ernst & Young ‑yhtiö oli tehnyt samanlaisen tilintarkastuksen Metabo-hankkeessa ja todennut sen kustannukset tukikelpoisiksi, on huomautettava, että Metabo-hanketta koskeva tilintarkastuskertomus, johon kantaja vetoaa, oli ainoastaan väliaikainen. Tilintarkastuskertomuksen väliaikaisuus on esteenä sille, että kantajalle voisi syntyä perusteltu luottamus.
76 Lisäksi on katsottava, ettei kantaja ole osoittanut riittävällä täsmällisyydellä, mistä syystä se katsoo, että arviointi Metabo-sopimukseen liittyvistä kustannuksista voidaan saattaa koskemaan J‑WeB-hankkeeseen liittyviä kustannuksia. Se ei myöskään mainitse, millä perusteella se katsoo komission hyväksyneen kyseisen Metabo-hanketta koskeneen tilintarkastuskertomuksen. Kyseisessä väliaikaisessa tilintarkastuskertomuksessa mainitaan, että se on laadittu komission tilauksesta mutta siinä ilmaistut näkemykset ovat itsenäisen tilintarkastajan näkemyksiä eivätkä edusta komission virallista kantaa. Lisäksi komissio mainitsi vastaajan vastauksessaan, ettei kyseistä väliaikaista tilintarkastuskertomusta saatettu koskaan loppuun, koska sitä ei hyväksytty, ja että se piti korvata ARTreat-hanketta koskevalla tilintarkastuskertomuksella.
77 Näitä päätelmiä ei saata kyseenalaiseksi se kantajan esittämä seikka, jonka mukaan Ernst & Young ‑yhtiön suorittaman, Metabo-sopimuksen täytäntöönpanoa koskevan väliaikaisen tilintarkastuksen laatimisen ja J‑WeB-sopimuksen täytäntöönpanoa koskevan tilintarkastuskertomuksen seurauksena päätetyn kustannusten hylkäämisen välillä kului 16 kuukautta. Näiden kahden arvioinnin välillä kuluneella ajalla ei nimittäin ole vaikutusta kyseessä olevissa tilintarkastuksissa tehtyjen arviointien paikkansapitävyyteen. Mainitun ajan kuluminen ei lisää ensimmäiseen tilintarkastuskertomukseen sisältyvän arvioinnin uskottavuutta.
[– –]
3. Suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen
a) Irtisanomisen oikeasuhteisuus
87 Kantaja katsoo olennaisilta osin, että ARTreat-sopimuksen irtisanominen J‑WeB-sopimusta koskevan tilintarkastuskertomuksen seurauksena oli kohtuutonta. Se esittää väitteensä tueksi ensinnäkin, että J‑WeB-hanketta koskevassa tilintarkastuskertomuksessa todettiin virheellisesti taloudellisia sääntöjenvastaisuuksia, kuten BDO- ja Ernst & Young ‑yhtiöiden laatimat tilintarkastuskertomukset osoittavat, ja että J‑WeB-hanketta koskeva tilintarkastuskertomus on mielivaltaisen arvioinnin tulos, koska Kypris & Associates ‑yhtiö ei ollut puolueeton. Toiseksi kantaja katsoo, että kyseessä oleva irtisanominen oli ristiriidassa komission kanssa 22.8.2012 pidetyssä kokouksessa sovitun kanssa. Kolmanneksi se vetoaa yhtäältä päätöksen 2011/161 liitteessä olevan 5.3 kohdan mukaisen ARTreat-sopimuksen irtisanomisen uudelleen tutkimiseen muutoksenhakulautakunnassa sovellettavan määräajan ja toisaalta ARTreat-sopimuksen liitteessä II olevan II.22 artiklan mukaisen lopullisen tilintarkastuskertomuksen lähettämiseen sovellettavan määräajan noudattamatta jättämiseen. Neljänneksi kantaja katsoo, että ARTreat- ja Metabo-sopimusten irtisanominen oli lainvastaista, koska se tapahtui ennen sekä muutoksenhakulautakunnalle tehtävän oikaisuvaatimuksen jättämiselle varatun määräajan päättymistä että muutoksenhakulautakunnan päätöstä. Komissio kiistää tällaiset väitteet ja katsoo, että mainittu irtisanominen oli oikeasuhteinen.
88 Kyseiset väitteet huomioon ottaen on muistutettava, että suhteellisuusperiaate on SEU 5 artiklan 4 kohdassa vahvistettu unionin oikeuden yleinen periaate. Kyseinen periaate edellyttää, ettei unionin toimielinten toimilla saa ylittää niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi ja tähän soveltuvaa (ks. tuomio 13.9.2013, Makhlouf v. neuvosto, T‑383/11, Kok., EU:T:2013:431, 98 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
89 Kyseinen periaate koskee kaikkia unionin toimia riippumatta siitä, liittyvätkö ne sopimuksiin vai eivät (tuomio 25.5.2004, Distilleria Palma v. komissio, T‑154/01, Kok., EU:T:2004:154, 44 kohta). Sopimusvelvoitteiden täytäntöönpanon asiayhteydessä kyseisen periaatteen noudattaminen liittyy sopimuspuolten yleisempään velvollisuuteen panna sopimus täytäntöön lojaliteettiperiaatteen mukaisesti. ARTreat-sopimukseen sovellettavan Belgian oikeuden mukaan velvollisuudella panna sopimukset täytäntöön lojaliteettiperiaatteen mukaisesti kielletään sopimuspuolta käyttämästä oikeutta tavalla, joka selvästi ylittää sen, miten varovainen ja huolellinen henkilö tavanomaisesti käyttäisi kyseistä oikeutta (ks. edellä 73 kohta).
90 Nyt käsiteltävässä tapauksessa komissio päätti ARTreat-sopimuksen liitteessä II olevan II.38 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla yksipuolisesti kantajan osallistumisen kyseiseen sopimukseen J‑WeB-sopimusta koskevan lopullisen tilintarkastuskertomuksen seurauksena. Komissio katsoi, että J‑WeB-hanketta koskeva lopullinen tilintarkastuskertomus osoitti, että kantaja oli menetellyt sääntöjenvastaisesti ARTreat-sopimuksen liitteessä II olevassa II.1 artiklassa tarkoitetulla tavalla, minkä vuoksi se saattoi irtisanoa mainitun sopimuksen yksipuolisesti mainitun sopimuksen liitteessä II olevan II.38 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla.
91 Sen arvioimiseksi, sovelsiko komissio ARTreat-sopimuksen liitteessä II olevaa II.38 artiklan 1 kohdan c alakohtaa oikeasuhteisesti, on huomautettava, että Kypris & Associates ‑yhtiön tilintarkastajat hylkäsivät komission kantajan kanssa J‑WeB-hankkeen tukemisesta tekemään sopimukseen liittyvässä lopullisessa tilintarkastuskertomuksessa kaikki ilmoitetut henkilöstökustannukset tukikelvottomina. He päätyivät tähän seuraavista syistä:
– kantajan työajanseurantajärjestelmä ei ollut luotettava
– kantajan hankkeen toteuttamiseen osallistuvaksi ilmoittaman henkilöstön työtuntien ja työpanoksen määrää ei voida riittävän ja asianmukaisen näytön puuttumisen vuoksi vahvistaa ja
– kantajan ja kolmannen yhtiön välillä oli tehty alihankintasopimus, johon liittyy laskuja, joissa mainitaan J‑WeB-sopimus, ilmoittamatta tästä komissiolle tai hankkimatta tälle komission hyväksyntää, mikä synnyttää epävarmuuden J‑WeB-hankkeen tosiasiallisesta toteuttajasta.
92 Tästä seuraa, ettei kantajan komissiolta saatavaa korvausta varten tekemä kustannusilmoitus ollut luotettava ja ettei kantaja noudattanut sopimusvelvoitettaan ilmoittaa ainoastaan tukikelpoiset kustannukset. Kyseiset laiminlyönnit ovat ARTreat-sopimuksen liitteessä II olevassa II.1 artiklan 10 kohdassa tarkoitettuja sääntöjenvastaisuuksia. Niillä on voinut tai niillä olisi voinut olla vaikutusta unionin talousarvioon. Ne oikeuttavat irtisanomaan ARTreat-sopimuksen sen liitteessä II olevan II.38 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla ilman, että irtisanomista voitaisiin pitää kohtuuttomana tai katsoa sen merkitsevän oikeuden väärinkäyttöä. Kantaja ei ole kyseenalaistanut ARTreat-sopimuksen liitteessä II olevan II.38 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisten irtisanomisperusteiden laillisuutta. Lisäksi tilintarkastuksessa todetut sääntöjenvastaisuudet ovat riittävän vakavia, joten ARTreat-sopimuksen irtisanominen ei näin ollen merkitse sellaista yksipuolisen irtisanomisoikeuden käyttöä, joka selvästi ylittäisi sen, miten varovainen ja huolellinen henkilö tavanomaisesti käyttää kyseistä oikeutta.
[– –]
II Sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen perustuva korvausvaatimus
[– –]
C Asiakysymys
[– –]
2. Salassapitovelvollisuuden ja 22.8.2012 pidetyn kokouksen pöytäkirjassa mainitun sopimuksen rikkominen, ARTreat- ja Metabo-sopimuksia koskevasta väliaikaisesta tilintarkastuskertomuksesta esitettyjen huomautusten hyväksymättä jättäminen, lopullisen tilintarkastuskertomuksen laatimatta jättäminen ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaaminen
141 Komissio katsoo, että sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen perustuva kantajan korvausvaatimus koskee nyt käsiteltävässä tapauksessa sopimusperusteista vahinkoa. Se päättelee tästä, että kantajan sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen perustuvan korvausvaatimuksensa tueksi esittämät väitteet on arvioitava sopimusehtojen valossa.
142 Tässä yhteydessä on muistutettava, että EUT-sopimuksella otetaan käyttöön kattava oikeussuojakeinojen järjestelmä. Nämä oikeussuojakeinot ovat itsenäisiä, niillä on oma tehtävänsä oikeussuojakeinojen järjestelmässä ja niiden käyttämisedellytykset määräytyvät niiden erityisen tarkoituksen perusteella (ks. vastaavasti tuomio 23.3.2004, oikeusasiamies v. Lamberts, C‑234/02 P, Kok., EU:C:2004:174, 59 kohta ja tuomio 3.9.2008, Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, C‑402/05 P ja C‑415/05 P, Kok., EU:C:2008:461, 281 kohta).
143 SEUT 268 artiklassa tarkoitetun sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen perustuvan korvauskanteen tarkoituksena on unionin toimielimen tai elimen syyksi luettavan lainvastaisen toimen tai lainvastaisen menettelyn aiheuttaman vahingon korvaaminen (edellä 142 kohdassa mainittu tuomio oikeusasiamies v. Lamberts, EU:C:2004:174, 59 kohta). Kuten edellä 124 kohdassa on muistutettu, sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun syntyminen edellyttää toiminnan, josta unionin toimielintä moititaan, lainvastaisuutta, sitä, että vahinko on todella syntynyt, sekä mainitun toimielimen menettelyn ja väitetyn vahingon välisen syy-yhteyden olemassaoloa koskevien edellytysten täyttymistä samanaikaisesti.
144 SEUT 272 artiklan mukaisella sopimusvastuuseen perustuvalla korvauskanteella pyritään korvaamaan unionin tekemästä tai sen lukuun tehdystä sopimuksesta johtuva vahinko. Unionin tuomioistuinten toimivalta ja sopimuspuolten vastuu riippuvat sopimusehtojen sisällöstä ja erityisesti toimivaltaehdoista ja sopimukseen sovellettavan oikeuden nimeävästä ehdosta. Koska tämä toimivalta on poikkeus yleisesti sovellettavasta oikeudesta, sitä on tulkittava suppeasti (tuomio 18.12.1986, komissio v. Zoubek, 426/85, Kok., EU:C:1986:501, 11 kohta ja tuomio 16.12.2010, komissio v. Arci Nuova associazione comitato di Cagliari ja Gessa, T‑259/09, EU:T:2010:536, 39 kohta). Niinpä unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen käsittelemään vain sellaiset vaatimukset, jotka perustuvat välityslausekkeen sisältävään sopimukseen tai joilla on välitön yhteys siitä johtuviin velvoitteisiin (em. tuomio komissio v. Zoubek, EU:C:1986:501, 11 kohta).
145 Koska edellä tarkoitetut oikeussuojakeinot ovat itsenäisiä ja vastuun syntymisen edellytykset ovat kullekin niistä omanlaiset, unionin yleisen tuomioistuimen on tutkittava, perustuuko sen käsiteltävänä olevan kanteen kohteena oleva korvausvaatimus objektiivisesti tarkasteltuna sopimusperusteisiin vai sopimussuhteen ulkopuolisiin oikeuksiin ja velvoitteisiin (ks. analogisesti tuomio 18.4.2013, komissio v. Systran ja Systran Luxembourg, C‑103/11 P, Kok., EU:C:2013:245, 66 kohta).
146 Oikeuskäytännössä on näin ollen todettu, että pelkkä vetoaminen oikeussääntöihin tai oikeusperiaatteisiin, jotka eivät perustu osapuolten väliseen sopimukseen vaan joita niiden on noudatettava, ei voi vaikuttaa oikeusriidan luonteeseen sopimusta koskevana riita-asiana (ks. tuomio 20.5.2009, Guigard v. komissio, C‑214/08 P, EU:C:2009:330, 43 kohta; edellä 145 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Systran ja Systran Luxembourg, EU:C:2013:245, 65 kohta ja tuomio 19.5.2010, Nexus Europe (Ireland) v. komissio, T‑424/08, EU:T:2010:211, 60 kohta).
147 Koska unionin tuomioistuimet ovat EUT-sopimuksen nojalla lähtökohtaisesti toimivaltaisia ratkaisemaan sekä toimielinten sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen perustuvat kanteet että toimielinten sopimusvastuuseen perustuvat kanteet silloin, kun nämä ovat tehneet välityslausekkeen sisältävän sopimuksen, oikeuskäytännössä on kuitenkin todettu, että kun unionin yleisen tuomioistuimen tutkittavaksi on saatettu sopimussuhteen ulkopuolista vastuusta koskeva kanne, vaikka riita-asia on todellisuudessa luonteeltaan sopimukseen liittyvä, unionin yleinen tuomioistuin voi luokitella kanteen uudelleen, jos tällaisen uudelleen luokittelemisen edellytykset täyttyvät (tuomio 19.9.2001, Lecureur v. komissio, T‑26/00, Kok., EU:T:2001:222, 38 kohta; määräys 10.5.2004, Musée Grévin v. komissio, T‑314/03 ja T‑378/03, Kok., EU:T:2004:139, 88 kohta ja tuomio 24.10.2014, Technische Universität Dresden v. komissio, T‑29/11, Kok., EU:T:2014:912, 42 kohta).
148 Tarkemmin on sanottava oikeuskäytännössä jo todetun mukaisesti, että tällaisessa riita-asiassa unionin yleinen tuomioistuin ei voi luokitella kannetta uudelleen, jos se, että kantaja on nimenomaisesti halunnut olla perustamatta vaatimustaan SEUT 272 artiklaan, on esteenä tällaiselle uudelleen luokittelulle (ks. vastaavasti edellä 147 kohdassa mainittu määräys Musée Grévin v. komissio, EU:T:2004:139, 88 kohta; edellä 99 kohdassa mainittu tuomio CEVA v. komissio, EU:T:2010:240, 59 kohta ja määräys 6.9.2012, Technion ja Technion Research & Development Foundation v. komissio, T‑657/11, EU:T:2012:411, 55 kohta) tai jos kanteessa ei tukeuduta yhteenkään kanneperusteeseen, joka koskee kyseessä olevaan sopimussuhteeseen sovellettavien sääntöjen rikkomista, olipa kyse sitten sopimusehdoista tai sopimuksessa nimetyn kansallisen lainsäädännön säännöksistä (ks. tuomio 16.10.2014, Federación Española de Hostelería v. EACEA, T‑340/13, EU:T:2014:889, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
149 Lisäksi on huomautettava, ettei se, että toimielin rikkoo jotakin sopimusehtoa, voi sellaisenaan synnyttää mainitulle toimielimelle sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta sellaista osapuolta kohtaan, jonka kanssa se on tehnyt mainitun ehdon sisältävän sopimuksen. Tällaisessa tilanteessa mainitun toimielimen syyksi luettava sääntöjenvastaisuus perustuu nimittäin yksinomaan sopimukseen ja sen sopimuspuolen asemassa – eikä missään muussa asemassa, kuten hallintoviranomaisena – antamaan sitoumukseen. Niinpä tällaisissa tilanteissa vetoaminen jonkin sopimusehdon rikkomiseen sopimuksen ulkopuoliseen vastuuseen perustuvan korvausvaatimuksen tueksi on todettava tehottomaksi.
150 Ei voida kuitenkaan sulkea pois sitä, että unionin toimielin voi olla samanaikaisesti sopimusvastuussa ja sopimussuhteen ulkopuolisessa vastuussa johonkin sopimuskumppaniinsa nähden. Sellaisten toimielimen syyksi luettavien sääntöjenvastaisten menettelyjen, joista aiheutuu vahinkoa, jonka korvaamista voidaan vaatia sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun perusteella, luonnetta ei ole nimittäin määritelty ennakolta (ks. vastaavasti edellä 142 kohdassa mainittu tuomio oikeusasiamies v. Lamberts, EU:C:2004:174, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 18.12.2009, Arizmendi ym. v. neuvosto ja komissio, T‑440/03, T‑121/04, T‑171/04, T‑208/04, T‑365/04 ja T‑484/04, Kok., EU:T:2009:530, 65 kohta). Jos oletetaan, että toimielin on näin vastuussa usealla perusteella, edellytyksenä on, että yhtäältä kyseessä olevan toimielimen syyksi luettava sääntöjenvastaisuus merkitsee sopimusvelvoitteen lisäksi myös sille kuuluvan yleisen velvollisuuden noudattamatta jättämistä ja että toisaalta tällaisesta mainittuun yleiseen velvollisuuteen liittyvästä sääntöjenvastaisuudesta on aiheutunut muu kuin sopimuksen puutteellisesta täytäntöönpanosta seuraava vahinko.
151 Nyt käsiteltävässä asiassa kolme kantajan sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen perustuvan korvausvaatimuksensa tueksi esittämistä neljästä väitteestä, jotka on esitetty tiivistetysti edellä 125 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa, perustuu objektiivisesti tarkasteltuna väitettyihin sopimusvelvoitteiden noudattamatta jättämisiin, eikä muunlaiseen kuin sopimuksen puutteellisesta täytäntöönpanosta aiheutuneeseen vahinkoon ole viitattu.
152 Siitä, että komission väitetään julkistaneen luottamuksellisia tietoja, on huomautettava, että ne koskevat ARTreat- ja Metabo-sopimusten irtisanomisesta ilmoittamista ARTreat- ja Metabo-hankkeiden hankevastaaville. Väitetty luottamuksellinen tieto eli se, että komissio irtisanoi kantajan kanssa tehdyt ARTreat- ja Metabo-sopimukset, on peräisin komissiolta ja se on ollut komission käytettävissä sopimuspuolen, ei hallintoviranomaisen, asemassa. Lisäksi kyseessä olevien hankkeiden hankevastaavat, joille väitetysti luottamuksellinen tieto on ilmoitettu, eivät ole kyseessä oleviin sopimuksiin nähden ulkopuolisia osapuolia. He ovat kantajan ja komission sopimuskumppaneita. Kantaja vetoaa itse kyseisen vaatimuksen tueksi kyseisten sopimusten liitteessä II olevan II.22 artiklan 8 kohdan, jonka mukaan komissio voi suorittaa tarkastuksia paikan päällä asetuksen N:o 2185/96 ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25.5.1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 (EYVL L 136, s. 1) säännösten mukaisesti, rikkomiseen mutta jättää huomioon ottamatta sen, että mainittujen sopimusten liitteessä II olevan II.38 artiklan 2 kohdan mukaan komission päätöksestä lopettaa yhden tai useamman tuensaajan osallistuminen ilmoitetaan kyseessä oleville tuensaajille siten, että hankevastaavalle toimitetaan jäljennös. Niinpä salassapitovelvoite, jonka noudattamatta jättämisestä kantaja moittii komissiota, perustuu objektiivisesti tarkasteltuna sopimusperusteisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin eikä SEUT 339 artiklassa ja perusoikeuskirjan 41 artiklassa, joihin asiassa myös on vedottu, tarkoitettuihin oikeuksiin ja velvollisuuksiin.
153 Unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa myös, ettei kantaja täsmennä eikä varsinkaan osoita, että mainitusta väitetysti luottamuksellisen tiedon julkistamisesta sopimusten vastuuhenkilöille olisi aiheutunut sille muuta kuin sopimuksen, erityisesti mainittujen sopimusten liitteessä II olevan II.22 ja II.38 artiklan, puutteellisesta täytäntöönpanosta seuraavaa vahinkoa.
154 Kantajan ja komission välillä väitetysti tehdyn sopimuksen, joka mainitaan 22.8.2012 pidetyn kokouksen pöytäkirjassa, rikkomisesta on todettava, että kyseinen väite liittyy tapaan, jolla sopimuspuolet panivat ARTreat- ja Metabo-sopimukset täytäntöön. Se, että komissio kantajan mukaan loukkasi mainitun sopimuksen noudattamatta jättämisen seurauksena lojaliteettiperiaatetta, käytti väärin toimivaltaansa, menetteli syrjivästi sekä loukkasi suhteellisuusperiaatetta ja hallinnollisen jatkuvuuden periaatetta, ei saata tätä toteamusta kyseenalaiseksi. Kyseiset perusteet koskevat todellisuudessa sellaisia väitettyjä sääntöjen rikkomisia, jotka liittyvät objektiivisesti tarkasteltuna sopimusperusteisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Joka tapauksessa on vielä todettava, ettei kantaja täsmennä saati osoita, että mainituista rikkomisista olisi aiheutunut sille muuta kuin kyseessä olevien sopimusten puutteellisesta täytäntöönpanosta seuraavaa vahinkoa.
155 ARTreat- ja Metabo-hankkeisiin liittyvistä väliaikaisista tilintarkastuskertomuksista tehtyjen huomautusten väitetystä hyväksymättä jättämisestä sekä väitetyistä viivästyksistä ARTreat- ja Metabo-sopimusten täytäntöönpanoa koskevien lopullisten tilintarkastuskertomusten laatimisessa on vielä todettava, että kyseiset perusteet liittyvät objektiivisesti tarkasteltuna siihen, miten komissio sopimuspuolena panee kyseessä olevat sopimukset täytäntöön. Kantaja vetoaa lisäksi väitteidensä tueksi kyseessä olevien sopimusten II.22 artiklan 5 kohdan rikkomiseen. Pelkällä vetoamisella kohtuullisia käsittelyaikoja ja puolustautumisoikeuksia koskevien periaatteiden noudattamiseen ei voi olla vaikutusta oikeusriidan luonteeseen sopimukseen liittyvänä riita-asiana. Lopuksi on joka tapauksessa todettava, ettei kantaja täsmennä saati osoita, että mainituista rikkomisista olisi aiheutunut sille muuta kuin kyseessä olevien sopimusten puutteellisesta täytäntöönpanosta seuraavaa vahinkoa.
156 Unionin yleinen tuomioistuin tiedusteli istunnossa kantajalta, vastustaako se sitä, että unionin yleinen tuomioistuin luokittelee kantajan sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen perustuvan korvausvaatimuksen uudelleen sopimusvastuuseen perustuvaksi korvausvaatimukseksi siltä osin kuin tämän sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen perustuva korvausvaatimus perustuu kyseessä olevia sopimuksia koskevien sääntöjen rikkomiseen. Vastauksessaan kantaja totesi vastustavansa tällaista uudelleen luokittelua.
157 Koska kantaja on vastustanut uudelleen luokittelua ja koska kantajan sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen perustuvan korvausvaatimuksensa tueksi esittämät kolme väitettä, jotka on esitetty tiivistetysti edellä 151 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa, liittyvät objektiivisesti tarkasteltuna kyseessä olevien sopimusten täytäntöönpanoon, sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskeva, mainittuihin väitteisiin perustuva kantajan korvausvaatimus on hylättävä tehottomana.
[– –]
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) d.d. Synergy Hellas Anonymi Emporiki Etaireia Parochis Ypiresion Pliroforikis velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Julistettiin Luxemburgissa 18 päivänä marraskuuta 2015.
Allekirjoitukset